On kiinnostavaa lukea tätä juttua, jossa toimittaja oli lakannut ostamasta uusia vaatteita. Tämän sinänsä hienon päätöksen seuraus oli yllättävä – nimittäin maaninen kirppistely. Jutussa mainitaan myös mielenkiintoinen seikka: monille kierrätys tarkoittaa vain vanhasta eroon pääsemistä, ei tavaran hankkimista käytettynä. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen juttu, suosittelen. (HS)
Tässä jutussa puolestaan annetaan kattavat ohjeet siitä, millainen kotivara pitäisi olla poikkeustilanteiden varalta. Tästähän on ollut keskustelua täällä blogissakin. Ruuan lisäksi pitäisi olla etenkin vettä, sekä paristoja, tulitikkuja ja muuta tärkeää. Haluaisin järjestää tämän asian kuntoon, mutta se vaatisi oman aikansa. Jää ensi vuoden puolelle. (Helsingin uutiset)
Seurasin todella kiinnostuneena syyskuun halparuokahaastetta, jossa oli tarkoitus selvitä 3,5 euron päiväbudjetilla kuukauden ajan. Tuohon hintaan piti saada aikaiseksi päivän kaikki aterian koko perheelle. Tässä jutussa haasteen alullepanijat kertovat, miten kuukausi sujui, ja miten sen toteuttaminen oli mahdollista. Tunnustan, että tuo on niin pieni summa, että äkkiseltään en ymmärrä, miten sillä nelihenkinen perhe eläisi, mutta näköjään se on aivan mahdollista. Tiukkaa suunnittelua ja tarkkaavaisuutta se kyllä vaatii. Jokin tässä haasteessa inspiroi, ja haluaisin kokeilla jotain vastaavaa. Oliko teistä kukaan mukana?
Tuossahan ruokajutussahan oli summana 3,50€/ihminen/päivä, eli tuleehan siitä jo 420€ kuukaudelle neljää henkeä kohti.
Minusta tuo ei ole edes kovin minimaalinen summa, suunnilleen tuon verran minulla menee kuukaudessa ruokaan (+ päivittäistarvikkeisiin) ilman erityistä laskelmoimista. Varmasti siitäkin voisin tinkiä jos haluaisin.
Kun olin kotiäitinä ja rahat oli tiukalla (sekä oli myös eri lailla aikaa laittaa ruokaa ja suunnitella siihen liittyviä asioita sekä tarkkailla rahankulutusta), niin meidän viisihenkisen perheen ruokakauppaostokset oli keskimäärin 450-500€/kk. Eli menee alle 3,5€/hlö/päivä. Ja siinä oli mukana nuorimman vaipat ja kaikki muukin ruokakaupasta ostettava. Mies tosin söi usein töissä maksullisen ruoan, eli sitä ei ollut tuossa summassa mukana (joskus otti omat eväät). Ihan hyvin riitti, eikä musta ollenkaan tuntunut, että oltais jostain pihistetty. Nyt on eri tilanne, kun ollaan molemmat töissä, eikä kotona syödä niin monta ateriaa. En ole jaksanut viime aikoina seurata ruokakauppalaskua kuukausittain, pitäisi varmaan. Mutta eipä sinne kauhean paljon mene, kun ei syödä kaikkia ruokia kotona.
Ei tuo musta siis kauhean haasteelliselta kuulosta tuolla summalla pärjätä.
Tunnistan tuon vaatejutun kuvaaman ansan omasta elämästäni myös. Kun opiskelijana ei ole varaa yhteen uuteen laadukkaaseen vaatteeseen, saa murto-osalla sellaisen hinnasta hyvällä säkällä kolme yhtä laadukasta ja vähän käytettyä kirppikseltä… Itse tekeminen on myös sekä helpotus että toinen vastaava ansa: usein itse tekemällä saa laadukkaampaa kuin mihin olisi kaupassa varaa, mutta tulee helposti tehneeksi enemmän kuin mitä välttämättä tarvitsisi.