Sukkien taittelun taika

Sukkalaatikko oli päässyt aika kaaosmaiseen kuntoon. Alkutilanne näytti tältä:

img_0217

Kuten näkyy, laatikko on täynnä kaikenlaista. Tuossa oikeassa etukulmassa on yritys viikata sukkia riviin, Näkyy vähän huonosti, koska mustat sukat eivät erotu kovin hyvin mustasta laatikosta. Laatikko puolestaan oli askarreltu paperikassin pohjasta, ja se alkoi jo hajota. Sukkahousuja olen vain heitellyt tuohon päälle yhteen läjään. Tästä laatikosta oli vaikea löytää mitään.

15 minuuttia myöhemmin olin käynyt jokaisen sukan ja sukkahousun läpi. Erottelin parittomat, rikkinäiset ja muuten vaan kulahtaneet tai väärän kokoiset joukosta pois. Loput viikkasin sillä systeemillä, mitä täälläkin olen mainostanut moneen otteeseen. Sukkahousut käärin kasaan ihan vaan perinteisellä konmaritekniikalla. Otin avuksi tilanjakajia – toisin sanoen hedelmärasioita. Lopputulos:

img_0219

Tämä kuva on parempi ja informatiivisempi kuin tuo eka, mutta eron voi hahmottaa silti selkeästi. Tästä laatikosta näkee mitä missäkin on. Vasemmalla on paksut villa- ja bamubusukkikset. Keskellä edessä ohuemmat, edessä yli 50 denierin ja takana olevissa rasioissa on ohuet juhlasukkikset ja ohuet nilkkasukat. Edessä oikealla on kaikki nilkkasukat värin mukaan viikattuina.

Tuota viikkaamista saattaa joku irvailla, mutta olen kokenut sen todella käytännölliseksi. Sukkien taittelu siististi vie muutaman minuutin, mutta sen seurauksena ikinä ei tarvitse etsiä mitään. Jos taas tilanne on tuo mikä ylhäällä, etsimiseen kuluu lopulta ne samat minuutit. Ostan ensisijaisesti vain samanlaisia nilkkasukkia (pientä variaatiota on, mutta pääsääntöisesti ostan aina samanlaisia). Jos huomaan että sukka on mennyt puhki, säästän aina sen ehjän puolen parista. Se rullataan siististi pystyyn noiden oikeanpuoleisten purkkien väliin. Sitten kun myöhemmin sukka jälleen hajoaa, tuolta löytyy sille luultavasti uusi pari. Sama systeemi toimii, jos pesukoneeseen on eksynyt parittomia.

Paperihaaste jäi minulla kesken kriittisen aikapulan vuoksi, mutta jos haluatte helpon ja nopean koko koti kuntoon -haasteen, kääntykää sukkalaatikkonne puoleen!

No ne paperit, taas

Koko koti kuntoon -haaste on siirtynyt papereihin. Harkitsen tässä sellaista, että jos joku haluaa tähän mukaan, voisin venyttää tämän jakson kahdelle viikolle. En nimittäin itse taida saada papereita ojennukseen ihan tämän viikonlopun aikana. Mitä sanotte?

Lyhyt kertaus: olen taistellut papereiden kanssa niin kauan kuin muistan. En ole luontainen mapittaja. Olen kokeillut monia eri systeemejä, jotka kaikki ovat toimineen vähän aikaa. Sitten joko unohdan tai en vain viitsi. Jossain vaiheessa minulla oli papereiden läpikäymiseen oma aika kalenterissa. Se toimi jonkin aikaa, mutta sitten elämäntilanne muuttui, ja aika ei enää sopinut. Samalla papereiden läpikäyminenkin jäi, ja pinot alkoivat taas kasvaa.

Nyt aion ottaa käyttöön amerikkalaiselta ammattiraivaajalta Lisa Woodruffilta oppimani systeemin, eli niin sanotun sunnuntaikorin. Sen ideana on, että kaikki paperit ovat yhdessä paikassa, ja ne käydään läpi yksi kerrallaan kerran viikossa. Tuolloin joko toimitaan (esim. maksetaan lasku), arkistoidaan paperi oikeaan paikkaan (näitä on vähän), heitetään paperi tarpeettomana roskiin tai laitetaan se koriin takaisin odottamaan seuraavaa viikkoa. Kerron tästä tarkemmin myöhemmin, mutta aluksi pitää saada kori toimimaan.

