Kirjoittajan arkistot:Jenni / Arkijärki

Ruokasuunnitelmani, teoriassa

Julkaistu , kirjoittanut
16

Vatvottuani asiaa ties kuinka kauan, onnistuin lopulta kehittämään ratkaisun, joka on ainakin teoriassa tosi hyvä. Käytännön toteutus on vielä kysymysmerkki, sillä tämä on tarkoitettu normaaliin arkeen, missä ei ole viikolla yllättäviä mökkipäiviä, lounasta ei tarvitse laittaa ja muutenkin elämä on varsin ennustettavaa. Yleisön pyynnöstä jaan syksyn ruokasuunnitelmani täällä, mutta muistakaa, että en vielä tiedä toimiiko tämä. Näin tämä menee, teoriassa.

Itsetehtyä kikhernepastaa

Tein kolmen viikon ateriasuunnitelman, mikä tarkoittaa siis yhtä lämmintä ateriaa (illallista). Syömme kaikki suunnilleen samaa aamupalaa joka aamu, ja mikäli maailma ei taas mene kiinni, lounas tarjotaan lapsille kaupungin toimesta. Suunnitelma kattaa kolme viikkoa, koska sen verran keksin ruokia helposti.

  • Maanantai: pastapäivä (esim. avokadopasta, carbonara)
  • Tiistai: keittopäivä (esim. linssikeitto, jauhelihakeitto)
  • Keskiviikkoa: kalapäivä (esim. uunikalaa, kalawokki)
  • Torstai: vuoka/pata/ muu liharuoka (esim. makaronilaatikko, broilerivuoka)
  • Perjantai: herkkupäivä (esim. pizza, tortillat)

Tässä olisi esimerkiksi kaksi viikkoa järkevää ruokaa, joka ei sisällä eineksiä. Teen esim. pizzan aina itse taikinasta lähtien. Olen myös miettinyt ruokalistaa niin, että se istuisi hyvin perheen muuhun ohjelmaan. Maanantaina esikoisella harrastuspäivä, tarvitaan nopeaa ja täyttävää ruokaa. Keskiviikkona oma harrastus vie kauppahallin viereen, joten voin helposti hakea tuoretta kalaa. Tämä varmasti täsmentyy vielä syksyn aikana, kun arki lähtee rullaamaan ja kalenterit täyttyvät.

Oheisen listan lisäksi tein itselleni muistilistoja arkiruokaan liittyvistä asioista: lisukevaihtoehdoista, kasvisproteiineista, muista ruuista jotka eivät päätyneet viikkosuunnitelmaan asti mutta joista on helppo tehdä ja kiva syödä, sekä erilaisista kasvislisukkeista. Nämä ovat siis itselleni muistutukseksi siihen hetkeen, kun teen kauppaan tilausta ja suunnittelen seuraavan viikon ruokalistan yksityiskohtia. Ehkä kuulostaa turhalta, mutta minulle on tyypillistä, että sillä hetkellä kun pitäisi jotakin muistaa, en muista mitään. Nyt minulla on listat, joista voin tarkistaa, että mitä muita vaihtoehtoja sitä olikaan paitsi spagetti ja jauheliha. Netti on reseptejä pullollaan, mutta hyödynsin tätä suunnitelmaa tehdessä erityisesti Marttojen valmiita ruokasuunnitelmia.

Etukäteen valmistelussako ratkaisun avain?

Suurin uusi idea on sunnuntain omistaminen etukäteisvalmisteluille. Jos suinkin mahdollista, koko perhe voisi sunnuntaina osallistua ruuanlaittoon, jolloin ison osan viikon ruuista voisi tehdä valmiiksi pakkaseen. Keitot ja laatikot ovat hyviä esimerkkejä, mutta lisäksi voisi ennalta paistaa jauhelihat, kanafileet tai mitä nyt olisikaan listalla. Arvioin, että tällainen valmistelu vähentäisi viikon aikana ruoanlaittoon liittyvää stressiä noin 80%.

Ruoan ennalta valmistaminen vaatii sitä, että sunnuntaina on raaka-aineet saatavilla. Olenkin miettinyt, että teen perjantaiksi kauppatilauksen, jotta kaikki tarpeellinen on saatavilla. Tämä kauppatilausasia on toistaiseksi eniten kesken, sillä en ole vielä tehnyt yhtäkään. Hieman myös mietiskelen sitä, että tuleekohan tämä pidemmän päälle liian kalliiksi, jos maksan joka viikko kympin siitä, että joku tuo ruuat kotiin. Toisaalta jos sen avulla vapautan monta tuntia aikaa viikolla, kun ei ole tarvetta miettiä pitäisikö käydä kaupassa, mitä sieltä pitäisi ostaa, eikä käyttää aikaa itse kauppareissuihin, hinta voi hyvinkin olla sen arvoinen.

Riskit ja suunnitelman heikkoudet

Vaikka suunnitelma vaikuttaa näin paperilla vedenpitävältä, näen jo nyt, että tässäkin on heikkouksia. Ensinnäkin tämän toimivuus edellyttää sitä, että tosiaan olemme viikonloppuna kotona laittamassa sitä ruokaa. Mutta jos ollaankin mökillä perjantaista sunnuntain iltaan asti, etukäteiskokkailu ei onnistu. Miten sitten toimitaan? Tietysti valmis ruokalista helpottaa elämää vaikkei etukäteisvalmisteluja olisikaan tehty, mutta aikaa säästyy huomattavasti vähemmän. Kaikenlaiset muutkin häiriöt arjessa nyrjäyttävät tämän raiteiltaan. Jos jonain päivänä ei syödäkään kotona, tai jos tuleekin vieraita tai jotain muita poikkeuksia.

Aiemmasta ruokasuunnittelusta muistan, että jämiä jäi enemmän kuin olin odottanut – paitsi silloin, kun niitä ei odotuksista huolimatta jäänytkään. Aterioiden mitoitus on siis kriittistä, ja tässä varmaan kokemus auttaa. Oletan, että aluksi suoritus on haparoiva. Kolmas riski liittyy siihen, että lipeän suunnittelusta, ruokatilauksesta, jolloin ollaankin äkkiä nollapisteessä.

Ongelma voi syntyä myös siitä, etten muista koordinoida perheen ruokahankintoja tarpeeksi täsmällisesti puolison kanssa, minkä seurauksena hän ostaa jotain, mihin en olekaan valmistautunut, tai jättää ostamatta jotain mitä tarvittaisiin. Tätä varten täytyy ottaa haltuun joku molempien puhelimiin synkronoituva sovellus, jossa olisi ajantasainen ostoslista puuttuvista tarvikkeista. Koska puoliso hoitaa useimmiten viikonlopun ruoat, arvelen että hän käy edelleen kaupassa vaikka tilaus tulisikin kerran viikossa.

Tässä tämä siis on, teoriassa. Kerron myöhemmin, miten tämä lähiviikkoina alkaa pyöriä, ja mikä toimii ja mikä ei. Yritän tässä elokuun aikana saada homman rullaamaan mahdollisimman omalla painolla. Olen kuitenkin toiveikas sen suhteen, että arkiruoka tuottaisi vähemmän stressiä kuin keväällä. Sitähän sanotaan, että suunnittelu on tärkeää, vaikkei suunnitelmaa noudatettaisikaan.

