Aihearkisto: Ruoka

Kotihäpeäni kohde

Julkaistu , kirjoittanut
8

Yleisesti ottaen olen tyytyväinen kotiini, sen sisustukseen ja siellä vallitsevaan järjestykseen. En yleensä kärsi kotihäpeästä. Harvoin on sellainen tilanne, että en kehtaisi päästää yllätysvieraita sisälle. Puolessa tunnissa kodin saa jo varsin edustavaan kuntoon. Mutta minullakin on yksi pimeä kohta, jonka paljastan nyt teille. Nimittäin ruokasäilytys.

Sain uuden jääkaapin keväällä, jolloin sähköremontin yhteydessä vaihdoin jääkaappipakastin-yhdistelmän erilliseen pakastimeen ja jääkaappiin. Molempien tilavuus kasvoi merkittävästi, mistä olen hyvin tyytyväinen. Ongelmana on, että kuluneen kesän aikana jääkaapin sisus on mennyt hirveään sekasortoon. Unelmieni jääkaappi on täynnä terveellisiä ja ravitsevia ruokia. Kaikki on hyvässä järjestyksessä, eri tuotteet eri hyllyillä. Missään ei ole vanhentuneita päivämääriä eikä mitään muutakaan epämääräistä. Pakastin olisi samanlainen: lihat, marjat ja valmiit ruuat omissa lokeroissaan selvästi merkittyinä.

Todellisuus on toista. Jääkaapissa kaikkia ruokia on sikin sokin sillä hyllyllä, jolla on sattunut olemaan tyhjä kohta. Pakastimessa kohtuullinen järjestys, mutta etenkin ylähyllyt on täytetty ilman mitään logiikkaa. Kuivakaapin tilannetta ei kannata edes kuvailla. Jo pelkkä ajatus siitä, että joku vieras sattuisi etsimään jääkaapista jotain, aiheuttaa nolouden väreitä. Pelkään, että jos joku näkisi ruokakaappini, hän varmaan ajattelisi minun olevan kauhea homssu. En halua että kukaan pitää minua homssuisena. Älkääkä nyt ehdottako, että kannattaa vain syleillä sitä sisäistä sotkijaansa, ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Minä en ole sotkuinen, minulla vaan on sotkuinen jääkaappi.

jääkaappi

Karu totuus tämänhetkisestä tilasta. Marjat, mehut, levitteet, säilykkeet ja lähes pilaantuneet banaanit samalla hyllyllä.

Mutta ei kovin kauaa. Asian hyväksyminen ei ole vaihtoehto, vaan ratkaisu asiaan on järjestää nuo ruokavarastot. Kunhan saan minimalismipelin päätökseen, käyn keittiön kimppuun. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun ruokakaappejani organisoin, mutta jostain syystä ne menevät aina ajan myötä sekaisin. Johtuu kenties siitä, että käyttäjiä on muitakin kuin minä itse. Eikä syynä ole pelkästään se, että en halua hävetä jääkaappiani. Vähintään yhtä tärkeä syy on se, että toimiva järjestys vähentää ruokahävikkiä. Tiedän kokemuksesta, että mitä enemmän epäjärjestystä, sitä suurempi riski sille, että jotain unohtuu tai häviää kaappiin, ja sitten pitää heittää ruokaa roskiin. Ja se vasta hävettääkin!

Mikä kohta kodissa on teillä se, mitä ei vieraille näytetä?

Joulukone kadoksissa

Julkaistu , kirjoittanut
4

Jouluvalmistelut ovat kokeneet yllättävää takapakkia, sillä olen hukannut joulukoneeni! Joulukone on (tai siis oli) excel-taulukko, johon olin kirjoittanut monen vuoden ajalta jouluaaton menun. Mutta olennaista on, että menun lisäksi olin merkinnyt kuinka paljon mitäkin ruokaa oli ostettu ja kuinka monta ihmistä oli syömässä. Näin siitä helposti, mitä ruokaa oli minäkin vuonna tarjottu, paljonko sitä oli tehty, ja millainen kauppalista oli kulloinkin ollut. Kauppalistalla ei jälkikäteen ole merkitystä, mutta oli helppoa tehdä se samaan dokumenttiin ruokalistan kanssa, ja tuli vähemmän unohduksia.

Nyt tämä kätevä tiedosto on täysin hukassa, en löydä sitä uudelta enkä vanhalta koneelta, en pilvestä enkä mistään muualtakaan. Harmittaa, mutta teen sitten tänä vuonna uuden. Tämä ”joulukone” on siitä todella kätevä, että sen avulla ei tarvitse ensinnäkään muistella, tehtiinkö jotain liikaa tai oliko jotain liian vähän, ja toiseksi siitä muistaa, mitä kaikkea on kulloinkin tarjottu. Haluan aina pientä vaihtelua joulupöytään, vaikka tietyt perinteet pysyvätkin vuodesta toiseen. Vuosi on niin pitkä aika, että siinä ehtii jo unohtaa, kuinka suuri kinkku tulikaan edellisenä vuonna tilattua, ja oliko sopivan kokoinen vai ei. 

Jouluruokien valmistelutilanne on tällä hetkellä seuraavanlainen: perunalaatikko ja lanttulaatikko on tehty. Kinkku on tilattu. Viinit on ostettu. Piparkakut on tehty. Puoliso osti myös Lidlin viimeiset Wiener Nougatit, ne kuuluvat meillä olennaisesti joulunaikaan kuin vihreät kuulat. Olen myös sopinut vieraiden kanssa, mitä kukakin tuo tullessaan. 

Seuraavaksi teen siis ruokalistan, johon listaan alkuruuat, pääruuat, lisukkeet, jälkiruuat ja kaiken mahdollisen syötävän, jota jouluaattona tai joulunaikaan on tarkoitus tarjota. Sitten katson ruokalaji kerrallaan, mitä aineksia siihen tarvitaan, ja teen massiivisen ostoslistan. Tänä vuonna ajattelin hyödyntää kotiinkuljetusta niin, että tilaan kaikki kuivatuotteet ynnä muut helpot asiat suoraan nettikaupan kautta. Tuoretavarat haetaan esimerkiksi kauppahallista, jotta pystyn itse valitsemaan esimerkiksi parhaimman näköiset hedelmät ja kalat. Mutta sitten taas vaikkapa sokeri on samaa sokeria riippumatta siitä, mistä kaupasta sen hankkii. Kaiken tällaisen aion tilata ensi viikon alussa suoraan kotiin. 

