Suuri sukkahousupostaus

Varoituksen sana: jos et kuulu sukkahousujen aktiivikäyttäjiin, tämä postaus ei välttämättä ole kovin kiintoisa.

Saara kysyi kommenteissa, mitä minä oikein teen, kun saan sukkikset hajalle yhdellä käyttökerralla. Aloin pohtia vastausta ja totesin, että tässä on ainesta kokonaiseen postaukseen. Pitää lähteä liikkeelle siitä, että periaatteessa inhoan sukkahousuja sydämeni pohjasta. Eniten inhoan sellaisia perinteisiä ohuita, ihonvärisiä, mattaisia perussukkiksia. Jo niiden koskeminen aiheuttaa inhonväristyksiä, se materiaali on niin karmean tuntuista. Mutta en erityisemmin pidä sukkahousuista muutenkaan, niiden vyötärökuminauha on usein puristava tai haarakiila luruttaa liian alhaalla tai lahkeet menevät mystisesti kierteille eikä niitä saa oikaistua, ja sitten niitä pitää vielä varoa koko ajan.

Toisaalta kyseessä on melko välttämätön vaatekappale, jos puketuu hameisiin ja mekkoihin. En pidä legginssien ulkonäöstä, joten siksi en halua korvata sukkahousuja niillä. Ilman sukkahousuja taas palelee tai näyttää huolittelemattomalta. Joten pakko niitä on kaapista löytyä.

Olen jo kauan sitten päättänyt, että jos kerran inhoan tätä välttämättömyyttä, voin ainakin yrittää ostaa mahdollisimman miellyttäviä, jotta kokemus olisi edes siedettävä. Minulle onkin vakiintunut pari luottomerkkiä: ohuista sukkahousuista suosin Falkea, joka on mielestäni erittäin laadukas eikä materiaalin koskettamisesta mene iho kananlihalle, mutta toisaalta hinta on halvempi kuin Wolfordilla. Wolfordin tuotteista ei ole tullut huonoja vastaan, mutta hintaluokka on sellainen, että mieluummin maksan vähemmän. Suosin myös kotimaista Vogueta. Heidän paksut bambusukkiksensa ovat luottotuotteeni talvisin, sukat eivät liiemmin nyppyynny, vyötärö ei purista ja sukkikset kestävät konepesun mainiosti. Olen iloinen, että kotimainen merkki tarjoaa tuotteita, joista pidän ihan aidosti.

Minä minä sitten teen, että sukat eivät kestä? Lyhyesti sanottuna olen vain oma itseni. Pidemmin vastattuna asiaan liittyy monta erillistä seikkaa. Olen käänteissäni vauhdikas enkä usein kiinnitä tarpeeksi huomiota ympäristöön, kun keskityn johonkin ihan muuhun. Tämän seurauksena törmäilen huonekaluihin ja seiniin, tartun hihoistani kiinni ovenkahvoihin ja kompastelen milloin mihinkin. Ohuet sukkahousut eivät valitettavasti kestä tällaista törmäilyä. Ei tarvitse kuin hipaista säärellä pyykkikorin reunaa, ja virheetön sukkahousu ei enää ole virheetön. Tämä kömpelö tapa liikkua ei ole arkena ongelma, en edes huomaa noita kolareita. (Ihmettelen useasti, mistä mikäkin mustelma on ilmestynyt… muistikuvia kolauksesta ei ole.) Mutta olen onnistunut hajottamaan MONET juhlasukkikset ennen kuin olen päässyt edes ovesta ulos. Tämän vuoksi puenkin nykyisin sukkahousut ihan viimeisenä, ja laitan saman tien kengät jalkaan. Yritän siten minimoida tuhot ennen lähtöä.

Toinen syy on henkilökohtaisempi, toivottavasti tässä ei tule ns. liikaa informaatiota. Olen saanut sukuperintönä erittäin kuivan ihon ja helposti kovettuvat jalkapohjat. Tämä yhdistettynä siihen, että käytän mieluusti vain rajallisen määrän aikaa kauneudenhoitoon, johtaa siihen että kantapääni ovat sukkahousunaiselle epäoptimaaliset. Ahkera jalkahoito auttaisi asiaa, mutta jos olen rehellinen, käytän aikani mieluummin muuhun kuin jalkapohjien rapsutteluun. Ehkei pitäisi? Välillä havahdun siihen, että jalkapohjat eivät läpäisisi mitään prinsessatestiä ja tunnen olevani jotenkin epänaisellinen otus. Mutta onneksi muistan aina nopeasti, että en ole prinsessa, eikä sillä testillä ole siksi mitään väliä. Hienoimpia juhlia varten asialle on kyllä aina tehtävä jotain, jos haluan olla varma siitä, etteivät sukkikset hajoa jo siinä vaiheessa, kun vedän niitä päälle.

