Viikon vinkit: broilerien bakteerit, nettikaupan palautukset ja tekstiilien kierrätys

Yle uutisoi tällä viikolla, että Eviran tutkimuksen mukaan broilerin lihasta löytyy yllättävän usein antibiooteille vastustuskykyisiä bakteereita. Hyvä puoli on kuitenkin se, että nämä pöpöt kuolevat, kun liha kuumennetaan tarpeeksi kuumaksi. Olennaista onkin siis noudattaa varovaisuutta ruokaa valmistettaessa. Lihaan ei pidä koskea paljain käsin ja ruoanvalmistukseen käytetyt astiat kannattaa laittaa suoraan tiskiin ja varoa etteivät muut ruuat koske niihin. Jos haluaa pelata varman päälle, vastaavissa tutkimuksissa naudanlihasta ei näitä bakteereita löytynyt lainkaan eikä sianlihastakaan käytännössä ollenkaan.

Tässä Iltalehden jutussa on mielenkiintoista asiaa nettikaupan palautuksista. Minua ei yllätä, että useimmiten palautetaan lasten kenkiä, sekä naisten vaatteita. Oletteko sen sijaan koskaan tulleet ajatelleeksi, mitä palautetulle tavaralle tapahtuu? Ellei se todella vastaa uutta, sitä ei voi laittaa uudelleen myyntiin. Sen pitää esimerkiksi edelleen haista uudelta. Osa kaupoista onkin tullut siihen tulokseen, että on kustannustehokkaampaa tuhota kaikki palautukset, kuin yrittää setviä niiden joukosta myyntikelpoiset. Tämä on aika pysäyttävä ajatus. Tästä seuraa siis se, että sen lisäksi että pyrkii ostamaan vain sellaista, minkä uskoo käyttävänsä loppuun, pitäisi olla tarkkana jo nettikaupassa, eikä tilailla sitä sun tätä sovitukseen, jos aikomus ostaa ei ole vakaa.

Viimeinen linkki liittyy välillisesti tuohon edelliseen asiaan. Tässä artikkelissa kerrotaan poistotekstiilien kierrätyksestä. Siinä avataan hyvin aiheeseen liittyvää problematiikkaa: tekstiilit tarvitsevat oman keräyksensä, mutta sitä ei järjesty ennen kuin materiaalille on hyödyntäjiä. VTT:n koordinoima Telaketju-hanke yrittääkin ratkaista tätä sekä monia muitakin tekstiilien kierrätykseen liittyvää ongelmaa. (Aamuset)

Viikon vinkit: kiinalaista kauppaa, kierrätysautot ja myrkylliset pesuaineet

Tässä jutussa kerrotaan ihmisistä, jotka harrastavat kiinalaisista verkkokaupoista tavaroiden ostelua. Jutussa haastateltava henkilö haluaa, että hänelle on jatkuvasti tulossa paketteja kotiin. Mitähän tähän sanoisi? Ainakin on niin, että kaikki ihmiset eivät ole tavaroiden suhteen samassa kehitysvaiheessa. Siinä missä osa meistä tuskailee kaiken ylimääräisen parissa, osa taas haalii innoissaan lisää. Toinen havainto on, että halpuus selvästi houkuttelee. Pystyn ymmärtämään tämän, koska se houkuttelee edelleen minuakin, joskin vähän eri tavalla. Mutta tavara ei houkuttele! (IS)

Pääkaupunkiseutulaiset huomio! HSY:n joka kevät kiertävät kierrätysautot starttaavat liikkeelle 3.4. Lue tarkemmat tiedot ja aikataulut täältä. Vanhasta kokemuksesta voin sanoa, että etenkin ongelmajätteiden ja elektroniikkajätteen vastaanotossa tuppaa olemaan ruuhkaa. Mutta jos asut Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Kauniaisissa tai Kirkkonummella, nyt on hyvä hetki kasata kaikki hankalasti kierrätettävät kamppeet odottamaan autoja. Tarkistakaa oman postinumeroalueenne päivä, sillä ainakin Helsingissä reittiä on näköjään muutettu, ja autot eivät aloitakaan keskustasta! (HSY)

