Ruokajärki 2018

Paljastin viime vuonna Arkijärki-podcast #5:ssä, että tämän vuoden iso tavoite on saada arjen ruoka-asiat kuntoon. Tuntuu että olen niiden suhteen hukassa, mutta olen päättänyt takoa ruokajärkeä päähäni. Jos tämä onnistuu, pääsen stressistä, alan syödä terveellisemmin ja teen vielä oman osuuteni maailman pelastamiseksi siinä sivussa.

Ensimmäinen kuntoon laitettava asia on ruokajätteen minimointi. On ihan järkyttävä ajatus, että suomalaiset heittävät keskimäärin yli 20 kiloa ruokaa roskiin. En ole itse tähän syytön, päinvastoin. Tänä vuonna olen sitoutunut punnitsemaan tuottamani ruokajätteen, ja raportoin sen tänne blogiin. Niin ikävää kuin se onkin, on pakko tunnustaa, että jätettä on jo tullut, vaikka kuukautta on takana vasta reilu viikko. Tämä vuosi ei ole mikään neutraali seurantavuosi, vaan teen kaikkeni minimoidakseni meillä syntyvän hävikin. Koska on tunnettu tosiasia, että sitä saa mitä mittaa, toivon tämän julkisen raportoinnin ja tarkan seurannan tukevan tätä projektia vahvasti.

Pystyviikattua pastaa.

Tehokkain tapa torjua hävikkiä on ateriasuunnittelu. Olen tehnyt sitä muutama vuosi sitten, mutta perehdyttyäni nyt aiheeseen uudelleen, huomaan etten ole tehnyt sitä erityisen tehokkaasti tai järkevästi. Periaatteessahan kyse on vain siitä, että päättää etukäteen mitä minäkin päivänä syödään, ja sitten ostetaan tarvittavat ainekset ja tehdään ruuat. Mutta jos suunnittelun haluaa tehdä sekä fiksusti että helpoksi itselleen, asiaan kannattaa paneutua vähän tarkemmin. Pitää ottaa huomioon, millainen viikko on tulossa (poikkeuspäivät, harrastukset), miten kaikki ainekset hyödynnetään (hävikin minimoiminen) ja miten paljon itsellä on aikaa ja halua ruuanlaittoon panostaa.

Viimeisenä kohtana on konkreettisesti se, mitä syödään. Haluan syödä paljon enemmän kasviksia kuin ennen, enemmän kalaa ja ylipäätään kiinnittää huomiota myös ruuan ympäristövaikutuksiin. Perheen ruokavalinnat ovat mielestäni muuten ihan terveellisiä, mutta kasvikunnan tuotteiden lisääminen olisi todellakin paikallaan. Valitettavasti arkinen kasvisruoka tarkoittaa meillä useimmiten pinaattilettuja (jotka ovat kalapuikkojen lisäksi ainoat einekset joita meillä syödään), ja tähän asiaan on tultava muutos. Eikä se nyt pahitteeksi olisi, jos tässä samalla tulisi hiukan säästöäkin arkisiin ruokamenoihin.

Nämä ovat Ruokajärki 2018 isot teemat. Tulen kirjoittamaan näistä joka kuukausi ensinnäkin hävikkiraportin muodossa, sekä kunhan saan ateriasuunnittelun vauhtiin, ajattelin laittaa myös ruokalistat tänne esille sekä seurata suunnittelun onnistumista. Varmasti aihe tulee aika ajoin esille myös podcasteissa. Seuraavaksi kirjoitan tarkemmin siitä, miten tuon hävikin määrittelen. Samalla tavalla kuin tekstiilijätekin, täytyy ruokajätekin määritellä, että seuranta on selkeää ja läpinäkyvää.

No niin! Onko siellä ketään muuta, jolle arjen ruokahuolto tuottaisi jonkinasteisia haasteita?

Inventaariossa on ideaa

Tein kuten viime viikolla podcastissa lupasin, ja siivosin keittiön kuivaruokakaapit. En tosin ihan jokaista kaappia vielä, mutta inventoin ne viisi eniten käytettyä hyllyä. Se oli viisasta, sillä lopputulos yllätti itsenikin.

Lähtötilanne oli aika sekava. (Kuvamateriaalia täällä). En harrasta yhtenäisiä purkkeja, vaan säilytän yleensä kuivaruoka-aineet omissa myyntipakkauksissaan. Kun monenkirjavat paketit ovat vierekkäin, vaikutelma on luonnollisesti ”sotkuisemman” näköinen verrattuna yhteinäisiin säilytysastioihin. Periaatteessa pidän liian työläänä sitä, että aina ostettuani jotain, se pitäisi siirtää kotona uuteen pakkaukseen. Tämä inventaario kuitenkin osoitti, että hyllyiltä löytyi monta samaa tavaraa sisältävää pakkausta. Tein siis poikkeuksen, ja yhdistin esimerkiksi kaksi avattua pastapakettia yhteen isoon lasipurkkiin. Syksyn ruokahuolto on näköjään mennyt tavallista enemmän toisella kädellä vähän sinnepäin. Löysin lukuisia avattuja pastapusseja, kaksi avattua quinoapakettia ja niin edelleen. Kun kaikki avatut samanlaiset yhdisti, kaapista poistui lukuisia epämääräisiä nyssyköitä.

