Mitä tänään syötäisiin? Epätoivoinen tilitys arkiruokailusta

Kirjoitan tätä lähestulkoon epätoivon syövereistä. Epätoivoa aiheuttaa perheen arkiruokahuolto, joka on tässä koronakevään aikana romahtanut hälyttävän huonolle tasolle. Selasin blogin arkistoja, ja huomasin että olen tuskaillut tämän aiheen ääressä ainakin vuodesta 2012 lähtien. On turhauttavaa, että kahdeksan vuoden jälkeen tuntuu siltä, että olen taas (vai edelleen?) nollapisteessä. Näiden vuosien aikana on kuitenkin myös elämäntilanne muuttunut sellaiseksi, että tuntuu siltä, että nyt ns. pakko edessä. Jonkinlainen lakipiste on tässä saavutettu, nyt PAKKO saada tämä homma hanskaan tai muuten elämäni kuluu hukkaan Alepan ja kodin väliä rampatessa ja ruoka-asioista stressatessa.

Lyhyesti sanottuna tilanne on nyt tämä:  Ruokasuunnittelun aikajänne on pisimmillään 24 tuntia. Ennen tiukasti välttelemäni einekset ovat kuluneen kevään aikana hiipineet liian isoksi osaksi arkea. Kaupassa käydään ilman minkäänlaista rutiinia. Ruokien miettimiseen, hankkimiseen ja valmistamiseen menee mielestäni kohtuuttoman paljon aikaa yhden päivän aikana. Lopputulos on, että arkiruuan laatu ei ole sillä tasolla kuin haluaisin, minusta tuntuu että joudun jatkuvasti miettimään mitä tänään syötäisiin, ja kaiken yllä leijuu painostava stressi.

Haluan systeemin, jossa perhe syö etupäässä kunnollista ja terveellistä ruokaa. Haluan järjestää asiat niin, ettei ruoka-asioihin mene päivässä liikaa aikaa, ja ennen kaikkea haluan eroon tästä jatkuvasta stressaamisesta. En halua keskeyttää muita töitä siksi, että pitää lähteä lähikauppaan ostamaan maitoa ja leipää. Ylipäätään haluaisin käyttää ruokakauppaan huomattavasti vähemmän aikaa, mitä siihen nyt menee. Haluan eroon tästä ad hoc -elämästä, jossa yhtäkkiä havahdutaan siihen, että jotain pitäisi syödäkin, ja sitten raavitaan jääkaapista kasaan jokin välttävä ateriantyyppinen. Lyhyesti sanottuna haluan tähän asiaan tolkkua ja haluan eroon syömiseen liittyvästä stressistä. Haluan ruokajärjen takaisin elämääni!

Luin vanhoja kirjoituksiani, ja totesin että lähtökohdat ovat onneksi paremmat nyt kuin ennen. Meillä on isompi jääkaappi ja isompi pakastin, joten ruuan säilyttäminen ei ole ongelma. Olen myös vaihtanut hankalat muoviset säilytysrasiat läpinäkyviin lasisiin. Jääkaapissa ja pakastimessa on nykyisin järkevä ja pysyvä järjestys, eli löydän kaiken mitä tarvitsen, eikä hävikkiä yleensä synny siksi, että jotain olisi piiloutunut takariviin tai pinon alimmaiseksi. Olen oppinut hyödyntämään pakastinta paremmin, eikä hävikkiä muutenkaan tule niin paljon kuin ennen. Olen oppinut pitämään pakastimessa aina jotain vararuokaa, josta voin ottaa jos paha tilanne tulee. Tiskirutiini on niin vahva, että puhtaista astioista ei koskaan ole pulaa.

Pystyviikattua pastaa.

