Arkijärki-podcast 18: Kauanko tavarat kestävät?

Tässä jaksossa pohdin, miten kauan erilaisten tavaroiden kuuluisi kestää, ja mikä yhteys on laadulla ja kestävyydellä. Tiesittekö, että esimerkiksi vaatteille on olemassa kuuden kuukauden virhevastuu. Toisin sanoen oletetaan, että vaate kestää puoli vuotta hyvänä. Mutta eikö se ole varsin lyhyt aika? Minulla on runsaasti 10 vuotta tai vanhempiakin vaatteita, ja mielestäni ne ovat kestäneet hyvin, enkä näe että ne olisivat lähiaikoina kulahtamassa käyttökelvottomaksi. Tosiaalta pohdin podcastissa myös sitä, että vaatteiden kulumista on vaikea arvioida, sillä siihen vaikuttaa mm. se, montako samanlaista kaapista löytyy. Jos omistaa 10 paria sukkia, ne kuluvat loppuun nopeammin kuin jos omistaa 20 paria, olipa sukkien laatu mikä tahansa.

Tämän podcastin kesto on noin 15 minuuttia.

Marie Kondon valkoiset huoneet

Liityin muutama kuukausi sitten instagramiin. Aloin seurata Marie ”Konmari” Kondoa, sillä minua kiinnosti kovasti, millaisia asioita hän nostaa omalle sivulleen. Hänen kuvavirtaansa seuratessa on käynyt ilmi ainakin yksi asia: Marie tykkää valkoisesta.

Tuntuu ihan siltä, että konmari-metodilla kodeissa tapahtuu jonkinlainen tehovalkaisu, ainakin jos Marien instagramia uskoo. Valkoisia seiniä, valkoisia mattoja, valkoisia hyllyjä, valkoisia kirjoituspöytiä, valkoisia verhoja, valkoisia sohvia, valkoisia astioita, valkoisia kylpyhuoneita. Sellaiset huoneet, joissa olisi mitään muuta väriä, ovat todella harvinaisia. Joskus valkoisessa huoneessa on pieni väriläiskä seinällä. Kenties silkkipaperista taiteltu origamilintu tai jotain vastaavaa. Muuten seilataan kokovalkoisella merellä.

Yksityiskohta lempitaulustani. Missä konmari-ihmisten taulut piileskelevät?

Valkoinen on ihan hyvä väri. Meilläkin on valkoiset seinät ja monessa huoneessa valkoiset verhot. Mutta seinät ovat valkoiset siksi, että taulut ja julisteet pääsevät oikeuksiinsa, ja verhot valkoiset siksi, että pidän niiden läpi siivilöityvästä valosta. Mutta kun katselen noita valkoisia konmari-huoneita, tuntuu että kuvat voisivat olla yhdestä ja samasta kodista. Niin samanlaisilta ne kaikki näyttävät. Konmarikodissa on kaikkialla valkoista, paitsi sohva on harmaa. Seinillä ei ole tauluja, mutta kirjahyllyltä saattaa löytyä kehystetty mietelause. Hyllyillä on valkoisia säilytyskoreja, jotka on aseteltu niin väljästi, että väliin jää runsaasti tilaa. Astiat ovat avohyllyillä, eikä keittiössä ilmeisesti kokata, kun ne eivät kerää rasvaa pintaansa.

Olohuoneen matto. Rakastan tätä!