Tässä viimeisessä linkissä käsitellään pesuaineiden kemikaaleja. Niitä riittää! Jutun pointti on siinä, että jos professorilta kysytään, kaikki hajusteet ovat ensinnäkin tarpeettomia mutta lisäksi usein haitallisia. Minut yllätti kuitenkin se, että vaikka purkissa lukisi eko, se ei silti välttämättä kerro aineen sisällöstä mitään. Täsmälleen samasta aiheesta on myös tämä Maaseudun tulevaisuuden artikkeli, jossa on hieman eri painotukset. Kiinnostavimmat tiedot ovat kuitenkin nämä: Eko ei takaa että tuote on ekoa. Mitä enemmän vettä, sitä enemmän säilöntäaineita, eli tiivisteet on hyviä. Jauhemainen pesuaine ei vanhene ikinä. Hajusteet ovat tarpeettomia ja usein jopa vaarallisia. Olen kuvitellut, että ”ionittomat tensidit” ovat välttämättömiä pesuaineissa, en siis tiedä mitä ne ovat mutta aina niitä tuntuu mukana olevan. Tämän jutun perusteella ne ovatkin siis myrkyllisiä, mutta peseekö tuote ilman niitä? Jos joku hallitsee kemiaa, niin kertokaa ihmeessä! (IL ja Maaseudun tulevaisuus)

Mitä kuuluu rutiineille?

Olen täällä pitkin vuotta kertonut kehittelemistäni rutiineista. Osa niistä on solahtanut automaattiseksi osaksi arkea. Osan kanssa taas on tehtävä töitä edelleen. Tiskikonerutiini toimii noin 85% ajasta. Yleensä muistan laittaa koneen päälle illalla. Joskus, jos tiskejä on todella vähän, jätän koneen käynnistämättä, ja laitan päälle vasta seuraavana päivänä. Samoin pyykkirutiini toimii lähes sataprosenttisesti. Pyykkikone pyörähtää päälle heti aamusta, ja puhtaat viikataan kaappiin.

Paperirutiini onnahtelee enemmän. Teoriassa systeemi on loistava: kaikki viralliset, toimintaa vaativat paperit laitetaan aina samaan lokeroon. Kerran viikossa kaikki käydään läpi, arkistoidaan tai heitetään pois. Tyhjä lokero odottaa jälleen seuraavan viikon postia. Mikään lasku ei jää maksamatta eikä yksikään paperi häviä. Käytännössä tämä toimi muutaman viikon juuri näin. Sen jälkeen aloin lipsua. En käynyt läpi lokeroa joka viikko, ja toisaalta en laittanut sinne kertyneitä papereita oikeaan paikkaan, vaan jätin ne sinne väliaikaissäilytykseen, mistä siis ennen pitkää muodostui pitkäaikaissäilytys.

Siinä mielessä paperirutiini toimi ja toimii edelleen, että paperit eivät ole hukassa, sillä nyt laitan kaikki siihen yhteen ja samaan paikkaan. Olin lykännyt papereiden läpikäymistä monta viikkoa, mutta tällä viikolla sain sen jälleen tehtyä. Arkistoin myös kaikki helpot paperit, mutta lokero ei tullut tyhjäksi. Pitäisi nimittäin perustaa yksi uusi kansio, ja karhuta vakuutusyhtiöltä kuluja takaisin. Ei mitään ylitsepääsemätöntä, mutta sellaista ärsyttävää, tylsää, rupeamista vaativaa työtä. Jonka siis mieluummin lykkää johonkin muuhun hetkeen. Mutta tiedän että eihän tämä näin tule toimimaan. Nuo jutut ovat edessä halusi tai ei, tämä on vain pään laittamista pensaaseen.