Tästä käy hyvin ilmi, että ruoka on varsin merkittävässä roolissa meidän perheen joulunvietossa. Ruokaa valmistetaan huolella ja hartaudella ja syödään pitkään ja nautiskellen. Yksi joulun parhaista hetkistä on, kun kaikki istuvat pöydän ääreen, herkut näyttävät toinen toistaan houkuttelevammilta, kynttilät palavat ja kaikki huokuvat hyvää tahtoa. Tuohon hetkeen nämä kaikki valmistelut lopulta oikeastaan tähtäävät, ja sillä hetkellä näitä kaikkia valmisteluja myös arvostaa eniten. Kaikissa kodeissa on omat perinteet ja kohokohdat, mutta meillä se on ruoka. Ehkä tässä on taustalla karjalaiset pitoperinteet yhdistettynä omaan ruokaintoiluun ja ruoanlaistosta nauttivaan puolisoon. 

Onko siellä ketään muita joulun ruuista intoilijoita? 

Miten siirtyä kasvisruokavalioon?

Julkaistu , kirjoittanut
32

Olen nyt ollut reilut kuusi viikkoa kasvissyöjä. Tai tarkemmin sanottuna arkijärkinen kasvissyöjä. Fanaattisuus ei sovi minulle ollenkaan, joten olen kasvissyönnissäkin noudattanut hyväksi katsomaani kohtuullista keskitietä. Mutta kun ottaa huomioon, miten paatunut lihansyöjä olin vielä syyskuussa, muutos on hämmästyttävän suuri. Eniten olen tosin tainnut hämmästyä itse tästä muutoksesta, ympäristö ei olisi varmaan edes huomannut mitään, ellen olisi asiaa nostanut itse puheeksi.

Itsetehtyä kikhernepastaa

Lykkäsin aloittamista vuosia, koska ajattelin kasvissyömisen olevan niin vaikeaa. Loppujen lopuksi suurimmat esteet olivat pääni sisällä. Käytännön toteutus on ollut huomattavasti helpompaa kuin etukäteen pelkäsin! Jos olet samanlainen kuin minä olin, eli haluaisit joko siirtyä kasvissyöjäksi, tai ainakin vähentää lihansyömistä, näistä seuraavista neljästä vinkistä saattaa olla apua. Nämä ovat ne jutut, jotka ovat olleet minun siirtymässäni ratkaisevat asiat.

1. Älä stressaa täydellisyydestä. Päätin, että kala on edelleen ok, ja että en rupea tämän takia hankalaksi. Kenenkään ei tarvitse tehdä minulle erikoisruokia. En siis tiukan tulkinnan mukaan ole kasvissyöjä, mutta syön nykyisin lihaa huomattavan vähän. Täydellisyyden sijasta vedin linjan siihen, että lopetin itse lihan ostamisen kaupasta. Päätin keskittyä arkipäiviin, jolloin olin itse vastuussa perheen ruokalistasta. Tämä osoittautui erittäin hyväksi strategiaksi, sillä tällä olen mennyt nyt kaikki nämä viikot, ja hyvin pyyhkii. Minulle muutos oli iso, koska ennen lokakuuta söimme lihaa joka päivä. Nykyisin lihaa on vain viikonloppuisin, eikä aina edes silloin. Mutta joskus saattaa tulla vastaan päivä, jolloin ei jaksa eikä pysty, ja silloin ostan lapsille nakkeja. Näin on käynyt tämän kuluneen jakson aikana kerran, mutta en epäröi ostaa nakkeja jatkossakin, jos oma jaksaminen sitä vaatii.

2. Ota vastaan apua. Tiedossa oli, että olen onneton kasvisruokakokki, joten pyysin suosiolla apua. Kyselin tutuilta kasvisruokailijoilta heidän patenttireseptejään. Mitä he laittavat arkisena torstai-iltana, kun kaikkia väsyttää eikä millään jaksaisi keksiä yhtään mitään? Luin myös keittokirjoja, ja etsin sieltä reseptejä, joista arvelin suoriutuvani. Koska laita joka päivä ruokaa lapsille, lainasin kirjastosta Kasvisruokaa koko perheelle -kirjan, ja olen uusinut lainan jo kahdesti. Olen myös hakenut ideoita blogeista ja instagramista (mm. chocochili), sekä toteuttanut monia teidän lukijoiden vinkkaamia ruokia. Tällä tahdon siis sanoa, että ilman näitä apuja tämä ei olisi ikinä onnistunut.

Tämän teki ravintola, en minä

3. Mieti miksi haluat syödä kasvisruokaa. Ajatus kasvipainotteisemmasta ruokavalioista kyti mielessä useamman vuoden. En kuitenkaan koskaan saanut aikaiseksi tehdä asialle mitään. Mutta sitten luin uutisia ilmastoraportista, ja sain aivan massiivisen ilmastoahdistuksen. Kasvisruokailun ilmastovaikutuksista on monenlaista tilastoa, mutta yhdestä asiasta voi olla varma: sillä on vaikutusta, ja se on asia, johon minulla on 100% päätösvalta. Tämä oli se suurin motivaatio oman muutoksen takana. Jos siis mietit kasvissyömistä mutta aloittaminen tuntuu vaikealta, kannattaa miettiä miksi oikein siirtyisi kasvissyöjäksi. Niitä hetkiä, jolloin ei oikein huvittaisi, tulee varmasti vastaan, mutta jos silloin muistaa selkeästi miksi hommaan on alunperin ruvennut, on paljon helpompi pysytellä ruodussa. Hyviä syitä kasvissyönnille on vaikka kuinka paljon, mutta minulle vasta ajatus ilmastomuutoksesta oli tarpeeksi voimakas. Joku muu voi motivoitua kasvisruoan terveyshyödyistä tai esimerkiksi eläintenoikeuksista, hyviä syitä nekin. Olennaista minusta on, että jos haluaa tehdä isommanpuoleisen elämänmuutoksen, jollainen ruokavalion muuttaminen on, onnistumista edistää merkittävästi, että motivaatio muutokseen nousee ihmisen sisältä. Sanoisin, että sisäinen motivaatio on pysyvän muutoksen kannalta lähes välttämätön asia.

