Pura ja rakenna kirjahylly yhdessä illassa

Päätin eilen toteuttaa ex tempore aika ison uudelleenorganisoinnin. Kuten arvata saattaa, prosessi oli ajoittain hermostuttava, mutta lopputulos on täysin vaivan arvoinen.

Meillä oli lastenhuoneessa kaksi samanlaista vanhaa kirjahyllyä. Niissä on 40cm syvät ja 80cm leveät hyllyt, kuusi hyllyä kummassakin. Toisessa on lelut, toisessa kirjat. Ongelmana oli se, että kirjahylly ei oikein toiminut. Hyllyväli oli nimittäin kiinteä 27cm, kun taas monet lasten kuvakirjat ovat paljon korkeampia. Niinpä ne eivät mahtuneet hyllyyn pystyyn, vaan esimerkiksi kaikki Mauri Kunnakset olivat alimmalla hyllyllä pinossa. Sellainen taas ei ole kätevää, koska lapset eivät itse saa alimpia kirjoja itse ulos, ja on se aikuisellekin hankalaa.

Vanha kirjahylly

Pähkäilin ongelmaan ratkaisua, ja mielessä kävi, pitäisikö ostaa toinen, pienempi hylly siihen viereen, johon korkeat kirjat mahtuisivat. Sitten välähti – ei mitään uutta hyllyä, vaan tietenkin vintiltä vanha Lundia käyttöön! Vintillä on säilytyksessä vanha Lundian hylly, jota ei ole käytetty vuosikausiin. Se on peräisin 70-luvulta, mutta aivan ehjä ja hyvä. Tajusin, että lastenhuoneen kirjahylly pitää vaihtaa: vanha hylly siirretään työhuoneeseen ja tilalle rakennetaan vanhaa Lundia-hylly. Lundia on mitoiltaan ihan erilainen; 30cm syvä mutta metrin leveä. Päädyillä on korkeutta melkein kattoon asti, joten siihen mahtui huomattavasti korkeammalla hyllyvälillä seitsemän hyllyä entisen kuuden sijasta.

Alkoi siis operaatio kirjahyllyt vaihtoon. Eli ensin tyhjennetään vanha hylly, puretaan se ja siirretään toiseen huoneeseen. Siellä nostetaan ensin kaikki tavarat pois tieltä, asennetaan hylly paikalleen ja laitetaan tavarat lattialta uuteen hyllyyn. Sitten noudetaan vintistä uusi hylly, ja tämä vaihe suoritettiin kahteen kertaan, koska ensin tuotiin väärän levyisiä hyllyjä alas. Sitten rakennetaan Lundia uudelle paikalle, etsitään oikeanlevyiset hyllykiinnikkeet (ensin löytyi väärät, oikeat löytyivät lopulta vintin lattialta, olivat pudonneet sinne), lainataan naapurista porakone, jotta saadaan hylly tukevasti seinään kiinni, etsitään sopivat proput ja ruuvit. Myönnän, että tässä vaiheessa saattoi pikkuisen kiristää hermoja, etenkin kun verensokerikin oli päässyt laskemaan.

Mutta oi onnea, kun rakentaminen saatiin lopulta valmiiksi! Kirjat ja pelit, jotka ennen eivät meinanneet mahtua vanhaan hyllyyn, mahtuvat uusvanhaan Lundiaan loistokkaasti, ja tilaa jäi vielä yllin kyllin ylikin. Nyt voin siirtää olohuoneen kirjahyllystä kaikki lasten- ja nuortenkirjat samaan paikkaan ja saan lisää tilaa omille kirjoilleni. Eikä ole yhdentekevää, miten neliösentit on aseteltu. Aiempi hylly oli pienempi siinä mielessä, että säilytyspinta-alaa oli vähemmän. Mutta koska uusi hylly on 10cm kapeampi, huone näyttää suuremmalta, sillä lattiaa paljastui lisää. Silti kirjat mahtuvat nyt väljemmin kuin ennen. 30cm syvä hylly on myös kirjoille optimaalinen, sillä hyllyjen reunaan ei jää ylimääräistä tilaa, minne voisi kerätä sitä ihmeellistä pikkusilppua, jota etenkin lapsille kertyy. Kun hyllyyn ei mahdu muuta, siellä toivottavasti säilytetään vain kirjoja ja pelejä, kuten on tarkoitus. Korkea hyllyväli mahdollisti vielä senkin, että lautapelit mahtuvat pystyyn, jolloin niitä saa riviin vaikka kuinka monta. Bonuksena vanha hyllykkö tulee työhuoneessa tarpeeseen. Sen kimppuun en ole vielä ehtinyt käydä, mutta ennen joulua saadaan työhuoneenkin lattia tyhjäksi.

