Kuinka heitin pois 500 tavaraa yhden kuukauden aikana

Otsikko on uskomaton, mutta se on totta. Pelasin minimalismipeliä koko elokuun ajan. Ensimmäisenä päivänä poistin yhden tavaran, toisena kaksi, ja viimeisenä päinä poistin 31 tavaraa. 1+2+3+4 … +30+31=496. Mutta oikeasti poistettuja tavaroita oli enemmän, koska  esimerkiksi nippu piirustuksia kattoi päivän 25, vaikka oikeasti siinä nipussa oli enemmän kuin 25 paperia. Todellisuudessa meiltä poistui kuukauden aikana yli 500 fyysistä esinettä. Hulluinta on se, että loppua ei näy. Edelleen on poistettavaa.

Mitä tavaroita heitin pois?

Valtaosa tuosta viidestäsadasta tavarasta meni roskiin. Tämä oli aika jysäyttävä havainto. Esimerkiksi lastenhuoneesta lähti kilotolkulla paperia, vihkoja, toimimattomia tusseja ynnä muuta roinaa. Heitin menemään useamman viherkasvin, jotka olivat joko kuolleita tai kuihtumisen partaalla. Myös tekstiilijätettä syntyi: heitin pois rikkinäisiä kenkiä, sukkia ja alusvaatteita. Enimmäkseen raivasin kuitenkin sellaista ihmeellistä arkipäivän kuonaa: kenkälaatikoita, tarpeettomia käyttöohjeita, vuosikausia vanhoja joulukortteja ja suklaapupuja vuosien takaa. Osa tavaroista meni kuitenkin kierrätykseen. Yhden kasvin annoin pois, vaatteita, kenkiä ja kodintavaroita meni Fidalle kassillinen, lapsi vei vanhoja sarjakuvalehtiä kouluun monta kymmentä kappaletta ja lähes kaikki lastenvaatteet pääsevät käyttöön.

Miten löysin niin paljon poistettavaa?

Poistoja ei tarvinnut juuri etsiä. Riitti, kun avasi laatikon ja alkoi karsia. Kävin kotia läpi systemaattisesti: kylpyhuoneenkaapit, meikit, keittiön kaapit, leluhylly, lehtikori, kenkähylly, sekalaisten tavaroiden laatikko, parvekkeen säilytysarkku. Aina kun kohdisti huomion tiettyyn kokonaisuuteen, sieltä yleensä löytyi jotain poistettavaa. Esimerkiksi lääkekaapista löytyi kaikenlaista vanhentunutta. Varsinainen aarreaitta oli parveke, jossa päällisin puolin ei ole paljon mitään. Mutta säilytysarkkuun oli kertynyt vuosien varrella hirveä määrä ihmeellistä roinaa, jolle ei ollut mitään käyttöä. Siis narunpätkiä, rikkinäisiä kukkaruukkuja ja muuta täysin käyttökelvotonta tavaraa. Sama ilmiö toistui melkein joka huoneessa. Vähiten roinaa löytyi ehkä vähän yllättäen keittiöstä. Siellä tuntuu kaikki olevan tarpeellista ja käytössä.

Tiesin myös ennalta, että parista ”romulaatikosta” löytyy helposti poistettavaa. Meillä kaikilla on varmaan joku sellainen paikka, jonne tulee heitettyä kaikkea ylimääräistä, jolle ei juuri sillä hetkellä ole paikkaa. Noista tavaroista tulee muutamassa vuodessa roskia, jos niitä ei käytä. Näistä laatikoista oli hyvin helppoa kasata 10 tai 20 sekalaista tavaraa poistoiksi.

Jäikö mitään karsimatta?

