Olen purnukkapelastaja

Olen useampaan otteeseen maininnut, että minulla on vähän liikaa kosmetiikkaa, eivätkä varastot ihan äkkiseltään lopu. Osittain syy on liiassa ostelussa, olen aiemmin shoppaillut kosmetiikkaa, koska se on helppoa, halpaa ja tuntuu tarjoavan kaikenlaisia ratkaisuja ikäkriiseistä tylsistymiseen. Tämä on kuitenkin vain osatotuus, ja etenkin viime syksystä lähtien olen ollut kuukausia ostamatta edes hammastahnaa (sitäkin on ollut varastossa). Toinen iso syy sille, miksi kosmetiikkavarastot eivät tunnu pienenevän, on tässä: minä olen purnukkapelastaja.

Purnukkapelastaja on sellainen tyyppi, joka ei voi sietää sitä, että tavaraa heitetään hukkaan. Käyttökelpoisen tavaran tyrkkääminen roskiin tuntuu kauhealta, vaikka järjen tasolla ymmärränkin, että välillä se on parempi vaihtoehto kuin säilyttää kaikki. Tästä seuraa se, että en siis voi ohittaa ilmaisia näytteitä lehtien välissä, olipa niiden sisältö itselleni tarpeellista tai ei. Ajattelen vain kaikkia niitä resursseja, joita näytteen valmistamiseen on käytetty, ja hieman ärsyyntyneenä otan pussukat talteen. Miksi minulle tyrkätään tällainen vastuu, miksi minulle työnnetään tällaisia näytteitä, vaikka ne eivät edes sovi minulle? Mutta siitä huolimatta revin ne pussukat irti ja pistän talteen.

Täyttä on.

Ilmaisnäytteiden lisäksi pelastan muiden ihmisten tavaroita, myös kosmetiikkaa. Vastikään pelastin ison pullon sampoota ja hoitoainetta, jotka olivat osoittautuneet isoäidilleni sopimattomiksi. Minun tukalleni ne käyvät, joten otin ne talteen, siitä huolimatta että sampoota ja hoitoainetta on kotona ennestäänkin useampi pullo. Mutta kun tuotteen voi kerran käyttää, niin eihän sitä kannata laittaa roskiin. Samalla tavalla minulle on päätynyt monenlaisia muitakin lähipiiristä pelastettuja purnukoita. Tietenkään en ota vastaan sellaisia tuotteita, joissa olisi hygieniariski, mutta esim. vartalovoiteet, kynsilakat ja hiustuotteet voi hyvin lahjoittaa eteenpäin. Tai siis minun tapauksessani ottaa vastaan.

Kolmas varastoja kasvattava ryhmä on matkoilla hotelleista pelastetut purnukat. Viimeisin ulkomaanmatkamme suuntautui Pariisiin, jossa hotellin sampoot ja saippuat olivat ranskalaisia Sothysin tuotteita, siis varsin laadukkaita ja hyväntuoksuisia. Käytin hotellissa sampoota, suihkugeeliä, saippuaa ja vartalovoidetta. Pakkaukset olivat niin isoja, että muutaman päivän oleskelun aikana ei tuotteita kulunut kuin pikku tippa. Olisi tuntunut hirveältä tuhlaukselta jättää avatut tuotteet hotelliin, missä ne olisi laitettu roskiin. Pakkasin mukaan kaiken, mikä mahtui. Vartalovoiteesta en hirveästi pitänyt joten sen jätin, sillä se ei mahtunut niihin puolen litran läpinäkyviin pusseihin, joita lentokoneessa vaaditaan. Kaiken muun toin kotiin.

Nyt kylppärin hylly on taas täysi, eikä se ihan äkkiä tyhjene. Minulla on lyhyt tukka, joten sampoota ja hoitoainetta kuluu niukasti. Olen aina ihmetellyt, kuinka jotkut kuluttavat suihkugeeliäkin niin paljon, että uutta on sen takia ostettava joka kuukausi. Olen sittemmin ymmärtänyt, että annostelussa on eroja. Mittasin huvikseni, kuinka paljon suihkusaippuaa kerralla käytän, ja määrä on keskimäärin hieman vajaa 1 millilitra. Vaahdotettuna se riittää erinomaisesti, sillä en koe tarpeelliseksi levitellä saippuaa yltä päältä. Ei siis ihme, jos 75ml kokoinen hotellipakkaus riittää moneksi kuukaudeksi. Pariisista tuotu suihkugeeli on ollut aktiivikäytössä, mutta sitä on edelleen jäljellä. Kun olen muidenkin tuotteiden annostelussa maltillinen, ei ihme, etteivät varastot kovin nopeasti hupene.

Tunnistaako joku myös itsensä purnukkapelastajaksi?

Ostolakkoa vai turhaa kitkuttelua?

Lähdin eilen kaupungille päättäväisin aikein, tarkoituksena ostaa kerralla kaikki puuttuvat vaatteet ja kosmetiikat. Onnistuin tavoitteessani, ja vaatteista kirjoitan tarkemmin parin viikon päästä, kun kuukausi vaihtuu normaalin ostolakkoraportin yhteydessä. Mutta kun on ruvennut harrastamaan julkisesti tällaista ostolakkoilua, tällainen shoppailureissu tuntuu kaipaavan selitystä. Samalla käy ilmi, miksi ostolakossa on myös huonoja puolia.

Ainakin minulle on käynyt niin, että kun on päättänyt, että nyt ei osteta kuin pakon edessä, alkaa helposti kälystellä. Siis kitkutella eteenpäin epätoimivilla ja epämukavilla tarpeilla, jotka eivät tee sitä mitä pitäisi, ainakaan erityisen hyvin. Tai sitten yrittää tulla toimeen kokonaan ilman, koska Maslowin hierarkian mukaisesti ihminen kyllä pärjää ilman hiuspuuteria, kosteusvoidetta ja oikean kokoisia hansikkaita – onhan hänellä sentään katto pään päällä ja ruokaa lautasella. Oman lisänsä ostolakkoon tuo vielä se, että kaupungille lähteminen on vaivalloista, ja ostosten tekeminen vaatii aikaa ja paljon päätöksentekoa, mikä on uuvuttavaa jo itsessään.

