Arkijärki.net on ollut hiihtolomalla kuluneen viikon. Nyt olen taas työpöydän ääressä, ja huomenna tulossa helmikuun tekstiiliraportti. Vaatteita on sekä tullut että mennyt huomattavasti vilkkaammin kuin pitkään aikaan. Sitä ennen kuitenkin viikon vinkit.
Muovittomuudesta puhutaan paljon, ja olikin kiinnostavaa lukea uutinen muovittomasta ruokakaupasta. Tämä ihme sijaitsee Amsterdamissa, ja itse asiassa kyse on yhdestä osastosta, ei sentään koko kaupasta. Minusta tuntuu, että muovittomuudesta on tulossa vähän samanlainen ilmiö kuin luomu aikoinaan oli. Aluksi sitä ihmeteltiin, pidettiin turhana ja kalliina ja muutamien erikoistyyppien hömpötyksenä. Mutta niin vain luomustakin on tullut normaalia, ja luomuvaihtoehtoja löytyy tavallisesta lähikaupasta melkein joka kategoriasta. Keskon ja SOK:n tyrmäävät kommentit muovittomuuden mahdottomuudesta kuulostavat minusta aika samanlaisilta. Uskon kuitenkin, että tämä trendi ei ole ohimenevä. Yhä useampi kuluttaja ei halua käyttää muovia, jos vaihtoehtoja on. Joten kaupat hoi, tarjotkaa niitä meille! (YLE)
En tähän hätään muista, olenko linkannut tätä jo aiemmin, mutta edelliseen liittyen tässä on erittäin hyvä tietopaketti muovin kierrättämisestä. Eli millaista muovia muovinkeräykseen, miten puhtaana ja missä muodossa. (HS)
Kevennetään tunnelmaa klassisella pelottelujutulla – missä kaikkialla saattaakaan kasvaa hometta? Totuuden nimessä on kyllä kerrottava, että olen löytänyt hometta jääkaapistani (lasisen hyllyn takareunasta seinän välistä). Muista jutun mainitsemista paikoista en, mutta muuta köhnää niistä kyllä löytyy. (Iltalehti)
Loppuun vielä kiinnostava kysymys: mitä mieltä olette perintöturkiksista? Turkistarhaus on kieltämättä epäeettistä, tosin en tiedä onko se sen epäeettisempää kuin broilerintuotanto ja mikä tahansa lihatuotanto muutenkaan. Turkiksilla on kuitenkin broileria huonompi maine. Mutta mitä jos turkki onkin mummulta peritty. Voiko sitä käyttää? Minun mielestäni kyllä voi. Hulluuttahan olisi jättää se koiden syötäväksi kaappiin etenkin tällaisilla pakkasilla. Itse en turkkia omista (enkä tule sellaista perimäänkään), mutta jos vastaan tulisi kaunis vintageturkki, voisin kyllä harkita sen ostamista. Entä te? (YLE)
Kyllä niin – muovikassien osto on jäänyt tosi vähiin, ja ne mitä kaappiin on kertynyt, hissunkissun etenevät roskapusseina taloyhtiön jätetankkiin ja edelleen poltettavaksi. Siihen täytyy nyt tyytyä. Eilen tuli yksi muovikassi, kun metromatkan varrella käytiin ruokakaupassa ja reppu oli jo täysi, enkä ruvennut sitä purkamaan löytääkseni pohjalta pientä kestokassia… Mutta kyllä tuolle erreykselle käyttöä tulee roskakassina. – Oli muuten linkissä hyvä kaavio muovin kiertokulusta pääkaupunkiseudulla.
Kesällä asumme muutaman viikon luonnonsuojelualueella ja siellä käytäntö on se, että saarissa kävijät matkallaan visusti keräävät rannoilta kaikki aaltojen tuomat jätteet pois ja tuovat maihin hävitettäviksi. Ja siellähän ei itse todellakaan roskata yhtään. Lapsille on opetettu, että jos kotona roskaat, siitä kärsit itse, mutta LUONTOON EI HEITETÄ MITÄÄN ROSKIA, ei siellä eikä missään muuallakaan! Uskon ja toivon että omilta lapsilta ei olisi tipahtanut karkkipaperiakaan maahan ylipäinsä missään. Tämä pitäisi opettaa jo pienille lapsille. Nimittäin kasvatuksen puutteen näkee kyllä keväisin talomme takana metsätien varressa, joka on lasten ja nuorten käyttämä koulutie. Lumen sulattua kyllä kassi-almalla riittää kerättävää metsätien varrelta. Parasta on kerätä paperi- ja muoviroskat ennenkuin heinät ja pusikot innostuvat kasvamaan. Ei auta odottaa että heittäjät itse keräisivät.