Uusi hylly, suoraan 70-luvulta

Tässä jälkimmäisessä kuvassa tilanne on sellaisena, kuin se on juuri nyt. En ole ehtinyt vielä kaikkia kirjoja järjestää, joten tilanne selkiytyy vielä tästä. Ja saman verran tyhjää tilaa jää vielä tuon ylimmän hyllyn yläpuolelle.

Tässä havainnollistui, että ei ole yhdentekevää, minkä muotoisesta säilytyskalusteesta on kyse. Todellisuudessa hyllypinta-alaa on tässä uudessa vain vähän enemmän: laskin että vanhassa sitä oli 1,92m2 ja tässä uudessa 2,1m2. Mutta kun tila on järkevämmin aseteltu, hyllyyn mahtuu tuplamäärä kirjoja.

Tuli myös havaittua, että hyvää tavaraa kannattaa säilyttää. Nimittäin tuota Lundiaa on käytetty ja sittemmin säilytetty yhteensä 40 vuotta, ja jälleen löytyi käyttöä. Jos olisin kysynyt tuottaako se iloa, vastausta olisi ollut vaikea antaa. Mutta sovelsin tähän omia Tavarataitojani, ja kysyin sen sijaan seuraavat kolme kysymystä:

  1. Mitä täsmällistä tarkoitusta varten esine pitäisi säästää?
  2. Voiko korvaavan hankkia helposti myöhemmin?
  3. Onko sille paikka, johon se mahtuu, eikä ole tiellä?

Ensimmäiseen en tiennyt vastausta silloin, kun hylly kannettiin vintille. Sen sijaan tiesin, että samanlaisen hyllykön hankkiminen olisi sekä kallista että hankalaa. Kolmanteen pystyin myös vastaamaan myöntävästi, sillä vintti on juuri kaiken tällaisen säilyttämistä varten. Kaksi kolmesta riittää. Jos Konmari ei tunnu tuovan vastausta, kokeile olisiko noista kysymyksistä apua! (Tarkemmin aiheesta Tavarataidot s. 69-74)

Ihanaa! Vihdoinkin riippukansioita!

Maailma on muuttunut! Mistään ei meinaa löytää riippukansioita. Niitä ei yksinkertaisesti myydä. Riippukansio tarkoittaa kotioloissa sellaista tukevaa pahvista laatikkoa, joka on noin 20-30 cm leveä, ja johon mahtuu A4-arkki poikittain. Laatikon juju on siinä, että sen sisällä riippuu avoimia ”taskuja”, joihin papereita voi lajitella. Taskut voi sitten nimetä, niin että yhdellä vilkaisulla näkee, mitä papereita missäkin välissä on Koko komeus kruunataan kannella. Paperit pysyvät suorina ja siisteinä, eikä mitään tarvitse reijittää tai ujuttaa vaikeasti muovitaskuihin. Riippukansioon mahtuu hämmästyttävä määrä paperia, ja ulkpuolelta se pysyy aina siistin näköisenä, simppelinä laatikkona.

En tiedä, millaisten papereiden säilyttämiseen riipparit on alunperin tarkoitettu, mutta minä olen käyttänyt niitä lasten askarteluiden, synttärikorttien ja piirustusten säilyttämiseen. Mielestäni riippukansio sopii tähän tarkoitukseen mitä parhaiten. Taskut olen nimennyt vuosiluvun mukaan. Kun kortteja ja muita piirustuksia sitten tulee, ne on todella helppo sujauttaa oikeaan taskuun. Ei skannausta, ei reijittämistä, ei ylipäätään mitään säätämistä. Olen myös päättänyt, että tasku per vuosi on suunnilleen sopiva määrä lapsen tuottamalle taiteelle. Tämä tarkoittaa sitä, että kun tasku alkaa täyttyä, täytyy tehdä karsintaa. Hienoimmat säästetän, vähemmän hienot laitetaan paperikeräykseen.

