Ruokakaupan loppuunmyynti villitsi perheenäidin

Minä taidan olla sellainen Ilana Aallon kuvailema ostamalla säästäjä. Kunnon alennusmyynti on mielestäni tosi houkutteleva. Kuten Ilana sanoo, tällainen toiminta ei välttämättä ole sitä kaikista rationaalisinta, mutta mieleni tekee pyristellä hiukan tuota ajatusta vastaan. Ykkösperusteluni on tämä: entä jos oikeasti käyttää kaiken, minkä ostaa? Silloinhan kannattaa ostaa jos halvalla saa.

Huomasin tämän logiikan tällä viikolla, kun kotimatkan varrella oleva K-kauppa mainosti loppuunmyyntiä. Pakkohan sinne oli mennä. Eilen ja tänään myytiin kaikkea -30% ja viikonloppuna on vielä -50%. Olen käynyt siellä kaupassa jo kaksi kertaa. Suunnittelen meneväni huomisaamuna aikaisin ja hamstraavani lisää. Olen ehkä hieman seonnut.

Mutta toisaalta! Ostin mm. seuraavia tavaroita: elmukelmua, leivinpaperia, pakasterasioita ja -pusseja, ilmapalloja, pillejä, serpentiiniä sekä pöytäliinan. Lisäksi ostin ruokaa: maitoa, jugurttia, oliiviöljyä, oliiveita, puurohiutaleita, popkorneja, teetä, keksejä, kikherneitä purkissa (en enää ikinä osta sellaisia, joita pitää itse liottaa) ja mätiä. Lisäksi tiskiainetta ja suihkusaippuaa. Olen ostoksiini aivan tavattoman tyytyväinen. Kaikki ruuat ovat sellaisia, joita meillä menee jatkuvasti. Säilykkeissä oli päiväystä vuodeksi eteenpäin, ja mäti on sellaista herkkua, että jos sitä saa halvalla niin varmasti ostan varuiksi pakastimeen. Muut tavarat ovat samalla tavalla tarpeellisia ja käytössä kuluvia. Lapsiperheessä tarvitaan aina pillejä, serpentiiniä ja ilmapalloja, sillä niillä pelastaa mitkä tahansa lastenkutsut. Elmukelmua ja leivinpaperia menee tasaiseen tahtiin ja jossain vaiheessa niitä pitää kuitenkin ostaa lisää. Yksi ekstrapaketti kaapissa ei haittaa, mutta se lykkää tarvetta ostaa uusi pakkaus taas vähän pidemmälle.

Pöytäliina oli täydellinen heräteostos, mutta samalla todellinen löytö. Meillä on kangasliina pöydällä joka päivä, ja kahden alle kouluikäisen syödessä sotkua tulee. Vaihtovaraa pitää olla, ja olin kaivannut nättiä arkiliinaa pidemmän aikaa. Nyt löytyi kiva kuosi, Finlaysonin tuote ja oikea koko, hinta 7€. Koen todellakin säästäneeni tuolla ostoksella. Toisaalta tein myös ihan oikeaa säästöä jättämällä kauppaan sellaisia juttuja, joita en oikeasti tarvitse. En ostanut esimerkiksi patalappuja (vaikka olivat halpoja kuin mikä, koska meillä on niitä riittävästi ennestään) enkä koskenut karkkeihin, koska en halua syödä karkkia. Jos sitä on kaapissa, itsekurini ei riitä vastustamaan, joten tein itseni kannalta viisaamman ratkaisun, kun jätin karkit ostamatta, vaikka halpoja olivatkin.

Aion siis todellakin säästää vielä lisää tuossa loppuunmyynnissä. Tänään inventoin kuivakaapit, ja sitten menen huomisaamuna listan kanssa kauppaan. Jos siellä tulee vastaan oikeanlaista pastaa, sokeria, jauhoja, säilykkeitä tai pakasteita, ostan. Olen yleensä pikemminkin aliostaja, mistä seuraa hankaluuksia sitten, kun tavarat on loppu enkä ole raaskinut ostaa tarpeeksi varastoon. Mutta nyt kun kerran tilanne on tällainen, näien ostamisen pelkästään järkevänä. Hinnan lisäksi säästän itseltäni tulevaisuudessa monta vaivaa, kun kaapissa on jo sitä mitä pitää.

Kuka muu säästää ostamalla? Säästättekö aikaa, vaivaa vai rahaa? Vai peräti kaikkia kolmea?

Huhtikuun kosmetiikkaostokset

Jaaha, raportin aika! Huhtikuun ostoslista näyttää seuraavalta.

  • 2x Lumenen hyaluronitipat à 12,90€ eli yhteensä 25,80
  • Scholl jalkavoide 5,90
  • Lasten hammastahna 1,50
  • V10 Plus kasvojen kuorinta-aine (apteekista) 26
  • LV hoitoaine ja sampoo, molemmat 3,50, eli yhteensä 7

Huhtikuun saldo on siis 66,20 euroa.

Sitten analyysiä. Näistä tuotteista pelkästään omaan käyttöön tulivat jalkavoide, tehotipat sekä kuorinta-aine. Sampoo ja hoitoaine olivat koko perheen käyttöön, hammastahna nimensä mukaisesti lapselle. Yhteisiin ostoksiin meni siten vajaa kymppi, ja oman kosmetiikan hinnaksi jäi jälleen noin 50€. Tämä tuntuu kolmen kuukauden perusteella olevan se perustaso, joka meillä menee kosmetiikkaan. Koko perheen ostokset, jotka sisältävät lähinnä hammastahnaa, sampoota ja saippuaa maksavat näköjään suunnilleen sen kymmenen euroa kuussa. Tämä tekee vuodessa noin 100-140 euroa näihin päivittäistavaroihin. Tämä pysyy mielestäni erittäin hyvin kohtuudessa, mutta on ihan mielenkiintoinen tieto.

