Avainsana-arkisto: sälä

Unelmien kotityöviikko

Julkaistu , kirjoittanut
7

Tuossa kun tulin sanoneeksi, että ihminen tarvitsisi viikon lomaa ihan vain hoitaakseen kaikki kotityöt, aloin miettiä, millainen se haaveiden kotityöviikko sitten olisi. Että mitä tekisin, jos saisin yhtäkkiä kokonaisen viikon, jolloin saisin tehdä kaikki roikkuvat hommat valmiiksi eikä olisi mitään muita velvotteita. Luulen, että nauttisin tällaisesta ajasta paljonkin. En ehkä rakasta lastenvaatteiden lajittelua sinänsä, mutta olisipa mahtavaa päästä jokaisesta väliaikaisesta pinosta eroon!

Ensinnäkin nostaisin parvekkeen puutrallit ylös, lakaisisin lattian, hankkisin sinne uuden säilytyslaatikon, laittaisin uuden maton lattialle ja nostaisin osan viherkasveista parvekkeelle kesää viettämään. Realistinen arvio tämän kaiken tekemiseen olisi yksi työpäivä. Pitäisi nimittäin käydä Ikeassa.

Mistä puhun, kun puhun kasoista. (Kori on silittämistä odottavia varten.)

Sitten lajittelisin kaikki ne lastenvaatepinot, joita on kevään aikana kertynyt (esimerkki yläpuolella. Autenttinen tilanne juuri nyt). Pakkaisin liian pienet kirppikselle ja ystäville, tai lajittelisin odottamaan kuopuksen kasvua. Muutamat talvikengät ja kumpparit pitäisi puhdistaa. Lasten lokerot eteisessä sisältävät edelleen villasukkia ym väärän sesongin kampetta. Päivittäisin lokerot, ja järjestäisin sisällöt siististi. Lopuksi kuskaisin kaikki nyssäkät oikeisiin osoitteisiin. Veikkaan, että myös tähän kuluisi kaikkine kuskaamisineen toinen kokonainen työpäivä.

Kolmantena päivänä raivaisin komeron, joka on päässyt pahasti sotkuun. Järjestäisin siivoustarvikkeet, jatkojohdot, kertakäyttöastiat ja kukkaruukut kaikki siististi omille hyllyilleen. Heittäisin roinaa pois, veisin luistimet vinttiin ja muutenkin järjestäisin kaikki paikoilleen. Tähän menisi noin puoli päivää. Toisen puolen voisin käyttää siihen, että veisin kaikki omat ja puolison kierrätykseen menevät vaatteet Fidalle ja yhden kassillisen Sorttiasemalle tekstiilikierrätykseen.

Neljännen päivän käyttäisi kokonaan työhuoneen raivaamiseen. Siitä on kevään aikana tullut jälleen kerran sellainen väliaikaisten asioiden säilytyspaikka. Huone on niin pieni, että jos se ei ole jämptissä järjestyksessä, se on sotkuinen. Jos kävisin työpöydän laatikot läpi, arkistoisin paperit, järjestäisin mapit ja niin edelleen, niin tähän menee hyvinkin koko päivä.

Viidennen päivän käyttäisin kaikkien muiden rästihommien suorittamiseen. Setvisin kirjapinot ja kävisin kirjastossa, putsaisin kylpyhuoneen kaapin, mankeloisin ja silittäisin, järjestäisin lastenhuoneen kirjoituspöydän, kävisin kaikki vanhat lehdet läpi ja poistaisin turhat. Veisin vinttiin ja kellariin kaiken, mikä odottaa siirtämistä. Kävisin läpi kaikki vuoden aikana kertyneet koulu- ja harrastuspaperit, -maalaukset ja harjoitustyöt, ja säästäisin niistä vain parhaat. Kävisin kriittisellä silmällä läpi jääkaapin oveen kertyneet lappuset, ja poistaisin kaiken mahdollisen.

Mietin tätä kirjoittaessa tarkkaan, kauanko kaikkeen menisi aikaa. Yritin olla realistinen. Työpäivän pituus on 8,5h, poislukien lounas ja kahvitauko. Niihin käyttäisin varmaankin noin tunnin päivässä. Kuten tästä suunnitelmasta huomaa, itse järjestäminen ei välttämättä vie niin paljon aikaa, mutta heti kun pitää lähteä viemään tavaroita jonnekin, aikaa kuluu. Meiltä ajaa Sorttiasemalle reilut puoli tuntia, joten jos lähtee viemään sinne tavaraa, on realistinen arvio noin pari tuntia, sillä täytyy varautua jonottamaan. Arvelen, että tämä on monilla muillakin kompastuskivenä järjestämisessä. Kotona asiat sujuu, mutta tavaran toimittaminen lopullisesti jonnekin vie aikaa, etenkin jos omaa autoa ei ole käytössä.