Kun kuvia katselee, en voi olla ihmettelemättä, miten noissa kodeissa asutaan? Eivätkö ihmiset ripusta seinilleen iloa tuottavia kuvia? Karsitaanko kirjat todella niin minimiin, ettei niitä pinoudu millekään hyllylle? Eikö kunnon konmaristi tykkää väreistä, kuoseista tai yllätyksellisyydestä? Eikö konmarikodissa viherkasvit koskaan rönsyile holtittomasti? Ymmärrän, että tietysti kaikki haluavat kuvissa esitellä kotinsa siisteimmillään. Varmaankin noissa valkoisissa täydellisyyksissä on myös elämää, jota ei vain kuvasta näy. Mutta mietin silti, että tämän kaltainen kauneus on omista mieltymyksistäni kovin kaukana. Meillä ei suinkaan ole riemunkirjavaa, mutta seinillä on tauluja, matoissa on värejä, sohva on raidallinen kirjapinoja on kaikkialla, vaikkei niitä edes ehdi lukemaan.

Sohva on yli 10 vuotta vanha. Ei aikeita uusia sitä.

Kun konmarikuvia katselee, huomaa nopeasti, että ainakin Marien omassa kuvavirrassa tietyt asiat ovat muotia. Ikean neliönmuotoiset Lack-hyllyt, Vitran tuolit, Applen tietokoneet (kaikki valkoisena luonnollisesti), dymolla merkityt maustepurkit, punotut tai kudotut säilytyskorit ja ne jo edellä mainitut harmaat, graafiset sohvat tuntuvat muodostavan konmari-estetiikan ytimen. Hassua on, että onhan meilläkin kotona juuri tuo sama Ikean hyllykkö, mutta se ei ole makuuhuoneen seesteinen säilytystila, vaan se palvelee työhuoneessa kodin kierrätyskeskuksena. Olen täydentänyt valkoista hyllyä mustilla säilytyslaatikoilla ja sinisillä Ikeakasseilla – vaikutelma on kaukana seesteisestä, mutta käytännöllisyydestä annan täydet pisteet.

Viltti ja toinen viltti.

Epäilemättä virallinen totuus on, että konmaria voi soveltaa millaiseen kotiin tahansa, mutta ainakaan Marien Kondon instagram-virtaa seuraamalla ei voi välttyä ajatukselta, että todellisessa konmarikodissa on valkoista ja avaraa. Kaikenlainen runsaus – ei vain tavaroiden vaan myös värien, kuvien, visuaalisten ärsykkeiden, muotojen ja materiaalien runsaus – tuntuu olevan konmarissa epätoivottua. Konmarissa on hyvätkin puolensa, mutta tämä kauneusihanne tuntuu minusta vieraalta. Katsokaa nyt vaikka tämän postauksen kuvia, jotka ovat kaikki yksityiskohtia meidän olohuoneesta. En usko, että nämä läpäisisivät Marien seulaa, vaikka vakuutan että ilahdun jokaisesta joka päivä.

(Vilahduksia meidän kotoa voi kurkata arkijarki.netin instagramista.)

On heitetty roskiin vaatteita. On shoppailtu uusia.

Pitkästä aikaa onkin jotain kunnollista raportoitavaa tekstiilien saralla! Tietysti kun kyse on jätteen sekä shoppailun vähentämisestä, sellaiset kuukaudet kun mitään merkittävää ei tapahdu, ovat juuri sitä mitä pitääkin. Mutta onhan se vähän tylsää sekä lukea että kirjoittaa sellaisia raportteja, joissa ei sen enempää osteta kuin heitetä poiskaan mitään. No, tätä ongelmaa ei viime kuussa ollut.

Ensin poistot: heitin roskiin 465g tekstiilejä. Siis lähes puoli kiloa! Tuli oma ennätys. Tuo määrä sisältää yhden nilkkatuen, joka oli iän myötä pilaantunut. Ritisi vain, ei toiminut enää. Loput tekstiilit sisälsivät kolmea kategoriaa: alushousuja, sukkia ja tiskirättejä. Käytän pestäviä tiskirättejä, mutta jossain vaiheessa ne muuttuvat niin rähjäisiksi, että ne pitää heittää pois. Sukkia ja sukkahousuja kului puhki sekä minulta että lapsilta. Päätin myös, että  kolme paria pikkareita oli nyt tullut siihen pisteeseen, että niitä saattoi sanoa loppuunpidetyiksi. Tuohon vajaaseen puoleen kiloon sisältyi siis yhdeksän erillistä tekstiiliä (lasken sukkaparin yhdeksi).

