Viikon vinkit: piittaamattomat ihmiset, muovikielto ja tavarataitoja

Julkaistu , kirjoittanut
4

Jollain tasolla ymmärrän, että kierrätyspisteille tuodaan sinne kuulumatonta tavaraa, koska ajatus varmaan on, että kun sieltä viedään kierrätettävät pois, niin samaan kyytiin mahtuu sitten muutakin. Mutta mikä käsittämätön logiikka on roudata patjoja tai muuta roinaa tienvarsien levähdyspaikoille? Tämä roskaaminen on sellainen asia, jolle minulta ei riitä ymmärrystä yhtään. Jos sinulla on roska, laita roskiin. Jos se on roskiin liian iso tai vääränlainen vie se kierrätys- tai jäteasemalle. Muuten mielenkiintoinen tekniikka tuo, että pahimmilta roskapaikoilta viedään molokit pois, jotta roskaaminen loppuisi. Sehän kuulostaa samalta kuin Tokio; missään ei ole roskiksia, EIKÄ roskia. (YLE)

Samaan aiheeseen liittyy tämä toinen juttu: EU:n komissio aikoo kieltää kertakäyttömuovit. Perimmäinen syy tähän on tietenkin se, ettei ongelman ulkoistaminen Kiinaan enää onnistu. Täytyy sanoa, että en ensin tajunnut esimerkiksi muovipillien ongelmallisuutta. Nehän pannaan käytön jälkeen roskikseen, ja roskat viedään poltettavaksi. Ei sieltä päädy yksikään pilli meriä saastuttamaan. Mutta tämä on yliyksinkertainen ajattelumalli. Ongelmanahan on nimenomaan kaikki take away -tuotteet, jotka syödään ties missä. Ja kuten edellisestä artikkelista saatiin lukea, ihmisten kyky heittää roskansa roskikseen on hämmästyttävän rajallinen. Mutta kuten suomalainen asiantuntija tuossa toteaa, muovi itsessään ei ole se ongelma, vaan se että se joutuu väärään paikkaan. Muovi ei ole automaattisesti pahasta, vaan ongelmat tulevat piittaamattomista ihmisistä. (Aion silti ostaa jatkossa pahvipillejä.) (YLE)

Näiden aika raskaiden aiheiden vastapainoksi muutama vähän kevyempi linkki. Aamulehti kirjoitti laajan jutun siitä, miten Tavarataitojen mukaan raivataan. En voi muuta kuin allekirjoittaa koko jutun, sillä toimittaja on selvästi lukenut kirjan. Ilahduin tästä artikkelista kovasti!

Löysin myös kirja-arvostelun Tavarataidoista Kotoin-blogista. Kirjoittaja suosittelee Tavarataitoja niille, joilla on nurkat täynnä tavaraa, mutta konmari ei kolahda.

Loppukevennykseksi vielä hassu tapa selvittää, mitkä vaatteet kaapissa ovat ylimääräisiä. Käytetään kaikkea kerran, kunnes kaapista ei kerta kaikkiaan löydy enää mitään, mihin voisi pukeutua. Sitten luovutaan kaikesta, mikä jäi jäljelle. Käyhän se näinkin, vaikka luulen että helpompiakin tapoja löytyy… (IS)

