Minulla on mutkaton suhtautuminen meikkaamiseen ja käytössä on koko skaala meikkaamattomuudesta täyteen tällinkiin. Kuten tästä voi arvata, en ole meikkien suhteen minimalisti. Vaikka kuutena päivän seitsemästä kasvoilla ei olekaan mitään, en silti ole niitä ihmisiä, jotka pärjäävät puuterilla ja ripsivärillä. Päinvastoin – sitten kun meikkaan, niin haluan käyttöön koko arsenaalin.
Kaikki meikkini mahtuvat kampauspöydän kahteen laatikkoon, joista toinen on syvä ja kapea, ja toinen litteä ja leveä. Pystyssä voi säilyttää vain kohtuullisen pieniä pulloja, mutta esimerkiksi siveltimiä ei. En halua pitää meikkejä esillä peilipöydällä, joten kaiken on mahduttava näihin kahteen laatikkoon. Se on hyvä asia. Ensinnäkin laatikot vetävät sisäänsä varsin mukavan määrän kosmetiikkaa mutta ne myös rajoittavat määrällisiä ylilyöntejä. Jos tilaa ei ole, sitä ei ole. Viime viikolla organisoin koko meikkisäilytyksen uusiksi, ja ah mikä autuus! Eivät ne sotkussa olleet ennenkään, mutta nyt laatikoissa vallitsee sellainen järjestys, että sielu lepää aina kun laatikon avaan. En tietenkään älynnyt ottaa ennen -kuvaa (en usko että ikinä älyän, onhan tätä bloggausta jo seitsemän vuotta takana…) mutta jälkeen -kuvat ovatkin ne kiinnostavat.
Tässä on matalan ja leveän laatikon sisältö. Lukuunottamatta tuota pyöreäreunaista laatikkoa, kaikki tilanajakat ovat vanhoja Applen pakkausia.
Lajittelin meikit käyttötarkoituksen mukaan niin, että matalassa laatikossa on kaikki silmä- ja huulimeikit, niihin tarvittavat siveltimet sekä kaikki muut välineet kuten terottimet, kynsisakset, taskupeilit ym. Syvässä laatikossa taas on kaikki meikkivoiteet, peitevoiteet, poskipunat ja puuterit sekä niiden levittämiseen tarkoitetut siveltimet. Aiemmin matalassa laatikossa oli sekaisin kaikenlaisia meikkejä, mutta nyt järjestys on mielestäni looginen ja toimiva. Vaikka säilytänkin siveltimet pitkällään, osa luomiväreistä ja poskipunista on ”pystyviikattu”.
Täällä taas kaikki meikkivoiteet, puuterit ynnä muut.
Käytin järjestämiseen vain sellaisia tilanjakajia, joita löytyi valmiina kotoa. En ostanut tätä varten mitään uutta. Kaikista parhaita ovat Applen pakkaukset. En IKINÄ heitä ainuttakaan ko. firman tuotepakkausta menemään! Ne ovat täydellisiä pikkutavaroiden säilömiseen: erittäin kestäviä ja visuaalisesti miellyttäviä. Kannattaa nähdä se vaiva, että vääntää esimerkiksi puhelimen pakkauksesta ne ”sisukset” irti. Se vaatii hieman voimaa, mutta lopputulos palkitsee. Jos pohjaan jää jälki, sen voi peittää sillä valkoisella ompputarralla. Olen päätellyt, että Apple on suunnitellut sekä pakkaukset että tarrat juuri tähän tarkoitukseen.
Jos olisin ostanut vaikka Mujista täydellisesti toisiinsa sopivat lokerot, vaikutelma voisi olla vielä täydellisempi, mutta tämä nykyinen ratkaisu on erittäin toimiva. Tätä varten säästän siistejä laatikoita, ei koskaan tiedä milloin niitä tarvitsee. Vaikka sellainen visuaalinen täydellisyys onkin omalla tavallaan houkuttavaa, tykkään kuitenkin tästä kotikutoisesta myös. Ensinnäkin noita laatikoita ei tarvinnut heittää roskiin, ja toiseksi jos olisin alkanut etsiä täydellisiä tilanjakajia, projekti olisi edelleen kesken. Tarpeeksi hyvä riittää, ei tarvitse olla täydellinen. Sitä paitsi olennaista onkin se, että järjestys on täydellinen. Kukaan muu kuin minä ei näitä laatikoita sotke, ja on kerrassaan ihanaa, että kodissa on jokin alue, jossa vallitsee tällainen systemaattinen seesteisyys. Jos kodin sotku käy hermoille, suosittelen järjestämään jonkun oman jutun ihan itseään varten. Siellä voi käydä lepuuttelemassa, kun muiden perheenjäsenten romppeet taas valtaavat tasot ja lattiat.
Käytättekö te pakkauksia uudelleen johonkin muuhun tarkoitukseen?
