Tasan vuosi sitten päätin selvittää paljonko meidän perheessä tulee tekstiilijätettä vuodessa. Sitouduin vuoden ajan punnitsemaan grammalleen kaikki roskiin heittämäni vaatteet ja tekstiilit. Käytin tähän tarkoituksen keittiövaakaa. Lyhykäisyydessään säännöt olivat tällaiset:
- Punnitsen kaiken tekstiilin, mikä menee kirjaimellisesti roskikseen.
- Jätteeksi ei lasketa sellaista tekstiiliä, jonka toimitan esim. Fidalle tai Finlaysonin keräykseen.
- Mukana on kaikki mahdolliset tekstiilit, eli vaatteet, kodin tekstiilit ja matot.
- Mukaan ei lasketa kenkiä, vaikka niissä olisi tekstiiliä.
- Mukana laskuissa on minun, kahden lapseni sekä kodin yhteiset tekstiilit. Puoliso heitti tietysti myös vuoden aikana vaatteita roskiin, mutta hänen vaatteensa eivät ole mukana tässä projektissa.
Projekti sujui hämmästyttävän hyvin. Olen jokseenkin varma siitä, että kirjanpitoni on lähes aukoton. On mahdollista, että siellä on joku yksittäinen rätti jäänyt punnitsematta, mutta kokonaisuudessaan sanoisin että tilastoni kertoo perheeni tuottaman tekstiilijätemäärän todella täsmällisesti.
Paljonko tekstiilijätettä siis näillä säännöillä tuli? Vastaus on tässä: 4,383 kiloa. Siis neljä kiloa, 383 grammaa.
Mitä meni roskiin?
Ylivoimaisesti eniten heitin pois rikkinäisiä vaatteita. Puhki menneistä sukkia, sukkahousuja ja legginssejä, kulahtaneita alusvaatteita, moneen kertaan revenneitä toppahousuja. Monet näistä vaatteista oli myös kertaalleen korjattu, kuten paikattu polvet, ja sitten kun vaate lopulta jäi liian pieneksi, se päätyi roskikseen loppuun käytettynä. Pari yksittäistä vaatetta meni roskikseen matkoilla ollessa, koska niille tapahtui jotain peruuttamatonta, esim. joku oksensi päälle. Kotona ne olisi tietysti pesty, mutta noissa tilanteissa puhdistus ei ollut järkevästi ajatellen mahdollista.
Vaatteiden lisäksi heitin vuoden aikana pois muutamia sekalaisia tekstiileitä, kuten yhden rikkinäisen pesupussin, yhden vanhan nilkkatuen josta elastaani oli kuolettunut sekä sykemittarin vyön samasta syystä. Kodin tekstiilejä en koskaan heitä suoraa päätä, vaan kierrätän ne ensin räteiksi. Osan räteistä pesen käytön jälkeen, mutta sellaiset millä on siivottu jotain oikein likaista, heitän käytön jälkeen pois. Roskiin meni vuoden aikana kolme tiskirättiä ja monta siivousrättiä, mutta niiden yhteispaino oli vain parisataa grammaa. Ei siis mikään iso osa kokonaisuudesta. Sen sijaan kaksi poistettua kylppärinmattoa painoi yhteensä 1,3kg.