Arkijärki-podcast 26: Liikunnasta ja raivaamisesta

Julkaistu , kirjoittanut
1

Olen aloittanut (jälleen) liikuntaharrastuksen, enkä pysty sanomaan monettako kertaa elämässäni. Olen aloittanut aina vain uudestaan ja uudestaan, mutta ikinä motivaationi ei ole ollut niin suuri, että liikunnasta olisi muodostunut pysyvä tapa. Tulin äskettäib vastahakoisella lenkillä ajatelleeksi, että moni varmasti ajattelee raivaamisesta ja järjestämisestä samalla tavalla. Pitäisi, mutta kun ei yhtään huvittaisi. Jos on luonnostaan jostain asiasta innostunut, on hirveän helppo sanoa toiselle, että älä siinä nyrpistele vaan rupea hommiin, tämähän on mahtavaa! Mutta ei se välttämättä toisesta ihmisestä ole. Minä en pysty eläytymään siihen, miten ihana olo liikunnasta voi tulla, koska sellaista kokemusta ei vain ole. Samalla tavalla minun on turha hehkuttaa epämotivoituneelle raivaajalle, miten hienoa on, kun kaikki paperit ovat järjestyksessä. Ilman sisäistä motivaatiota mikä tahansa homma tuntuu ikävältä, vaikka samaan aikaan ymmärtäisikin, että esimerkiksi liikunta tai siivoaminen olisi hyväksi.

Tässä podcastissa pohdin siis sitä, mitä yhteistä tai eroa liikunnalla ja raivaamisella on, ja voiko asiaan vihkiytynyt oikeasti auttaa sellaista ihmistä, jolta innostus puuttuu. Podcastin kesto on 15:34.

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata esimerkiksi puhelimeensa iTunesintai Acastin kautta. Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät täältä.

Podcast: Play in new window | Download

Subscribe: RSS

Ostoslista heräteostoksia varten

Julkaistu , kirjoittanut
8

Sain lukijalta hyvän kysymyksen viime kuussa: jos kerran olen ostolakossa, miksi sitten ”ostoslistalla” olevien vaatteiden ostaminen ei ole niin paha juttu, kuin heräteostosten tekeminen? Ovathan nekin ostoksia. Mistä siis on kyse?

Ensinnäkin täytyy uusille lukijoille selventää, että en ole sellaisessa absoluuttisessa ostolakossa, jossa yrittäisin olla ostamatta yhtikäs mitään. Sen sijaan olen siirtynyt mahdollisimman harkitun ostamisen vaiheeseen, ja nyt puhutaan siis nimenomaan vaatteista. Pyrin siihen, että jokainen vaatekappale on sellainen, jota tulen käyttämään vähintäänkin sen 30 kertaa. Tosin itse olen sitä mieltä, että 30 kertaa ei edes ole kovin paljon, ja pyrin paljon isompaan käyttömäärään. Mentyäni alkuperäiseen ostolakkoon vuonna 2017 koko kulutuskäyttäytymiseni on muuttunut siten, että nykyisin tuo tavoite ei ole ollenkaan epärealistinen. Tämä siis joka tapauksessa tarkoittaa sitä, että vuodessa on monta kuukautta, jolloin en osta mitään, mutta silloin tällöin ostan uusia vaatteita.

Nämä olivat listalla varmaan pari vuotta. 30 käyttökertaa tulee täyteen jo ostovuoden aikana. 

Yritän jatkuvasti hioa tyyliäni kohti omaa ideaalia. Nyt alkaa tuntua siltä, että vihdoinkin tiedän sekä sen mitä haluan että sen mikä minulle sopii. Arvioin vaatevarastoani jatkuvasti sillä silmällä, millainen kokonaisuus se on. Tämän olen oppinut kapseliaatteen myötä. Aiemmin pohdin lähinnä yksittäisten vaatteiden ominaisuuksia, nyt katson kokonaisuutta, ja miten yksittäiset vaatteet toimivat yhdessä muiden kanssa. Olen alkanut myös ennakoida tulevia vaatetarpeitani. Koetan huomioida ajoissa, milloin jokin vaate alkaa näyttää liian nuhjuiselta, jotta voin korvata sen paremmalla. Ennakoin nimenomaan tarpeita, en niinkään fiiliksiä.