Se, mistä nyt eniten kiikastaa, on suunnittelu, tai oikeastaan sen täydellinen puute. Jos minulla olisi viikon ruokasuunnitelma, siitä olisi ainakin näitä hyötyjä:

  • Ei tarvitsisi miettiä joka päivä, mitä tänään syötäisiin
  • Kauppaan ei tarvitsisi hypätä joka toinen päivä, vaan ostokset voisi tilata keskitetysti kerran viikossa
  • Ei tarvitsisi turvautua paniikissa eineksiin, koska kaapista löytyisi varmuudella jotain terveellisempääkin
  • Arkiruoat voisi miettiä juuri niin kasvis- tai kalapainotteisiksi kuin haluaisi
  • Luultavasti ruokahävikkikin pienenisi (vaikka se ei tällä kertaa olekaan ongelma)

Toinen asia, jota olen nyt vakavasti ruvennut pohtimaan, on ruuan etukäteen valmistaminen ja valmistelu. En tiedä onko tälle kunnollista suomenkielistä sanaa, mutta englanniksi sanotaan ”meal prepping”. Se tarkoittaa sitä, että kerran viikossa valmistellaan tulevat ruuat mahdollisimman valmiiksi: pilkotaan ja kypsennetään etukäteen kaikki mahdollinen. Ideana on, että viikolla ruoan valmistamiseen ei juurikaan mene aikaa, kun voi vain lämmittää valmiin ruuan. Salaatin tekeminen on nopeaa, kun kaikki on valmiiksi pilkottuna.

Olen aiemmin vieroksunut tätä, koska olen ajatellut etten todellakaan halua käyttää useampaa tuntia sunnuntaisin ruoan valmistukseen. Mutta nyt olen ruvennut ajattelemaan toisin. Jos käyttäisin esim. sunnuntaina enemmän aikaa valmisteluun, se kaikki olisi lisää aikaa arkipäiviin. Sunnuntaisin voisin tehdä ruokaa yhdessä puolison ja perheen kanssa, kun taas arkisin koko hela hoito on vain minun harteillani, ja kaikki ruokaan käytetty aika on pois omasta ajastani. Samalla tavalla kaupassa käymisen järkeistäminen säästäisi aikaa merkittävästi. Jos nettikaupassa olisi valmis kauppalista, jossa olisi viikon tarpeiksi aamiaistarpeita ja muita peruselintarvikkeita, se poistaisi tarpeen pistäytyä lähikaupassa harva se päivä. Jos minulla ylipäätään olisi joku jatkuvasti päivittyvä kauppalista, ruokakaapin sisältö pysyisi paremmin ajan tasalla.

Noita vanhoja tekstejä lukiessa näyttää siltä, että ruokasuunnitteluun liittyvä pohdinta ja stressi on noussut esiin parin vuoden välein lähes blogin alusta saakka. Olen yrittänyt torjua ruokahävikkiä, syödä monipuolisemmin ja tehdä kaupassa käymisestä helpompaa. Tällä kertaa päämotivaatio liittyy kuitenkin siihen, että koen ruoanlaiton vievän liikaa aikaa sellaisilta asioilta, joita todella haluaisin tehdä. Ehkä menestyksen salaisuus onkin se, että nyt en yritä pelastaa maailmaa tai noudattaa jotain yleisterveellisempää elämäntapaa, vaan tällä kertaa perimmäinen syy on varsin itsekäs. Ruokaan liittyvä stressi ja sekoilu on paha aikasyöppö ja se huonontaa oman elämäni laatua niin paljon, että nyt tavoitteena on yksinkertaisesti tehdä omasta elämästä helpompaa. Voinette arvata, että jatkoa seuraa teeman ympäriltä myös täällä blogissa!

Onko siellä meal preppaajia lukijoiden joukossa? Tai tekeekö joku aterioita useamman kerralla valmiiksi?

18 thoughts on “Mitä tänään syötäisiin? Epätoivoinen tilitys arkiruokailusta

  1. Tiedät jo varmaan mitä tehdä: suunnittelette viikon ruuat + esim. yhden vara-aterian kerralla, tilaatte tavarat kotiin verkosta, teette ruokaa kerralla kahdeksi päiväksi. Siinä se. Tietysti viikonloppuna voi tehdä jonkin aterian valmiiksi pakkaseenkin.