Ongelmana on ollut, että ensimmäinen laatikko tuli täyteen, enkä tosiaan meinannut löytää uusia mistään. Onneksi sanoin Ilana Aallolta vinkin, että Granit-sisustusliike myy riippareita. Olin jo käynyt läpi monta kirjakauppaa turhaan. Mutta Ilanan vinkki piti paikkansa! Granitin laatikot eivät ole yhtä tyylikkäitä kuin ne, jotka aikoinaan ostin Akateemisesta, mutta nämäkin ajavat asiansa. Liikkeessä näytti olevan näitä sekä mustina että valkoisina, hinta 22,90€ (Linkki Granitin riippareihin) Nyt on taas lasten paperit ojennuksessa, ja paikka jonne niitä jatkossa laitetaan. Ah! Mikä seesteisyys. Alkoi jo hermot mennä ympäriinsä seilaaviin askarteluihin muiden papereiden lisäksi.

Pidän itse tätä piirustusten arkistointisysteemiäni suorastaan nerokkaana! Vaivattomuus on aina korkealla tärkeysjärjestyksessäni, ja riippukansio täyttää sen kriteerin sekä lisäksi näyttää siistiltä hyllyssä. Ainoa miinus on se, että kosteudelta nämä eivät tietenkään suojaa. Jos piirustuksia säilytetään kosteassa varastotilassa, tarvitaan pahvin sijasta muovia.

Olisi kiva kuulla, onko teillä muita hyviä ideoita riippareiden käyttöön? Tai aikooko joku peräti kokeilla samaa systeemiä kuin minäkin?

Mitä minä sitten teen?

Jos edellisessä kirjoitin siitä, mitä jätän tekemättä, tässä seuraavassa katsaus siihen, mitä minä sitten teen. En tietenkään ole lopettanut kodinhoitoa tykkänään. On asioita, joista ei kannata luopua. Tärkein niistä on rakas tiskikonerutiinini. Illalla kone päälle, aamulla tyhjät kaappiin, ja sitten konetta täytellään koko päivä. Illalla pestän taas ja sama uudestaan. Tämä yksinkertainen systeemi takaa edes jonkinlaisen järjestyksen keittiössä. On ihan sama, vaikka kello oli 23 kun huomaan, että tiskikone ei vielä ole päällä. Sitten vaan pikaohjelma pyörimään. Tärkeintä on, ettei keittiö pääse kaaoksen valtaan.

Keittiöjuttuihin liittyy myös ruokien suunnittelu. Tajusin että se on tärkeämpää kuin koskaan, jotta ruokien kanssa ei tarvitse joka päivä tuskailla. Eilen kulkiessani ison ruokakaupan ohi, ostin jauhelihaa, tuoretta kalaa ja vielä kanasuikaleita. Luulisin, että niillä saadaan tämä viikko selvittyä. Päivitän viikon ruokalistan pikapuoliin. Viime viikko meni suunnitelman mukaan, ja se helpotti kyllä elämää.

Pyykkiäkin on pestävä ja hieman tulee raivattuakin. Ensinnäkin kyse on välttämättömyydestä: likaisia vaatteita kertyy vaikka pesuvälejä pidentäisi. Toiseksi lastenhuone muuttui eilen kertaheitolla, kun erilliset sängyt vaihtuivat kerrossängyksi. Sain onneksi molempien vanhat vuoteet hienosti kierrätettyä eteenpäin, joten emme ole monen sängyn loukussa. Mutta lastenhuoneen järjestys menee uusiksi, koska nyt sinne mahtuu uusi leluhylly, joka puolestaan vapauttaa lattiaa ja pöytäpintaa leluista. Samoin sängyn alla on säilytystilaa, jonne aion muuttaa kuopuksen vaatevaraston. Tämä vaatii toimenpiteitä lähitulevaisuudessa, varmaan oma postauskin tulossa.