Tämän arvioinnin pohjalta minulla on mielessäni lista vaatteista, joiden ostaminen on mielestäni perustelua. Lista on aika lyhyt. Tällä hetkellä sillä on mm. nudet t-paitaliivit. Minulla on nyt kahdet, joista toiset ovat pian roskiskunnossa. Tarvitsen kahdet, koska tuo liivimalli on ylivoimaisesti eniten käytössä. Kaapissa pitää olla yhdet puhtaana, vaikka toiset olisivat pesussa. Listalla on myös klassinen kashmirneule jossain neutraalissa värissä (musta/kameli/tummansininen) ja hyvin pelkistetyssä mallissa. Tämä on talvipukeutumiseni kulmakivi, ja edelliseen koi söi reijän, ja sitten siihen tuli vielä kestotahrakin (lapsen oksennusta, hyh). Edelleen jos vastaan tulee siisti, ei-juhlava, lyhythihainen toppi joko smaragdinvihreänä, safiirinsinisenä tai rubiininpunaisena, ostan varmasti. Niin, ja jossain vaiheessa tarvitsen uusia alushousuja.

Nämä ostin ennen kuin kokeilin ostolakkoa, vuonna 2016. Eivät olleet  millään listalla, enkä ostaisi niitä enää uudelleen. Käyttökertoja on tullut vajaat kymmenkunta, mutta luultavasti lahjoitan nämä pois ennen kuin 30 tulee täyteen.

Ostoslista ei siis synny niin, että istuisin kynän ja paperin kanssa tyylioppaan äärelle, ja alkaisin mietiskellä, mitä ”välttämättömiä asusteita” vaatevarastostani vielä puuttuu. En esimerkiksi omista ainuttakaan paitapuseroa, vaikka sellainen valkoinen kuulemma pitäisi monen tyyligurun mielestä jokaisella naisella olla, eikä ole aikeita ostaakaan. En lisää listalle mitään siksi, että sellainen olisi nyt muodissa. (En osaa muotia, joten olen sanoutunut irti siitä.) Ostotarve syntyy ensimmäisenä käytännöllisestä tarpeesta: tarvitsen säähän sopivat kengät, alusvaatteiden elastaani alkaa olla loppuun kulunut, villapaidassa on reikä. Sen jälkeen mietin, minkä näköisellä vaatteella haluaisin tuon tarpeen paikata: tarvitsen pakkasen kestävät talvikengät, jotka ovat niin sirot että käyvät myös hameiden kanssa, tai superklassisen neuleen. Tästä pohdinnasta syntyy vähitellen käsitys niistä vaatteista, joiden ostaminen on ok.

Tämä on osoittautunut hyväksi systeemiksi. Ehdin pohdiskella tarpeita riittävän kauan, niin etten tule hankkineeksi mitään satunnaista hetken mielijohteesta. Toisaalta jos sattuisin vaikkapa näyteikkunassa huomaamaan vaatteen, joka on suoraan listalta, voin tehdä heräteostoksen, joka asettuu saumattomasti osaksi kokonaisuutta. Luulen, että tätä listaa ei tarvitse kirjoittaa paperille, vaan se toimii parhaiten tällaisena ajatuslistana.

Onko teillä pitkäaikaista ostoslistaa? Paperilla vai mielessä? Miten se on auttanut ostolakossa pysymisessä?

Tulleet ja menneet vaatteet huhtikuussa 2018

Julkaistu , kirjoittanut
17

Huhtikuu oli kuukausi, jossa vaatekaappiin tuli yksi uusi vaate, mutta tekstiilijätteen määrä oli isompi kuin kertaakaan tämän seurannan aikana. Ensin ostos: löysin vaaleankeltaisen neuleen, jollaista olin etsiskellyt jo pidemmän aikaa. Ei siis tullut täydellistä ostolakkoa tässä kuussa, mutta olen hankintaan hyvin tyytyväinen.

Sen sijaan poistuneiden tekstiilien määrä on yllättänyt. Kaapista on lähtenyt rikkinäisiä sukkia monta paria. Olen myös heittänyt rättejä roskikseen. Mielestäni rättien peseminen on ihan fiksua, mutta näin keväisin syntyy sellaista sotkua, jota ei kannata ruveta enää pesemään. Sitä syntyy, kun putsaa parvekelaatikoita, vaihtaa kukkamultia ja pesee autoa. Olen kuitenkin antanut rättien kuivua ennen kuin olen pannut ne pois, joten mukana on vain tekstiilin paino.

