Avainsana-arkisto: verkkokauppa

Shoppailusta ja mielenrauhasta

Julkaistu , kirjoittanut
14

Jokin aikaa sitten juhlin, kuinka ostolakko kävi nyt ihmeen helpoksi kotikaranteenin myötä. Kun ei käy missään, ei tarvitse mitään, ainakaan uusia vaatteita. Joku vastasi kommenteissa, että varmaan sitten kun rajoitukset hellittävät, syntyy valtava vastaliike, ja ihmiset ostavat kuin viimeistä päivää. Olin kauhistunut ajatuksesta. Kun tässä nyt kökötetään kotona seitsemättä viikkoa, alan ymmärtää tuota kommenttia. Ostaminen on psykologisesti mielenkiintoista. Tavarat rauhoittavat, mistä kummasta se sitten johtuukaan.

Olen tässä huhtikuun aikana yrittänyt ostaa legginssejä itselleni, toistaiseksi en kovin hyvällä menestyksellä. Olen myös alkanut haaveilla tavaroista, joita aiemmin en mitenkään kuvitellut tarvitsevani. Esimerkiksi Mujin diffuuseri on ruvennut houkuttelemaan. Se on siis sellainen ihan tyylikäs valkoinen pänikkä, jonka sisälle laitetaan tuoksuvaa eteeristä öljyä, jota laite sitten puhaltaa vesihöyryn mukana huoneilmaan. Tietääkseni tämä laite on yksi Mujin myydyimmistä tuotteista maailmanlaajuisesti, mutta Suomessa diffuuserit eivät ole kiinnostaneet yhtä paljon, täällä varmaan arvostetaan hajusteettomuutta niin paljon. Olen kuitenkin alkanut pohdiskella, olisiko nyt otollinen hetki hankkia tuollainen turhake, jos se kuitenkin ilahduttaisi arkea.

Mujin eteeriset öljyt ovat ihania.

Huomaan, että nettikauppojen alet houkuttelevat myös. Siellä Mujin sivuilla klikkaillessani laitoin jo yhden mekon ostoskoriin. Perustelin sitä itselleni näillä tavallisilla selityksillä – se on alessa, se olisi mukava kotona, se on puuvillaa, se on tyylikäs – ja sitten poistin sen ostoksista. En tarvitse enempää kotimekkoja, niitä riittää jo ennestään. Piti oikein muistuttaa itselleni, että olen edelleen tietääkseni ostolakossa, eikä uusi kotimekko kuulu tarpeellisten listalle. Jatkoin sitten kodinsisustustarvikkeiden tutkailua. Parille tavaralle on oikeasti tarve (tarvitsemme mm. äänettömän kellon ja Mujista kuulemma saa sellaisen), mutta samalla mietin, että kiinnostaisivatko nämäkään kipot ja kupit niin paljon, ellen joutuisi olemaan jatkuvasti kotona.

Noita öljyjä tiputetaan näille huokoisille ”kiville” (en tiedä mitä ne oikeasti ovat) ja sitten niistä tuoksu leviää. Mujista nämäkin.

Sosiaalisesta eristäytymisestä, huolesta ja epävarmuudesta huolimatta voin henkisesti edelleen ihan hyvin. Seinät eivät tunnu kaatuvan päälle, kaikki läheiset ovat terveinä eikä ole esim. työttömyyden uhkaa. Minulla myös sattuu myös olemaan luonnostaan hyvin tasainen temperamentti optimistinen luonne. Vaikka kaikki on siis ihan hyvin, shoppailu houkuttaisi silti. Ostaminen tuntuu etenkin nyt olevan ihanaa vaihtelua siihen, että päivät toistuvat samanlaisina viikosta toiseen. Uudet tavarat houkuttelevat, nyt jos koskaan tuntuisi kaipaavan sitä kuuluisaa pientä piristystä kotiin ja arkeen. Vaikka en ole ahdistunut, nettikaupoissa klikkailu tuntuu silti rauhoittavalta ja tyynnyttävältä, se vie ajatukset tehokkaasti pois tästä hetkestä. Luonnonkosmetiikan selailu on tervetullutta vaihtelua jatkuvaan koronauutisointiin, jota kaikkialta muualta tulvii.