4. Aloita kevyesti kokeillen. Jos minun olisi pitänyt lokakuun alussa sanoa, että en enää ikipäivänä pistä yhtäkään palaa lihaa suuhuni, tämä muutos olisi jäänyt tekemättä. Sen sijaan ajatus muutaman viikon kokeilusta ei tuntunut mahdottomalta. Siinä oli sellainen takaportti, että jos ei suju, aina voi palata vanhaan. Tämä oli psykologisesti minulle tärkeää.  Yhdessä yössä tehdyt loppuelämän muutokset ovat minusta riskialttiita. Mitä ehdottomammaksi rupeaa, sitä enemmän on vaarassa lipsua ja epäonnistua, ja se taas ei tee motivaatiolle hyvää. Mutta kun asettaa riman tarpeeksi matalalle, epäonnistumisen riski on paljon pienempi. Voihan sitä aloittaa vaikka yhdellä kasvisruokapäivällä viikossa, ja sitten kun se sujuu, lisätä toinen. Minä aloitin viidellä päivällä viikossa. En myöskään ole kieltänyt lihaa itseltäni kokonaan, mutta panostan nykyisin lihan laatuun todella paljon, enkä siis syö sitä kuin max kaksi kertaa viikossa. Useimmiten olen sellaisella presidentillisellä yksi kerta viikossa -linjalla.

Näillä keinoilla siirtyminen vahvasti kasvisruokapainotteiseen ruokavalioon on sujunut aika kivuttomasti. Onhan niitä päiviä tullut, jolloin olen sormi suussa ihmetellyt, mitähän tänään laitetaan ruuaksi, mutta kokonaisuudessaan siirtymä on ollut huomattavasti helpompi, kuin olisin koskaan uskonut. Olen tällä tiellä pysyvästi. En usko että enää palaan entiseen elämään, jossa kasvisruoka oli poikkeus eikä sääntö.

Elämäni toinen lihaton viikko

Julkaistu , kirjoittanut
2

Kaksi viikkoa lihatonta lokakuuta takana! Tällä viikolla olen ollut paljon pois kotoa, meneillään olevan remontin takia. Siitä, sekä lasten syyslomasta johtuen myös podcast jäi eilen äänittämättä. Ei vain tullut sellaista hiljaista hetkeä, että se olisi onnistunut. Ensi perjantaina siis jatkuu normaaliin tapaan. Lomaviikko on tarkoittanut myös sitä, että en ole tehnyt läheskään kaikkea ruokaa itse. Seuraavassa raportti siitä, mitä oikein söin.

Tällä viikolla syötiin paljon kalaa: sunnuntaina siikaa ja kanttarellirisottoa. Maanantaina todellista arkiruokaa, eli keitettyjä perunoita ja kaikenlaisia jämiä kaapista. Tiistaina mummi kokkaili mifua, joka olikin kokonaan uusi tuttavuus. Koska kyse on maitopohjaisesta tuotteesta, mikään ilmastosankari se ei ole, mutta kylläkin oiva apuväline tässä lihattomuuteen siirtymisessä. Kuten instasta olette jo nähneetkin, viikkoon on mahtunut myös sushia, sekä sellaista turistiravintolaruokaa, mikä ei kyllä maulla päätä huimannut. Torstaina ilahduin kovasti, kun olimme kylässä, ja emäntä oli tehnyt minulle nuudeleita ja soijarouhetta, kuultuaan että vietän nykyisin tätä lihatonta elämää. Arvostin kovasti, että ”erikoisruokavalioni” oli otettu huomioon, vaikka kuten omissa säännöissäni sanon, syön kyllä lihaa mukisematta, jos sitä kyläpaikassa tarjotaan.

Tästä päästäänkin viikon liha-annoksiin. Eilen söin possunfilettä, juuri siitä syystä, että en tehnyt ruokaa itse. Illalla iski ensimmäisen kerran varsinainen lihanhimo. Alkoi tehdä ihan hulluna mieli kylmäsavuporoa leivän päälle, kun sitä oli pöydässä tarjolla. Otin pari viipaletta, vähän huonoa omatuntoa tuntien. Siinä tuli samalla havaittua, että poissa silmistä, poissa mielestä pätee myös ruoka-asioissa. Jos kotiin ei osta lihaa, niin sitten sitä ei voi syödä. Tosin nämä leikkeleviipaleet olivat tarjolla mökillä, missä meitä oli isompi joukko koolla.

Kun viikolla reissasin lasten kanssa, huomasin että ilmeisesti kasvisruoka on nykyisin kuitenkin niin tavallinen vaihtoehto, että valikoimaa riitti myös pikaruokapaikoissa. Tämän viikon kokemuksella tosin sanoisin, että turvallisin vaihtoehto on ottaa salaatti, ainakin jos se on vitriinissä nähtävillä. Silloin näkee mitä on saamassa. Otin toisena päivänä wokkinuudeliannoksen, jossa oli vihanneksia ja soijapapuja. Kuvaus kuulosti lupaavalta, mutta annos oli niin iso ja rasvainen, etten saanut syödyksi loppuun. Seuraavan päivän epäesteettinen salaatti oli sentään maultaan kuitenkin ihan tavallinen.

Lihaton arki jatkuu siis ensi viikolla tuttuun tyyliin. Tykkäsin siitä soijarouheesta, joten sitä aion ostaa itse lisää, ja tehdä jotain samantyyppistä pöperöä, kuin mitä sain kylässä torstaina. Aion myös nyt vihdoinkin tarttua tofua sarvista, ja valmistaa niistä sellaisia leivitettyjä ”kalapuikkoja” (siis tofupuikkoja). Pankojauhojakin löysin kaupasta, joten nyt vaan pitää enää tehdä se ruoka. Yllättävän hyvin tämä lopultakin sujuu.

Miten teillä menee?

* Jos meidän lihattomat arkiruuat kiinnostavat, seuraa Arkijärkeä instassa. Kuvaan sinne päivittäin, mitä oikein syömme. HUOM! Ei esteettisiä asetelmia, vaan rehellistä arkiruokaa!

Lihaton arki: ekan viikon suoritus

Julkaistu , kirjoittanut
14

Takana on elämäni ensimmäinen viikko ilman lihaa. (Tai siis kalaa tietysti söin, mutta siis ilman lintuja tai nisäkkäitä.) Voitteko kuvitella!? Mutta näin on. En usko, että olisin koskaan ollut viikkoa ilman mitään noista. En ole syönyt leikkeleitä enkä lämmintä ruokaa, jossa olisi lihaa mukana. Tuntuu aika uskomattomalta, että näin tosiaankin on. Nyt sitten raportti siitä, mitä oikein söin.