Entäs ne ostokset sitten! Kaikki alkoi tietenkin niistä talvinilkkureista, jotka nimenomaisesti ostin, en shoppaillut. Sitten lähdin lomalle. New Yorkiin. Voitte ehkä arvata mitä siellä tapahtui?

Shoppailulakon yksi hyvistä puolista on tämä: kun tietää, ettei tavallisesti osta kovinkaan paljon, voi tällaisina erikoisviikkoina shoppailla ilman huonoa omaatuntoa. Tässä kohdassa paino on nimenomaan sanalla tietää. Kun olen monta vuotta pitänyt tarkasti kirjaa ostoksistani, tiedän paljonko kuukaudessa tai vuodessa ostan. Vielä muutama vuosi sitten olisin ajatellut samalla tavalla, paitsi että oikeasti olisin vain kuvitellut niin, ja sitten shoppaillut kotona ihan kuin ennenkin. Mutta nyt tiedän oikeasti, että yksi erikoisviikko ei silti nosta vaateostosten määrää vuositasolla, kun esimerkiksi tästä maaliskuusta tulee luultavasti taas nollakuukausi. Ostin matkalta

  • Mintunvihreät tennarit (oli ostoslistalla)
  • Kietaisumekon (lyhythihainen ja pitkähelmainen, kesäkäyttöön)
  • Puuvillaneuleen (lyhythihainen musta perusneule Uniqlosta)
  • Ylisuuren neuleen, jota voi pitää vyön kanssa mekkona
  • ”Boyfriend” -malliset farkut (oli ostoslistalla)
  • Siistit farkut
  • Ostin myös hieman kosmetiikkaa; yhden luomivärin sekä muutamia kasvonaamioita, jotka tosin käytin jo matkalla ollessani.

En erityisemmin etsinyt alennuksia, mutta farkkuja lukuunottamatta kaikki sattuivat joko olemaan alessa tai muuten vain edullisia (Uniqlo). Farkkujen kohdalla en katsonut hintaa. Löysin juuri sellaiset rennot farkut, joita olen halunnut, ja samalta merkiltä vielä toiset, siistit bootcut -malliset farkut siihen päälle. Hyvin istuvat farkut toivotussa mallissa ovat sellainen ihme, ettei niiden kanssa pidä jäädä epäröimään, vaan marssia suoraan kassalle.

Saalista

Kokonaisuudessaan käytin vaateostoksiin rahaa noin 450€. Tosin tämä on arvio, sillä ostokset olivat tietysti dollareissa ja vaihtokurssi vaikuttaa lopputulokseen. En jaksanut kaivaa sentintarkkoja summia verkkopankista, vaan käänsin hinnat kuittien perusteella.  Tuosta summasta farkut muodostavat suurimman osan. Ostin muuten nuo farkut matkan viimeisenä päivänä 1.3., joten kirjaimellisesti ottaen ne kuuluisivat maaliskuun raporttiin. Listaan ne kuitenkin tähän, koska tuntuisi hupsulta jakaa matkan ostokset kahdelle kuukaudelle yhden päivän takia.

Minulla oli mielessä muutamia muitakin juttuja, joita en etsimisestä huolimatta löytänyt. Olisin halunnut esimerkiksi kirkkaanvärisiä neuleita (mutta koko kaupungissa ei tuntunut olevan enää lainkaan neuleita myynnissä), siistejä yöasuja (ei tullut vastaan itsestään enkä ehtinyt niitä metsästää) ja leveälahkeisia housuja (sovitin kahdet, ei toiminut). Matkan päätarkoitus ei kuitenkaan ollut shoppailu, joten en käyttänyt etsimiseen aikaa.