Tässä kaikki ostamani kosmetiikat. Jokaiselle putelille ja purnukalle on tarvetta.

Kuten viime raportissa jo mainitsin, hiusten laittaminen on ollut haasteellista viimeiset pari viikkoa, koska muotoilutuotteet ovat yksi kerrallaan loppuneet. Olen kitkutellut ilman, kunnes lopulta tuli se aamu, kun olisi pitänyt laittautua ihmisten ilmoille, eikä siitä meinannut tulla mitään ilman kunnollisia tuotteita. Siinä kohdassa alkaa lähinnä harmittaa, että mitä järkeä tässä on. Minulla on tuotteisiin rahaa, ja olen käyttänyt entiset loppuun. Mitä ihmettä oikein panttailen?

Sama tilanne alkoi olla kosmetiikan, etenkin kosteusvoiteen suhteen. Tuote on välttämätön sillä olen kuiva- mutta herkkäihoinen. Olen käyttänyt pois niitä loputtomilta tuntuvia matkakokoisia tuotevarastojani, mutta tajusin, että siihen on syynsä, miksi juuri ne ovat enää jäljellä. Nuo purnukat ovat jääneet käyttämättä, sillä niiden sisältämät tuotteet eivät sovi erityisen hyvin iholleni. Olisi hauskaa, jos voisi tyytyväisenä levittää perusniveaa nenänpäästä kantapäähän ja kuitata ihonhoito sillä, mutta valitettavasti siitä seuraa pidemmän päälle iho-ongelmia. Toisaalta aiemmin hankkimani ihanat luonnonkosmetiikat ovat liian aktivoivia, eikä kranttu hipiäni siedä niitäkään kuin pieninä erinä.

Tällä viikolla tulin siihen tulokseen, että nyt on aika lähteä kaupoille, olipa tarve sitten ”todellinen” (vrt. hiuspuuteri vs. katto pään päällä) tai ei. Päätin, että tämän ostolakon tarkoituksena oli lakata ostamasta tarpeetonta, ei lopettaa kosmetiikan käyttöä kokonaan. Ostinkin sitten yhdeltä istumalta kasvoille hoitonesteen ja kosteusvoiteen, hiuspuuterin, kuivasampoon ja muotoilutuotteen. Kaksi jälkimmäistä tosin matkakoossa, koska halusin juuri sellaiset, jotka saa tarvittaessa kätevästi matkalle mukaan. Ostin myös vaatteita aikamoisen määrän, mutta kuten sanottu, niistä lisää myöhemmin. Sanon kuitenkin jo tässä vaiheessa, että vaatetarpeet olivat samanlaisia kuin nämä kosmetiikkatarpeet. Jos ei ole ehjiä sukkahousuja, on ihan ok ostaa uudet, olipa lakossa tai ei.

Tässä olen siis jälleen pohdiskellut näiden ostolakkojen mielekkyyttä. On hyvin hyödyllistä pohtia omaa ostamistaan siitä näkökulmasta, tarvitseeko jotain todella, vai onko kyseessä sellainen tarve, jonka pystyy itselleen kehittämään vaikka tyhjästä ilmasta. Kosmetiikan suhteen paras tilanne olisi, että kaapissa olisi vain niitä tuotteita, joita aktiivisesti käyttää, ja ahkerasti kulutetuimmille kenties varakappale. Minulla on löytynyt kaapeista kaikkea mahdollista, ja nyt tilanne alkaa lähestyä tuota edellä mainittua. Jos saan käytettyä ja/tai lahjoitettua ylimääräiset vielä pois, voisin varmaan lakata tarkkailemasta kosmetiikkaostojani, ja sitten pysytellä siinä kuuluisassa kohtuullisuudessa, ilman mitään tarpeetonta kitkuttelua.

Ajaudutteko te ostamista vältellessä kitkuttelemaan ja käyttämään pitkin hampain tuotteita, jotka eivät tunnu hyviltä?

Ostolakko loppui – vai loppuiko?

Huomaatteko, että olen lomalla? Aamut ovat pitkiä ja toimettomia, ja tänne kirjoittaminen tuntuu taas hauskalta harrastukselta, juuri kun pääsin toteamasta että pitää ehkä pitää taukoa! Vapaa aika lienee se olennainen juttu. Jos sitä ei ole, blogi muuttuu velvollisuudeksi. Juuri nyt kun ei tarvitse tehdä mitään muuta, kirjoitan taas ihan ilokseni.

Tammikuu on alkanut, ja näin ollen lokakuun alussa asettamani kosmetiikan ostolakko on loppunut. Onnistuin siinä hyvin, en ostanut mitään itselleni, enkä juuri muillekaan. Lapsille ostin uuden kylpyvaahdon kaksi päivää sitten edellisen loputtua (vaahtokylpy on mummolareissujen kohokohta).

Tiedostan täysin, että kolme kuukautta ilman kosmetiikkaostoksia ei ole mikään maatajärisyttävä saavutus, vaan ihan normaalia elämää suurimmalle osalle ihmisistä. Mutta minulle lakko oli tarpeen, sillä kosmetiikan ostelusta oli muodostunut sellainen hauska pieni shoppailuharrastus, joka alkoi jo aiheuttaa ongelmia. Ensisijaisesti säilytystilaongelmia, mutta tajusin myös, että kanavoin meikkien ja ihonhoitotuotteiden osteluun kaikenlaisia tunteita, joille varmasti löytyisi paljon hyödyllisempiä, halvempia ja muutenkin parempia purkautumisteitä.

Kesälomamatkalta ostin kaikki nämä. Kaksi tuotteista on vielä avaamatta. Kaksi on aktiivisessa käytössä, yhtä testattu kertaalleen.

Olin kuluneen vuoden tai parin aikana onnistunut keräämään omaan käyttöön suhteutettuna aivan tarpeettomat varastot kaikenlaista kosmetiikkaa. Esimerkiksi: ostin vuonna 2018 keväällä samanlaisen vaalean luomivärinapin, joka näytti olevan pian loppumassa. Nyt vuoden 2020 alussa tuo loppumassa oleva luomiväri on edelleen pian loppumassa. Sen lisäksi minulla on tuo 2018 ostettu korvaaja, toinen viime syksynä ostettu lähes saman värinen iskemätön luomiväri, sekä viime kesänä ostettu luomiväripaletti, jossa on kaksi muuta, lähes vastaavaa sävyä. Omistan siis tuon alkuperäisen lisäksi neljä korvaavaa tuotetta, joista kahta en ole käyttänyt vielä kertaakaan. Odottelen edelleen, että se alkuperäinen tosiaankin loppuisi, jotta voisin aloittaa noiden uusien käytön.