Ehkä suurin kysymysmerkki on vanha eteisen kuramatto, joka meni roskiin remontin yhteydessä. Se oli kooltaan monta neliötä, mutta en tiedä onko se varsinaisesti tekstiiliä, eikä se siksi ole tässä tilastossa mukana. Matossa oli paksu, vettä läpäisemätön kumipohja, sekä keinokuituinen pinta. Se ei ole mielestäni tekstiili siinä mielessä, että sitä ei esimerkiksi voinut pestä koneessa, eikä se myöskään käyttäytynyt kuten tekstiili, eli sitä ei esim. voinut taitella. Minusta tämä matto oli enemmän samantyyppinen rajatapaus kuin kengät, jotka jätin myös tästä projektista pois juuri siksi, että iso osa kenkien materiaalista on jotain muuta kuin tekstiiliä, ja pelkän kankaan määrää olisi ollut hyvin vaikea arvioida purkamatta koko kenkää osiin. Tuo eteisen matto oli kuitenkin iso ja painava, ja jos se laskettaisiin mukaan, se painaisi monta kiloa. En pysty painoa kovin hyvin arvioimaan, mutta arvelisin, että sen paino olisi ollut noin 8-10 kg, josta kuitenkin vain noin puolet varsinaista tekstiilimateriaalia. Matto palveli melkein viisi vuotta jokapäiväisessä käytössä eteisen lattialla, missä sen tehtävä oli siepata kaikki kura ja kuona itseensä. Pesetin sen kerran, mutta neljän vuoden jälkeen oli selvää, että matosta oli tullut kestolikainen. Remontin myötä se muuttui muutenkin tarpeettomaksi ja lopulta se hyödynnettiin vielä lattian suojauksessa, kun seiniä piikattiin ja maalattiin. Matosta otettiin siis kaikki mahdollinen hyöty irti, joten sen päätyminen sekajätteeseen ei ole ongelma. Mutta on tietenkin eri asia, onko vuoden kokonaismäärä jätettä reilut 4kg vai 14kg.
Entäs kierrätys?
Tuo reilut 4kg jätettä oli kaikkineen sellaista, että sitä ei olisi voinut kierrättää. Ensinnäkin suurin osa vaatteista oli sukkia, legginssejä ja alusvaatteita, joissa on mukana elastaania. Ymmärrykseni mukaan elastaania sisältäviä tekstiileitä ei voi hyödyntää oikein millään tavalla. Niinpä näiden vaatteiden kuskaaminen johonkin erilliseen tekstiilikeräykseen olisi ollut ajanhukkaa. Puhdasta puuvillaa oli tuosta määrästä taas niin vähän, että en usko ekologiselta kannalta olevan mitään eroa sille, kuskataanko vajaa kilo puuvilla jonnekin eroteltavaksi muista materiaaleista, vai laitetaanko se palamaan energiaksi. Etenkin kun kyse on hyvin likaisista tekstiileistä (rätit).
Mikään näistä poistetuista tekstiileistä ei myöskään ollut enää kierrätyskelpoista jollenkin toiselle käyttöön. Vuotava kurahanska on oikeasti käyttökelvoton vaate. Mikään vaatteista ei ollut sellainen, että sitä kukaan haluaisi tai edes voisi enää uudestaan käyttää. Niinpä on selvää, että yritän aina käyttää kaikki tekstiilit niin loppuun kuin mahdollista. Esimerkiksi ne pari kylppärin mattoa olivat vielä rikkinäisinäkin käyttökelpoiset avoimella parvekkeella. Siellä ne sitten kastuivat ja likaantuivat puolen vuoden aikana niin huonoon kuntoon, ettei niistä ollut enää hyötyä missään muualla.
Reilut 4kg tekstiilijätettä vuodessa. Miten siis meni?
Aloitin punnitusprojektin siksi, että taannoisessa YLEn uutisessa kerrottiin suomalaisten tuottavan noin 13kg tekstiilijätettä vuodessa. En voinut uskoa, että se pitäisi omalla kohdallani paikkaansa. Tämä 12 kuukauden seuranta todistaa, että olin oikeassa. Vaikka mukaan laskettaisiin tuo mattokin, ei henkilökohtaisen tekstiilijätteen määrä ylitä 13 kiloa, sillä tässähän oli mukana myös kahden lapsen roskiin menneet vaatteet, sekä koko perheen käyttämät tekstiilit. Lisäksi isoja mattoja laitetaan roskiin hyvin harvoin. Muistelen, että tätä ennen olen saattanut laittaa roskikseen yhden isomman maton koko elämäni aikana. Nuo aiemmin mainitut kylppärinmatot ovat niin pieniä, että ne voi huoleti pestä pyykkikoneessa.
Johtopäätökseni on, että edelleen ihmettelen, miten kummassa tuota jätettä voi ihmisiltä tulla niin paljon! Laitetaanko roskikseen siis ehjiä ja käyttökelpoisia vaatteita? Tai sellaisia kodintekstiilejä, jotka voisi hyvin hyödyntää vielä siivousrätteinä ynnä muussa käytössä. En tiedä, vähentääkö omaa tekstiilijätemäärääni tämä vimma käyttää kaikki kirjaimellisesti käyttökelvottomiksi. Teen sen kuitenkin siksi, että silloin tekstiilien heittäminen poltettavaksi tuntuu perustellulta ja oikealta ratkaisulta.
