Viikon vinkit: hyödytön kierrätys, säilyvät kananmunat ja meditoiva tiskaaminen

Onko kierrättämisestä mitään hyötyä? Talouselämän artikkelissa referoidaan NY Timesin juttua, jossa väitetään että ei. En ole vielä lukenut alkuperäistä, mutta tämä näkökulma on mielenkiintoinen: jos kierrätyksestä ei ole taloudellista hyöytä, sitä ei kannata tehdä. No ei kannatakaan jos tavoitteena on tehdä rahaa, mutta eikö ole hirvittävää tuhlausta olla keräämättä raaka-aineita talteen? Ajatuksia herättävä uutinen.

Täysin eri aiheesta kertoo Iltasanomat, josta voi lukea, että kanamunat säilyvät hyvinä  jopa viikkoja parasta ennen -päiväyksen jälkeen. Olennaista on oikeanlainen säilytys, esimerkiksi jääkaapissa. Arkikokemukseni kertoo, että tämä todella pitää paikkaansa.

Nyt se on todistettu – asenne ratkaisee. Jos suhtaudut tiskaamiseen mindfulness-harjoituksena, se muuttuu inspiroivaksi harjoitukseksi. Totta puhuen tutkimustulos ei vaikuta mielestäni kovinkaan järisyttävältä. Sen sijaan olen sitä mieltä, että tiskaaminen on yksi niistä kotitöistä, joita tehdessä on loistava tilaisuus kuunnella podcasteja tai äänikirjoja. Monet kotityöt tuntuvat turhauttavilta silloin, kun ajattelen että tämänkin ajan voisin käyttää jotenkin tehokkaammin. Mutta jos samaan aikaan pystyy kuuntelemaan ja tekemään, tilanne muuttuu täysin. Nimittäin silloin tekee yhtäkkiä kahta tärkeää asiaa yhtä aikaa, jolloin ajankäyttö tuntuu heti todella tehokkaalta.

Viikon vinkit: ruokaa, hamstraamista, varkauksia ja bonuksena Kävele naiselle ammatti

YLEn artikkelissa on haastateltu Marttoja, jotka muistuttavat että kuivaruoka ei yleensä ole pilaantunutta, vaikka pakkauksen päiväys olisi jo takana päin. Pasta, riisi ynnä muut vastaavat säilyvät jopa vuosia parasta ennen -päiväyksen jälkeen. Älä heitä ruokaa roskiin, ennen kuin olet haistanut ja maistanut onko se kunnossa.

Ilta-Sanomissa oli juttu hamstraajista. Siinä muistutetaan, että kyse on sairaudesta, eikä pakko-oireisesta toiminnasta pääse eroon siten, että joku vaan kärräisi roinat roskiin. Jutussa peräänkuulutetaan empatiaa, ja se on hyvä muistaa muutenkin aina, kun auttaa jota kuta raivaamaan kamojaan.

Pääkaupunkiseudun lajittelupisteistä on varastettu autolasteittain tavaraa.(HS) Minua kiinnostaisi tietää, mihin ne varastetut romut ovat päätyneet? Mikä on ollut motiivi? USAssa asuessani jätevarkaudet olivat aika ajoin uutisissa. Mutta siellä tilanne oli selkeämpi, koska jätteistä maksettiin. Jos joku kävi omin luvin tyhjentämässä talojen roskiksia, tiesi että jäte päätyy lopulta samaan paikkaan, siis jätekeräyslaitokseen, jossa siitä maksettiin.

Tämän viikon ekstravinkki poikkeaa totutusta. Kun minulta pyydettiin, voisinko kirjoittaa blogissani Kävele naiselle ammatti -tempauksesta joka järjestetään tänään 13.9., vastasin että ilman muuta. Mutta sitten en keksinyt mitään järkevää yhteyttä näihin asioihin, joista yleensä kirjoitan. Niinpä tein tästä viikon bonus-vinkin, koska asia on sekä hyvä että tärkeä. Kävele naiselle ammatti on Naisten Pankin järjestämä tempaus, jolla kerätään rahaa kehitysyhteistyöhön. Naisten Pankki on puolestaan Kirkon ulkomaanavun alainen organisaatio, joka kohdistaa apunsa nimenomaan naisille kehitysmaissa. Apu on hyvin konkreettista. Naisten Pankin kautta esimerkiksi afrikkalaiset naiset ovat saaneet ompelukoneita, jotka mahdollistavat työnteon ja oman rahan tienaamisen. Taikka jossain toisaalla sen avulla naiset voivat perustaa osuuskuntia, jotka myyvät riisiä eteenpäin. Naiset saavat käytännönläheistä koulutusta, jonka avulla he pärjäävät paremmin, eivätkä  esimerkiksi tule huijatuiksi.

