Ruokasuunnittelu, joka pelasti arkeni

Syksyn alussa mietin vakavasti, miten saisin arjen ruokahuollon pyörimään järkevämmin. Kuten Arkijärkeä pidempään seuranneet tietävät, olen tehnyt erilaisia ateriasuunnitelmia pitkin matkaa, vaihtelevalla menestyksellä. Nyt minusta tuntuu siltä, että vihdoinkin olen keksinyt systeemin, josta pystyn pitämään kiinni, ja joka säästää aikaa ja vaivaa.

Suunnittelun kivijalka

Kaiken pohjana on elokuussa tekemäni kolmen viikon ruokalistat. Tein nuo listat kerrankin järkevästi: en yrittänytkään keksiä hienoja tai mielenkiintoisia ruokia kolmeksi viikoksi, vaan kysyin lapsilta, mistä arkiruuista he tykkäävät eniten. Sitten mietin, mitä ruokia tykkään tehdä, ja millaisia ruokia on helppo ja nopea laittaa. Sitten tein näistä kaikista viiden päivän ruokalistan, ja vielä toisen ja kolmannenkin, koska siihen asti ruokalajeja riitti. Näiden lisäksi tein muistilistan muista ruuista, joita osaan ja jaksan tehdä, sekä mietin miten vaihtelua voisi saada. Esimerkiksi kirjoitin muistiin, että lihapullat voi tehdä välillä myös broilerin jauhelihasta.

Pystyviikattua pastaa.

Nyt olen jo reilun kuukauden ajan tehnyt niin, että sunnuntaina katson muistikirjasta noita listoja, ja alan suunnitella tulevan viikon arkiruokia. Muistikirja on todella tärkeä osa tätä kokonaisuutta. Aivoni nimittäin tilttaavat välittömästi, kun pitäisi suunnitella aterioita, joten lista on täysin välttämätön. Sitten katson kalenteria, ja mietin, millainen viikko on tulossa. Minä päivinä tarvitaan tukevampaa ruokaa, mille päivälle sopisi keitto? Vähintään yhdelle päivälle suunnittelen kalaa. Koska sunnuntaina muistan vielä, mitä edellisellä viikolla on syöty, saan viikkoihin vaihtelua. En siis pyöritä noita kolmen malliviikon ruokalistoja ihan sinällään, vaan muokkaan niitä tarpeen mukaan.

Kun viikon ateriat on päätetty, teen seuraavaksi kauppalistan. Tilaan ruuat joko suoraan kotiin, tai käyn noutamassa valmiiksi keräillyt ruuat haluamastani kaupasta. Ruokalista helpottaa kauppatilauksen tekemistä, koska voin katsoa suoraan reseptistä, mitä pitää ostaa. Samaan tilaukseen tulee tietysti myös aamu- ja välipalat sekä muut kodin tarvikkeet. Ruokatilaus tulee yleensä maanantaina, joten viikon ruokatarpeet ovat heti alkuviikosta valmiina.

Kiistattomat hyödyt

Tämä systeemi on suorastaan pelastanut arkeni tänä syksynä! Tarve käydä lähikaupasta täydentämässä jääkaappia on tipahtanut lähes nollaan. Olen nyt oppinut tilaamaan tarpeeksi maitoa ja viiliä, eikä niitä tarvitse enää jatkuvasti käydä hakemassa lisää. Nyrkkisääntönäni on, että mieluummin vähän liikaa kuin liian vähän, sillä syödyksi se kaikki tulee. Päivästäni on poistunut iso lohkare stressiä ihan sillä, ettei minun tarvitse joka päivä miettiä, mitä tänään syötäisiin. Katson aamulla kalenterista, mikä on päivän ruokalaji, ja sitten valmistan sen. Välillä on tullut päiviä, jolloin suunnitelma ei olekaan toteutunut, mutta se ei haittaa. Pelkästään suunnitelman olemassaolo helpottaa valtavasti. Jos joskus ruokaa onkin jäänyt sen verran, että siitä syö kaksi päivää, olen vain hypännyt yhden päivän yli. Jos on tullut fiilis laittaa sittenkin jotain muuta, sekään ei haittaa.

Arkiruokamme on monipuolistunut, nyt kun ylipäätään muistan, että pastan sijasta voi tehdä lohkoperunoita, muussia tai risottoa. Kun sanon että aivoni jumittavat tässä asiassa, en liioittele tippaakaan. Pienessä kiireessä en kerta kaikkiaan muista, mitä kaikkia ruokia edes olisi olemassa.  Mutta kattava lunttilista auttaa kummasti. Koska en ole laittanut sille muita kuin realisitisia vaihtoehtoja, huteja ei juuri tule. Eineksiin ei ole tarvinnut turvautua, kun tiedän ennalta, mitä ruokaa laitetaan ja kauanko siihen menee.