Jos silmiinne sattui jokin heikkous jo tässä vaiheessa, kertokaa ihmeessä! Ja mielellään myös ratkaisuehdotus 🙂

Elokuun energia

Julkaistu , kirjoittanut
2

Oikeastaan elokuu on vuoden paras kuukausi. Olen kirjoittanut tästä ennenkin, mutta elokuussa on ihan oma tunnelmansa, joka on joka vuosi yhtä energinen. Elokuu tuntuu paljon enemmän uuden alulta kuin tammikuu. Tuntuu, että koko vuosi on edessä, mitään ei ole vielä mennyt pieleen ja kaikki mahdollisuudet ovat avoinna. Edessä avautuu kuukausikaupalla aikaa tehdä vaikka mitä projekteja, töitä, harrastuksia ynnä muuta. Vaikka joka vuosi realismi iskee viimeistään lokakuussa, ja tänä vuonna todennäköisyys poikkeustilanteille on suurempi kuin koskaan, juuri nyt näen edessä vain mahdollisuuksia.

Tällä uuden alun energialla olen vihdoinkin tehnyt peräti kolmen viikon ruokasuunnitelman valmiiksi. Päädyin ratkaisuun, jota minulle on ehdotettu täälläkin jo monta vuotta sitten; eli on pastapäivä, keittopäivä, kalapäivä jne. Kirjoitan tästä tarkemmin myöhemmin, mutta lopulta suunnitelman tekeminen ei ollutkaan niin hankalaa kuin olin kuvitellut. Niinhän se yleensä menee – etukäteen pelkää ja jälkikäteen ihmettelee, mitä pelättävää siinä oikein oli. Joka tapauksessa pelkästään tuon suunnitelman tekeminen helpotti oloa merkittävästi. Seuraavaksi teen kauppalistan, ja toivon mukaan saan tilaukset pian rullaamaan jouhevasti.

Viimeinen viikko ennen kuin koulut alkavat, on myös aina sellainen kotitöiden tehoviikko. Saan poikkeuksetta juuri tällä viikolla joka vuosi ison motivaation hoitaa kaikki keskeneräisenä roikkuvat kotityöt valmiiksi. Tällä viikolla olen jo ehtinyt korjata kaikki ompelukonetta vaativat vaatteet (äiti auttoi, minulla ei ole konetta) ja silittää kaappiin monet sellaiset tekstiilit, jotka ovat odotelleet vuoroaan jo kuukausikaupalla. En liioittele – joululiina oli maannut kopassa tammikuusta saakka. Se on todella iso, varmaan kolme metriä pitkä, ja painavaa, paksua pellavaa. Sellaisen silittäminen ja viikkaaminen kaappiin on työlästä, ja siksi olinkin lykännyt työtä yli puoli vuotta. No, jouluunhan ei olekaan enää kuin 4,5 kuukautta, joten oli aikakin saada liina valmiiksi.

Myös pyykkikori on tyhjentynyt, sillä hoidin villa- ja käsinpesua vaativat pyykit puhtaiksi. Ei iso homma, mutta jälleen ryhtymistä vaativa. Vaatteet tuntuvat vievän paljon aikaa muutenkin. Olen käynyt läpi lastenvaatteet, poistanut pienet ja hankkinut uusia syksyä varten. Kirppisvaatteet odottavat nyt omassa kassissaan ja kaverille kierrätettävät omassaan. Esikoiselta pieneksi jääneet vaatteet on pesty ja pakattu muovilaatikkoon odottamaan sitä että kuopus kasvaa. Parit loppuunpidetyt kengät heitin suoraan roskikseen. Ensi viikolla käyn hakemassa hakemassa kirpputorilta kesän myyntitilityksen ja vien kassillisen syysvaatetta tilalle. Tämä lastenvaatteiden erottelu, lajittelu ja toimittaminen eri paikkoihin kuulostaa näin kirjoitettuna yksinkertaiselta, mutta jokainen joka sitä on tehnyt, tietää sen yhdeksi kodinhoidon rasittavimmista tehtävistä. Jokaisen vaatteen kohdalla on tehtävä erikseen päätös, mitä sille haluaa tehdä, ja se on se rasittava juttu.

Vaatteiden lisäksi olen tällä viikolla tehnyt muitakin valmisteluja. Korjasin taulunkehyksen, joka retkahti alas jo joskus keväällä, mutta nyt se roikkuu jälleen siellä missä pitää. Istutin yhden viherkasvin, jota olen jurruttanut lasissa koko kesän. Kävin apteekissa ja täydensin kasvomaski- ja vitamiinivarastoja. Ostin varuiksi jopa pullon täisampoota, sillä en epäile hetkeäkään, etteikö niitäkin jossain vaiheessa talvea ilmesty meitä kiusaamaan. Olen kuitenkin tyytyväinen, että en ole harhautunut ostamaan kosmetiikkaa itselleni. Se on yleensä se, mitä on kiva ostaa ”varmuuden vuoksi”, mutta nyt muistuttelin itseäni kotona odottavista varastoista, ja jätin purnukat kauppaan. Kampaaja-ajan sen sijaan varasin.

Nyt minua odottaa enää korillinen käsin korjattavia vaatteita ynnä muita pikkutavaroita. On pipo, jonka vuori on ratkennut, niskatyynyt jonka sauma irvistää, lapsen vanha yöpuku jonka voisi kierrättää eteenpäin, jos vain jaksaisi kiinnittää irronneen röyhelön takaisin kiinni. Sitten on hiuspanta joka vaatii liimausta, villaneule johon koi söi reijän mutta jonka voisi vielä korjata, ja niin edelleen. Nämä kuitenkin jäävät ensi viikon alkuun, koska aion nauttia vielä yhdestä helleviikonlopusta mökillä grillaten ja saunoen. Sitten alkaakin vihdoin normaali elämä, ja se onkin jo tervetullut muutos elämässä!

Oletteko te muut vauhdissa siellä, valmistautumassa syksyyn?

Yhden kuukauden tavarakarsinnan tulos

Julkaistu , kirjoittanut
10

Olin kesäkuun lopussa auttamassa kavereita muutossa, ja sen innoittamana kävin heinäkuun aikana omaakin kotia läpi turhaa tavaraa etsien. Jälleen löytyi vaikka mitä. Tämä kesä on itse asiassa ollut oikein hyvä tavaroiden raivaamisen näkökulmasta. Ensinnäkin se meidän uusi pikkuinen mökkitupa on imenyt itseensä ihmeellisen määrän vanhoja tavaroita. Tilaa on siis tullut kotiin lisää ihan siitä syystä, että tavaroita on viety mökille.