Viimeinen syy koskee paksuja sukkahousuja, jotka myös kuluvat puhki turhan nopeasti. Syy on kuitenkin materiaalissa. Bambuviskoosi ei vain kestä kulutusta samoin kuin muut materiaalit. Mutta tämä on fakta, jonka olen vain hyväksynyt. Pidän materiaalin tunnusta niin paljon, etten ole valmis tekemään kompromisseja. Sellaiset yli 50 denierin sukkikset kestävät onneksi törmäilyäkin kohtuullisesti, joten niiden käyttöikä on kenties pisin.

Täytyy sanoa, että viimeinen syy lienee se, että olen sukkisteni suhteen varsin vaativa. Heitän pois myös sellaiset, jotka ovat reijättömät, mutta lahkeissa on viiruja. Tiedättehän niitä langanvetoja, joista tulee sellainen vaakaviiva sukkahousuun? En tykkää niistä, minusta niistä tulee homssuinen vaikutelma. En myöskään periaatteesta pidä rikkinäisiä vaatteita, ellei ole pakko. Jos on paha paikka, kynsilakkapaikkaus toimii, mutta kotona reikäiset lentävät roskiin. Kun lähdetään siitä, että inhoan sukkiksia jo valmiiksi, reikäisiä inhoan vieläkin enemmän.

Tässä tämä, koko tarina. Onko siellä lukijoiden joukossa muita sukkahousuongelmaisia? Kauanko teillä kestää yksi 15 denierin pari käytössä? Mikä on paras merkki?

Viikon vinkit: laatuvaatteita, pumpulipuikkoja ja sähköturvallisuus

Jos olet kiinnostunut vaatteiden laadusta, sekä siitä miten hyvän laadun tunnistaa, lue Rinnan blogia! Sieltä löytää painavaa asiaa kuvien kera. Vaikka kankaan laadusta olisi vaikea sanoa mitään näppituntumalta, niin erilaiset yksityikohdat paljastavat, onko tuotannossa oikaistu. Minä en aiemmin tiennyt, että esim. tikin pituus voi kertoa paljonkin vaatteen laadusta.

Tässä on hämmentävä uutinen: muovivartiset vanupuikot poistuvat Britannian suurimpien kauppaketjujen valikoimista. Syynä on se, että niitä päätyy mereen viemärivesien mukana hälyttävän paljon. Minun ensimmäinen ajatukseni oli, että pitääkö nyt etsiä jostain pahvivartisia puikkoja, etten pilaa vesistöjä. Sitten tajusin, että enhän minä heitä niitä ikinä vessanpönttöön, vaan sekajätteastiaan, jonka sisältö päätyy jätteenpolttolaitokselle. Mutta ilmeisesti Britanniassa on tapana viskata nuo tikut vessanpönttöön. Jos joku lukija siellä nyt havahtuu siihen, että toimii samoin, niin lopeta välittömästi! Nimittäin merien jäteongelman lisäksi pumpulipuikot aiheuttavat paljon konkreettisemman riskin sillä, että ne tukkivat viemärin. Yksi poikittainen tikku putkessa kerää äkkiä muuta moskaa ympärilleen, ja seurauksena on ongelma. Joten älkää tehkö sitä. (HS)

Täällä muistutetaan, että epämääräiset sähkölaitteet ovat turvallisuusriski. Jos jokin räpsyy tai surisee oudosti, laite on syytä korjata tai vaihtaa. Palovarottimistakaan ei ole hyötyä, ellei niiden pattereita vaihdeta säännöllisesti ja toimivuutta tarkasteta. Nyt on muuten hyvä aika vuodesta tehdä se, sillä joulun tienoilla on tapana polttaa tavallista runsaammin kynttilöitä. (Talouselämä)

Viikon vinkit: Kestävät ruusut, halvalla ei saa hyvää ja kaappi väärässä käytössä

Hei kaikki te, joiden maljakot ovat nyt täynnä toinen toistaan upeampia ruusuja. Ruusut saa  kestämään esimerkiksi näillä ohjeilla. Minä olen muuten aina miettinyt tuota lämpimän ja kylmän veden logiikkaa, mutta nyt tiedän senkin: puuvartisille lämmintä, pehmeävartisille kylmää. (Turun Sanomat)

Vajaan vuoden artikkeli, mutta kiinnostava. Kodinkonekorjaaja sanoo ääneen sen, mitä olen itse aina epäillyt: halvalla ei saa hyvää, ainakin mitä kodinkoneisiin tulee. Hän sanoo toisenkin asian, jonka puolesta aina toitotan – koneiden säännöllinen puhdistus ja oikeanlainen huolto pidentää käyttöikää merkittävästi. (YLE)

Hanna Jensen kirjoittaa Glorian kolumnissa: ”Kotona on vaatehuone, joka on täynnä, mutta vaatteita siellä ei ole.” Aika moni voisi varmaan kirjoittaa autotallistaan, vierasuoneestaan tai jostain muusta tilasta samalla tavalla. Tavarat eivät mahdu sinne minne pitäisi, koska säilytyspaikassa on jo jotain muuta.

