Köhnästä kukoistukseen

Viikonlopun siiovusurakka oli parvekkeen lattian puhdistus. Betonin päällä on puiset, varsin raskastekoiset ritilät, joiden alle kertyy vuoden aikana ties mitä. Parveke on lasittamaton, joten pölyn ja tomun määrä on muutenkin suuri. Kun lisäksi istutetaan kukkia, vaihdetaan multia, somistetaan havuilla ynnä muuta, lattialle ehtii vuoden aikana karista aikamoinen määrä roskia. Olen ottanut tavaksi kerran vuodessa nostaa rallit ylös ja lakaista lattia puhtaaksi niiden alta. Jos tämän jättää tekemättä, kokemukseni mukaan siellä puun ja betonin välissä alkaa pian ötökkä jos toinenkin vilistää.

Tätä kuvaa ei ole lavastattu. Tällaista tauhkaa lattialle kertyy.

Homma kuulostaa helpolta mutta on aika hankala. Lattian peittävät ritilät koostuvat monesta osasta, joilla on kaikilla oma tietty paikkansa. Kyseessä on sellainen palapeli, että osien paikkoja ei voi vaihtaa, sillä muuten palat eivät asetu paikoilleen. Ne täytyy siis nostaa yksi tai kaksi kerrallaan, puhdistaa lattia sieltä alta, laittaa palat takaisin ja nostaa seuraavat. Sitä ennen pitää tietenkin siirtää kaikki muut tavarat siitä päältä pois. Työ on siis hidasta ja vaivalloista, ja senpä takia sitä tuleekin aika usein lykättyä.

Lakaisin lattialta kokonaisen kassillisen purua, hiekkaa, lehtiä ja muuta töhkää. Olisi kovasti tehnyt mieli ruveta vielä pesemäänkin sitä betonilattiaa, mutta tajusin idean itsekin hölmöksi. Alkuperäinen lattia ei näy sieltä puuritilöiden alta minnekään, eikä pesemisestä olisi mitään hyötyä. Perfektionismi minussa olisi halunnut hoitaa tämänkin mahdollisimman perusteellisesti, mutta samalla olisi tuhraantunut paljon aikaa käytännössä tarpeettomaan toimenpiteeseen. Rallien päältä on kyllä aiheellista pestä, niin nokiset, siitepölyiset ja kaiken kaikkiaan likaiset ne ovat. Mutta en halua tehdä sitä päiväsaikaan, jolloin joku pahaa-aavistamaton ohikulkija saattaisi saada pikimustaa vettä niskaansa. Täytyy siis odottaa, että jonain myöhäisenä iltana jaksan sen vielä tehdä.

Pian vien kaikki viherkasvit parvekkeelle, ja silloin lähestytään sitä haaveilemaani parvekekeidasta. Tosin sitä ennen täytyy viedä vinttiin lumilapio ja auton ikkunanpesuneste, joka on jostain syystä majaillut parvekkeella koko talven. (Älkää kysykö miksi, en minä tiedä.) Lämpöaalto on saanut orvokit kukoistamaan:

Rakastan näitä, tuo väri ilahduttaa minua joka päivä!

Joko teillä parvekkeet kesäkuosissa?

18 asiaa – kuinka sujuu?

Tein vuoden alussa listan 18 asiasta, jotka halusin kodissani toteuttaa vuoden 2018 aikana.  Kohta vaihtuu toukokuu, joten ajattelin että nyt on hyvä aika tarkistaa, mitä listalle kuuluu. Tältä näyttää:

18 asiaa vuodelle 2018

  1. Vaali kauneutta.   Yritän, vaihtelevalla menestyksellä
  2. Tiskikonerutiini    Tämä toimii!
  3. Kodinkoneiden säännöllinen puhdistus.   Olen puhdistanut pyykkikoneen kerran
  4. Keittiön verhon pesu ja silitys.   Tehty!
  5. Työhuoneen muodonmuutos    Tehty! Vaikka tätä voi vielä kehittää edelleen.
  6. Paperiarkistojen setviminen.   Tehty osittain.
  7. Kirjahyllyn raivaus
  8. Parvekekeidas
  9. Pakkauslistat matkoja varten
  10. Lelujen sisäinen kierrätys    Saatu pikkuisen alkuun
  11. Vaatesäilytyksen uudelleenorganisointi
  12. Kapselipuvustojen koostaminen
  13. Tulevien ja lähtevien vaatteiden kirjanpito.   Tämä toimii.
  14. Arjen ateriasuunnittelu
  15. Ruokahävikin minimoiminen.   Yritystä on, menestystä ei niin paljon.
  16. Kukkia karkin sijasta Kukkia ostettu, karkkia ei.
  17. Korjausta odottavien korjaaminen
  18. Sähköremontista selviäminen

