Ilmainen, ärsyttävä mutta välillä tosi hyödyllinen

Minulla on sellainen ongelma että jos saan kosmetiikkaostoksen kylkiäisenä jonkun näytepussin, en voi heittää sitä roskiin. Sehän on nimittäin käypä tuote. Samasta syystä en myöskään voi sanoa näytteille ei. Ilmaisen houkutus, tiedättehän? Lopputulos on se, että näytteitä kertyy. Ajatus on, että niitä käytetään matkoilla, mutta käytännössä en sitten kuitenkaan niitä joko muista tai halua ottaa mukaan. Sitten niille varattu tila alkaa täyttyä ja lopulta pitää ottaa kosmetiikkaprojekti, jotta pääsen niistä eroon. (Koska en pysty laittamaan roskiin mitään, mitä voi käyttää.)

Mutta vastikään tein juuri päinvastoin, ja erityisesti tilasin nettikaupasta kosmetiikkanäytteitä itselleni. Olin onnistunut kuluttamaan kaikki varsinaiset tuotteet loppuun, enkä saanut päätetyksi, mitä tuotteita haluaisin seuraavaksi käyttää. Sitten huomasin, että EkoPharman sarjoista oli mahdollista tilata ”matkapakkauksia”, joihin kuului kuusi eri tuotetta. Tilasin heti kaksi settiä erilaisia kasvotuotteita, ja olen nyt pari viikkoa käyttänyt niitä aivan innoissani. Näytteet ovat 5ml jokainen, joten niistä riittää muutamaan käyttökertaan niin, että tuotteeseen ehtii hyvin saada tuntumaa.

Tällä kertaa näytteet olivat siis juuri sitä mitä tarvitsin ja halusin. Nyt minulla on ollut mahdollisuus tutustua moniin eri tuotteisiin, valita niistä itselleni parhaat, ja pian tilaan sopivimmat täydessä koossa. Tässä yhteydessä tulin käyttäneeksi myös vanhoja näytteitä pois siinä vaiheessa, kun normaalit tuotteet olivat jo loppuneet mutta en ollut vielä saanut näitä uusia. Kieltämättä sekin oli hyödyllistä, tosin sillä erolla, että tulin testanneeksi tuotteita, joista en ollut alunperin erityisen kiinnostunut. Kokeilu oli sikäli hyödyllinen, että havaitsin ettei noita tuotteita ole tarpeen hankkia myöhemminkään.

En ollenkaan tykkää ostaa ”sikaa säkissä”, joten tällainen testailu sopii minulle hyvin. Luulisin, etten ole ainoa tässä lajissa, vaan ihmiset yleisesti ottaen haluavat ensin testata ja sitten vasta maksaa. Minusta kosmetiikkafirmojen kannataisi tarjota tällaisia kokeilupakkauksia yleisemminkin. Kylkiäisinä jaettavat näytteet yrittävät tietysti ajaa samaa asiaa, ja tutustuttaa kuluttaja uusiin tuotteisiin. Mutta ainakin minulla ongelmana on se, että ilmaisnäyte on harvoin juuri sellainen, mitä sillä hetkellä etsin tai mille on tarvetta. Siksi sen käyttäminenkin jää sattuman varaan. Sen sijaan näistä itse valituista näytteistä maksaminen tuntui järkevältä investoinnilta, koska pääsen tutustumaan ja valitsemaan rauhassa. Mahdollisuus testailla tuotteita rauhassa johtaa ainakin omalla kohdallani siihen, että esimerkiksi EkoPharma, jonka tuotteista olin jo valmiiksi kiinnostunut, tulee jatkossa luultavasti täyttämään kylppärinkaappiani varsin kattavasti.

Pyöriikö teillä näytteitä, joita ei ikinä tule käytetyksi, vai pystyttekö sanomaan jo kassalla ei?

Luonnonkosmetiikka vastaan tavallinen kosmetiikka

Meinasin linkittää tämän Hesarin artikkelin jo sunnuntaina, mutta aiheesta alkoi tulla niin paljon asiaa ruudulle, että päätin tehdä siitä kokonaan oman postauksen. Kyseessä on tämä ikuisuusaihe siitä, onko luonnonkosmetiikka ”parempaa” kuin tavallinen. Ensinnäkin täytyy määritellä mistä puhutaan: kun puhun luonnonkosmetiikasta, puhun sellaisista tuotteista, joiden ainesosat ovat peräisin luonnosta, sen sijaan että ne olisi valmistetty synteettisesti. Esimerkiksi Teknokemian yhdistyksen sivuilla on hyvä, selkokielinen selostus siitä, mitä luonnonkosmetiikalla tarkoitetaan. Käytännössä kun puhun luonnonkosmetiikasta, tarkoitan tuotteita, joilla on alan sertifikaatti. Silloin voi olla varma, ettei tuotteessa ole esim. silikoneja, muovia tai vaikkapa parabeneja.

En tiedä, edustaako tuo Hesarin artikkeli ihmisiä askarruttavia asioita yleisemminkin, mutta minua juttu ärsytti suunnattomasti. Siitä sai sen kuvan, että toimittaja olisi etukäteen päättänyt, että luonnonkosmetiikka ei ole sen parempaa kuin tavallinenkaan, ja sitten hakenut asiantuntijoilta näkemystään tukevat lausunnot. Samalla jutussa ohitetaan itselleni tärkeitä asioita, ja keskitytään epäolennaisuuksiin.