Vielä enemmän kuitenkin hämmästyin avaamattomien pakettien määrästä. Kaapista löytyi kolme avaamatonta risottoriisipakettia (ja kaksi avattua). Samoin lukuisia purkkeja oliiveita, ja jostain käsittämättömästä syystä myös quinoaa riittää vähintään ensi kesään saakka. (Emme siis ole mikään quinoan suurkuluttajaperhe, vaikka näin olisi ruokakaapista voinut päätellä.) Ihmettelen myös edelleen sitä, miksi meillä on ainakin viittä erilaista sokeria, kun kuitenkin käytän leivonnassa aina sitä yhtä ja samaa tavallista…. Kaapista paistoi selvästi se, että kaupassa on käyty katsomatta ensin mitä puuttuu. Sitten on ulkomuistista varmuuden vuoksi ostettu lisää riisiä, ja kotona vasta huomattu että sitähän olikin jo. Ja ilmeisesti näin on käynyt monta kertaa.

Tämä on inventaarion ydin. Siinä selviää, mitä kaapeista todellisuudessa löytyy. Kun järjestys on sekaisin, näkee vain päällimmäisen kerroksen, vaikka alla saattaa piillä ties mitä aarteita. Järjestin kaiken mahdollisuuksien mukaan niin, että näen kaiken kun avaan hyllyn.

Pystyviikattua pastaa.

Hyvä vinkki ruokapakkausten pystyviikkausta varten: jos pakkaus ei pysy itsekseen pystyssä, käytä apuna hedelmien mukana tulevia muovirasioita. Ne ovat kevyitä ja läpinäkyviä ja niitä on eri kokoisia. Niissä pysyy esimerkiksi purkkapussit, tomaattipyreet ja muut pienet pakkaukset järjestyksessä.

Ruokavarastojen tyhjennys, inventaario ja järjestäminen jatkuu edelleen. Olen mm. pessyt ja siivonnut puolet jääkaapista (tästä pian lisää podcastissa), ja seuraavana vuorossa on maustekaappi ja ne pari hyllyä, joiden kimppuun en vielä ehtinyt. Olen myös jatkanut pakastimen tyhjentämistä ja jääkaapin siivoamista. Kyllä tässä riittä loppuvuodeksi projektia, mutta jos kaikki menee kuten olen meinannut, tammikuussa ollaan jo hyvällä tolalla.

Olisiko teillä ruokakaapin inventaario aiheellinen? Mitähän sieltä löytyisi? Lisää kuvia ruokakaapeistani löytyy muuten nykyisin myös Instagramista, @arkijarki.

Ruokakaappien tyhjennys on alkanut

Suoraa jatkoa podcastille: tein kuten lupasin ja aloin samantien käydä keittiön kaappeja läpi. Lopputuloksena käytin pakastimesta ensin lohikuutiot pastaan ja sitten poron kaulakiekkoja pataruokaan. Lohikuutiot olin ostanut kerran sillä ajatuksella, että pakastimessa olisi kiva olla kalaa muussakin muodossa kuin kalapuikkoina. Lohikuutiot näyttivät paketissa kivoilta, mutta maistuivat aika pahoilta. En osta uudestaan.

Poro sen sijaan oli tosi hyvää. Sen kaveriksi tein karamellisoitua sipulia, porkkanaraastetta ja perunoita – kaikki sellaisia aineksia, jotka alkoivat vaikuttaa jääkaapissa varsin väsähtäneiltä. Tuo sipulilisäke on muuten mahtava. Siihen voi laittaa kaikenlaisia sipuleita, ja hyvää tulee. Ei tarvita kuin voita ja/tai öljyä, suolaa ja isohko pannu. Sitten haudutellaan kunnes sipulit karamellisoituvat. Tämä pelasti monta sipulia roskikselta, ja pakastimeenkin tuli taas vähän lisää tilaa. Siellä on myös muita ruokia, jotka on aiheellista käyttää pois ennen joulua. Kun tätä kirjoitan, tajusin juuri että tässä täytyy tehdä selkeä suunnitelma, miten ja milloin ne käytän.

Kuten näkyy, ruokakaapit kaipaavat järjestämistä kipeästi!