Aika hyvin! Muutama juttu on tehty kokonaan, tai on jatkuvasti työn alla, kuten vaateseuranta. Sitten on noita, jotka olen saanut alkuun, mutta joissa on vielä tekemistä. Periaatteessa paperit ovat hyvällä mallilla nyt, mutta on vielä pari kansiota jotka pitäisi käydä läpi. Lelukierrätys on saatu alulle niin, että kierrätettäville leluille on nyt paikka, mutta en ole vielä käynyt lasten leluja kokonaan läpi, joten ylähyllylle on nostettu vasta pari juttua. Enemmänkin mahtuisi. Ruokahävikin punnitseminen on jäänyt, se oli liian työlästä. Yritän ryhdistäytyä toukokuussa. Viime aikoina hävikkiä on kyllä tullut, eli tämä on asia jota en vielä hallitse.

Parvekekeidas on vielä vähän työn alla.

Parvekekeidas on sillä lailla työn alla, että ostin juuri orvokkeja. Enää pitäisi istuttaa ne laatikoihin. Korjausta odottavat vaatteet ovat yhdessä läjässä, mutta evääni en ole heilauttanut niiden korjaamiseksi. Pino tosin alkaa kasvaa pian niin korkeaksi, että pian pitää ruveta niitä eviä heiluttelemaan, sillä esteettinen haitta nousee samaa tahtia pinon kanssa. Sähköremontista aion selvitä huolellisen suunnittelun avulla. Siihen olen pyytänyt ammattilaisapua, ja olen itsekin paneutunut asiaa jo aika huolellisesti.

Mutta kyllä tuolle listalle mahtuu vielä sellaisiakin juttuja, joita en ole edes aloittanut. Vaateasiat ovat jokseenkin retuperällä. En ole uudistanut säilytystä, en koostanut kapseleita enkä myöskään tehnyt pakkauslistoja. Arjen ateriasuunnittelu on jäänyt kokonaan tekemättä, mikä kyllä heijastuu sekä hävikkiin että stressiin sen suhteen, mitä tänään syötäisiin. Kirjahylly kaipaa harvennusta, koskahan siihen jaksaisi ruveta.

Kaiken kaikkiaan olen kyllä aika tyytyväinen tulokseen. Listasta on selvästi ollut hyötyä. Tätä vuotta on vielä yli seitsemän kuukautta jäljellä, joten uskoisin että nuo loputkin tulevat hoidettua.

Miten teillä menee?

Kevät saa aikaan kaikenlaista

Tämä kevät tuntuu vielä toistaiseksi hieman huijaukselta, koska maanataina oli ihana, lämmin ja aurinkoinen päivä, ja tiistaina palelin hyytävässä tuulessa. Mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että näin huhtikuun kynnyksellä todella ollaan jo kevään puolella, ja se aiheuttaa erinäisiä kodinhoidollisia ideoita.

Vein untuvatakkini pesulaan. Nyt se on puhdas ensi talvea varten, ja odottaa pukupussissa vain sitä, että kuskaan sen vinttiin syksyä odottamaan. Olen pakannut paksuimpia talvikenkiä jo kesäsäilöön, ja parhaillaan pohdin yhden uskollisen parin kohtaloa. Vieläkö pitäisin yhden vuoden, vai olisiko jo aika laittaa ne roskikseen? Luulen, että muutama villapaita kaipaisi pesua myös. Uskaltaisiko kashmirpoolon laittaa asianmukaisella aineella

Meidän ikkunat näyttävät hirvittäviltä. Likaa ja nokea on niin että tuskin läpi näkee. Olenkin jo ilmoittanut siivoojalle, että huhtikuun aikana haluaisin ne puhtaiksi. Tämä on asia, jonka olen muutaman vuoden ulkoistanut ammattilaisille, eikä takaisin ole paluuta. Rakastan puhtaita laseja, mutta amatööriltä menee pesemiseen kokonainen päivä. Joten työllistän mielelläni yksityisyrittäjän, joka hoitaa homman puolestani.