Mutta mikä täydellinen harmonia kodissa vallitsisikaan tämän viikon jälkeen! Kaikki roikkuvat projektit olisi suoritettu, missään ei olisi yhtäkään pinoa, nyssykkää tai pussukkaa odottamassa siirtoa uuteen paikkaan. Tavarat olisivat järjestyksessä ja paikoillaan. Voin vain kuvitella, millainen zen meillä vallitsisi tämän jälkeen. Miten ihanaa olisikaan työskennellä keskeytyksettä, ja saada aikaan näin paljon. Ja miten ihanaa olisikaan tämän jälkeen nauttia siitä, ettei yksikään kotityö roiku keskeneräisenä. No, aina saa haaveilla.

Mitä teidän unelmien kotityöviikolla tapahtuisi?

Kuinka koti pysyy siistinä: parhaat vinkit

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kaiken perustana on vankat rutiinit. Siisteys pysyy, kun jatkuvasti siistii, eikä sotkua päästä syntymään. Rutiinien lisäksi on muutama yksinkertainen keino, jotka saavat myös kodin näyttämään siistimmältä. Siisteys on nimittäin myös mielikuva-asia. Samat tavarat eri tavoilla säilytettyinä voivat näyttää siistimmältä tai sotkuisemmalta.

Tyhjä taso on siisti

Jos tason haluaa pysyvän tyhjänä, sille ei saa koskaan laittaa mitään. Laittoipa tasolle mitä tahansa, se pian vetää puoleensa jotain muuta, ja pian tyhjällä tasolla onkin kasa, pino tai kokoelma sälää, joka sille ei kuulu. Näin ollen ainoa keino, jolla tyhjät ja seesteiset hyllyt, pöydät ja tasot pysyvät tyhjinä ja seesteisinä, on niiden jatkuva tyhjentäminen. Jos pöydälle laskee jotain, mikä ei sille kuulu, se pitää poistaa saman päivän aikana. Tämä on karu mutta kiertämätön fakta.

Lattioilla ei pidä säilyttää mitään, jos se suinkin on mahdollista. Jos lattialla on tavaraa, joka selvästi ei sinne kuulu, tulee vaikutelmasta heti sotkuinen. Siisteyden illuusio syntyy siitä, että kaikki vaakatasot, mukaanlukien lattiat, ovat mahdollisimma tyhjät. Oma keinoni on ripustaa kaikki mahdollinen naulaan tai nostaa hyllylle. Meillä on niin korkea kenkähylly, että ylin hylly onkin  jo taso, jonne laitetaan avaimet ja posti. Kaikki muut hyllyt ovat täynnä kenkiä. Niitä mahtuu  hyllyyn lukuisia pareja, ja ne ovat kaikki pois lattialta. Samoin olen kiinnittänyt koukkuja joka paikkaan, jotta voin nostaa tavarat pois lattialta roikkumaan. Näin kannattaa tehdä myös varastotiloissa, joiden käytettävyys paranee merkittävästi, kun lattia on mahdollisimman tyhjä.

Esimerkiksi sateenvarjot roikkuvat meillä seinällä. Neljä koukkua päällekäin, noin 20cm leveässä tilassa.

Laita tavaroiden ympärille aidat

Sekalaiset tavarat näyttävät siistimmiltä, jos ne ovat rajattu konkreettisesti. Siksi suosin tarjottimia ja koreja. (Siksi myös säilytän kaikki siistit pahvilaatikot, koska säilyttimiä tarvitaan aina.) Mitä pienemmästä sälästä on kyse, sitä sotkuisemmalta se näyttää irrallaan. Sen sijaan sama tavara kopassa tai tarjottimella näyttää vähintäänkin siistimmältä, parhaimmillaan harkitulta yksityiskohdalta sisustuksessa. Lisäetuna on, että tavarat löytyvät, kun ne ovat yhdessä paikassa. Esimerkkejä tällaisesta omasta kodistani: avainkulho eteisessä, hedelmätarjotin keittiössä, iso tarjotin olohuoneen pöydällä, jolle voi nostaa kaikki lehdet ja kirjat, penaali, kippo koruille makuuhuoneessa. Esimerkiksi penaali on loistava keksintö. Tietokone, jonka ympärillä on valikoima kirjoitusvälineitä, liimalappuja ja käsirasvoja näyttää sekaiselta, mutta samat tavarat siistissä penaalissa näyttää tietokoneen vieressä siistiltä. Toinen klassinen vinkki on lelukori olohuoneessa, jos perheessä on pikkulapsia. Levällään olevat lelut on helppo nakkoa yhteen koppaan, jolloin lattia vapautuu ja näyttää taas siistiltä.

Tämän korin sisällä on piilossa modeemi ja johtoja.