    Itse en ole innostunut meal prepistä, koska käsittääkseni kasviksista häviää ravintoaineita ja ainakin makua.

    Ihmettelen miksi muut eivät voi osallistua viikolla aterioiden valmistamiseen esim. jo edellisenä iltana.

    P.S. Vihdoin pääsin tänne blogiin 😊! Onko tehty joku päivitys?

    • Olen päivittänyt muutamia juttuja, en huomannut että niistä on ollut haittaa! Hyvä että nyt taas kaikki toimii!
      Ja täsmälleen, valmistautuminen ja suunnitelmallisuus ovat ratkaisu näihin ongelmiin. Harmi vain, että inhoan ruokasuunnittelua. Erilaisista työaikatauluista johtuen viikonloput ovat ainoita aikoja, jolloin molemmat olemme sellaiseen aikaan kotona, että ruoanlaitto pidemmän kaavan mukaan onnistuisi. Toisaalta en oikeastaan haluaisi tehdä iltaisinkaan ruokaa, haluaisin selvitä siitä mahdollisimman vähällä viikolla 🙂 Siksi tämä preppaus on alkanut houkutella.

      • Mitä jos listaisit suosikkeja ja uusia ruokia, siitä sitten valitsette seuraavan viikon ruuat.

        • Joo, jotenkin tähän tyyliin on tarkoitus edetä. Minulla on myös niitä entisiä ruokalistoja vaikka kuinka, niistä aion hakea innoitusta myös.

  2. Etkö voisi delegoida osaa kaupassakäynneistä puolisollesi. Itse pyrimme tekemään viikonloppuna molempina päivinä ruoan niin, että lauantain ruoasta riittää maanantaiksi ja sunnuntain ruoasta tiistaiksi tai vaihtoehtoisesti pakastettavaksi. Ole armollinen itsellesi! Minun on tietysti hyvä puhua kun omaan kokkauksesta innostuneen miehen. Ja kyllä eineksiä voi hyvin käyttää vaikka osana ateriaa. Jopa purkkihernekeitto on ainakin meillä joskus repertuaarissa ja sen kanssa sitten itse tehty pannukakku vaikka tuoreiden marjojen kanssa tasapainottamaan kokonaisuutta.

    • Normaalisti puoliso hoitaakin ison osan ruokakauppaostoksista, mutta tämä kevät on kaikkineen pistänyt rutiinit ihan sekaisin. Sen vuoksi ruokaostoksetkin ovat ajautuneet tällaiselle ad hoc -linjalle. Kun siihen lisää sen, ettei yhteistä päivittyvää kauppalistaa ole, tilanne ei ole oikein kenelläkään hallinnassa. Tämä kauppa-asia kun saataisiin jotenkin itsestään rullaamaan, niin se olisi iso helpotus! Puoliso on onneksi hyvä ja innokas kokki, joten siltä osalta ei ole mitään valittamista 🙂 Arkisin vain siihen kokkailuun ei ole aikaa oikein kellään.

  3. Entä jos kokeilisit tehdä yhdeksi viikoksi ruokasuunnitelman ja käyttäisit sitä samaa useamman viikon putkeen? Ottaisit mukaan sellaisia ruokia mitkä varmasti kelpaa vaikka hetken aikaa söisi useamminkin. Siitä vapautuisi energiaa ja ehtisit paneutumaan uusien listojen suunnitteluun ja saisit tuntumaa miten paljon perustarvikkeita aamupalaan ja muihin ei päivittäin vaihtuviin asioihin tarvitaan. Nyt jos on jo stressaava tilanne ja aikaa tuhlautuu ylimääräiseen sähläykseen niin voi olla haastavampaa alkaa tehdä suuria pitkän aikavälin suunnitelmia.