Edellinen esimerkki kuvaa tilannetta hyvin. Nämä varakappaleiden varakappaleet eivät vie hirveästi tilaa, eikä niiden omistamisesta ole haittaa, mutta en tarvitse niitä kaikkia. Sama ilmiö on näkyy kylppärin kaapissa muutenkin, ja ostolakko onkin tähdännyt juuri tämän asian korjaamiseen. On ollut hyödyllistä joutua tarkastelemaan omia varastojaan ja todeta, että niitä kyllä riittää. Eli samalla on ollut pakko huomata, että mihinkään tarpeeseen en tosiaan ole ostanut, vaikka niin yleensä olen kaiken itselleni perustellut. Ostolakot ovat kokemukseni mukaan erittäin hyödyllisiä juuri tästä syystä. Joutuu oikeasti miettimään syitä ostamisen takana, kun ei voi perustella shoppailua millään näennäissyyllä.

Luonnonkosmetiikkaa

Näin paljon ostin viime keväänä luonnonkosmetiikan messuilta. Olen tähän mennessä kuluttanut näistä loppuun 5 tuotetta, ja kaksi muuta loppuu pian.

Syksyn aikana kului lopulta loppuun useampi tuote. En pitänyt niistä kirjaa, mutta ulkomuistista luettelen: suihkugeeli, vartalovoide, ripsiväri, seerumi, hammastahna, käsirasva, kasvovoide, jokunen näytepakkaus, kuivasampoo ja hiuspuuteri, ja lisäksi annoin pois käyttämättömän meikkivoiteen ja peitevoiteen, jotka olin ostanut netin superalesta, ja jotka osoittautuivat minulle väärän värisiksi. Ja huomatkaa, että mitään puutetta ei ole syksyn aikana ilmennyt, kaikelle löytyi korvaaja omista jemmoista.

Entä nyt? Olen päättänyt jatkaa ostolakkoa sillä lailla, että en edelleenkään saa ostaa mitään sellaista, mitä kaapista jo löytyy. Perushygieniatuotteita (esim. saippua, dödö, hammastahna) saa ostaa varastoon, mutta hamstraaminen on kielletty. Yksi varakappale näistäkin riittää. Haluan sellaiseen tilanteeseen, että minulla ei ole turhia tuplakappaleita, vaan kaapissa on se, mitä käytän. Sitten kun purkista alkaa oikeasti pohja paistaa, voin ostaa uuden. Sitä ei aloiteta, ennen kuin edellinen on loppu. Voin kyllä omistaa samanlaisesta tuotteesta useampia kappaleita, jos ne ovat selvästi eri tarkoituksiin. Esimerkiksi voin omistaa sekä deodorantin että antiperspirantin, tai useamman eri värisen luomivärin. Mutta en tarvitse kolmea eri tuoksuista suihkugeeliä yhtä aikaa.

Tällä kaikella tavoittelen kolmea asiaa:

  1. selkeyttä (sekä konkreettisesti että henkisesti)
  2. turhan kuluttamisen lopettamista ja kohtuullisuuden filosofiaa
  3. tunnepohjaisen ostamisen välttämistä (esim. ale ei ole riittävä syy ostaa)

Jatkan varmaankin silloin tällöin satunnaisten raporttien kirjoittamista, mutta toivottavasti kirjoitettavaa ei liiemmin tule. Kolmen kuukauden perusteella kykenen tähän lakkoon erittäin hyvin ja aion jatkaa mahdollisimman vähillä ostoksilla myös tänä vuonna.

Pohjattomat kosmetiikkavarastoni

Piti oikein kalenterista tarkistaa, montako viikkoa olen nyt ollut kosmetiikkalakossa. Aloitin lokakuun alussa, joten nyt mennään jo kahdeksatta viikkoa. Tämä on edelleen mielenkiintoista. Kirjoitin aiheesta viimeksi noin kuukausi sitten, ja sen jälkeen ei tainnut loppua muuta kuin yksi hiustenmuotoilutuote. Olisin odottanut, että loppuneita olisi tullut jo enemmän, mutta ei vaan ole. Se taas kertoo siitä, millaiset varastot minulla on erilaisia tuotteita suhteessa käytön määrään.

Kun olen kanavoinut shoppailuhimoa ja ikäkriisejä kosmetiikan ostamiseen, lopputulos on se, että kaapista löytyy ties minkälaisia pulloja ja purnukoita. Se on vähän ristiriitaista, sillä vaikka tykkään kosmetiikasta, en käytä sitä tavanomaista enempää. En esimerkiksi meikkaa kuin parina päivänä viikossa. En myöskään muista rasvata jalkoja (vaikka aihetta olisi), en koskaan ehdi laittaa hiuksiin tehohoitoja enkä muutenkaan jaksa kikkailla kosmetiikan kanssa enempää kuin on pakko. Tämä käytön maltillisuus yhdistettynä siihen, että olen tuotteiden käytössä muutenkin säästeliäs on omalta osaltaan vaikuttanut näiden varastojen kertymiseen.

Vaikka kaikkea onkin, olen silti ajoittain keksinyt ”tarpeita”, joita ilman lakkoa olisin jo hankkinut. Nyt kun ostolakko on voimassa, en ole niitä ostanut mutta se ei ole sanottavammin haitannut elämää, mistä voinee päätellä jotain näiden tarpeiden todellisesta tarpeellisuudesta. Näin äskettäin, kuinka meikkaaja levitti meikkivoidetta tietynlaisella siveltimellä. Päätin että ostan sellaisen heti tammikuussa. Sitten tulin kokeilleeksi vähän saman näköistä poskipunasivellintä, ja lopputulos oli loistava. Totesin, että pärjään ilman uutta sivellintä mainiosti.