Usein käyn myös keväällä keräämässä Lauttasaaren rannoilta mereltä ajelehtinuttta roslaa, muovinrötkäleitä, narunpätkiä, pulloja ynnä muuta ihan vain päiväkävelylenkin varrelta. Isompiin raivaustalkoisiin en ole osallistunut. Mutta hyvä että niitä järjestetään.
Minua keljuttaa myös, kun kaupungin puistonraivaajat jättävät talvella kaatamansa puiden ja pensaiden näreet ja risut sikinsokin maahan. Epämiellyttävän sotkuista katseltavaa ikkunasta, eikä siinä risuryteikössä voi kompastumatta liikkuakaan. Käyn yleensä keräämässä kaadettuja risuja metsätien varteen kasaksi ainakin oman ikkunan alta ja taloyhtiön mitaltakin. Toivottavasti puistotyöryhmä sitten vie risukasan pois aikanaan – tänä vuonna tai ehkä viiden vuoden päästä.
Turkiksista. Ei ole omia eikä perittyjäkään turkkeja. Yhdet tosi lämpimät nahkarukkaset on, joissa pörröinen villa sisäpuolella. Ja tyttärellä lämpimät villa-mokkatohvelit, nekin käytössä ihan hyvällä omallatunnolla. – Lapsuudestani sota- ja pula-ajalta muistan, että oli talvella kaninnahasta tehdyt lämpöiset karvalakit, ja myös käsiä lämmittävät muhvit. Ei ole tietoa, minne ne ovat päätyneet. – Liisa –
En voi ymmärtää roskaamista. Miten voi kenellekään tulla mieleen heittää mitään maahan! Tämä menee yli ymmärryksen. Tykkäsin siitä japanilaisesta systeemistä, että roskat tungettiin vaikka taskuun jos roskista ei näkynyt (yleensä ei näkynyt), mutta maahan ei heitetty mitään.
Nyt otan kantaa vain vintageturkin käytännölliseen, en eettiseen puoleen. Perin aikanaan turkin, mutta muodistuskaan ei tehnyt siitä hyvää: turkki oli liian painava ja paksu. Sisareni muodistutti suvussa kulkeneen vanhan turkin: turkki jäi kuitenkin kovaksi eikä ollut mukava päällä. Itse en näiden kokemusten jälkeen hevin lankeaisi vanhaan turkkiin, voisin harkita modernia tyylikästä sisäturkkia.
Minulla ei ole kokemusta turkeista, mutta kuulostaa siltä, että mikäli sellainen tulisi vastaan, olisi varminta ostaa sellainen mikä on jo valmiiksi hyvä.
En ostaisi sen paremmin uutta kuin vanhaakaan turkkia. Kaapissa on pitkä kotimainen, aikoinaan hyvin kallis, -80-luvun untuvatakki , jossa on hupussa turkista. Sitä käytän koiraa ulkoiluttaessa, kun pakkasta on -12 tai enemmän, mutta nolottaa. Toisaalta taas ei olisi järkevää hankkiutua siitä eroon ja ostaa uusi niin vähäistä käyttöä varten.
Minun on sanottava, että niin kauan kuin syön lihaa, turkis ei nolota. Tuotanto on niin samanlaista, etten näe hirveästi eroavaisuuksia. Kuulostaa järkevältä käyttää vanhaa takkia, kun käyttökertoja on niin vähän. Uuden hankkimisessa voisi olla paljon isompi vaiva.
Olen ollut lacto-vegetaristi kymmeniä vuosia…eli en myöskään syö eläimiä.
Siinä tapauksessa ymmärrän täysin.
Eipä se poista sitä, että luomu on turhaa ja kallista. Ekompaa on usein valita ei-luomu. Terv. nimim. Ex-luomunipo
Miksi ei-luomu on ekompaa? Valitsen itse esimerkiksi luomukananmunat sen vuoksi, että kanojen elinolosuhteet ovat annetuista vaihtoehdoista parhaat. HInnan taas ymmärrän hyvin siksi, että onhan se kalliimpaa tuottaa esimerkiksi niitä munia väljemmissä oloissa, kuin ns. normikanaloissa.
Perittyä turkkia kyllä pitäisin (tai jos käytetyn hyvän löytäisin), uutta en ehkäpä ostaisi. Ystävättärelläni on 29 vuotta ollut käytössä joka talvi minkkiturkki (uutena ostettu). Turkis on kuin uusi, sitä on vuosikymmenten aikana muodistettu kaksi kertaa. En keski mitään muuta vaatetta joka oikein hoidettuna on käytännössä ikuinen. Se jos mikä on ekologista.
Nahka kenkiä käytän, sekin on ollut turkis ennekuin karvat ovat siitä poistettu.