On vanha totuus, että ihmisiä on tehokkainta auttaa siellä missä he ovat. Tämä on ruohonjuuritason kehitystyötä, joka tuo täsmäapua sinne, missä sitä tarvitaan. Toinen vanha totuus on, että naisten auttaminen auttaa myös lapsia ja vähitellen koko yhteisöä. Jos olet miettinyt, mikä olisi hyvä kohde hyväntekeväisyydelle, aloita vaikka tästä. Tunnen ihmisiä, jotka ovat itse nähneet, miten apu menee perille. Luotan siihen, että tämän organisaation toiminnasta on käytännön hyötyä.

Avoimia kysymyksiä

Kärsin harvinaisesta kirjoitustukoksesta. Listalla olisi aiheita Arkijärkeen vaikka kuinka, mutta jostain syystä juuri nyt mikään niistä ei oikein inspiroi. Mutta samanaikaisesti minua askarruttaa muutama juttu, ja keksin kysyä vastauksia teiltä. Olen huomannut, että kommenttiosastolta saa todella hyviä vastauksia kaikenlaisiin ongelmiin, joten käännyn siis teidän puoleenne. Alla muutama mysteeri. Jos satut tietämään johonkin (tai kaikkiin) niistä vastauksen, sana on vapaa ja kaikki kommentit luetaan kuten aina – suurella mielenkiinnolla!

  1. Voiko vahakangasta mankeloida? Miten kuumalla uskaltaa silittää? Kyseessä on ns. kevytvahakangas, eli pinta on enemmän kangasmainen kuin muovinen. Ostin kankaan Hulluilta päiviltä, mutta en älynnyt kysyä silityksestä. Pestä voi 40 asteessa.
  2. Miten kuumaa paahdetta lobeliat kestävät parvekkeella? Ei ole laseja, suunta lähinnä etelään. Haluaisin matalaa tai riippuvaa kukkaa parvekelaatikkoihin kesäksi.
  3. Onko toivoa saada pitkiä pellavaverhoja mitenkään sileäksi, jos ne ottaa alas pesua varten?
  4. Tietääkö kukaan hyvää verhoilijaa pääkaupunkiseudulla? (Jos tiedät jonkun jostain muualta, niin kannattaa vinkata sekin, sillä oletan etteivät kaikki lukijat suinkaan asu samalla seudulla.)
  5. Miten heliumpallot kierrätetään?
  6. Täysin normaaliaiheiden ulkopuolelta mutta laitetaan nyt silti: hyviä vinkkejä tai vertaistukea sokerilakon (eli käytännössä karkkilakon) toteutukseen? Olen lakkoillut nyt kaksi päivää, ja epäonnistunut molempina upeasti. Ekana päivänä söin sokerinhimoissani lapsen hylkäämän kääretortun jämät, ja tänään kaapista löytyneen piparkakun. Siis ei näin! Mutta en tiedä miten sitten.

Kevyttä kevätsiivousta keittiössä

Olen havainnut tekeväni pientä kevätsiivousta, vaikka oikeastaan en sitä mitenkään suunnitellut. Projekti alkoi jääkaapista, jossa alkoi mielestäni näyttää turhan ankealta. En ruvennut sulattamaan tai pesemään perusteellisesti, mutta pyyhin hyllyt ja seinät puhtaiksi tahroista, ja pesin vihanneslaatikon. Sitten noukin sieltä pilaantuneet ruoat pois ja järjestin loput oikeille paikoilleen. Oli helpottavaa, että pilaantunutta ruokaa oli tällä kertaa aika vähän. Pari porkkanaa ja yksi sipuli olivat menneet huonoiksi. Jotain pientä kehitystä on siis tapahtunut, kun puolta kaapin sisällöstä ei enää tarvinnut heivata roskiin.