Toistaiseksi shoppailuhimoni ovat pysyneet kohtuullisen hyvin hallinnassa. Olen ostanut yhden mekon sekä muutaman kosmetiikkatuotteen, joita en välttämättä olisi tarvinnut, mutta joita kyllä käytän. Ostin uuden pyykkikorin rikkimenneen tilalle. Samoin hankin polkupyörään lukon ja keittiönpöydälle vahakankaan. Lastenhuoneeseen pitäisi ostaa uusi kirjoituspöytä, mutta se on sen tyyppinen isompi hankinta, joka ei jostain syystä ole yhtä hauska, kuin sellainen helposti ostettava pikkutavara. Pahin houkutus lienee juuri tuo Muji, mutta sinnekin haluaisin oikeastaan mennä itse käymään. Itse asiassa varmasti myös menen, jossain kohdassa kun sopiva hetki tulee.

Sanon siis, että jos joku on sattunut koronaeristyksessään shoppailemaan yllättäviä tavaroita, joita ei niin tarvitsisi, niin ymmärrän. En suosittele, mutta ymmärrän. Toivoisin, että joku osaisi selittää, miksi mielen tyynnyttämiseen tuntuu toimivan parhaiten sellaiset asiat, jotka eivät ole pidemmällä tähtäimellä kovin fiksuja, kuten shoppailu, syöminen tai ylenpalttinen netissä haahuilu. Haluaisin olla ihminen, joka ihan luonnostaan kääntyisi rauhattomalla hetkellä mietiskelytyynynsä eikä läppärinsä puoleen, mutta siihen on valitettavasti vielä matkaa.

Oletteko harrastaneet koronashoppailua?

Viikon vinkit: vaaralliset ostokset, six-pack ilman muovia ja miten jauheliha säilyy

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Viime viikolla uutisoitiin laajasti, kuinka Tukes oli testannut erilaisista halvoista verkkokaupoista tilattuja tuotteita. Ei erityisen yllättävästi monet tuotteista olivat ihan muuta mitä luvattiin, ja osa suorastaan hengenvaarallisia. Se, mitä en oikein ymmärrä, on tämä mitä tässä uutisessa sanotaan: ”Moni suomalaisostaja ymmärtää, että kovin kummoista laatua ei lähes ilmaisia tuotteita tilaamalla saa. Silti niitä tilataan.” On ymmärtääkseni päivänselvää, että jos laturi maksaa euron, se ei voi olla turvallinen, testattu, tai mitään standardeja täyttävä. Sama koskee ihan mitä tahansa muutakin tuotetta. Kukaan ei valvo näitä tuotteita, ja nämä Tukesin testit ovat pistokokeita. Se ettei halpatuotetta tässä raportissa mainita, ei tarkoita sitä että se olisi turvallinen. Sitä vain ei tällä kertaa otettu mukaan testiin. Jos siis näistä tilaa, niin kannattaa muistaa, että eurolla saa euron arvoisen tuotteen. Ja jos on pakko tilata, niin ei ainakaan lapsille, sillä monissa lastentuotteissa havaittiin konkreettinen hengenvaara. (YLE ja Iltalehti)

Hauska pikku-uutinen: oluen six-pack syntyy Carlsbergilla jatkossa liimaamalla tölkit toisiinsa. Syynä yrityksen pyrkimys vähentää merkittävästi muovin käyttöä. Oletan että liimassakin on omat ongelmansa, mutta muovijätteen määrää tämä kyllä vähentää. (Tekniikka&Talous)

Askarruttaako jauhelihan säilyvyys? Entä saako raakaa jauhelihaa maistaa? Ilta-Sanomat tarjoilee varsin kattava tietopaketin jauhelihan säilyvyydestä ja muuten turvallisesta käytöstä. 

Ilmainen, ärsyttävä mutta välillä tosi hyödyllinen

Julkaistu , kirjoittanut
12

Minulla on sellainen ongelma että jos saan kosmetiikkaostoksen kylkiäisenä jonkun näytepussin, en voi heittää sitä roskiin. Sehän on nimittäin käypä tuote. Samasta syystä en myöskään voi sanoa näytteille ei. Ilmaisen houkutus, tiedättehän? Lopputulos on se, että näytteitä kertyy. Ajatus on, että niitä käytetään matkoilla, mutta käytännössä en sitten kuitenkaan niitä joko muista tai halua ottaa mukaan. Sitten niille varattu tila alkaa täyttyä ja lopulta pitää ottaa kosmetiikkaprojekti, jotta pääsen niistä eroon. (Koska en pysty laittamaan roskiin mitään, mitä voi käyttää.)