En voi oikein itsekään uskoa tätä, mutta nuo 500 tavaraa tulivat helposti täyteen, vaikka en edes koskenut vanhoihin valokuviin tai omiin papereihini, enkä käynyt vintillä tai kellarissa. Jos alkaisin niitä käydä läpi, voisin varmaan vetää uuden minimalismikuukauden tähän yhtä kyytiä, ja poistaa toiset 500 kpl silkkaa paperitavaraa, vintin sisällöstä puhumattakaan. Muutaman tavaran kohdalla iski se perinteinen ”tätä voi vielä käyttää” -syndrooma, joten siinä mielessä jotain jäi kyllä karsimatta. Poistan nämä, kunhan saan neuvottelut itseni kanssa valmiiksi. Keräsin turhia tavaroita yhteen paikkaan kuukauden aikana, josta sitten valikoin päivän poistot. Hulluinta on, että sinne jäi niitä vieläkin. En enää muistanut viimeisenä päivänä, että minulla oli sellainen jemma, sillä poistettavaa löytyi muutenkin.

Mikä hämmästytti eniten?

Vaikka 500 tavaraa kuulostaa todella paljolta, ei tuon määrän poistumista huomaa oikeastaan mistään. Kun en raivannut huonekaluja enkä isoja astioita enkä muutakaan kookasta, tilaa ei tullut juuri enempää kuin ennenkään. Moni poistoista oli myös rikkinäisiä tavaroita, jotka korvasin uudella. En tiedä oliko tämän täysin pelin hengen mukaista, mutta kun esim. vaaka hajosi, laskin sen poistoksi vaikka ostinkin seuraavana päivänä uuden.

Eniten hämmästytti kuitenkin roskan määrä. Valtaosa tavaroista meni suoraa tietä roskikseen (tietenkin lajiteltuna oikein). Teen tästä muutaman johtopäätöksen: Ensinnäkin roskaa tulee vähän kuin itsestään. Usein kyse on tavaroista, joiden suhteen ei ole osannut tehdä päätöstä aiemmin. Siksi ne on säästetty, mutta myöhemmin käy ilmi, ettei säästämiselle olekaan mitään syytä. Silloin tavarasta tulee roska. Lapsen kerhovihko on tuntunut kevään viimeisenä päivänä tärkeältä, ja olisi ollut suorastaan kylmäveristä heittää kevätjuhlista tullessa kaikki paperitavara suoraan roskiin. Mutta syyskuun kynnyksellä nuo samat piirustukset ja vihkot eivät enää tunnukaan tärkeiltä, vaan ne ovat muuttuneet ärsyttäväksi roinaksi. Paljon meni roskiin myös sellaista ”tätä voi vielä tarvita” -tavaraa, jota ei siis koskaan ole tarvittu. Huomasin myös, että moni roska oli vähän kuin tiedossa, mutta en vain ollut saanut aikaiseksi tarttua asiaan. Paljon poistui siis sellaista, mitä vain en ollut saanut heitetyksi aikaisemmin.

Entä nyt?

Opin tästä sen, että roskan määrä on loputon. Pitää olla todella skarppina, jos haluaa ettei kodissa ole ylimääräistä roskaa. Pitää olla valmis käymään säännöllisesti vanhoja tavaroitaan läpi. Siksi jokin päivittäinen siistimisrutiini on hyvä, sillä silloin tulee kerättyä ne ilmiselvät roskat pois pyörimästä. On myös hyvä idea ajoittain käydä systemaattisesti läpi myös sellaisia säilytyspaikkoja, joita ei päivittäin käytä. Esimerkiksi se parvekelaatikko oli saanut olla omissa oloissaan vuosikausia. Ei siitä sisällön sekamelskasta ollut haittaa, paitsi silloin kun arkkua piti siirrellä, se oli painava. Mutta nyt on iloa siitä, että sisältö on järjestyksessä eikä sisällä roinaa. Kukaan muu meidän perheessä ei ikinä sinne edes katso, mutta minulle tuo hallinnan tunnetta elämään, kun tiedän sen olevan järjestyksessä.