Jääkaapin jälkeen kuivakaapin hyllyt alkoivat näyttää sekaisilta, joten otin pari hyllyä päivässä käsittelyyn. Tyhjensin, imuroin muruset ja pyyhin tahrat. Sitten taas vanhentuneet pois ja loput järjestyksessä takaisin. Toistaiseksi olen joutunut heittämään pois vain vanhaksi menneet yrttiteepussit. Tiedän että kyllä niitä ehkä olisi vielä voinut juoda, vaikka parasta ennen olikin jo vuosia sitten. Mutta jos ei ole tullut juoduksi tähän mennessä, niin ei tule jatkossakaan, joten roskiin vain.

Kehitin siinä sivussa tällaisen systeemin:

IMG_0240IMG_0241IMG_0242Otetaan tarpeeton paperipussi, leikataan siitä reunaa sopivasti pois, täytetään syntynyt laatikko halutuilla asioilla. Tätä menetelmää olen käyttänyt ruokakaapissa jo pitkään pitämään tomaattipyreet ojennuksessa, mutta nyt askartelin näitä lisää. Tässä on teevarasto, joka ei toivonmukaan enää leviä pitkin hyllyä. Sitten tuosta ylimmän kuvan mustasta kassista leikkasin säilytyslaatikon sukilleni. Hyödynsin myös erään hassunmuotoisen laatikon, jossa oli joskus tullut joku lahja meille. Puolipyöreä ei ole kovin kätevä muoto, mutta sinnepä mahtuikin kaikki vitamiinit ym. pienet purkit. Nyt nekään eivät enää seilaa hyllyllä ympäriinsä, eikä laatikko vie tilaa komerossa. Win-Win!

Tämä on hauska juttu sikäli, että olin jo lähdössä Ikeaan ostamaan säilytyslaatikoita vaatteille ja muulle pikkutavaralle. Kunnes kekkasin, että paperipussit ovat tähän tarkoitukseen yhtä hyviä. Kaikista parhaimpia ovat itse asiassa sellaiset muoviset tai muovitetut kassit, joita saa mukaansa monista kaupoista. Siis ne sellaiset kassit, joissa on vieläpä tukevat naru- tai muovikahvat, ja joista aina miettii, kelpaavatko ne edes pahvin kierrätykseen. Tästä eteenpäin en kuitenkaan stressaa kierrätyksestä, vaan leikkelen ne kaikki uuteen käyttöön. Enkä tuhlaa rahojani Ikeaan. Tällaisen sisälaatikon askarteluun menee pari minuuttia, eikä siihen tarvitse muuta kuin kassin ja sakset. Onnistuu taatusti tumpelommaltakin tyypiltä.

Keittiössä on siis käynnissä kevyt kevätsiivous. Kevyeksi sen tekee etenkin se, että en ole viitsinyt ruveta jynssäämään tai puunaamaan kauhean tarkasti. Sellaista yleistä siistimistä vain, mikä kuitenkin parantaa viihtyvyyttä ja ruokien löydettävyyttä merkittävästi. Sekä tietenkin niiden pilaantuneiden poistamista. Muutama hylly on vielä jäljellä, siivoilen niitä vähitellen aina sopivissa väleissä. Tämäkin on yksi tapa siivota – kaikkea ei ole pakko tehdä kerralla.

Mitä mieltä olette kevätsiivouksesta? Onko se tarpeellinen ja tehdäänkö teillä?

Pääsiäisen linkkivinkit: kaupan merkit, huonekasveja ja muuttovinkkejä

Törmäsin tällaiseen pari vuotta vanhaan mutta kiinnostavaan juttuun kaupan omista merkeistä ja brändituotteista. Jutussa avataan eri merkkien laatu- ja hintaeroja, sekä valmistusmaita. (Kuningaskuluttaja)

Harkitsen hankkivani viirivehkan. NASAn mukaan se on erinomainen huoneilman puhdistaja. (MeNaiset)

Iltalehden miniuutisesta käy ilmi, että liika roina aiheuttaa eniten muuttostressiä. Asia on melko helppo ratkaista – tiedätte kyllä miten. Tästä tuli muuten mieleen, että kuuntelin vastikään erästä organisoimiseen liittyvää podcastia, jossa kävi ilmi että joku on jopa kirjoittanut kirjan siitä, kuinka muutetaan.

Samaan teemaan liittyen löysin arkistoistani Talouselämän vinkkejä, kuinka säästää rahaa ja hermoja muuttaessa. Nämä ovat viime kesältä, mutta aivan päteviä neuvoja silti.