Jääkaapissa odottaa vielä yksi kukkakaali, jonka toivon kestävän maanantaihin asti, vaikka se ei enää olekaan ihan napakka. Samoin siellä pari ruokakermaa, joiden viimeinen käyttöpäivä lähestyy. Seuraavaksi inventaario siirtyy kuivakaappeihin, joissa on tarpeellista tehdä selvityksen lisäksi myös rehellistä uudelleen järjestämistä. Kaikki on nimittäin ihan sekaisin, enkä sen takia edes oikein tiedä, mitä kaikkea kaapista löytyy. Minusta tuntuu, että ote ruokajärjestyksestä on tänä syksynä lipsunut tavallistakin enemmän. Tavarat ovat sekaisin, jääkaappiin homehtuu vihanneksia ja pilaantuu juustoja, ja koko ajan on sellainen olo että homma ei toimi. Tämä on vaivannut viikko viikolta enemmän, ja olen jo päättänyt, että ensi vuoden iso projekti onkin RUOKA. Jos parin viime vuoden aikana olen saanut vaateostokset hallintaan, ja toivottavasti vielä vaatekaapinkin (huomisissa viikon vinkeissä tästä lisää, tulkaa tsekkaamaan!), niin vuosi 2018 on omistettu ruokajärki-projektille. Kirjoitan tästä aiheesta lisää vielä moneen otteeseen, mutta on päivänselvää, että tilanne ei voi jatkua tällaisena.

Jos et ole vielä ehtinyt kuunnella viimeisintä podcastia, jossa puhun kaappien tyhjentämisestä, sen voi kuunnella joko blogin kautta täältä, tai sitten sen voi tilata suoraan puhelimeen iTunesin tai Acastin kautta. Podcast kestää tasan 15 minuuttia, joten sen ehtii hyvin kuunnella vaikka työmatkalla tai iltakävelyllä.

Tyhjentääkö joku muukin pakastinta ja ruokakaappeja joulua varten?

Elokuun listat jatkuvat: Ruokakaappi

No niin, nyt on henkilökohtaiset tavarat inventoitu, ja mikäli hyppäät kyytiin tässä vaiheessa, edelliset jaksot löytyvät täältä: Johdanto aiheeseen, Vaatteet, Kosmetiikka ja Terveys.

Käytyäni vielä tänä aamuna tuon oman terveyslistan läpi, totesin että vitamiinit riittävät syyslomaan saakka, mutta löysin monta avattua purkkia maitohappobakteereita, joiden päiväys on mennyt aikaa sitten umpeen. En usko, että niille on tapahtunut mitään muuta, paitsi teho on hieman saattanut laskea, joten otin nämä purnukat nyt esille ja päätin napsia ne kaikki tyhjäksi. Varmuuden vuoksi en kuitenkaan tarjoile niitä muille perheenjäsenille, vaan syön ne itse. Olen varma, että törmään syksyn aikana vielä moniin hyviin vitamiinitarjouksiin, ja täydennän kevään varastot sitten sieltä. Lisäksi varasin hammaslääkärin lisäksi hierojan. Järkeilin niin, että töitäkin jaksaa tehdä paremmin, jos niskajumi hoidetaan ajoissa kuntoon.

Tänään on ollut teemana on ruoka. Kuten hyvin tiedätte, taistelen tämän asian kanssa monella rintamalla. Toisaalta haluan vähentää hävikkiä, toisaalta haluan tehdä arjen ruokahuollosta helppoa ja kasvisten lisääminen ym. ruuan laatuun liittyvät seikat ovat tietenkin aina ajankohtaisia. Menestys näillä saroilla on ollut vaihtelevaa, mutta arjen ruokapyöritykseen voi varautua. Päätin täydentää kaapit nyt, jotta ainakin kaikki perustarvikkeet olisivat saatavilla niinä päivinä, kun on kiire eikä meinaa keksiä mitä ruokaa tekisi.

  • Käy läpi kuivakaapin sisältö, ja täydennä tarvittavat: jauhot, ryynit, pastat, riisit jne. Kaikki kuivatuotteet ovat erittäin hyvin säilyviä, joten niitä voi ostaa kerralla enemmän.
  • Kolua jääkaappi: poista vanhaksi menneet ruuat ja täydennä puutteet. Onko munia, ketsuppia ynnä muuta jääkaapissa säilytettäviä perustarvikkeita? Jos menee kauppaan, voi täydentää myös aamiaistarpeet maun mukaan ensi viikkoa varten.
  • Lopuksi vilkaisu maustehyllyyn: onko ruokaöljyä, suolaa, pippuria, sokeria jne. eniten käytettyjä aineksia?
  • Ruokien lisäksi kannattaa samalla reissulla täydentää wc-paperi-, talouspaperi- ja pesuainetarpeet, sillä niitä myydään yleensä siellä samassa kaupassa.

Periaatteessa tarkoitus on siis täydentää ruokakaapit sellaisilla tuotteilla, joita kotona eniten käytetään. Nämä tietysti vaihtelevat perheestä toiseen. Meillä menee esimerkiksi erilaisia pastoja, spagettia, oliiviöljyä, pestoa, teetä ja pikakaurahiutaleita runsaasti. Täydennän siis näitä, sekä muitakin tuotteita. Ajatukseni on se, että kaapista löytyisi hyvät tarpeet erilaisia arkiruokia ajatellen. Kesän jäljiltä on nimittäin hyllyt aika tyhjinä, sillä olemme olleet paljon poissa kotoa.