Uudet vaatteet toimivat vanhojen vaatteiden kanssa ja niitä voi stailata monella eri tavalla. Ne sopivat kapseleihini, joiden parissa työskentelen parhaillaan siellä kurssilla. Sitä paitsi niin tarpeellinen kuin shoppailulakko onkin, on silti ihanaa saada välillä uusia vaatteita. Tässä muuten vielä yksi hyvä syy ruveta ostolakkoon. Kun ostaa tosi harvakseltaan, uudet vaatteet tuntuvat vieläkin erityisemmiltä, silloin kun kaupoille lähtee.

Tällainen erikoiskuukausi täällä! Miten teillä menee?

Viikon vinkit: muovittomuutta, hometta ja perintöturkiksia

Arkijärki.net on ollut hiihtolomalla kuluneen viikon. Nyt olen taas työpöydän ääressä, ja huomenna tulossa helmikuun tekstiiliraportti. Vaatteita on sekä tullut että mennyt huomattavasti vilkkaammin kuin pitkään aikaan. Sitä ennen kuitenkin viikon vinkit.

Muovittomuudesta puhutaan paljon, ja olikin kiinnostavaa lukea uutinen muovittomasta ruokakaupasta. Tämä ihme sijaitsee Amsterdamissa, ja itse asiassa kyse on yhdestä osastosta, ei sentään koko kaupasta. Minusta tuntuu, että muovittomuudesta on tulossa vähän samanlainen ilmiö kuin luomu aikoinaan oli. Aluksi sitä ihmeteltiin, pidettiin turhana ja kalliina ja muutamien erikoistyyppien hömpötyksenä. Mutta niin vain luomustakin on tullut normaalia, ja luomuvaihtoehtoja löytyy tavallisesta lähikaupasta melkein joka kategoriasta. Keskon ja SOK:n tyrmäävät kommentit muovittomuuden mahdottomuudesta kuulostavat minusta aika samanlaisilta. Uskon kuitenkin, että tämä trendi ei ole ohimenevä. Yhä useampi kuluttaja ei halua käyttää muovia, jos vaihtoehtoja on. Joten kaupat hoi, tarjotkaa niitä meille! (YLE)

En tähän hätään muista, olenko linkannut tätä jo aiemmin, mutta edelliseen liittyen tässä on erittäin hyvä tietopaketti muovin kierrättämisestä. Eli millaista muovia muovinkeräykseen, miten puhtaana ja missä muodossa. (HS)

Kevennetään tunnelmaa klassisella pelottelujutulla – missä kaikkialla saattaakaan kasvaa hometta? Totuuden nimessä on kyllä kerrottava, että olen löytänyt hometta jääkaapistani (lasisen hyllyn takareunasta seinän välistä). Muista jutun mainitsemista paikoista en, mutta muuta köhnää niistä kyllä löytyy. (Iltalehti)

Loppuun vielä kiinnostava kysymys: mitä mieltä olette perintöturkiksista? Turkistarhaus on kieltämättä epäeettistä, tosin en tiedä onko se sen epäeettisempää kuin broilerintuotanto ja mikä tahansa lihatuotanto muutenkaan. Turkiksilla on kuitenkin broileria huonompi maine. Mutta mitä jos turkki onkin mummulta peritty. Voiko sitä käyttää? Minun mielestäni kyllä voi. Hulluuttahan olisi jättää se koiden syötäväksi kaappiin etenkin tällaisilla pakkasilla. Itse en turkkia omista (enkä tule sellaista perimäänkään), mutta jos vastaan tulisi kaunis vintageturkki, voisin kyllä harkita sen ostamista. Entä te? (YLE)