Eilen jo kuvittelin, että palasaippuoista olisi viimeinen menossa, mutta olin jälleen väärässä. Löysin kylppärin kaapista yhden avaamattoman. Näin kävi edelliselläkin kerralla, jolloin luulin nestesaippuan loppuneen. Olen huomaamattani kehittänyt niin hyvät varastot kaikkea, että on turha kuvitella minkään loppuvan enää tämän vuoden aikana. Tämä on itse asiassa niin mielenkiintoista, että nyt jo tuntuu siltä, että taidan jatkaa tätä lakkoa vielä ensi vuoden puolella. Odotan todella sitä hetkeä, kun jokin ihan aidosti todellinen kosmetiikkatarve tulisi vastaan! Milloin tulee se hetki, että varastoista ei löydykään mitään? Juuri nyt vaikuttaa siltä, että tuota hetkeä saa vielä odotella…

Oletteko te koskaan hämmästyneet omien varastojen laajuudesta?

Kolme viikkoa kokeilua takana

Olen nyt elänyt noin kolmen viikon ajan uuden ostolakkoni mukaan. Sen säännöt ovat äärimmäisen yksinkertaiset: en saa ostaa minkäänlaista kosmetiikkaa itselleni tämän vuoden aikana. Tämä sisältää niin meikit, ihonhoitotuotteet kuin päivittäiskosmetiikankin.

No, miten on mennyt? Hyvin, siinä mielessä, että toistaiseksi en ole ostanut mitään. En edes käsisaippuaa. Mistään ei myöskään ole ollut puutetta, mikä nyt ei varsinaisesti ole yllätys. Isoin syy tähän lakkoon ryhtymiselle oli nimittäin se, että minulla oli kaikkea vähintään kaksin kappalein. On myös ollut ihanaa kuluttaa pari tuubia loppuun. Sain käytettyä matkakokoisen hammastahnan sekä apteekin perusvoiteen loppuun syysloman aikana. Niiden poistuminen ei tosin tietenkään  näy kaapin tilavuudessa vielä mitenkään, mutta alku se on tämäkin.

Kuten yleensäkin, myös tämä ostolakko on saanut paljon ajatuksia liikkeelle. Ensinnäkin huomaan, miten syvään juurtunut tapa kosmetiikan ostelu on ollut. Kosmetiikkaosastot vetävät puoleensa ihan joka kaupassa, ja niistä kieltäytyminen on tuntunut siltä, kuin jokin hauska huvitus olisi viety. (Niin kuin olikin, eipä silti!) Mutta nyt kun en ole käynyt ”vain katselemassa” mitään, en ole myöskään ostanut mitään. En osaa sanoa paljonko rahaa olisi säästynyt, mutta aivan varmasti olisin näiden viikkojen aikana ostanut jotain, ellen olisi tätä lakkoa itselleni määrännyt.

korealainen kangasnaamio

Noin vuosi sitten hurahdin kangasnaamioihin. Nämä ovat juuri sellaisia parin euron houkutuksia, joita olen näköjään hamstrannut koko vuoden tarpeiksi… vähintään.

Toinen havainto on ollut se, miten paljon tuotteita minulla onkaan jo ennestään. Toki tiesin sen aiemminkin, mutta nyt kun olen oikein keskittynyt tutkailemaan varastojani, olen ehkä hieman hämmästynyt siitä, millaisen määrän olen tavaraa hankkinut. Minulla on esimerkiksi neljä erilaista sampoota. Siinä on ainakin kaksi enemmän, kuin mille on tarvetta. En tarvitse uutta sampoota kuukausiin, arvelen että nämä riittävät jopa puoli vuotta. Yhtä pulloa en ole edes avannut vielä, koska haluan käyttää vanhat ensin pois. Samanlaisia havaintoja olen tehnyt muidenkin tuotteiden osalta. Kun laatikosta löytyy 15 kangasnaamiota, joita muistan käyttää ehkä kerran kuussa, ei ole vaaraa että ihan hetkeen loppuisivat.

Kolmanneksi olen ruvennut miettimään netinkäyttötapojani. Seuraan monia kosmetiikkablogeja, koska aihe on minusta kiinnostava, mutta nyt kun en luekaan niitä sillä silmällä, millaisia hyviä tuotevinkkejä voisin niistä saada, olen alkanut kyseenalaistaa koko harrastuksen mielekkyyden. Olen havahtunut siihen, että valtaosa näistä blogeista on sisällöltään uusien tuotteiden esittelyä, eli oikeastaan markkinointia. Nyt kun en voi ostaa mitään, miksi lukisin uusista houkutuksista? Blogimarkkinointi on kyllä tehokasta, olen siitä elävä esimerkki. Valtaosa kosmetiikastani on sellaista, jota seuraamani bloggaaja on kehunut jossain vaiheessa. Mutta jos en halua ostaa, kuinka paljon noissa blogeissa lopulta on minua kiinnostavaa sisältöä? Tuote-esittelyt ovat minulle tällä hetkellä täysin tarpeetonta sisältöä, ja jos valtaosa uusista kirjoituksista liittyy tuotteen tai tuotemerkin esittelyyn, joten miksi tuhlaisin aikaani lukemalla niistä? Voinkin jo nähdä sieluni silmin, kuinka  markkinointi-ihminen pr-toimistossa vääntelee käsiään, ja toivoo ettei kukaan ota minusta mallia…

Äskettäin irtisanouduin kahdelta nettikaupan sähköpostilistalta, jotka myivät kosmetiikkaa. Poissa silmistä, poissa mielestä. Sitä paitsi kaikki sisältö kyllä säilyy netissä siihen asti, kunnes minulla vihdoinkin saattaisi tulla jokin todellinen tarve uudelle tuotteelle. Google löytää suositukset ja tarjoukset minulle sekunnissa, mikäli sattuisin niitä tarvitsemaan. Minun ei tarvitse aktiivisesti olla tietoinen siitä, mitä missäkin olisi juuri nyt alessa, tai mitä uusia tuotemerkkejä olisi luonnonkosmetiikan markkinoille tullut.

