Tässä jaksossa pohdiskelen sitä, minkä takia uusia tavaroita on helpompi laittaa kiertoon kuin vanhoja. Olen huomannut, että jos yrittää laittaa vanhaa, tiensä päähän tullutta tavaraa roskiin, alkaa arveluttaa eikö sille kuitenkin löytyisi vielä jotain uudelleenkäyttöä. Minusta tuntuu, että välillä meillä on suorastaan pelko tuottaa roskia. Samaan aikaan helpoin tapa välttää roskien tulemista on olla hankkimatta uutta tavaraa, jolle ei ole pitkäaikaista käyttöä. Tässä on minusta mielenkiintoinen ristiriita. Podcastin kesto on 13.40.
Podcastissa mainittu kaupallinen yhteistyö Caps Lookin kanssa: käyttämällä koodia arki saat 20€ alennusta kapselipukeutumisen kurssista. Ilmoittautumisaika loppuu perjantaina 22.2.2018 klo 24.00. Tällä kertaa tarjolla on myös Arkijärjen oma bonus! Ilmoittautumalla kurssille tästä linkistä, saat lisäksi kirjoittamani e-oppaan nimeltä Onnistunut ostolakko. Onnistunut ostolakko kertoo, kuinka säästää rahaa, torjua kodin roinatulvaa sekä näyttää pitkää nenää yrityksille, joiden ainoa tavoite on saada meidät ostamaan lisää tavaroita. Jaan e-oppaassa parhaat keinoni siihen, miten ostolakko onnistuu. Kirjoitin alkuviikosta sekä kapselipukeutumisesta, kurssista että tarjoamastani bonuksesta enemmän, lue lisää täältä.
Itunesin oma aplikaatio on ikävästi tökkinyt edelleen, mutta viime viikolla kuuntelu näytti toimivan ainakin siten, että latasi podcastin puhelimeen, jonka jälkeen kuuntelu onnistui normaalisti.
Podcast: Play in new window | Download
Subscribe: RSS
No johan osui nappiin tämä podcasti! Ihan asian ytimeen.
Olen tässä alkutalven mittaan pähkäillyt kahden lämpimän villapuseron kanssa, joko olisi aika heittää ne polttojätteisiin? — Ei Ei vielä! Kumpikin on hankittu vanhoiksi käytettyinä kirpparilta, mutta ne ovat oikeaa villaa. Paraikaa tänä helmikuisena pakkaspäivänä ylläni on kaiketi alpakanvillainen kamelinruskean-beigen-kirjava pörröiseksi ja nukkaiseksi hiutunut pusero, moneen kertaan pesty, mahapuolella useampi reikä, kun en ole löytänyt sopivan väristä parsimislankaa (vielä!). Tämä on sopivan kokoinen, mutta omiin väreihini ihan väärän värinen , mutta AAAHHHH!!! niin lämmin! Takuulla tämä on jo vihoviimeiseen loppuun kunnialla käytetty, mutta haluaisin vielä venyttää käyttöikää koska tämä parhaalla mahdollisella tavalla täyttää tarkoituksensa – on kevyt ja lämmin!!!
Toinenkin villapaita on kirpparilöytö, villainen, punainen norjalaispaita valkoisin kuvioin. Sekin on jo monia vuosia minua palvellut, hiukan vähemmän hykerryttävän lämmin. Mutta senkin rinnuksiin on taas muutama reikä ilmaantunut. Jostain mummun peritystä lankakerästä löytyi aiemmin melkein oikeanväristä punaista, jolla olen villapaitaa jo paikkaillut. Mutta nyt en tiedä, missä se lankavarasto on, että voisin taas korjata. Tämänkin haluaisin pelastaa ja antaa sille ikälisää. Olen etsiskellyt lankakauppojen nettisivuilta sopivan värisiä lankoja, en vielä löytänyt/hankkinut.
Niin miksi olen kiintynyt juuri näihin ikäloppuihin, kunniallisen ikäkaaren läpikäyneisiin vaatteisiin? Siksi kai kun uusien vastaavien aitojen täysvillaisten paitojen hinnat ovat tähtitieteellisiä minun budjetilleni. Tietenkin, jos jostain vastaan tulee juuri ehdottoman kaikinpuolisesti sopiva ja vaikka kalliskin, niin harkitsen uuden tai uudenveroisen hankkimista. Kyllä nämä vanhat reikäiset villapaidat kantavat vielä tämän talven yli, mutta ei sitten auta katsoa peiliin.
Totta on, että vanhoista hyvinpalvelleista vaatteista tai tavaroista on vaikeampaa luopua kuin aika uusista virhehankinnoista tms. (Uusista hyvistä hankinnoista ei ole syytäkään luopua). Luulen, että itselläni on taipumusta kiintyä käytössä hyvin palvelleisiin esineisiin tai vaatteisiin, ikäänkuin ne olisivat osa omaa itseäni, tai oikeasti hyviä kavereita, jiden kanssa viihdyn. Niinkuin nyt Mac-tietokoneet, joita minulla on ollut useita, tai aikansa hyvin palvelleet Nokian puhelimet. Teknologia, uudet ohjelmistot ym ajavat ohi vielä hyvin toimivista ja uskollisista laitteista. Ei vanhaa kaveria niin vaan pysty heittämään pois. Luulen että tämä tunneside tekee vanhan ja hyvin palvelleen tavaran hävittämisestä vaikeaa. Kai se on osa ihmisluontoa. – Mutta kyllä lopulta tulee se vihoviimeinen hetki tehdä päätös luopua ja sanoa hellät jäähyväiset ja kiitokset vanhalle kamulle!
Minua vähän häiritsee tämä capslookin jatkuva mainostaminen joka puolella. (Et siis ole ainoa.)
Heippa, ymmärrän hyvin että kapselikurssi alkaa tulla korvista ulos. Iinalla on monta kumppania tekemässä markkinointia ja arvelen, että moni teistä lukijoista seuraa myös monia näistä eri kanavista. Olen itse käynyt tuon kurssin, ja siksi uskallan sitä myös suositella, mutta toisaalta en halua tuputtaakaan. Yritin tasapainoilla näiden asioiden välillä, mutta kerrannaisvaikutus taisi nousta turhan korkealle. Voin kuitenkin lohduttaa, että nyt ei ole tästä aiheesta mainoksia tulossa ainakaan puoleen vuoteen.
Täyttä asiaa. Tätä oli mieluista kuunnella!
Ai kun kiva kuulla! Kiitos!