Henkilökohtaiseen kosmetiikkaan kuukaudessa käyttämäni raha on isompi kuin kuvittelin. Olen kuitenkin oppinut, että arvioin systemaattisesti kaiken oman kulutukseni pahasti alakanttiin. Joten tämä on nyt siis se perustaso joka minulla kosmetiikkaan menee. Olen päättänyt, että se on okei. On kuitenkin hyvä tiedostaa, mikä se todellinen kulutuksen taso on, sen sijaan että elelisi jatkuvassa itsepetoksessa. Totuus hiukan kirpaisee, mutta näin se nyt vain on. Jos haluaisin, tässä olisi sellainen kohde, josta voisi tinkiä. Äkillisen rahapulan iskiessä siirtyisin varmasti käyttämään edullisempia ihonhoitotuotteita. Meikkien ostamisen voisin lopettaa miltei kokonaan, sillä nykyiset varastot riittäisivät varmaan pariksi vuodeksi eteenpäin. Ainoastaan ripsiväriä pitäisi ostaa lisää. Koska äkillistä rahapulaa ei kuitenkaan juuri nyt ole käsillä, jatkan näiden tuotteiden käyttämistä, sillä olen löytänyt tuotteet, jotka sopivat tarpeisiini.

Noista tuotteista muuten sen verran, että tuo Lumene tehotippa on tosi hyvä. Se kosteuttaa rutikuivaa ihoani tehokkaasti. Minulla on nyt ensimmäinen pullo kuukauden käytön jälkeen noin puolessa välissä ja kaksi täyttä odottamassa. Tästä seuraa se, että tämä tuote loppuu noin puolen vuoden päästä. Kuorinnan ostin myös odottamaan valmiiksi, edellinen samanlainen tuubi riittää vielä tämän kevään loppuun. Tuo V10 on japanilainen sarja, jonka muita tuotteita en ole testannut, mutta tämä kuorinta on ollut käytössä jo vuosia. Sitä myydään vain joissakin apteekeissa. Itse asiassa samassa sarjassa olisi myös tuollaisia tehotippoja, ja kun olen nyt tuon Lumenen myötä oppinut niitä käyttämään, voisin vaikka testata seuraavaksi niitä.

Olen siis täydentänyt varastoja viime aikoina aika paljon, minkä pitäisi kyllä näkyä siten, ettei ihonhoitoon tarvittavia tuotteita tarvitse ostaa ennen kuin joskus kesän jälkeen. Sen sijaan haluaisin ostaa uuden ripsivärin. Edellistäkin on vielä jäljellä, mutta olen joutunut markkinoinnin uhriksi. Taidan kuitenkin malttaa mieleni ja käyttää edellisen loppuun, ja ostaa uuden vasta sitten.

Tämä on tällä erää viimeinen kosmetiikkaraportti. Tämä yhden neljänneksen seuranta on ollut informatiivinen jakso ja hyvä kokeilu. Koen kuitenkin, ettei pidemmästä seurannasta olisi kauhean paljon enempää hyötyä. Olen oppinut, paljonko käytän rahaa omaan ja yhteiseen kosmetiikkaan. Koska kulutus tuntuu pysyvän melko samalla tasolla jatkuvasti, en usko että tulevat kuukaudet tarjoaisivat hirveästi uutta tietoa. Kun alepäivät alkavat, ostan varastoon useampia tuotteita, joita käytä sitten vähitellen pois. Kun seuraava kampanja alkaa, onkin yleensä aika täydentää varastoja. Sen lisäksi ostelen suunnilleen joka toinen kuukausi meikkejä joko korvaamaan loppuneen tuotteen tai hetken mielijohteesta muuten vaan. Pidän kuitenkin peilipöydän laatikkoa rajoina, jonka yli meikkien määrä ei saa kasvaa. Tämä rajoittaa satunnaisten ostosten määrää.

Kosmetiikka on siis katsottu. Mitähän sitä seuraavaksi rupeaisi seuraamaan? Ideoita? Ja miten teidän kuukausi meni?

Kuukauden kosmetiikkaostokset

Tämä raportti tulee nyt vähän etukäteen, mutta huomenna en luultavasti käy kuin korkeintaan ruokakaupassa, joten uskallan tehdä yhteenvedon tämän kuun kosmetiikkaostoksista. Halusin siis seurata, kuinka monta tuotetta kuukauden aikana ostan, ja kuinka paljon ne yhteensä maksavat. Mennään suoraan asiaan:

Helmikuun kosmetiikkaostokset

  • LV käsisaippua 2,89€ (perheen yhteiskäyttöön)
  • Batisten kuivasampoo 5,9€ (minulle)
  • Nivean vartalovoide 4,99€ (minulle)
  • Vaahtokylpyaine, en muista merkkiä 8€ (lapsille)
  • Estelle & Thild käsirasva 14€ (minulle)
  • BareMinerals meikkipohja 45€ (minulle)

Loppusumma 80,78€

Yhteensä ostin kuusi tuotetta, joista neljä oli pelkästään omaan käyttöön. Loppusumma on korkeampi kuin luulin, mutta sitä nostaa selvästi tuo meikkipohja. Kyseessä on jauhemainen tuote, joka kuluu todella hitaasti käytössä. Tuosta neljänkympin tuotteesta riittää siis vähintään vuodeksi, luultavasti pidemmäksikin aikaa. En siis osaa pitää sitä erityisen kalliina ostoksena suhteutettuna yksittäisen käyttökerran hintaan.