En tiedä onko meillä vain jotenkin tavallista enemmän roinaa, vai onko muilla sama tilanne? Mutta epäilen, että moni pystyisi helposti poistamaan saman verran tavaraa kodistaan – etenkin jos perheessä on pieniä lapsia. Se lasten mukana tuleva roinan määrä on ihan käsittämätön. Tosin ainakin puolet (siis noin 250 tavaraa) oli ihan omia juttuja. Suosittelen kokeilemaan.

11 thoughts on “Kuinka heitin pois 500 tavaraa yhden kuukauden aikana

  1. Karsit kyllä lasten paperit (ja sälän), mutta jätit omasi karsimatta? Reilu meilumeininki ;-D.

    Minusta melkeinpä tärkeämpää kuin se jatkuva poisheittäminen on kiinnittää huomioita siihen, miten sitä tavaraa tulee? Ja pohtia sitä, miksi joku tavara, käyttökelpoinenkin, päätyy roskaksi. Eikä ensijaiseksi selitykseksi kelpaa ”koska lapset”. Aikuisethan siitä tavaratulvasta päättävät. Ja jos lapsella nyt jotain askartelu ja piirustusjuttuja on huoneessaan, olkoon vaikka muutama kilo, niin antaa olla. Lapset on niin lyhyen aikaa lapsia, että antaa kaiken luovuuden kukkia lasteenhuoneessa. Siihen ei maailma eikä järjestys kaadu.

    Ehkä ihmiset pitävät itseään keskimääräistä parempina kuluttajina ja ovat ostavinaan vain tarpeeseen, mutta silti kotiin kotiutuu sitä sälää, kosmetiikkaosastolta, apteekista, ruokkaupan lehti- ja korttitelineistä – ja ne ostokset päätyvät säläksi kotiin. Koska jokapäiväiset ostokset eivät ole varsinaisia hankintoja, niitä ei huomaa. On helpompi moittia itseä heräteostoksena ostetusta T-paidasta, mutta jättää muut pienet heräteostokset huomioimatta, myös ruokakaupassa.

    • Lasten papereiden karsiminen on huomattavasti helpompaa kuin omien. Esimerkiksi kuopus sai keväällä päiväkodista mukaansa KAIKKI piirustukset ja askartelutyöt, jotka hän oli talven aikana tehnyt. Suurin osa printattuja värityskuvia tms. Lapsi ei itse ole muistellut eikä kaivannut niistä ainoatakaan. Jos lastenhuoneeseen jättäisi kaikki tällaiset paperit olemaan, niin parissa vuodessa siellä olisi sellainen kaaos, ettei enää sekaan mahtuisi. Säästin ja siististi arkistoin siis noista vuoden tuotoksista ne pari kolme hienointa, ja heitin loput pois. Toki nämä olivat ensin maanneet lastenhuoneen pöydällä/lattialla/hyllyllä koko kesän, eli jos niitä olisi kaivattu tai niitä olisi haluttu katsella, tilaisuuksia olisi kyllä ollut. Minä olen tietenkin vastuussa aikuisena siitä, että tuokin paperiläjä oli meille päätynyt, mutta haluan nähdä sen vanhemman, joka päiväkodin eteisessä sanoo tiukasti EI, meille ei näitä piirustuksia tule, heittäkää suoraan roskiin. Joten väitän, että selitykseksi kelpaa lapset, varsin monessa kohtaa.

      Tässä lastenhuoneen raivaamisessa on se pointti, että jos huoneesta ei ikinä poista mitään, sinne kertyy niin paljon tavaraa, ettei lapsi mahdu siellä lopulta itsekään tekemään mitään. Jo nyt meillä on jatkuva taistelu siitä, että piirretäänkö lattialla vai pöydän ääressä. Usein lattialla siksi, että pöytä on niiden edellisten piirustusten peitossa. Hyödynsin tämän raivauspelin mm. niin, että sain lapsille tilaa käyttää luovuuttaan, kun edelliset tuotokset eivät ole tiellä. Suurimmasta osasta heidän tavaroitaan tietenkin päätettiin ja keskusteltiin yhdessä.