Onnistumisen salaisuus

Onnistumisen salaisuus on siinä, että olen laskenut kunnianhimon tasoa suunnittelun osalta merkittävästi. Aiemmin yritin keksiä aina vain uutta, kokeilla erilaisia ruokia ja raaka-aineita. Mutta nyt en ole yrittänyt tavoitella kuuta taivaalta, vaan päinvastoin pyrkinyt mahdollisimman helppoon ja yksinkertaiseen. Arkisin on olennaisinta, että ruoka on kohtuullisen terveellistä ja täyttävää, viikonloppuisin voi sitten kokeilla erikoisempia juttuja. Suunnittelu on nyt sellaisella ”riittävän hyvä” -tasolla, jonka kanssa voin elää. Toisin sanoen syömme arkisin kotiruokaa, mutta se on simppeliä. Esimerkiksi tein äskettäin kalakeiton itse tuoreesta kalasta, mutta käytin siihen valmiiksi pilkottuja pakastevihanneksia.

Toinen tärkeä oivallus on, että suunnittelen aterioita tarkemmin vain viideksi päiväksi eteenpäin. Olen aiemmin yrittänyt miettiä listoja liian pitkälle, ja silloin systeemi on alttiimpi muutoksille ja odottamattomille tapahtumille, ja toisaalta kahden viikon tavarat eivät mahdu edes jääkaappiin. Yhden viikon ruuat sen sijaan voi tilata kerralla, eikä aterioiden pohtimiseen mene puolta päivää.

En ole vielä päässyt siihen saakka, että sunnuntaisin laittaisin ruokia valmiiksi, mutta jo pelkästään tämä suunnittelu on helpottanut arkea suunnattomasti. Mahdollisesti tulevaisuudessa alan tehdä myös ennakkoon ruokia.

2 thoughts on “Ruokasuunnittelu, joka pelasti arkeni

  1. Toimiviksi todettujen perusreseptien lista kuulostaa järkevältä. Tunnistan hyvin tuon aivojen jumittamisen, kun pitäisi yhtäkkiä keksiä ruokalajeja kesken etätyöpäivän tai väsyneenä sen jälkeen. Mitään ei tule mieleen! Ongelmana on usein nimenomaan liian kunnianhimoiset tavoitteet: pitäisi syödä ekologisesti ja terveellisesti (sesongin mukaista lähellä tuotettua kasvispainotteista ruokaa), ei saisi maksaa liikaa, pitäisi myös maistua hyvältä ja olla vaihtelevaa, pitäisi olla nopea ja helppo laittaa, lisäksi perheessä on yksi vegaani ja yksi, jonka mielestä ”keitto on kiva alkuruoka mutta ei täytä vatsaa”… On mahdotonta keksiä jatkuvasti uusia ideoita, jotka täyttäisivät kaikki nämä kriteerit.

    Kymmenen lajin suosikkiruokalistan saisi varmasti aikaan melko helposti, ja sitä voisi täydentää ja varioida sitten matkan varrella. En usko, että ketään oikeasti haittaa syödä samoja ruokia esimerkiksi kerran kuussa. Se, ettei tavoittele liikaa vaihtelua, voi auttaa myös vähentämään hävikkiä: kaappeihin ei kerry niin paljon purnukoita, jotka on hankittu sitä yhtä eksoottista ruokakokeilua varten. Ja kuten sanot, loppujen lopuksi lista saattaa jopa monipuolistaa ruokavaliota, kun muistaa eri vaihtoehtojen olemassaolon.

    Onneksi en huolehdi perheen ruokahuollosta yksin, mutta tämä systeemi helpottaisi jo oman osuuteni hoitamista – puoliso voisi halutessaan silti tehdä omalla tyylillään, jos ei innostu listoista. Eikä mikään tosiaan estä poikkeamasta suunnitelmasta, jos inspiraatio yllättäen iskee!

    • Minulle suurin oivallus tuli täältä blogista, kun joku kommentoi että tee yhden viikon lista ja pyöritä sitä vaikka koko syksy. Tajusin että niin, eihän sitä ole mikään pakko syödä monta viikkoa putkeen joka päivä eri ruokaa. Tämä ahaa-elämys sai homman toimimaan. Päätin että teen ensin yhden viikon listan, mutta keksin sitten niin monta ruokalajia, että niistä riitti mukavasti kahdeksi tai jopa kolmeksi viikoksi. Nyt kyllä pyöritän noin kahden viikon listaa, pienillä variaatioilla. Sama ruoka kaksi kertaa kuussa ei todellakaan haittaa ketään! Päinvastoin, ainakin lapset ovat tyytyväisiä, kun saavat tuttua ja turvallista.

Mitä mieltä olet? Jätä kommentti :)

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.