Toinen vinkki on määrätä tavaroille alueet, joilta ne eivät saa poistua. Esimerkiksi makuuhuoneessa minulla on yksi tuoli, jonka selustalle laitan puolipitoiset vaatteet. Se on ainoa paikka, jossa sellaisia vaatteita säilytän, ja jos tuoli on liian täynnä, täytyy jotain laittaa joko pyykkiin tai takaisin kaappiin, ennen kuin voi ottaa uusia vaihtoehtoja käyttöön. Meillä on myös sääntö, että aikuisten makuuhuone ei ole lasten leikkialuetta, eli sinne ei rakenneta majoja eikä kuskata leluja muutenkaan. Jos joku lelu sinne eksyy, palautan sen saman tien takaisin lastenhuoneeseen. Meillä ei myöskään syödä muualla kuin keittiönpöydän ääressä, joten astioita ei tarvitse kerätä mistään muualta. Tällaisten rajoitusten hyöty on siinä, että tavarat eivät vaella kovin kauaksi, jolloin niiden palauttaminen paikoilleen on helpompaa. Näitä kannattaa miettiä omassa kodissa tarkoituksenmukaisesti. Rajoitukset voivat koskea esim. kirjoja, harrastustarvikkeita, käsitöitä, leluja, astioita, kosmetiikkaa, lehtiä… ihan mitä tahansa.

Jämpti pino on parempi kuin kaikki hujan hajan

Lopuksi on todettava, että siisti pino on parempi kuin että tavarat leviävät sinne tänne. Jos pöydällä on papereita, lehtiä ym., eikä niitä voi juuri sillä hetkellä heittää pois tai karsia, yksinkertaisinta on koota paperit niin siistiin pinoon kuin mahdollista. Isot alle, pienet päälle, samanlaiset yhteen ja kulmat tasan. Tämä on yksinkertainen pikasiivouskeino, silloin kun jokin taso pitäisi saada näyttämään siedettävältä alle minuutissa. Sama koskee vaikka tiskipöytää. Likaisetkin lautaset näyttävät siistimmiltä pinossa kuin levällään. Ylipäätään mikä tahansa näyttää paremmalta suorassa rivissä tai pinossa verrattuna siihen, että kaikki olisi miten sattuu.

Kaiken kaikkiaan sotkun vaikutelma tulee siitä, että tavarat eivät ole hallinnassa. Jos huoneessa näyttää siltä, että mitään ei harkitusti asetettu paikoilleen, vaan jätetty vain satunnaiseen paikkaan, siellä näyttää sotkuiselta. Mutta jos samat tavarat laitetaan pinoon, riviin, tarjottimelle ja koppaan, näyttää siltä että niille on tehty jotain. Tavarat eivät ole vain villinä ympäri huonetta, vaan ihminen on harkiten järjestänyt ne tietyllä tavalla. Tästä syntyy siisteys ja järjestys.

Onko teillä lisää hyviä vinkkejä?

Olen purnukkapelastaja

Julkaistu , kirjoittanut
13

Olen useampaan otteeseen maininnut, että minulla on vähän liikaa kosmetiikkaa, eivätkä varastot ihan äkkiseltään lopu. Osittain syy on liiassa ostelussa, olen aiemmin shoppaillut kosmetiikkaa, koska se on helppoa, halpaa ja tuntuu tarjoavan kaikenlaisia ratkaisuja ikäkriiseistä tylsistymiseen. Tämä on kuitenkin vain osatotuus, ja etenkin viime syksystä lähtien olen ollut kuukausia ostamatta edes hammastahnaa (sitäkin on ollut varastossa). Toinen iso syy sille, miksi kosmetiikkavarastot eivät tunnu pienenevän, on tässä: minä olen purnukkapelastaja.

Purnukkapelastaja on sellainen tyyppi, joka ei voi sietää sitä, että tavaraa heitetään hukkaan. Käyttökelpoisen tavaran tyrkkääminen roskiin tuntuu kauhealta, vaikka järjen tasolla ymmärränkin, että välillä se on parempi vaihtoehto kuin säilyttää kaikki. Tästä seuraa se, että en siis voi ohittaa ilmaisia näytteitä lehtien välissä, olipa niiden sisältö itselleni tarpeellista tai ei. Ajattelen vain kaikkia niitä resursseja, joita näytteen valmistamiseen on käytetty, ja hieman ärsyyntyneenä otan pussukat talteen. Miksi minulle tyrkätään tällainen vastuu, miksi minulle työnnetään tällaisia näytteitä, vaikka ne eivät edes sovi minulle? Mutta siitä huolimatta revin ne pussukat irti ja pistän talteen.

Täyttä on.

Ilmaisnäytteiden lisäksi pelastan muiden ihmisten tavaroita, myös kosmetiikkaa. Vastikään pelastin ison pullon sampoota ja hoitoainetta, jotka olivat osoittautuneet isoäidilleni sopimattomiksi. Minun tukalleni ne käyvät, joten otin ne talteen, siitä huolimatta että sampoota ja hoitoainetta on kotona ennestäänkin useampi pullo. Mutta kun tuotteen voi kerran käyttää, niin eihän sitä kannata laittaa roskiin. Samalla tavalla minulle on päätynyt monenlaisia muitakin lähipiiristä pelastettuja purnukoita. Tietenkään en ota vastaan sellaisia tuotteita, joissa olisi hygieniariski, mutta esim. vartalovoiteet, kynsilakat ja hiustuotteet voi hyvin lahjoittaa eteenpäin. Tai siis minun tapauksessani ottaa vastaan.