Olen toki vuoden aikana luopunut isosta määrästä vaatteita, mutta ne olen myynyt, antanut ystäville tai sukulaisille tai vienyt Fidalle. Esimerkiksi lastenvaatteita on lähtenyt huushollista kirjaimellisesti kassikaupalla, mutta vastaanottaja on seulonut ne kaikki läpi, ja valinnut mieluisensa omaan käyttöön. Fidalle en ole lahjoittanut mitään, mitä en olisi voinut pukea päälleni itse, jos vain koko, väri tai käyttötarkoitus olisi ollut sopiva. On myös merkillepantavaa, että vuoden aikana ei ole mennyt roskiin ainuttakaan neuletta, hametta, mekkoa, housuja tai muuta päällysvaatetta. Sellaisia vaatteita on lähes mahdoton käyttää loppuun. Tämä kokeilu vahvistaa siis entisestään sitä ajatusta, että vaatteita pitäisi ostaa paljon vähemmän kuin nykyisin, sillä vanhat eivät kulu. Samoin käytetyn vaatteen ostaminen tai vaatteiden vuokraaminen tuntuu tämän kokeilun valossa erittäin järkevältä.
Lopetan tekstiilijätteraporttini tähän, mutta kirjoitan varmasti aiheesta jatkossakin. En kuitenkaan viitsi enää punnita jokaista rikkinäistä sukkaa, koska nyt tiedän, millä tasolla tekstiilijätemäärät vuodessa meillä ovat. Vanhat raportit löytyvät tekstiilijäte -tunnisteella.
Miten paljon arveletta teillä tulevan tekstiilijätettä vuodessa? Mitä te sille teette?
Mielenkiintoinen lopputulema! Olen myös tullut siihen lopputulokseen, että vaatteet eivät kyllä juuri kulu käyttökelvottomaksi. Ehkä meillä ihmisillä on hyvin erilaisia standardeja sen suhteen, millainen vaate on liian kulunut?!
Olen siis itse toivonut, että saisin vaatevarastoa pienennettyä kulumisen myötä. Valitettavasti kirjanpitoni näyttää, että määrä vain kasvaa, vaikka ostaminen on hyvin maltillista. Poistuma on siis vielä vähäisempää! Toisaalta olen tällä hetkellä 26 vuotias ja vaatevarastossani on paljon vaatteita siltä ajalta kun olen kasvanut ”aikuisiin mittoihini”. Voiko olla, että 10 vuotta vanhat vaatteet alkaisivat pian antaa periksi isommissa määrin…?
Uskon, että standarditkin ovat erilaisia. Minulla on se hyvä puoli, että voin kierrättää mökkivaatteeksi kaikki pikkuvialliset. Polvesta puhkinaiset farkut kelpaavat siellä erinomaisesti. Kaupungissa en niitä pitäisi. Mutta sitten esimerkiksi sukka menee roskiin, kun siinä on reikä, paitsi villasukat jotka on järkevää paikata. Mutta bambuiset nilkkasukat hiutuvat niin olemattomiin, että niitä ei kannata paikkailla.
Kiitos raportista ja keskustelun aloituksesta! Tämä on taas tärkeää!
Hmmm.
🐿 Sukat.
Yleensä ostan vain ohuita villaisia nilkkasukkia. Käsinkudotut parsin virkkuukoukulla (tytär opetti).
– Joko käytän vähän rikkinäisiä puhtaita sukkia pikkurepussa tilanjakajina ( muovikorttikirjaset, kolikot, tukkalenkit ym)
– tai leikkaan niistä varret talteen ja käytän niitä ranteen- tai nilkanlämmittäjinä.
– loppuosa vaikka kengänkiilloitukseen.
🐿 Sormikkaat.
Nukeille tai marioneteille villatakki: kaksi sormea hihoiksi, 1-2 taskuiksi, ym. Keskeltä halki.
🐿 Silkkileggingsit.