Sanoisin siis, että tämä lakko jos mikä on tehnyt hyvää. En pysty arvioimaan säästettyä rahaa, sillä koska en ole mennyt katselemaan, en tiedä, mitä milloinkin olisin ostanut. Mutta on ollut erittäin hyödyllistä pohtia näitä asioita, ja nähdä, miten on huomaamattaan toiminut. Tämä lakko ei tule kestämään ikuisesti, sillä en ole irtisanoutumassa kosmetiikan käytöstä, mutta niin kauan kuin mitään todellista tarvetta ei ole, en osta uutta. Todellinen tarve on esimerkiksi sitä, että käyttämäni tuote loppuu tai menee pilalle, ja kuten sanottu, sellaista ei ole näköpiirissä ihan lähiaikoina.

Muistelen, että joku muukin lähti samalle linjalle kanssani. Miten teillä menee?

Kuinka minusta tuli kosmetiikkahamsteri

Kun päätin ruveta loppuvuoden kestävään ehdottomaan ostolakkoon kosmetiikan suhteen, sisäinen shoppailijani alkoi heti kiukutella. Yritin välittömästi keksiä kaikenlaisia poikkeustapauksia, joissa sitten saisin ostaa kosmetiikkaa. Juuri tällä hetkellä yritän argumentoida itselleni, että meikkisiveltimiä eikä hammasharjoja eikä muita kosmetiikan käyttöön liittyviä välineitä muka lasketa, mutta pysyn tiukkana. En oikeasti tarvitse yhtään enempää siveltimiä kuin hammasharjojakaan.

Miksi juuri tämä ostolakko on nyt sitten niin iso juttu? Kun aloin tarkkailla vaatteiden ostamista, tunnelmat olivat ihan päinvastaiset. Etenkin alkuvaiheessa ajattelin, että en tosiaankaan tarvitse uusia vaatteita, ja on vain helpotus kun niitä ei tarvitse ostaa. Tänä vuonna tilanne on ollut vähän toinen, mutta ostolakkoa onkin takana jo pari vuotta. Miksi sitten kosmetiikanostokielto aiheuttaa sisäistä vastustusta, etenkin kun sitä riittää kyllä muutamaksi kuukaudeksi ongelmitta?

Luulen, että nämä asiat liittyvät yhteen. Toisin kuin olen ajatellut, olen sittenkin tunneostaja. Shoppailusta on tullut hyvä mieli. On se ihana dopamiiniryöpsähdys, kun penkoo alennusmyyntejä, on se mukava tunne, kun on saanut jotain uutta, ja vielä se, että ajattelee kohentavansa ulkonäköään tai olotilaansa näillä ostoksilla. Aiemmin ostelin vaatteita (vaikka en sitä tajunnut). Kun aloin välttää vaatteiden ostamista, huomio siirtyi kosmetiikkaan. Kuten eräs lukija jo huomautti, kosmetiikan ostaminen tuntuu muutenkin pienemmältä pahalta kuin vaatteiden, koska sehän kuluu joskus loppuun.

Viime elokuussa, kun olin todella väsynyt ja stressaantunut, pääsin lyhyelle luksuslomalle eli sain olla pari päivää kotona ihan yksin. Kuskattuani muun perheen asemalle ajoin kotimatkalla Citymarketin ohi. Ostin itselleni herkkuja, ja sitten vietin ihanan puolituntisen kosmetiikkaosastolla hypistellen ja kokeillen kaikkea mahdollista. Lopulta ostin alennuksessa olleen Lumenen kasvojenhoitotuotteen ja muistaakseni muutaman korealaisen kasvonaamion. Saatoin ostaa jotain muutakin pientä, mitä en enää muista. En tietenkään varsinaisesti tarvinnut ainuttakaan ostoksistani, mutta niistä tuli hyvä mieli. Vähän vastaavia tilanteita tulee vastaan usein.

Kaiken tämän ostin, kun ale oli 80%. Toiseksi viimeiset hankinnat ennen kuin kosmetiikkalakkoni alkoi.

käyttämäni kosmetiikka ei myöskään yleensä ole kallista. Kipuraja kulkee noin 35€ kohdalla. Sitä enemmän maksavia tuotteita pidän kalliina, enkä useinkaan osta yli 30 euroa maksavia tuotteita. Useimmiten ostokseni ovat kuitenkin kappalehinnoiltaan paljon halvempia. Arvaatteko, miten kävi, kun löysin The Ordinaryn, kosmetiikkamerkin, josta puuttuu ulkoinen koreus mutta joiden sisällöt ovat täyttä tavaraa, ja hinnat jopa alle 10€? Oikein, ostin kerralla kaikkea mahdollista. Nyt monet tuotteet odottelevat sitä, että muistaisin joskus käyttää niitä. Kesällä Sephoran liikkeessä ostin etupäässä matkakokoja, koska ne olivat niin edullisia, ja sain samalla rahalla monta pientä tuotetta, siis täydellinen diili minun mielestäni. Sitä paitsi olen niin kokeilunhaluinen, että matkakoko on minusta paljon hauskempi vaihtoehto kuin alessa oleva jättikoko. Siitä jättikoosta ei nimittäin meinaa päästä ikinä eroon, olen kokeillut.

Kuten hyvin tiedetään, myös alennusmyynnit vetoavat. Mitä suurempi aleprosentti, sen kiinnostavammaksi tuote silmissäni muuttuu. En sentään ostele sinisiä huulipunia vaikka ilmaiseksi saisi, mutta jos alennus on merkittävä, ostan kyllä kokeiluun kaikenlaista. Vastikään huomasin Laveran ystävämyynnin, jossa poistuvat pakkaukset olivat 80% alennuksessa. Klikkasin ostoskoriin kaksi eri meikkivoidetta, peitevoiteen ja kaksi luomiväriä ihan vain siksi, että hintaa tuotteilla on pari kolme euroa kappale. En ostaisi  meikkivoidetta yli 20€ hinnalla netistä, jos en olisi aivan täydellisen varma että väri on oikea. Mutta kolmella eurolla ostin ilomielin, eikä riski tuntunut yhtään pahalta. Järkeilin, että jos ei sovi, niin annan eteenpäin, ja jos taas ostos on onnistunut, voin juhlia huikean halpaa kaappausta. (Ostokset osoittautuivat hyviksi, eli onnistuin.)