Olen alkanut pohdiskella, pitäisikö huonekasveille tehdä jotain. Keväisinhän on tapana vaihtaa multia, mutta se on myös sotkuista ja rasittavaa puuhaa. Toisaalta pari kasvia olisi kyllä ehdottomasti ruukunvaihdon tarpeessa. Ne ovat kasvaneet niin isoiksi, että keikahtavat kohta nurin liian pienissä ruukuissaan. Täytynee ottaa vaikka pääsiäisenä projektiksi. Odotan kyllä sitä aikaa, että lämpenisi niin paljon, että voisin taas kiikuttaa kaikki kasvit parvekkeelle, ja unohtaa sinne. Useimpina vuosina olen tehnyt näin, ja syksyllä kaikki kukoistaa uskomattoman vehreänä.

Työhuoneen raivaaminen on edistynyt niin pitkälle, että lattian saattoi jo pestä. Tämä tarkoittaa sitä, että lattialta on poistunut tavaraa runsaasti. Samoin papereiden setviminen on edistynyt merkittävästi. Tavoitteena on itse asiassa päästä yhdestä pienestä lipastosta kokonaan eroon ja vähitellen alkaa näyttää siltä, että niin myös tapahtuu. Kun kyse on todella pienestä huoneesta, kaikki lattialla säilytettävä tavara tuntuu pienentävän huonetta. Mutta kun samat kansiot on nostettu hyllylle, vapaa lattiatila tuntuu suurentavan koko huonetta.

Onko teille iskenyt kevätraivauskärpänen?

Hankintoja harkinnassa

Tässä energiapilvessä pyyhältäessäni olen päättänyt laittaa muutamat sisustusasiat kerralla kuntoon. Tai ainakin ennen joulua.

Haluan parvekkeelle oskarinoksan! Tai siis sellaisen kiilan muotoisen telineen, jossa voi tuulettaa vaatteita. Tämä on selkeä puute, haluaisin vähän väliä tuuletella kaikenlaista, mutta oksan puute on estänyt. Ostamista on hidastanut se, että olen ajatellut kiinnittämisen olevan hyvin hankalaa. Mutta miten vaikeaa se nyt voi olla? Kai nyt jokainen osaa pari reikää porata. Nyt pitäisi vielä selvittää, mistä noita tuuletustelineitä saa. Ehdotuksia? Tämän muuten haluan NYT enkä marraskuussa. Oletan että sekä vaiva että kustannukset jäävät hyvin maltillisiksi.

Päätin myös, että lastenhuone tarvitsee kerrossängyn. Olen tutkaillut eri vaihtoehtoja netistä, ja ensi viikonloppuna toivon pääseväni niitä paikan päälle katsomaan ja hypistelemään. Tällä hetkellä vaakakupissa painaa mm. se, miten fiksu säilytyssysteemi sängyn alle on kehitetty. En haluaisi sellaista isoa yhtenäistä laatikkoa, koska en usko sellaisen olevan mitenkään kätevä. Toisaalta jos sängyn alla ei ole mitään strukturoitua säilytyssysteemiä, se vain kerää pölyä ja roinaa. Lisäksi haluan melko kapean mallin (tämä karsi ikealaiset heti kättelyssä pois). Jos teillä on suosituksia, otan niitä erittäin mielelläni vastaan! Tässä projektissa on pakko antaa vähän enemmän aikaa toteutumiselle, sillä toimitusajat ovat usein muutaman viikon luokkaa.

Lopuksi olen nyt eilisestä lähtien harkinnut, pitäisikö meidän parvekkeella olla sellaiset syyslamppupallerot. Kuvassa ne näyttivät tosi tunnelmallisilta. Mutta ymmärrän, että lamput yksinään eivät vielä tee parvekkeesta hämyisää olohuoneenjatketta. Pitäisi olla myös kukkia ja varmaan jotain muutakin, että tunnelma syntyisi. Pelkät lamput muuten karulla parvekkeella näyttänevät orvoilta. Olen koko kesän säilyttänyt 80% viherkasveistamme parvekkeella, ja se on tehnyt siitä ihanan vehreän ja viihtyisän. Mutta mitenköhän käy sitten, kun ilmat viilenevä liikaa, jaksaisinko sisustaa uudelleen? Tässä on itsetutkiskelun paikka. Muuten tulee ostettua turhaa.