Mutta vastikään tein juuri päinvastoin, ja erityisesti tilasin nettikaupasta kosmetiikkanäytteitä itselleni. Olin onnistunut kuluttamaan kaikki varsinaiset tuotteet loppuun, enkä saanut päätetyksi, mitä tuotteita haluaisin seuraavaksi käyttää. Sitten huomasin, että EkoPharman sarjoista oli mahdollista tilata ”matkapakkauksia”, joihin kuului kuusi eri tuotetta. Tilasin heti kaksi settiä erilaisia kasvotuotteita, ja olen nyt pari viikkoa käyttänyt niitä aivan innoissani. Näytteet ovat 5ml jokainen, joten niistä riittää muutamaan käyttökertaan niin, että tuotteeseen ehtii hyvin saada tuntumaa.

Tällä kertaa näytteet olivat siis juuri sitä mitä tarvitsin ja halusin. Nyt minulla on ollut mahdollisuus tutustua moniin eri tuotteisiin, valita niistä itselleni parhaat, ja pian tilaan sopivimmat täydessä koossa. Tässä yhteydessä tulin käyttäneeksi myös vanhoja näytteitä pois siinä vaiheessa, kun normaalit tuotteet olivat jo loppuneet mutta en ollut vielä saanut näitä uusia. Kieltämättä sekin oli hyödyllistä, tosin sillä erolla, että tulin testanneeksi tuotteita, joista en ollut alunperin erityisen kiinnostunut. Kokeilu oli sikäli hyödyllinen, että havaitsin ettei noita tuotteita ole tarpeen hankkia myöhemminkään.

En ollenkaan tykkää ostaa ”sikaa säkissä”, joten tällainen testailu sopii minulle hyvin. Luulisin, etten ole ainoa tässä lajissa, vaan ihmiset yleisesti ottaen haluavat ensin testata ja sitten vasta maksaa. Minusta kosmetiikkafirmojen kannataisi tarjota tällaisia kokeilupakkauksia yleisemminkin. Kylkiäisinä jaettavat näytteet yrittävät tietysti ajaa samaa asiaa, ja tutustuttaa kuluttaja uusiin tuotteisiin. Mutta ainakin minulla ongelmana on se, että ilmaisnäyte on harvoin juuri sellainen, mitä sillä hetkellä etsin tai mille on tarvetta. Siksi sen käyttäminenkin jää sattuman varaan. Sen sijaan näistä itse valituista näytteistä maksaminen tuntui järkevältä investoinnilta, koska pääsen tutustumaan ja valitsemaan rauhassa. Mahdollisuus testailla tuotteita rauhassa johtaa ainakin omalla kohdallani siihen, että esimerkiksi EkoPharma, jonka tuotteista olin jo valmiiksi kiinnostunut, tulee jatkossa luultavasti täyttämään kylppärinkaappiani varsin kattavasti.

Pyöriikö teillä näytteitä, joita ei ikinä tule käytetyksi, vai pystyttekö sanomaan jo kassalla ei?

Viikon vinkit: broilerien bakteerit, nettikaupan palautukset ja tekstiilien kierrätys

Julkaistu , kirjoittanut
6

Yle uutisoi tällä viikolla, että Eviran tutkimuksen mukaan broilerin lihasta löytyy yllättävän usein antibiooteille vastustuskykyisiä bakteereita. Hyvä puoli on kuitenkin se, että nämä pöpöt kuolevat, kun liha kuumennetaan tarpeeksi kuumaksi. Olennaista onkin siis noudattaa varovaisuutta ruokaa valmistettaessa. Lihaan ei pidä koskea paljain käsin ja ruoanvalmistukseen käytetyt astiat kannattaa laittaa suoraan tiskiin ja varoa etteivät muut ruuat koske niihin. Jos haluaa pelata varman päälle, vastaavissa tutkimuksissa naudanlihasta ei näitä bakteereita löytynyt lainkaan eikä sianlihastakaan käytännössä ollenkaan.