Leikkaan risat kohdat pois ja käytän mökillä ehjien kanssa lisälämmikkeenä. Lopuista matonkuteita -> virkattuja istuinalustoja, ym. En heitä muutenkaan silkkiä roskiin , vaan säästän matonkuteiksi.
🐿 Äxän rikkinäiset paidat. Jos ovat yhtään harsomaisia, leikkaan paloiksi, joita voi käyttää kertakäyttöisesti käsipyyhkeinä. Ne voi vielä pestäkin. Joku haluaa siksakata.
Isohkoa siistiä ja ohutta palaa käytän japanilaiseen tapaan käsilaukkupyyhkeenä, repussa.
Laadukkaat ja / tai kauniit risat kankaat leikkaan paloiksi ja päätän niille käytön tapaus kerrallaan. Nyt juuri haaveilen tekeväni pieniä yliolan-laukkuja joihin mahtuu matkapuhelin, huulipuna ja avaimet. Paloistakin voi tehdä. Crazy-tilkkutöitä voi myös tehdä .
Joskus on pakko heittää jotain jämiä roskiinkin, ja täytyy myöntää että on vaikeaa. 😂
Hienoa! Yritän toimia myös noin.
Vau, sinä olet kyllä hionut prosessin huippuunsa!
Olen punninnut melko tarkkaan kaiken sen tekstiilin, jonka olisin heittänyt roskiin, mutta kussakin kierrätykseen ( jos edes jotain voisi käyttää uusiokäyttöön). Nämä tekstiilit ovat olleet rikkinäisiä, paikattuja, tahraisia tai muuten kulahtaneita. Näiden lisäksi olen vienyt vaatteita Fidaan tai vastaavaan, olen antanut vaatteita, myynyt kirpparilla ja nettikirppareilla. Punnittujen tekstiilien määrä on melko tarkkaan 41,5 kg!!!!Aivan järkyttävä määrä, mutta en olisi voinut tehdä noille tekstiileille mitään muuta. Vaikka mitä vinkkejä olen lukenut, mutta en voi tehdä liikaa rättejä, enkä voi hyödyntää esim. hajonneita toppahaalareita tai ulkoiluvaatteita. Pahimmillaan keväällä saattaa olla kasa rikkinäisiä vaatteita, joita ei voi todellakaan antaa kenellekään. Suurin osa tekstiileistä on kiertänyt monta lasta ja ne eivät harmita. On joukossa toki ollut vaatteita, jotka ovat kestäneet vain yhden kauden. Kuten yksi toppahaalareita, joka oli käytössä 3 kk ja olin korjannut sen monta kertaa Lopulta lumi meni vuoren sisälle asti. Jos leikit ulkona ovat rajuja, niin siinä ei kalliimpi laadukas merkkikään kestä. Panssaria olla pitäisi 😂
Olen samaa mieltä, että jossain kohdassa täytyy vain todeta että tämä on roska, ja sitten laittaa se roskiin. Jos vaate on täysin palvellut, ei sen polttaminen ole minusta hirveän iso ongelma. Tosin mieluummin toki juuri niin että vaatteesta riittäisi enemmän kuin yhdelle lapselle, mutta tiedän kyllä tuon tilanteen, että aina se ei vain onnistu. Viime vuonna meni reiman toppahousut ihan silkasta kulutuksesta rikki. Tänä vuonna ajattelin valikoida sellaisen mallin, jossa kankaan kestävyys on merkitty korkeaksi. Jos sillä olisi jotain merkitystä. Minusta vaatteen pitäisi kyllä kestää ainakin se yksi käyttökausi alusta loppuun.
Olin kesällä pari päivää tutustumassa yhden jäteaseman toimintaan ja ihmiset todella heittävät ehjiä vaatteita roskiin. Eikä pelkästään ehjiä vaatteita vaan ihan kaikkea käyttökelpoista tavaraa huonekaluista vaatteisiin ja astioihin. Olin kyllä vähän järkyttynyt siitä kaikesta tavarasta mikä roskiin joutui ja teki mieli pelastaa kaikki käyttökelpoinen sieltä.