Olen silti tehnyt ihan oikeitakin poistoja, siis sellaisia missä tavara siirtyy lopullisesti joko roskiin tai kierrätykseen. Hämmästyttävän paljon on taas löytynyt roskaa:

  • vanha lelujunan vaunu, ei yhteensopiva minkään sarjan kanssa
  • Pahvisia ”puita”, leikkiin tarkoitettu, ei koskaan leikitty
  • Lelun ja elektronisen kuumemittarin pakkaukset
  • Tunnistamattomat tarrat (?) ja lippulappusia
  • 4 vanhaa pakasterasiaa, rikkinäisiä, kansineen
  • muita parittomia muovikansia ja rasioita
  • kolmet vanhat syömäpuikot
  • Teepannun rikkinäinen kansi
  • Tyhjä soijapullo
  • Jonkun laitteen harja (?)
  • pieni nostalginen tarjotin (rikki)
  • purkki kikherneitä
  • kevätrullien valmiskastike
  • 2 pikkupulloa kosmetiikalle
  • Lääkekaapista 3 vanhentunutta lääkettä (vein apteekkiin)
  • siivoussieni
  • lääkemitta
  • tarpeettomia papereita
  • rikkinäinen patalappu

Aikamoinen määrä sälää! Kaikkea tällaista löytyy kaapeista ja laatikoista, kun perusteellisemmin alkaa penkoa. Näiden lisäksi olen vienyt myös pienemmän pussillisen vaatteita Fidalle. Kun vuosi sitten pelasin minimalismipeliä, suurin osa poistoista oli tällaista roskikseen luokiteltavaa roinaa. Moni sitä ihmetteli, että miten tuollaista voi olla niin paljon, ja tavallaan sitä ihmettelee itsekin. Mutta ainakin minulla on taipumusta unohtaa erilaisia tavaroita, joita olen ottanut säästöön tulevaisuuden varalle. Kuten nyt vaikka tuollainen pieni lasinen soijapullo, jonka olen säästänyt sillä ajatuksella, että täytän sen ehkä myöhemmin uudelleen. Mutta olen todennut, että en ikinä täytä, ja niinpä pullo meni lasinkeräykseen. Joskus menee aikaa, että huomaa ettei tavaralle olekaan sittenkään käyttöä.

Kaikkea tällaista ihmeellistä sälää löytyi keittiön laatikoista. Heitin pois.

Tämä kesä on ollut erinomainen myös lasten lelujen ja vaatteiden kierrätyksen suhteen. Ensinnäkin sain ison muovilaatikollisen pieniä vaatteita eteenpäin sukulaislapselle, kun vihdoinkin päästiin tapaamaan rajoitusten poistuttua. Lisäksi lapset innostuivat karsimaan pehmoeläimiä, joita kertyikin iso kassillinen. Nyt pitäisi enää keksiä, mitä niille tehdään. Minne voi viedä kassillisen pestyjä, siistejä pehmoja? Pehmoja on edelleen enemmän kuin kukaan niitä voi oikeasti tarvita, mutta en jaksa taistella. Hyvä jos edes näistä muutamista maltettiin luopua. Lisäksi karsin vinon pinon palapelejä ja muita pelejä, jotka olivat jo meidän muksuille liian lapsellisia. Oli mukavaa antaa pelit eteenpäin uusia lapsia ilahduttamaan. Lisäksi pelien laatikot ovat aika isoja, joten niiltä vapautunut tilakin oli tervetullut.

Heinäkuussa poistuneet tavarat voi siis laskea kymmenissä, vaikkakin jos jokainen vaatekappale laskettaisiin erikseen, niin poistoja tuli varmasti yli sata. Yhdessä mökille vietyjen tavaroiden kanssa tämä raivaus on pitkästä aikaa tuottanut ihan konkreettista lisätilaa sekä kotiin että vintille. Mahtavaa!

Oletteko te raivanneet loman aikana?

Heinäkuun vaateostot

Julkaistu , kirjoittanut
18

Tässä kuussa täytyy raportoida vielä osa kesäkuunkin ostoksista. Tein edellisen raportin pari päivää ennen kuun loppua, ja sitten kuitenkin ostin vielä viimeisenä päivänä alusvaatteita. Kesäkuun ostokset siis täällä, mutta lisäksi ostin alusvaatteita; 2 alushousut sekä rintaliivit.

Heinäkuussa tein kaksi ostosta

  • pellavaiset kesähousut
  • tennarit

Ostin nuo housut 70% alennuksella. Malli oli itselleni epätyypillinen, sillä housuissa oli kuminauhavyötärö ja alaspäin kapenevat lahkeet. Yleensä ostan housuja, joissa on sileä vyötärö ja suorat tai levenevät lahkeet. Yllätyksekseni nämä uudet housut olivatkin aivan täydelliset! Välillä kannattaa näköjään sovittaa myös sellaisia vaatteita, jotka eivät näyt ”omalta jutulta”. Saattaa kokea positiivisen yllätyksen. Toisaalta voi käydä myös päinvastoin, mutta siinähän ei mitään vahinkoa tapahdu.

Uudet kengät, toivottavasti kestävät.

Tennarit ostin korvaamaan vuosi sitten ostamani kaupunkilenkkarit. Ostin silloin halvat, ja ei olisi pitänyt. Ne nimittäin alkavat nyt hajota. Pitäisi aina muistaa, että jos uuden vaatteen tai jalkineen hinta on hirmuisen halpa, ei voi odottaa että vaate kestäisi ehjänä kovin kauan, ainakaan jos käyttöä on säännöllisesti. Nämä uudet ovat toivottavasti huomattavasti pitkäikäisemmät.

Nyt kun vuosi on jo ylin puolessa välissä, näyttää siltä että tämän vuoden ostokset painottuvat vahvasti ns. välttämättömyyksiin. Sukkia, sukkahousuja, alusvaatteita on aika paljon, mutta muita vaatteita vain vähän. Pariin kertaan olisi tehnyt mieli shoppailla oikein kunnolla, mutta kun katson kaappiin, muistan aina, että en oikeastaan tarvitse juuri mitään. Sitten tulee pieni pettymys, koska uuden saaminen on mukavaa, mutta toisaalta olen kyllä tyytyväinen nykyisiinkin vaatteisiin. Tässä kuussa myös vein pitkästä aikaa muutaman vaatteen ja yhdet kengät Fidalle. Pussi oli pieni, mutta pieni määrä vaatteita kuitenkin lähti kiertoon.

Tässä kuun vaihteessa on aina sellainen olo, että NYT kyllä tulee nollakuukausi, kun mitään ei tarvitse. Sitten kuitenkin aina jotain tulee vastaan tai tarpeita ilmenee sittenkin. Oikeasti en kyllä nytkään tarvitse yhtään mitään. Otan siis tavoitteeksi vuoden toisen nollakuukauden. Edellinen oli maaliskuussa.

Miten teillä meni? Onko kukaan enää edes mukana?

(Jos) Toinen aalto tulee, oletko valmis?

Julkaistu , kirjoittanut
22

Tässä on aihe jota en haluaisi ajatella, mutta ajattelen silti. Jokseenkin rankan koronakevään jälkeen on saatu nauttia melko normaalista kesästä. En tosin ole halannut kavereitani yli viiteen kuukauteen, saati sitten kätellyt ketään. Vältän joukkoliikennevälineitä, pidän kassajonossa turvaväliä edelliseen ja tiheästä käsienpesusta on tullut uusi normaali. Vaikka kesän ajan tautitilanne Suomessa on tuntunut olevan hallinnassa, syksy tuo melko varmasti muutoksen huonompaan. Se pelätty toinen aalto kolkuttelee jo ovilla.