    • Radikaali ja varsin kirkas idea! Tämähän ei olisi tullut itselleni mieleenkään, koska minulla on päähänpinttymä vähintään kahden viikon ruokalistasta. Mutta tiedän, että uusia tapoja on helpointa opetella mahdollisimman pienestä asiasta lähtien, ja tämä voisi olla juuri sellainen juttu. Kirjoitan myöhemmin vielä noista ostoksista, mutta tämä yhden viikon lista voisi todellakin olla ratkaisu myös niihin.

    • Meillä on ollut viikottainen ruokalista käytössä jo pitkään! Ja toimii, on hyvin synkassa kotiin kerran viikossa tulevan ruokatilauksen kanssa. Joskus voi harrastaa pientä vaihtelua, mutta ei tuohon mielestäni kyllästy – varsinkaan normaaliaikana, jolloin työpaikka- ja koululounaat tuovat vaihtelua. Nyt poikkeusaikana Wolt on kyllä ollut myös käytössä.

  4. Minneköhän ne minun kommentit katosivat?
    Olen tänä keväänä opettanut kollegalleni (tai hänen puolisolleen) etänä kokkausta, kun he eivät ole kovin paljon ruokaa laittaneet. Sekasyöjiä ovat, joten täytyi muistella opiskelija-aikoja: helppoa ja nopeaa oli toiveissa. Tätä varten kellotin omia kokkauksia pari viikkoa, ja n. puolisen tuntia joka toinen päivä meni aikaa, eniten aikaa vei perunoiden keitto, joten suosittelin korvaamaan sen mikrossa tehtävillä uuniperunoilla.

    Minulla on tomaattikastiketta valmiina pakkasessa syksyisin. Teen, kun tulee ”toisenlaisia tomaatteja”, kotimaisia. Niistä tulee tomaattikeiton lisäksi kasvisminestronekeiton pohjaa tai kasvislasagneen kastiketta. Kasvislientäkin on usein pakkasessa ohrattoa varten. Sosekeittoja voi tehdä useita makuja kerralla, kunhan jättää sen kerman tai vastaavan lisäämisen siihen, kunnes kuumentaa keiton syötäväksi. Enemmän kylläkin ketjutan. Sienikastikkeesta ja maustekurkusta tulee huono-onnisen metsästäjän leipä seuraavaksi päiväksi, ja ratatouillen jämät muuttuvat parmesanilla pastakastikkeeksi. Jos papupadan kesäkurpitsasta jää, saatan paistaa loput yrttiöljyssä ja syödä sitrunapastan kanssa seuraavana päivänä.

    RUokalistaa minulla ei juuri ole. Katson jääkaappiin ja sen perusteella päätän, mitä laitan. Tosin kaupassa tämä saattaa vielä muuttua, jos on jotain vihannesta kaudessa: tomaattinen kesäkurpitsa-papupata voi muuttua munakoiso-tomaattivuokaan. Jos tätä vielä jalostaisin, minulla olisi puhelimessa ostoslista eri ruokalajeille valmiina, mutta en tarvitse sitä.

    Ruokalistan sijasta minulla lista helppotekoisista ja toimivista ruuista. Joskus vilkaisen sitä inspiraatioksi. Vaihtelen myös aineksia, jos ei jotain satu olemaan…vispipuuron voi tehdä muistakin marjoista kuin puolukoista, papupataan voi laittaa melkein mitä tahansa kasviksia sipulien, tomaattimurskan, kesäkurpitsan ja papujen lisäksi.

    Kaapissa on aina joitakin pitkään säilyviä perusjuttuja joiden kierto on nopeaa. Siis kotivara. Kotivarana kannattaa olla jotain, josta tekee ruokaa suit sait. (Kananmunia, perunoita, porkkanaa , sipulia, linssejä tai papuja, ja tomaattimurskaa, sekä hapankorppuja, kahvitarpeet ja lätty- ja puurotarpeet, hiutalepuuroja tosin en syö, myös ruokakermat säilyvät pitkään).