Lopuksi ruokarutiineista. Olen päivittänyt viime viikon, kuluvan viikon ja ensi viikon ruokalistat. Viime viikko oli erikoinen. Suunnittelu oli jäänyt tekemättä ja sitten vielä tulimme kipeäksi. Kävi niin, että söimme pakastimesta koko viikon valmiita ruokia. Kokemus oli vapauttava. Nyt täytyy tosin täydentää ruokavarastoja, mutta oli todella helpottavaa, ettei kertaakaan tullut sellaista tilannetta, ettei olisi ollut mitään syötävää. Etukäteen suunnitellut listat kyllä helpottavat elämään aivan älyttömästi. Se suunnittelu vain on työlästä, miten onkin niin vaikea keksiä mitä syötäisiin? Kummallinen asia. Olen myös oppinut, että välillä suunnitelmaan voi jättää ”jämäpäiviä”, eli tarkoituksella syödään alkuviikosta jääneitä ruokia.

Vähän huomaamatta on myös muodostunut uusi ruokakaupparutiini. Koska Citymarketilla on edelleen se halpa keskiviikkotarjous kuljetusmaksujen osalta, olen päättänyt hyödyntää sitä niin kauan kuin riittää. Tilaan kerran viikossa suurimman osan ruoasta suoraan kotiin, ja samassa kyydissä tulevat vessapaperit, pesuaineet ynnä muut isot hankalat paketit. Olen oppinut tilaamaan tarpeeksi kerralla. Kuvittelin ettei jääkaappiin mahdu, mutta kun Cittari kerran vahingossa tuplasi tilaukseni, huomasin että 12 maitoa ja 24 viiliä mahtuu ihan hyvin, ja kaikki muu vielä lisäksi. Tämä rutiini on säästänyt minulta paljon ylimääräisiä kauppareissuja ja pähkäilyä.

S-ryhmän Kauppakassi-palvelu testissä

Olen hankkinut S-etukortin. Mitäpä ei ihminen tekisi bloginsa eteen? Täytyy sanoa, että kortin sai todella helposti ja vaivattomasti S-pankista, joka oli ruokakaupan yhteydessä. Olen tähän saakka periaatteesta vastustanut osuuskaupan ylivaltaa ja pitänyt puljun brändejä epäkiinnostavina, mutta nyt annoin periksi. Joku ABC houkuttelee edelleen ihan yhtä vähän kuin ennenkin, mutta ehkä kortista ei ole haittaa. Alunperin motiivina oli se, että sillä saa alennusta Prisman kotiinkuljetuksesta, mutta sitten kävi ilmi, ettei havittelemani Prisma kuljeta meidän postinumeroalueelle. Hmpf. Piti siis testata Alepan vastaavaa palvelua.

Verrattuna K-ryhmän vastaavaan nettisivuun, S-ryhmän sivu oli noin sata kertaa toimivampi. Tuotteita pystyi hakemaan, rajaamaan ja selaamaan yksinkertaisesti ja helposti. Testasin asiakaspalvelu-chattia, jossa vastaus tuli viipymättä. Nettisivujen käyttökokemus oli kaikin puolin todella hyvä.

Hinta sen sijaan oli yli kaksinkertainen Cittariin verrattuna. On tietysti otettava huomioon, että Cittarilla oli kampanja käynnissä, ja tällä kertaa halusin toimituksen samana päivänä, mutta silti. Äsken tarkistin, että Cittarin keskiviikko-kampanjaa on venytetty lokakuun loppuun saakka, joten se kyllä houkuttelee tilaamaan. Toisaalta tavaroiden valikoimisen helppous puhuu Alepan puolesta. Valikoima oli S-ryhmällä ihan ok. Aika paljon sellaisia tuotteita jäi puuttumaan, joita olisin halunnut, mutta niin jäi K-ryhmän palvelussa myös. Prisma pystyisi tarjoamaan suunnilleen kaiken mitä haluan, mutta siinä taas kotiinkuljetus ei onnistu. Täydellistä palvelua ei taida ollakaan.