Tein jo yhden täydennysreissun, mutta en sitten kuitenkaan onnistunut ulkomuistista ostamaan kaikkea. Tänään huomasin, että meiltä puuttuu mm. tavallista suolaa. Sen sijaan huomasin täydentäneeni riisiviinietikkaa, vaikka sitä olikin jo valmiina odottamassa. Ajattelin viikonloppuna tehdä vielä toisenkin täydennysreissun, jonka seurauksena pitäisi lopulta olla kuivakaappi varsin hyvässä mallissa ottamaan syksyä vastaan.

Täytyy myös pestä jääkaappi ainakin päällisin puolin, ja järjestää se niin, ettei minnekään takariviin jää mätänemään mitään. Samoin nyt on hyvä hetki tehdä tilaa pakastimeen, ja syödä sieltä vanhoja ruokia ja marjoja pois. Sitten kun tilaa löytyy, pakastimenkin voi täyttää sillä tavalla, että seuraavan tautiaallon iskiessä ei tarvitse muuta kuin ottaa annos kerrallaan ruokaa mikroon.

Tämä on panokseni ruokajärjen palauttamiseksi tähän huusholliin! Miten teillä menee, valmistaudutteko syksyyn ruokia täydentämällä?

Ruokakaupan loppuunmyynti villitsi perheenäidin

Minä taidan olla sellainen Ilana Aallon kuvailema ostamalla säästäjä. Kunnon alennusmyynti on mielestäni tosi houkutteleva. Kuten Ilana sanoo, tällainen toiminta ei välttämättä ole sitä kaikista rationaalisinta, mutta mieleni tekee pyristellä hiukan tuota ajatusta vastaan. Ykkösperusteluni on tämä: entä jos oikeasti käyttää kaiken, minkä ostaa? Silloinhan kannattaa ostaa jos halvalla saa.

Huomasin tämän logiikan tällä viikolla, kun kotimatkan varrella oleva K-kauppa mainosti loppuunmyyntiä. Pakkohan sinne oli mennä. Eilen ja tänään myytiin kaikkea -30% ja viikonloppuna on vielä -50%. Olen käynyt siellä kaupassa jo kaksi kertaa. Suunnittelen meneväni huomisaamuna aikaisin ja hamstraavani lisää. Olen ehkä hieman seonnut.

Mutta toisaalta! Ostin mm. seuraavia tavaroita: elmukelmua, leivinpaperia, pakasterasioita ja -pusseja, ilmapalloja, pillejä, serpentiiniä sekä pöytäliinan. Lisäksi ostin ruokaa: maitoa, jugurttia, oliiviöljyä, oliiveita, puurohiutaleita, popkorneja, teetä, keksejä, kikherneitä purkissa (en enää ikinä osta sellaisia, joita pitää itse liottaa) ja mätiä. Lisäksi tiskiainetta ja suihkusaippuaa. Olen ostoksiini aivan tavattoman tyytyväinen. Kaikki ruuat ovat sellaisia, joita meillä menee jatkuvasti. Säilykkeissä oli päiväystä vuodeksi eteenpäin, ja mäti on sellaista herkkua, että jos sitä saa halvalla niin varmasti ostan varuiksi pakastimeen. Muut tavarat ovat samalla tavalla tarpeellisia ja käytössä kuluvia. Lapsiperheessä tarvitaan aina pillejä, serpentiiniä ja ilmapalloja, sillä niillä pelastaa mitkä tahansa lastenkutsut. Elmukelmua ja leivinpaperia menee tasaiseen tahtiin ja jossain vaiheessa niitä pitää kuitenkin ostaa lisää. Yksi ekstrapaketti kaapissa ei haittaa, mutta se lykkää tarvetta ostaa uusi pakkaus taas vähän pidemmälle.

Pöytäliina oli täydellinen heräteostos, mutta samalla todellinen löytö. Meillä on kangasliina pöydällä joka päivä, ja kahden alle kouluikäisen syödessä sotkua tulee. Vaihtovaraa pitää olla, ja olin kaivannut nättiä arkiliinaa pidemmän aikaa. Nyt löytyi kiva kuosi, Finlaysonin tuote ja oikea koko, hinta 7€. Koen todellakin säästäneeni tuolla ostoksella. Toisaalta tein myös ihan oikeaa säästöä jättämällä kauppaan sellaisia juttuja, joita en oikeasti tarvitse. En ostanut esimerkiksi patalappuja (vaikka olivat halpoja kuin mikä, koska meillä on niitä riittävästi ennestään) enkä koskenut karkkeihin, koska en halua syödä karkkia. Jos sitä on kaapissa, itsekurini ei riitä vastustamaan, joten tein itseni kannalta viisaamman ratkaisun, kun jätin karkit ostamatta, vaikka halpoja olivatkin.

Aion siis todellakin säästää vielä lisää tuossa loppuunmyynnissä. Tänään inventoin kuivakaapit, ja sitten menen huomisaamuna listan kanssa kauppaan. Jos siellä tulee vastaan oikeanlaista pastaa, sokeria, jauhoja, säilykkeitä tai pakasteita, ostan. Olen yleensä pikemminkin aliostaja, mistä seuraa hankaluuksia sitten, kun tavarat on loppu enkä ole raaskinut ostaa tarpeeksi varastoon. Mutta nyt kun kerran tilanne on tällainen, näien ostamisen pelkästään järkevänä. Hinnan lisäksi säästän itseltäni tulevaisuudessa monta vaivaa, kun kaapissa on jo sitä mitä pitää.