Ei tarvitse olla lääketieteen asiantuntija ennustaakseen tämän – riittää, että lukee uutisia. Lähes kaikkialla Euroopassa tartuntatilanne on jälleen alkanut pahentua, mutta samaan aikaan matkustusrajoituksia on kevennetty ja ihmiset liikkuvat enemmän. Tuntuu, että moni on Suomessakin niin kyllästynyt välttämään tartuntaa, että yökerhot ja terassit pullistelevat ihmisiä, jotka huutavat toistensa naamaan lähietäisyydeltä. Satunnainen vierailu Ikeaan tai Bauhausiin osoittaa, että monelle turvavälit ovat menneen talven lumia, eivätkä ihmiset muista edes yskiä hihaansa enää. Kun tähän lisätään parin viikon päästä alkavat koulut, päiväkodit, työt ja harrastukset sekä kylmemmän ilman myötä joka tapauksessa alkava flunssakausi, on nähdäkseni väistämätöntä, että epidemia alkaa purskahdella Suomessakin. Varaudun siis siihen, että edessä on jälleen poikkeusoloja, karanteeneja ja aktiivista muiden ihmisten välttelyä.

Maskeja löytyy nyt sekä kertakäyttöisenä että kestoversiona.

Asiat ovat silti toisin kuin keväällä

Varautuminen siihen, että syksyllä saatetaan olla samassa tilanteessa kuin keväällä, on mielestäni pelkästään järkevää. Tilanne on kuitenkin erilainen kuin maaliskuussa. Silloin rajoitukset rysähtivät päälle niin nopeasti, että elämä tuntui muuttuneen yhdessä yössä täysin tunnistamattomaksi. Mutta nyt olemme aivan erilaisessa tilanteessa: tiedämme, millaista on kun koulut menevät kiinni, ruoka pitää tilata netistä ja työt tehdä kotona. Edessä ei ole suuri tuntematon, vaan pikemminkin tilanne, jota on jo ehditty harjoitella monta kuukautta. Siksi olen itse ruvennut valmistautumaan syksyyn ja mahdollisiin poikkeustilanteisiin nyt, kun elämä on vielä aika normaalia ja mukavaa.

Ensinnäkin käsidesi-, kasvomaski-, ynnä muut varastot kannattaa täydentää nyt, kun se on helppoa ja tavaraa saa. Uskoisin saatavuuden olevan syksyllä parempi kuin se keväällä oli, mutta toisaalta kuka olisi osannut ennakoida, että maaliskuussa kaupoista loppuu vessapaperi? Ostin eilen kauppareissulta 20 kpl kertakäyttöisiä kasvosuojuksia. Aion ostaa niitä lisääkin, jotta lokakuussa ei tarvitse asian kanssa tuskailla. Ennustan nimittäin, että maskisuositus on vain ajan kysymys, ja sitten kun se tulee, hamstraus alkaa. Vaikka suositusta ei lopulta saataisikaan aikaiseksi, aion silti itse ruveta maskia käyttämään esim. kaupoissa, jos tartuntatilanne alkaa merkittävästi huonontua.

Varmistan myös, että käsidesiä ja yleisdesinfiointiainetta on kotona riittävästi parin kuukauden tarpeisiin. Vessapaperia en edelleenkään aio hamstrata, se on mielestäni älytöntä maassa, jossa on peräti kaksi pehmopaperitehdasta ja käsisuihku vakiovarusteena lähes kaikissa vessoissa, mutta muuten kotivarasta on hyvä huolehtia. Haluan, että kotona on sellainen määrä peruselintarvikkeita ja lääkkeitä, että niillä pärjää vaikka joutuisikin eristäytymään pariksi viikoksi. On nimittäin ihan mahdollista, että varotoimista huolimatta taudille altistuu, ja joutuu lääkärin määräämään karanteeniin.

Näitä pieniä pulloja on kätevä täyttää uudestaan isommasta pakkauksesta.

Suunnittelua ja ennakointia

Toinen asia, jota olen viime aikoina miettinyt, on se, miten elämä järjestetään, jos kaikki ovat jälleen kotona. Etenkin tämä tarkoittaa päivittäisiä rutiineja ja sitä, miten kodin tiloja käytetään. Miten voin varmistaa sen, että minullakin on oma työtila? Miten organisoidaan kotiopetus niin, että koulutavarat eivät leviä kaikkialle? Pitääkö työhuoneen sisustusta kehittää? Miten huolehdin siitä, että pääsen lenkille, vaikkei omaa aikaa juuri olisikaan? Ylipäätään olen miettinyt kotimme viihtyvyyttä ja toimivuutta siitä näkökulmasta, että muutaman kuukauden päästä mahdollisesti kökötetään neljän seinän sisällä jälleen tiiviimmin kuin haluttaisiin.

Kolmanneksi olen miettinyt, mitä asioita voi ja kannattaa tehdä nyt elokuussa, jos syksyllä elämme taas rajoitusten aikaa. Aion elokuussa käydä ainakin hammaslääkärissä ja kampaajalla, ja vien lapsetkin hiustenleikkuuseen. Kävin jo kesäkuussa laboratoriotesteissä, joita olin lykännyt koko kevään. Uusin eilen museokorttini, ja aion käydä myös nauttimassa taiteesta nyt, kun sen voi tehdä kohtuullisen turvallisesti. Taide ei mene koskaan hukkaan, vaikkei koronatilanne pahenisikaan! Suunnittelen rapujuhlia ystäväperheen kanssa, ja aloitan elokuussa maaliskuussa tauolle jääneen sisäliikuntaharrastuksen. Olen ylipäätään miettinyt, miten omasta hyvinvoinnista voisi poikkeustilanteessa huolehtia mahdollisimman hyvin. Keväällä omat tarpeet jäivät selvästi syrjään, kun suurin osa energiasta meni perheestä huolehtimiseen ja ihan vain arjesta selviämiseen.

Jos arvelet samoin kuin minä, että toinen aalto on todennäköinen, suosittelen lämpimästi valmistautumisen aloittamista nyt. Jos et usko huonontuvaan tilanteeseen, suosittelen silti valmistautumista varmuuden vuoksi. Ei vara venettä kaada, mutta ylimääräistä stressiä sillä voi vähentää. Tällä kertaa tiedämme, mihin ollaan varautumassa, mikä tekee kaikesta paljon helpompaa.

Oletteko samoilla linjoilla kanssani, vai uskotteko että tällä kertaa Suomi säästyy? Onko kukaan muu alkanut valmistautua poikkeusoloihin?

Uusi mökki, vanhat tavarat

Julkaistu , kirjoittanut
2

Meidän kesämökki laajeni tänä vuonna pienellä lisärakennuksella. Vaikka uusi rakennus on pinta-alaltaan varsin pieni, olen ollut hämmästynyt siitä, millaisen määrän tavaraa se vetää. Tässä uudessa saunamökissä on siis neljä tilaa: eteinen, sauna, kylpyhuone ja asuinhuone. Eteinen on kooltaan reilut pari neliötä, kylpyhuone pitää sisällään suihkukaapin, kuumavesiboilerin, wc-pytyn, lavuaarin ja pikkuisen jääkaapin. Asuinhuoneen pinta-ala on noin 20 neliömetriä. Mistään kartanosta ei siis todellakaan ole kyse.