Olen kuitenkin todennut, että lyhyet järjestely- ja raivaus purskaukset ovat hyvä keino lepuuttaa aivoja kirjoittamisen lomassa. Loputtoman pitkään en jaksa keskittyä, joten kun teksti alkaa tökkiä on kiva verrytellä jalkoja ja päätä laittamalla pieni osa kotia kuntoon. Tämän seurauksena meillä on nykyisin pystyynviikattu pakastin. Tajusin, että pakastimen vetolaatikkoon kannattaa myös laittaa tilanjakajia, jotka pitävät ruuat erillään. Niihin saa myös esim. pienemmät vihannespussit pystyyn, eivätkä jätskipuikot seilaa kaiken keskellä irrallaan. Kannattaa kokeilla. Itse käytin muovirasioita, jotka olivat tulleet esim. nektariinien mukana.

Täysin pellossa ei siis elellä, vaikka paljosta olenkin nyt väliaikaisesti luopunut. Kirjakin edistyy hiljalleen. Tänään minusta otetaan kuvat kustantajan katalogia ja nettisivuja varten. Julkaisu lähestyy askel askeleelta! Tuntuu huimalta!

Mitä kaikille projekteille kuuluu?

Elokuun alkupuolella kirjoitin kaikenlaisista hankinnoista, jotka olin todennut tarpeellisiksi. Pääasiassa listalla oli kolme asiaa: kerrossänky, oskarinoksa sekä parvekevalot. Tällä hetkellä tilanne on tämä: kerrossänky on ostettu mutta sitä ei ole vielä saatu. Odotan, että se toimitetaan meille nyt alkavalla viikolla tai viimeistään sitä seuraavalla. Sänky laittaa liikkeelle ketjureaktion huoneen järjestyksessä ja tavaroiden säilytyksessä. Kirjoitan enemmän kunhan huonekalu saapuu, mutta olen erittäin tyytyväinen ettei tätä tarvinnut kauempaa miettiä. Tarvittiin yksi tehokas lauantai, ja onnistuin hankkimaan sängyn vieläpä alennusmyynnistä. Joten siltä osin tilanne hallinnassa.

Oskarinoksakin on hankittu, samoin ruuvit ja proput. Mutta arvatkaa onko se seinässä? No EI OLE. Pitäisi porata kiviseinää ja aloin jännittää. Täytyy päästä siitä yli, että pääsen tuulettelemaan ensi talvena neuleita pakkasilmassa. Niiden syysvalopalleroiden kanssa kävi niin, että ne jäivät epäkäytännöllisinä kauppaan. Menin katsomaan, mutta paketista kävi ilmi, että niitä ei ole tarkoitettu Suomen talvioloihin. Mitä järkeä on ostaa lamppuja, joita ei saa käyttää pimeimpänä aikana? Jos olisi parvekkeella lasit, tilanne olisi toinen.

Sitten katsaus ruokalistojen tilanteeseen. Kahden menneen viikon suunnitelmat löytyvät kokonaisuudessaan täältä. Voin kertoa, että laitoin kyllä niitä ruokia joita oli listalla, mutta ihan miten sattuu. Ne kaapista löytyneet cannellonit tuli tehtyä, ja onnistuivat hyvin. Se on tosin niin vaivalloista ruokaa, että ihan äkkiä ei tule tehtyä uudelleen. Porokin tuli tehtyä, mutta ei keskellä viikkoa, vaan herkutteluna viikonloppuna.

Suunniteltuja ruokia, jotka taas jäivät kokonaan tekemättä, olivat paistettu riisi,savulohipasta, nuudeliwokki ja perunavihannesmuussi, joka oli tarkoitettu lihapullien lisukkeeksi. Lihapullia kyllä tein, mutta ne syötiin spagetin kanssa. Suunnittelu ei täysin mennyt hukkaan, koska ruuanlaitto sikäli helpompaa, että ideoita oli valmiina. Samoin sain pakastimesta ja ruokakaapeista pois suunnitelman avulla sellaisia ruoka-aineita, jotka odottivat käyttöä. Toisaalta tämä oli mennyt paremmin, jos olisin katsonut listaa aina etukäteen, ja valmistautunut laittamaan sitä mitä olin suunnitellut. Se ei olisi ollut iso vaiva, mutta jotenkin pari viime viikkoa ovat olleet kovin hektisiä, ja siksi ruuan laittaminen on tuntunut tavanomaistakin työläämmältä. Ilman suunnitelmaa se olis kyllä ollut vielä hankalampaa.