    Tilaaminen on kätevää, mutta ei se ruokakaupassa käyntikään kauaa vie, kun ottaa tavaksi täydentää perusraaka-aineita esim. kerran kuukaudessa vähän isommin, jolloin voi ostaa myös herkkuja varastoon. Nämä isommat täydennykset voi tilatakin. Tein näin asuessani ulkomailla, kun meillä ei vielä kotiintoimitusta juuri ollut. Perusostoslista on jotenkin kaavamainen, leipää, maitoa, kahvia, margariinia hedelmiä ja yhden tai kahden ruokalajin ainekset vähän sen mukaan mitä kaapissa on, sekä satunnaisesti jotain spesiaalia aamiaisille tai iltapaloille. Käyn yleensä aina aamulla ennen töiden aloittamista kaupassa, ehkä pari-kolme kertaa viikossa.

    Vastaan aika lailla yksin ruuanlaitosta (eikä se haittaa, kunhan ei tarvitse imuroida), mutta jos joku muu laittaa meillä ruokaa, silloin hän vastaa myös raaka-aineista ja omat suunnitelmani vain lykkääntyvät päivällä- parilla. Samoin teen, jos päätämme syödä ulkona. Tosin kasvissyöjälle on täällä hiukan niukat valikoimat.

    • Ihailen luovuuttasi keittiössä! Olen vasta opettelemassa tuollaista jämäruokien hyödyntämistä, laitan vinkit talteen. Tosin olin aika ylpeä itsestäni, kun keksin tehdä jauhelihakastikkeesta pitsaa seuraavana päivänä. Hyvää tuli. Sosekeitot ovat myös sellainen taiteenlaji, johon täytyy perehtyä tarkemmin. Niissä olisi varmasti paljon hyödyntämätöntä potentiaalia. Mutta miten tehdään uuniperunat mikrossa? Olen miettinyt sellaista, että keittäisin isomman kattilallisen perunoita kerralla, jolloin siitä tulisi seuraavana päivänä paistettuja perunoita aika helposti. Näin voisi toimia aina, jos vain tajuaisi.

      Mielessäni alkaa hahmottua suunnitelma, jossa jauhot ym. perustarvikkeet voisi tilata säännöllisesti kotiin, ja sitten tuoreruokia käydä täydentämässä suoraan kaupassa. Täytyy vähän kokeilla, miten tämä toimisi parhaiten.

      • Uuniperunat mikrossa tehdään siten, että pistellään isohko kuorellinen peruna esim veitsellä tai haarukalla. Mikroon yleensä täysteho, ensin noin minuutti, jonka jälkeen kokeillaan, uppoaako haarukka hyvin, ellei, käännä vähän perunaa (kääntäen kypsyy tasaisemmin), ja jatka lyhyempi aika. Jatketaan niin kauan, että peruna on kypsä. Voi tehdä useampiakin perunoita kerralla. Minulla oli aikoinaan ihan rämä mikro, silti alle kahden minuutin tuli silloinkin uuniperuna, jonka saattoi myös kuoria muusia varten. Kypsennysaika riippuu perunan koosta, lajikkeesta ja mikron tehosta. Pikainen lounas tulee, kun ostaa mieleistään coleslawta, sienisalaattia tai italiansalaattia mikrossa tehdyn uuniperunan oheen. Sen verran voi valmista ruokaa käyttää.