Tässä Iltalehden jutussa on mielenkiintoista asiaa nettikaupan palautuksista. Minua ei yllätä, että useimmiten palautetaan lasten kenkiä, sekä naisten vaatteita. Oletteko sen sijaan koskaan tulleet ajatelleeksi, mitä palautetulle tavaralle tapahtuu? Ellei se todella vastaa uutta, sitä ei voi laittaa uudelleen myyntiin. Sen pitää esimerkiksi edelleen haista uudelta. Osa kaupoista onkin tullut siihen tulokseen, että on kustannustehokkaampaa tuhota kaikki palautukset, kuin yrittää setviä niiden joukosta myyntikelpoiset. Tämä on aika pysäyttävä ajatus. Tästä seuraa siis se, että sen lisäksi että pyrkii ostamaan vain sellaista, minkä uskoo käyttävänsä loppuun, pitäisi olla tarkkana jo nettikaupassa, eikä tilailla sitä sun tätä sovitukseen, jos aikomus ostaa ei ole vakaa.

Viimeinen linkki liittyy välillisesti tuohon edelliseen asiaan. Tässä artikkelissa kerrotaan poistotekstiilien kierrätyksestä. Siinä avataan hyvin aiheeseen liittyvää problematiikkaa: tekstiilit tarvitsevat oman keräyksensä, mutta sitä ei järjesty ennen kuin materiaalille on hyödyntäjiä. VTT:n koordinoima Telaketju-hanke yrittääkin ratkaista tätä sekä monia muitakin tekstiilien kierrätykseen liittyvää ongelmaa. (Aamuset)

Viikon vinkit: kiinalaista kauppaa, kierrätysautot ja myrkylliset pesuaineet

Julkaistu , kirjoittanut
6

Tässä jutussa kerrotaan ihmisistä, jotka harrastavat kiinalaisista verkkokaupoista tavaroiden ostelua. Jutussa haastateltava henkilö haluaa, että hänelle on jatkuvasti tulossa paketteja kotiin. Mitähän tähän sanoisi? Ainakin on niin, että kaikki ihmiset eivät ole tavaroiden suhteen samassa kehitysvaiheessa. Siinä missä osa meistä tuskailee kaiken ylimääräisen parissa, osa taas haalii innoissaan lisää. Toinen havainto on, että halpuus selvästi houkuttelee. Pystyn ymmärtämään tämän, koska se houkuttelee edelleen minuakin, joskin vähän eri tavalla. Mutta tavara ei houkuttele! (IS)

Pääkaupunkiseutulaiset huomio! HSY:n joka kevät kiertävät kierrätysautot starttaavat liikkeelle 3.4. Lue tarkemmat tiedot ja aikataulut täältä. Vanhasta kokemuksesta voin sanoa, että etenkin ongelmajätteiden ja elektroniikkajätteen vastaanotossa tuppaa olemaan ruuhkaa. Mutta jos asut Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Kauniaisissa tai Kirkkonummella, nyt on hyvä hetki kasata kaikki hankalasti kierrätettävät kamppeet odottamaan autoja. Tarkistakaa oman postinumeroalueenne päivä, sillä ainakin Helsingissä reittiä on näköjään muutettu, ja autot eivät aloitakaan keskustasta! (HSY)

Tässä viimeisessä linkissä käsitellään pesuaineiden kemikaaleja. Niitä riittää! Jutun pointti on siinä, että jos professorilta kysytään, kaikki hajusteet ovat ensinnäkin tarpeettomia mutta lisäksi usein haitallisia. Minut yllätti kuitenkin se, että vaikka purkissa lukisi eko, se ei silti välttämättä kerro aineen sisällöstä mitään. Täsmälleen samasta aiheesta on myös tämä Maaseudun tulevaisuuden artikkeli, jossa on hieman eri painotukset. Kiinnostavimmat tiedot ovat kuitenkin nämä: Eko ei takaa että tuote on ekoa. Mitä enemmän vettä, sitä enemmän säilöntäaineita, eli tiivisteet on hyviä. Jauhemainen pesuaine ei vanhene ikinä. Hajusteet ovat tarpeettomia ja usein jopa vaarallisia. Olen kuvitellut, että ”ionittomat tensidit” ovat välttämättömiä pesuaineissa, en siis tiedä mitä ne ovat mutta aina niitä tuntuu mukana olevan. Tämän jutun perusteella ne ovatkin siis myrkyllisiä, mutta peseekö tuote ilman niitä? Jos joku hallitsee kemiaa, niin kertokaa ihmeessä! (IL ja Maaseudun tulevaisuus)

Mitä kuuluu rutiineille?