En voi uskoa että kaksi viikkoa meni jo. Taas pitäisi tehdä uudet listat. Ei jaksa ei huvita! Mutta ei auta. Jos en tee sitä, niin saan sanoa hyvästit ruokahävikin pienentämiselle ja kasvisruuille. Joten huomisen aikana täytyy ryhdistäytyä ja kehittää seuraavan kahden viikon listat.

Hankintoja harkinnassa

Tässä energiapilvessä pyyhältäessäni olen päättänyt laittaa muutamat sisustusasiat kerralla kuntoon. Tai ainakin ennen joulua.

Haluan parvekkeelle oskarinoksan! Tai siis sellaisen kiilan muotoisen telineen, jossa voi tuulettaa vaatteita. Tämä on selkeä puute, haluaisin vähän väliä tuuletella kaikenlaista, mutta oksan puute on estänyt. Ostamista on hidastanut se, että olen ajatellut kiinnittämisen olevan hyvin hankalaa. Mutta miten vaikeaa se nyt voi olla? Kai nyt jokainen osaa pari reikää porata. Nyt pitäisi vielä selvittää, mistä noita tuuletustelineitä saa. Ehdotuksia? Tämän muuten haluan NYT enkä marraskuussa. Oletan että sekä vaiva että kustannukset jäävät hyvin maltillisiksi.

Päätin myös, että lastenhuone tarvitsee kerrossängyn. Olen tutkaillut eri vaihtoehtoja netistä, ja ensi viikonloppuna toivon pääseväni niitä paikan päälle katsomaan ja hypistelemään. Tällä hetkellä vaakakupissa painaa mm. se, miten fiksu säilytyssysteemi sängyn alle on kehitetty. En haluaisi sellaista isoa yhtenäistä laatikkoa, koska en usko sellaisen olevan mitenkään kätevä. Toisaalta jos sängyn alla ei ole mitään strukturoitua säilytyssysteemiä, se vain kerää pölyä ja roinaa. Lisäksi haluan melko kapean mallin (tämä karsi ikealaiset heti kättelyssä pois). Jos teillä on suosituksia, otan niitä erittäin mielelläni vastaan! Tässä projektissa on pakko antaa vähän enemmän aikaa toteutumiselle, sillä toimitusajat ovat usein muutaman viikon luokkaa.

Lopuksi olen nyt eilisestä lähtien harkinnut, pitäisikö meidän parvekkeella olla sellaiset syyslamppupallerot. Kuvassa ne näyttivät tosi tunnelmallisilta. Mutta ymmärrän, että lamput yksinään eivät vielä tee parvekkeesta hämyisää olohuoneenjatketta. Pitäisi olla myös kukkia ja varmaan jotain muutakin, että tunnelma syntyisi. Pelkät lamput muuten karulla parvekkeella näyttänevät orvoilta. Olen koko kesän säilyttänyt 80% viherkasveistamme parvekkeella, ja se on tehnyt siitä ihanan vehreän ja viihtyisän. Mutta mitenköhän käy sitten, kun ilmat viilenevä liikaa, jaksaisinko sisustaa uudelleen? Tässä on itsetutkiskelun paikka. Muuten tulee ostettua turhaa.

Koko koti kuntoon: lastenhuoneen raivaus

Nyt näyttää siltä, että tämä on viimeinen pätkä tätä haastetta! Olen säästänyt lastenhuoneen tarkoituksella viimeiseksi. Joulu lähestyy ja se tarkoittaa sitä, että pian paketeista paljastuu taas uusia leluja ja muuta rompetta. Tätä varten lastenhuoneisiin on järkevää tehdä tilaa jo ennalta. Siksi painopiste on tällä kertaa nimenomaan karsimisessa.

Itse ajattelin käydä seuraavat tavararyhmät läpi:

  • Kirjat (kerätään hyllystä pois vauvakirjat ja muut sellaiset joita ei koskaan lueta)
  • Lelut (kaikki leikkimättömät, rikkinäiset ja ilmiselvä krääsä)
  • Vaatteet (päällisin puolin katsotaan läpi, ja poistetaan selvästi liian pienet)
  • Askartelutarvikkeet yms. (Poistetaan täyteen väritetyt kirjat ja lehdet, joissa on kaikki tehtävät tehty, karsitaan kaikki epämääräinen sälä)

Yritän todella saada tavaramäärää vähemmäksi. Osa menee suoraan roskiin, osa taas laitetaan talteen ja osan laitan pois väliaikaisesti. Ne voi sitten puolen vuoden päästä ottaa taas esiin ”uusina” leluina. Olisi ihanaa, jos lelujen määrä pysyisi aisoissa, mutta olen vähän luovuttanut. Niitä tulee lisää, vaikkei itse hankkisi ainuttakaan.