Lisan ohjeiden mukaisesti keräsin eilen kaikki paperit yhdeen laatikkoon. (Aion muuten käyttää tähän tarkoitukseen pahvilaatikkoa, joka oli uuden pyöräilykypärän suojana. Meinaan jopa tuunata sitä hieman ja laittaa kuvamateriaalia tänne blogiin. Kunhan kerkiän.)  Lisa käskee keräämään yhteen kasaan KAIKKI mahdolliset paperit, ja toteaa että yleensä niitä kertyy tässä vaiheessa määrä, joka täyttää esim. pyykkikorin kokonaan. En noudattanut ohjetta kirjaimellisesti, sillä jätin pois seuraavat kategoriat: lehdet (koska ne ovat erillään muista papereista jo valmiiksi), vakuutukseen ja verotukseen menevät kuitit (koska ne ovat omassa lokerossaan jo nyt järjestyksessä) sekä sellaiset ei akuutit paperit, jotka ovat piilossa jossain laatikossa. Siellä on siis historiallisia kerrostumia menneiltä vuosilta, taustamateriaalia kirjaani varten ynnä muuta, mikä ei vaadi aktiivista toimintaa juuri nyt. Jos olisin tyhjentänyt todellakin aivan kaikki paperit yhteen paikkaan, pyykkikori olisi tuskin riittänyt.

Näistä irrallaan vaeltaneista papereistakin syntyi ihan kiitettävän kokoinen pino. Lisan ohjeiden mukaan ensimmäinen askel on erotella selkeät roskat ja revittävät muiden joukosta. Samalla poistin pinosta muutaman sellaisen paperin, joka oli selvästi puolisolle kuuluva. Paperikasa oheni tässä operaatiossa ehkä neljäsosan verran. Sitten jaoin jäljelle jääneet kahteen ryhmään: maksamista odottaviin laskuihin sekä muihin. Maksoin laskut saman tein ja muut paperit palautin laatikkoon. Tässä vaiheessa katsoin, että olin tehnyt riittävästi työtä yhdelle päivälle.

Seuraava vaihe on käydä jäljelle jäänyt pino uudestaan läpi ja erottaa sieltä arkistoitavat paperit, sekä sellaiset, jotka vaativat muita toimenpiteitä jossain vaiheessa. Arkistoitavat arkistoidaan, ja loput palaavat laatikkoon. Tämän jälkeen paperilaatikko on käytännössä toimintavalmis. Tästä eteenpäin se käydään kerran viikossa paperi kerrallaan läpi, ja jokainen paperi joko laitetaan takaisin odottamaan tai sitten toimitaan tarpeen mukaan ja sen jälkeen joko heitetään pois tai arkistoidaan.

Seuraava asken on siis tuo arkistoinnin järjestäminen, mutta en ryhdy siihen tänään. Raportoin kyllä kun projekti etenee. Täällä siis ensimmäinen askel otettu! Miten teillä muilla menee?

Raivausraportti eteisestä

Nyt tulee sälävaroitus. Eteisen piirongin päällä on ollut pyöreä rasia. Se on noin vaaksan korkuinen ja halkaisijaltaan parikymmentä senttiä. Sisällä on aikoinaan ollut teemuki, mutta koska purkki oli hauska, se jäi hyötykäyttöön. Vuosien varrella tuonne rasiaan on kertynyt kaikenlaista pikkusälää, jolle ei ole muutakaan paikkaa keksinyt. Kannellisen rasian päällä puolestaan olen säilyttänyt kestokasseja, jotka on voinut napata siitä mukaan kauppaan lähtiessä. Aloin viime viikolla miettiä, miksi ihmeessä en säilytä noita kasseja siellä rasian sisällä. Se olisi aivan täydellinen siihen tarkoitukseen. Sen sijaan hillosin siellä jotain ihmeellistä sälää. Tarkalleen ottaen kaikkea tätä:

IMG_0327

Tämä läjä löytyi purkin sisältä, kun kumosin sen pöydälle. Poistin kuvasta ainoastaan yhden paperilappusen, jossa oli henkilökohtaisia asioita. Tuon kasan setvimiseen menikin hetki. Löysin pari euroa rahaa, narua, kiviä, heijastimia, avaimenperiä, kuulokkeet, purukumia, linkkarin ja vaikka mitä muuta. Kaikelle löytyi parempi paikka jostain, eikä tarvinnut edes hirveästi vaivata päätään. Joukossa oli myös sellaista tavaraa, että ihmettelen mihin tarkoitukseen. Noita polettejakin on riittävästi yhden perheen tarpeisiin, mutta eivät ole olleet mukana koskaan kun olisi tarvinnut. Epäselväksi jäi, miksi olen katsonut tarpeelliseksi säilyttää mm. kaarnanpalasta ja montaa muutakin noista tavaroista.