Kuka muu säästää ostamalla? Säästättekö aikaa, vaivaa vai rahaa? Vai peräti kaikkia kolmea?

Mitä kaikille projekteille kuuluu?

Elokuun alkupuolella kirjoitin kaikenlaisista hankinnoista, jotka olin todennut tarpeellisiksi. Pääasiassa listalla oli kolme asiaa: kerrossänky, oskarinoksa sekä parvekevalot. Tällä hetkellä tilanne on tämä: kerrossänky on ostettu mutta sitä ei ole vielä saatu. Odotan, että se toimitetaan meille nyt alkavalla viikolla tai viimeistään sitä seuraavalla. Sänky laittaa liikkeelle ketjureaktion huoneen järjestyksessä ja tavaroiden säilytyksessä. Kirjoitan enemmän kunhan huonekalu saapuu, mutta olen erittäin tyytyväinen ettei tätä tarvinnut kauempaa miettiä. Tarvittiin yksi tehokas lauantai, ja onnistuin hankkimaan sängyn vieläpä alennusmyynnistä. Joten siltä osin tilanne hallinnassa.

Oskarinoksakin on hankittu, samoin ruuvit ja proput. Mutta arvatkaa onko se seinässä? No EI OLE. Pitäisi porata kiviseinää ja aloin jännittää. Täytyy päästä siitä yli, että pääsen tuulettelemaan ensi talvena neuleita pakkasilmassa. Niiden syysvalopalleroiden kanssa kävi niin, että ne jäivät epäkäytännöllisinä kauppaan. Menin katsomaan, mutta paketista kävi ilmi, että niitä ei ole tarkoitettu Suomen talvioloihin. Mitä järkeä on ostaa lamppuja, joita ei saa käyttää pimeimpänä aikana? Jos olisi parvekkeella lasit, tilanne olisi toinen.

Sitten katsaus ruokalistojen tilanteeseen. Kahden menneen viikon suunnitelmat löytyvät kokonaisuudessaan täältä. Voin kertoa, että laitoin kyllä niitä ruokia joita oli listalla, mutta ihan miten sattuu. Ne kaapista löytyneet cannellonit tuli tehtyä, ja onnistuivat hyvin. Se on tosin niin vaivalloista ruokaa, että ihan äkkiä ei tule tehtyä uudelleen. Porokin tuli tehtyä, mutta ei keskellä viikkoa, vaan herkutteluna viikonloppuna.

Suunniteltuja ruokia, jotka taas jäivät kokonaan tekemättä, olivat paistettu riisi,savulohipasta, nuudeliwokki ja perunavihannesmuussi, joka oli tarkoitettu lihapullien lisukkeeksi. Lihapullia kyllä tein, mutta ne syötiin spagetin kanssa. Suunnittelu ei täysin mennyt hukkaan, koska ruuanlaitto sikäli helpompaa, että ideoita oli valmiina. Samoin sain pakastimesta ja ruokakaapeista pois suunnitelman avulla sellaisia ruoka-aineita, jotka odottivat käyttöä. Toisaalta tämä oli mennyt paremmin, jos olisin katsonut listaa aina etukäteen, ja valmistautunut laittamaan sitä mitä olin suunnitellut. Se ei olisi ollut iso vaiva, mutta jotenkin pari viime viikkoa ovat olleet kovin hektisiä, ja siksi ruuan laittaminen on tuntunut tavanomaistakin työläämmältä. Ilman suunnitelmaa se olis kyllä ollut vielä hankalampaa.

En voi uskoa että kaksi viikkoa meni jo. Taas pitäisi tehdä uudet listat. Ei jaksa ei huvita! Mutta ei auta. Jos en tee sitä, niin saan sanoa hyvästit ruokahävikin pienentämiselle ja kasvisruuille. Joten huomisen aikana täytyy ryhdistäytyä ja kehittää seuraavan kahden viikon listat.

Koko koti kuntoon: Ruokalistat

Elo- syyskuun ruokasuunnittelu noudattaa sellaista linjaa, että viikossa on ainakin yksi kasvispäivä ja ainakin kaksi kalapäivää. Tarkoitus on suunnitella yksi lämmin ruoka, jota syödään ensin iltaruualla ja mahdollisesti seuraavana päivänä lounaalla. Ainakin perheen alaikäiset saavat lounaaksi jämiä, itse syön normaalisti lounaaksi salaattia. Pääpaino on arkiruuissa, mutta perjantain iltaruuasta voisi kyllä syödä vielä lauantain lounaan. Jos systeemi toimii hyvin, silloin ei samana päivänä tarvitse syödä kahta kertaa samaa ruokaa, vaikka ei sekään nyt katastrofi ole.