Tavarat tuotiin annetun ajan sisällä, joskin tällä kertaa siellä viimeisen vartin sisällä. Lähetti oli reipas, hymyilevä ja ystävällinen, eli toista maata siihen Cittarin äänettömään ja ilmeettömään henkilöön verrattuna. Mutta viilit olivat menneet kuljetuksessa kumoon, mistä iso miinus. Cittarin viilit olivat kauniisti ojennuksessa oikein päin. Eilisessä lähetyksessä oli myös pakattu pyykinpesuaineet omiin pikkupusseihinsa. Periaatteessa hyväksyn tämän varotoimena, vaikka en pakatessa sitä tekisikään. Mutta pikkupussit oli vedetty umpisolmuun, ja niitä auki värkätessä kävi mielessä, miten pienistä asioista asiakaskokemus syntyy. Vetosolmu olisi pelastanut tilanteen positiivisen puolelle.

Yhden kokemuksen perusteella palvelut ovat täysin tasoissa. Hinta puoltaa selvästi enemmän K-ryhmä puolelle, mutta helpot ja toimivat nettisivut kallistavat vaakaa S-ryhmän suuntaan. En siis toistaiseksi julista kumpaakaan voittajaksi, vaan testailen lisää molempia. Palaan siis asiaan jonkin ajan päästä, kun olen saanut molemmista lisää kokemusta.

Viikon vinkit: netin ruokakauppa, vesipula sekä Kukkahattutäti

Sattuipa sopivasti: juuri tällä viikolla YLE uutisoi, että netin ruokakauppa on kovassa kasvussa. Syyksi kerrotaan mm. se, ettei itse ehditä kauppaan, mutta ollaan valmiita maksamaan siitä että joku muu hoitaa ruokien keräilyn. Allekirjoitan tämän täysin.

Suolaa ja hunajaa -blogissa pohditaan vedenkulutusta eri ruoka-aineiden viljelyssä tai valmistamisessa. Hiilijalanjäljen lisäksi voimme seuraavaksi ruveta ahdistumaan vesijalanjäljestä. Kukapa olisi tiennyt, että yhden mantelin viljelyyn tarvitaan neljä litraa vettä!

TUKESin Kukkahattutäti on mainio juttu! Erityisesti nuorille tytöille suunnattu sivusto jakaa tietoa arjen kemikaaleista asiallisesti mutta hauskasti. Minusta on tosi hauskaa, että TUKESin kaltainen virasto, jonka imago on pikemminkin tylsä ja väritön, lähtee mukaan someen näin raikkaalla asenteella. En tiedä uppoaako tämä kohderyhmään, mutta sivusto vaikuttaa selkokieliseltä ja asialliselta, vaikka esitystapa onkin vedetty tarkoituksella vähän överiksi.

Citymarketin kotiinkuljetuspalvelu testissä

Citymarketilla on pääkaupunkiseudulla palvelu, jossa ruokaostokset voi tehdä netissä, ja ruoka kuljetetaan kotiovelle. Ensin on kirjauduttava palveluun, sitten ostokset valitaan, sekä annetaan mahdollinen Plussakortin numero, ja ostokset maksetaan kortilla siinä vaiheessa, kun lähetti tuo ne.

Tykkäsin tässä palvelussa siitä, että rekisteröityminen oli helppoa. Toimitusaikoja oli runsaasti, ja ostoskoria saattoi täydentää varsin myöhään. Tilasin kuljetuksen klo 13-15, ja muutoksia saattoi tehdä saman aamun klo 9 asti. Tämä on kätevää, koska muistin jälkeenpäin kaikenlaista, jota sitten kävin lisäilemässä. Nettisivu on kohtuullisen helppokäyttöinen, samoin tilausvahvistukset ja korin muokkaaminen. Kuljetus tuli noin 13.30, lähetti oli reipas joskin hyvin hiljainen (jäin miettimään osasiko hän suomea, mutta toisaalta asialla ei ollut mitään merkitystä). Ruoat oli pakattu siististi, ja esimerkiksi viilit olivat nätisti omassa pussissaan ja oikein päin. Tästä kiitosta pakkaajalle. Maksaminen kävi näppärästi.