Perhe söi puolet viikosta edellisenä viikonloppuna kokkailtuja ruokia: paistettua riisiä, paistettua kuhaa ja nyhtökauraspagettia. Valmistin lohta uunissa yhtenä päivänä, se oli ostettu myös viikonloppua varten, ja tarkoitus oli tehdä se graaviksi. Suunnitelma jäi toteuttamatta, joten lohi meni sitten uuniin. Yhtenä päivänä lapset söivät tuorepastaa, joka on kyllä kiireisen arjen pelastus. Torstaihin mennessä kaikki jämät oli käytetty, joten piti tehdä uutta ruokaa. Turvauduin siihen ainoaan kasvisruokareseptiin, jonka osaan tehdä ilman ohjetta, eli linssikeittoon. Siitä tuli hyvää, ja sitä jäi muutama annos ylikin.

Tämän teki ravintola, en minä

Söin ravintolassa lounaan tiistaina, jossa minulla oli tapaaminen kaverin kanssa. Valitsin salaatin, jossa oli mukana grillattua lohta. Ihana annos! Perjantaina kävi niin, että illan suunnitelma muuttui odottamatta. Jouduin lähtemään lasten kanssa liikkeelle ennen ruoka-aikaa, ja niinpä alunperin suunnitelmani tofuruoka jäi valmistamatta. Sen sijaan mentiin mäkkäriin koko porukka. Lapset saivat valita mitä halusivat, mutta minä söin vegaanisen hampurilaisen. Enpä ollut sellaistakaan ennen kokeillut, ja täytyy sanoa ettei maku eronnut hirveästi normihampurilaisesta. Pihvi oli kenties soijaa, muuten kastikkeet ja lisukkeet olivat mielestäni samaa kamaa kuin normaalistikin.

Tältä näyttää vegaanihamppari.

Koska tämä projekti alkoi jo viime viikonloppuna, nyt on siis ensimmäinen viikko saatu pakettiin. En tiedä kuinka kunnialla, mutta ainakin itse onnistuin toteuttamaan haasteen omia sääntöjäni noudattaen. Lapset söivät samoja ruokia kuin minäkin, lukuunottamatta tuota mäkkärivierailua.

Herkuista ei tarvitse luopua, ihanaa!

Ensi viikosta tuleekin sitten haasteellinen. On nimittäin syysloma, ja kyläilemme paljon. Voi olla, että lihaa tulee tarjolle, joten sitä sitten syödään, jos näin on. Mutta jos laitan itse, tai pääsen itse valitsemaan ravintolassa, pysyn tällä kala/kasvis linjalla. Tämän viikonlopun ruuat ovat edelleen auki. Varmaan yritän valmistaa sen tofun, josta jo podcastissa puhuin.

Miten teillä meni?

Seuraa projektia instagram-tililläni. Kuvaan sinne joka päivä, mitä syötiin.

Lihaton lokakuu alkaa nyt. Siis NYT!

Julkaistu , kirjoittanut
51

Montako kertaa olen täällä selittänyt haluavani syödä enemmän kasviksia, milloin mistäkin syystä? Kuinka monta kertaa olen raportoinut, että miten on mennyt kasvisten lisääminen? Vastaus ensimmäiseen kysymykseen: lukemattomia. Vastaus toiseen kysymykseen: NOLLA.

Eilen oli kuitenkin kirkas hetki. Tajusin yhtä aikaa monta asiaa:

  1. On olemassa juttu nimeltä lihaton lokakuu, eikä lokakuuta ole mennyt kuin vasta viikko.
  2. Tämä jatkuva ajatus siitä, että pitäisi syödä kasvispainotteisemmin, on aika stressaava, jos ei kuitenkaan tee mitään asian eteen.
  3. Muistin että minulla on blogi, jota seuraa iso määrä ihmisiä. Jos teen itsestäni tilivelvollisen arkijarki.netissä, niin onnistumisprosentti nousee hurjan harppauksen.
  4. Joskus pitää aloittaa.

Joten nyt ollaan tässä. Olen aloittanut lihattoman lokakuun. Olen vihdoinkin lopettanut asiasta stressaamisen, ja konkreettisesti alkanut toimia. Sen vuoksi kirjoitan myös tätä tekstiä. Kun hyvistä aikeista huolimatta mitään ei näköjään tapahdu, pitää ottaa järeämmät keinot käyttöön. Julkinen projekti on aina tehokkaampi kuin itsekseen yrittäminen. Nimittäin itselleen on helppo antaa poikkeuslupia, mutta jos lupaan raportoida täällä mitä ruokia laitan, selityksiä on paljon hankalampi keksiä.

Tällä pitäis nyt mennä.eko

Nyt on jo lokakuun 8. päivä, mutta ei takerruta pikkuasioihin. Muutenkin on mielestäni tarpeetonta seurata tällaisia julkisia haasteita pilkun tarkasti, mutta koska nyt tosiaan sattuu olemaan lokakuu, niin luontevasti tässä voi samalla osallistua lokakuun mittaiseen haasteeseen. Voi olla, että tähän olisi olemassa jotkut virallisetkin säännöt, mutta aion nyt joka tapauksessa määritellä itselleni omat.

Lihaton lokakuu: Arkijärki.netin säännöt

  • Lihaton ruoka tarkoittaa ruokaa ilman lihaa. Siis naudanlihaa, possua, kanaa, kalkkunaa tai riistaa.
  • Kasvisten lisäksi sallittuja ovat kala, äyriäiset, kananmunat ja maitotuotteet. Tämä ei siis ole vegaanihaaste.
  • Edellisestä huolimatta pyrin valitsemaan kasvispohjaisen tuotteen, jos se on mahdollista. Esimerkiksi kaurakermaa ruokakerman sijasta jne. Tämä on kuitenkin toissijainen tavoite. Lapset saavat juoda rasvatonta maitoa kuten ennenkin.
  • Jos menen kylään, ja siellä tarjotaan lihaa, syön kyllä enkä tee asiasta numeroa.
  • Ykköstavoite on olla syömättä lihaa. Tyylipisteitä ei ole jaossa, joten einekset, puolivalmisteet, ravintolaruoka ja karkit ovat kaikki sallittuja.

Tiedostan kyllä, että kala ei ole kasvis. Tämän haasteen tavoitteena on kuitenkin pärjätä kuukausi ilman lihaa, ja muutos nykyiseen on jo sellaisenaankin iso. Siksi en edes yritä täydellistä suoritusta, mistään vegaanihaasteesta puhumattakaan. Suurin motivaatio tälle ruokavaliomuutokselle on ilmastomuutostalkoisiin osallistuminen, joten siksi tässä on kala mukana. Lihaan verrattuna sen vaikutus on hyvin pieni, ja ajatus tiukasta kasvisruokakuukaudesta aiheuttaa liikaa ahdistusta ja suorituspaineita. Tiedän myös, että esimerkiksi juuston ilmastovaikutus on lähes yhtä suuri kuin naudanlihan. Tämäkin on  sellainen seuraava askel, jonka olen valmis ottamaan sitten, kun kasvispainotteinen ruoka on muuten hanskassa. Jos yritän liian suurta muutosta kerralla, tuloksena on luultavasti vain mahalasku ja motivaation katoaminen. Siksi keskityn nyt lokakuussa vain tähän yhteen asiaan, eli lihan välttämiseen.