Viikon vinkit: varastobisnestä ja ruokahävikin minimoimista

Hesari kirjoittaa mielenkiintoisesti varastobisneksen kasvusta Suomessa. Artikkelista käy ilmi kiinnostavia yksityiskohtia. 85% asiakkaista on yksityishenkilöitä, ja heistä suurin osa muuttajia. Enimmäkseen kopeissa säilytetään ihan tavallisia tavaroita, jotka eivät vain mahdu kotiin. Ihan merkityksetön ei ole sekään seikka, että jos vuokraat koppisi ”pelikaanivarastoista” (Pelican Self Storage) rahasi valuvat luxemburgilaiseen veroparatiisiin.

Tammikuu meni jo, mutta tässä uutisessa on edelleen asiaa: jääkaapista, pakastimesta ja kuivakaapista on hyvä syödä ajoittain vanhat pois, ja alkuvuosi on siihen otollista aikaa. Uutisessa on lisäksi hyviä vinkkejä kuinka korvata puuttuvia ainesosia resptistä. (YLE)

Viikon vinkit: kaksi ajattelemisen aihetta

Tällä viikolla vain kaksi linkkiä, mutta molemmat kertovat oikeastaan samasta asiasta – yltäkylläisyydestä jossa elämme, ja mitä siitä seuraa.

Sari Helin kritisoi viimeisintä ruoka-alea, ja muistuttaa, että kalleinta ruokaa on roskiin heitetty ruoka. Kirjoitus sopii erinomaisesti tämän vuoden teemaani, eli siis ruokahävikin vähentämiseen. Tyyli on räväkkä ja aavistuksen syyllistävä (mielestäni), mutta varsinaista asiasisältöä on paha mennä kieltämään. Elämme sellaisessa yltäkylläisyydessä, että ihmisillä on rahaa heittää ruokaa roskiin, oli se sitten halpaa tai kallista. (YLE)

Etelä-Suomen Sanomissa puolestaan kirjoitetaan siitä, että nykylapset eivät enää huolehdi tavaroistaan kuten ennen. Niitä unohdellaan surutta, koska tilalle voi aina ostaa uuden. Ilmeisesti uusia myös ostetaan, sillä jos ei ostettaisi, kadonneita todennäköisesti kaivattaisiin enemmän. Mietin kertooko tämä siitä, että uudet tavarat ovat nykyisin niin halpoja, ettei uuden ostaminen ole ongelma, vai onko asennemaailma sellainen, että jos jotain häviää niin mieluummin ostetaan uusi ettei tarvitse nähdä etsimisen vaivaa? Mitä tämä meistä kertoo?

Viikon vinkit: mausteita, ruokaa ja järjestysvinkkejä

Taloussanomat kertoo, että kaapeissa vanhentuvat käyttämättömät mausteet tulevat kalliiksi. Jutussa on perää, mutta siinä unohdetaan, että mausteet harvoin pilaantuvat, vaikka olisivatkin vanhoja. Maku voi laimentua mutta tuskin joku vanhentunut salvia vaaraksikaan on.

YLE uutisoi, että vanhentuvan ruoan hävittämiseen on tulossa järkeä. Eviran uusi ohjeistus helpottaa ruoan lahjoittamista hyväntekeväisyyteen, eikä sinänsä käyttökelpoista ruokaa tarvitse välttämättä heittää roskiin. Tämä kuulostaa minusta tervetulleelta uudistukselta, joka toivottavasti vähentää sekä jätekuormaa, ruokahävikkiä että auttaa ihmisiä oikeasti.

Ilta-Sanomissa on kysytty vinkkejä ammattijärjestäjiltä, ja tuloksena on kuusi vinkkiä, joilla koti pysyy järjestyksessä. Ei näissä ole mitään vikaa, mutta mistään mullistavasta ei ole kyse. Tällaiset iltapäivälehtien pikalistaukset jäävät aina mielestäni pinnallisiksi ja irrallisiksi.

Arkisia asioita

Sain vihdoin parvekkeen siivottua ja laitettua jouluvalokuntoon. Torilla oli havaittavissa mielenkiintoista hintajoustoa parvekekukkien suhteen. Kun marraskuun alkupuolella kyselin hopealangan hintaa, se oli kolme euroa. Nyt kun kauppiaalla oli enää viimeiset jäljellä, hinta oli pudonnut kahteen euroon ja lopulta sain kuusi kappaletta kympillä. Hyvä diili sinänsä, hän pääsi eroon viimeisistä ja minä sain halvalla parvekekukat.