Julkaistu , kirjoittanut
4

Olen täällä pitkin vuotta kertonut kehittelemistäni rutiineista. Osa niistä on solahtanut automaattiseksi osaksi arkea. Osan kanssa taas on tehtävä töitä edelleen. Tiskikonerutiini toimii noin 85% ajasta. Yleensä muistan laittaa koneen päälle illalla. Joskus, jos tiskejä on todella vähän, jätän koneen käynnistämättä, ja laitan päälle vasta seuraavana päivänä. Samoin pyykkirutiini toimii lähes sataprosenttisesti. Pyykkikone pyörähtää päälle heti aamusta, ja puhtaat viikataan kaappiin.

Paperirutiini onnahtelee enemmän. Teoriassa systeemi on loistava: kaikki viralliset, toimintaa vaativat paperit laitetaan aina samaan lokeroon. Kerran viikossa kaikki käydään läpi, arkistoidaan tai heitetään pois. Tyhjä lokero odottaa jälleen seuraavan viikon postia. Mikään lasku ei jää maksamatta eikä yksikään paperi häviä. Käytännössä tämä toimi muutaman viikon juuri näin. Sen jälkeen aloin lipsua. En käynyt läpi lokeroa joka viikko, ja toisaalta en laittanut sinne kertyneitä papereita oikeaan paikkaan, vaan jätin ne sinne väliaikaissäilytykseen, mistä siis ennen pitkää muodostui pitkäaikaissäilytys.

Siinä mielessä paperirutiini toimi ja toimii edelleen, että paperit eivät ole hukassa, sillä nyt laitan kaikki siihen yhteen ja samaan paikkaan. Olin lykännyt papereiden läpikäymistä monta viikkoa, mutta tällä viikolla sain sen jälleen tehtyä. Arkistoin myös kaikki helpot paperit, mutta lokero ei tullut tyhjäksi. Pitäisi nimittäin perustaa yksi uusi kansio, ja karhuta vakuutusyhtiöltä kuluja takaisin. Ei mitään ylitsepääsemätöntä, mutta sellaista ärsyttävää, tylsää, rupeamista vaativaa työtä. Jonka siis mieluummin lykkää johonkin muuhun hetkeen. Mutta tiedän että eihän tämä näin tule toimimaan. Nuo jutut ovat edessä halusi tai ei, tämä on vain pään laittamista pensaaseen.

Lopuksi ruokarutiineista. Olen päivittänyt viime viikon, kuluvan viikon ja ensi viikon ruokalistat. Viime viikko oli erikoinen. Suunnittelu oli jäänyt tekemättä ja sitten vielä tulimme kipeäksi. Kävi niin, että söimme pakastimesta koko viikon valmiita ruokia. Kokemus oli vapauttava. Nyt täytyy tosin täydentää ruokavarastoja, mutta oli todella helpottavaa, ettei kertaakaan tullut sellaista tilannetta, ettei olisi ollut mitään syötävää. Etukäteen suunnitellut listat kyllä helpottavat elämään aivan älyttömästi. Se suunnittelu vain on työlästä, miten onkin niin vaikea keksiä mitä syötäisiin? Kummallinen asia. Olen myös oppinut, että välillä suunnitelmaan voi jättää ”jämäpäiviä”, eli tarkoituksella syödään alkuviikosta jääneitä ruokia.

Vähän huomaamatta on myös muodostunut uusi ruokakaupparutiini. Koska Citymarketilla on edelleen se halpa keskiviikkotarjous kuljetusmaksujen osalta, olen päättänyt hyödyntää sitä niin kauan kuin riittää. Tilaan kerran viikossa suurimman osan ruoasta suoraan kotiin, ja samassa kyydissä tulevat vessapaperit, pesuaineet ynnä muut isot hankalat paketit. Olen oppinut tilaamaan tarpeeksi kerralla. Kuvittelin ettei jääkaappiin mahdu, mutta kun Cittari kerran vahingossa tuplasi tilaukseni, huomasin että 12 maitoa ja 24 viiliä mahtuu ihan hyvin, ja kaikki muu vielä lisäksi. Tämä rutiini on säästänyt minulta paljon ylimääräisiä kauppareissuja ja pähkäilyä.