Tammi- ja helmikuun perusteella vaikuttaa siltä, että sellaisiin koko perheen perustuotteisiin kuten saippua ja sampoo, menee kuussa 10-20 euroa. Omiin meikkeihin ynnä muihin puolestaan noin 50€. Arvelen (siis toivon), että veikkaus olisi edelleen yläkanttiin. Ajatus siitä, että kuluttaisin meikkeihin monta sataa euroa vuodessa on yllättää jälleen. Niinpä olen päättänyt jatkaa seurantaa vielä ainakin maaliskuun ja huhtikuun. Maaliskuussa on Hullut päivät, mikä yleensä on ollut minulle se hetki hamstrata kaikkea kosmetiikkaa. Joten ennakoin seuraavalle kuulle isompaa laskua. Tämän pitäisi siis loogisesti näkyä niin, että huhtikuussa ei mene juuri lainkaan rahaa. Mutta onko todella näin? En tiedä, ja siksi jatkan seurantaa.

Jos teitä muuten kiinnostaa tietää, olivatko ostokset hyviä, tässä lyhyet arviot:

  • LV:n nestemäinen saippua ei kuivata käsiä, mistä iso plussa, mutta nokka menee koko ajan tukkoon, mikä on ärsyttävää.
  • Batisten kuivasampoot ovat minusta huippuja, hinta-laatusuhde erinomainen.
  • Nivea on tuttua ja turvallista kamaa, toimii kuivalla talvi-iholla.
  • Kicksistä ostettu vaahtokylpy sai veden pinkiksi ja koko kylppärin tuoksumaan, joten lapset tykkäsi. Tämä jätettiin mummolaan odottamaan seuraavaa vierailua.
  • E&T käsivoide on laadukas, mutta ostin ajatuksissani eri tuoksua kuin olisin halunnut! Vanilja ei kuulu suosikkeihini, mutta käytän kyllä tuon rasvan pois siitä huolimatta. Oikeasti olisin halunnut ruusua. Pakkaukset näyttävät siis liian samanlaisilta! Väärä tuoksu harmitti erityisesti siksi, että tämä ostos ei ollut välttämätön, vaan meni enemmän sellaiseen huvikseen ostamisen kategoriaan.
  • Olen käyttänyt BareMineralsin meikkipohjaa vuodesta 2008 lähtien. En ole nähnyt syytä etsiä uutta tuotetta tämän tilalle, eli toimii todella hyvin.

Rupesiko kukaan muu kosmetiikan kirjanpitoon? Millaisia havaintoja saitte? Hyviä tuotevinkkejä muille lukijoille?

EDIT: korjasin meikkipohjan ja loppusumman oikeiksi. Summa nousi 5 euroa.

Tuhlaa ja säästä

Luin äskettäin Hannele Lampelan kirjoittaman kirjan Täydellinen vaatekaappi tuhlaamatta. Kirja on sekoitus konmaria, talousneuvontaa ja hyvinvointiopasta. Pääpaino on raha-asioissa, ja etenkin painotetaan vaateshoppailuun liittyviä asioita. Kirjassa puhutaan myös pukeutumisesta ja kauneudesta yleisesti. Kirjan kohderyhmänä lienee parannusta havittelevat himoshoppaajat, ja koska en lainkaan kuulu siihen joukkoon, sisällöstä aika iso osa menee tavallaan ohi. Kauneus- ja pukeutumisneuvot ovat tuttuja kaikista naistenlehdistä, mutta oli kiinnostavaa lukea rahankäyttöön ja vaatteiden osteluun liittyviä neuvoja ja näkemyksiä. Hyviä neuvoja ne pääasiassa olivatkin, minäkään en kannata luotolla ostelua tai päätöntä tuhlaamista.

Kiinnostavin ehdotus oli kuitenkin se, miten sekä säästää että tuhlata yhtä aikaa. Hannele ehdottaa, että sen jälkeen kun kiinteät kulut on vähennetty palkasta, jäljelle jäävä summa jaetaan kahtia. Puolet laitetaan säästöön ja puolet taas käytetään juuri niin kuin itse haluaa. Tämä on aika kätevän oloinen systeemi, joka toimii myös silloin, kun tulot ovat epäsäännölliset. Tällaisella puolet ja puolet -systeemillä säästöjä kertyy joka kuukausi (mielestäni ihmisellä olisi hyvä olla taloudellinen turvatyyny) mutta toisaalta huvituksiin jää aina rahaa. Se on sitten omassa päätösvallassa, miten huvitteluun tarkoitetut rahat haluaa käyttää. Minusta on nimittäin myös hyvä juttu, ettei yritä elää niin ettei anna itselleen lupaa ostaa mitään. Siitä syntyy vain niitä hulluja ostohimoja. Toisaalta eihän sitä koko summaa ole pakko hummailla, vaan siitä voi säästää jotain isompaa ostosta varten.

Tykkäsin myös kirjassa luetelluista ”Himoshoppaajan salaisista nikseistä”, ehkä siksi että ne ovat myös minun käytössäni (tuttu tuntuu aina mukavalta). Esimerkiksi, että jos haluaa oikeasti säästää rahaa  mutta siitä huolimatta ostaa laadukasta ja kallista, kannattaa ostaa kaikki alesta. No näinhän minäkin yleensä teen: olen samaa mieltä, että 10% alennus ei oikeasti ole alennusta nähnytkään, vaan että oikeasti alan kiinnostua vasta siinä 40% tienoilla.

