Viime viikolla roskiin lentäneen puuterin ansiosta tulin taas tarkastelleeksi meikkivarastoa kriittisesti. Tajusin että haudon siellä tuotteita, joiden parasta ennen -päiväys oli kaukana takanapäin. Näille kummasti sokeutuu, eikä jotenkin tajua heittää niitä ajoissa pois. Eikä raatsi.
Lopputulos oli, että karsin puuterin jatkoksi kolme meikkikynää, yhden luomivärin ja yhden peitevärin. Kynät eivät välttämättä ole hygienian puolesta niin ongelmallisia, sillä niistä aina teroitetaan uusi puhdas terä eriin. Mutta katsokaa nyt näitä, tämän mittaisilla nysillä nyhrääminen on ihan höhlää. Etenkin kun nuokin kaikki ovat varmasti ainakin kymmenen vuotta vanhoja, ehkä enemmänkin.
Alla näkyvän luomivärin muistan ostaneeni Stokkalta hamassa nuoruudessani, kun olin hetken mielijohteesta istahtanut meikattavaksi merkin myyntipisteelle, jonkun markkinointikampanjan yhteydessä. Tämä tapahtui kaukaisella 90-luvulla. Ostin meikkitaiteilijan käyttämän luomivärin, koska lopputulos oli niin upea, mutta en tuolloin osannut tehdä itse sillä lainkaan samanlaista lopputulosta, joten väri jäi lopulta todella vähälle käytölle.
Pahin oli kuitenkin tuo peitevoide. En muista ostovuotta, joskus 2000-luvun alkuvuosina kuitenkin. Tuote on rasvainen, ja sitä on välillä käytetty sormin. Voin siis vain kuvitella, millaiset bakteerit voiteessa muhivat. Yäk. Tätä kyllä käytin satunnaisesti ihan viime päiviin saakka, kunnes tulin järkiini ja totesin että tämän tuotteen käyttö luultavasti huonontaa ihon hyvinvointia.
Meikeistä on vaikea luopua, koska harvoin ehdin käyttää niitä loppuun. On vain muutama meikkituote, joita käytän säännöllisesti, niin että pakkaukset tyhjenevät kohtuullisessa ajassa. Meikkivoide, ripsiväri ja vaaleat luomivärit kuluvat käytössä, mutta muut kestävät ja kestävät. Saatan käyttää jotain tuotetta esimerkiksi kerran viikossa tai kerran kuukaudessa, eikä sillä tahdilla useinkaan saa kulutettua loppuun ennen kuin tuote alkaa olla siinä kunnossa, että se olisi parempi laittaa pois. Siinä vaiheessa taas iskee ajatus, että tästäkin on maksettu ja tuote on kuitenkin edelleen ihan ok, joten en kai nyt sentään heitä rahaa roskiin. Näin nämä vanhat luomivärit ja rajauskynät jää pyörimään laatikkoon vuosikausiksi, kunnes käy kuten tässä olen kuvannut.
Mitä vähemmällä käytöllä tuote on ollut, sitä vaikeampi siitä on luopua. Olen lukenut, että toiset ostavat meikkejä ihan vain huvikseen, siis ilman että niitä on alunperinkään tarkoitus käyttää loppuun asti, mutta tällainen ajatusmaailma on minulle aivan vieras. Periaatteessa käyttökelpoisen heittäminen roskiin on tosi vaikeata. Välillä täytyy vain tajuta, että esimerkiksi nuo vanhat meikit eivät kerta kaikkaan ole enää käyttökelpoisia, ja siksi niiden paikka ei ole enää meikkipussissa.
Millaisia ”aarteita” teidän meikkivarastoista löytyy? Tunnustaako joku omistavansa meikkejä viime vuosituhannelta?