Miinusta antaisin kaupan valikoimista. Ymmärrän, että K-ryhmä tyrkyttää Pirkkaa joka välissä, mutta välillä valikoima tuntui suppealta. Kun on tottunut Citymarkettien valtaviin valikoimiin, tuntui kummalliselta, ettei netin kautta se kaikki ollutkaan saatavilla. Useimmista tuotteista oli onneksi ainakin yksi versio tarjolla, mutta en onnistunut ostamaan riisinuudeleita, niitä ei ollut valikoimissa lainkaan. Olisin myös kaivannut enemmän valikoimaa esim. maitoihin. Ostin nyt vahingossa väärää maitoa 3 litraa, koska en tunnistanut pakkausta.

Luulen ymmärtäväni valikoimakysymyksen bisnesnäkökulmasta, mutta näin kuluttajana en ollut siihen tyytyväinen. Ihmettelin myös muuta valikoimissa – löytyy mm. kategoria ”vaatteet ja asusteet”. Ja mitä sieltä saa? No sukkahousuja. Se, miksi haluaisin tilata maidon ja voin lisäksi Pirkka-sukkahousuja, jäi mysteeriksi. Nettisivuilla ärsytti myös ohjelman tarjoamat ”suosikit”, eli ennen varsinaisia hakutuloksia ruutuun räpsähtää rivi kaikkea vähän sinne päin, ja se mitä on oikeasti hakemassa löytyy vasta vierittämällä sivua alaspäin.

Kotiinkuljetus maksoi 5€, jos olisin ostanut yli 130€ kuljetus olisi ollut ilmainen. Tässä muuten näkyy miten suhteellista raha on. Mietin sitä Satokausi-sovellusta ladatessani, onko 5€ vähän kallis. Kotiinkuljetuksesta hinta oli mielestäni ok, ei erityisen halpa, muttei päätähuimaavan kalliskaan. Jos mietin asiaa siltä kannalta, maksaisinko käteisellä vitosen jollekin, joka kävisi kirjoittamani kauppalistan kanssa kaupassa puolestani, niin ilman muuta maksaisin. Toisaalta summan saa kyllä helposti nousemaan yli 130€, jos tilaa hieman harvemmin ja kerralla ottaa enemmän vaippoja, wc-papereita ym. säilyvää ja varastoitavaa tavaraa.

Ensimmäinen kokemus jätti siis varsin neutraalin fiiliksen. Homma toimi, ei täydellisesti mutta riittävän hyvin, jotta voisin käyttää sitä jatkossakin. Seuraavaksi aion kuitenkin kokeilla S-ryhmän vastaavaa palvelua. Se tapahtuu aikaisintaan ensi viikolla tai mahdollisesti seuraavalla, riippuu siitä miten varastot tyhjenevät. Olen alkanut tehdä itselleni aika massiivista peruskauppalistaa, johon yritän kirjata kaiken, jota vähintään kerran kuussa tarvitsen tai ostan. Tuosta listasta voisin sitten aina tarkistaa, olenko muistanut kaiken.

Onko joku muu kokeillut tätä palvelua? Mitä piditte?

Verkkokauppa vastaan tavaratalo

Seisoin tänä aamuna Sokoksen kassajonossa, ja mietin että tässä ei ole mitään järkeä. Ajatus vain vahvistui, kun yksi täti kiilasi tyynesti koko jonon ohi, ja kokematon kassatyttö suostui kiltisti palvelemaan häntä. Olin jotenkin ajattelemattomuuksissani mennyt 3+1 -päiville. Ostin sieltä pipon ja hanskat, ja jonotin niitä yhdessä kymmenien muiden ihmisten kanssa. Jostain syystä olin sellaisen ajatusharhan vallassa, että 3+1 päivillä ei ole yhtä paljon väkeä kuin Hulluilla päivillä. Väärin! Sama hässäkkä siellä oli, paitsi ei ehkä ihan yhtä hysteerinen tunnelma. Suurin osa vaatteista joita olin mennyt katsomaan, ei täyttänyt paikan päällä laatukriteereitäni. Sen piponkin olisin takuuvarmasti saanut helpommin jostain muualta. Hukkareissu kaiken kaikkiaan.