        Sosekeitoissa on aika usein ”kaava”: Pääraaka-aine (porkkana, uunipaahdettu punajuuri abt 175 astetta tunti kuorineen, jonka jälkeen kuorii, tomaatti…), jauhoinen peruna tai kaksi (oikeasti mikä tahansa lajike käy) ja joku vähän kipakampi aines (varsiselleri, juuriselleeri, piparjuuri palsternakka tai porkkanan kanssa eritysesti tuore inkivääri, varovaisesti), sipuli (mitä sipulia nyt sattuu olemaan, punasipuli saattaa näyttää ikävältä), sekä maitotuote (kerma, hapankin käy, ranskankerma, smetana, sulatejuusto) sekä mieleiset mausteet. Joskus voi tehdä ihan vaan vihanneslokeron tyhjennyskeiton. Kasvikset voi freesata, tai keittää suoraan veteen (en käytä liemikuutioita tai fondeja, mutta se on oma valinta), soseuttaa, kun ovat kypsiä, ja lisää kerman. Tomaattikeiton suurustan ennen kerman lisäämistä (osanestesuurustus vehnäjauholla ja vedellä). Sopii varmasti ruoaksi silloin, jos toinen päivän ruoka on tukevahko tai tiedossa on myös jälkiruokaa. Juustovoileivät oheen.

  5. Meillä koronakevät muutti tottumuksia niin, että ennen pyörällä tuotiin ruokaa 3-4 päivänä viikossa (työmatkoilla, kun kaupan ohi kulkee niin nopea käydä hakemassa reppu ja mahdollisesti 1-2 kassillista päälle). Maaliskuun puolivälin jälkeen ei olla kaupassa käyty (ei edes maitoa tms), vaan on tilattu ruoka kotiin. Sujuu yllättävän hyvin. Aluksi tilaus oli kerran viikkoon, sitten venytettiin väli 8 päivään. Tämä tarkoittaa hyvää syömistä (tilastot maalis-huhtikuulta sanovat meille raahatun 4kg/pv kasviksia, kolme hengen perheeseen) ja sitä että jääkaappi on aika tyhjä 8. päivänä (mikä on superhyvä juttu mielestäni, on ihan ”hauskaa” vapaaehtoisesti ”nyhtää tyhjästä” kerran viikkoon) ja saattaa olla että lapsen maito on loppunut jo 7. päivänä (mikä ei kauhean vaarallista ole). Nyt kun on lyhyt lomareissu edessä, on edellisestä ruokatoimituksesta 9. päivää ja huomiselle löytyy vielä matkaeväät.

    Ruuanlaitossa taas perussafkat pyörii viikosta toiseen (oisko 10-15 erilaista, välillä uusia kokeiluja joista jotkut jatkoon ja jotkut hylätään). Aikuiset syö paljon ruokaisia salaatteja, lapsi taas rakastaa keittoa. Yleensä mies tekee aamulla ison kulhon salaattia ja lämmintä ruokaa kokataan monesti iltaisin isommat satsit (osa pakastimeen, osa seuraavalle päivälle syömiseen), päivän aikana siispä pääosin meillä ruoka vaan lämmitetään. Lisäksi perheessä kenellekään ei ole ongelma syödä vaikka kolmena päivänä peräkkäin samaa ruokaa. Meillä ruuan laatu on tärkeää (omatekoista, kasvispitoista) joten siihen satsataan tällä tavoin. Tällainen säntillisyys on ehkä tylsää, mutta toisaalta koen että meillä on joka päivä tosi hyvää ruokaa tarjolla. Ruokakaupan kotiinkuljetus on tullut elämäämme pysyvästi, luulen. Retrospektiivisesti tuntuu ihan älyttömältä että ollaan fillarilla hikihatussa raahattu ruokaa, kun varsin pientä korvausta vastaan joku keräilee ja tuo ruuat kotiin.