Mutta nyt tältä!

IMG_0335

Kun siivosin piironkia, jonka päällä tuon rasia paikka on, löysin myös kaksi kestokassia lisää, sekä tuon kankaisen hedelmäpussin. Löysin kaikkea muutakin: esimerkiksi purkkaa ja yskänpastilleja parin vuoden tarpeisiin, sekä niin paljon heijastimia, että niitä riittäisi koko suvulle. Lisäksi esiin tuli tietenkin kaikkea muutakin kummallista ja tarpeetonta.

Pidän piirongin ylintä laatikkoa sellaisena varastona, josta löytyy kaikkea mitä ehkä haluaa ottaa mukaan kun lähtee kotoa. Kuten on joskus ollut puhetta, minulla on tapana varautua kaikkeen mahdolliseen. Laatikosta löytyy kaikki perheen aurinkolasit, nenäliinapakkauksia, yskänpastilleja ja purkkaa, käsidesiä, kyniä, saksia, heijastimia, kaikki etukortit, joita en normaalisti kuljeta mukana ja muistilappuja. Sieltä voi sitten pikaisesti heitellä laukkuun kaikkea, mitä kulloinkin arvelee tarvitsevansa. Tällainen keskusvarasto on kätevä juuri eteisessä, mutta rajansa kaikella. Olin täyttänyt laatikkoa kaikella mahdollisella, ja karsiminen oli paikallaan. Poistin roskat, vein osan tavaroista muualle (esimerkiksi 2/3 niistä yskänpastilleista siirtyi keittiöön) ja järjestin loput fiksusti. Laitoin mm. kaikki heijastimet yhteen kaukaloon, josta tosiaan voi ammentaa varmaan seuraavat 10 vuotta. Nyt tuo systeemi toimii taas, kun tarvittavat löytyvät helposti ja nopeasti.

Tämän suuren säläoperaation lisäksi laitoin osan kengistä talviteloille. Heitin yhdet loppuunkuluneet sandaalit roskiin. Poistin liian pieniä lastenkenkiä odottamaan kirpputoriaikaa. Takit saivat vielä jäädä ennalleen niin kauan, kuin lämpimät säät vielä jatkuvat. Eteisestä on saatu näin tarpeettomat tavarat poistettua ja loput järjestykseen. Huomenna sitten niiden papereiden kimppuun.

Kumpi kahdesta pahasta?

Hyvät uutiset alkuun: eteinen on melkein valmis. Teen siitä huomiselle oman raportin kuvien kera, mutta se pahin paikka on nyt järjestyksessä. Olen myös päivittänyt tuon ruokalistasivun niin, että otin kaikki vanhat pois ja aloitin uuden listauksen koskien tätä syksyä. Koska kahden viikon suunnittelu tuntuu niin rasittavalta, kokeilen nyt sellaista että suunnittelen vain yhden viikon kerrallaan, koska kahden viikon suunnittelu tuntuu niin ylivoimaiselta. Ehkä viikko kerrallaan menee paremmin. Tämän viikon lista on nyt ylimpänä.

Sitten päivän epistolaan. Tähän saakka nämä Koko koti kuntoon -haasteet ovat olleet kohtuullisen helppoja. Siis itselleni. Olen tarkoituksella valinnut sellaisia kohteita, joiden siivoaminen ei ole vienyt tolkuttoman kauan. Meillä on kuitenkin pari aika kamalaa kohdetta, joita kammoan jo etukäteen: komero ja työhuone. Komero on siis tavallinen komero, joka pitää sisällään suunnilleen kaikkea mahdollista siivoustarvikkeista lahjapapereihin ja varalamppuihin. Hyvä, tarpeellinen säilytystila, joka kuitenkin on pakko raivata kerran vuodessa. Siinä ajassa se nimittäin näköjään menee perusteellisesti kaaokseen.

Työhuone on vielä pahempi. Siellä on nimittäin tämän huushollin paperit. Olen tämän bloginkin historian aikana kehitellyt ties millaisia systeemejä, joilla saisin homman toimimaan. Toistaiseksi mikään ei ole onnistunut kovin hyvin. Parin vuoden välein ryhdistäydyn ja päätän että NYT tämä tilanne otetaan haltuun loppuelämäksi. Mutta jokin tässä mättää, kun tuo ”loppuelämä” on kestänyt yleensä muutaman kuukauden. Olen päättänyt, että kokeilen nyt sitä ”sunnuntaikoria”, josko se olisi se viisasten kivi tähän ongelmaan.

