Viime vuoden suutarit, räätälit ja pesulat

Olen myös viime vuonna käyttänyt ompelijan, suutarin sekä pesulan palveluja, enkä voi muuta kuin suositella muillekin. Olen miettinyt, että tänä vuonna haluan ostaa vähemmän uusia vaatteita, mutta näistä palveluista en aio tinkiä. Palveluiden hinta on murto-osa uusien vaatteiden hinnasta, mutta niiden avulla vanhat tekstiilit pysyvät täysin käyttökunnossa, ja näyttävät uudenveroisilta.

Korjautin suutarilla sekä tossut että ostamani vintage-korkokengät. Rahaa ei mennyt paljoa, mutta hyöty oli valtava. Meidän lähisuutari on erittäin hyvä, mikä on suuri onni. Juuri nyt ei ole enempää kenkiä huollettavana, mutta heti jos jotain ilmenee, kuskaan ne hänelle. Vuosittain käytän suutariin rahaa muutaman kympin, se on yksi parhaista investoinneista mitä tiedän. Ostin myös nahkaliikkeestä nyörin, jolla sain korjattua jälleen käyttöön erään riipuksen, jonka kaulanauha oli mennyt poikki. Pieni vaiva, mutta iso ilo. Olisinpa tehnyt sen aiemmin!

Osaan onneksi itsekin korjata kaikenlaista.

Ompelijalla lyhennytin kahdet farkkujen lahkeet. Pienet korjaukset teen itse, siis sellaiset, jotka voi tehdä käsin. Ompelen irronneet napit ja paikkaan pienet reijät, mutta lahkeiden lyhennys sujuu paremmin ammattilaiselta. Toki äitikin voisi auttaa, sillä hänellä on taitoa ja ompelukone, mutta 15€ lahkeenlyhennyksestä on minusta varsin kohtuullinen hinta. Muita isompia vaatekorjauksia ei tänä vuonna tarvinnut tehdä. Lisäksi huollan itse neuleita nyppyleikkurilla, joka saa kaikki neuleet näyttämään välittömästi siistimmiltä.

Pesulaan vien ne vaatteet, jotka eivät siedä vesipesua. Muistelen, että viime vuonna en tainnut juurikaan pesettää vaatteita, mutta muita tekstiilejä kyllä. Keittiön maton pesetin kai pariinkin kertaan, ja lisäksi pesetin verhoja. Verhot voisi kyllä pestä omassakin koneessa, mutta niiden silittäminen on todella työlästä. Pesulassa niistä sen sijaan tulee aivan suorat ja sileät! Vaihdoin tänä vuonna olohuoneeseen verhot. Otin käyttöön vanhat raakasilkkiset verhot lapsuudenkodistani, jotka olivat olleet säilytyksessä vuosikymmeniä. Pesulan jälkeen ne olivat paitsi sileitä, myös raikkaita ja tasavärisiä. Vanhat pellavaverhot puolestaan muuttavat keväällä mökille, mutta pesetin ne nyt valmiiksi. Pellavan silittäminen on jokseenkin työlästä, mutta pesula teki hyvää jälkeä. Ripustusvalmiina jäivät nämäkin odottamaan.

Tänä vuonna aion hyötyä omistamastani vaatehöyryttimestä enemmän kuin ennen. Ammattilaiset käyttävät sitä jatkuvasti, sillä silitetään ja raikastetaan kaikenlaisia vaatteita. Minulla on tällainen kapine, mutta se on vajaakäytöllä. Haluan saada sen tehokkaampaan käyttöön, ja aion perehtyä asiaan alkuvuodesta. Kyseessä on siis laite, joka toimii sähköllä. Pieni vesisäiliö täytetään, ja laite muuttaa veden höyryksi, jota voidaan puhaltaa vaatteeseen. Näin voidaan suoristaa monenlaisia materiaaleja, jotka eivät kestä tavallista silittämistä. Jos teillä on hyviä vinkkejä höyrystimen käyttämiseen, niin kertokaa ihmeessä!

Vaatehuollon kustannukset vuonna 2016

Sen lisäksi, että seurasin vaateostoksia, pidin kirjaa vaatteiden huoltoon kuluneista rajoista. Tämä oli puhtaasti omasta mielenkiinnosta. Tämä ei ollut mikään huolenaihe, mutta toisaalta näistä kuluista ei ollut yhtään sen tarkempaa käsitystä kuin muustakaan. Vuonna 2016 käytin vaatteiden pesettämiseen pesulassa 111,9 euroa. Tämän lisäksi ostin 15 euroa maksaneen mokkanahan suoja-aineen vaaleita talvikenkiä varten. Kokonaissumma siis 126,9€.

Pesetin pesulassa neljä vaatetta: untuvatakin, silkkipuseron, pikkumustan sekä iltapuvun. Kuten huomaa, nuo ovat kaikki sellaisia, että kotipesussa on omat riskinsä. Untuvatakkeja olen pessyt itse omassa koneessa untuvalle tarkoitetulla aineella, mutta takin kuivattaminen pöyheäksi on kokemukseni mukaan aika vaivalloista. Pääsin helpommalla viemällä takin suoraan pesulaan.

Muut vaatteet olivat juhla-asuja. Niiden suhteen tilanne oli sama kuin untuvatakin: peseminen olisi periaatteessa saattanut onnistua, mutta viimeistään silittämisen kanssa olisi tullut ongelmia. Pesula oli järkiperäinen ratkaisu. Olen muutenkin sitä mieltä, että ostovaiheessa on järkevää tarkistaa, miten vaate pitää pestä. Juhlavaatteelle tai takille pesula on hyvä vaihtoehto, koska vaatteita ei ole tarkoituskaan pestä välttämättä jokaisen käytön jälkeen. Sen sijaan arkivaatteena en välitä sellaisista materiaaleista, jotka eivät siedä normaalia pesukonetta. Villavaatteet ovat asia erikseen, koska ne puhdistuvat tuulettamalla, ja useimmat niistäkin voi heittää koneeseen, kunhan käyttää asianmukaista pesuainetta ja -ohjelmaa.

Tuo reilun satasen loppusumma ei siis herätä intohimoja mihinkään suuntaan. Tuon verran tai enemmänkin olen ihan valmis satsaamaan vaatteiden käyttöiän pidentämiseen, sekä siihen, että omaa vaivaa säästyy. Ompelijaa en tänä vuonna käyttänyt, kiitos äitini, joka hoiti kaikki korjausompelut. Hän mm. muokkasi omasta vanhasta pitkästä nahkahameesta minulle polvimittaisen hameen. Jos äiti ei olisi tuota halunnut itse tehdä, olisin vienyt vaatteen ompelijalle lyhennettäväksi. Lisäksi tein itse pieniä korjauksia, kuten päättelin lankoja ja korjasin pieniä reikiä ja repeytymiä. Nahkakenkiä hoidin myös säännöllisesti, vaikka tänä vuonna ei tullut suutarille asiaa.

Ajattelin jatkaa tätä kirjanpitoa myös tänä vuonna, ihan vain omasta mielenkiinnosta. Arvelen, että summa pysyy suunnilleen samana. Pesetän untuvatakkini jälleen siinä vaiheessa, kun säät lämpenevät. Yhdet kengät odottavat korjauttamista. Varmasti jokunen mekko tulee myös pestäväksi jossain vaiheessa vuotta. Harkitsen eräiden housujen teettämistä, mutta en ole vielä päättänyt.

Millaisia vaatteiden huoltoon liittyviä kustannuksia teillä on? Käytättekö pesulaa tai ompelijaa?