S-ryhmän Kauppakassi-palvelu testissä

Julkaistu , kirjoittanut
8

Olen hankkinut S-etukortin. Mitäpä ei ihminen tekisi bloginsa eteen? Täytyy sanoa, että kortin sai todella helposti ja vaivattomasti S-pankista, joka oli ruokakaupan yhteydessä. Olen tähän saakka periaatteesta vastustanut osuuskaupan ylivaltaa ja pitänyt puljun brändejä epäkiinnostavina, mutta nyt annoin periksi. Joku ABC houkuttelee edelleen ihan yhtä vähän kuin ennenkin, mutta ehkä kortista ei ole haittaa. Alunperin motiivina oli se, että sillä saa alennusta Prisman kotiinkuljetuksesta, mutta sitten kävi ilmi, ettei havittelemani Prisma kuljeta meidän postinumeroalueelle. Hmpf. Piti siis testata Alepan vastaavaa palvelua.

Verrattuna K-ryhmän vastaavaan nettisivuun, S-ryhmän sivu oli noin sata kertaa toimivampi. Tuotteita pystyi hakemaan, rajaamaan ja selaamaan yksinkertaisesti ja helposti. Testasin asiakaspalvelu-chattia, jossa vastaus tuli viipymättä. Nettisivujen käyttökokemus oli kaikin puolin todella hyvä.

Hinta sen sijaan oli yli kaksinkertainen Cittariin verrattuna. On tietysti otettava huomioon, että Cittarilla oli kampanja käynnissä, ja tällä kertaa halusin toimituksen samana päivänä, mutta silti. Äsken tarkistin, että Cittarin keskiviikko-kampanjaa on venytetty lokakuun loppuun saakka, joten se kyllä houkuttelee tilaamaan. Toisaalta tavaroiden valikoimisen helppous puhuu Alepan puolesta. Valikoima oli S-ryhmällä ihan ok. Aika paljon sellaisia tuotteita jäi puuttumaan, joita olisin halunnut, mutta niin jäi K-ryhmän palvelussa myös. Prisma pystyisi tarjoamaan suunnilleen kaiken mitä haluan, mutta siinä taas kotiinkuljetus ei onnistu. Täydellistä palvelua ei taida ollakaan.

Tavarat tuotiin annetun ajan sisällä, joskin tällä kertaa siellä viimeisen vartin sisällä. Lähetti oli reipas, hymyilevä ja ystävällinen, eli toista maata siihen Cittarin äänettömään ja ilmeettömään henkilöön verrattuna. Mutta viilit olivat menneet kuljetuksessa kumoon, mistä iso miinus. Cittarin viilit olivat kauniisti ojennuksessa oikein päin. Eilisessä lähetyksessä oli myös pakattu pyykinpesuaineet omiin pikkupusseihinsa. Periaatteessa hyväksyn tämän varotoimena, vaikka en pakatessa sitä tekisikään. Mutta pikkupussit oli vedetty umpisolmuun, ja niitä auki värkätessä kävi mielessä, miten pienistä asioista asiakaskokemus syntyy. Vetosolmu olisi pelastanut tilanteen positiivisen puolelle.

Yhden kokemuksen perusteella palvelut ovat täysin tasoissa. Hinta puoltaa selvästi enemmän K-ryhmä puolelle, mutta helpot ja toimivat nettisivut kallistavat vaakaa S-ryhmän suuntaan. En siis toistaiseksi julista kumpaakaan voittajaksi, vaan testailen lisää molempia. Palaan siis asiaan jonkin ajan päästä, kun olen saanut molemmista lisää kokemusta.

Viikon vinkit: netin ruokakauppa, vesipula sekä Kukkahattutäti

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Sattuipa sopivasti: juuri tällä viikolla YLE uutisoi, että netin ruokakauppa on kovassa kasvussa. Syyksi kerrotaan mm. se, ettei itse ehditä kauppaan, mutta ollaan valmiita maksamaan siitä että joku muu hoitaa ruokien keräilyn. Allekirjoitan tämän täysin.