Lampela neuvoo, että kannattaa ostaa väärää sesonkia, koska sitä saa yleensä edullisesti. Eli keväällä talvikampetta ja syksyllä bikineitä ja sandaaleita. Tämä on kinkkisempi neuvo. Periaatteessa olen samaa mieltä, juuri noin kannattaisi tehdä. Käytännössä tulee kuitenkin pari ongelmaa vastaan. Ensinnäkin jos toimii näin, täytyy olla hyvin selkeästi tiedossa mitä haluaa ja tarvitsee, jotta voi napata juuri täsmälleen sen vaatteen, joka kaapista puuttuu. Tämä on ihailtavaa jos se onnistuu, mutta itselläni ei välttämättä ole aina niin selkästi selvillä, mitä haluan. Toinen ongelma liittyy siihen, että onko tuo lopulta säästöä vai ei. Jos ostaa talvisaappaat toukokuussa, niitä täytyy sitten säilyttää jossakin puoli vuotta, ennen kuin käyttöä löytyy. Toisaalta voi miettiä, haluaako kiinnittää sen rahasumman puoleksi vuodeksi tavaraan, jota ei käytä. Teoriassa sama raha voisi kasvaa korkoa sijoitettuna johonkin yli sen kauden jolloin käyttöä ei ole, ja sitten investoida sen siinä vaiheessa, kun todellinen tarve löytyy. Kolmanneksi tulee mieleen, että jos tykkääkö ostetusta vaatteesta yhtä paljon enää silloin, kun se otetaan käyttöön, vai tekisikö siinä vaiheessa mieli sittenkin jotain muuta. Sanoisin, että neuvo on hyvä, jos sitä täydentää sillä ettei saa ostaa mitään muuta kuin TÄYDELLISTÄ. Jos löytää täydellisen vaatekappaleen, jota tietää käyttävänsä vuosikaudet, on ihan sama joutuuko sitä ensin säilyttelemään muutaman kuukauden. Jos taas ostaa jotain ihan kivaa siksi, että se juuri nyt sattuu olemaan tavallista halvempaa, kannattaa vielä harkita.

Hannelen väitetään kirjoittavan blogia nimeltä Rakkaudella Hannele, mutta en saa sitä toimimaan millään laitteella, joten en voi linkata sitä tähän. Sen sijaan löysin YLEn sivuilta 24 minuuttia kestävän haastattelun, jossa Hannele kertoo kirjastaan.

Alennusmyynneissä ilman ahdistusta

Minä sitten tykkään alennusmyynneistä. On jotenkin hirveän palkitsevaa tehdä ostoksia puoleen hintaan, jos kyseessä on vaate, joka pitäisi ostaa joka tapauksessa. En siis tykkää shoppailusta alennusmyynneissä huvituksena sinänsä, mutta saan suurta tyydytystä siitä, että pystyn ostamaan tarpeellista tavaraa merkittävästi halvemmalla kuin yleensä.

Olin viikonloppuna shoppailmassa täydennystä vaatekaappiini, jossa on jo pidempään ollut selkeitä puutteita. Ostoslistalla oli siisti musta toppi, farkut sekä lämpimiä neuleita, jotka eivät olisi tylsän värisiä. Onnistuin ostamaan nämä kaikki yhdellä retkellä, ja ainoastaan toppi oli normaalihintainen. Mutta toisaalta silloin, kun sopiva tulee kohdalle, se kannattaa minun tapauksessani ostaa. Seuraavaan shoppailukertaan saattaa nimittäin mennä kuukausia, joten jos ei toimi silloin kun aika on, voi sopivan löytyminen siirtyä jopa vuodella.

Farkut olivat uskomaton löytö, sillä löysin heti sopivat. Asiaa saattoi auttaa se, että olin ostanut saman merkin farkut juuri ennen joulua normaalilla hinnalla, ja sen peruja oikea koko oli selvillä. Nyt noukin alepinosta kaikki eri mallit siinä samassa koossa ja sovitin ne. Kaikki olivat enemmän tai vähemmän ”ok”, niin että jos ne olisivat olleet valmiiksi kaapissani, olisin voinut käyttää niitä kaikkia. Mutta en tietenkään maksa muusta kuin täydellisestä, joten vain yhdet läpäisivät kaikki kriteerit. Kiikutin ne tyytyväisenä kassalle maksaakseni vain 60% normaalihinnasta.

Sitten ostin alennuksella yhden kirkkaanpunaisen puuvillaneuleen sekä kaksi täyttä kashmiria olevaa villapaitaa. Toinen oli vihreä ja raidallinen, toinen superelegantti beige. Villapaitavarastoni kehittyi kertaheitolla toivottuun suuntaan. Kun pari vuotta sitten paneuduin tähän muodonmuutokseen, tajusin että kaipaan elämääni enemmän väriä. Neuleet olivat kuitenkin kaikki tylsän ruskeita/tyylikkään neutraaleja väritykseltään, miten asian nyt haluaa ilmaista. Vihreä ja punainen tuovat toivottua vaihtelua, ja se vaalea beige – noh, se nyt vaan näytti muuten niin hyvältä että ostin senkin. Ei minulla sellaista klassista kamelinsävyä aiemmin ollutkaan.

Rahaa tähän kaikkeen meni aika reippaasti. Mutta kuten sanoin, seuraavan kerran shoppailen kenties huhtikuussa, joten summa pitää oikeastaan jakaa tasaisesti vuoden ajalle. En tehnyt yhtäkään sellaista ostosta, jota en voisi käyttää vaikka joka viikko, enkä ostanut mitään, minkä ostamista en olisi suunnitellut jo aiemmin. Minun kaltaiseni aliostajan kannattaa käyttää otollinen hetki hyödyksi ja antaa mennä silloin kun sopivia vaatteita sattuu kohdalle, sillä luontainen taipumukseni on jättää kokonaan ostamatta. Juuri siksi  alennusmyynneissä shoppailu on niin ihanaa. Saan kiksit siitä, että onnistun ostamaan normaalia halvemmalla jotain, minkä joutuisin ostamaan täydellä hinnalla joka tapauksessa.