Isoin osa tekstiilijätteen painosta tulee lasten talvivaatteista, etenkin yksistä toppahousuista. Ne kulutettiin yhdessä talvessa niin loppuun, ettei ole mitään järkeä säästää niitä enää pienemmälle sisarukselle. Yksi polvi paikattiin jo kertaalleen, ja mutta lisäksi reikää löytyy takamuksesta, toisesta polvesta ja lahkeista. Ei sellaisia ole mitään järkeä kierrättää enää minkäänlaiseen käyttöön, ei edes ”mökkivaatteeksi”, sillä lapsi kastuu ne yllään. Tuollaiset housut painavat lähes puoli kiloa. Heitin myös yhdet (haisevat) lastenkengät roskiin, ja niissä oli mukana tekstiiliä. Päätin kuitenkin jo projektin alussa, että en laske kenkiä mukaan, sillä todellisen tekstiilin määrää on niissä mahdoton arvioida. Toisaalta kenkien sisällyttäminen vääristäisi tulosta, koska pohjat ovat painavat, enkä jaksa ruveta preparoimaan jokaista kenkäparia, jonka heitän pois.

Ensi talvena ostan kulutuskestävimmät toppahousut, jotka löydän.

Edellä mainitut kengät poisluettuna huhtikuussa 2018 tekstiilijättä kertyi meillä siis 958 grammaa, siis lähes kilon verran. Vertailun vuoksi viime joulukuussa heitin roskiin vain yhden pesupussin, joka painoi 16 grammaa. Tässä näkee, miten vasta pidemmällä jaksolla alkaa koko totuus paljastua. Muutaman kuukauden perusteella olisin arvioinut tekstiilijätteen määrän paljon pienemmäksi, mutta sitten tulee väliin tällaisia reilumpia jaksoja. Olen seurannut tekstiilijätettämme nyt tasan puoli vuotta, ja yhteensä sitä on kertynyt n. 1,8 kiloa. Laskennassa on mukana yksi aikuinen ja kaksi lasta.

Olen miettinyt, pitäisikö tuottamani tekstiilijäte kierrättää esimerkiksi Reccin kautta. Nythän nuo rikkinäiset sukat sun muut poltetaan energiaksi. Mutta olen päätynyt siihen tulokseen, että polttaminen on ihan ok. Ensinnäkin jätteen määrä on edelleen mielestäni varsin vähäinen. Kaikki poistetut tekstiilit ovat siinä kunnossa, ettei niistä ole uudelleen käytettäviksi. Siksi esimerkiksi Recci kierrättäisi ne jonnekin, jossa tekstiileistä tehdään erilaisia eristeitä, imeytysmattoja ynnä muuta teollisuuden tarpeisiin. Tämä tapahtuu toimitusjohtajan mukaan Saksassa.

Jonkun asiantuntijan pitäisi nyt tulla tänne kertomaan, onko logiikkani virheellinen, mutta mielestäni tuntuu turhalta, että reikäiset sukkani matkustaisivat vielä saksaan, ennen kuin ne käytetään uudelleen. Epäilen, että on energiatehokkaampaa vain pistää ne roskikseen poltettavaksi. Mutta tämä on siis arvelua, en tiedä miten asian voisi selvittää. Fakta on kuitenkin se, että kodissamme on sekäjätteen lisäksi lasin, paperin, kartongin, biojätteen, pullojen, elektroniikkaromun sekä ongelmajätteiden lajittelu käynnissä, ja lisäksi on vielä uudelleen käyttöön menevien kirpparivaatteiden keräys. En tiedä, mihin perustaisin vielä yhden kierrätysjakeen lajittelupaikan kodissamme.