Suolaa ja hunajaa -blogissa pohditaan vedenkulutusta eri ruoka-aineiden viljelyssä tai valmistamisessa. Hiilijalanjäljen lisäksi voimme seuraavaksi ruveta ahdistumaan vesijalanjäljestä. Kukapa olisi tiennyt, että yhden mantelin viljelyyn tarvitaan neljä litraa vettä!

TUKESin Kukkahattutäti on mainio juttu! Erityisesti nuorille tytöille suunnattu sivusto jakaa tietoa arjen kemikaaleista asiallisesti mutta hauskasti. Minusta on tosi hauskaa, että TUKESin kaltainen virasto, jonka imago on pikemminkin tylsä ja väritön, lähtee mukaan someen näin raikkaalla asenteella. En tiedä uppoaako tämä kohderyhmään, mutta sivusto vaikuttaa selkokieliseltä ja asialliselta, vaikka esitystapa onkin vedetty tarkoituksella vähän överiksi.

Citymarketin kotiinkuljetuspalvelu testissä

Julkaistu , kirjoittanut
8

Citymarketilla on pääkaupunkiseudulla palvelu, jossa ruokaostokset voi tehdä netissä, ja ruoka kuljetetaan kotiovelle. Ensin on kirjauduttava palveluun, sitten ostokset valitaan, sekä annetaan mahdollinen Plussakortin numero, ja ostokset maksetaan kortilla siinä vaiheessa, kun lähetti tuo ne.

Tykkäsin tässä palvelussa siitä, että rekisteröityminen oli helppoa. Toimitusaikoja oli runsaasti, ja ostoskoria saattoi täydentää varsin myöhään. Tilasin kuljetuksen klo 13-15, ja muutoksia saattoi tehdä saman aamun klo 9 asti. Tämä on kätevää, koska muistin jälkeenpäin kaikenlaista, jota sitten kävin lisäilemässä. Nettisivu on kohtuullisen helppokäyttöinen, samoin tilausvahvistukset ja korin muokkaaminen. Kuljetus tuli noin 13.30, lähetti oli reipas joskin hyvin hiljainen (jäin miettimään osasiko hän suomea, mutta toisaalta asialla ei ollut mitään merkitystä). Ruoat oli pakattu siististi, ja esimerkiksi viilit olivat nätisti omassa pussissaan ja oikein päin. Tästä kiitosta pakkaajalle. Maksaminen kävi näppärästi.

Miinusta antaisin kaupan valikoimista. Ymmärrän, että K-ryhmä tyrkyttää Pirkkaa joka välissä, mutta välillä valikoima tuntui suppealta. Kun on tottunut Citymarkettien valtaviin valikoimiin, tuntui kummalliselta, ettei netin kautta se kaikki ollutkaan saatavilla. Useimmista tuotteista oli onneksi ainakin yksi versio tarjolla, mutta en onnistunut ostamaan riisinuudeleita, niitä ei ollut valikoimissa lainkaan. Olisin myös kaivannut enemmän valikoimaa esim. maitoihin. Ostin nyt vahingossa väärää maitoa 3 litraa, koska en tunnistanut pakkausta.

Luulen ymmärtäväni valikoimakysymyksen bisnesnäkökulmasta, mutta näin kuluttajana en ollut siihen tyytyväinen. Ihmettelin myös muuta valikoimissa – löytyy mm. kategoria ”vaatteet ja asusteet”. Ja mitä sieltä saa? No sukkahousuja. Se, miksi haluaisin tilata maidon ja voin lisäksi Pirkka-sukkahousuja, jäi mysteeriksi. Nettisivuilla ärsytti myös ohjelman tarjoamat ”suosikit”, eli ennen varsinaisia hakutuloksia ruutuun räpsähtää rivi kaikkea vähän sinne päin, ja se mitä on oikeasti hakemassa löytyy vasta vierittämällä sivua alaspäin.