Ostin eilen hallista kalan, jonka laitan tänään uuniin, sekä jauhelihaa, josta tehdään ne cannellonit viikonloppuna. Sitten ensi viikon lista:

  • Ma: Kanasuikaleita ja riisiä
  • Ti: Paistettua riisiä (kasvis, tähän saan tyhjennettyä pakastinta)
  • Ke: Kalafilettä pannulla (riippuen mitä tuoretta saa) ja perunoita
  • To: Kaavitaan kaapista kaikki mahdolliset jämät ja syödään niitä
  • Pe: Lihapullia ja peruna-vihannesmuussia

Selvennyksen vuoksi todettakoon, että kaikkien ruokien kanssa syödään salaattia tai muita tuoreita vihanneksia, mutta en viitsinyt kirjoittaa sitä erikseen jokaisen ruuan kylkeen. Tiistain paistettu riisi on tarkoitus tulla maanantain ruuan sivutuotteena. Kokemukseni mukaan viikon aikana kertyy erinäisiä jämiä, joten torstaina syödään niitä sekä kaveriksi munakasta, jos jämiä ei olisikaan kertynyt tarpeeksi. Perjantaina tehdään lihapullia sellainen määrä, että niistä riittää lounaaksi ainakin lauantaina.

Sitten seuraava viikko:

  • Ma: Savulohipastaa
  • Ti: Kasvis-fetapaistos (kiitos OP hyvästä vinkistä!)
  • Ke: Poron ulkofilettä ja perunoita (poro on pakastimessa ja se pitää syötä pois)
  • To: jämäpäivä
  • Pe: Itämainen nuudeliwokki (kanaa ja kasviksia)

Tämän viikon perjantain ruuasta ei välttämättä riitä lauantaille. Mutta tämä oli nuoriso-osaston toiveruoka. Huh, tulipahan tehtyä! PAhoittelen että listat ilmestyivät tänne vasta perjantaina. Näin pitkään yritin lykätä hommaa, jostain syystä inhoan tuota suunnittelua. Mutta sitten kun se on tehty, on tosi hyvä fiilis. Kuten esimerkiksi nyt! Kuten huomaatte, kalaa näyttäisi olevan vain kerran viikossa, mutta se on meille tyypillinen viikonloppuruoka, joten kaksi kalapäivää viikossa tulee kyllä täyteen.

Kiitos muuten hyvistä vinkeistä edellisen postauksen kommentteihin. Millaisia listoja te olette kehitelleet?

Koko koti kuntoon: ruokasuunnittelu

Tämä on ensimmäinen osa tätä asiaa, jottei postaus veny liian pitkäksi. Tässä ensimmäisessä puhun ruokasuunnittelusta yleisesti, ja seuraavassa osassa käyn käytännön tasolla läpi, miten sen suunnittelun teen.

Viime viikolla kävin läpi kaikki ruokavarastoni. Jääkaappi vaatii vielä pientä viimeistelyä, mutta nyt minulla on käsitys siitä, mitä kaikkea täytyy tässä lähitulevaisuudessa käyttää pois. Ainakin näitä löytyi kaappien kätköistä:

  • Cannellonit
  • Lisukeohraa
  • Suolakurkkuja
  • Tulista arrabiata-kastiketta
  • Mannaryynejä
  • Maustekastikkeita
  • Sardiineja
  • Peruna-sipulisekoitusta pakkasesta

Kuten näkyy, lista on aika sekalainen. Cannellonit päätettiin tehdä ensi viikonloppuna. Sardiinireseptejä olen keräillyt jonkin aikaa. Paketti on niin iso, että täytynee tehdä ehkä alkuruoka ja vaikkapa pasta noista. Maustekastikkeita täytyy piilotella erilaisiin patoihin ja kastikkeisiin. Ne ovat niitä joihin aina kaupassa haksahdan, ja sitten jäävät parin kerran jälkeen hyllyyn. Ryynejä voisin puuron lisäksi piilotella vaikka sämpylöihin. Seuraavien viikkojen ruokalistat koostan siis niin, että näistä pyritään ensimmäisenä eroon.

Viime vuonna ruokasuunnittelu ei kuulunut Koko koti -projektiin, mutta olen miettinyt, että se on meidän perheessä niin olennainen osa sujuvaa arkea, että otin mukaan tähänkin. Jos tämä ei tunnu istuvan teidän arkeen, niin hypätkää yli kaikessa rauhassa. Perustelen kuitenkin hieman, miksi tämä on niin tärkeää.

Ensimmäinen syy on se, että etukäteen mietityt ruokalistat poistavat kaupassa haahuilun ja ruokakauppastressin. Mikään ei ole rasittavampaa kuin vaeltaa kaupassa pienessä kiireessä ja yrittää keksiä jotain järkevää mutta nopeaa ruokaa, joka ei olisi eineksiä. Argh. Oikea arkipäivän kauhutilanne. Kokemukseni mukaan lapsiperheissä arki rullaa sitä kevyemmin mitä nopeammin ja pienemmällä vaivalla ruoka on pöydässä. Mitä helpommin ja nopeammin ruoka valmistuu, sitä enemmän jää aikaa muuhun. Mutta kartan eineksiä, joten suunnittelu helpottaa siten käytännön elämää todella paljon.