Tätä en PYSTY käsittämään. En vaan pysty. Siis ymmärrän, jos on vaikkapa kuolinpesän tyhjennys, tai joku muu vastaava tilanne, mutta siis se että heittää omaa ehjää tavaraa roskiin vain siksi että se on tarpeeton? Se on kyllä erikoista.
Tekstiilijäte, vaikka siinä olis elastaaniakin, kelpaa Reccille. Siitä tehdään vaikka mitä. Niin ja voithan sä tuollaiset vaatteet käyttää rätteinäkin loppuun. Sukatkin.
Mä oon tosi pihi nykyisin ja parsin sekä kursin. Kun lapseni olivat pieniä, paikkailin heidän vaatteitaan. Katsopa Parsi ja paikkaa -sivu täällä FB:ssa.
Kiitos Irene noista tiedoista!
Parsi ja paikkaa! Sellaista olenkin kaivannut!
Heti sinne! 😚😊
Mutta voidaano siitä tehdä vaikka mitä? Minä olen ymmärtänyt, että elastaani tukkii esimerkiksi ne koneet, jotka möyhivät tekstiilejä silpuksi. Siitä on mm. tuossa Outi Pyyn artikkelissa, jonka linkkasin tekstiin. Jonkin verran säästän sukkia kenkien kiillotusta varten, mutta rajansa kaikella. Sukkia menee rikki nopeampaa tahtia kuin kenkiä pitää lankata 🙂 Ja kaikista t-paidoista ym. kertyy niin paljon rättimateriaalia, että hukkuisin näihin rikkinäisiin vaatteisiin jos säästäisin kaiken.
Ihan koko vuotta en jaksanut punnita, mutta meillä meni keskimäärin 2 kg kuussa tekstiilejä roskiin nelihenkisellä perheellä. Eniten juurikin monen lapsen käytössä jo olleita vaatteita, joista ei kuopuksen jälkeen enää ollut seuraavalle käyttäjälle.
Suurinpiirtein puoleen päästiin siis tuosta 13 kilosta/henkilö. Tosi vaikea kyllä minunkin kuvitella, että jos lapsia ei olisi, niin pääsisin lähellekään samanlaista määrää.
Luulen, että koska olen tähän asiaa nyt kiinnittänyt huomiota, olen ollut vielä normaaliakin tarkempana sen suhteen, mitä laitan roskiin. Mutta jos vaate on peruuttamattomasti rikki, se kyllä menee roskiin. Lastenvaatteita paikkailen ensimmäisen kierroksen, mutta monta kertaa paikatut laitan lopuksi roskikseen. Sen sijaan omia vaatteita saa harvoin kulutetuksi puhki. Farkkuja menee, mutta esim. paitoja ei.
Ylempänä oleva esimerkki marionettien villatakista on herttainen, mutta onko sillä merkitystä. Eli kokonaisuuden kannalta ei kai ole väliä sillä, lojuuko rikkinäinen asuste laatikossa vai onko siitä tuunattu jotakin. Tämä on asia, joka itseäni jatkuvasti vähän häiritsee: kierrätyksen suuret linjat peittyvät helposti näpertelyyn.
Nämä ovat henkilökohtaisia valintoja, joita jokainen tekee omien resurssien ja arvojen ohjaamana. Jos nauttii askartelusta, niin silloin kyse on muustakin kuin kierrätyksestä. Toisaalta suuren kokonaisuuden kannalta olennaista ei ole se, tuunaako vanhoista vaatteistaan jotain muuta, vai laittaako ne roskiin. Olennaisempaa on yleisesti ottaen kulutuksen vähentäminen ja nimenomaan se, ettei aidosti käyttökelpoista vaatetta hylätä. Tai näin näen sen itse. Kuten joku tuossa yllä sanoi, roskiin menee ilmeisesti suuret määrät myös oikeasti ehjää ja hyvää tavaraa, johon on vain kyllästytty. Tai sitten vaatetta, joka on kulahtanut roskiskuntoon hyvin lyhyen ajan jälkeen. Se että tällaista jätettä ei tulisi ollenkaan, vaikuttaisi jo paljon.
Jaana, olet aivan oikeassa, periaatteessa.
Lisään kuitenkin:
– Teen kaikkea muutakin ilmaston, maapallon ja luonnon eteen.