Miksi tämä on vaikeaa

Jos siellä jotakuta ihmetyttää, miten tämä voi olla niin vaikeaa, niin yritän selittää. Uskon, että monille kasvisruokaan siirtyminen voi olla helppoakin, mutta minä joudun opettelemaan sekä uusia tapoja ajatella että toimia. Muutos on harvoin ihan yksinkertainen asia, ja jos on koko ikänsä toiminut tietyllä tavalla, uuden opettelu ei käy kädenkäänteessä.

Ensin ne muutettavat ajatukset. Olen sisäistänyt vahvasti, että terveellinen ruokavalio sisältää riittävästi proteiinia. Samoin olen ruokaympyrän ja lautasmallin omaksuneena tottunut ajattelemaan, että proteiini on yhtä kuin liha. Niinpä olen huolehtinut siitä, että sekä minä että lapset saavat jokaisella aterialla jotain proteiinia, eli kalaa, lihaa tai kananmunaa. Nykyisin markkinoilla on myös runsaasti erilaisia kasvisproteiinivalmisteita, kuten nyhtökauraa. Ne ovat kuitenkin tuotteina vieraita. En esimerkiksi tiedä, kuinka paljon nyhtökauraa pitäisi syödä, jotta se vastaisi jauhelihan proteiinimäärää. En myöskään edes tunne kaikkia vaihtoehtoja, joita on nykyisin tarjolla.

Toinen muutos on konkreettinen uuden opettelu. Saan jauhelihasta vartissa aikaiseksi oikein pätevän arkiruuan, mutta en ole ikinä valmistanut härkistä tai mifua. En ehkä tofuakaan. Tämän haasteen myötä joudun siis opettelemaan uudenlaista ruuanlaittoa hyvin konkreettisesti. En edes tiedä, miten härkistä pitäisi käsitellä, jostain eksoottisemmasta puhumattakaan. En tiedä miltä nuo proteiinit maistuvat, enkä tiedä miten niitä kannattaisi valmistaa, jotta ne maistuisivat hyviltä. En tiedä kovin montaa kasvisruokareseptiä, jotka osaisin valmistaa ilman keittokirjaa. Myös tämän takia kala ja kananmunat ovat tärkeitä pitää mukana, muuten haaste muuttuu ylivoimaiseksi. Osaan tehdä kalaruuan ja munakkaan ilman ohjeita. Yksinkertaisin kasvisruoka jonka tiedän, on kaupan valmiit pinaattiletut. Niillä ei kuitenkaan voi elää koko kuukautta, joten uusia ruokia on löydettävä. Se taas vaatii asiaan paneutumista, mikä vaatii sekä aikaa että vaivaa.

Kolmas syy liittyy makuun. Minä pidän lihasta. Olen luontainen sekasyöjä. (Jostain syystä tykkään erityisen paljon raaoista lihoista ja kaloista, lempiruokiani ovat tartar-pihvi sekä sushi. Ehkä minulla on joku neandertalilaisgeeni?) Sen sijaan en ole esimerkiksi mitenkään erityisen innokas hedelmien tai marjojen syöjä. Karsastan myös kaikenlaisia papuja. En erityisemmin tykkää niistä. Kasvisvaihtoehto on ravintolassa usein hyvänmakuinen, mutta itse en osaa (vielä) laittaa erityisen hyvää kasvisruokaa. Kyse on sekä ideoiden että harjoituksen puutteesta. Tässä tullaan jälleen tuohon uuden opetteluun. On työlästä muuttaa tottumuksia, kun korvaavaa toimintatapaa ei ole automaattisesti olemassa.

Arkijärjen Lihaton lokakuu -haaste!

Koska ostolakko-projektissa tämä blogiyhteisö on osoittautunut niin mahtavaksi, päätin hyödyntää sitä myös tässä. Teen kerran viikossa lauantaisin koonnin tänne siitä, mitä olemme viikon aikana syöneet. Lisäksi lisään vähintään kerran päivässä instagram-tililleni kuvan siitä, mitä olen syönyt. Instagramini aktivoituu siis merkittävästi. Klikkaa itsesi seuraajaksi, jos haluat nähdä mitä syön. Voin jo etukäteen tehdä shokkipaljastuksen: tiedossa ei ole gourmet-annoksia. Vaan niitä pinaattilettuja ihan taatusti. Jos kuitenkin kuulut samaan sarjaan kuin minä, että haluaisit syödä enemmän kasvisruokaa, niin ainakin tuolta saa vertaistukea. Inspiraatiosta en mene takuuseen.

Mutta! Tätä olisi paljon mukavampi tehdä yhdessä! Lähteekö kukaan minulle kaveriksi? Tehdään samalla tavalla kuin ostolakossa, eli jaetaan onnistumiset ja epäonnistumiset kommenteissa, ja tsempataan toisiamme. Ja jos olet jo valmiiksi kasvisyöjä, kaikki tsempit ja vinkit ovat tervetulleita. Tiedostan, ettei tämä minun kasvissyönnin tasoni ole kovin hääppöinen, mutta jostain pitää aina aloittaa. Aloittaminen lienee se pääasia kuitenkin. Aloitin toissapäivänä lauantaina. Viikonloppuna meillä syötiin nyhtökauraspagettia, niitä pinaattilettuja sekä sunnuntain illlallisena paistettua riisiä ja kuhaa uunissa. Kaksi päivää takana, kyllä tämä tästä. Pitäisikö vielä mainita, että minä olin viikonloppuna vastuussa noista pinaattiletuista, puoliso kokkasi kaiken muun…

Kuka lähtee mukaan? Voin vakuuttaa, että kynnys on matala.

Maaliskuun ruokajärki (pientä parannusta ja loppukuun romahdus)

Julkaistu , kirjoittanut
14

Tammikuun epäonnistumisen jälkeen tsemppasin helmikuussa, jotta ruokahävikki olisi pienempi. Alussa menikin aika hyvin. Olin tosi tarkkana hedelmien suhteen, en jättänyt mitään jääkaappiin mätänemään ja ylipäätään olin niin valppaana kuin pystyin. Sen seurauksena kuukausi lähti käyntiin ilman suurempia ongelmia. Muutama viinirypäle ehti rypistyä ennen kuin ne syötiin, puolikas kauramaitopurkki jäi käyttämättä, 50 grammaa salaattia nahistui.