Pienuudestaan huolimatta mökkiin on kuskattu uskomaton määrä kaikenlaista tarpeetonta tavaraa meiltä kotoa, jolle taas siellä on ollut tarvetta. Koska mökki pitää sisustaa alusta asti, tavaraa tietysti tarvitaankin. Asuinhuoneen lattialla on kaksi mattoa, jotka molemmat ovat olleet rullalla varastossa monta vuotta. Sohvan suojaksi heitettiin päiväpeitto, joka myös on ollut tarpeeton. Saunaa varten puolestaan on tarvittu laudeliinoja ja pyyhkeitä, eikä niitäkään ole tarvinnut ostaa. Meillä eteisremontin myötä tarpeettomaksi käynyt kenkäteline löysi paikkansa mökin ovensuusta.

Tämä nykyaikainen ”rakentaminen” on kyllä ihmeellistä. Nopeaa myös.

Mutta erikoisempiakin tavaroita mökkiin on mahtunut. Sohvalle haluttiin lisää tyynyjä, mutta vain tyynynliinat ostettiin uutena. Noiden sohvatyynyjen sisään on saatu piilotettua ainakin kaksi vauvanpeittoa, pari ikivanhaa lastentyynyä, sekä lukuisia ”vierastyynyjä”, siis sellaisia vanhoja tyynyjä, jotka oikeastaan oli jo poistettu käytöstä. Nukkumiseen liian litistynyt tyyny toimii ongelmitta sohvatyynynä edelleen. Olen vienyt myös värjääntyneitä tai rispaantuneita pikkupyyhkeitä lattiapyyhkeiksi kylpyhuoneeseen. Vanha lastenhuoneen matto, joka kulahti auringossa laikukkaaksi, toimii edelleen mainiosti terassilla. Tällaiset tavarat ovat niitä, joista minun on yleensä vaikea luopua. Periaatteessa toimiva tavara, mutta sen verran kulunut, ettei enää halua aktiiviseen käyttöön. Olen aivan onnessani, kun näitä ei tarvitsekaan heittää roskiin, vaan ne voivat palvella uudessa käyttötarkoituksessa vielä monta vuotta.

Vaikeinta minulle on luopua sellaisista kunnollisista tavaroista, joille ei enää ole käyttöä mutta jotka eivät enää omaan kotiin sovi. Esimerkiksi varastossa on ollut liinavaatteita 120-140cm leveään sänkyyn, peruina siltä ajalta kun asuimme vielä pienessä opiskelijakaksiossa. Meillä on ollut jo varmaan 15 vuotta käytössä normaali parisänky, mutta en ole halunnut luopua liian kapeista lakanoista, koska ne ovat olleet täysin käyttökelpoisia – ainoastaan väärän kokoisia. Mutta kas – uuden mökin sänky onkin vain 140cm leveä, samoin kuin vuodesohva. Kaikille vanhoille lakanoille tulikin jälleen käyttöä. Jos olisin kuskannut nämä kirppikselle tai hyväntekeväisyyteen, olisin nyt joutunut ostamaan uudet tilalle.

Ja siellä lentää sauna.

Vedän tästä johtopäätöksen, että joskus tosiaan käy niin, että aika tavaran kaupitsee. Olen voinut säästää noita kaikkia tavaroita, sillä minulla on ollut niille tilaa kotona. Jos olisin asunut ahtaammin, olisin varmasti karsinutkin ankarammin. Säilyttämisessä on siis rajansa, ja säilytettävä määrä pitää suhteuttaa käytettävissä olevaan ylimääräiseen tilaan. Mökkiä sisustaessa on kuitenkin ollut hyötyä siitä, että kotona on ollut vähän ylimääräisiä varastoja. Toisaalta on ollut hirveän hauskaa tyhjentää niitä varastoja käyttöön. Siitä on seurannut miellyttäviä ketjureaktioita kotona, kun vapautuneen tilan on saanut muuhun käyttöön.

Perfektionismi paperiarkistoinnin esteenä

Julkaistu , kirjoittanut
28

Joissakin asioissa olen huomannut olevani perfektionisti. Se on vähän hassua, sillä tämä luonteenpiirre ei esiinny systemaattisesti. Riittävän hyvä on riittävän hyvä monessa kodin järjestykseen liittyvässä asiassa (Näkisittepä vintin. Siitä on perfektionismi kaukana.) mutta sitten sen yllättäen purskahtaa esiin haittaamaan järkevää toimintaa. Taannoin tajusin, että matkalle lähtemiseen liittyvä stressi oli vahvasti sidoksissa perfektionismiin. Nyt olen huomannut, että täydellisyyden tavoittelu häiritsee myös papereiden arkistoimista.

Kun kirjoitin, miksi papereiden organisoimisessa teoria ja käytäntö eivät oikein kohtaa, tajusin että isoin ongelma on sellaisten papereiden mapittaminen tai säilyttäminen, jotka haluaa pitää tallessa hyvin pitkään tai jopa ikuisesti. Yhteistä näille lienee se, että ne liittyvät omaisuuteen jollain tavalla. Noilla papereilla on joko juridista tai taloudellista merkitystä, tai molempia. On esimerkiksi lahjakirjoja, joista käy ilmi suvun yhteisen kesämökin omistussuhteet. Tai vaikkapa taulun ostokuitti, josta käy ilmi teoksen hankintapaikka ja aitous. Näitä ei arjessa tarvitse, mutta auta armias kun joku tällainen paperi pitäisi löytyä vaikkapa vakuutusta tai perunkirjoitusta varten. Usein niitä saa silloin hakea kissojen ja koirien kera, ja niiden löytymättömyys aiheuttaa lievimmillään suurta stressiä, mutta pahimmillaan taloudellista tappiota.

Riippukansio on yksi tapa arkistoida papereita.

Ongelmana ei siis ole se, että en tietäisi mitä pitää tai mitä haluan säilyttää. Ongelmana on noiden papereiden lajittelu. Tuhannen taalan kysymys on tämä: Millä logiikalla paperit arkistoidaan? Minulla on vuosikansioita, joihin arkistoin esim. kotitalousvähennysten kuitit ym. paperit, jotka saa heittää tietyn ajan jälkeen pois. Noista kansioista löytyvät myös vanhat työtodistukset ym. paperit, joita tarvitaan hyvin harvoin, mutta jotka vielä haluan säilyttää. Mutta ongelmaksi muodostuvat nämä ”ikuisuuspaperit”.