Kolmas varastoja kasvattava ryhmä on matkoilla hotelleista pelastetut purnukat. Viimeisin ulkomaanmatkamme suuntautui Pariisiin, jossa hotellin sampoot ja saippuat olivat ranskalaisia Sothysin tuotteita, siis varsin laadukkaita ja hyväntuoksuisia. Käytin hotellissa sampoota, suihkugeeliä, saippuaa ja vartalovoidetta. Pakkaukset olivat niin isoja, että muutaman päivän oleskelun aikana ei tuotteita kulunut kuin pikku tippa. Olisi tuntunut hirveältä tuhlaukselta jättää avatut tuotteet hotelliin, missä ne olisi laitettu roskiin. Pakkasin mukaan kaiken, mikä mahtui. Vartalovoiteesta en hirveästi pitänyt joten sen jätin, sillä se ei mahtunut niihin puolen litran läpinäkyviin pusseihin, joita lentokoneessa vaaditaan. Kaiken muun toin kotiin.

Nyt kylppärin hylly on taas täysi, eikä se ihan äkkiä tyhjene. Minulla on lyhyt tukka, joten sampoota ja hoitoainetta kuluu niukasti. Olen aina ihmetellyt, kuinka jotkut kuluttavat suihkugeeliäkin niin paljon, että uutta on sen takia ostettava joka kuukausi. Olen sittemmin ymmärtänyt, että annostelussa on eroja. Mittasin huvikseni, kuinka paljon suihkusaippuaa kerralla käytän, ja määrä on keskimäärin hieman vajaa 1 millilitra. Vaahdotettuna se riittää erinomaisesti, sillä en koe tarpeelliseksi levitellä saippuaa yltä päältä. Ei siis ihme, jos 75ml kokoinen hotellipakkaus riittää moneksi kuukaudeksi. Pariisista tuotu suihkugeeli on ollut aktiivikäytössä, mutta sitä on edelleen jäljellä. Kun olen muidenkin tuotteiden annostelussa maltillinen, ei ihme, etteivät varastot kovin nopeasti hupene.

Tunnistaako joku myös itsensä purnukkapelastajaksi?

Arkijärki-podcast 16: Lelut ja niiden organisointi

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tässä podcastissa kerron, miten olen ratkaissut lelujen säilytyspulmia meillä kotona. Lelukaaokseen tehoaa kolme asiaa: rajat, säilytys ja oikea määrä. Kerron oman näkemykseni kaikista noista kolmesta, ja otan lisäksi kantaa ns. salasiivouksiin. (Taidan olla niiden suhteen vähän paatunut.) Onko teidän perheessä osa leluista käytössä ja osa taas odottamassa? Jos on, kuulisin mielelläni kokemuksia, miten systeemi toimii käytännössä! Aihe oli sen verran ajatuksiaherättävä, että se kestää lähes 21 minuuttia.

Podcast: Play in new window | Download

Subscribe: RSS

Tehty on parempi kuin täydellinen

Julkaistu , kirjoittanut
6

Siivosin (tai raivasin) komeron. Se oli ihan pakko tehdä, koska tilanne oli muuttunut kestämättömäksi: sisälle ei enää mahtunut, lattiaa ei näkynyt, pinot olivat romahdusvaarassa ja epäjärjestys kaikenkaikkiaan maksimaalinen. Tilanne oli päässyt tällaiseksi viime syksyn aikana, kun eliminoin kaiken ylimääräisen ylläpidon kotihommista. Tässä hieman kuvamateriaalia todisteeksi:

Tästä näkee että siisteys ei toden totta ole huipussaan. Kuvassa näkyy komerosta vain murto-osa, mutta kaikki hyllyt olivat samassa jamassa. 

Tämä kuva kertoo, miltä tilanne näytti siinä vaiheessa, kun komeron lattialta oli tyhjennetty niin paljona tavaraa ulos, että tilaa pystyi raivaamaan. Käytän muuten tässä raivaamista tarkoittaen siivoamista, jonka yhteydessä myös poistetaan tavaroita. Tuossa oikeassa kulmassa on kaksi paperikassia, ruskea ja valkoinen, joiden sisään olen jo ehtinyt lajitella ja taitella tyhjät paperikassit. Ne ovat erikseen, koska ruskeita ei saa laittaa paperinkeräykseen, vaan niitä käytän bio- ja kartonkijätteen kuljettamiseen. Valkoiset pussit taas sopivat paperinkeräykseen.