Viikon vinkit: Yritysaktivismia, lisää leikkuulaudoista sekä vesijalanjälki

Tässä mielenkiintoinen artikkeli siitä, onko Finlaysonin vähän poikkeavat kampanjan silkkaa markkinointia, vai onko yritys ihan oikeasti maailmanparannusasialla. Tykkään monista Finlaysonin kampanjoista tosi paljon. Esimerkiksi ne lakanat, joilla luvataan 50 vuoden takuu, erilaiset vaatekeräyskampanjat ja muut vastaavat ovat minusta olleet aivan nerokasta markkinointia. En ole tullut ajatelleeksi, että kyseessä saattaisi oikeasti olla kyse yritysvaikuttamisesta. Siis sellaisesta, että yritys käyttää huomioarvoaan edistääkseen arvojensa mukaisia asioita. Mielenkiintoinen ajatus kaikkiaan! (Mainonta & Markkinointi)

Tässä jatkoa viime viikon leikkuulautajuttuun. Iltasanomissa listataan muovin ja puun hyvät ja huonot puolet. Alan kallistua jutun mukaiseen ratkaisuun, että on hyvä olla molemmat versiot.

Hiilijalanjälki on kaikille tuttu, mutta entä vesijalanjälki? Makeasta vedestä on monin paikoin pulaa, ja mm. eri kasvien viljely kuluttaa eri määrän vettä. Tässä YLEn jutussa perehdytään aiheeseen tarkemmin ruuan näkökulmasta. Vesijalanjäljen koko ei tietenkään määrittele automaattisesti ruoan eettisyyttä, mutta se on yksi näkökulma, jota voi miettiä. Peruna on tässä suhteessa erinomainen raaka- aine!

 

Arkijärki-podcast 17: Uudet roskat ja vanhat roskat

Tässä jaksossa pohdiskelen sitä, minkä takia uusia tavaroita on helpompi laittaa kiertoon kuin vanhoja. Olen huomannut, että jos yrittää laittaa vanhaa, tiensä päähän tullutta tavaraa roskiin, alkaa arveluttaa eikö sille kuitenkin löytyisi vielä jotain uudelleenkäyttöä. Minusta tuntuu, että välillä meillä on suorastaan pelko tuottaa roskia. Samaan aikaan helpoin tapa välttää roskien tulemista on olla hankkimatta uutta tavaraa, jolle ei ole pitkäaikaista käyttöä. Tässä on minusta mielenkiintoinen ristiriita. Podcastin kesto on 13.40.

Podcastissa mainittu kaupallinen yhteistyö Caps Lookin kanssa: käyttämällä koodia arki saat 20€ alennusta kapselipukeutumisen kurssista. Ilmoittautumisaika loppuu perjantaina 22.2.2018 klo 24.00. Tällä kertaa tarjolla on myös Arkijärjen oma bonus! Ilmoittautumalla  kurssille tästä linkistä, saat lisäksi kirjoittamani e-oppaan nimeltä Onnistunut ostolakko. Onnistunut ostolakko kertoo, kuinka säästää rahaa, torjua kodin roinatulvaa sekä näyttää pitkää nenää yrityksille, joiden ainoa tavoite on saada meidät ostamaan lisää tavaroita. Jaan e-oppaassa parhaat keinoni siihen, miten ostolakko onnistuu. Kirjoitin alkuviikosta sekä kapselipukeutumisesta, kurssista että tarjoamastani bonuksesta enemmän, lue lisää täältä.

Itunesin oma aplikaatio on ikävästi tökkinyt edelleen, mutta viime viikolla kuuntelu näytti toimivan ainakin siten, että latasi podcastin puhelimeen, jonka jälkeen kuuntelu onnistui normaalisti.

Mattojen lumipesu

Ilmatieteenlaitos kertoo, että hyiset pakkaset saapuvat Suomeen. Julkaisen tässä uudestaan vanhan artikkelin pakkasen hyödyistä siivouksessa. Tämä juttu on alunperin julkaistu jo 2013, mutta olen päivittänyt ja täydentänyt tekstiä.