En ole vuosiin enää tullut meikanneeksi, joten perkasin kauan sitten roskiin kaiken muun paitsi käyttämättömän Lumenen vedensinisen rajauskynän. Sen on perinyt sittemmin tyttäreni, joten hyvä, ettei mennyt roskiin :). Mutta tuota ajattelua, ettei voi pistää roskikseen jämiä, on minulla välillä ollut yksittäisten rasvojen tai shampoiden tai vastaavien kanssa. Jos on ollut jotakin pesuainetta (shampoo, nestesaippua), jota ei ole tullut käytettyä syystä tai toisesta, olen sitten käyttänyt jämät vessanpytyn pesussa.
Rasvojen kanssa on vähän niin, että niitä saattaa jäädä, jos ne jostakin syystä alkavat ärsyttää ihoa tai nenää. Kun sen huomasin, olen antanut vähän käytetyt tuubit eteenpäin saman tien. Kaapista joskus löytyy jotakin ikivanhaa, ja kyllä minä ne surutta roskiin pistän. Tai no, surettaahan se, mutta pakko. Ei niitä käyttää voi. Jaa, itse asiassa käytin yhden vanhan ihoöljyn jämät siihen, että öljysin puutarhakäytössä olevat talikon ja rautalapion.
Minulla ei jostain syystä ole ongelmaa muussa paitsi meikeissä. Kaiken muun saan kulutettua aina loppuun, tosin yksi vauvalle tarkoitettu öljy kyllä saattaa joutua poistoon lopulta, mutta muuten minulla ei yleensä jää näitä jämiä pyörimään. Mutta meikkejä en vain aina ehdi kuluttaa sitä tahtia, kuin ne vanhenevat. Toisaalta en halua luopuakaan ko. tuotteiden käyttämisestä kokonaan, joten täytyy vain hyväksyä kai se, että joskus sitten niitä pitää laittaa roskiin.
Tuli mieleen, että jos on sellainen vauvan öljy, niin minä käytiin ne loppuun suihkussa ja jalkakylvyssä ja iho tuntui ihanalta sen jälkeen.
Johonkin tällaiseen tuo täytyy käyttää. Mietin myös, voisiko sillä öljytä puista työtasoa… minaraaliöljyähän sinne muutenkin laitetaan, joten tuskin tuosta vauvaöljystä olisi sen kummempaa haittaa. Ehkä kuitenkin jalkakylvyssä turvallisempi vaihtoehto 🙂
Piti vielä lisätä, että hyvä, kun pistit tuon peitevoiteen pois. 🙂
Ällö, vai mitä!
Siivosin meikkilaatikotkin, kun muutin, ja todella löytyi tavaraa viime vuosituhannelta mm. useampi huulten rajauskynä, jollaista en koskaan oppinut käyttämään. Chanelin ”väärän värisiä” huulipunia oli monta, nyt käytän vain yhtä ja samaa väriä. Heitin kaikki vanhat meikit pois ja nyt on jäljellä vakaa perussetti, johon ostan vain uuden samanlaisen kun edellinen loppuu. Minulle lentokenttien tax free-myymälät olivat pahoja, siellä kun lorvaili, niin aina löytyi jotain ”kivaa uutta”.
Mulla on vanhin huulipuna todella vanha. Ja käytän sitä edelleen silloin tällöin. Mutta en aio heittää pois, lopulta säästän sen jonnekin muistojen laatikkoon, sillä hankin sen omiin häihini.
Käytän päivittäin vain huulipunaa. (Samalla poskipuna.)
Huulipunan ’ongelmia’:
– Saman merkin värit vaihtuvat tiheästi, joten juuri kun on löytänyt hyvän värin, sitä ei enää saakaan.
– Huulipunan valitseminen hakuammunnalla tietää rahanmenoa ja epäonnistuneen puikon lentämistä roskiin (tai jäämistä laatikkoon tms).
-Joissakin paikoissa voi saada mukaan pienen määrän punaa jotta voi kokeilla kotona päivänvalossa.
– Suosittelen lämpimästi erittäin hyvän meikkaajan tapaamista vaikka kerran elämässä. Itse säästin moneen kertaan ne rahat takaisin.
Tuo viimeinen on totta. Kun sattuu hyvälle ammattilaiselle, hänen vinkkejään kannattaa kuunnella. Ja katsoa silmä kovana millaisia välineitä ja tekniikoita ammattilainen käyttää, sillä niistä oppii itsekin.