Huomasin kuitenkin, että punnitsemisesta oli helppo lipsua. Tai sitten punnitsin mutta määrän merkitseminen muistiin jäi tekemättä, koska kesken ruuanlaiton ei viitsinyt lähteä koneelle. Sitten jälkeenpäin ei enää muistanut merkitä, enkä enää muistanut määrääkään. Käytin kuitenkin aika paljon energiaa sen miettimiseen, ettei jämiä jäisi ja saisin kaiken hyödynnettyä. Olin yrityksiini varsin tyytyväinen, sillä pelastin jääkaapista monet tomaatit ja kurkut olemalla tarkkana, ja ruokalistalla oli mm. lämpimiä leipiä ynnä muita klassisia jämäruokia.

Korianteri pitää syödä pian pois, kuten näkyy.

Loppukuu ei kuitenkaan sujunut hyvin. Ensin tyhjensin jääkaappia normaalia tarkemmin, koska olin lähdössä matkalle enkä halunnut että sinne jäisi mitään epämääräistä. Roskiin meni mm. kivikovaksi muuttunut parmesaanikönttä, joka piileskeli muiden juustojen seassa. Sitten olin viikon pois kotoa ja siinä ajassa kaappiin ehti pilaantua ties mitä. Lähinnä eineksiä, mutta myös mm. tofukuutiot, jotka olin itse ostanut, mutta eihän niitä kukaan sillä aikaa tehnyt, kun olin poissa. Ja hyvä kysymys on, miksen itse valmistanut niitä ennen lähtöäni. Lopputulos on, että roskiin lensi parhaat päivänsä nähnyttä ruokaa, mutta en ollut sitä punnitsemassa.

Tästä johtuen helmikuun hävikkimäärä on arvio. Punnitsin noin 450g, mutta todellisuus on tätä isompi. Alle kilo, mutta varmasti yli puolikiloa. Hmph. Ei nyt mikään nappisuoritus, jos minulta kysytään. Tämä maaliskuun alku on mennyt yhtä epämääräisissä merkeissä, sillä kirjanpito laahaa perässä. Tätä kirjoittaessa ryhdistäydyn, ja lupaan olla loppukuukauden tarkkana.

Tässä on kuitenkin saanut jälleen hyviä oppeja:

  • Hävikin määrä haihtuu mielestä, jollei kirjanpidon kanssa ole tarkkana. Tämä johtaa siihen, että todellisuus hämärtyy, ja hävikin määrän arvioi alakanttiin, koska ei yksinkertaisesti muista, paljonko ruokaa meni roskiin.
  • Toisaalta melko pienillä ponnistuksilla hävikkiä voi välttää. Se vaatii keskittymistä ja sellaista ”jämät ensin” -mentaliteettia, mutta on kyllä ihan mahdollista toteuttaa. Tässä olen kehittynyt roimasti helmikuun aikana.
  • Jos edessä on matka, pitää suunnitella ruuat vielä tarkemmin.
  • Ruokahävikin valvominen vaatii jatkuvaa valppautta. Koska minä olen meillä se, joka tätä asiaa tarkkailee, poiissaoloni näkyy heti myös hävikin määrässä.

Koska fiilis on sellainen, että tässä ollaan taas oltu hunningolla, otan kunnianhimoiseksi tavoitteeksi, ettei loppukuusta menisi lainkaan ruokaa roskiin. Ihan kaikkeen ei voi vaikuttaa (esim. lapsen eväät jotka jäävät syömättä) mutta normaalin kotiruokahävikin suhteen yritän nyt erityisesti tsempata.

Positiivista on siis se, että hävikkiä tuli kaikesta huolimatta vähemmän kuin tammikuussa. Negatiivista puolestaan se, että tässäkin hävikissä oli paljon turhaa. Katse siis edelleen suunnattuna tulevaisuuteen, kyllä tämä tästä vähitellen kehittyy.

Ruokasuunnittelu alkaa

Julkaistu , kirjoittanut
15

Nyt on lauantai, tänään on kauppapäivä ja se päivä, kun aloitan ruokasuunnittelun. Olen aloittanut aamun käymällä jääkaapin ja kuivakaapin läpi, ja etsinyt sieltä ruokia, joita pitäisi käyttää pois. Nämä löysin:

  • soijarouhetta
  • parsakaalia
  • porkkanoita
  • punaisia linssejä
  • riisiryynejä

Näistä nuo vihannekset ovat kriittisimpiä, mutta kuivatarpeet ovat sellaisia, että niitäkin on syytä ruveta käyttämään, jottei hävikkiä syntyisi. Näistä parsakaalin voin höyryttää ja syödä muutama päivänä lounaaksi. Soijarouhetta saisi upotettua mihin tahansa jauheliharuokaan. Linssit säilyvät vielä pari kuukautta, mutta itseni tuntien jos en ala toimiin, nämäkin menevät vanhaksi. Tykkään linssikeitosta, joten sitä voisi laittaa listalle. Myös puuroa voisin tehdä ainakin lounaaksi itselleni. Ehkä jopa jonain päivänä iltaruuaksi. Tämä on kyllä niitä riskiruokia, jotka periaatteessa kuulostavat hyviltä, mutta käytännössä voikin käydä niin, ettei lopulta kuitenkaan huvita laittaa tai syödä puuroa.

Sitten katsoin kalenteria, ja totesin, että viikko on täynnä ohjelmaa. Se vaatii maanantaille pikaruokaa, tiistaille pikalounaan, joka päivälle illallisen mutta torstaina syön lounasta kaupungilla. Eli neljä lounasta itselleni, ja kaikkina arkipäivinä ruokaa myös lapsille. Sitten on vielä se kysymys, että mitä ruokaa oikeasti haluaisin syödä. Linssikeitosta tykkään. Saan sinne myös noita porkkanoita sekaan. Jauhelihakastike toimii aina. Sitten ehkä joku kalaruoka. Puoliso lähti kauppaan, katson mitä hän sieltä tuo, ja sitten suunnittelen viikon ruuat valmiiksi. Tämä on varmaan nurinkurinen järjestys, mutta en ehtinyt tehdä ruokalistoja ennen kauppaanmenoa.