    • Teillä on selvästi huomattavasti kehittyneempi systeemi kuin meillä, ja tähän suuntaan tässä pyrinkin! Keitot pitäisi ottaa paremmin haltuun, ja täällä onkin jo tullut hyviä vinkkejä. Mietin myös tuota pakastamista niin, että esim. sunnuntaina tehdään ruoka, joka pakastetaan ja syödään vaikka perjantaina. Ruokatilausta olen hyödyntänyt, mutta systemaattisuus puuttuu. Olen muuten miettinyt, että pitäisi vilkaista noita kauppaketjujen syövereihin meistä kertyneitä tietoja, jos vain uskaltaisi. Epäilen, ettei lopputulos olisi hirveän mairitteleva :/

      • Helppoja ruokia on myös kaikki paahdetut kasvikset uunissa, paistetut kasvikset +tomaattimurska+pasta, raasteet ja suikaloitu kaali salaatteina, risotto (siihen riittää 1-2 kasvista), munakkaat

        • Risotto on yllättävän nopeakin ruoka, meillä ja meidän vieraiden kesken punajuuririsotto ennalta paahdetusta punajuuresta oli menestys. itse tykkäsin myös fenkoli- ja sienirisotosta. Meillä ei kuitenkaan enää käytetä riisiä sen sisältämän arseenin vuoksi (ja vaikka suurin osa meillä käytettävästä riisistä tullee Italiasta, sen ympäristövaikutus on vähän niin ja näin). Ruotsissahan asetettiin joitan suosituksia riisin käytöstä pienten lasten ruokavaliossa. Vaihdettiin suosiolla ohrattoihin. Yhtä hyviä ovat.

  6. Martoilla on ollut malli ruokalistoja resepteineen ja tältävuodeltakin löytyi:
    https://www.martat.fi/marttakoulu/ruoka/ruokalistat/lapsiperheen-ruokalista

    Meillä menee suunnittelussa vaihtelevasti mutta parempaan suuntaan kokoajan. Kaapissa on aina jotain josta saa nopean aterian esim. pastaa, pestoa ja tonnikalaa. Toimii myös kypsällä kanalla. Minulla voi suunnitelmassa olla esim. pastaa ja toisena päivänä perunaa. Meillä voidaan syödä keitettyä perunaa ja graavilohta sekä parsakaalia eli lasten ja minun maku on aika simppeli ja voidaan syödä samaa ruokaa aika usein ilman kyllästymistä kunhan ei peräkkäisinä päivinä. Keitetyt perunat paistetaan jos niitä jää esim. kananmunien tai valmiiden lihapullien kera. Ruokaa tehdään yleensä niin paljon että jää toiselle kerralle tai pakastimeen laitettavaksi. Makaronilaatikon voi laittaa lohikiusauksen kansa yhtäaikaa uuniin ja pakastaa toisen. Niin sitten on kiirepäiviksi ruokaa valmiina. Pakastettaessa täytyy miettiä annoskokoa eli koululainen voi sulattaa itselleen kunhan on yhden hengen annos. Makaronilaatikon pakastan isoon rasiaan johon olen leikellyt sen annospaloiksi jotka ovat vähän irti toisistaan, silloin saa otettua sopivan määrän.

    Kasvikset on haaste, parsakaalia ja porkkanaraastetta menee paljon ja kesällä tomaattia, kurkkua ja paprikaa. Salaatin asemasta voi olla porkkana-ja kurkkutikkuja ja paprikanpaloja joita voi napostella jo ennen ruokaa, varsinaista salaattia aina jää ja se pyörii pilaantumassa jääkaapissa.

    • Meillä oli sama ongelma salaattien ja kurkunkin suhteen, etenkin silloin, kun koko ruokakunta ei ole koolla. Korvaan kurkkua kesäkurpitsalla, teen kesäkurpitsasta usein ruokaa, ja sen loppu taipuu myös mummon pikakurkkuihin, hölskykurkkuihin, tilli-etikka -kurkkuihin, mitä ne nyt on, rakkaalla lapsella on monta nimeä.perussalaattien sijasta meillä syödäänkin usein jotain kaalta salaateissa, joka säilyy paremmin ja päätyy myös keittojen raaka-aineeksi (ketjutusta).

Mitä mieltä olet? Jätä kommentti :)

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.