My life.
Olen heitellyt meikkejä roskiin, sydän särkyen joka kerta. Olisihan niissä vielä tavaraa, mutta milloin käytetty viimeksi, milloin ostettu ja tykkäänkö edes enää, vai käytänkö siksi, että on ostettu? Siinä kirpaiseva kysymyspatteri.
Värivoiteesta olisi hyvä kerjätä näytteitä kotiin aina ennen ostamista. Väri kuitenkin määrittää pärstäkkeen perussävyn niin ledivaloissa kuin päivänvalossa jne. Kerjääminen on ollut tuloksettainta kalliimpien meikkien tiskeillä.
Minä kerjään näytteitä usein muutenkin 🙂 Yleensä jos pyytää, niin aina niillä jotakin löytyy. Ei ehkä kovin tavarafiksua, mutta rakastan kosmetiikkaa. Muuten jännä juttu, että kun ostin uuden peitevoiteen tuon viskatun tilalle, menin suoraan merkin konsulentin luokse, ja väriä kokeiltiin kasvoilleni. VAlittu väri oli mielestäni tosi hyvä, mutta kotona eri valossa se on ehkä kuitenkin liian tumma. Voi olla että käyn ostamassa vielä toisen, vaaleamman sävyn, jotta voin sekoitella niistä sopivan itselleni.
Hamstrasin joskus luomivärejä ja huulipunia, koska näin mielessäni kaikkia upeita juhlameikkejä, joita niillä voisi loihtia. 😁 Harmi vaan, että se mielikuva ei ollut kovinkaan linjassa omien elämäntapojen kanssa… kuinkahan paljon olen jo säästänyt rahaa, kun olen jättänyt ne upeat luomivärisävyt kauppaan. Jos omaan meikkirutiiniin ei kuulu jotkut tuotteet, niin ihan turha niitä on säilöä kaapeissaan ja vielä ostaa lisää. Heitin vastikään myös 10+ puolikuivahtanutta kynsilakkaa pois… Tosi kivoja värejä, mutta kun en lakkaa kynsiä! 😂
Minulla on vähän meikkejä
Pieni määrä kulkee mukana meilkkipussissa ja kun ne kuluvat loppuun, niin ostan uuden vastaavan, jos vaan sattuu enää löutämän. Tuotteet vaihtuvat tiuhaan ja välillä ärsyttää, kun vastaavaa ei oikein löydykään. Kotona minulla on pikkuisessa laatikossa kynsilakat joita tykkään käyttää ja vaihteleva määrä (varastoon ostettuja meikkejä). En oikein jaksa sitä, että esimerkiksi ripsiväri loppuu ja sen takia joutuu kiireessä lähtemään ostoksille. Ajattelin että minulla ei ole todellakaan mitään vanhaa . Löysin kuitenkin peitevärin, jolla vuosia sitten peitin yhtä luomea, jota ei enää ole. Olin sen säästänyt, mutta ei sitä ole varmaan edes turvallista käyttää. Toinen harmittava löytö oli kynsinauhaoöjy. Ajattelin sitä laittaa, mutta sen koostumus olikin muuttunut liisterimäiseksi ja sain hinkata pitkään pois. En tee yleensä hutiostoksia. Ainoa hankaluus ovat kasvovoiteet. Yleensä pysyttelen tietyissä merkeissä ja niihin voin satsatakin. Mainoksen innoittamana ostin yhden halvan kasvovoiteen , joka oli ihan hyvää, mutta tuoksu ärsytti nenää . Harmitti heittää sitä kuitenkaan pois, joten laitoin sitä sääriin suihkun jälkeen. Sääristä tuli niin siloiset, että mietin, että pitäisikö ostaa sitä rasvaa uusi purkki säärille 😁 Maksoi n. 3€ Jotenkin olen tullut tarkaksi merkkien suhteen, enkä osta niitä kuin tarpeeseen.
Ei ole iselvästikään ntohimo, mutta toisaalta en osaisi olla meikkaamatta, kun olen töissä.