Kiireen aiheuttama tarkkanäköisyys

Oletteko huomanneet sellaista, että jos on kovasti jotain tärkeää tekemistä, alkaa yhtäkkiä kiinnittää huomiota ihmeellisiin yksityikohtiin? Minulle käy aina niin. Jos on joku projekti, joka on ehdottoman pakko saada tehtyä johonkin päivään mennessä, alan siinä sivussa huomioida kaikenlaisia epäkohtia kodissamme. Olen tällä viikolla tullut siihen tulokseen, että keittiön laatikot olisi aivan välttämätöntä tyhjentää ja pestä, suorastaan syväpuhdistaa. Aterinlokerikko on aivan hirveä, kaikki kolot ovat täynnä murusia ja muuta roskaa. Kattilalaatikon pohjalla on tahroja. Kaappien ovet pitäisi jynssätä. Astioiden järjestyskään ei ole optimaalinen.

Luulen, että tuo on joku sellainen aivojen yritys päästä tekemästä sitä mitä pitäisi. Tuollainen siivoustyö on sellaista, mikä ei juuri ajatustoimintaa vaadi. Hyvin rentouttavaa siis, ja sikäli stressaavina aikoina houkuttelevaa. En silti rupea jynssäämään ennen kuin muut työt on tehty.

Asia jossa taas kiire aiheuttaa sokeutta, on minun kohdallani jääkaappi. Koko alkuvuoden olen suoriutunut ruokajätteen vähentämisestä aika hyvin. Jotain pientä välillä syntyy, mutta en ole pitkiin aikoihin joutunut heittämään varsinaisia ruoantähteitä roskiin. Viime viikonloppuna havahduin siihen, että vihanneslaatikko ei enää sisältänytkään sitä mitä luulin, vaan käyttökelvottomaksi menneitä kasviksia. Kasvikset on se heikko kohta muutenkin. Jos laariin jää yksi yksinäinen punajuuri, niin arvaahan sen, mitä sille käy. Huonosti. Nyt oli vain käynyt huonosti aika monelle muullekin. Hävetti kyllä kantaa niitä biojätteeseen. Näköjään  käy helposti niin, että jos mielessä pyörii muita asioita, ruokasuunnittelu jää tekemättä. Tässä on kyllä taas ryhdistäytymisen paikka.

Yhdelle siivousurakalle annoin periksi tällä viikolla. Lakaisin parvekkeen lattian. Se kuulostaa yksinkertaiselta mutta on oikeasti inhottava ja vaivalloinen homma. Lattian puurallit pitää nostaa yksi kerrallaan pystyyn ja sen jälkeen niiden alta lakaistaan kaikki vuoden aikana kertynyt kuona. Rallit ovat painavia ja tänä vuonna todella likaisia, noen ja siitepölyn peittämiä. Ennen kuin kaikki on saatu ylös, täytyy siirrellä tavaroita syrjään, mm. iso säilytyslaatikko ja painava ruukku. Tavallaan tämän voisi jättää tekemättä, koska eihän se tauhka näy sieltä ritilöiden alta mihinkään. Mutta jos lattiaa ei kerran vuodessa lakaise, siellä tosiaan alkaa helposti elää ötökkäyhteiskunta jos toinenkin, eikä se ole kiva ajatus.

Tulipahan kuitenkin tehtyä. Pesin myös parvekkeen laidat, jotka meidän tapauksessa ovat maalattua peltiä. Mietin pitkään, mikä pesuaine olisi tarkoitukseen paras, ja päädyin lopulta laminaatti- ym. lattioiden pesuaineeseen. Se irrottikin likaa hyvin. Viimeinen vaihe – joka on vielä tekemättä – on puurallien peseminen päältäpäin. Parvekkeella ei voi tällä hetkellä kävellä paljain jaloin ilman että jalkapohjat muuttuvat mustiksi. Pesu vain täytyy ajoittaa niin, etteivät ohikulkijat saa likavettä niskaansa. Se on sotkuista puuhaa, josta yritän tällä kertaa selvitä varsiharjalla. Tähän asti olen jynssännyt juuriharjalla mutta katsotaan tulisiko riittävän puhdasta vähän fuskaamalla.