*****

Nyt on erinomainen aika ottaa ilo irti ennätyspakkasista ja puhtaasta lumesta. Pakkanen tappaa tehokkaasti koita ja pölypunkkeja. Kotilieden mukaan pölypunkit kuolevat -18 asteessa vuorokaudessa, sitä kylmemmässä jopa muutamassa tunnissa. Uskoisin, että käsittely tehoaa, vaikka pakkasta olisi pari astetta vähemmänkin, etenkin jo vaatteita on mahdollista pitää esim. parvekkeella tarpeeksi pitkään. Pölypunkkeja ei taida Suomesta enää kovin usein löytyä, mutta pakkanen tehoaa myös luteisiin. Jos epäilet, että lomapaikan hotellihuoneessa oli luteita, laita matkalaukku sisältöineen ulos pakkaseen muutamaksi tunniksi. Selvittelin asiaa, ja useampien lähteiden mukaan luteet kuolevat muutamassa tunnissa, kun pakkasta on vähintään -15 astetta.

Pakkaskylvystä hyötyvät kaikki villavaatteet, vuodevaatteet, ryijyt ynnä muut hankalasti puhdistettavat tekstiilit. Myös pehmoeläimet, koristetyynyt jne. voi viedä korissa ulos pakastumaan. Tai vaihtoehtoisesti ne voi ripustaa pyykkinarulle tai asetella pyykkitelineen päälle. Muista puistella huolellisesti, ennen kuin tuot sisälle.

Jos maasta löytyy lisäksi puhdasta pakkaslunta, voi matoille antaa lumipesun. Tämä toimii etenkin sellaisten mattojen kohdalla, joita ei voi muuten pestä kunnolla, esimerkiksi käsinsolmitut itämaiset matot. Oma menetelmäni on ollut tällainen.

  1. Imuroi matto sisällä huolelliseti.
  2. Vie matto ulos, mutta jätä se ensin viilentymään. Jos lämpimän maton laittaa lumelle, lumi tarttuu siihen tosi tiukasti.
  3. Levitä matto lumelle. Ripota lunta päälle, ja harjaa pois. Käsittele molemmat puolet.
  4. Nosta mattotelineelle ja tamppaa kaikki lumi mahdollisimman tarkasti pois. Vaihtoehtoisesti koko lumipesun voi tehdä mattotelineellä.
  5. Vie matto sisälle, mutta muista että se on pesun jälkeen vähän aikaa hieman kostea.

Kokemuksesta tiedän, että lumipesu kannattaa tehdä vain mahdollisimman kovalla pakkasella, sillä mitä lämpimämpi ilma, sitä raskaampaa lumen käsittely on. Kuiva pakkaslumi irtoaa matosta helpoimmin ja kastelee sitä vähiten. Lumipesu kirkastaa värit ja raikastaa koko maton. Siinä myös helposti näkee miten paljon matosta irtoaa pölyä ja likaa! Juuri vastikään puhdistimme mattoja mökillä, ja näennäisen siistit ja puhtaat matot jättivät jälkeensä hyvin harmaata lunta. Sen verran työlästä lumipesu on, ihan jokaista räsymattoa en viitsi hangelle raahata. Hyvä vinkki on myös rekrytoida kaveri mukaan, sillä vähän kosteiden mattojen käsittely ja nostelu on raskasta.

Viikon vinkit: kierrätystesti sekä hygieninen leikkuulauta

Miten hävitetään vanha kynsilakka? Kuuluuko kahvipaketti metallinkierrätykseen? Osaatko lajitella jätteet oikein? Sen voi testata Ylen sivuilla. (Sain täydet pisteet. Huh!)