Viikon vinkit: hinnoittelun vaikutus, karu totuus muoviongelman takana ja vappukrääsän lajittelu

Julkaistu , kirjoittanut
4

Tässä mielenkiintoinen juttu siitä, miten hinnoittelu vaikuttaa ostopäätökseemme. Suosittelen videon katsomista, siinä asia tulee monipuolisemmin ja elävämmin esitettyä. Tutkijan mukaan emme suinkaan ole pelkän halvan hinnan vietävissä, vaan teemme jatkuvaa arviointia myös tuotteen laadun ja muiden ominaisuuksien suhteen. (YLE)

Tämä juttu taustoittaa todella kiinnostavasti sitä, miksi muovista puhutaan nyt yhtäkkiä niin paljon. Kaikki oli ok niin kauan, kun Kiina suostui ottamaan vastaan eurooppalaisten muoviroskat. Mutta tämän vuoden alusta muovia ei enää ole voinut kuskata pois omalta takapihalta jonnekin muualle, ja yhtäkkiä muovin vähentäminen kiinnostaa aivan uudella tavalla. Muovikassit on otettu silmätikuksi, koska niihin on helppo vaikuttaa. Toisaalta niiden osuus muoviroskan kokonaismäärästä on 0,2% luokkaa. Tämä artikkeli on todella kiinnostava, ja suosittelen sen lukemista lämpimästi. Asiat asettuvat mittasuhteisiin. Vaikka ostaisi leikkeleet irtomyynnistä leivän päälle ilman muovipakkausta, ekoteko vesittyy jos yksi pala leikkelettä menee pilaantuneena roskiin. Niin iso on ruokajätteen ekokuorma. (IS)

Loppun vanha mutta edelleen hyvä koonti siitä, miten kaikki vappukrääsä lajitellaan oikein. Raaka tosiasia on, että suurin osa kuuluu sekajätteeseen. Esim. foliopallot eivät ole metallia, vaan enimmäkseen muovia. Olen tuskaillut kausikoristeiden kanssa ennenkin, en ole mikään suuri koristelija. Vappufiilis syntyy meillä tänäkin vuonna serpentiinillä ja ilmapalloilla. Niin ja sillä, että sain parvekekukat istutettua! (YLE)

Tänä vuonna laitoin keltaisia orvokkeja.

Arkijärki-podcast 25: Shoppailevat naiset ja rationaaliset miehet?

Julkaistu , kirjoittanut
22

Miksi himoshoppaaja on aina nainen, mutta miehillä on eniten maksuhäiriömerkintöjä? Tässä on yksi tämän podcastin ydinteemoista. Pohdin, miksi naiset shoppailevat mutta miehet tekevät rationaalisia päätöksiä – vai onko asia niin? Mistä johtuu, että naisille on luontevaa palkita itseään ostamalla, mutta lähteekö mies koskaan rankan työpäivän jälkeen ostamaan jotain pientä piristääkseen itseään? Yritän saada selkoa siihen, mitkä asiat ovat pelkkiä mielikuvia, ja mitkä todellisuutta. Pohdin myös omaa suhdettani shoppailuun ja ostamiseen. Alan kallistua sille kannalle, että mainonnalla on suurempi vaikutus valintoihini kuin olen halunnut edes uskoa.

Tämä podcast ottaa aika vahvasti kantaa, ja kuulisin erittäin mielelläni myös teidän näkemyksiänne aiheeseen liittyen! Podcastin kesto 15 min 28 s.

Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata esimerkiksi puhelimeensa iTunesin tai Acastin kautta. Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät täältä.

Podcast: Play in new window | Download

Subscribe: RSS

18 asiaa – kuinka sujuu?