Mielenkiintoista hinnoittelua

Palaan noihin mahtaviin jämäruokavinkkeihin vielä, teen niistä koosteen niin että kaikki pääsevät hyötymään. Sitä ennen kuitenkin ajattelin jakaa mielenkiintoisen havainnon, jonka tein ennen joulua.

Olin ostamassa kosmetiikkaa, ja pyörittelin käsissäni Estelle & Thildin vartalovoipurnukkaa, josta olin lukenut kehuja, mutta jota en ollut kokeillut aiemmin. Koska oli joulumyynti kiivaimmillaan, huomasin viereisellä pöydällä saman tuotteen lahjapakkauksessa: neljä eri tuoksuista vartalovoita, jokaisessa 50 grammaa. Kädessä pitelemäni normaalikokoinen purkki sisälsi rasvaa 200g. Hetkeksi ilahduin, että tuostahan voisi kätevästi kokeilla neljää erilaista tuoksua, ja sitten päättää mikä niistä on suosikki. Sitten vilkaisin hintaa, ja itse asiassa oli pakko tarkistaa näinkö oikein. Yksittäin purkki maksoi noin 20€. Neljä pientä purkkia, joissa oli kuitenkin yhteensä yhtä paljon kuin yhdessä isossa, maksoi noin 30€, siis kympin enemmän. Hah, sanon minä.

Jälkeenpäin minulle selitettiin, että lahjapakkauset ovat aina kalliimpia kuin tavalliset. Tavallaan ymmärrän sen johonkin pisteeseen saakka, totta kai hieno paketti maksaa jotain. Mutta maksaisinko 10 euroa enemmän siitä, että saan neljää eri tuoksua kerralla? En todellakaan. Olisin voinut maksaa kaksi euroa enemmän. Siinä olisi kulkenut hintajoustoni raja. En tiedä onko tuo varsinaisesti kuluttajan huijaamista, mutta hyvä esimerkki siitä, että hintojen suhteen kannattaa olla tarkkana. ”Tarjous” on tarjous vain silloin, kun on joku todellinen vertailukohta. Jos etsii jotain tiettyä tuotetta, yleensä seuraa hintoja jonkin aikaa, jolloin todellisuudessa edulliset tarjoukset erottuvat joukosta. Jos sen sijaan uskoo vain kaupan plakaatteja, voi tehdä ”edullisen” ostoksen, joka on todellisuudessa kalliimpi kuin tavallinen.

Sateisen harmaa viikko

Syystä tai toisesta tällä viikolla ei ole juurikaan ollut inspiraatiota kirjoittaa. Niinpä teen tähän nyt tällaisen yleispostauksen ilman sen kummempaa agendaa.

Päätin tänä vuonna luopua kanervista ja muista oikeista kukkasista parvekkeella, ja ostin niiden tilalle K-raudasta muovista havuköynnöstä. Se näytti paketissa hiukan ankealta, mutta avattuna, pörhennettynä ja parvekkeen kaiteelle aseteltuna yllättävän kivalta. Ledivalot näyttivät sen päällä hauskoilta, mutta nyt huomasin että puolet lampuista ei pala. Jossain on johto poikki, enkä onnistunut löytämään oikeaa kohtaa. Se harmittaa, täytyy ehkä käydä ostamassa uudet valot. Jostain muuten näin jonkun hyvien tapojen asiantuntijan toppuuttelevan, etteivät ihmiset ihan vielä laittaisi jouluvaloja. Ehkä jonkun valaistun joulupukin kanssa voisi vielä hiukan viivytellä, mutta tässä pimeydessä saa mielestäni jokainen ripustella talonsa ympärille niin paljon lisävaloja kuin sielu sietää.

Olen viime viikkoina saanut jostain yllättävää energiaa tavaroiden myymistä varten. Niitä on myös käynyt kaupaksi. Olen myynyt mm. kengät ja lastentarvikkeita. Hinnat ovat olleet parista eurosta muutamaan, mutta pikkuhiljaa näistä pienistä summista kertyy kymppejä. Jotta pysyisin laskuissa, tein taulukon johon merkkasin sekä myydyt että kirpparilta ostetut tavarat. Toisaiseksi olen plussalla. Tuo taulukko on itse asiassa aika kiva tapa dokumentoida sekä rahantuloa että tavaravirtaa.

Olen myös lahjoittanut tavaraa. Työhuoneessa odottaa eri ihmisille luvattuja vaatteita, ja eräskin vanha lamppu löytää joululomalla tiensä vastikään omilleen muuttaneen sukulaistytön luokse. Kirpparilla myydessä olen huomannut ilmaisen houkutuksen. Näköjään ilmaisuus on sitä houkuttelevampaa, mitä isompi esine on kyseessä. Toisaalta en aina oikein ymmärrä ihmisten logiikkaa. Joku haluaa tupperware-purkin, jos se on ilmainen, mutta ei jos se maksaa euron? Hintajousto on joskus todella herkkää. En oikein itse keksi, millaisen tavaran huolisin vain ilmaiseksi, mutta en eurolla. Tuollaisen tavaran pitäisi olla siis käytännössä tarpeeton, koska tarpeellisesta olisin tietysti valmis maksamaan. Tämä ajatus siitä, että haluaa jotain vain ilmaiseksi mutta ei muuten, hiukan hämää minua. Mutta nettikirppiksellä tämä näyttää olevan ihan normaalia.