Kotiinkuljetus maksoi 5€, jos olisin ostanut yli 130€ kuljetus olisi ollut ilmainen. Tässä muuten näkyy miten suhteellista raha on. Mietin sitä Satokausi-sovellusta ladatessani, onko 5€ vähän kallis. Kotiinkuljetuksesta hinta oli mielestäni ok, ei erityisen halpa, muttei päätähuimaavan kalliskaan. Jos mietin asiaa siltä kannalta, maksaisinko käteisellä vitosen jollekin, joka kävisi kirjoittamani kauppalistan kanssa kaupassa puolestani, niin ilman muuta maksaisin. Toisaalta summan saa kyllä helposti nousemaan yli 130€, jos tilaa hieman harvemmin ja kerralla ottaa enemmän vaippoja, wc-papereita ym. säilyvää ja varastoitavaa tavaraa.

Ensimmäinen kokemus jätti siis varsin neutraalin fiiliksen. Homma toimi, ei täydellisesti mutta riittävän hyvin, jotta voisin käyttää sitä jatkossakin. Seuraavaksi aion kuitenkin kokeilla S-ryhmän vastaavaa palvelua. Se tapahtuu aikaisintaan ensi viikolla tai mahdollisesti seuraavalla, riippuu siitä miten varastot tyhjenevät. Olen alkanut tehdä itselleni aika massiivista peruskauppalistaa, johon yritän kirjata kaiken, jota vähintään kerran kuussa tarvitsen tai ostan. Tuosta listasta voisin sitten aina tarkistaa, olenko muistanut kaiken.

Onko joku muu kokeillut tätä palvelua? Mitä piditte?

Verkkokauppa vastaan tavaratalo

Julkaistu , kirjoittanut
9

Seisoin tänä aamuna Sokoksen kassajonossa, ja mietin että tässä ei ole mitään järkeä. Ajatus vain vahvistui, kun yksi täti kiilasi tyynesti koko jonon ohi, ja kokematon kassatyttö suostui kiltisti palvelemaan häntä. Olin jotenkin ajattelemattomuuksissani mennyt 3+1 -päiville. Ostin sieltä pipon ja hanskat, ja jonotin niitä yhdessä kymmenien muiden ihmisten kanssa. Jostain syystä olin sellaisen ajatusharhan vallassa, että 3+1 päivillä ei ole yhtä paljon väkeä kuin Hulluilla päivillä. Väärin! Sama hässäkkä siellä oli, paitsi ei ehkä ihan yhtä hysteerinen tunnelma. Suurin osa vaatteista joita olin mennyt katsomaan, ei täyttänyt paikan päällä laatukriteereitäni. Sen piponkin olisin takuuvarmasti saanut helpommin jostain muualta. Hukkareissu kaiken kaikkiaan.

Olin samana aamuna tehnyt onnistuneita nettiostoksia, jotka liittyivät Kampin Kampituspäiviin. Luin aamulla sähköpostista mainoksen, bongasin sieltä erittäin halvan vaatteen jota oikeasti tarvitsin, ja aamupalan ohessa klikkailin ostokset itselleni. Merkki oli tuttu ja laadukkaaksi todettu, samoin koko ennestään tiedossa, joten ostaminen oli erittäin helppoa. Myöhemmin tänään kuulin, että ne jotka olivat liikkeeseen menneet paikan päälle, olivat jääneet ilman. Minä sen sijaan sain jo ilmoituksen että tilausta käsitellään, ja sen saa noutaa piakkoin. Ostotapahtuma oli erittäin sujuva, ja jossain vaiheessa käyn sitten vain noutamassa paketin.

Ei ole epäilystä, kumpi näistä ostostavoista oli miellyttävämpi. Alan yhä enemmän ja enemmän kallistua nettikaupan puoleen. En oikein näe lisäarvoa siinä tungoksessa ja jonottamisessa. Jos tietäisin saavani tavaratalosta parempaa palvelua kuin netistä, menisin sinne. Valitettavasti näin ei kovin usein ole. Tosin yleensä silloin kun asiantuntija on paikalla, hyödynnän heidän osaamistaan ja yleensä myös ostan. Näin kävi esimerkiksi niiden uusien takkien kohdalla. Paikalla oleva merkin edustaja antoi paljon lisää tietoa, mikä kyllä lisäsi ostomotivaatiota selvästi. Ymmärrän tavaratalojen johdon näkökulman, että henkilökunta on aina kuluerä, mutta se nyt on kuitenkin se ainoa asia, jolla nettikaupat voisi lyödä. Että kannattaisikohan siihen kuitenkin jotenkin panostaa.