Toinen syy on satokauden hyödyntäminen, kasvisruokapäivän säännöllistäminen ja fiksummat valinnat. Haluan kehittyä siinä paremmaksi sen suhteen, että valitsisin juuri sesongissa olevia kasviksia, kestävästi kalastettua kalaa ja muutenkin järkeviä ruokia. Jos en suunnittele, en siellä kaupassa muista, mikä olikaan nyt hyvää – saati sitten että mitä siitä valmistaisi. Jos taas olen miettinyt ruuat etukäteen, pystyn ottamaan huomioon nämä kaikki asiat jo ennalta. Suunnittelun tavoitteena  on myös lisätä kasvisruokia meidän jokaviikkoiseen arkiruokavalikoimaan. Koska en tuosta vaan osaa laittaa juuri mitään kasvisruokaa, täytyy tehdä suunnitelma.

Kolmas syy on henkilökohtainen. Jos en ole etukäteen miettinyt mitä syön, en syö mitään. Tarkemmin sanottuna en syö mitään järkevää oikeaa ruokaa, vaan elän leivällä ja jugurtilla koko päivän. Se ei ole ravitsevaa, eikä tee hyvää muutenkin herkästi heilahtelevalle verensokerilleni. Olen normaalipainoinen ja haluan pysyäkin sellaisena. Tiedän kokemuksesta, että jos en syö jotain fiksua lämmintä ruokaa päivällä, paino lähtee herkästi hiipimään epätoivottuun suuntaan, eikä olo ole kovin hyvä muutenkaan. Olen myös huono syömään kasviksia, marjoja ja muuta terveellistä, ellen suunnittele niitä normaalin arkiruokani osaksi.

Ruokasuunnittelu on ihan kokeilemisen arvoinen juttu, jos mikä tahansa noista yllä olevista tuntuu tutulta. Onko teillä muita hyviä syitä suunnitella arkiruokailua? Huomenna laitan ruokalistat esille ja kerron tarkemmin millaista logiikkaa suunnitelmani noudattavat.

Koko koti kuntoon myös tänä vuonna!

Tättärää, nyt se alkaa! Viime vuonna aloitin projektin vasta noin viikkoa myöhemmin, mutta en jaksa enää odotella joten nyt lähtee.

Uusi lukijoille selvennykseksi: Koko koti kuntoon on kodinraivausprojekti, jossa käydään läpi koko huusholli raivaten ja siivoten. Tavoitteena on, että jouluun mennessä on niin siistiä, että hyasintin voi tyrkätä komeron hyllylle ja istua siellä järjestyksestä nauttien kaikki joulunpyhät. Tämä siis juontaa juurensa Marttojen (sinänsä erinomaiseen neuvoon) siivota komero jos aikoo viettää joulunsa siellä. Minun lähtökohtani on, että jos aloittaa elokuussa, jouluun mennessä tulee valmista. Viime vuoden projektin tekstit löytyvät hakusanalla Koko koti kuntoon. Osittain tämä menee viime vuoden kanssa päällekäin, mutta en aio noudattaa täsmälleen samaa järjestystä. Ideana on, että minä kirjoitan täällä aina alkuviikosta, mitä aion itse raivata tai siivota, ja kaikki jotka ovat haasteessa mukana voivat kommenteissa kertoa miten kotona meni.

Olen viime vuonna aloittanut ruokakaapista ja arvatkaa mitä! Tänä vuonna sama homma. Koko koti kuntoon lähtee liikkeelle ruokien raivauksesta. Olen hylly kerrallaan tyhjentänyt ruokatarvikkeet pois, imuroinut muruset ja pyyhkinyt tahrat, ja palauttanut kaiken takaisin. Tänä vuonna on todella hyvä tilanne, koska mitään ei tarvinnut heittää pilaantuneena pois. Mutta jos törmäät niin vanhaan ruokaan ettei sitä voi käyttää, heitä menemään. Huomaa kuitenkin, että monet kuiva-aineet kuten pastat, riisit jne. säilyvät kyllä yli parasta ennen -päiväyksen. Itse kiinnitin huomiota siihen, että kaapissa oli muutamia sellaisia ruokia joiden päiväys alkaa lähestyä. Ne täytyy laittaa ruokalistalle, kun alan suunnitella syksyn ruokia.

Järjestin kuivaruuat myös vähän uudella tavalla. Laitoin kaikki hiilihydraatit yhdelle hyllylle ja säilykkeet yms. omalleen. Pieni muutos mutta sai aikaan järkevämmän logiikan mielestäni. Olen kuivat aineet jo järjestänyt, mutta jääkaappi ja pakastin ovat vielä tekemättä. Kun olen nekin saanut valmiiksi, on vuorossa ruokalistojen suunnittelu. Yritän JÄLLEEN ryhdistäytyä suunnittelun suhteen, mutta sitä on turha tehdä ennen kuin on selkeä käsitys siitä, mitä ruokia pitää ensimmäisenä tehdä kaapeista pois. Kirjoitan suunnittelusta ensi viikolla lisää, kunhan saan jääkaappi-pakastimen inventoitua.