Törmäsin uutiseen, jonka mukaan puupinnalla bakteerit viihtyvät huonommin kuin muovissa. Tämä tarkoittaa siis sitä, että puinen leikkuulauta on hygienisempi kuin muovi. Olenkin jo pidempään miettinyt, että muovisten leikkuulautojen aika taitaa olla meilläkin vähitellen ohi. Mutta miten ne puiset pestään niin, etteivät ne väänny? (Maaseudun Tulevaisuus)

Kätevin tapa säilyttää legoja

Tässä on hieman jatkoa eiliselle podcastille. Ajattelin jakaa pomminvarman systeemin, jolla legot pysyvät hallinnassa ja niiden siivouksesta selviytyy sekä lapsi että aikuinen varsin vähällä vaivalla.

Tarvitaan tarpeeksi iso koppa, vati tai joku muu laari, johon kaikki legot mahtuvat. Lisäksi tarvitaan vanha lakana, pöytäliina tai joku muu vastaava iso kangas. Levitetään kangas lattialle, mätetään legot sen päälle, otetaan kulmista kiinni ja nostetaan koko hoito kerralla säilytyskoppaan. Ainoa asia, johon pitää kiinnittää huomiota on se, että kankaan tulee olla isompi kuin säilytyslaatikko. Kankaan reunojen pitää siis ulottua mieluusti aika reilusti säilytyslaatikon reunojen yli, jotta legot on yhtä helppo nostaa sieltä poiskin. Bonuksena kangas toimii leikkialustana, joka rajaa sen alueen, jolle legot leviävät. Jos niitä eksyy ulkopuolelle, ne on helppo lakaista takaisin kankaan päälle.

Tarvitaan lakana, koppa ja legoja

Tämä systeemi havainnollistaa hyvin sitä filosofiaa, joka minulla on lelujen organisoimisen suhteen. Kuten podcastissa kerroin, mielestäni liian yksityiskohtainen lajittelu johtaa helposti vain turhautumiseen, sillä sellaisen ylläpitäminen on niin työlästä. Toisaalta tämä tapa lajittelee legot helposti erilleen muista leluista, mikä on ihan tarkoituksenmukaista. Tämä toimii parhaiten sellaisten keskivertorakentelijoiden kanssa. Sitten jos kyseessä on todella asiaan paneutunut harrastaja, voi olla että paloja haluaa lajitella värin tai mallin mukaan. Mutta itse lähtisin luomaan sellaisia systeemejä vasta, jos lapsi itse niitä ehdottaisi. Toisaiseksi lajittelutarpeisiin on riittänyt muoviset hedelmä- ja vihannesrasiat, joita tulee ruokaostosten mukana. Sitä paitsi niitä ei tarvitse tyhjentää, vaikka käyttäisikin tätä lakanasysteemiä.

Kankaan pitää olla tarpeeksi iso, jotta legoja on helppo siirrellä. Vanha lakana toimii hyvin.

Olen nähnyt vähän samalla systeemillä toimivia säkkejä myös, mutta tätä varten ei välttämättä tarvitse hankkia mitään uutta. Useimmista perheistä löytynee tarkoitukseen sopiva vanha lakana, ja legot voi nostaa vaikka pahvilaatikkoon tai vanhaan vauvan ammeeseen. Lisää lelujen organisoimiseen liittyviä ajatuksiani voi kuunnella Arkijärki-podcastista numero 16. 

Onko joku muu keksinyt saman systeemin?

Arkijärki-podcast 16: Lelut ja niiden organisointi

Tässä podcastissa kerron, miten olen ratkaissut lelujen säilytyspulmia meillä kotona. Lelukaaokseen tehoaa kolme asiaa: rajat, säilytys ja oikea määrä. Kerron oman näkemykseni kaikista noista kolmesta, ja otan lisäksi kantaa ns. salasiivouksiin. (Taidan olla niiden suhteen vähän paatunut.) Onko teidän perheessä osa leluista käytössä ja osa taas odottamassa? Jos on, kuulisin mielelläni kokemuksia, miten systeemi toimii käytännössä! Aihe oli sen verran ajatuksiaherättävä, että se kestää lähes 21 minuuttia.