Itselleni loogisinta olisi tehdä mappeja teeman mukaan: pankki, verot, lapset, koti, auto, kesämökki, jne. Käytännössä ongelmaksi muodostuu se, että moni paperi kuuluu kahteen eri kategoriaan. Esimerkiksi tuo kesämökin lahjakirja – pitäisikö se arkistoida kesämökin muiden papereiden kanssa, vai pankkipapereiden kanssa? Varsinaisesti se ei ole pankkipaperi, mutta sillä on taloudellista ja juridista merkitystä. Toisaalta sen looginen paikka voisi olla myös kesämökkikansiossa, mutta tuntuisi hölmöltä, että tällainen dokumentti olisi siellä kaikenmaailman sekalaisten remonttikuittien seassa.

Perfektionismi hyydyttää koko prosessin, sillä jään jumiin siihen, miten paperit pitäisi järjestää. Koska en saa päätetyksi mikä olisi paras systeemi, en tee yhtään mitään. Kun loppusijoituspaikkaa ei ole päätetty, moni paperi jää ikuisiksi ajoiksi pyörimään siihen laatikkoon, joka on oikeastaan tarkoitettu vain välivarastoksi käsittelyä vaativille papereille. Tämä taas haittaa muuten hyvin toimivaa laatikkosysteemiä, ja lisäksi jatkuvasti ärsyttää, että miksi en saa tätä asiaa ratkaistua.

Ihminen, joka ei kärsi liiallisesta täydellisyydentavoittelusta, voisi helposti ottaa paperit, mapittaa ne jotenkin ja kuitata homma valmiiksi. Mutta perfektionistille tämä ratkaisu ei ole tyydyttävä. Mistä sitä silloin voi myöhemmin tietää ja muistaa, mihin kansioon joku paperi on mennyt? Arkistoinnin koko ideahan on siinä, että kaikki dokumentit ovat saavutettavissa ilman etsimistä. Mielessäni havittelen niin vedenpitävää ja loogista systeemiä, että kun tarvitsen tiettyä paperia, voisin vain muitta mutkitta noukkia oikean kansion hyllystä, ja ottaa dokumentin esiin. Perfektionisti ei tavoittele mapitettuja papereita vaan eleganssia.

Hieman tämä rassaa myös siksi, että tiedän kykeneväni tällaisen systeemin luomiseen, jos asiaan todella paneudun. En vain toistaiseksi ole jaksanut niin syvällisesti tähän uppoutua. Samalla takaraivossa on kummitellut pelko siitä, että entä jos en keksikään täydellistä lajittelusysteemiä, sitten koko vaiva menee hukkaan. Eli tietynlainen epäonnistumisen pelko on ollut toiminnan esteenä, mikä lienee perfektionismille tyypillistä. Toisaalta pelkästään tämän tekstin kirjoittaminen on selkeyttänyt ajatuksia, koska esimerkiksi sen lahjakirjan paikka alkaa hahmottua päässäni. Olen alkanut kypsytellä ajatusta, että vielä tämän kesäloman aikana luon nuo kansiot, ja mapitan kaiken. Jatkossa papereiden käsittely olisi vielä helpompaa, kun arkistointi olisi yksinkertaista. Ajatus helppoudesta ja järjestyksestä tulevaisuudessa motivoi kyllä kovasti.

Onko siellä muita paperiperfektionisteja? Miten olette ratkaisseet nämä ikuisuuspapereiden säilytyspaikat?

Papereiden järjestäminen – teoria vastaan käytäntö?

Julkaistu , kirjoittanut
18

Kodin paperit. Onko olemassa hankalampaa järjestettävää? En usko. Muihin tavaroihin verrattuna paperit vaativat aivan eri tasolla päätöksentekoa, tietoa ja ennakoimista. Siinä missä jonkun vaatteen voi korvata milloin tahansa, asiakirjaa ei välttämättä voikaan. Hukassa oleva kauha ei aiheuta muuta kuin harmitusta, mutta hukassa oleva paperi voi tarkoittaa ison rahan menetystä. Setvin taas vaihteeksi papereitani läpi, ja tulin siihen tulokseen että teoria ja käytäntö eivät oikein kohtaa.

Minulla on yksi iso pystyssä pysyvä pahvilaatikko, jonne laitan kaikki kodin paperit ensimmäisenä. Laatikko toimii ”keskusvarastona”, josta löytyvät aina kaikki toimenpiteitä vaativat paperit. Periaatteessa systeemi on hyvä, sillä sen ansiosta papereita ei seilaa pitkin  pöytiä tai hyllyjä.

  • Teoria: Kyseisen laatikon sisältö käydään läpi säännöllisesti kerran viikossa. Tuolloin hoidetaan pois kaikki sellaiset paperit, jotka vaativat toimenpiteitä, ja loput jätetään odottamaan seuraavaa viikkoa. Samalla heitetään roskiin kaikki turhat, ja arkistoidaan ne mitä pitää.
  • Käytäntö: Laatikosta löytyy kaikki paperit, mutta myös hirveä määrä tarpeetonta sälää, kuten postikortteja ja valokuvia. Ne ovat tässä laatikossa, koska ne ovat teknisesti ottaen paperia, mutta oikeasti ne ovat siellä siksi, että en jaksa keksiä niille mitään oikeaa järkevää säilytyspaikkaa. Laatikossa ne tukkivat tilaa sitten niiltä oikeasti säilytettäviltä papereilta. Laatikossa on myös lukuisia muovitaskuja, joissa olevat paperit pitäisi arkistoida jonnekin, mutta en tiedä minne. Koska en muista käydä laatikkoa läpi viikoittain vaan pikemminkin kvartaaleittain, se täyttyy ääriään myöten ja lopulta löytääkseen jotain on tyhjennettävä koko loota.

Käytännössä tämä sinänsä loistava systeemi ei siis toimi kauhean hyvin, koska en muista käydä papereita säännöllisesti läpi. Välillinen ongelma syntyy myös siitä, että loppuarkistointi ontuu.

  • Teoria: Kaikille tärkeille papereille on omat mappinsa, jonne ne säästetään. Mapit on lajiteltu aiheen mukaan, esim. pankkiasiat, henkilökohtaiset paperit, lapset, asunto.
  • Käytäntö: Mappeja on, mutta en muista siirtää papereita pahvilaatikosta mappeihin kovin usein. Koska en pysty päättämään, mitkä olisivat ne lopulliset kansiot, joihin papereita säästettäisiin, osa ei koskaan pääse pois em. pahvilaatikosta. Tämä stressaa, koska haluaisin etenkin tärkeimmät ja ikuisesti säilytettävät paperit siististi johonkin talteen, mistä helposti löytäisin ne. Esimerkki: onko kesämökkiin liittyvä lahjakirja talletettava kesämökkipapereihin, vai kenties pankki- ja veropapereihin? Asia liittyy konkreettisesti kiinteistöön, mutta toisaalta se liittyy myös siihen, mitä verottaja laskee omaisuudekseni. Olen myös pitkään haaveillut yhdestä kansiosta, jossa olisi kaikki kotiimme tavaroihin liittyvät paperit, mutta arvatkaa olenko jaksanut koota sellaista…

Minulla on myös vanhoja peruja pankissa tallelokero, jossa olen näitä kaikista tärkeimpiä papereita säästänyt. Se on kuitenkin kallis, ja haluaisin siitä eroon.