Olin samana aamuna tehnyt onnistuneita nettiostoksia, jotka liittyivät Kampin Kampituspäiviin. Luin aamulla sähköpostista mainoksen, bongasin sieltä erittäin halvan vaatteen jota oikeasti tarvitsin, ja aamupalan ohessa klikkailin ostokset itselleni. Merkki oli tuttu ja laadukkaaksi todettu, samoin koko ennestään tiedossa, joten ostaminen oli erittäin helppoa. Myöhemmin tänään kuulin, että ne jotka olivat liikkeeseen menneet paikan päälle, olivat jääneet ilman. Minä sen sijaan sain jo ilmoituksen että tilausta käsitellään, ja sen saa noutaa piakkoin. Ostotapahtuma oli erittäin sujuva, ja jossain vaiheessa käyn sitten vain noutamassa paketin.

Ei ole epäilystä, kumpi näistä ostostavoista oli miellyttävämpi. Alan yhä enemmän ja enemmän kallistua nettikaupan puoleen. En oikein näe lisäarvoa siinä tungoksessa ja jonottamisessa. Jos tietäisin saavani tavaratalosta parempaa palvelua kuin netistä, menisin sinne. Valitettavasti näin ei kovin usein ole. Tosin yleensä silloin kun asiantuntija on paikalla, hyödynnän heidän osaamistaan ja yleensä myös ostan. Näin kävi esimerkiksi niiden uusien takkien kohdalla. Paikalla oleva merkin edustaja antoi paljon lisää tietoa, mikä kyllä lisäsi ostomotivaatiota selvästi. Ymmärrän tavaratalojen johdon näkökulman, että henkilökunta on aina kuluerä, mutta se nyt on kuitenkin se ainoa asia, jolla nettikaupat voisi lyödä. Että kannattaisikohan siihen kuitenkin jotenkin panostaa.

Selitys haiseville vaatteille?

Täytyy myöntää, että Nextin asiakaspalvelu on tehokas. Sain vastauksen vuorokauden sisällä kyselyyni. Se oli äärimmäisen kohtelias ja vuolaasti asiaa pahoitteleva, jopa suorastaan huvittavuuteen asti. Tässä lainaus vastauksesta:

I do appreciate your concerns but I can confirm that there are no chemicals that are added to any of our clothing.

The smell could possibly be from our packaging and this would not be harmful to children or nature.

I am also sorry to hear that after washing the items they still have a strong smell.  This is certainly not how we expect our clothing orders to be and I can advise you that you are free to return the items for a full refund if you did not want to keep this order. 

Mitähän tästä nyt sanoisi. Firma väittää, että haju johtuu vain pakkauksista, ei vaatteiden kemikaaleista. Voiko muovipussista tarttua niin vahva haju vaatteisiin? Kai se on mahdollista, sen puolesta puhuisi, että sukkisten haju oli erilainen, ja ne olivat erilaisessa muovissa. Toisaalta mitä ihmeen myrkkyjä niissä pusseissa sitten olisi, jos vaatteisiin tarttuu niistä niin voimakas tuoksu? En ole ihan täysin vakuuttunut tästä. Tuo yksi lause vaan ei mielestäni vielä ole riittävän uskottavaa. Olisin kaivannut perusteluja, tietoa valmistusprosessista ja muuta faktaa väitteen tueksi.