Tähän raivaamiseen piti ryhtyä myös siksi, että halusin sijoittaa komeroon kolme uutta isoa laatikkoa. Kahdessa niissä on diakuvia ja yhdessä projektori. Kuvia on ihana katsella silloin tällöin, mutta jos niitä pitää vintillä, ei niitä muista eikä jaksa hakea alas. Nyt kun ne ovat komerossa, ne on helppo ottaa esille. Tätä varten piti kuitenkin tyhjentää kokonainen hylly, eli aika paljon tavaraa piti saada poistumaan. Koska koko kaappi oli sekaisin, poistettavat tavarat löytyivät sieltä täältä, ja loput järjestin uudestaan siten, että laatikoille tuli tilaa.

Mitä siis lähti? Roskikseen rikkinäinen porakone sekä sen kotelo, sekä kuivuneet vesivärituubit. Lisäksi epämääräisiä muoveja ja muita olemukseltaan räjähtäneitä pakkausmateriaaleja, jotka totesin turhiksi säilyttää – eli ensimmäisenä raivasin roskat roskiin. Sitten keräsin kassillisen tavaroita, joiden parempi paikka on kellarikomerossa. Olen sijoittanut sinne kaikki remontoimiseen liittyvät tavarat, joten esim. vajaa tapettirulla ja pesukoneen siirtämiseen vaadittavat raudat siirtyivät komerosta kellariin. Lisäksi vastaan tuli jonkin verran pientavaraa, jolle keksin paremman paikan muualta.

Tämän jälkeen järjestin hyllyt niin, että kaikki sälä päätyi koriin tai laatikkoon, eikä reunoille jäänyt mitään seilaamaan. Järjestys parani rutkasti jo sillä, että keräilin samanlaiset tavarat yhteen. Löysin esimerkiksi kolme isoa pakkausta nenäliinoja, joista kaksi oli avattuja. Samoin löysin yhden avaamattoman pakkauksen talouspaperia, mutta lisäksi myös kaksi erillistä rullaa. Kuitu- ja muovikasseja (sellaisia tukevia) löytyi runsain määrin tungettuna mikä minnekin. Nämä seikkailevat tavarat organisoimalla komero saatiin taas ojennukseen.

Tässä on lopputulos. Nuo vaaleat laatikot ovat ne uudet. Tästä kuvasta käy ilmi myös se, miksi tehty on parempi kuin täydellinen. Komero ei todellakaan ole pinterest-materiaalia, eikä sillä voitettaisi vuoden kaunein komero -palkintoja. Mutta: kaikella on paikka. Irtotavaroita ei ole.  Samanlaiset tavarat ovat yhdessä. Seuraava askel olisi ollut käydä kaikki laatikot ja korit läpi, ja erotella niistä tarpeettomat tavarat pois sekä järjestää sisältö niin, ettei mitään pursuile reunojen yli. Mutta se olisi ollut sellaista täydellisyyden tavoittelua, johon juuri nyt ei ollut aikaa eikä intoa. Tällä hetkellä riittää, että komero palvelee tarkoitustaan, lattia on nyt tyhjä ja tiedän missä mitäkin on. Hienosäätöä voi harrastaa myöhemmin jos sattuu tulemaan sellainen fiilis.

Vuoden ensimmäinen raivausoperaatio siis menestyksellä suoritettu! Entäpä teillä?

Raivausraportti eteisestä

Julkaistu , kirjoittanut
8

Nyt tulee sälävaroitus. Eteisen piirongin päällä on ollut pyöreä rasia. Se on noin vaaksan korkuinen ja halkaisijaltaan parikymmentä senttiä. Sisällä on aikoinaan ollut teemuki, mutta koska purkki oli hauska, se jäi hyötykäyttöön. Vuosien varrella tuonne rasiaan on kertynyt kaikenlaista pikkusälää, jolle ei ole muutakaan paikkaa keksinyt. Kannellisen rasian päällä puolestaan olen säilyttänyt kestokasseja, jotka on voinut napata siitä mukaan kauppaan lähtiessä. Aloin viime viikolla miettiä, miksi ihmeessä en säilytä noita kasseja siellä rasian sisällä. Se olisi aivan täydellinen siihen tarkoitukseen. Sen sijaan hillosin siellä jotain ihmeellistä sälää. Tarkalleen ottaen kaikkea tätä:

IMG_0327

Tämä läjä löytyi purkin sisältä, kun kumosin sen pöydälle. Poistin kuvasta ainoastaan yhden paperilappusen, jossa oli henkilökohtaisia asioita. Tuon kasan setvimiseen menikin hetki. Löysin pari euroa rahaa, narua, kiviä, heijastimia, avaimenperiä, kuulokkeet, purukumia, linkkarin ja vaikka mitä muuta. Kaikelle löytyi parempi paikka jostain, eikä tarvinnut edes hirveästi vaivata päätään. Joukossa oli myös sellaista tavaraa, että ihmettelen mihin tarkoitukseen. Noita polettejakin on riittävästi yhden perheen tarpeisiin, mutta eivät ole olleet mukana koskaan kun olisi tarvinnut. Epäselväksi jäi, miksi olen katsonut tarpeelliseksi säilyttää mm. kaarnanpalasta ja montaa muutakin noista tavaroista.