Tämä kaikki on kuitenkin johtanut siihen, että kosmetiikkaa on kertynyt aivan yli tarpeen. En ehdi käyttää kaikkia tuotteitani, ja silti hamuan lisää. Siksi tämä lakko on tarpeen. Haluan vaihteeksi käyttää tuotteita loppuun asti, niin että kaappiin tulee tilaa ja väljyyttä. Alan pitää täällä jonkinlaista kirjaa loppuneista tuotteista ja raportoin edistyksestä muutenkin. Onko lisää toiveita tähän liittyvistä juttuaiheista?

Uusi ostolakko astuu voimaan nyt!

Nyt on sellainen tilanne, että minun on asetettava itseni uuteen ostolakkoon, joka alkaa välittömästi. Tällä kertaa kyseessä on kosmetiikan ostolakko. Tämä on aivan välttämätöntä ensisijaisesti siitä syystä, että jos jatkan kosmetiikkaostoksia nykyiseen malliin, minulta loppuu säilytystila kesken. Se on varma merkki siitä, että liian raja on ylitetty.

Minä tykkään kosmetiikasta. Pidän siitä monella tasolla: ostamisesta, vertailusta, käyttämisestä. Minusta on kiinnostavaa lukea kosmetiikasta; sen raaka-aineista, käyttäjäkokemuksista ja turvallisuudesta. Pidän erityisesti siitä, millaisia vaikutuksia sen käytöllä on. Ihonhoitotuotteet saavat ihon tuntumaan ja näyttämään paremmalta, ja meikkaaminen tekee minusta nätimmän. Kosmetiikka on minusta sellaista hauskaa pientä arjen luksusta, jota ilmankin tulee toimeen, mutta joka on juuri sellaista itsestä huolehtimista, josta tulee hyvä mieli. Suhteeni kosmetiikkaan on siis kaiken kaikkiaan erittäin positiivinen.

En myöskään ole mikään minimalisti. Meikki- ja purnukkavarastoni eivät koskaan ole olleet valtavat, mutta sanoisin silti että kattavat. Suhteeni kosmetiikkaan on varsin mutkaton. En meikkaa päivittäin, ja unohtelen myös rasvata kuivia jalkojani, mutta rakastan laittautua juhliin pitkän kaavan mukaan. Olen luonnostani kuivaihoinen, joten jonkinlaista rasvaa on pakko käyttää, jollen halua jatkuvasti hilseillä ja kutista. Toisaalta siinä vaiheessa, kun ihoni sekosi totaalisesti ja kärsin jonkin aikaa pahasta aikuisiän aknesta, kosmetiikka oli suoranainen pelastus. Sitä paitsi on hyvin tiedossa, etten pysty heittämään mitään kosmetiikkanäytettä roskiin. Kun tähän vielä lisää sen, että minkä tahansa ikäkriisin iskiessä korjaan tilanteen uudella kosmetiikkatuotteella, voitte jo ehkä arvata, mihin tilanne on johtanut.

Luonnonkosmetiikkaa

Näin paljon ostin viime keväänä luonnonkosmetiikan messuilta. Näistä vasta kaksi tuotetta on käytetty loppuun.

Suosin yleensä edullisia tuotteita. Haluan laatua, mutta en halua maksaa itseäni kipeäksi. Tykkään luonnonkosmetiikasta, mutta en vierasta tavallistakaan. Minulta löytyy mm. Lidlin kolmen euron luonnonkosmetiikan kasvovoide (joka ei ole hullumpi!), mutta yhtä lailla kotimaisia tuotteita (kuten Lumenea ja Ekopharmaa) sekä korealaisia ja japanilaisia tuotteita. Tästä jo huomaa, että innostun helposti ja kokeilen uteliaasti kaikkea. Hiustuotteiden suhteen tilanne on vähän sama. Olen kokeillut niin curly girliä, kampaamojen erikoistuotteita kuin markettimerkkejäkin. Ehkä kuitenkin juuri tuo edullisten tuotteiden suosiminen on osittain johtanut siihen, että nyt minulla on liikaa tuubeja kylppärin kaapissa.

Olen tätä kosmetiikka-asiaa pohtinut pitkin vuotta. Fiilis on ollut sellainen ”jotain tarttis tehdä”, mutta en ole kauhean syvällisesti jaksanut miettiä, että mitä. Kunnes tänään tajusin: minun on aika lakata ostamasta uusia kosmetiikkatuotteita vuoden loppuun asti. Siinä se. Yritin neuvotella itselleni jonkun porsaanreiän, että dödöä ja hammastahnaa saa ostaa jos loppuu, mutta torppasin nekin. Minulla on nimittäin jemmoja. Ei ole millään tasolla todennäköistä, että minulta loppuisi mikään tuote ennen joulua! Tai jos loppuu, sille löytyy korvaaja omista varastoista. Sanotaan nyt niin, että jos jokin perheen yhteisessä käytössä oleva tuote, kuten käsisaippua, sattuisi loppumaan kesken, sitä saa ostaa lisää. Mutta pelkästään omaan käyttöön en saa ostaa ennen ensi vuotta mitään.

Tämä tulee olemaan vaikeaa, sillä kosmetiikkaostokset ovat lempiostoksiani. Samalla tiedän, että on enemmän kuin tarpeen hieman vajottaa varastoja. En ehdi edes käyttää kaikkea, kun koko ajan ostan lisää. Vaateostojen suhteen olen antanut itselleni aika paljon joustoa, mutta tämän lakon kanssa tavoitteena on  kolme kuukautta todellisella nollalinjalla. Tosin tässä lokakuussa olen jo ehtinyt ostaa kosmetiikkaa, mutta se juuri vaikuttaa päätöksen taustalla.

Lähteekö kukaan mukaan?

Ihotyyppi I auringossa: näin pärjään palamatta

Ihotyyppi kertoo, miten hyvin kestää aurinkoa palamatta. Ihotyyppi määritellään usein hiustenvärin ja muiden ominaisuuksien mukaan, mutta olen huomannut, että käytännössä luokittelu ei ole ihan vedenpitävä. Minulla on suomalaiseksi aika tumma tukka, vihreät silmät eikä lainkaan pisamia tai punaista pigmenttiä hiuksissa, mutta silti ihoni käyttäytyy kuin perinteinen I-tyypin iho. En kestä aurinkoa lainkaan, vaan saan ilman suojakertoimia heti kutisevaa aurinkoihottumaa myös Suomessa, ja jos oleskelen yhtään pidempään auringossa, palan varmasti. Jotain ehkä kertoo, että olen palanut mm. Islannissa, kun sinne sattui pari aurinkoista päivää ja oleskelin ulkona. Toisaalta tunnen monta kaveria, joiden hiusten väri vaihtelee aivan vaaleasta lähes mustaan, ja jotka silti ruskettuvat helposti ja kauniisti, eivätkä pala koskaan. Suosittelen siis unohtamaan nuo ulkonäkökriteerit, ja tarkastelemaan vain sitä, millä tavalla oma iho reagoi aurinkoon.