Voi olla että pidän tauon Koko koti kuntoon -projektissa ensi viikolla, jotta saan kirittyä kaikki käynnissä olevat hommat kiinni. Katsotaan miten tehokas olen nyt viikonloppuna.

Vaateasioita vuoden alkuun

Olen viime päivät vaivannut päätäni vaatteilla. Kiinnostuneena olen lukenut erilaisia raportteja vuoden vaateostoksista ja -budjeteista, ja miettinyt miten voisin soveltaa samaa omassa elämässäni. Esimerkiksi tämä budjettikysymys: voin rehellisesti sanoa, että en osaisi tältä istumalta kertoa, paljonko käytin viime vuonna vaatteisiin rahaa.

Pohdiskelin tätä ääneen ja törmäsin mielenkiintoiseen asiaan. Kun kerroin budjettiajatuksesta ystävilleni, kaksi eri ihmistä kysyi, miksi tekisin niin. Molemmat ihmettelivät, mikä tarve minulla on seurata vaatemenojani, kun en muutenkaan tuhlaile tai shoppaile holtittomasti, enkä joudu ostamaan vaatteita viimeisillä rahoillani. Hämmästelin itse tätä hämmästelyä – tarvitseeko ihmisellä olla varsinainen ongelma, ennen kuin kulutuksen seuraaminen olisi tarpeellista? Oma motiivini on sama kuin syksyllä ruokamenojen kanssa. Haluan olla tietoisempi omista valinnoistani. Minusta olisi hyvä, että ymmärtäisin oman kulutukseni suuruusluokkia, vaikka eläisinkin kohtuullisesti.

Näiden pohdintojen seurauksena olen yrittänyt palauttaa mieleen, mitä vaatteita ostin viime vuonna. Koska en pitänyt kirjaa, olen muistin varassa enkä uskalla luvata että lista on täydellinen.

  1. Arelalizzan kashmirvillaiset irtohihat. Kuulostaa erikoiselta, mutta yksi parhaista vaateinvestoinneista ikinä. Ostin ne alesta.
  2. Alusvaatteita (normaalihintaisia)
  3. Alustoppi (samoin)
  4. Sukkia ja sukkahousuja. Olen nykyisin vannoutunut bambukuidun kannattaja sukka-asioissa, joten 7 paria sukkia ja kahdet tai kolmet sukkikset maksoivat yhteensä reilun 100€ vaikka käytinkin näihinkin 10% -alekuponkia. Toisaalta tänä vuonna ei luultavasti tarvita uusia ollenkaan.
  5. Kaksi kevytuntuvatakkia. Toinen oli ns. turha, mutta ei se paljoa kaduta vieläkään. Ja nämäkin olivat alessa.
  6. Kolmet farkut. Näistä kahdet olivat ns. äitiysmallia, ja olen jo myynyt ne eteenpäin. Yhdet alesta, kahdet normaalihinnalla eli kalliilla.
  7. 4 (äitiys/imetys) mekkoa, joista kaksi kirppikseltä ja kaksi uutena. Yksi osoittautui virheostokseksi (onneksi oli toinen kirppislöydöistä) ja on kirppispinossa. Kolme muuta aktiivikäytössä.
  8. T-paitoja (odotus/imetys) kymmenkunta. Alesta mahdollisuuksien mukaan mutta osa täydellä hinnalla.
  9. Pari metykseen sopivaa neuletta. Alesta nämäkin.
  10. Pari yöpaitaa ja pyjama, täydellä hinnalla molemmat.

Näiden lisäksi vaihdatin talvikenkiin vetoketjut suutarilla ja muokkautin yhdet uudet tavalliset rintaliivit imetysmallisiksi (kyllä! sekin on mahdollista!). Pesetin yhden mekon pesulassa ja ostin kankaan juhlavaatteeseen, jonka äitini ompeli. Sain vuoden aikana lahjaksi oloasun ja villahuivin, jotka  molemmat ovat kovassa käytössä.

Nuo kaikki muistan, on mahdollista että joukosta puuttuu joku vaate, mutta tuossa on valtaosa vuoden vaatehankinnoista. Viime vuosi oli poikkeuksellinen, koska tarvitsin koko vuoden erilaisia odotukseen ja imetykseen sopivia vaatteita. En ostanut ”tavallisia” vaatteita juuri lainkaan, ja näiden muiden käyttöikä on verrattain lyhyt. Tänä vuonna täytyy siis varautua joka tapauksessa uusimaan osa vaatteista puolessa välissä vuotta.

Määrällisesti vaatteita tuli aika paljon. Toisaalta olen myös hankkiutunut melkein yhtä suuresta määrästä eroon. Myin kahdet farkut ja lahjoitin tuttavalle kaikki muut eli aikamoisen pinon odotusvaatteita. Kappalemääräisesti kiertoon lähti varmaan noin 10 vaatetta. Roskikseen asti kului jokunen sukkapari sekä parit sukkahousut, ja tarpeeton ja vanha toppatakki lähti kierrätykseen. Lisäksi olen lahjoittanut muutaman pieneksi jääneen vaatteen ystävälle, joka on kätevästi samoissa mitoissa kuin minä muutama vuosi sitten.

Mitä kaikki maksoi? Korjaus- ja pesulakulut olivat yhteensä noin 100€. Sen sijaan vaatteet tulivat lopulta aika kalliiksi. Luulisin että todellisuus hipoo 2000 euroa kaikkineen päivineen. (Mutta puolustaudun tällä erikoisella vuodella, jossa on erikoisia tarpeita. Yrittäkää itse ostaa laadukkaita imetysvaatteita halvalla. Ei onnistu.) Toisaalta tiedän että laadukkaat vaatteet voi myydä järkevällä hinnalla eteenpäin vielä tämän vuoden aikana, jolloin tulee tasoitusta.