Julkaistu , kirjoittanut
12

Tein vuoden alussa listan 18 asiasta, jotka halusin kodissani toteuttaa vuoden 2018 aikana.  Kohta vaihtuu toukokuu, joten ajattelin että nyt on hyvä aika tarkistaa, mitä listalle kuuluu. Tältä näyttää:

18 asiaa vuodelle 2018

  1. Vaali kauneutta.   Yritän, vaihtelevalla menestyksellä
  2. Tiskikonerutiini    Tämä toimii!
  3. Kodinkoneiden säännöllinen puhdistus.   Olen puhdistanut pyykkikoneen kerran
  4. Keittiön verhon pesu ja silitys.   Tehty!
  5. Työhuoneen muodonmuutos    Tehty! Vaikka tätä voi vielä kehittää edelleen.
  6. Paperiarkistojen setviminen.   Tehty osittain.
  7. Kirjahyllyn raivaus
  8. Parvekekeidas
  9. Pakkauslistat matkoja varten
  10. Lelujen sisäinen kierrätys    Saatu pikkuisen alkuun
  11. Vaatesäilytyksen uudelleenorganisointi
  12. Kapselipuvustojen koostaminen
  13. Tulevien ja lähtevien vaatteiden kirjanpito.   Tämä toimii.
  14. Arjen ateriasuunnittelu
  15. Ruokahävikin minimoiminen.   Yritystä on, menestystä ei niin paljon.
  16. Kukkia karkin sijasta Kukkia ostettu, karkkia ei.
  17. Korjausta odottavien korjaaminen
  18. Sähköremontista selviäminen

Aika hyvin! Muutama juttu on tehty kokonaan, tai on jatkuvasti työn alla, kuten vaateseuranta. Sitten on noita, jotka olen saanut alkuun, mutta joissa on vielä tekemistä. Periaatteessa paperit ovat hyvällä mallilla nyt, mutta on vielä pari kansiota jotka pitäisi käydä läpi. Lelukierrätys on saatu alulle niin, että kierrätettäville leluille on nyt paikka, mutta en ole vielä käynyt lasten leluja kokonaan läpi, joten ylähyllylle on nostettu vasta pari juttua. Enemmänkin mahtuisi. Ruokahävikin punnitseminen on jäänyt, se oli liian työlästä. Yritän ryhdistäytyä toukokuussa. Viime aikoina hävikkiä on kyllä tullut, eli tämä on asia jota en vielä hallitse.

Parvekekeidas on vielä vähän työn alla.

Parvekekeidas on sillä lailla työn alla, että ostin juuri orvokkeja. Enää pitäisi istuttaa ne laatikoihin. Korjausta odottavat vaatteet ovat yhdessä läjässä, mutta evääni en ole heilauttanut niiden korjaamiseksi. Pino tosin alkaa kasvaa pian niin korkeaksi, että pian pitää ruveta niitä eviä heiluttelemaan, sillä esteettinen haitta nousee samaa tahtia pinon kanssa. Sähköremontista aion selvitä huolellisen suunnittelun avulla. Siihen olen pyytänyt ammattilaisapua, ja olen itsekin paneutunut asiaa jo aika huolellisesti.

Mutta kyllä tuolle listalle mahtuu vielä sellaisiakin juttuja, joita en ole edes aloittanut. Vaateasiat ovat jokseenkin retuperällä. En ole uudistanut säilytystä, en koostanut kapseleita enkä myöskään tehnyt pakkauslistoja. Arjen ateriasuunnittelu on jäänyt kokonaan tekemättä, mikä kyllä heijastuu sekä hävikkiin että stressiin sen suhteen, mitä tänään syötäisiin. Kirjahylly kaipaa harvennusta, koskahan siihen jaksaisi ruveta.

Kaiken kaikkiaan olen kyllä aika tyytyväinen tulokseen. Listasta on selvästi ollut hyötyä. Tätä vuotta on vielä yli seitsemän kuukautta jäljellä, joten uskoisin että nuo loputkin tulevat hoidettua.

Miten teillä menee?