Oletteko huomanneet, että sotkut pistävät silmään pahiten juuri silloin kun ei oikeastaan ehtisi siivota?

Kausimullistus

On harhaa kuvitella, että talvi vaihtuisi kevääksi ihan itsestään. Oikeasti se vaatii kaikenlaista työtä. Olen tarttunut toimeen, ja pessyt ja pakannut suurimman osan talvivaatteista laatikoihin. Saman tein talvikengille (ja nyt olen ongelmissa, sillä en omista kunnollisia välikauden kenkiä, hmph.) Tänään vein kaksi toppatakkia pesulaan. Parhaillani käyn pään sisäistä keskustelua siitä, pitäisikö luistimet teroittaa nyt, vai pystynkö hoitamaan homman syksyllä ilman stressiä. Toisin sanoen lykkäänkö vaivannäköä puolella vuodella, vai tsemppaanko ja teen nyt. Jos antaisin neuvoja jollekin toiselle, kehottaisin tekemään sen nyt. Mutta todellisuudessa laiskuus taitaa voittaa.

Oli muuten hauskaa kuunnella A Slob Comes Clean -podcastia, ja todeta että kausivaaterumbaa tanssitaan myös Texasissa. Kuka olisi uskonut! Tämä ei olekaan suomalainen ilmiö, kuten kuvittelin. Dana perusteli vaatteiden vaihtoa sillä, että lapsilla olisi kaapissa asianmukaista puettavaa, eikä kukaan yrittäisi vahingossa lähteä villapaidassa kouluun, kun ulkona on +20 astetta, tai pukeutuisi liian kevyesti kylmänä aikana. Tämä oli mielenkiintoinen näkökulma, koska itse liitän kausivaatteet nimenomaan ulkovaatteisiin ja jalkineisiin. Esimerkiksi talvikengät ovat isoja ja vievät paljon tilaa, joten minusta on aina ollut loogista siirtää ne pois eteisestä, kun käyttökausi loppuu. Mutta näköjään syitä on enemmänkin kuin olen kuvitellut.

Tuntuu myös siltä, että nyt kun aprillipäiväkin on ohitettu, voisi olla ihan hyvä hetki poistaa havut ja kanervat parvekkeelta. Tein tänä vuonna hyvän päätöksen, ja hankin joulun alla muoviset havut. Mitä te teette sellaisille keväisin? Pitäisikö ne jotenkin pestä? Jouluvalot sain sentään jo joskus maaliskuussa otettua pois. Varmaan aiheellista olisi heittää roskikseen myös se vedellä täytetty maitotölkki,joka lojuu parvekkeen lattialla, ja josta piti joskus tammikuussa tulla jäätiili. Älköön kukaan tämän tunnustuksen jälkeen koskaan kuvitelko, että meillä olisi jotenkin täydellistä. Ei ole. Olen jo hankkinut multaa parvekelaatikoita varten, mutta kesäkukkien aika taitaa tulla vasta Vapun jälkeen.

Vein kierrätysautolle vuoden aikana kertyneet paristot, energiansäästölamput ja elektroniikkaromun. Kun seurasin mitä ihmiset autoille kantoivat, elektroniikkajäte oli ehdotomasti ykkösenä. Puolessa tunnissa oli kuorma-auton lavalle kertynyt polveen asti ulottuva kerros kaikenlaisia rikkinäisiä laitteita. Meidän osuutemme oli rikkinäiset kuulokeet, rikkinäiset jouluvalot ja yksi epämääräinen härpäke, joka joskus oli ollut lelu. Kakkosena tuli ongelmajätteiden auto, jonne tänä vuonna näytti kertyvän etenkin simahtaneita sähköhammasharjoja sekä erinäisiä maaleja ynnä muita pönttöjä. Tämä HSY:n palvelu on ihan mahtava, mutta minua jää aina askarruttamaan, mitä niille jätteille tämän jälkeen tapahtuu. Mitä sille sähköromulle esimerkiksi tehdään? Täytyy ruveta selvittämään.

Kiirettä on siis pitänyt, kun on omin käsin pitänyt saada kevättä aikaiseksi. Miten teillä, onko sama meininki?

Sateisen harmaa viikko

Syystä tai toisesta tällä viikolla ei ole juurikaan ollut inspiraatiota kirjoittaa. Niinpä teen tähän nyt tällaisen yleispostauksen ilman sen kummempaa agendaa.