Epäonnistunteita tai tarpeettomia ostoksia oli se yksi mekko (20€) ja toinen takeista, joka maksoi vajaan satasen, en muista enää tarkalleen, noin 60-80€. Eli vaikka olisin jättänyt nämä ostamatta, kokonaisbudjetti ei olisi siitä hirveästi pienentynyt. Tai siis, on tietenkin makuasia kuinka monta sukkaparia, alustoppia tai t-paitaa ihminen tarvitsee, mutta ei nyt ruveta saivartelemaan siitä. Tämän hetkinen käyttövaatevarasto täyttäisi P333-säännöt kirkkaasti, paitsi että näillä samoilla mennään jo seitsemättä kuukautta. Joten en ala tuskittelemaan näistä määristä yhtään. Mielestäni vaatteita on käytössä itselleni sopiva määrä.

Seuraavaksi haluan ennakoida, mitä vaatetarpeita tänä vuonna on tulossa sekä mahdollisesti arvioida niihin kuluvaa rahaa etukäteen. Mutta se jää seuraavaan postaukseen, tämäkin venähti jo pitkäksi. Kertokaa tekin, millaisia strategioita teillä on vaatevarastojenne suhteen? Pidättekö kirjaa ostoksista? Entä onko budjettia käytössä? Kaikki kiinnostaa!

Lokakuun ruokabudjetti: lopputulos

Lokakuuta on vielä yksi päivä jäljellä, mutta raportoin jo nyt miten budjetin kanssa kävi. Lähtötilanne oli siis se, että seurattuani ruokamenojamme muutaman viikon, päätin että lokakuussa ruokakauppaan pitäisi riittää 400€. Se oli jonkin verran vähemmän, kuin mitä edeltävän seurannan mukaan meillä meni kuukaudessa ruokaan rahaa. Syöjiä on yleensä kaksi aikuista ja yksi lapsi, mutta kuun aikana kävi myös ruokavieraita välillä isommallakin joukolla. Välillä me taas söimme muualla. Ravintolaruokailuja ei tähän budjettiin laskettu mukaan, mutta niitä kertyi muutama kappale. Sen sijaan ruokakaupasta ostettiin samalla rahalla myös wc-paperia, pesuaineita ym. tarvikkeita, ainoastaan vaipat jätin tämän ulkopuolelle.

Entä miten kävi? No aika hyvin. Tätä kirjoittaessa on 30.10. ja rahaa on budjetista jäljellä muutamia euroja. Tulos ei kuitenkaan ole euron tarkka. Heti kuun alussa tuli yksi iso ostosreissu (70€) maksettua kortilla. Sen jälkeen nostin käteistä 330€, jotta pysyisin koko ajan kärryillä rahanmenosta. Tämä systeemi oli erittäin hyvä, sillä ostosten suuruus konkretisoitui heti kassalla. Toisaalta siinä myös näki jatkuvasti, miten rahaa kuun aikana kului. Ainoa ongelma on siinä, että tämä toimii täydellisesti vain silloin, jos perheessä vain yksi aikuinen tekee ruokaostoksia. Puoliso kävi viikonloppuna kaupassa, ei muistanut säästää kuittia, eikä muistanut myöskään loppusummaa enää kovin tarkasti. Valistunut arvaus on, että rahaa meni noin 50€. Minulla puolestaan on tällä hetkellä käteistä jäljellä yksi 50€ seteli, sekä muutamia euroja kolikoina.

Tästä voi silti päätellä, että pysyin budjetissa yllättävän täsmällisesti. Jos huomenna pitäisi ostaa vaikka maitoa ja jugurttia, niihin olisi vielä rahaa. Olen aika tyytyväinen suoritukseen! Etenkin kun tässä oli tosiaan haastetta aiemman kuluseurannan perusteella.

Mikä auttoi pysymään budjetissa? Olen tätä miettinyt ja listaan tähän niitä asioita, joiden arvelen vaikuttaneen. En osaa sanoa miten suuri osuus on milläkin, joten nämä tulevat sekalaisessa järjestyksessä:

Leivoin suurimman osan leivästä itse. Ostin ruisleipää ajoittain, mutta leivoin joka viikko sämpylöitä. Jauhot ja muut ainekset maksavat murto-osan siitä mitä valmis leipä. Tämä on taatusti yksi isoimmista säästöistä. Ostin myös paljon kaupan merkkejä, kuten Rainbowta. Hintavertailu osoittautui mielenkiintoiseksi. Esimerkiksi halpismerkin luomujuusto oli selvästi halvempaa kuin Valion tavallinen. Hyvä esimerkki siitä, että luomusta ei välttämättä tarvitse tinkiä vaikka säästeliäämmin ostaisikin. Sen sijaan isoista brändeistä voi joutua luopumaan. En myöskään käyttänyt rahaa muovipusseihin lainkaan. Pieni, mutta pidemmän päälle merkittävä yksityiskohta.

Suunnittelin ruokia etukäteen. Kävin kaupassa varsin harkitusti, jotta en joutuisi tekemään pikapäätöksiä. Niitäkin toki kuukauteen mahtui, mutta ei kovin montaa kertaa. Suunnittelussa oli myös se etu, että kaappeja tuli tyhjennettyä järkevästi. Koska hävikki olisi suoraan roskiin heitettyä rahaa, suunnittelin ruoat sen pohjalta, mitä meillä oli valmiina. Jälleen näitä päivänselviä oivalluksia, mutta jotenkin tämäkin asia konkretisoitui vasta budjettihaasteen edessä. Yritin usein valita kahdesta yhtä hyvästä vaihtoehdosta halvemman. Esimerkiksi ostin tuoretta kampelaa lohen sijasta, ja possun ulkofilettä sisäfileen sijaan.