Viikon vinkit: vaatteiden laadusta, määrästä ja kosmetiikasta

Siltä varalta että joku ei ole vielä tähän törmännyt, jaan Aamulehden erinomaisen artikkelin, jossa käsitellään vaatteiden laatua erityisesti materiaalien näkökulmasta. Suosittelen tätä erittäin informatiivista juttua kaikille!

Tästä lyhyestä jutusta käy ilmi, paljonko suomalaiset käyttävät vuodessa rahaa kosmetiikkaan. Yllättävää on, että viime vuonna rahaa kulutettiin jo enemmän kuin Euroopassa keskimäärin. Kuka olisi uskonut? Aloin tietenkin tämän luettuani heti miettiä, pitäisikö kirjata myös kosmetiikkaostokset vaateostosten lisäksi, ihan vain mielenkiinnosta. (YLE)

Tämä pitkä ja polveileva artikkeli paneutuu (naisten) vaatteisiin, minimalistiseen vaatekaappiin, konmari-tekniikkaan ja vaatekaapin ”kuratoimiseen”. Suokaa anteeksi, mutta minun tekee aina mieli vähän pyöritellä silmiä kun näen tuon sanan. ”Kuratoitu vaatekaappi”, voi hyvänen aika. Oikeasti kyse on järkevästä, tarkoituksenmukaisesta ja miellyttävästä vaatevalikoimasta, ja sen saavuttamiseen auttaa ihan perinteinen karsiminen ja raivaaminen. Tietenkin jos kuratoiminen saa saman asian kuulostamaan hienommalta niin mikäpä siinä. Täytyy kuitenkin sanoa, että itse jätän kuraattorin hommat suosiolla taidepiireille.

Viikon vinkit: Laadukas vaate, raivaamisen koulukunnat ja epäkäytännöllistä asumista

Täälläkin on äskettäin keskusteltu vaatteiden laadusta, hinnasta ja niiden kohtaamisesta. Vaateguruni Rinna Saramäki kertoo YLEn jutussa, miten laadukkaan vaatteen voi tunnistaa. Jos ette ole lukeneet Rinnan kirjaa, niin lukekaa vaikka tämä juttu.

Tässä artikkelissa puhutaan harhaanjohtavasti otsikossa lastenhuoneista, mutta oikeasti jutussa referoidaan raivaamisen kaksi koulukuntaa: Konmari-metodin ja vähitellen raivaamisen filosofiaa. (ESS)

Kävikö joku asuntomessuilla? Minä en käynyt, mutta törmäsin tähän kiinnostavaan juttuun tarjolla olevien asuntojen epäkäytännöllisyydestä. Pidän valosta ja isoista ikkunoista, mutta arvostan myös käytännöllisyyttä. Taannoin asuntomessuilla törmäsin saunoissa kiukaisiin keskellä lattiaa ilman mitään turvakaiteita. En tajunnut ideaa ollenkaan. Pelkäisin itse jatkuvasti törmääväni kuumaan kiukaaseen, enkä päästäisi lapsia saunaan ollenkaan. Mitä iloa sellaisesta saunasta olisi? (IS)

 

Kauanko laadukas vaate kestää?

Kun puhutaan vaatteiden laadusta, puhutaan usein siitä, kauanko vaate kestää käyttöä menemättä rikki tai nuhjuiseksi. Pitääkö se värinsä ja muotonsa pesussa? Tuleeko nyppyjä,  alkaako saumat kiertää? Kaikki erittäin tärkeitä yksityiskohtia. Mutta olen pidempään pohdiskellut, että todellisuudessa vaatteen laadusta ei kerro käyttöikä, vaan käyttö- ja pesukertojen määrä.

Mitä minimalistisempi vaatevarasto, sitä tiheämpään käyttöön vaatteet joutuvat. Niinpä sama vaate voi kestää yhdellä monta vuotta, toisella yhden talven. Tämä konkretisoitui, kun törmäsin monen mutkan kautta blogikirjoitukseen, jossa kirjoittajan koko vaatevarasto koostui 80 vaatekappaleesta. Erittäin kiinnostavan kirjoituksen kommenttiosastolla kävi ilmi, että vaatteita joutuu uusimaan varsin usein. Kirjoittaja totesi, että usein keväällä pitkähihaiset trikoopaidat alkavat näyttää kulahtaneilta, hän heittää ne pois ja ostaa tilalle lyhythihaisia kesää varten. Toisaalta paitoja taisi olla yhteensä viisi, joten mistään valtavasta määrästä ei ole kyse.