Päätin tänä vuonna luopua kanervista ja muista oikeista kukkasista parvekkeella, ja ostin niiden tilalle K-raudasta muovista havuköynnöstä. Se näytti paketissa hiukan ankealta, mutta avattuna, pörhennettynä ja parvekkeen kaiteelle aseteltuna yllättävän kivalta. Ledivalot näyttivät sen päällä hauskoilta, mutta nyt huomasin että puolet lampuista ei pala. Jossain on johto poikki, enkä onnistunut löytämään oikeaa kohtaa. Se harmittaa, täytyy ehkä käydä ostamassa uudet valot. Jostain muuten näin jonkun hyvien tapojen asiantuntijan toppuuttelevan, etteivät ihmiset ihan vielä laittaisi jouluvaloja. Ehkä jonkun valaistun joulupukin kanssa voisi vielä hiukan viivytellä, mutta tässä pimeydessä saa mielestäni jokainen ripustella talonsa ympärille niin paljon lisävaloja kuin sielu sietää.

Olen viime viikkoina saanut jostain yllättävää energiaa tavaroiden myymistä varten. Niitä on myös käynyt kaupaksi. Olen myynyt mm. kengät ja lastentarvikkeita. Hinnat ovat olleet parista eurosta muutamaan, mutta pikkuhiljaa näistä pienistä summista kertyy kymppejä. Jotta pysyisin laskuissa, tein taulukon johon merkkasin sekä myydyt että kirpparilta ostetut tavarat. Toisaiseksi olen plussalla. Tuo taulukko on itse asiassa aika kiva tapa dokumentoida sekä rahantuloa että tavaravirtaa.

Olen myös lahjoittanut tavaraa. Työhuoneessa odottaa eri ihmisille luvattuja vaatteita, ja eräskin vanha lamppu löytää joululomalla tiensä vastikään omilleen muuttaneen sukulaistytön luokse. Kirpparilla myydessä olen huomannut ilmaisen houkutuksen. Näköjään ilmaisuus on sitä houkuttelevampaa, mitä isompi esine on kyseessä. Toisaalta en aina oikein ymmärrä ihmisten logiikkaa. Joku haluaa tupperware-purkin, jos se on ilmainen, mutta ei jos se maksaa euron? Hintajousto on joskus todella herkkää. En oikein itse keksi, millaisen tavaran huolisin vain ilmaiseksi, mutta en eurolla. Tuollaisen tavaran pitäisi olla siis käytännössä tarpeeton, koska tarpeellisesta olisin tietysti valmis maksamaan. Tämä ajatus siitä, että haluaa jotain vain ilmaiseksi mutta ei muuten, hiukan hämää minua. Mutta nettikirppiksellä tämä näyttää olevan ihan normaalia.

Voi olla että pidän tauon Koko koti kuntoon -projektissa ensi viikolla, jotta saan kirittyä kaikki käynnissä olevat hommat kiinni. Katsotaan miten tehokas olen nyt viikonloppuna.

Koko koti kuntoon: makuuhuone

Tällä viikolla palaan todellisten haasteiden pariin, ja raivaan makuuhuoneen. Vaatekaapit on suunnilleen jo siivottu, mutta meidän makuuhuoneessa on myös iso vanha senkki, kampauspöytä, kaksi yöpöytää ja yksi hyllykkö. Aikamoinen määrä säilytystilaa siis. Noista senkki on pahin, se vetää sisäänsä hirveän määrän tavaraa, olen tunkenut sinne vaikka mitä ja kaikki on sekaisin. Senkki on oikeastaan se syy, miksi halusin tähän väliin pienen hengähdystauon parvekkeen parissa.

Toisaalta mitä pitemmälle syksy etenee, sitä parempaan vauhtiin olen päässyt raivaamisen kanssa. Aluksi lähinnä järjestelin paikkoja uudelleen siistimmiksi, mutta viime viikkoina olen päässyt todellisen karsimisen makuun. Olen heittänyt tavataa pois enemmän kuin aikoihin. Olen luopunut monista sellaisista tavaroista, joita olen tähän asti vain säilytellyt kaapin perillä ”odottamassa” – niin mitä? En tiedä itsekään. Etenkin vaatteita raivatessa löysin käytännössä pilalle menneitä tekstiileitä. Esimerkiksi housuja, joiden vyötärökuminauhat vain ritisivät venyttäessä. Eihän sellaisten säilömisessä ole mitään järkeä.