Otetaan esimerkiksi turvallisuus. Kaikkea EU:ssa myytävää kosmetiikkaa koskee samat lait. Tuotteet eivät saa sisältää haitallisiksi todettuja raaka-aineita, eikä eläinkokeitakaan enää sallita. Kaikki kosmetiikka, jota Suomessa voi kaupasta ostaa, on siinä mielessä ihan yhtä turvallista. Tiettyjen aineiden suhteen noudatan silti itse varovaisuusperiaatetta. Yritän minimoida esimerkiksi parabeenien käytön, vaikka en niitä paniikinomaisesti välttelekään. Silti: jos on mahdollista valita tuote, jossa niitä ei ole, miksei tekisi niin? Jos ajatellaan kemikaalikuormaa, sivelen mieluummin ihollenipuhtaita kasviöljyjä, kuin niitä parabeeneja.

Toisaalta täytyy ottaa huomioon, että luonnonkosmetiikka ei ole ongelmatonta. Jos puhutaan todella herkästä tai allergisesta ihosta, on mielestäni aivan selvää, että luonnonkosmetiikan kanssa kannattaa olla varovainen. Jos on paha ruoka-aineallergia, on mielestäni loogista vältellä samoja ainesosia myös kosmetiikassa. Ainoa tuote, josta itse olen koskaan saanut allergista reaktiota, oli Estelle & Thildin (sertifioitu luonnonkosmetiikkamerkki) kasvovesi, josta yhtäkkiä naama tuli aivan punaiseksi. Sitä en tietenkään ostanut lisää, vaan vaihdoin eri tuotteeseen. Käytän E & T:n tuotteita muuten edelleen, sillä ne sopivat hyvin. Minä en hirveästi pidä tuoksuista, joten jotkut luonnonkosmetiikan tuotteet ovat jääneet ostamatta pelkästään liian voimakkaan tuoksun takia. Mutta samaan hengenvetoon totean, että vielä vähemmän pidän kemiallisesti tuotetuista tuoksuista, enkä osta tavallistakaan kosmetiikkaa, jos siinä on liian vahva haju.

Sen sijaan minusta ei ole yhdentekevää, mitä huuhdomme viemäristä alas. Järkeilen niin, että luonnosta peräisin olevat raaka-aineet eivät ainakaan ole luonnolle vieraita. Eikä minua haittaa yhtään, että pakkauksissa on käytetty kierrätysraaka-ainetta ja vältetty moninkertaista pakkaamista. Jos ostan kotimaisia tai pohjoismaisia tuotteita, logistiikkakaan ei saastuta yhtä paljon kuin jostain maapallon toiselta puolelta kuljetetut tuotteet. Tässä suhteessa luonnonkosmetiikka on mielestäni parempi valinta kuin tavallinen. Jos ajatellaan esimerkiksi kalliita, selektiivisiä kosmetiikkamerkkejä, iso osa tuotteiden imagosta tulee pakkauksesta. Jälleen kerran pakkauksen design on minulle yhdentekevä, paitsi että on ärsyttävää kuoria tuoteen yltä ensin muovi, sitten pahvi ja sitten vielä paksu käyttöohjelipare, ennen kuin pääsee itse purnukkaan käsiksi. Frantsilan etiketit voivat näyttää kotikutoisilta, mutta mitä väliä, jos itse tuote on täyttä tavaraa? En hae kosmetiikasta elämyksiä vaan tehoa.

Se, mikä kuitenkin näissä artikkeleissa aina jää käsittelemättä, on tuotteiden tehokkuus tai toimivuus. Se oli syy, joka sai minut alunperin kiinnostumaan luonnonkosmetiikasta todenteolla. Tajusin, että ”normikosmetiikassa” käytetään runsaasti ainesosia, joiden ainoa tehtävä on saada tuote näyttämään, tuoksumaan tai tuntumaan ihanalta. Sen sijaan näillä aineilla ei ole mitään todellista hoitavaa vaikutusta. En kerta kaikkiaan halua maksaa yhtään ekstraa siitä, että tuote on tietyn väristä, tai että siinä on (silikonien luoma) ylellinen tuntu, kun sitä levittää iholle. En halua, että käyttämissäni tuotteissa on muovia, sillä jokainen ymmärtää, ettei muovi paranna ihon kuntoa millään tavalla. Haluan, että jokainen tuotteeseen lisätty ainesosa palvelee jotain todellista tarkoitusta. Ihmettelen, miksei tätä näkökulmaa koskaan tuoda esiin, kun verrataan luonnonkosmetiikkaa ja tavallista? Etenkin kun kyse on hoitavasta tai puhdistavasta kosmetiikasta, valitsen tämän takia mieluummin luonnonkosmetiikan. Tosin nykyisin myös värikosmetiikan puolella taitaa olla niin paljon valikoimaa, että pienellä vaivannäöllä siltäkin puolelta löytyisi varmasti toimivat tuotteet.

Tähän viimeiseen liittyy toisaalta se, että en ole luonnonkosmetiikan suhteen ehdoton. Ymmärrän, että tiettyjä efektejä on lähes mahdoton tuottaa ilman synteettisia aineita, ja jos sellaista haluan niin sitten valitsen sopivan tuotteen. Minusta luonnonkosmetiikan käyttö ei sulje normikosmetiikkaa pois. Minulla on esimerkiksi jo pidempään ollut kaksi deodoranttia käytössä: toinen on sellainen luonnonkosmetiikan tuote, jossa ei ole alumiinia tai muuta kyseenalaista. Toinen taas on ihan perinteinen tuoksuton antiperspirantti, jota käytän niissä tilanteissa, kun en missään nimessä halua, että hiki haisee vahingossakaan. Tavallisena arkena taas nuo vähän tehottomammat luonnonkosmetiika dödöt riittävät ihan hyvin. Järkeilen niin, että jos joka toinen päivä käytän luonnonkosmetiikkaa, se puolittaa alumiiniannokseni vuodessa. Ei siitä ainakaan haittaa ole.

Mitä mieltä te olette? Luonnonkosmetiikkaa, tavallista vai molempia?