  • Teoria: hankin kotiin tulipalon kestävän laatikon, ja sijoitan sinne ne kaikista tärkeimmät paperit, tyyliin testamentti, hoitotahto ym.
  • Käytäntö: En saa aikaiseksi laatikon hankkimista, joten en ole sitten luopunut tallelokerostakaan. Rahaa kuluu ja ottaa päähän, kun en saa tätä hoidetuksi.

Yksi hankalista asioista on kuitenkin säästettävien ja tarpeettomien papereiden erottelu toisistaan.

  • Teoria: Tarpeelliset löytyvät arkistosta, tarpeettomat heitetään paperikeräykseen tai tietoturvaroskikseen säännöllisesti.
  • Käytäntö: On jokseenkin epäselvää, mitkä paperit pitäisi säilyttää ja mitkä ei. Periaatteessa asian saisi usein selville, mutta selvitystyöhön rupeaminen tuntuu työläältä. Esimerkiksi onko auton korjauksista olemassa jokin sähköinen arkisto jossain korjaajalla, vai pitäisikö niihin liittyvät paperit arkistoida? Tai kuinka paljon omia terveysasioihin liittyviä papereita kannattaa säästää, vai löytyvätkö ne Kanta-palvelusta? Ja mitä ihmettä niille jokavuotisille veropapereille pitäisi oikein tehdä?

Ilana Aalto kirjoitti hyvän tekstin paperien järjestämisestä. Siinä hän on sitä mieltä, että ongelmat eivät liity laiskuuteen tai itsekurin puutteeseen vaan toiminnan esteisiin. Ilana kirjoittaa:

”Toiminnan esteet voivat siis liittyä saavutettavuuteen (hankalat mapit, tarvikkeet hukassa, helpon systeemin puute), voimavaroihin (elämäntilanne, jaksaminen), tunteisiin (pelko tärkeän asiakirjan katoamisesta, liian ison urakan lamaannuttava efekti) ja tiedon puutteeseen (säilyttämisaikoja koskevat faktat eivät ole hallussa).”

 

Tuota listaa katsoessa sanoisin, että suurin ongelmani on tiedon puutteesta johtuva epävarmuus. Mutta kuten aiemmin sanoin, monessa kohdassa tiedon hankkiminen tai asioiden selvittäminen vaatisi työtä ja se tuntuu tylsältä, ja siksi se jää tekemättä. Vaikka Ilana onkin sitä mieltä, ettei kyse ole laiskuudesta, olen omalla kohdallani sitä mieltä, että kyllä tämä aika läheltä liippaa. Ongelmat ratkeaisivat monessa kohdassa sillä, että ryhdistäydyn ja teen päätöksen tai selvitän jonkun asian. Kumma juttu, että niitä siitä huolimatta kuitenkin lykkää johonkin toiseen ajankohtaan!

Tässä onkin yksi asia, jonka järjestämiseen kesä olisi otollista aikaa. Tiedän, että jos saisin kesän aikana paperini sellaiseen järjestykseen kuin haluaisin, voisin elokuussa tuntea syvää tyydytystä siitä, että asiaa ei enää tarvitse pähkäillä. Tällä hetkellä paperit ovat kohtuullisessa järjestyksessä, mutta haluaisin näistä epävarmuuksista ja puolitiehen jääneistä päätöksistä eroon. Rehellisyyden nimissä haluaisin myös lisää tilaa työhuoneeseen, ja epäilen että karsimisvaraa olisi papereiden suhteen edelleen.

Löytyykö kohtalotovereita?

Mitä ostaisi kaupasta?

Julkaistu , kirjoittanut
17

Tiedätkö sinä, kuinka monta litraa maitoa teillä kuluu viikossa? Tai kuinka monta kananmunaa, kurkkua, omenaa tai viiliä? Kuinka paljon syödään leipää, mehukeittoa, juustoa tai jauhelihaa? Entä mikä lienee pastan, riisin tai perunoiden kulutus? Voin kertoa, että minä en osaisi vastata näihin kysymyksiin. En oikeasti osaa sanoa, montako litraa maitoa meillä juodaan viikon aikana. Voin esittää arvauksia, mutta täsmällistä tietoa ei ole. En osaisi vastata muihinkaan kulutusta koskeviin kysymyksiin muuten kuin erittäin summittaisella tasolla. Voin arvailla ja arvioida, mutta en tiedä.

Tämä on aika mielenkiintoinen havainto, kun ottaa huomioon että tässä on perhettä ruokittu jo vuosikausia. Mutta koskaan en ole pysähtynyt laskemaan tai miettimään, miten paljon ruokaa määrällisesti oikeasti kuluu. Tämä selittää monta asiaa, kuten esimerkiksi sellaisen ilmiön, että ruoka tuntuu olevan aina loppu, vaikka juuri kävin kaupassa. Tässä on selitys myös sille, miksi kaupan ruokatilaus ei ole ratkaissut ongelmia toivotulla tavalla. Olen ajatellut, että kerran viikossa kotiinkuljetus, ja sitten olisi viikoksi maidot ja leivät hankittu. Mutta miten voin kuvitella että homma toimisi, kun olen tähän asti laittanut ruokien määrät tilaukseen täysin fiilispohjalta?

Koska käyn nykyisin kaupassa päivän tai parin välein, osaan suunnilleen arvioida, paljonko ruokaa kuluu parin päivän aikana. Mutta jos haluan vähentää kauppareissuja, pitäisi osata ostaa tarpeeksi ruokaa esim. viikoksi. On suorastaan ällistyttävää, ettei minulla ole tällaista näppituntumaa. Tavallaan tämä on kierre. En jaksa kantaa kaupasta parin päivän tavaroita enempää, joten lähikaupan ostosten määrä on rajattu. Sitten ruokaa täytyy täydentää jatkuvasti, koska se tietenkin loppuu parin päivän päästä. Ennen korona-aikaa puoliso teki kerran viikossa isomman ostosreissun autolla, mutta en koskaan tullut sen tarkemmin laskeneeksi, montako litraa maitoa hän osti, tai että kuinka moneksi päiväksi ne sitten riittivät. Itse taas olen paatunut aliostaja, myös ruokakaupassa. En jotenkin uskalla ostaa tarpeeksi, vaikka en kyllä tiedä mitä oikein pelkään. Hävikkiä syntyy harvoin siksi, että jotain olisi ostettu liikaa. Säilytystilaa on ja joka päivä syödään.