Koko koti kuntoon -projektin viime viikko onnistui hyvin. Sain parevekkeen raivatuksi. Sieltä siirrettiin talvisäilöön kalusteita, kaivoin laatikoista pois kuihtuneet kesäkukat. Lisäksi sain tehtyä sen isoimman työn, eli lattian lakaisemisen puurallien alta. Niitä ralleja on ikävä nostella ja siirrellä, eikä sen kaiken kuonan lakaiseminen ole kauhean miellyttävää, mutta toisaalta jos sen jättää tekemättä, tiedän kokemuksesta että rallien alle alkaa muuttaa turhan paljon ötököitä asustelemaan. Aikaa parvekkeen laittoon meni reilu tunti, mutta se kävi ihan hyvästä arkiliikuntatuokiosta.

Tällä viikolla tiedossa taas perinteistä raivaamista. Tiedän ihmisiä, joiden makuuhuoneet ovat aika minimalistisia. Jos kuulut tähän joukkoon, tämän viikon tehtävä on helppo. Jos taas makkariin on kertynyt enemmän kamaa kuin olisi tarve, nyt on hyvä hetki tarttua niihin. Tähän täytyy muuten kertoa hieman jälleen siitä A Slob Comes Clean -blogista, jota seuraan. Sen kirjoittajalle vanhempien makuuhuone on se huushollin pahin sotku, eikä tilanteeseen tunnu tulevan muutosta, vaikka hän muuten onkin tsempannut siisteydessä. Makuuhuoneen oven saa näet lukkoon, joten sinne heitellää muista huoneista kaikki, mikä on väärässä paikassa. Lopputuloksena on hirveitä läjiä kaikilla mahdollisilla tasoilla, lipaston laatikoita jotka pursuilevat niin etteivät mene kiinni, ja sänky joka on lähes hautautunut vaatteiden alle. Noita kertomuksia lukiessa yksi sekaisin oleva senkki asettuu mittasuhteisiinsa. Täytyy silti sanoa, että vaikkei makkarimme aina muistutakaan zeniläistä temppeliä, niin kyllä sinne aina ihan hyvin mahtuu nukkumaan.

Saanko kavereita makkarin raivaukseen?

Koko koti kuntoon: parveke (tai muu ulkotila) sekä vähän vaatteitakin vielä

Kausivaatteet on kaivettu esiin, hellemekot laitettu odottamaan kesää ja samalla joukosta poistui aika paljon vaatteita, joita en enää halua pitää. Mutta tiukkaa tekee. Kondoilu ei ole helppoa. Käyttökelpoisuuden idea on niin syvällä selkäytimessä, että on todella, todella vaikeaa luopua tietyistä vaatteista, vaikka niitä lähes inhoaisi. Oletan, että tässä kuitenkin kehittyy ajan myötä. Jossain vaiheessa toivottavasti ajatuspalikat loksahtavat uuteen asentoon, ja niistä vaatteista joista ei enää nauti, pystyy luopumaan tuskitta.

Viime keväänä julistin, että ruskea kausi on nyt loppu. Sen jälkeen hankkiuduin eroon ruskeasta hameesta ja ruskeasta mekosta. Neuleen säästin ja totta tosiaan, luulen että voin taas pitää sitä, vaikkei se enää suurimpiin suosikkeihin kuulukaan. Yhdet housut olin laittanut odottamaan syksyä, ja olin oikeastaan jo päättänyt laittaa ne pois, ainoastaan saamattomuus oli ollut esteenä. Mutta nyt kun kaivoin ne esiin, päätin sittenkin ottaa ne takaisin käyttöön. Kesäkausi ylähyllyllä oli tehnyt tehtävänsä, eivätkä nuo housut näytä enää ollenkaan niin tylsiltä kuin keväällä. Osasyynä tosin on myös se, että minulla on housuista pulaa, enkä jaksaisi lähteä ostamaan uusia.

Sitten tämän viikon tehtävään: minulla on vielä urheiluvaatteet käymättä läpi, joten teen sen vielä tällä viikolla, jatkeena tuolle viime viikon haasteelle. Koska tässä vaaterumbassa menee vielä hetki, päätin ottaa tälle viikolle vähän kevyemmän projektin. Tällä viikolla laitan talvikuntoon parvekkeen. Jos kodissasi ei ole parveketta, verantaa, kuistia tai muuta vastaavaa ”viileää” tilaa, tulee tästä väliviikko. Ensi viikolla palaan takaisin sisätiloihin, ja jatkan makuuhuoneen raivaamisella.