Viikon vinkit: elämä ilman muovia, roskaavat ihmiset ja Tavarataidot

Julkaistu , kirjoittanut
14

Voiko Suomessa pukeutua ilman muovia? Toisin sanoen olisiko mahdollista hankkia kaikki vaatteet ainoastaan luonnonkuituisina? Ei goretexia, ei fleeceä, ei polyesteriä ja niin edelleen. Mahdollista, mutta kylläkin hankalaa. Ajatus pikkulasten ulkoilusta marraskuussa ilman erinäisiä eristäviä keinokuituja on aika epämotivoiva. Mutta on ihmisiä, jotka sellaista yrittävät. Toisaalta tässä samaisessa jutussa muistutetaan siitä, että luonnonkuitu ei automaattisesti tee autuaaksi. Yhtälö on monimutkainen, ja siihen liittyy niin valmistusmenetelmät kuin vaatteen käyttöikäkin. Muistuttaisin myös siitä, että ainakaan minusta ei ole mikään ongelma pukeutua vaatteeseen, joka sisältää muovia. Ongelma tulee siinä vaiheessa, kun vaatteesta irtoaa pesussa muovia myös veteen. (YLE)

Harmittaa Hesarin maksumuuri, mutta linkkaan tämän silti. HSY joutuu asentamaan valvontakamerat kierrätyspisteilleen, koska ihmiset pitävät niitä kaatopaikkoina. Voisiko joku selittää, että jos romun jaksaa kuskata kierrätyspisteelle, miksi sitä ei samalla vaivalla vie Sortti-asemalle saakka? Elektroniikkajätettä saa viedä sinne ilmaiseksi. Samat roinat voisi joka vuosi viedä myös kierrätysautoille. Joten miksi nähdä tämä vaiva tehdäkseen asiat niin, että siitä seuraa vain vaivaa ja turhia kuluja muille? Epäilen, että saarnaan täällä sikäli turhaan, että tuskin lukijoissa on kovin montaa sellaista, joka tuota roskaamista harrastaisi. Mutta osaisiko silti joku selittää tätä toimintaa?

Linkkaan tähän lopuksi pari kirja-arviota Tavarataidoista. Jori Kaiken voi lukea! -blogista kirjoittaa, että Tavarataidot inspiroi raivaamaan, vaikka välillä muistutankin kotitalousopettajaa. Pitänee paikkaansa!

Tuulin viemää -kirjallisuusblogissa Tavarataidot on kuunneltu äänikirjana. Tuuli epäili aluksi, että Tavarataidot olisi kopio Paikka kaikelle -kirjasta, mutta totesi että eihän se olekaan. Taustatietona kerrottakoon, että Ilana ja minä kirjoitimme kirjojamme toisistamme tietämättä samaan aikaan. Tavarataidot julkaistiin pari kuukautta ennen kuin Paikka kaikelle ilmestyi. Minusta nämä kaksi kirjaa itse asiassa täydentävät toisiaan hyvin. Ilana keskittyy kulttuurihistoriaan syvällisemmin kuin minä, ja pohtii syitä tavarapaljouden takana. Tavarataidot puolestaan on nimensä mukaisesti hyvin käytännönläheinen kirja, josta löytyy erittäin konkreettiset strategiat tavarapaljouden karsimiseen ja hallintaan. Ja jos konmarista jää epäselväksi mihin ne karsitut tavarat pitäisi toimittaa, Tavarataidot vastaa kattavasti myös siihen.

Arkijärki-podcast 24: Kevätraivaus

Julkaistu , kirjoittanut
5

Tässä podcastissa juttelen siitä, miten kevätsiivouksen sijasta voikin tehdä kevätraivauksen. Turhan tavaran vähentäminen tekee myös kodista siistimmän näköisen ja arkea helpottaa aina, kun saa kotiin lisää väljyyttä. Podcastissa käyn läpi erilaisia raivauskohteita ja kerron siitä, mitä ja miten olen omassa kodissa raivannut. Hyviä kohteita on ainakin kaikki kausivaatteet ja -varusteet, mutta itse olen myös esimerkiksi vienyt talven aikana kertynyttä elektroniikkaromua, tyhjiä pattereita ym. ongelmajätettä kierrätykseen. Jos asut Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Kauniaisissa tai Kirkkonummella, tarkista tästä linkistä, milloin HSY:n keräysautot pysähtyvät lähelläsi.