Sanoisin, että ruokajätteen syntymisen suhteen on vuoden aikana tapahtunut kehitystä. Silti lomalla pääsi ote luiskahtamaan, ja kun välillä oltiin kotona ja välillä poissa, jääkaappiin jäi välillä pilaantumaan ruokaa. Siitä on asianmukainen huono omatunto, mutta uskon että arkirutiinien myötä tilanne paranee jälleen. Olen silti huomannut, että ruokakaappien selkeä järjestys on yksi avainasioista ruokajätteen vähentämiseksi. Ydin on siinä, että pitää nähdä, mitä kaapeissa on. Jos ei näe, ei tiedä eikä muista. Kun ei tiedä eikä muista, ostaa uutena sellaista mitä oli jo ja unohtaa takariviin tuotteita pilaantumaan. Kun huomaan taas pilanneensa jotain unohtamalla, motivaatio laskee. Niinpä järjestys jääkaapissa ja kuivaruokakaapeissa on tärkeää.

No niin! Onko ketää muita lähdössä tähän raivausprojektiin mukaan?

Hauki on hyvä kala – WWF:n kalaopas ja arjen ruokavalinnat

WWF julkaisi jälleen päivitetyn kalaoppaan. Jos syö kalaa ja haluaa myös että syödyt kalat on kestävällä tavalla kalastettu, tämä opas on todella hyvä työkalu. Olen hyvin iloinen, että joku ylläpitää tällaista luetteloa. Nettisivu on yksinkertainen ja selkeä. Sen ”liikennevaloillasysteemi” on erittäin helposti ymmärrettävä. Oppaan saa myös pikakuvakkeena omaan älykännykkään, ohjeet siihen täällä.

Sitten niitä ongelmia. Monilla kalaoppaan kaloilla on yhtä aikaa sekä vihreä, keltainen että punainen valo. Tämä jos mikä on hämmentävää. Sama kala saattaa nimittäin olla vihreä, jos se on pyydetty tietystä paikasta tai tietyllä menetelmällä, mutta punainen jos pyyntipaikka on eri. Tämä tarkoittaa sitä, että pelkkä vilkaisu ei yleensä riitä. Täysin vihreää valoa saavat vain ahven, hauki, silakka, silli, särkikalat, kuore, muikku ja made sekä vähän harvinaisemmista nahkiaiset, karppi ja haimonni. Sitten on koko joukko muita kaloja, jotka voivat olla joko tosi hyviä tai huonoja valintoja elologiselta kannalta. Esimerkiksi lohi: jos se on ASC- ja luomumerkittyä, voi syödä huoleti. Jos taas mm. Norjassa kasvatettua, valintaa pitäisi listan mukaan harkita tai välttää. Jos kala on kasvatettu Chilessä, WWF neuvoo jättämään ostamatta.

Kalaopasta opiskeltuani olo on vähän väsähtänyt. Taas menee monimutkaisemmaksi kuin ennen. Tietenkin jos pysyttelee noissa edellä mainituissa suomalaisissa kaloissa, ongelmaa ei ole. Mutta jos ei esimerkiksi tykkä silakoista, välttää haukea ympäristömyrkkyjen takia ja pitää ahvenia turhan ruotoisina, joutuu luovimaan hyvien ja huonojen vaihtoehtojen välillä. Ilmeisesti MSC- ja ASC-sertifikaatit ovat aika hyvä valinta kalan kuin kalan suhteen. Eli jos ostaa kalaa tiskiltä, voi kysellä niiden sertifikaateista. Mietin, että mitenkähän ravintolassa – pitäisikö aina kysyä mistä kala on peräisin? Tai katsoa ensin kalaoppaasta, mikä on oikea vastaus ja sitten tiedustella tarjoilijalta.

Monimutkaisuudesta huolimatta hyödyllinen tuo opas on, se on todettava. Olen oppinut uutta, mm. sen että ankerias on erittäin uhanalainen (mutta mikä herkku!), eikä kampelallakaan mene kovin hyvin. Toisaalta tonnikala ei automaattisesti ole paha valinta. Luulin että tonnikalaa pitäisi välttää aina ja kaikkialla, mutta MSC-sertifioitu saa WWF:ltä vihreää valoa. Tästä ilahtuneena ostin heti ko. kriteerit täyttäviä tonnikalapihvejä pakasteena. Edellisistä on vuosia aikaa, juuri tämän välttelyn takia.

Yritän nyt soveltaa kalaopasta ahkerammin kalaa ostaessani. Viitseliäisyyttähän tämä taas vaatii, enkä varmaan pääse täydelliseen suoritukseen. Tänäänkin ostin norjalaista lohta, ja vasta kotona huomasin että se on sillä keltaisella listalla. No, kyllä se syödään siitä huolimatta. Mutta yrittää aina saa, ja ainakin nuo sertifikaatit tekevät valinnoista vähän helpompia.

Onko teillä kalaopas käytössä?