Parvekkeen raivaaminen tarkoittaa meillä sitä, että ensinnäkin istutukset laitetaan talvikuntoon. Kalusteet, jotka eivät kestä lunta ja pakkasta, viedään varastoon. Isoin työ on kuitenkin siinä, että lattian puurallit pitäisi nostaa ylös ja lattia lakaista niiden alta. Se on kova urakka, jota olen lykännyt kesästä asti. Otan sen tämän viikon urakaksi, sitäpaitsi eikös niitä jouluvalojakin voi piakkoin ruveta ripustelemaan… Jos kesän aikana parvekkeelle/kuistille/patiolle on kerääntynyt tavaraa ”väliaikaissäilytykseen”, nyt on hyvä hetki hankkiutua niistä eroon.

Arkisia asioita

Sain vihdoin parvekkeen siivottua ja laitettua jouluvalokuntoon. Torilla oli havaittavissa mielenkiintoista hintajoustoa parvekekukkien suhteen. Kun marraskuun alkupuolella kyselin hopealangan hintaa, se oli kolme euroa. Nyt kun kauppiaalla oli enää viimeiset jäljellä, hinta oli pudonnut kahteen euroon ja lopulta sain kuusi kappaletta kympillä. Hyvä diili sinänsä, hän pääsi eroon viimeisistä ja minä sain halvalla parvekekukat.

Siivosin samalla lasittamattoman parvekkeemme talvikuntoon. Lakaisin roskat ja roinat lattialta ja peitin yhden harvakantisen tarvikelaatikon. Laitoin parvekelaatikot kuntoon ja asensin jouluvalot. En harrasta kilpavarustelua naapureiden kanssa, mutta kieltämättä olin pannut merkille että monilla meidän talossa oli valot tuikkineet jo pari viikkoa. No, nyt vihdoin meilläkin. Nyt on enää ongelmana oksennukseen sotkeutunut matto (lapsiperheen riemuja), jonka olen sijoittanut parvekkeelle hajuhaittoja estämään. Maton voi pestä mutta se ei mahdu koneeseen, joten se odottelee nyt ulkona sitä hetkeä, että saan aikaiseksi sen pesemisen pesutuvassa.

Marraskuusta täytyy todeta myös, että en seurannut ruokabudjettia. Lokakuun kokeilu osoitti, että jos haluan niin pystynyt menemään aika vähällä. Mutta tosiasia on, että rahojen seuraaminen aiheutti stressiä. Motivaatio lopahti, ja olenkin mennyt marraskuun kuitteja erikseen seuraamatta. Arvelen budjetin silti pysyneen kohtuullisena, sillä kulutustottumukset ovat ehtineet muokkautua syksyn aikana. Vertailen hintoja kaupassa paljon enemmän kuin ennen, leivon enemmän ja ostan enää harvoin muovipusseja. Harkitsen ottaisinko joulukuulle arkiruokabudjetin käteisellä, ja ostaisin sitten herkut sen ulkopuolelta.

Sen sijaan olen todella raivannut kotona pitkästä aikaa. Työhuoneemme on jatkuvassa muutostilassa, sillä siellä säilytetään monenlaista kierrätystä odottavaa tavaraa. Olen palauttanut lainassa olleita tavaroita, organisoinut kirppikselle meneviä, vienyt laatikoita roskiin ja järjestänyt hyllyjä siellä sun täällä. Tämä kaikki on parantanut kodin viihtyisyyttä roimasti. Jatkan aiheesta ensi viikolla.

Lopuksi raportti huuhteluaineesta. Näköjään liotus + kaksi pesukertaa tuntuu vievän hajua aika tehokkaasti. Olen liottanut sekä etikassa että soodassa. Ensin pesin vaatteita omina erinään ja nyt vähitellen muun pyykin seassa. Kaikista vaatteista ei haju ole vielä ihan kokonaan haihtunut, mutta todella paljon parempaan suuntaan ollaan menossa. Tuntuu hullulta pestä puhdasta pyykkiä, mutta minkäs teet.