Tässä siis aprikoin, kumpi noista vastenmielisistä raivattavista olisi tällä viikolla vuorossa. Komero olisi ehkä helpompi, mutta paperit paljon kriittisemmät saada kuntoon. Työhuone on aikamoinen projekti muutenkin, siellä on tällä hetkellä (no siis oikeasti aina) jatkuva lähtevien tavaroiden keskus. Siis kirppikselle, kierrätykseen ja ties minne lähtevien tavaroiden röykkiö. Sekä paljon kaikkea muutakin tavaraa, jolle ei ole paikkaa muualla. Saattaisi olla olla konmarille kysyntää. Kuin myös terveelle järjelle. Työhuoneessa olisi nimittäin tarkoitus pystyä myös työskentelemään mukavasti, vaikka se palveleekin samalla kodinhoitohuoneena. Tuo tavarakasat pitäisi saada sillä lailla organisoitua, että sekaan mahtuisi ilman ongelmia.

Vaikuttaa siltä, että ainakin näitä omia juttuja lukiessa alkaa vaikuttaa siltä, että noita papereita ei voi enää lykätä. Puuh. Kerään voimia vielä huomiseen asti. Komerokin on tulossa. Mutta jos haluatte henkisesti valmistautua papereiden läpikäymiseen, varoitan jo nyt että se on sitten seuraavaksi vuorossa.

Koko koti kuntoon: eteinen

Koko koti kuntoon -projekti on hyvässä vauhdissa, mutta jos olet uusi, vielä ehtii mukaan! Nyt on käyty läpi ruokakaapit, ruokasuunnittelua sekä viime viikolla kylppäreiden kaapit. Aion ottaa seuraavaksi vuoroon eteisen.

Eteinen on tila, jonka siisteys ja järjestys vaikuttaa koko asunnon fiilikseen, koska sen läpi kuljetaan sisään. Toisaalta eteiset ovat usein sellaisia, että niistä on vaikea saada kovin viihtyisiä ja kutsuvia. Haasteena on usein ahtaat tilat ja kuitenkin pitäisi saada mahtumaan vaikka mitä. Meillä eteinen on käytävämäinen, ja sen vuoksi siitä kuljetaan läpi monta kertaa päivässä. Samassa yhteydessä sinne kertyy kaikkea ylimääräistä, jonka joku jättää kädestään piirongin päälle, penkille tai lattialle.

Oma raivauslistani sisältää seuraavaa: kesäkenkien korjaaminen talvisäilöön ja mahdollisesti syyskenkien ottaminen esiin. Sama operaatio koskee myös takkeja ja lasten ulkovaatteita. Lisäksi kohteena on erityisesti piirongin ylin laatikko, joka on sellainen ”miljoonaloota”, joka pursuilee ties mitä. Se täytyy tyhjentää ja perata kaikki roinat pois. Piirongin muut laatikot lienevät hyvällä mallilla, sillä niissä säilytetään hanskoja, huiveja ja pipoja. Käyn nekin läpi, mutta en odota niistä mitään valtavaa urakkaa. Saman piirongin päällinen kaipaa myös karsimista, siitä tulee helposti kuin sekatavarakaupan hylly, jos ei pidä varaansa.

Tiedän, että eteiset voivat olla hyvin eri kokoisia ja näköisiä. Tämä ei siis ole kovin tasapuolinen haaste, riippuen siitä asutko yksiössä vai omakotitalossa. Mutta jos olet omakotitaloasuja etkä jaksa mitään isoa hallia ruveta raivaamaan, niin keskity vaikka tuulikaappiin. Itselläni on tärkein tavoite saada eteisestä ylimääräiset roinat pois, ja kausivaateruljassi käyntiin, jotta naulakkoon tulisi tilaa. Kuka on mukana?

 

Raivausraportti kylpyhuoneen kaapeista

Raivasin kaikki kylppärikaapit. Huomasin, että etenkin se ylin hylly jolle ei kunnolla näe, kannattaa pyyhkiä kunnolla aika ajoin. Kummasti sinne kertyy töhkää, vaikkei sitä edes juuri käytetä. Ehkä sitä kertyykin juuri siksi? Samoin minua ilahduttaa, että kaikki tavarat ovat taas järjestyksessä ja siististi rivissä.