Tällä hetkellä ei ole kovin vahva fiilis tämän projektin suhteen. Mutta jostain pitää aloittaa. Meidän ruokahävikkiluvut ovat jo nyt niin pöyristyttävät tammikuun osalta, että yritän pelastaa edes tämän viimeisen kolmanneksen.

Ruokasuunnittelun ABC

Julkaistu , kirjoittanut
39

Ensin lyhyt varoitus: tässä postauksessa kerron, mitä kaikkea olen viime aikoina oppinut, kun olen perehtynyt ruokasuunnittelun maailmaan. Tämän tekstin tarkoitus on paitsi jakaa oppimaani, myös prosessoida samalla itselleni, mistä oikein on kyse. Olen tässä asiassa opintien alussa, joten tämä postaus sisältää teoriaa. Raportoin kyllä lisää siinä vaiheessa, kun olen testannut kaikkea käytännössä.

Olen yrittänyt suunnitella arkiaterioita ainakin kahteen otteeseen 2010-luvulla. Ideana oli tuolloin helpottaa valintoja ruokakaupassa ja tehdä arjen ruoanlaittamisesta helpompaa. Tavoitteet olivat oikeat, mutta käytännön toteutustapa kömpelö. Syynä saattoi olla se, etten perehtynyt aiheeseen sen kummemmin, rupesin vain tekemään ruokalistoja. Minulle ei itseasiassa tullut edes mieleen, että joku on tähänkin perehtynyt syvällisesti, ja että tarjolla olisi ollut runsaasti hyviä vinkkejä. Kokeilin sekä viikon että kahden viikon suunnittelua kerralla, mutta kumpikin tuntui työläältä. Pisimmillään jaksoin suunnitella pari kuukautta, sitten se aina lopahti ja palasin vanhaan. Nyt ymmärrän, että vaikka tarkoitus oli hyvä, en osannut toimia kovin fiksusti. Opiskeltuani asiaa koko viime viikon, tunnistan monta virhettä, jotka johtivat siihen ettei suunnittelu oikein toiminut.

Suurin virheeni oli, että mielsin suunnittelun niin, että otetaan kynä ja paperia ja aletaan miettiä, mitä ruokia haluaisin seuraavina viikkoina syödä. Periaatteessa näinhän se menee, mutta käytännössä tulos on huomattavasti parempi, mikäli ottaa huomioon myös nämä asiat:

  • Millainen viikko on tulossa? Kiireisille päiville pitää olla nopeaa ruokaa, kiireettöminä voi kokeilla jotain uuttakin. Entä ollaanko joka päivä kotona syömässä? Millaisia harrastuksia on? Onko poikkeuspäiviä?
  • Mitä meillä jo on? Tämä on minulle tosi tärkeä juttu. Ensin katsotaan kaappeihin, että mitä on menossa vanhaksi, ja sitten suunnitellaan ruokia näiden raaka-aineiden pohjalta. Kuulostaa alkeelliselta, mutta hei, minä olen aloittelija!
  • Millaisia ruokia haluan OIKEASTI syödä? Haluan lisätä kasvisten määrää, mutta vasta nyt olen tullut ajatelleeksi, että se ei välttämättä tarkoita pelkkää kasvisruokapäivää, vaan myös sitä, miten osa lihasta korvataan kasvisproteiinilla. Mieluiten tietysti niin, ettei jälkikasvu huomaa ruuassa mitään omituista. Täytyy myös olla tarkkana, että tekee realistisen suunnitelman, jossa on sellaisia ruokia, joita oikeasti tekee mieli. Muuten ne suunnitellut ruoat jäävät kuitenkin käytännössä toteutumatta.

Edellisillä kerroilla en tainnut kiinnittää näihin juuri lainkaan huomiota. Ei ihme, jos suunnitelmat eivät aina toteutuneet ja ruokahävikkiä tuli silti.

Haksahdin aiemmin myös siihen ansaan, että otin aina kaikenlaisia uusia reseptejä mukaan. Logiikkani meni niin, että kun kerran tässä suunnitellaan, niin panostetaan samalla siihen, että tulisi kokeiltua uusia ruokia, eikä aina vain sitä samaa vanhaa. Huomaan nytkin, että minulla olisi houkutus vetää esiin pino keittokirjoja, ja alkaa etsiä kaikkea jännää kokeiluun. Liiasta uutuudesta seuraa kuitenkin se, ettei ruoan laittamiseen kuluvaa aikaa pysty yhtä hyvin ennustamaan, eikä myöskään lopputulos ole kovin varma. Näin ollen olenkin päättänyt, että korkeintaan yksi uusi resepti viikossa riittää. Käytännössä se taitaa olla kasvisruokapäivä, koska sellainen on nyt määrätty meidän ruokaviikkoon, ja olen onneton kasviruokien laittaja.

Tällaista ruokaa tällä viikolla.

Olen myös oppinut, että ei ole yhdentekevää, milloin suunnitelman tekee. Tein aiemmin suunnitelman viikon alussa, mutta eihän se ole järkevää, jos pääasiallinen kauppapäivä on lauantai. Joten järkevintä on käyttää suunnitteluun aikaa perjantaina, käydä kaupassa lauantaina ja sitten laittaa ruuat seuraavalla viikolla. ”Ammattilaiset” käyttävät vielä sunnuntaina tunnin siihen, että pilkkovat valmiiksi sitä sun tätä, ottavat pakastimesta tarpeelliset sulamaan ja tekevät salaatinkastikkeet valmiiksi. Tälle tasolle en vielä tähtää. Katsotaan jos saisin ensin tuon perussysteemin toimimaan.

Minun ruokasuunnitteluni voisi mennä näin:

  1. Inventoidaan jääkaappi ja kuivakaappi, ja tehdään lista ruoista, joiden viimeinen käyttöpäivä on lähestymässä.
  2. Katsotaan kalenterista, kuinka monta ateriaa tarvitaan ja onko poikkeuksia tulossa.
  3. Tehdään suunnitelma. Ympätään mukaan kohdan 1 ruoka-aineet.
  4. Katsotaan uudelleen kaappiin ruokalista kädessä, ja tehdään kauppalista puuttuvista aineksista.
  5. Laitetaan viikon ruokasuunnitelma jääkaapin oveen, jottei se pääse viikon aikana unohtumaan.

Tämän kaiken lisäksi olen oppinut pari tärkeää juttua, joista on suunnittelussa hyötyä. Ensinnäkin aina pitäisi olla hätävarasuunnitelma. Kaapista pitäisi löytyä ainekset sellaiseen ruokaa, joka varmasti uppoaa kaikille ja syntyy nopeasti. Tämä sitä varten, että paraskaan suunnitelma ei aina toimi, kun tulee odottamattomia tilanteita. Meillä tämä tarkoittaa käytännössä pastaa jonkun yksinkertaisen kastikkeen kanssa.