Siivosin samalla lasittamattoman parvekkeemme talvikuntoon. Lakaisin roskat ja roinat lattialta ja peitin yhden harvakantisen tarvikelaatikon. Laitoin parvekelaatikot kuntoon ja asensin jouluvalot. En harrasta kilpavarustelua naapureiden kanssa, mutta kieltämättä olin pannut merkille että monilla meidän talossa oli valot tuikkineet jo pari viikkoa. No, nyt vihdoin meilläkin. Nyt on enää ongelmana oksennukseen sotkeutunut matto (lapsiperheen riemuja), jonka olen sijoittanut parvekkeelle hajuhaittoja estämään. Maton voi pestä mutta se ei mahdu koneeseen, joten se odottelee nyt ulkona sitä hetkeä, että saan aikaiseksi sen pesemisen pesutuvassa.

Marraskuusta täytyy todeta myös, että en seurannut ruokabudjettia. Lokakuun kokeilu osoitti, että jos haluan niin pystynyt menemään aika vähällä. Mutta tosiasia on, että rahojen seuraaminen aiheutti stressiä. Motivaatio lopahti, ja olenkin mennyt marraskuun kuitteja erikseen seuraamatta. Arvelen budjetin silti pysyneen kohtuullisena, sillä kulutustottumukset ovat ehtineet muokkautua syksyn aikana. Vertailen hintoja kaupassa paljon enemmän kuin ennen, leivon enemmän ja ostan enää harvoin muovipusseja. Harkitsen ottaisinko joulukuulle arkiruokabudjetin käteisellä, ja ostaisin sitten herkut sen ulkopuolelta.

Sen sijaan olen todella raivannut kotona pitkästä aikaa. Työhuoneemme on jatkuvassa muutostilassa, sillä siellä säilytetään monenlaista kierrätystä odottavaa tavaraa. Olen palauttanut lainassa olleita tavaroita, organisoinut kirppikselle meneviä, vienyt laatikoita roskiin ja järjestänyt hyllyjä siellä sun täällä. Tämä kaikki on parantanut kodin viihtyisyyttä roimasti. Jatkan aiheesta ensi viikolla.

Lopuksi raportti huuhteluaineesta. Näköjään liotus + kaksi pesukertaa tuntuu vievän hajua aika tehokkaasti. Olen liottanut sekä etikassa että soodassa. Ensin pesin vaatteita omina erinään ja nyt vähitellen muun pyykin seassa. Kaikista vaatteista ei haju ole vielä ihan kokonaan haihtunut, mutta todella paljon parempaan suuntaan ollaan menossa. Tuntuu hullulta pestä puhdasta pyykkiä, mutta minkäs teet.

Viikon vinkit: tavara tekee onnelliseksi ja mainettaan parempi pasta

Tutkimuksen mukaan tavaran ostaminen lisää onnellisuutta – noin puoleksi tunniksi. Väittäisin tutkimuksen kuitenkin olevan väärässä, sillä hyvistä  ostoksista voi kyllä olla onnellinen vuosikausia. Esimerkiksi suurin osa lattioillamme olevista matoista on sellaisia, joiden olemassaolosta nautin päivittäin. Ne on ostettu harkiten ja siksi ovatkin onnistuneita ostoksia. Linkin uutisessa on myös yleistä raivaamiseen liittyvää asiaa. (YLE)

Mielenkiintoinen uutinen, jossa vertaillaan ruoan terveys- ja ympäristövaikutuksia. Pasta ei olekaan pahasta! (Hyvä uutinen esimerkiksi minulle.) Kerrotaan myös, että suurin osa ei mieti kaupassa valitsemiensa tuotteiden ilmastovaikutuksia. Täytyy myöntää, etten minäkään sitä kovin usein pohdi. Ruoan valinta on ihan tarpeeksi haastavaa muidenkin parametrien osalta. (YLE)

Kumpikaan uutinen ei ole aivan tuore, mutta niissä on mielestäni kiintoisaa asiaa, joka ei ole mitenkään vanhentunutta. Näitä kiinnostavia linkkejä tulee vastaan vähän väliä, enkä ehdi linkittää niitä välttämättä juuri sillä viikolla kun ne ovat vastaan tulleet. Viikon vinkit kokoaa siis yhteen kaikenlaista mielestäni kiinnostavaa, mutta ei mitenkään reaaliajassa. Tämä siis tiedoksi, mikäli joku uusi lukija ihmettelee, miksi kirjoitan jo menneistä uutisista.