– Kirjoitan ministereille ym, keskustelen tieteentekijöiden kanssa, ja kerron muille.
– Olen myös lopettanut kohteliaana olemisen: sopivissa paikoissa otan puheeksi ilmastokysymyksen. Yllättävästi syntyy keskustelua. Toisaalla yhä törmää tietämättömyyteen & välinpitämättömyyteen.
Teen itsekin ilmastotekoja, muitakin kuin (aikuisten&lasten) marionettiteatterin vaatteita. 😉 😊
Pieni söpö takki 🐻 oli oikeastaan vain irrallinen esimerkki: pidän koko ajan takaraivossa tätä perusasennetta.
Sen sijaan että lähtisin autolla kangaskauppaan ostamaan metrin palan kangasta ja ompelisin siitä takin, saankin oitis 3 minuutissa kolmella saksen nirhaisulla heti-valmiin vaatteen. Roskaa säästyy 100 g . Kemikaalikuormaakaan ei tule lisää sisäilmaan.
”Mikään ei ole niinkuin ennen.”
Tämä on sellainen projekti, jonka suunnittelen toteuttavani itsekkin. Ihan vaan haluan nähdä mitä oikeasti heitän pois ja mitä hyötykäytän itse.
” …roskiin menee hyvää tavaraa johon on vain kyllästytty”.
Luultavasti nämä poisheittäjät eivät taida seurata näitä kirjoituksia.
Vaatteen heittäminen roskiin on muutenkin huomattavasti helpompaa kuin sen kierrättäminen. Auttaisiko kierrätyslaatikoiden suurempi määrä? Entä jos kierrätettävistä tekstiileistä saisi vähän rahaa kuten pulloista? Tosin henkilö joka heittää roskiin käyttökelpoisen vaatteen ei liene yleensä pienen rahan puutteessa.
Luulenkin että kierrättämisen helppous ja
kierrätyslaatikoiden läheisyys olisi tärkeintä.
Mitä tulee turhiin vaateostoksiin, oma heikko kohtani on juhlavaatteet.
Kuka muu on ostanut ’pikaistuksissaan’ kesähäihin kertakäyttöiseksi osoittautuvan vaatteen?
Itsellä ei ole mikään ongelma kierrättää vaatteita. En vain ole koskaan kiinnittänyt huomiota heitänkö jotain oikeasti pois roskiin. Minä kun kierrätän tekstiilijätteen itse, hyödynnän siis. Käyttökelpoinen meillä menee Hope -yhdistykselle, huonompi muokkautuu joskiskin toiseksi ja se ihan kamala rätti, tosiaan muuttuu rätiksi. Leikkuujätteenkin useasti ompelen kankaaksi, josta voin ommella jotakin uutta kivaa. Itse en osta uusia vaatteita kuin äärimmäisessä pakossa, yleensä ostan kirppareilta.
Tekstiilikierrätykseen voi ja kannattaa jättää myös elastiini sisältävät vaatteet. Lisäksi joillain paikkakunnilla on työpajatoimintaa, missä hyödyntävät muuten käyttökelvotonta tekstiiliä. Roskis ei ole ikinä oikea paikka tekstiilijätteelle! Nykyään monet liikkeet (kuten h&m) vastaanottavat tekstiilijätettä, ja saapa siitä vielä alekoodinkin tuotteisiin.
Olet oikeassa siinä että elastaania sisältävät vaatteet voi kyllä laittaa noihin keräyksiin, mutta niistäkin ne menevät poltettavaksi. Jos tekstiilissä on elastaania, sitä ei voida jatkohyödyntää mitenkään. Siitä ei voida tehdä rättejä, eikä siitä voi tehdä edes pehmusteita. Joten jos vaatteessa on elastaania, ainoa tapa on käyttää se mahdollisimman loppuun, ja sitten laittaa se poltettavaksi.
Juuri niin!
Huomaan kuitenkin että on vaikea löytää vaatetta jossa ei olisi elastaania.