      Monet noista roskista olivat sellaisia alunperin tarpeellisia, kuten vaikka niitä käyttöohjeita. Miten voit hankkia laitteen ilman käyttöohjetta? Harvoin niitä kuitenkaan tarvitaan, joten kun laite on käytössä, siitä käyttöohjeesta tulee roska. Minusta tuntuu, että suurin osa noista raivattavista tavaroista oli tämän tapaisia juttuja.

      • Tässä suhteessa lapset ovat erilaisia. Muistan itsekin raivanneeni omaa huonettani suht säännöllisesti ja viskanneeni askartelupaskarteluni roskiin kriittisyyden puuskassa. Olisi ollut kiva säästää edes jotain. Kaipaan joitakin lelujani, joita äiti poisti ilman lupaani, osa sellaisia,joita olin itse säästänyt. (Omia tavaroitaan äiti ei karsinut koskaan, mikä on nyt tullut huomattua kotikotia tyhjätessä.)

        No, kai lapsetkin ovat erilaisia. Kollega opetti kolmevuotiaan poikansa palauttamaan tavarat paikoilleen, siis aivan kaiken. Kuulemma onnistuu, koska hän itsekin tekee niin. Siskon lapsi oli kaupassa todennut äidilleen, joka oli ollut ostamassa jotain lelua pojalle:”Äiti, minä en tarvitse tätä.”

  2. Pieni asunto ja useat muutot ja sen myötä säännöllinen tavaran karsiminen sekä varsinkin se, etten ole vuosiin ostanut juuri mitään muuta kuin ehdottoman tarpeellista, on johtanut siihen, että omia tavaroitani tuskin olisi enää 500 kpl karsittavaksi.
    Keväällä kuitenkin sain siivottua miehen kanssa kellaria ja kaappia hänen tavaroiden osalta ja sieltä löytyi vaikka mitä turhaa ja kappalemäärältä varmasti vähintään 500 ja nekin on parissa muutossa kuitenkin kannettu sisään ja ulos (ja muuta niillä ei ole tehty)… ja tätä karsimista ei edes tehty kovin perusteellisesti. En halua painostaa muita heittämään mitään pois elleivät itse halua, mutta lapset toki vähän eri juttu. Esim. se piirustustusten ja pikkusälän määrä sen lisäksi, että vaatteet ja tavarat vaihtuu myös kasvun myötä. 🙂
    Nyt syksylllä kävin taas hieman omia tavaroita läpi ja poistoja taisi tulla n. 30 kpl (tässä siis mukana kaiken maailman ohjekirjoja, karttoja, vanha kännykkä, rikkinäisiä vaatteita jne ja varsinaiseen kiertoon ei päätynyt kuin muutama kirja) eli jotain löytyi silti.
    Ja toki mullakin on myös joitakin ”ehkä näitä vielä tarvitsee”- tavaroita, joista osa vuosien saatossa päätyy pois, mutta osaa myös tarvitsee! Tilaa on kuitenkin tällä hetkellä tarpeeksi, joten nuo tavarat saa olla. En siis ole mikään kovan linjan karsija vaan tämän hetkinen tilanne on tosiaan säännöllisen karsimisen tulos. 🙂

    • Muutot on varmasti tehokkain tapa karsia turhaa! Ehkä myös stressaavin 🙂 Ja tosiaan, lasten kanssa tavaraa lähtee ja tulee jatkuvalla syötöllä, vaatteita ja muuta. Se on vaan tämä elämänvaihe, ja se kuuluu tähän.

  3. Mie pidin pari vuotta sitten 2 minimalistikuukautta putkeen. Toisen kuukauden lopussa alkoi jo vähän tehdä tiukkaa. Nyt taas katselen kaappeja sillä silmällä, että mitähän poistaisi. Papereita en laskenut tuohon mukaan, oikeita tavaroita vain.

    • Mietin vähän noiden papereiden kanssa, mutta päättelin ne kuitenkin tavaroiksi. Joten otin ne mukaan, ja niitähän riittää! Varmaan olisi toinenkin kuukausi mennyt, mutta se olisi jo käynyt vähän työlääksi.