Silti tuo havainnollistaa, kuinka kestävyys on suhteellista. Suurin osa paidoistani on useita vuosia vanhoja, mutta silti hyvässä kunnossa ja käytössä. Mutta en edes kuvittele pärjääväni vain viidellä paidalla. Mietiskelin myös, miten käyttötarkoitus vaikuttaa kestävyyteen. Kirjoittajalla ei ollut esim. urheilutoppeja erikseen vaan hän urheili tavallisessa t-paidassa. Jos harrastaa vaikkapa noin kerran viikossa hikiliikuntaa, niin se tekee vuodessa noin 50 pesukertaa. Epäilen, että tavallinen puuvillapaita alkaa näyttää tällaisen käsittelyn jälkeen aika kulahtaneelta. Sen sijaan laadukas urheilutoppi kestää vastaavaa käyttöä vuosia.

Olen pohtinut kestävyyttä ja laatua myös käveltyäni viime aikoina kahdet nahkaiset kävelykengät kirjaimellisesti puhki. Toiset oli ostettu vuonna 2008, toiset 2009. Kumpaakin paria on pidetty ahkerasti joka vuosi noin viiden kuukauden ajan. Molemmat päätyivät sellaiseen kuntoon, ettei suutarista enää ole hyötyä – kengät ovat siis aivan loppuun pidetyt. Mielestäni kummatkin kengät olivat laadukkaat kestäessään runsasta käyttöä 6-7 vuotta. Tosin totuuden nimissä on sanottava, että viimeinen vuosi oli molemmilla pareilla jo venyttämistä – päätin vain olla välittämättä pohjien rei’istä…

Summa summarum: laatua ei voi määritellä käyttöiällä, koska se riippuu täysin ihmisestä. Joskus voisi olla hyvä harjoitus laskea, kuinka monta kertaa jotain vaatetta on pitänyt. Esimerkiksi molemmat noista mainitsemistani kenkäpareista kestivät satoja käyttökertoja ja vaihtelevia sääolosuhteita. Tuo linkittämäni kirjoitus oli muuten niin ajatuksia herättävä, että palaan siihen pian uudelleen.

Miten te määrittelette laadukkaan vaatteen?

Kaupan merkit, laatua vai ei?

Välillä ostopäätöstä tehdessä on todella vaikea arvioida, millainen jonkin vaatteen laatu tulee olemaan. Tämä tuli mieleen kun vertailin kaksia sisähousuja, jotka olin ostanut lapselle joskus viime keväänä. Molemmat olivat puuvillaista ”college”kangasta. Toiset ostin Seppälästä, toiset Sokoksesta. Sokoksen housut ovat kaupan omaa House-mallistoa. En enää yhtään muista mitä nuo maksoivat, mutta eivät kovin paljon. Molempia on pidetty ja pesty yhtä paljon ja samoissa olosuhteissa.

On hämmästyttävää, miten suuri ero vaatteiden kunnossa on nyt. Seppälän housut ovat kuluneet aivan nyppyisiksi, ja ne ovat muutenkin varsin nuhjuisen näköiset. Sokoksen housuista on pudonnut yksi koristetimantti, muuten ne ovat edelleen aivan priimat. Sokoksen housut menevät sujuvasti siihen saakka, kunnes lapsi kasvaa niistä ulos. Seppälän housut on jo hyvän aikaa sitten siirretty ns. rönttövaatteeksi.

Minua yllättää tässä se, että olisin etukäteen arvioinut, ettei kaupan oma merkki ole kovin laadukas, etenkin kun housut taisivat vielä olla jostain alekorista. Seppälästä en ole varmaan lähes 20 vuoteen ostanut itselleni mitään, mutta mielikuva oli edullisista mutta kohtuullisen laadukkaista vaatteista. Molemmat käsitykset osoittautuivat vääriksi.

Kaupan omat merkit ovat vaikeita arvioida, koska kokemukseni mukaan niiden laatu heittelee kovasti. Esimerkiksi Stockalla on paljon omia merkkejä, joita liike myös markkinoi ahkerasti. Olen joskus saanut laadukasta, joskus keskilaatuista ja ainakin kerran eräs vaate jäi ostamatta, koska todellisuus oli niin kaukana mainoskuvasta. Mitä vaan voi siis saada, ainakaan minulla ei ole oikein käsitystä siitä, mitkä merkit ovat yleisesti ottaen hyviä ja mitä kannattaa kiertää kaukaa.

Mitä mieltä olette kaupan omista merkeistä? Onko tiedossa jotain merkkejä, joissa olisi säännönmukaisesti hyvä hinta-laatu -suhde? Kaikki kokemukset kiinnostavat, tervetuloa kommentoimaan.