Kuten arvata saattaa, poistoja kertyi. Löysin lisää vanhentuneita lääkkeitä, vaikka juuri kevään lopussa vein pussillisen niitä apteekkiin. Toisaalta nämä eivät olleet lääkekaapissa, joten ei ihme, että jäivät edellisellä kierroksella huomaamatta. Aika paljon tuli myös ihan roskaa: kosmetiikkapakkausten pahvikuoria, muovipusseja ja pientä sälää. Lisäksi palautin runsaasti pikkutavaroita omille paikoilleen muihin huoneisiin.

Jäljelle jäi se hankalin joukko, nimittäin melkein tyhjät tai epäsopivat kosmetiikkatuotteet. Valitettavan usein nämä yhdistyvät samassa tuotteessa, ja sitten ollaan ongelmissa. Seuraa moraalis-looginen dilemma: tuotetta on jäljellä, joten sitä ei voi heittää pois, mutta se ei sovi iholleni tai en muuten tykkää siitä, joten en kuitenkaan käytä, mutta koska tuote on avattu ja em. syistä yleensä melko vanha se ei ole enää lahjoituskelpoinen. Mitä tehdä? Näen realistisesti kaksi vaihtoehtoa. Joko heitän putelin suoraan roskiin tai sitten yritän pitkin hampain käyttää sen pois. Jos heitän roskiin, pääsen siitä varmasti eroon, mutta joudun elämään sen tuskan kanssa, että olen viskannut käyttökelpoista tavaraa menemään. Jos yritän käyttää itse loppuun, voin tuntea hyvää omaatuntoa mutta samalla kärsin epäsopivasta tai tehottomasta tuotteesta.

Mitä tässä järkevä ja vastuullinen ihminen tekisi? Otetaan esimerkiksi kampausneste, joka on ostettu vuonna 2008. Todettu heikkolaatuiseksi jo tuolloin, mutta kuskattu mukana muutosta toiseen kaikki nämä vuodet. Aina välillä käytetty ja todettu heikkolaatuisuus kerta toisensa jälkeen. Tuote on huono, vanha ja vajaa. Toivon ettei kukaan oikeasti ehdota, että se pitäisi lahjoittaa jonnekin. Ei pitäisi. Se pitäisi panna roskikseen, mutta tähän mennessä itsepetos on aina voittanut, ja puteli löytyy kaapista edelleen. En edes tällä raivauskierroksella heittänyt sitä vielä, koska pieni mutta äänekäs tyyppi päässäni on sitä mieltä, että minun kuuluisi kaikesta huolimatta käyttää se loppuun. Toisaalta, jos en oikeasti nakkaa sitä menemään NYT, on täysin realistista että perikuntani siivoaa pullon jäämistöstäni sitten joskus. Ei, ei. Eihän tässä ole järjen hiventäkään.

Kaapeista löytyi pari muutakin tuohon kampausnesteeseen verrattavaa tuotetta. Koska minulla on oikeasti ongelma tämän käyttämättömyyden/roskiin heittämisen kanssa, aion käyttää nuo oikeasti kasvoille tarkoitetut tuotteet vartalonhoitoon. Saan ainakin sen ilon, ettei tuotetta tule tuhlatuksi. Onneksi joukossa oli myös sellaisia täysin käyttökelpoisia tuotteita, joita oli vain hyvin vähän purkin pohjalla. Ne voi käyttää pois ilman ongelmia, ja sitten ostaa hyvällä mielellä uuden vastaavan tuotteen.

Minä en voi olla ainut, jolla on tällainen ongelma noiden huonojen tuotteiden kanssa! Kertokaa nyt, että teitä on muitakin. Miten oikein ratkaisette ongelman? Heitättekö suoraan roskiin, vai joudutteko käymään läpi samanlaisen prosessin ja venkoilun kuten minä?

Koko koti kuntoon: Kylppärit ja WC:t

Totta puhuen olisi ollut loogista jatkaa keittiöprojektia vielä hieman, sillä minun pitäisi raivata pari astialaatikkoa. Mutta nyt ei yhtään huvita, haluan siirtyä keittiöstä muualle. Koska kylppärin ja vessojen kaapit näyttävät aika kamalilta, siirryn tyynesti niiden kimppuun, ja palaan keittiöön ehkä myöhemmin syksyllä. Tämä on epäloogista, mutta näissä omissa projekteissa on se hyvä puoli, että se ei haittaa.