Toinen hyvä vinkki on se, että viikkoon kannattaa suunnitella jämäruokapäivä. Silloin on ideana syödä jääkaapista kaikki viikon aikana ylijääneet ruuat pois. Meillä se saattaisi hyvinkin olla perjantai. En osaa sanoa, että miten tämä käytännössä alkaisi toimia, mutta tämä on hyvä pitää mielessä. Viime kerroilta muistan, että ruokia jäi usein tähteeksi. Ne pitää syödä ajoissa pois, muuten sitä hävikkiä syntyy taas.

Käytännössä meidän ruokaviikko näyttäisi tältä

  • Maanantaina jotain helppoa ja tuttua, koska harrastusten vuoksi on aina vähän kiire
  • Tiistaina kasvisruokapäivä, koska tiistaisin on aikaa kokkailla enemmän
  • Keskiviikkona ei erityistä, joten kaikki käy. Voisi ehkä kokeilla keittoja?
  • Torstaina ”kunnon ruokaa”, koska pitkä koulupäivä
  • Perjantaina jämäruokia

Tiedän nyt, että kaksi viikkoa on ainakin minulle liian pitkä aikaväli suunnittelulle. Viikko kerrallaan tämä varmaan toimisi parhaiten. Tiedän myös, että alkuun ei pidä yrittää ihmeitä: yksi kasvispäivä riittää, kalat voi syödä viikonloppuna ja alkuun ei muutenkaan kokeilla mitään erikoista. Tästä tämä nyt lähtee liikkeelle! Oletteko te kokeilleet ateriasuunnittelua? Millaisilla keinoilla olette saaneet sen parhaiten toimimaan?

Mitä tarkoittaa ruokahävikki?

Julkaistu , kirjoittanut
15

Kuten sanottua, seuraan tänä vuonna mahdollisimman tarkasti, paljonko meillä syntyy ruokahävikkiä ja miten sen määrää voisi vähentää. Selvyyden vuoksi täytyy määritellä, mitä ruokahävikillä tarkoitetaan. Tieteen termipankissa ruokahävikistä sanotaan näin:

 Ruokahävikkiä on elintarvikejätteen alun perin, esim. ennen pilaantumista, ihmisravinnoksi kelpaava osa. Se voi sisältää lautastähteitä, ylivalmistettua ruokaa, valmistusvirheellisiä tai päiväysvanhentuneita tuotteita tai raaka-aineita. Ruokahävikki ei sisällä syömäkelvotonta ruokahävikkiä tai muun biojätteen syömäkelvottomia osia kuten kasvisten kuoria, kahviporoja tai ruukkuvihannesten multaa.

Tämä on suunnilleen se määritelmä, mitä minäkin käytän. Ruokahävikki ei siis tarkoita samaa kuin biojäte, vaikka ruokahävikki kylläkin lajitellaan biojätteeseen. En siis laske hedelmien ja vihannesten kuoria, teen- ja kahvinporoja tai esimerkiksi lihasta pois leikkaamaani näkyvää rasvaa. Tämän linjauksen teen sillä perusteella, että näitä osia ei alunperinkään ole tarkoitus syödä, joten niiden päätyminen roskikseen ei ole mikään murhe.

Lasken hävikiksi kaiken sellaisen ruuan, joka on alunperinkin ollut tarkoitus syödä, mutta joka on pilaantunut syömäkelvottomaksi ennen kuin se on päätynyt kenekään mahaan. Eli käytännössä tämä tarkoittaa kaappiin pilaantuneita tuotteita: hapantunutta maitoa, rusinoiksi rypistyneitä viinirypäleitä, parasta ennen -päiväyksen ylittäneitä pakkauksia, joita en enää uskalla käyttää. Siis kaikkea sitä, mikä on hankittu syötäväksi, mutta mikä meneekin roskikseen. Tämä on sellaista hävikkiä, jonka haluan nitistää olemattomiin.

Löysin tällaisen. Uskaltaako tätä enää syödä? Päiväys 06/04/17

 

Teen ruokahävikin kohdalla yhden poikkeuksen. Se on lasten lautasille syömättä jäänyt ruoka. Lapsilta jää ruokaa joka viikko. Välillä syynä on se, että aikuinen on annostellut sitä liikaa, välillä taas perinteinen nirsoilu. Yleensä teen niin, että jos lapsen lautaselle jää lähes koskematon annos, laitan sen jääkaappiin ja tarjoilen joko myöhemmin uudestaan tai sitten joku aikuinen syö annoksen esim. lounaaksi. Mutta jokaista puolikasta perunaa tai muutamaa spagettia en rupea punnitsemaan. Katson siihen menevän liikaa aikaa ja vaivaa. Näin ollen tämä seuranta (kuten lähes kaikki asiat maailmassa…) ei ole aivan täydellinen. Sen sijaan jos olemme valmistaneet koko perheelle ruokaa, jota jää yli, ja joka sitten homehtuu kaappiin, olemme syyllistyneet ruokahävikin tuottamiseen. Sellaiset pilaantuneet tähteet huomioidaan.

Tämä on jälleen kerran oma projektini, enkä ole velvoittanut puolisoa punnitsemaan mitään. Siltäkin osin kokonaismäärä voi jäädä todellisuutta alhaisemmaksi. Koska minä olen kuitenkin se, joka vastaa arkisesta ruokahuollosta, uskoisin saavani varsin realistisen kuvan kokonaisuudesta kaikesta huolimatta. Ja eihän tämä tilanne hirveän hurmaavalta näytä. Tulimme kotiin 4.1. eli ensimmäisestä viikosta olimme puolet pois kotoa. Kotona on ehditty olla nyt tasan viikko, ja roskiin on jo mennyt noin 400g ruokaa. Oi voi. Selittävänä tekijänä vetoan siihen, että osa tuosta on oikeastaan viime vuoden puolella syntynyttä. Esikoinen ei esimerkiksi muistanut kertoa, että viimeisen koulupäivän eväistä jäi puolet syömättä… löysin ne repusta tämän vuoden puolella. Mutta kuten näette, parantamisen varaa on.

Tässä siis Arkijärjen ruokahävikkisäännöt. En ollenkaan odota, että siellä kovin moni innostuisi jätteitään punnitsemaan, mutta seuraatteko hävikin määrää muuten?