Luulen, että alan tehdä lelujen kanssa samoin kuin lastenvaatteiden. Kun isompi on kasvanut liian isoksi leikkimään niillä, kerään ne johonkin talteen odottamaan sitä, että pienempi tulee tarpeeksi isoksi. Sitten otan ne jälleen esiin. Muuten lelujen määrä meinaa ryöstäytyä käsistä, kun niitä on yhtäaikaa esillä tavallaan monta vuosikertaa.

Arvelen, etten ole tämän haasteen parissa yksin. Kuka lähtee mukaan? Ja millä tavalla olette saaneet lelujen määrän (ja samalla lastenhuoneen järjestyksen) pysymään hallinnassa?

Lastenhuoneen loputon sälä

Oletteko te huomanneet ilmiötä, että lastenhuoneeseen kertyy silkkaa roskaa tasaisella tahdilla, teki mitä tahansa? Eilen oli siivojapäivä, ja käytin aamulla varmaan puoli tuntia siihen, että raivasin lastenhuoneessa pelkkää kirjoituspöytää. Pöydän pintaa ei näkynyt, koska se oli kaikenlaisen paperisilpun peitossa. Paperikerroksen päälle oli kasattu sitten kaikkea muuta roinaa.

Kävin läpi jokaisen paperin ja lajittelin joko roskiin tai säästettäviin. Periaatteeni on se että molemmille puolille voi piirtää. Paperit, joiden toinen puoli on tyhjä, ja toisella puolella muutama viiva, ovat vielä täysin käyttökelpoisia. Roskikseen (eli siis paperikeräykseen) päätyi aika iso nippu valmiita piirustuksia. Niitä syntyy tarhaikäisten perheessä sellaista tahtia, että on aivan mahdotonta säilyttää kaikkea. Säästän hienoimmat, mutta ne liukuhihnalta piirretyt teokset päätyvät lopulta roskikseen.

Sitten kävin läpi kaikki väritys- ja puuhakirjat samalla logiikalla. Roskiin päätyi yksi täyteen tehty värityskirja ja kaksi  askarteluvihkoa. Lapsi ei tietenkään oma-aloitteisesti luovu yhtään mistään, joten kaikki tämä täytyy tehdä silloin, kun saan työskennellä kaikessa rauhassa. Noista askarteluvihkoista oli neuvottelut jo aloitettu, mutta sitten kun tosipaikka oli edessä, ne muuttuivatkin supertärkeiksi, eikä niitä saanutkaan heittää vielä pois. Ovela äiti-ihminen siis toteutti suunnitelman kylmästi sillä aikaa, kun lapsi oli poissa kotoa.

Pelkästään paperit setvimällä pöydän kuormitus putosi noin puoleen, mutta lisää heitettävää löytyi silti. Esimerkiksi rasiallinen pääsiäismunista tulleita muovihärpäkkeitä. Ne olivat siistissä pienessä muovirasiassa, mutta sekä rasia että sisältö on roskaa, jos ei niitä kukaan kaipaa eikä niillä ikinä leikitä. Rasia luo illuusion siitä, että tavara on siististi, mutta se hämää luulemaan, että tavara on tarpeellista, koska se on siististi säilytetty. Rasian säästin, sisällön kaadoin suoraan roskikseen. Sitten karsin vielä aikamoisen kasan muita purkkeja ja purnukoita, pahvinpalasia ja yleistä sälää.

Tämän operation jälkeen koko huone näytti heti seesteisemmältä, vaikka en edes koskenut kyniin, tusseihin ja muihin piirustusvälineisiin. Seuraavaksi muille leluille pitäisi tehdä samanlainen raivaus, mutta ajattelin säästää sen yhden viikon haasteeksi. Tämä oli ikäänkuin varaslähtö siihen.