Joten: tämän viikon haasteena on käydä läpi, raivata ja järjestää kaikki kylppärien säilytystilat. Meillä on WC ja kylpyhuone erillään, mutta lasken ne tähän samaan kokonaisuuteen. Siivottavana on siis peilikaappeja, lääkekaappi ja kylppärin pienet vetolaatikot. Tällä kertaa täytyy ihan oikeasti siivota, koska ainakin meillä kylppärin kaapit vetävät puoleensa sellaista tahmaa, joka syntyy esimerkiksi siitä, että märin käsin avaa hammastahnatuubin ja laittaa sen sitten hyllylle takaisin. Siihen korkin kohdalle syntyy rinkula. Haluan hyllyt puhtaiksi ja putelit järjestykseen. Teen samalla inventaarion kaappien sisällöistä, ja selvitän onko joukossa poiskäytettäviä. Eli tähtäimessä on taas ne jämäpurnukat, jotka pyörivät siellä hyllyillä tukkimassa tilaa. Ne pitää tunnistaa ja sitten käyttää loppuun syksyn aikana. Yllättäen ruokakaappien ja kylpyhuoneen kaappien raivaaminen noudattaa ihan samaa systeemiä!

Olen itse asiassa varsin innostuneena tarttumassa tähän hommaan. Nuo sekaiset kaapit ovat häirinneet koko kesän, mutta nyt ne saadaan kuntoon. Muistelen siivonneeni nämä kaapit perusteellisesti joskus pari vuotta sitten viimeksi, joten johan se alkaa olla aikakin. Kuka lähtee mukaan?

Koko koti kuntoon: ruokasuunnittelu

Tämä on ensimmäinen osa tätä asiaa, jottei postaus veny liian pitkäksi. Tässä ensimmäisessä puhun ruokasuunnittelusta yleisesti, ja seuraavassa osassa käyn käytännön tasolla läpi, miten sen suunnittelun teen.

Viime viikolla kävin läpi kaikki ruokavarastoni. Jääkaappi vaatii vielä pientä viimeistelyä, mutta nyt minulla on käsitys siitä, mitä kaikkea täytyy tässä lähitulevaisuudessa käyttää pois. Ainakin näitä löytyi kaappien kätköistä:

  • Cannellonit
  • Lisukeohraa
  • Suolakurkkuja
  • Tulista arrabiata-kastiketta
  • Mannaryynejä
  • Maustekastikkeita
  • Sardiineja
  • Peruna-sipulisekoitusta pakkasesta

Kuten näkyy, lista on aika sekalainen. Cannellonit päätettiin tehdä ensi viikonloppuna. Sardiinireseptejä olen keräillyt jonkin aikaa. Paketti on niin iso, että täytynee tehdä ehkä alkuruoka ja vaikkapa pasta noista. Maustekastikkeita täytyy piilotella erilaisiin patoihin ja kastikkeisiin. Ne ovat niitä joihin aina kaupassa haksahdan, ja sitten jäävät parin kerran jälkeen hyllyyn. Ryynejä voisin puuron lisäksi piilotella vaikka sämpylöihin. Seuraavien viikkojen ruokalistat koostan siis niin, että näistä pyritään ensimmäisenä eroon.

Viime vuonna ruokasuunnittelu ei kuulunut Koko koti -projektiin, mutta olen miettinyt, että se on meidän perheessä niin olennainen osa sujuvaa arkea, että otin mukaan tähänkin. Jos tämä ei tunnu istuvan teidän arkeen, niin hypätkää yli kaikessa rauhassa. Perustelen kuitenkin hieman, miksi tämä on niin tärkeää.

Ensimmäinen syy on se, että etukäteen mietityt ruokalistat poistavat kaupassa haahuilun ja ruokakauppastressin. Mikään ei ole rasittavampaa kuin vaeltaa kaupassa pienessä kiireessä ja yrittää keksiä jotain järkevää mutta nopeaa ruokaa, joka ei olisi eineksiä. Argh. Oikea arkipäivän kauhutilanne. Kokemukseni mukaan lapsiperheissä arki rullaa sitä kevyemmin mitä nopeammin ja pienemmällä vaivalla ruoka on pöydässä. Mitä helpommin ja nopeammin ruoka valmistuu, sitä enemmän jää aikaa muuhun. Mutta kartan eineksiä, joten suunnittelu helpottaa siten käytännön elämää todella paljon.