  4. Jos tosiaan laskee myös piirustukset ”tavaroiksi”, niin silloin meillä neljän lapsen perheessä jo pelkästään niistä saisi lähes kaikki 500 poistettavaa ”tavaraa” kuukaudessa, kun kaikki lapset on innokkaita piirtäjiä ja maalaajia. Minusta tuo on huijausta, vähän sama kuin laskisi joka päivä sanomalehden ja kauppakuitin ja tyhjän maitopurkin poistetuiksi ”tavaroiksi”. Normaali roskien lajittelu on eri asia kuin tavaroiden vähentäminen. Hämmästyin kovasti myös rikkinäisten tavaroiden suurta määrää, nehän ovat tosiaan roskia, niidenkin kohdalla kyseessä on roskien lajittelu (jota jostain kumman syystä ei ole aikasemmin tehty) eikä minimalistisuuteen tai konmarittamiseen liittyvä tavaran vähentäminen. Kunhan olet ensin kaikki roskat hävittänyt, niin aloita sitten tuo oikea haaste tavaroiden vähentämisestä. Tsemppiä! 🙂

    • Tässä projektissa ei ollut tarkoitus vähentää kodin tavaramäärää muuten, kuin katsoa kuukauden ajan, pystynkö poistamaan pelin vaatimat liki 500 tavaraa. Minä en pyri minimalismiin ollenkaan, vaan yritän pysytellä itselleni sopivassa tavaramäärässä. En laskenut sanomalehtiä enkä kuitteja poistoiksi, mutta miksi piirustus ei olisi tavara? Se on tehty, sitä on säästetty, ja sitten jossain kohdassa havaittu tarpeettomaksi. Eikö se silloin ole tavara? Maitotölkki laitetaan roskiin heti käytön jälkeen, mutta piirustuksia ei suinkaan heitetä pois välittömästi kun ne valmistuvat, ei ainakaan meillä. Siksi ne minusta olivat tavaroiksi laskettavia.

      Kommenteista päätellen vaikuttaa siltä, että on paljon ihmisiä, jotka heittävät kaiken rikkinäisen sillä sekunnilla roskiin, kun vika ilmenee. Mutta uskoisin, että meitä vähemmän säntillisiäkin on paljon. Meitä, jotka ajattelevat, että ehkä tätä vähän rikkinäistäkin voi vielä käyttää jonkin aikaa, kuten vaikka niitä kenkiä. Että kyllähän nämä vielä yhden kerran menevät, ja vielä toisen ja kolmannen… kunnes jonain päivänä tulee se hetki, että jalkine on niin kertakaikkisen rikki ja ruma, ettei sitä enää kehtaa laittaa päälle. Ja niinpä se laitetaan vasta sitten roskiin. Minä vähän luulen, että meiltä kaikilta löytyy paljon tällaisia tavaroita, jotka ovat ihan hyviä, kunnes niitä tarkemmin tarkastelee. Silloin saattaa havaita, että oikeastaan ne ovatkin roskia.

  5. Tykkasin postauksestasi ja luin sen mielenkiinnolla. En ollut kuullut tasta haasteesta, mutta jain miettimaan, etta saisinkohan itsekin karsittua 500 tavaraa. Minua ahdistaa tavaran paljous. Kirjoitus heratti ajatuksia.

    Sitten tulin lukemaan naita kommentteja. Ihan ihmeellista turhaa nillittamista ja pahansuopaisuutta. Valitetaan valittamisen ilosta. Et tehnyt jotain ”oikein”. On se nyt hyvanen aika jos tavaroitakin voi heittaa pois vaarin…

    • Kiitos! Tässä vuosien varrella olen huomannut, että näitä kierrätys- ja raivaamisasioissa voi tehdä vaikka mitän ”väärin” 😀

Mitä mieltä olet? Jätä kommentti :)

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.