Podcastin kesto on 13 minuuttia. Harrastatteko te kevätsiivousta vai kevätraivausta?

Podcastin voi kuunnella tästä alta, taikka iTunesin tai Acastin kautta. Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät täältä.

Podcast: Play in new window | Download

Subscribe: RSS

Ammattilainen apuun

Julkaistu , kirjoittanut
8

Meille tulee syksyllä sähköremontti. Sitä ei voi välttää, koska koko taloyhtiö remontoidaan samanaikaisesti. Nähtäväksi jää, paljonko siitä lopulta tulee asumiseen haittaa, mutta tiedossa on, että pölyä, porausta ja muuta hankaluutta remontista kyllä seuraa useamman viikon ajaksi. Koska kotona on siis pakko suojata ja myllätä joka tapauksessa, olemme harkinneet, että samassa yhteydessä voisi tehdä remonttia enemmänkin.

Meidän eteinen ei ole tällä hetkellä mikään kaunistus. Siinä on samat ongelmat, kuin eteisissä yleensäkin: tilaa ei ole paljon, mutta tavaroita on. Eteiseen pitäisi mahtua takkeja, kenkiä, ulkoiluvarusteita, sateenvarjoja ja sen sellaista. Tällä hetkellä eteinen on muotoutunut lähinnä käytännölliseltä, ei niinkään esteettiseltä pohjalta. Sinne on lisätty hyllyjä ja naulakoita aina tarpeen mukaan. Kyseessä ei siis ole suunniteltu kokonaisuus. Mitkään kalusteet eivät ole samaa sarjaa toistensa kanssa.

Jos olisin stailannut vähäsen, vaikutelma olisi siistimpi, mutta tämä on se päivittäinen todellisuus.

Minä en tunnetusti ole suuri visuaalinen lahjakkuus, joten päätin suosiolla tarttua ammattilaisen apuun tässä asiassa. Kutsuin paikalle kaverin suositteleman sisustussuunnittelijan. Vuodatin hänelle kaikki eteiseen liittyvät murheet ja toiveet. Haluaisin, että eteinen olisi rauhallinen kokonaisuus. Kaiken siellä tällä hetkellä olevan tavaran pitäisi mahtua sinne jatkossakin, mutta mieluusti niin, ettei kaikki ole esillä. Käytävään toivoisin avaruutta ja lattiaan laattoja. Toivon koko eteisen muuttuvan tyylikkääksi ja silti toimivaksi.

Vihreä muovilaari on todella kätevä kumppareiden säilyttämiselle, ja myös todella epätyylikäs.

Olen usein kuullut sanottavan, että eteinen on kuin kodin käyntikortti, ja luo fiiliksen koko asuntoon. Pitääkö tämä paikkansa, siitä voi olla montaa mieltä. Voihan sitä ajatella niinkin, että eteinen on sellainen välitila, jonka läpi on vain mentävä, että pääsee varsinaiseen kotiin sisälle. On todettava, että olen harvoin nähnyt erityisen tyylikkäitä eteisiä. Kaikilla on nimittäin nämä samat ongelmat, ja Suomessa vielä eteisiä kuormittaa etenkin kylmään aikaan tuplamäärä vaatteita. Jään kuitenkin innolla odottamaan suunnittelijan ehdotusta. Eteinen ei nykyisestä voi enää levottomammaksi muuttua, joten potentiaalia riittää.

Onko teillä hyväksi todettuja ratkaisuja eteistiloihin? Etenkin kerrostalossa, jossa ei ole tuulikaappia, kodinhoitohuonetta, terassia eikä muutakaan ”eteisen jatketta”? Miten saatte kaiken siististi mahtumaan?