Viime vuoden suutarit, räätälit ja pesulat

Olen myös viime vuonna käyttänyt ompelijan, suutarin sekä pesulan palveluja, enkä voi muuta kuin suositella muillekin. Olen miettinyt, että tänä vuonna haluan ostaa vähemmän uusia vaatteita, mutta näistä palveluista en aio tinkiä. Palveluiden hinta on murto-osa uusien vaatteiden hinnasta, mutta niiden avulla vanhat tekstiilit pysyvät täysin käyttökunnossa, ja näyttävät uudenveroisilta.

Korjautin suutarilla sekä tossut että ostamani vintage-korkokengät. Rahaa ei mennyt paljoa, mutta hyöty oli valtava. Meidän lähisuutari on erittäin hyvä, mikä on suuri onni. Juuri nyt ei ole enempää kenkiä huollettavana, mutta heti jos jotain ilmenee, kuskaan ne hänelle. Vuosittain käytän suutariin rahaa muutaman kympin, se on yksi parhaista investoinneista mitä tiedän. Ostin myös nahkaliikkeestä nyörin, jolla sain korjattua jälleen käyttöön erään riipuksen, jonka kaulanauha oli mennyt poikki. Pieni vaiva, mutta iso ilo. Olisinpa tehnyt sen aiemmin!

Osaan onneksi itsekin korjata kaikenlaista.

Ompelijalla lyhennytin kahdet farkkujen lahkeet. Pienet korjaukset teen itse, siis sellaiset, jotka voi tehdä käsin. Ompelen irronneet napit ja paikkaan pienet reijät, mutta lahkeiden lyhennys sujuu paremmin ammattilaiselta. Toki äitikin voisi auttaa, sillä hänellä on taitoa ja ompelukone, mutta 15€ lahkeenlyhennyksestä on minusta varsin kohtuullinen hinta. Muita isompia vaatekorjauksia ei tänä vuonna tarvinnut tehdä. Lisäksi huollan itse neuleita nyppyleikkurilla, joka saa kaikki neuleet näyttämään välittömästi siistimmiltä.

Pesulaan vien ne vaatteet, jotka eivät siedä vesipesua. Muistelen, että viime vuonna en tainnut juurikaan pesettää vaatteita, mutta muita tekstiilejä kyllä. Keittiön maton pesetin kai pariinkin kertaan, ja lisäksi pesetin verhoja. Verhot voisi kyllä pestä omassakin koneessa, mutta niiden silittäminen on todella työlästä. Pesulassa niistä sen sijaan tulee aivan suorat ja sileät! Vaihdoin tänä vuonna olohuoneeseen verhot. Otin käyttöön vanhat raakasilkkiset verhot lapsuudenkodistani, jotka olivat olleet säilytyksessä vuosikymmeniä. Pesulan jälkeen ne olivat paitsi sileitä, myös raikkaita ja tasavärisiä. Vanhat pellavaverhot puolestaan muuttavat keväällä mökille, mutta pesetin ne nyt valmiiksi. Pellavan silittäminen on jokseenkin työlästä, mutta pesula teki hyvää jälkeä. Ripustusvalmiina jäivät nämäkin odottamaan.

Tänä vuonna aion hyötyä omistamastani vaatehöyryttimestä enemmän kuin ennen. Ammattilaiset käyttävät sitä jatkuvasti, sillä silitetään ja raikastetaan kaikenlaisia vaatteita. Minulla on tällainen kapine, mutta se on vajaakäytöllä. Haluan saada sen tehokkaampaan käyttöön, ja aion perehtyä asiaan alkuvuodesta. Kyseessä on siis laite, joka toimii sähköllä. Pieni vesisäiliö täytetään, ja laite muuttaa veden höyryksi, jota voidaan puhaltaa vaatteeseen. Näin voidaan suoristaa monenlaisia materiaaleja, jotka eivät kestä tavallista silittämistä. Jos teillä on hyviä vinkkejä höyrystimen käyttämiseen, niin kertokaa ihmeessä!

Kannattaako korjata vai ostaa uusi?

Minulla on ihanan mukavat ja lämpimät lampaankarvatossut, joissa hiippailen usein kotona. Olen saanut ne lahjaksi vuosia sitten, ja kylmänä vuodenaikana ne ovat runsaasti käytössä. Kesäisin ne ovat tosin liian kuumat, joten noin puolet vuodesta ne ovat säilössä odottamassa viileämpiä aikoja.

Kulutus on ilmeisesti ollut kovaa, koskapa huomasin tänä syksynä, että toiseen tossuista oli tullut kaksi reikää. Kantapää oli auennut sauman kohdalta, ja pikkuvarvas oli alkanut pilkistää tossun läpi. Tossuja olisi voinut käyttää näinkin, sillä nuo pienet virheet eivät haitanneet käytössä mitenkään, mutta minua rikkinäisyys vähän häiritsi. Niinpä päätin viedä tossut suutariin, arvelin että ne saisi helposti kuntoon.

Suutarini tarkasteli tossuja, ja sanoi että kantapää voidaan ommella uudestaan kiinni, ja tossun reunaan laittaa paikka, joka kuitenkin jäisi vähän näkyviin. Sitten hän pahoitteli kovasti sitä, että tämä kaikki kyllä maksaisi 20 euroa. Minä taas olin valmis tekemään kaupat saman tien. Jätin tossut suutarille, joka lupasi homman hoitaa, mutta hän edelleen jatkoi pahoitteluja siitä, että korjaus on niin kallis. Ymmärsin asia niin, että suutarin mielestä vähän liian kallis suhteessa tossujen hintaan. Että samalla hinnalla saisi jo melkein uudet. Todella pikaisen haun perusteella uudet tossut maksaisivatkin 20-40 euroa.

Mutta päätin etten halua uusia tossuja, vaan paikan vanhoihin tossuihin. 20 euroa ei ehkä lopulta ole kovin iso summa siitä, että tossut pysyvät toivottavasti nyt käytössä vielä monta vuotta. Toivoisin silti, ettei ammattilainen pyytelisi hintojaan anteeksi. Ymmärrän, että maksamastani kahdestakympistä menee melkein 5€ veroa valtiolle, ja lisäksi vielä eläke- ja muita kuluja. Jos asiakkaaksi tulee joku, joka haluaa mieluummin palvelua kuin uuden tavaran, niin eikö se ole hyvä vaan? Tietysti täytyy antaa arvoa myös sille, ettei suutari ainakaan yrittänyt huijata minua.

Tämä lienee silti nykyisin asia, johon täytyy varautua. Vanhan korjaaminen voi olla paljon kalliimpaa, kuin uuden hankkiminen. Jos haluaa ostaa vähemmän, täytyy varata budjettia myös vanhojen tavaroiden korjaamiseen. Täytyy etukäteen tehdä se valinta, että maksan mieluummin vanhasta kuin uudesta. Tämä on sellainen mentaalinen muutos, joka ei välttämättä ole ihan yksinkertaista tehdä. Olemmehan tottuneet siihen, että monissa asioissa uusi on aina parempi.

Näin siisti ja huomaamaton paikka.