Mutta nyt tältä!

IMG_0335

Kun siivosin piironkia, jonka päällä tuon rasia paikka on, löysin myös kaksi kestokassia lisää, sekä tuon kankaisen hedelmäpussin. Löysin kaikkea muutakin: esimerkiksi purkkaa ja yskänpastilleja parin vuoden tarpeisiin, sekä niin paljon heijastimia, että niitä riittäisi koko suvulle. Lisäksi esiin tuli tietenkin kaikkea muutakin kummallista ja tarpeetonta.

Pidän piirongin ylintä laatikkoa sellaisena varastona, josta löytyy kaikkea mitä ehkä haluaa ottaa mukaan kun lähtee kotoa. Kuten on joskus ollut puhetta, minulla on tapana varautua kaikkeen mahdolliseen. Laatikosta löytyy kaikki perheen aurinkolasit, nenäliinapakkauksia, yskänpastilleja ja purkkaa, käsidesiä, kyniä, saksia, heijastimia, kaikki etukortit, joita en normaalisti kuljeta mukana ja muistilappuja. Sieltä voi sitten pikaisesti heitellä laukkuun kaikkea, mitä kulloinkin arvelee tarvitsevansa. Tällainen keskusvarasto on kätevä juuri eteisessä, mutta rajansa kaikella. Olin täyttänyt laatikkoa kaikella mahdollisella, ja karsiminen oli paikallaan. Poistin roskat, vein osan tavaroista muualle (esimerkiksi 2/3 niistä yskänpastilleista siirtyi keittiöön) ja järjestin loput fiksusti. Laitoin mm. kaikki heijastimet yhteen kaukaloon, josta tosiaan voi ammentaa varmaan seuraavat 10 vuotta. Nyt tuo systeemi toimii taas, kun tarvittavat löytyvät helposti ja nopeasti.

Tämän suuren säläoperaation lisäksi laitoin osan kengistä talviteloille. Heitin yhdet loppuunkuluneet sandaalit roskiin. Poistin liian pieniä lastenkenkiä odottamaan kirpputoriaikaa. Takit saivat vielä jäädä ennalleen niin kauan, kuin lämpimät säät vielä jatkuvat. Eteisestä on saatu näin tarpeettomat tavarat poistettua ja loput järjestykseen. Huomenna sitten niiden papereiden kimppuun.

Ei pystynyt

Julkaistu , kirjoittanut
15

On hetkiä, jolloin rationaalinen ajattelu tavaroiden suhteen tuntuu kadonneen päästäni. Tässä on siitä käytännön esimerkki:

lokerikko

Tämä lokerikko paljastui, kun purin joulun jälkeen lapsella ollutta lego-kalenteria. Laitoin pahvit kierrätyslaatikkoon, mutta niiden sisältä paljastui tällainen muovinen juttu. Koloja on tietenkin 24 kappaletta ja tuo on aika vahvaa, kiiltävää muovia. En pystynyt heittämään sitä roskikseen.

Tällä hetkellä tälle ei ole mitään käyttöä. Mutta sisäinen ääneni sanoi, että ei näin hyvää lokerikkoa voi heittää pois! Sinne voi lajitella ties mitä. Vaikka pieniä koruja tai hamahelmiä tai muita tärkeitä esineitä. Tai sitten siinä voi idättää parvekekukkia keväällä. Aivan totta, niin voikin. Olennainen kysymys onkin, että milloin…?

Nyt tässä on käynyt niin, että koska olen tämän säästänyt, sitä on pakko käyttää johonkin. Ihan vaan todistaakseni itselleni, etten säästänyt lokerikkoa turhaan. Luulen, että siitä tulee todellakin idätyslaatikko kukkasille, ja samalla yhteinen projekti lasten kanssa. Noihin lokeroihin laitetaan multaa, päälle ripotellaan siemeniä, ja sitten kastellaan ja ihmetellään. Kun taimet ovat tarpeeksi isoja, ne siirretään parvekkeelle. Sen jälkeen voinen heittää tuon roskikseen. Yritän olla olematta niin hullu, että alan säästellä tuota vuodesta toiseen.

Kirjahyllyn ensimmäinen kierros

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Viime viikolla pidin vähän taukoa Koko koti kuntoon -projektista, ja sain sen aikana kirjahyllyn raivattua. Täsmennetään tähän, että tällä kierroksella en vielä käynyt sisältöä kirja kirjalta läpi, senkin teen vielä joskus, mutta nyt oli tavoitteena sellainen kosmeettinen raivauskierros. Halusin hyllystä kaikki ylimääräiset tavarat pois ja yleisilmeen siistimmäksi.