Toinen syy on satokauden hyödyntäminen, kasvisruokapäivän säännöllistäminen ja fiksummat valinnat. Haluan kehittyä siinä paremmaksi sen suhteen, että valitsisin juuri sesongissa olevia kasviksia, kestävästi kalastettua kalaa ja muutenkin järkeviä ruokia. Jos en suunnittele, en siellä kaupassa muista, mikä olikaan nyt hyvää – saati sitten että mitä siitä valmistaisi. Jos taas olen miettinyt ruuat etukäteen, pystyn ottamaan huomioon nämä kaikki asiat jo ennalta. Suunnittelun tavoitteena  on myös lisätä kasvisruokia meidän jokaviikkoiseen arkiruokavalikoimaan. Koska en tuosta vaan osaa laittaa juuri mitään kasvisruokaa, täytyy tehdä suunnitelma.

Kolmas syy on henkilökohtainen. Jos en ole etukäteen miettinyt mitä syön, en syö mitään. Tarkemmin sanottuna en syö mitään järkevää oikeaa ruokaa, vaan elän leivällä ja jugurtilla koko päivän. Se ei ole ravitsevaa, eikä tee hyvää muutenkin herkästi heilahtelevalle verensokerilleni. Olen normaalipainoinen ja haluan pysyäkin sellaisena. Tiedän kokemuksesta, että jos en syö jotain fiksua lämmintä ruokaa päivällä, paino lähtee herkästi hiipimään epätoivottuun suuntaan, eikä olo ole kovin hyvä muutenkaan. Olen myös huono syömään kasviksia, marjoja ja muuta terveellistä, ellen suunnittele niitä normaalin arkiruokani osaksi.

Ruokasuunnittelu on ihan kokeilemisen arvoinen juttu, jos mikä tahansa noista yllä olevista tuntuu tutulta. Onko teillä muita hyviä syitä suunnitella arkiruokailua? Huomenna laitan ruokalistat esille ja kerron tarkemmin millaista logiikkaa suunnitelmani noudattavat.

Koko koti kuntoon myös tänä vuonna!

Tättärää, nyt se alkaa! Viime vuonna aloitin projektin vasta noin viikkoa myöhemmin, mutta en jaksa enää odotella joten nyt lähtee.

Uusi lukijoille selvennykseksi: Koko koti kuntoon on kodinraivausprojekti, jossa käydään läpi koko huusholli raivaten ja siivoten. Tavoitteena on, että jouluun mennessä on niin siistiä, että hyasintin voi tyrkätä komeron hyllylle ja istua siellä järjestyksestä nauttien kaikki joulunpyhät. Tämä siis juontaa juurensa Marttojen (sinänsä erinomaiseen neuvoon) siivota komero jos aikoo viettää joulunsa siellä. Minun lähtökohtani on, että jos aloittaa elokuussa, jouluun mennessä tulee valmista. Viime vuoden projektin tekstit löytyvät hakusanalla Koko koti kuntoon. Osittain tämä menee viime vuoden kanssa päällekäin, mutta en aio noudattaa täsmälleen samaa järjestystä. Ideana on, että minä kirjoitan täällä aina alkuviikosta, mitä aion itse raivata tai siivota, ja kaikki jotka ovat haasteessa mukana voivat kommenteissa kertoa miten kotona meni.

Olen viime vuonna aloittanut ruokakaapista ja arvatkaa mitä! Tänä vuonna sama homma. Koko koti kuntoon lähtee liikkeelle ruokien raivauksesta. Olen hylly kerrallaan tyhjentänyt ruokatarvikkeet pois, imuroinut muruset ja pyyhkinyt tahrat, ja palauttanut kaiken takaisin. Tänä vuonna on todella hyvä tilanne, koska mitään ei tarvinnut heittää pilaantuneena pois. Mutta jos törmäät niin vanhaan ruokaan ettei sitä voi käyttää, heitä menemään. Huomaa kuitenkin, että monet kuiva-aineet kuten pastat, riisit jne. säilyvät kyllä yli parasta ennen -päiväyksen. Itse kiinnitin huomiota siihen, että kaapissa oli muutamia sellaisia ruokia joiden päiväys alkaa lähestyä. Ne täytyy laittaa ruokalistalle, kun alan suunnitella syksyn ruokia.

