Alkuvuosi on ollut hämmästyttävän tehokas. Olen saanut rastittua vuosi sitten tekemältäni tehtävälistalta monta asiaa! Tärkeimmät: sain vihdoinkin päivitettyä sähkösopimuksemme ekosähköksi. Tästä täytyy antaa kiitosta aktiiviselle myyjälle, joka pyydysti minut kauppakeskuksessa jokunen viikko sitten, eikä hellittänyt ennen kuin sai selville, että meidän tosiaan kannattaisi päivittää sopimuksemme. Sähköfirma pysyi ennallaan, mutta sähkötyyppi ja hinta muuttuivat, molemmat parempaan suuntaan. Sähkö vaihtui uusiutuvaksi energiaksi, ja hinta putosi. Minulla on ollut huono omatunto, etten ole tätä yksinkertaista asiaa saanut tehtyä, sillä se on niitä pieniä asioita, joilla yksittäinen ihminen voi omaan hiilijalanjälkeensä vaikuttaa.
Toinen merkittävä saavutus on se, että meidän makuuhuoneessa on vihdoinkin verhot! Olin niin pitkään pelkkien sälekaihtimien varassa, että olin jo suorastaan unohtanut, miten mukavat ja kätevät verhot oikein ovatkaan. Ne pimentävät huoneen yöllä, ne parantavat akustiikkaa ja saavat ylipäätään huoneen näyttämään paljon paremmalta kuin ennen. Omin voimin ei kiinnitys olisi onnistunut, mutta lastenhuoneen remontin yhteydessä tämäkin työ saatiin teetettyä. Eikä nyt pitäisi olla pelkoa siitä, että tanko romahtaisi itsekseen alas, sen verran perusteellisesti se seinään kiinnitettiin.
Kolmanneksi sain eilen tyhjennettyä korjattavien vaatteiden korin. Korjasin tai parsin kaikki! Nukenpeiton, lapsen talvimyssyn, lapsen käsilaukun, oman pipon, oman neuleen, niskatyynyn, lapsenvaatteen. Siirsin pari pieneksi jäänytta lastenvaatetta ylähyllyn säilytykseen ja kappas vain – tuolin päälle kertynyt kasa olikin hävinnyt. Samaan syssyyn kävin läpi ompelulaatikon, ja karsin ja järjestin sen sisällön. Olen vuosikausia säästänyt kaikki vaatteiden mukana tulevat varanapit. Tajusin, että säästössä on puolet sellaisten vaatteiden varaosia, joita en enää edes omista. Luovuin tarpeettomista ja lajittelin jäljelle jääneet omiin pusseihin. Nappeja tarpeellisempia ovat mielestäni neuleiden mukana joskus tulevat pätkät korjauslankaa. Ne säästin kaikki, sillä niille olen huomannut olevan käyttöä. Pienet rei’ät saa usein siististi parsittua, jos vain on käytössä samaa lankaa, mistä neule on tehty.
Kaiken kaikkiaan olen alkuvuoden saavutuksiin hyvin tyytyväinen. Hulluinta tässä kaikessa on, että näiden asioiden tekemiseen ei lopulta mennyt juuri lainkaan aikaa. Sähkösopimus muuttui viiden minuutin keskustelulla + yhdellä puhelinsoitolla (koska halusin tietyt muutokset laskutukseen). Verhotanko ei vaatinut muuta, kuin että sovin remppafirman kanssa että se kuuluu urakkaan. Jopa tuo korjauskasan selvittäminen sujui lopulta vauhdikkaasti. Yhden vaatekappaleen korjaamiseen meni keskimäärin viisi minuuttia, eli koko kuorma oli hoidettu tunnissa. Jälleen kerran ihmettelen, kannattiko näitä kaikkia tehtäviä lykätä kirjaimellisesti vuosikausia. Tämän kun muistaisi aina jatkossakin! No, parempi kuitenkin tehty kuin tekemättä, vaikka aikaa kuluikin.