Menekin selvittäminen on siis ykkössijalla ruokajärkiprojektin suhteen. Tähän asti ruokaa on vain aina ostettu lisää sitten kun se on loppunut, mutta nyt täytyy ruveta keskittymään paljon tarkemmin. Jos tietäisin, että meillä menee viikossa esimerkiksi 5 litraa maitoa, 12 palaa ruisleipää, 250g ketsuppia ja 20 desiä puurohiutaleita, voisin tilata kaupasta juuri täsmälleen tuon määrän elintarvikkeita, ja olla varma, että ne riittävä seuraavaan tilaukseen saakka. (Huom, esimerkit ovat keksittyjä. Minulla ei ole hajuakaan siitä, kuinka monta grammaa ketsuppia viikossa kuluu.) Se taas poistaisi kertaheitolla tarpeen rynnätä lähikauppaan ostamaan jotain yllättäen loppunutta perustuotetta. Paremmalla menekin tuntemuksella voisin myös hyödyntää kaupan tarjouksia järkevämmin, enkä toisaalta hamstraisi sellaista, mikä kuluu hitaasti

Sähköremontin yhteydessä meillä uusittiin sekä jääkaappi että pakastin. Molemmat ovat nyt niin isoja, että ruokaa kyllä pitäisi mahtua koko viikoksi ihan helposti. Pakastimessa voisin pitää kokonaista hyllyä vain kuluvan viikon aikana syötäviä ruokia varten. Sinne voisi laittaa sekä valmiiksi tehtyjä ruokia, että esimerkiksi tuoretta leipää, jota voisi viikon mittaan sitten sulattaa tarpeen mukaan. Jääkaappiinkin mahtuu kaikki tarpeellinen, etenkin nyt kun olen oppinut pitämään sen fiksussa järjestyksessä ja kaikilla tavaroilla on omat paikkansa. Kuivakaappi on pienempi, mutta sitäkin voisin helposti organisoida fiksummin, niin että kotivaraa olisi aina tarpeeksi.

Tämän viikon tehtävänä on siis kiinnittää erityistä huomiota siihen, paljonko ruokaa oikeasti kuluu. Viikon päästä olen viisaampi, ja voin kokeilla, osaanko tilata ruokaa kokonaiseksi viikoksi. Onko kukaan muu huomannut samaa ongelmaa?

Mitä tekemistä eineksillä on arvojen kanssa?

Julkaistu , kirjoittanut
16

Meillä toistuu usein tällainen kuvio: Päivän ateriaa ei ole suunniteltu yhtään. Sitten huomaan, että ruoka-aika onkin jo melkein käsillä, apua, mitä me syödään? Kiireessä yritän löytää kaapista jotain lämpimäksi ruuaksi luokiteltavaa, jonka ykköskriteeri on valmistumisajan nopeus. Lopputuloksena lautaselta löytyy eineksiä tai puolivalmisteita. Ruuan jälkeen totean, että onneksi oli näitä kaapissa, ja seuraavalla kauppareissulla ostan lisää vastaavia tilanteita varten. Siinä se kierre sitten onkin.

Ennen lapsia, en koskaan syönyt eineksiä, ellei lasketa kaupan paistopisteen karjalanpiirakoita. Vanhemmuuden ensimmäisinä vuosina olin edelleen todella tiukka einesten suhteen. Podin satunnaisista kalapuikoista morkkista monta päivää. Sittemmin olen hellittänyt, ja nykyisin kalapuikkoja löytyy pakastimesta aina. Mutta tänä keväänä havahduin siihen, että ote on jo liiankin rento omaan makuuni. Einesten nopeus on houkuttelevaa, mutta samaan aikaan minulla on sisäinen ristiriita siitä, että syön omia arvojani vastaan. Lopullinen sysäys muokata arkiruokatottumuksia oli oman terveystarkastukseni tulokset, jotka sain eilen. Koronakevät on näköjään jättänyt jälkensä veriarvoihini.

Ruoka jos mikä on henkilökohtainen aihe. Siksi en ota millään tavalla kantaa kenenkään muun ruokavalintoihin, vaan puhun tässä vain omista arvoistani. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että minulle tietyt ruokaan liittyvät asiat ovat aidosti niin tärkeitä, että haluan nähdä niiden eteen vaivaa. Tutkimukset osoittavat, että omien arvojen tiedostaminen ja se, että pyrkii elämään niiden mukaisesti on yksi tehokkaimmista tavoista vähentää stressiä ja parantaa omaa elämänlaatuaan monella tavalla. Siksi en tällä kertaa yritä ”ottaa rennommin” vaan pikemminkin yritän miettiä, miten voisin parhaiten näitä itselleni tärkeitä arvoja edistää.

Havahduin tähän arvokysymykseen, kun kuuntelin amerikkalaisen ammattijärjestäjä Lisa Woodruffin podcastia. Olen välillä ohimennen ihmetellyt, mitähän siinä perheessä syödään, mutta tässä podcastissa Lisa kertoi aiheesta avoimesti itse. Hän totesi, että monessa muussa asiassa hän antaa itselleen hyvän arvosanan, mutta perheen ruokatottumukset ansaitsevat lähinnä nelosen. He söivät enimmäkseen pikaruokaa, eineksiä ja ylipäätään heidän ruokavalionsa vaikutti olevan varsin kaukana suomalaisista ravintosuosituksista. Mutta Lisa totesi tämän olevan tietoinen valinta. Häntä ei ruuanlaitto kiinnosta eikä inspiroi, perhe pysyy hengissä hampurilaisillakin, eikä hänellä ole aikaakaan paneutua asiaan sen enempää. Hän kyllä ymmärsi, millaisia seurauksia tällä valitulla linjalla oli, mutta siitä huolimatta kyseessä oli tietoinen valinta. Ruoka ei yksinkertaisesti ollut hänen arvomaailmassaan kovin korkealla, vaan hän käytti energiansa mieluummin muihin asioihin.

Kun kuuntelin podcastia, ymmärsin että laadukas, terveellinen ja itse tehty ruoka on omassa arvoasteikossani niin korkealla, että olen valmis tinkimään jostain muusta, jotta tämä puoli toteutuu. Vaikka einekset ovat hirveän nopeita ja helppoja, haluan kuitenkin syödä etupäässä jotain muuta. Se taas vaatii enemmän aikaa ja vaivaa, ja siksi olen nyt tässä suunnittelemassa, miten siitä voisin tehokkaimmin suoriutua. Tämä arvoihin liittyvä oivallus oli tärkeä, koska se vahvistaa sen, etten ole tekemässä tätä siksi, että yrittäisin noudattaa esimerkiksi jotain ulkopuolelta tulevia äitiysnormeja, vaan tämä on minulle itselleni tärkeä juttu. Syömme koko perhe samaa ruokaa, ja myös minä haluan syödä eri tavalla kuin tällä hetkellä tapahtuu. Mutta ei minua toki haittaa yhtään, että myös lasten arkiruokailusta einesten osuus pienenee.

Hassua, että einesten pohtiminen johtaa luotaamaan omaa arvomaailmaa näin perusteellisesti, mutta niin tässä on käynyt. Toisaalta kuten jo aiemmin sanoin, omien arvojen tunnistaminen on erittäin hyvä harjoitus kenelle tahansa. Tämä koskee kaikenlaisia kotitöitä, järjestämistä, siivoamista ja muutakin. On hyvä miettiä, tekeekö jotain vain ulkoisen paineen takia, vai siksi että asia on aidosti itselle tärkeä. Suosittelen jälkimmäistä. Jos jokin juttu taas ei ole itselle niin arvokas, siitä voi huoleti tinkiä, eikä muilla pitäisi olla asiasta nokan koputtamista. Woodruffin perhe saa rauhassa syödä pikaruokaa niin usein kuin he haluavat, minä keskityn vain omaan lautaseeni.

Tulipas pitkästä aikaa syvällistä pohdintaa! Olisi hauska kuulla myös teidän ajatuksia aiheesta!