Yhteenvetona:
1. Ostan mahdollisimman vähän. Jos pakko, ostan kirpputorilta, mutta katson ensin omasta kaapista.
2. Paikkaan ja parsin, sekä tuunaan.
3. Käytän tekstiilit mahdollisimman viimeiseen riekaleeseen.
4. Siedän kuluneisuutta ja paikkoja. (Suojeluspyhimyksenä Elias Lönnrot, jonka koti oli Paikkarin torppa.)
Tekstiilien käytöstä/poistosta vuonna 2018 – Koska peruskarsintaa vaatekaapeissa ja liinavaatekaapissa on tehty jo edeltävinä vuosina, kovin paljoa lisää poistoa ei ole tullut. Lähinnä varvasreikäisiä nilkkasukkia on poistunut, ja risoiksi hapertuneita tai joustavuutensa menettäneitä alusvaatteita on hävitetty ja korvattu uusilla. Usein ostan vähintään 2 paria samanlaisia nilkkasukkia, että käytännossä niille tulee kolmen parin elinkaari: kun kahdesta parista toinen sukka reikiintyy, vielä on jäljellä kaksi ehjää sukkaa eli se kolmas pari. En kuitenkaan ole ruvennut käyttämään eriparisia sukkia nuukuudessa. Ai niin – keväällä hankin itselleni kunnon höyhentyynyt ja täkin – ja virattomiksi jääneet on pesty ja odottavat kassissa, mitä niille tekisin. Eivät ole vielä poistneet asunnosta. Ovat olleet kesäkauden varapeittoina ja tyynyinä velipojan vieraillessa.
Juuri pari päivää sitten pojanlapset olivat täällä ja tyttö halusi tehdä jotain isänpäivälahjaa. Niinpä kaivettiin esiin parittomien (ehjien) nilkkasukkien pussi, ja sieltähän löytyi mainio vaaleanharmaa ”hattivatin kuori”, johon pantiin sisukseksi littaiseksi nukutun ja pestyn tyynyn ontelokuituseosta. Hyvä etten ehtinyt sitä tyynyä hävittää! Tästähän syntyi mainio pullea hattivatti ja käsityöharjoitus. Hattivatin vartta vähän lyhennettiin sukanterää leikkaamalla. Täytteet sisään, umpeen ompelemisen harjoitus ja nappisilmien ompelemisen harjoitus (kyllä oli tarkkaa hommaa!). Ja leveä hymy vielä tossukynällä. Isi on varmasti onnellinen kun on tänään isänpäivänä saanut rakkaudella tehdyn hattivattinsa!
Useita vuosia sitten Huutonetissä oli myynnissä paljon alkuperäisiä puuvillaisia marimekon raitapaitoja ja ostin niitä silloin monta eri väreissä. Niitä käytän edelleenkin, ja kun pesukierto ei ole jokaviikkoista, ne kuluvat hissunkissun ja tasaisesti. Ihoni ei oikein siedä keinokuitujen kosketusta. Siksi puuvillaiset maripaidat ovat suosikkejani. On niistä muutama jo joutunut joko roskiin tai ehjät kohdat vielä lasten käsityöharjoituksiin. Väärän kokoiset tai -väriset menivät miniän toimesta kirpparille ja myös kaupan.
Minulle vaatekaapin sisus ei ole enää ongelma. Sellaiset, joita takuulla en käytä, on jo poistettu, ja käyttövaatteet konepesun ja kuivatuksen jälkeen menevät samantien hengareissa tai pystyviikattuina elfa-koreihinsa. Itseasiassa tykkään juuri tästä puhtaiden vaatteiden järjestelyvaiheesta. Eivät ne jää mihinkään ajalehtimaan.
Viime talvena olin sitä mieltä, että keveämmillä talvisäillä fleece-välitakin kanssa käyttämäni goretex-kuoritakki on jo aikansa elänyt. Hankin tilalle uuden lyhyen ja kevyen vaalean toppatakin, ja sitä ilollan käytin koko kevättalven. Mutta poistotuomion saanut punainen goretex-takki jäi hävittämättä ja onkin kummasti taas noussut käyttövaatteksi. Eihän näillä marraskuisilla tihkurantäsäillä yhtään haittaa se, jos hihansuut on jo puhki rispaantuneet. Pääasia, että takki suojaa vielä sateelta niinkuin se tehtävä on. Voinpa sanoa takille: kiva kun olet olemassa!
Hyvää marraskuun jatkoa!