Tein perinteiseen tyyliin niin, että tyhjensin kerralla hyllystä kaikki esineet, jotka eivät olleet kirjoja. Sen jälkeen siistin hyllyt. Tasasin kirjat hyllynreunaan, ja järjestelin niitä siinä samalla vähän. Noukin pois lainakirjat ja palautin ne omistajilleen. Löysin tässä yhteydessä myös muutaman sellaisen kirjan, jonka vien taloyhtiön kierrätyshyllyyn. Siellä olisi ollut myös suoraan divariin joutavia opuksia, mutta kuten sanottu, juuri nyt ei ollut aikaa alkaa niitä setvimään. Järjestelyn päälle vielä pyyhin pölyt hyllyjen reunoilta ja päältä.

Sen jälkeen kävin tavara kerrallaan läpi kaiken sen sälän, jonka hyllystä olin poistanut. Kaikille löytyi helposti oma paikka. Kuitit kuittilaatikkoon, valokuvat albumin väliin ja niin edelleen. Pieniä juttuja, mutta joiden vaikutus siisteyteen ja selkeyteen on merkittävä, silloin kun ne eivät ole omilla paikoillaan. Järjestelyn jälkeen hyllyyn jäi vain ne tavarat, jotka kuuluvatkin olla siellä.

Tämä oli sellainen nopea projekti, jossa aika pienellä vaivalla sai kivan lopputuloksen. Kun pääsin vauhtiin, heitin samalla vauhdilla pari vanhaa lehtien vuosikertaa pois toiselta hyllyltä. Sitten siirryin eteiseen ja raivasin sieltä pari tyhjää kenkälaatikkoa pois hyllyn päältä kuleksimasta. Minulle käy usein näin, että raivaaminen on itseään ruokkiva kierre. Kun yhdestä päästä aloittaa, siitä jatkaa muihin huoneisiin vähän huomaamatta. Raivatessa katse muuttuu sellaiseksi, että alkaa tarkastella vähän kaikkea kriittisellä silmällä. Se on hyödyllistä, sillä omille tavaroilleen sokeutuu helposti.

Monta kertaa joka päivä

Julkaistu , kirjoittanut
9

Taannoin, kun Koko koti kuntoon -haasteena oli eteinen, huomasin erään asia. Meidän eteisessä on kaksi kriittistä kohtaa, joiden ulkonäkö vaikuttaa eniten siihen, miten siistiltä tila näyttää. Toinen on penkki, jonka päällä on säilytyslaatikko lasten hanskoille ja pipoille. Jos vaatteet ovat laatikossa ja penkki muuten tyhjä, vaikutelma on siisti vaikka itse laatikossa kaikki olisi yhtenä läjänä.

Toinen on piirongin päällinen. Sen päällä kuuluu oikeasti olla kalenteri, joka on auki kuluvan viikon kohdalta, kalenterin päällä pari kynää, hauska punainen purkki, joka pitää sisällään kaikenlaista tarpeetonta sälää, sekä purkin päällä kestokassit omissa pikku pussukoissaan.  (Tuon purkin sisältö on muuten sellainen, että se pitäisi oikeastaan käydä läpi, ja harkita heittääkö kaikki menemään, mutta koska siinä on kansi päällä, sisällöstä ei ole visuaalista haittaa.)

Edellä mainittu on siis se tilanne, jolloin päällinen näyttää siistiltä ja seesteiseltä. Mutta koska piironki on käytävässä kulkureitillä, sen päällä on jatkuvasti kaikkea muutakin. Se suorastaan imee puoleensa kaiken sen tavaran, joka pitää hetkeksi laskea käsistään, tai jonka poimii lattialta talteen, tai joka pitää nostaa jonnekin pienten käsien ulottumattomiin. Tämän takia päällinen on yleensä ollut enemmänkin kasa epämääräistä sekalaista tavaraa.

Kun raivasin eteisen, päätin kokeilla, pystynkö pitämään eteisen siistinä jatkuvasti. Se tarkoittaa käytännössä noiden kahden tason jatkuvaa raivaamista. Olen ottanut asiakseni viedä heti omalle paikalleen kaikki tavarat, jotka ovat ilmiselvästi väärillä paikoilla. Penkki on aika helppo. Pipot ja hanskat voi vain heittää tai tunkea kannettomaan laatikkoon ohimennessään, siis yleensä silloin kun ollaan tultu sisälle ja muutenkin vaatteita riisutaan.

Piironki on vaikeampi. Tyhjennän sen monta kertaa päivässä. Itse osaan jo varoa, etten enää jatkuvasti laita siihen sellaista, minkä voi viedä saman tien omallekin paikalleen. Mutta siitä huolimatta kamaa kertyy. Juuri nyt piirongilla on aiemmin mainittujen ”virallisten tavaroiden” lisäksi papereita, lompakko, kaksi lehteä sekä lukuisia leluja. Tätä kirjoittaessa kävin laskemassa ylimääräiset tavarat, ja samalla reissulla vein lehdet paikalleen. Lompakko saa jäädä, kalenterin vieressä on oikeastaan ihan hyvä säilytyspaikka sille silloin, kun lompakko ei ole laukussa. Lelut kuuluvat oikeasti lastenhuoneeseen (ne oli nostettu siihen lattialta) ja muut tavarat tyhjensin eilen käsilaukusta kun tulin kotiin. Niillekin on paikat olemassa, mutta siinä eteisessä ne vain lepäilivät.