Järjestin kuivaruuat myös vähän uudella tavalla. Laitoin kaikki hiilihydraatit yhdelle hyllylle ja säilykkeet yms. omalleen. Pieni muutos mutta sai aikaan järkevämmän logiikan mielestäni. Olen kuivat aineet jo järjestänyt, mutta jääkaappi ja pakastin ovat vielä tekemättä. Kun olen nekin saanut valmiiksi, on vuorossa ruokalistojen suunnittelu. Yritän JÄLLEEN ryhdistäytyä suunnittelun suhteen, mutta sitä on turha tehdä ennen kuin on selkeä käsitys siitä, mitä ruokia pitää ensimmäisenä tehdä kaapeista pois. Kirjoitan suunnittelusta ensi viikolla lisää, kunhan saan jääkaappi-pakastimen inventoitua.

Sanoisin, että ruokajätteen syntymisen suhteen on vuoden aikana tapahtunut kehitystä. Silti lomalla pääsi ote luiskahtamaan, ja kun välillä oltiin kotona ja välillä poissa, jääkaappiin jäi välillä pilaantumaan ruokaa. Siitä on asianmukainen huono omatunto, mutta uskon että arkirutiinien myötä tilanne paranee jälleen. Olen silti huomannut, että ruokakaappien selkeä järjestys on yksi avainasioista ruokajätteen vähentämiseksi. Ydin on siinä, että pitää nähdä, mitä kaapeissa on. Jos ei näe, ei tiedä eikä muista. Kun ei tiedä eikä muista, ostaa uutena sellaista mitä oli jo ja unohtaa takariviin tuotteita pilaantumaan. Kun huomaan taas pilanneensa jotain unohtamalla, motivaatio laskee. Niinpä järjestys jääkaapissa ja kuivaruokakaapeissa on tärkeää.

No niin! Onko ketää muita lähdössä tähän raivausprojektiin mukaan?

Suursiivouksen tarpeessa

Tuossa aiemmin keväällä puhuin siitä, miten kaappien pesu alkaa kummasti houkutella, kun tehtävänä olisi oikeitakin töitä. Jätin silloin tarttumatta toimeen, mutta nyt ne samat kaapit ja laatikot ovat alkaneet näyttää todella sotkuisilta. Siis ei mitään tavallisuudesta poikkeavaa tietenkään. Ei niin, että aterinlaatikkoon olisi kaatunut kattilallinen tomaattikeittoa. Kaikki on myös kutakuinkin järjestyksessä, tiedän missä mitäkin on ja löydän sen sieltä mistä pitääkin.

Mutta sellainen tietty nuhjuisuus on alkanut ärsyttää. Murusia joka paikassa, harvemmin käytettyjen astioiden hyllyillä on pölyä, järjestystä voisi vähän parantaa, yksittäisiä tahroja siellä ja täällä. Nuo pikkujutut pistävät silmään. Voin kyllä ihan hyvin elää noiden kanssa, muistutuan itselleni päivittäin, että varmaan 90% kodeista näyttää juuri samanlaiselta. Mutta pieni osa minusta haluaisi katsella täydellisyyttä.

Mikä siis estää tarttumasta toimeen? No ainakin loma. En periaatteesta siivoa lomalla. Olen varma siitä, että silloin on parempaakin tekemistä. Mikä pitääkin täysin paikkansa koska oikeastaan teen myös töitä, en palkkatyötä mutta sellaista omaa projektia, josta olen tosi innostunut ja josta hyvällä tuurilla ehkä vielä tulee palkkatyökin. Joten käytän luppohetket mieluummin oman projektin miettimiseen kuin astiakaapin kiillotukseen. Mutta pieni ongelma tässä on, koska oikeastaan kyllä haluaisin kiiltävät kaapit myös.

Päätin ratkaista tämän asian niin, että aloitan syyskuun alussa. Sitten otan käsittelyyn yhden hyllyn tai laatikon per päivä. Yhden sellaisen perusteelliseen siivoamiseen menee arvioni mukaan keskimäärin 15-20 minuuttia. Tästä seuraa se, että jos tekisin kaikki kerralla, projektiin menisi kokonainen päivä. Mutta vartti päivässä ei ole liikaa, vaikka olisi muutakin tekemistä. Tällä lailla saan sekä kiiltävän keittiön, eikä kuitenkaan tunnu siltä, ettei minulla ole parempaa tekemistä kuin jynssätä hyllyjä.

Ehkä aloitan tämän syksyllä uuden Koko koti kuntoon -projektin myötä. Olisiko kiinnostusta? Haasteet ovatkin olleet viime aikoina harvassa.