Plussaa on, että saisin palauttaa nuo jo avatut ja pestyt vaatteet täyttä korvausta vastaan, mutta en aio sitä tehdä. Tarkkanenäinen ystäväni ei eilen haistanut puhtaissa vaatteissa enää juuri mitään, joten eiköhän se seuraavassa pesussa häviä kokonaan. Voipi olla, että annan firmalle vielä toisen mahdollisuuden.

Nettiostoksia ja nettitelevisiota

Suomessa on on ollut mahdollista palauttaa netistä ostetut tuotteet ilman kuluja. Tämä tosin on käsittääkseni koskenut vain kotimaisia nettikauppoja. Nyt lainsäädäntö on muuttumassa, ja kesällä tämä automaattinen oikeus poistuu. Mutta on silti mahdollista, että käytännössä tilanne pysyy ennallaan, se riippuu yrityksen omasta politiikasta. (MTV3)

Äskeisessä artikkelissa on linkki toiseen uutiseen, jossa kerrotaan, että ”zalando-sukupolvi” palauttaa nettiostoksiaan holtittomaan tahtiin, ja tämä jää aina kauppiaan tappioksi. Netistä ostaminen ei ole sama kuin kaupasta, koska tuotetta ei voi hypistellä. Toisaalta kunnolliset kokotaulukot, valokuvat ja muut tiedot vähentävät virheostosten riskiä, joten siinä on kyllä nettikaupoillakin aihetta katsoa peiliin. (MTV3)

Digitoday on vertaillut nettitelevisiopalveluita. En itse käytä näistä mitään, mutta palveluiden idea on hyvä, sillä ne vähentävät ostettavien tavaroiden määrää. Olin aikoinaan innoissani Netflixin tulosta Suomeen, mutta petyin valikoimaan. Sieltä puuttuu kaikki ne herkut, joiden takia USAssa palvelusta niin paljon tykkäsin. Joten tilaan nyt sen sijaan BBC Global -palvelua, joka taas vastaa tarpeitani erittäin hyvin.

Musta perjantai /älä osta mitään

Tänään vietetään älä osta mitään -päivää. Amerikassa sen sijaan vietetään mustaa perjantainta, eli kaikista shoppailupäivistä hurjinta. Tuskin on kalkkunaähkystä selvitty, kun ihmiset jo ryntäävät jonottamaan kauppojen oville päästäkseen tuhlaamaan kaikki rahansa.  Käsittääkseni älä osta mitään -päivä onkin lähtöisin USAsta, vastalauseena Black Fridayn tolkuttomalle kulutusjuhlalle.

Mitä sitten tekee tällaisena päivänä muuan kulutuskriittinen bloggaaja? Linkittää tiedostaviin artikkeleihin ja myhäilee kotona tyytyväisenä, kun ei taaskaan tullut ostettua mitään? No ei ihan. Mainittu bloggaaja klikkaa itsensä amerikkalaisen tavaratalon nettikauppaan, ja ostaa kerralla koko läjän vaatteita. Hirmuisilla alennuksilla tietysti. Kotiin kuljetettuna.

Älä osta mitään -päivä on ihan hyvä idea. Ymmärrän mistä se on lähtöisin, ja mitä sillä ajetaan takaa. Jos elämän tarkoitus koostuu pitkälti ostamisesta, on ihan hyvä pysähtyä silloin tällöin valintojensa äärelle. Mutta minua ärsyttää ylhäältäpäin tuleva paapominen. Sitä paitsi kuluttajan kannalta tuossa ei ole mitään järkeä. Miksi olisin shoppailematta juuri tänään (etenkin noissa mainituissa nettikaupoissa), kun alennukset ovat todellakin merkittäviä? Mitä järkeä olisi ostaa samat tavarat kalliimmalla viikon päästä? Vietän suurimman osan vuoden päivistä ostamatta yhtään mitään. En todellakaan aio osallistua ostokieltoon juuri silloin, kun säästöt ovat suurimmillaan. Katson siis, että älä osta mitään -päivä koske minua.