Sitkeällä ja jatkuvalla huomiolla olen kuitenkin saanut pidettyä tuon kriittisen kohdan yleisesti ottaen varsin kivan näköisenä. Se puolestaan on vaikuttanut eteisen yleisilmeeseen todella paljon. Kun pinnoilla ei ole ylimääräistä tavaraa, koko tila vaikuttaa rauhallisemmalta ja huolitellulta. Olen vain itsekseni ihmetellyt, miten jatkuvaa työtä tuon vaikutelman ylläpito vaatii. Kun soveltaa tuo tullessas, vie mennessäs -filosofiaa, piirongin pitäminen tyhjänä ei ole ylittämätön tehtävä, kuljenhan siitä ohi kymmeniä kertoja joka päivä. Mutta samalla olen ajatellut, että jos yrittäisin pitää samaa illuusiota yllä koko huushollissa, en ehtisi tekemään yhtään mitään muuta.

Tästä voi vetää sen johtopäätöksen, että kannattaa panostaa kriittisiin kohtiin, ja hoidella muut harvemmin. Tämän kokeilun perusteella olen paikallistanut meidän kodissa sellaisen paikan, jonka järjestykseen todella kannattaa kiinnittää huomiota. Olisi kiva kuulla, oletteko huomanneet samaa ilmiötä omassa kodissa?

Lastenhuoneen loputon sälä

Julkaistu , kirjoittanut
2

Oletteko te huomanneet ilmiötä, että lastenhuoneeseen kertyy silkkaa roskaa tasaisella tahdilla, teki mitä tahansa? Eilen oli siivojapäivä, ja käytin aamulla varmaan puoli tuntia siihen, että raivasin lastenhuoneessa pelkkää kirjoituspöytää. Pöydän pintaa ei näkynyt, koska se oli kaikenlaisen paperisilpun peitossa. Paperikerroksen päälle oli kasattu sitten kaikkea muuta roinaa.

Kävin läpi jokaisen paperin ja lajittelin joko roskiin tai säästettäviin. Periaatteeni on se että molemmille puolille voi piirtää. Paperit, joiden toinen puoli on tyhjä, ja toisella puolella muutama viiva, ovat vielä täysin käyttökelpoisia. Roskikseen (eli siis paperikeräykseen) päätyi aika iso nippu valmiita piirustuksia. Niitä syntyy tarhaikäisten perheessä sellaista tahtia, että on aivan mahdotonta säilyttää kaikkea. Säästän hienoimmat, mutta ne liukuhihnalta piirretyt teokset päätyvät lopulta roskikseen.

Sitten kävin läpi kaikki väritys- ja puuhakirjat samalla logiikalla. Roskiin päätyi yksi täyteen tehty värityskirja ja kaksi  askarteluvihkoa. Lapsi ei tietenkään oma-aloitteisesti luovu yhtään mistään, joten kaikki tämä täytyy tehdä silloin, kun saan työskennellä kaikessa rauhassa. Noista askarteluvihkoista oli neuvottelut jo aloitettu, mutta sitten kun tosipaikka oli edessä, ne muuttuivatkin supertärkeiksi, eikä niitä saanutkaan heittää vielä pois. Ovela äiti-ihminen siis toteutti suunnitelman kylmästi sillä aikaa, kun lapsi oli poissa kotoa.

Pelkästään paperit setvimällä pöydän kuormitus putosi noin puoleen, mutta lisää heitettävää löytyi silti. Esimerkiksi rasiallinen pääsiäismunista tulleita muovihärpäkkeitä. Ne olivat siistissä pienessä muovirasiassa, mutta sekä rasia että sisältö on roskaa, jos ei niitä kukaan kaipaa eikä niillä ikinä leikitä. Rasia luo illuusion siitä, että tavara on siististi, mutta se hämää luulemaan, että tavara on tarpeellista, koska se on siististi säilytetty. Rasian säästin, sisällön kaadoin suoraan roskikseen. Sitten karsin vielä aikamoisen kasan muita purkkeja ja purnukoita, pahvinpalasia ja yleistä sälää.

Tämän operation jälkeen koko huone näytti heti seesteisemmältä, vaikka en edes koskenut kyniin, tusseihin ja muihin piirustusvälineisiin. Seuraavaksi muille leluille pitäisi tehdä samanlainen raivaus, mutta ajattelin säästää sen yhden viikon haasteeksi. Tämä oli ikäänkuin varaslähtö siihen.