En pihistellyt ruokien suhteen. Ostin niitä ruokia mitä halusinkin, mutta en antanut jokaiselle mieliteolle ja impulssille periksi. Tykkään tuorepuristetuista mehuista, mutta en tässä kuussa ostanut niitä. Ostin luomua etenkin silloin, kun investointi tuntui järkevältä. Esimerkiksi luomujauhot saattavat maksaa euron tai pari enemmän per pussi, mutta siitä huolimatta yksittäisen sämpylän hinta jää hyvin pieneksi. Tässä kohdassa tuo säästö olisi ollut marginaalinen, ja tuntui järkevämmältä säästää saman verran jostain muualta, esimerkiksi tiskiainetableteissa.

Toisaalta kuukauteen mahtui myös yllättävää herkuttelua. Päädyin ruokamessuille, ja ostin puoli kiloa parmesaania ja ison purkin kreikkalaisia oliiveja. Ne ovat keittiössämme perusraaka-aineita, joten tuhlasin huoletta. Sen sijaan ne ihanat italialaiset nougatit eivät olleet välttämättömiä – mutta käytin niihin silti 15 euroa, eikä se rehellisesti sanottuna harmita ollenkaan. Jos olisin jättänyt ne ostamatta, laihikseni olisi saattanut edistyä paremmin ja budjettini olisi nyt saman verran plussalla, mutta haluan myös nauttia elämästä ilman turhaa stressiä.

Tämän kokeilun perusteella näyttää kuitenkin siltä, että 400€ on ihan sopiva budjetti normaaliin kuukauteen. Vähemmälläkin pärjäisi jos oikein rupeaisi pihistelemään. Näillä puheilla kuitenkin päätin että marraskuun budjetti on sama. Marraskuulle voisin ottaa uusia ruokaan liittyviä tavoitteita, mutta en vielä ole päättänyt mitä ne ovat.

Arkiraportti

Koska teillä lukijoilla on yleensä hyviä vinkkejä, olen erään lukijan kehotuksesta testannut tiskikoneen eko-toimintoa. Havaitsin, että sepäs tosiaan pesee vähintään yhtä hyvin ellei jopa paremmin kuin ns. tavallinen pesu. Kestää tosin lähemmäs kolme tuntia, mutta eipä sillä niin väliä. Nykyisin säästän siis konetta käyttäessä jotain, jäi vähän epäselväksi mitä, mutta energiaa kai ainakin. Olen myös pyrkinyt noudattamaan oppimaani tiskikonerutiinia, ja se on kyllä hyvä. Muutaman kerran on käynyt niin, että kone on unohtunut laittaa päälle illalla, ja silloin aamulla kyllä harmittaa. Menee jotenkin koko systeemi ihan pois raiteiltaan. Tämä on tapa josta en enää hevin luovu.

Entäpä ruokabudjetti? Nyt ollaan kuun puolessa välissä, ja käteistä on jäljellä 215€. Jos olen tarkkana kuin porkkana, tuon pitäisi kyllä riittää loppukuuksi. Olen juuri äskettäin käynyt ostamassa maitoa ja sellaista, ja pakastimessa on mukavasti ruokia myös, joten vaikuttaa siltä että onnistun haasteessani. Olin oikeastaan hiukan yllättynyt, että rahaa oli vielä noin paljon jäljellä, koska alkukuusta sitä tuntui menevän hirveää vauhtia. Suurin poikkeus aiempaan lienee se, että leivon nykyään melkein kaiken leivän itse. (Ja uudemmille lukijoille tiedoksi, että tässä on tapahtunut syksyn aikana radikaali muutos entiseen verrattuna!) Ostan ruisleipää jonkin verran mutta olen tehnyt tässä kuussa jo monet sämpylät, ja ne ovat kyllä tosi hyviä. Samalla olen saanut käytettyä maustekaapista vanhoja siemeniä pois. Samoin jääkaappia ja kuivakaappia on tullut vilkuiltua ihan eri silmin, kun budjetin myötä on jotenkin konkretisoitunut se, että ruoan heittäminen roskiin on samalla rahan heittämistä roskiin. Näköjään tämä oli se motiivi, jonka tarvitsin.

En ole saanut lisättyä päivään sellaista säännöllistä muutaman minuutin järjestelyhetkeä. Luontevin aika olisi illalla, mutta en vaan jaksa. Siinä vaiheessa kun jälkikasvu on saatu untenmaille, on suoraan sanottuna ollut mielekkäämpää tarttua kirjaan kuin siellä täällä vaeltavaan sälään. Tosin jos asia olisi toisin, saattaisin olla hieman huolissani elämäni prioriteeteista… Haaveeni siitä, että heräisin aamulla ihanassa järjestyksessä olevaan kotiin, on edelleen pelkkä haave. Tätä täytyy kuitenkin edelleen miettiä.

Ai niin. Viimeinen päivitys liittyy niihin haiseviin lastenvaatteisiin. Tilasin samasta paikasta pari kertaa uudestaan, ja kummallakaan jälkimmäisellä kerralla hajua ei ollut lainkaan. Merkillistä, mutta tämän perusteella on mahdollista että se alkuperäinen haju oli tosiaan pakkauksista peräisin. Ne haisevat vaatteet ovat myös palautuneet normaaleiksi parin pesukerran jälkeen. Mystinen juttu, mutta olen iloinen ettei kyseistä nettikauppaa tarvinnut hylätä tämän vuoksi.