No niin, tämän alustuksen jälkeen itse asiaan. Vietin juuri viikon Kreetalla, jossa ohjelma koostui lähinnä uimisesta joko altaalla tai meressä. Lämpötila noin 28°C, pilvetön taivas. Onnistuin kuitenkin tavoitteessani: en palanut kertaakaan, iho ei edes punottanut mistään, enkä myöskään ruskettunut kuin marginaalisesti, mikä oli paitsi tavoite, myös looginen seuraus päivittäisestä suojautumisrituaalistani. Olen taistellut aurinkoa vastaan parikymppisestä lähtien, joten ajattelin jakaa seuraavaksi, miten tällainen auringolle allerginen kalkkilaivankapteeni selviää etelänlomasta kirjaimellisesti ehjin nahoin. Seuraavat tuote-esittelyt ovat henkilökohtaisia mielipiteitäni, olen ostanut kaikki tuotteet itse.

Aurinkosuojani koostui vaatteista ja päähineistä, perinteisistä aurinkosuojatuotteista sekä luonnonkosmetiikan fysikaalisista suojista. Olen huomannut, että pahiten palamiselle alttiina ovat alueet, joille aurinko pääsee porottamaan kohtisuoraan taivaalta: solisluiden alue, olkapäät, otsa, nenä, poskipäät ja päänahka. Näiden alueiden suojaus on siis ykkösenä. Päässä minulla on aina jotain: kuivalla maalla mahdollisimman leveälierinen hattu, ja uidessa huivista solmittu turbaani. Uimapuvun päälle puen uimapaidan, siis samanlaisen mihin lapsetkin nykyisin yleensä puetaan. En tiedä, onko omani UV-suojattu, mutta olennaista onkin, että se peittää olkapäät ja suuriman osan noista herkimmin palavista alueista. Uimapaidan ostin viime kesänä, enkä lähde ilman sitä enää yhdellekään aurinkolomalle. Suosittelen kaikille herkästi palaville!

Toimivaksi todettu ranta-asu!

Tällä matkalla käytin neljää aurinkosuojatuotetta: Nivean tavallista aurinkorasvaa, Alga Mariksen fysikaalista suojaa, Body Shopin kasvoille tarkoitettua aurinkosuojaa sekä ACO:n huulirasvaa. Kaikissa tuotteissa on sekä UVA- että UVB-filtterit. Vartalotuotteiden suojakerroin oli 50, huulirasvan 30. Kerrostin näitä niin, että aamulla ensimmäiseksi laitoin kasvoille ja kaulalle Body Shopin tuotteen, ja hieroin käsivarsiin, olkapäille ja niskaan Niveaa. Aamupalan jälkeen levitin kaikkialle Alga Marista, ja huulirasvaa lisäilin pitkin päivää. Minulla oli siis herkimmin palavilla alueilla useimmiten sekä kemiallinen että fysikaalinen aurinkosuoja (SPF50) sekä usein vielä vaate tai hattu. Iltapäivällä lisäsin uuden kerroksen vähintään jompaa kumpaa tuotetta vartalolle, ja kasvoille usein molempia. Tällä systeemillä pystyin hyvin oleskelemaan veden äärellä suorassa auringossa pari tuntia kerrallaan. Rusketuin lomalla niin vähän, että ulkopuolinen ei sitä huomaa.  (Monille rusketus on tietysti tavoite, mutta jos on samanlainen ihotyyppi kuin minulla, siitä on turha haaveilla.)

Kuvassa näkyy myös lasten aurinkosuoja, jonka totesin olevan käytännössä täsmälleen saman tuntuista kuin aikuisten versio fysikaalisesta suojasta. Taustalla aloe veraa, jota oli mukava levitellä auringon jälkeen, vaikkei kukaan palanutkaan.

Sitten tuotearviot. Nivean tuote oli erittäin miellyttävä käyttää. Se levittyy, imeytyy ja suojaa hyvin. Alga Mariksen tuotteista olin lukenut kehuja, mutta täytyy sanoa että fysikaaliset suojat eivät pärjää perinteisille käytön miellyttävyydessä. Ne eivät levity tai imeydy kunnolla, jäävät valkoiseksi kerrokseksi ja kuivattavat ihoa. Positiivista on, että koska ne eivät imeydy, ne eivät myöskään kasvata kemikaalikuormaa samoin kuin perinteiset suojat. Valkoisesta kerroksesta on helppo nähdä, minne tuotetta on levittänyt, ja ne ovat erittäin tehokkaita suojaamaan auringolta. Minua tuo kiiltävä valkoinen kerros naamalla ei häirinnyt, koska oli täysin yhdentekevää mitä muut ulkonäöstäni altaan reunalla ajattelivat, mutta ymmärrän kyllä, jos tämä ei kaikkia miellytä. Sen sijaan Body Shopin aurinkosuoja oli juuri niin miellyttävä, kuin miksi sitä oli kehuttu. Mitään luonnonkosmetiikkaa se ei ole, mutta siksi se olikin niin mukava käyttää. Myös ACO:n huulirasva oli uusi, positiivinen tuttavuus.

Tulipas pitkä postaus! Mitkä ovat teidän luottotuotteet aurinkosuojien osalta?

Pois pois pois!

Olen nyt käynyt läpi kosmetiikkavarastojani, ja poistanut vanhoja ja huonoja tuotteita. Tässä ensimmäisen kierroksen saldo:

tarpeetonta kosmetiikkaa

Nämä kaikki löysin ensimmäisellä kierroksella. Heitin ne suoraan roskiin.

Kasasta löytyy

  • Huono silmämeikinpuhdistusaine (mikä helpotus päästä siitä eroon!)
  • Huulirasva, joka oli mennyt huonoksi
  • Vihreässä pussissa on tuotenäyte, jota en ainesosien perusteella uskalla käyttää
  • Ikivanha vauvojen sinkkivoide (miksi olenkaan tätä säästänyt…?)
  • Valkoisessa pullossa oli vähän vartaloöljyä, ikivanhaa
  • Huulikiilto oli vanha ja tarkemmin tarkasteltuna pilaantunut
  • Poskipuna oli viime vuosituhannelta

Nuo meikit olivat sellaisia, että luulin niiden olevan kunnossa, mutta myös poskipunaan oli tullut ummehtunut haju, kun sitä tarkemmin tutkin. Huulikiillon rakenne oli myös mennyt pilalle, mutta sekin oli peräisin ties miltä vuodelta. En ole käyttänyt huulikiiltoja vuosikausiin, enkä ole varma, miksi en ollut tästä luopunut aiemmin. Varmaan siksi, että luopuminen on yleisesti ottaen vaikeaa.

Mutta tämä oli hyvä harjoitus. Vaikka tuotteiden heittäminen roskikseen tuntui vähän hurjalta, olen tyytyväinen että tein sen. Tuollaiset vanhat tuotteet ovat vain turhaa painolastia. Näiden jälkeen tein vielä uuden kierroksen ja poistin nämä:

poistettua kosmetiikkaa

Nämäkään eivät enää toimi.

Käsisaippua on muuttunut kummallisen kovaksi, eikä se enää pese. Kynsilakka taas on mennyt huonoksi, sitä paitsi väri oli virheostos alunperinkin. Sitä en kuitenkaan heittänyt roskiin, koska kynsilakka on ongelmajätettä ja se pitää toimittaa asianmukaiseen keräykseen. Tässä tapauksessa odotan HSY:n keräysautoja, ja vien sen sitten sinne.

Minulla olisi vielä aika paljon näytepusseja kaikenlaisista voiteista, mutta luulen että otan urakaksi käyttää kaikki turhat pois jollain tavalla. Tykkään, että muutamia on aina varalla, mutta rajansa kaikella. Palaan tähän aiheeseen vähän myöhemmin.

Olipas ihanaa päästä huonoista tuotteista eroon! Vaikka roskiin heittäminen aluksi kirpaisikin, on silti parempi niin. Onko teillä samanlaisia kokemuksia?

Lisää lentäviä meikkejä

Viime viikolla roskiin lentäneen puuterin ansiosta tulin taas tarkastelleeksi meikkivarastoa kriittisesti. Tajusin että haudon siellä tuotteita, joiden parasta ennen -päiväys oli kaukana takanapäin. Näille kummasti sokeutuu, eikä jotenkin tajua heittää niitä ajoissa pois. Eikä raatsi.

Lopputulos oli, että karsin puuterin jatkoksi kolme meikkikynää, yhden luomivärin ja yhden peitevärin. Kynät eivät välttämättä ole hygienian puolesta niin ongelmallisia, sillä niistä aina teroitetaan uusi puhdas terä eriin. Mutta katsokaa nyt näitä, tämän mittaisilla nysillä nyhrääminen on ihan höhlää. Etenkin kun nuokin kaikki ovat varmasti ainakin kymmenen vuotta vanhoja, ehkä enemmänkin.

Rajauskynä joka on pikkurillin mittainen, on selvästi tiensä päässä.

Alla näkyvän luomivärin muistan ostaneeni Stokkalta hamassa nuoruudessani, kun olin hetken mielijohteesta istahtanut meikattavaksi merkin myyntipisteelle, jonkun markkinointikampanjan yhteydessä. Tämä tapahtui kaukaisella 90-luvulla. Ostin meikkitaiteilijan käyttämän luomivärin, koska lopputulos oli niin upea, mutta en tuolloin osannut tehdä itse sillä lainkaan samanlaista lopputulosta, joten väri jäi lopulta todella vähälle käytölle.

vanhat meikit
Nämä heitin roskiin.

Pahin oli kuitenkin tuo peitevoide. En muista ostovuotta, joskus 2000-luvun alkuvuosina kuitenkin. Tuote on rasvainen, ja sitä on välillä käytetty sormin. Voin siis vain kuvitella, millaiset bakteerit voiteessa muhivat. Yäk. Tätä kyllä käytin satunnaisesti ihan viime päiviin saakka, kunnes tulin järkiini ja totesin että tämän tuotteen käyttö luultavasti huonontaa ihon hyvinvointia.

Meikeistä on vaikea luopua, koska harvoin ehdin käyttää niitä loppuun. On vain muutama meikkituote, joita käytän säännöllisesti, niin että pakkaukset tyhjenevät kohtuullisessa ajassa. Meikkivoide, ripsiväri ja vaaleat luomivärit kuluvat käytössä, mutta muut kestävät ja kestävät. Saatan käyttää jotain tuotetta esimerkiksi kerran viikossa tai kerran kuukaudessa, eikä sillä tahdilla useinkaan saa kulutettua loppuun ennen kuin tuote alkaa olla siinä kunnossa, että se olisi parempi laittaa pois. Siinä vaiheessa taas iskee ajatus, että tästäkin on maksettu ja tuote on kuitenkin edelleen ihan ok, joten en kai nyt sentään heitä rahaa roskiin. Näin nämä vanhat luomivärit ja rajauskynät jää pyörimään laatikkoon vuosikausiksi, kunnes käy kuten tässä olen kuvannut.

Mitä vähemmällä käytöllä tuote on ollut, sitä vaikeampi siitä on luopua. Olen lukenut, että toiset ostavat meikkejä ihan vain huvikseen, siis ilman että niitä on alunperinkään tarkoitus käyttää loppuun asti, mutta tällainen ajatusmaailma on minulle aivan vieras. Periaatteessa käyttökelpoisen heittäminen roskiin on tosi vaikeata. Välillä täytyy vain tajuta, että esimerkiksi nuo vanhat meikit eivät kerta kaikkaan ole enää käyttökelpoisia, ja siksi niiden paikka ei ole enää meikkipussissa.

Millaisia ”aarteita” teidän meikkivarastoista löytyy? Tunnustaako joku omistavansa meikkejä viime vuosituhannelta?