Viikon vinkit: vaatekauppa mullistuu, säilyviä ruokia ja ilmanlaatua

Olen seurannut kiinnostavaa uutisointia siitä, mitä on tapahtunut vaatekaupalle. Ensin uutisoitiin, että suomalainen vaatekauppa on lyhyessä ajassa menettänyt 500 miljoonaa euroa. Uutisointi on kuitenkin mielestäni harhaanjohtavaa. Jutussa mainitaan, että naiset ovat lopettaneet ostamasta vaatteita, mutta jutusta käy ilmi että eihän se pidä paikkaansa. Vaatteet ostetaan vaan ihan muualta kuin vaatekaupoista. Tähän epäloogisuuteen tarttuu tämä kolumni, jossa pohditaan että onko se ostaminen sittenkään loppunut vai ei. Jos käytettyjen vaatteiden markkinat ovat kehittymässä, niin voisin tarjoilla bisnes-idean: miksei vaateliikkeet voisi avata samanlaisia kierrätyspisteitä kuin IKEA, jossa otetaan vastaan ja myydään uudelleen firman vanhoja huonekaluja. Jos ikealaadulla tämä on mahdollista, niin miksei sama toimisi merkkivaatteilla?  (molemmat jutut IS)

Jos olet joskus aprikoinut miten vanhaa ruokaa voi syödä, tässä luetellaan 9 ruoka-ainetta jotka säilyvät pitkään. Käytännössä listalta voi päätellä, että monet kuivat ja rasvattomat elintarvikkeet säilyvät, samoin yllättäen myös monet makeat. (MeNaiset)

Talouselämä listaa tyypillisiä sisäilman heikentäjiä suomalaisessa kodissa. Listalla mainitaan mm. kynttilät, suitsukkeet, eläinpöly jne. Yllättäen myös siivousaineet. Tästä olisi kiinnostavaa tietää lisää, valitettavasti juttu eri kerro, onko siivousaineella väliä, vai ovatko esim. ekotuotteet parempia. Toisaalta luulisin, että perinteiset saippua, sooda ja etikka tuskin saavat pahaa aikaan.

Viikon vinkit: tahranpoistoa, kemikaalien välttämistä ja mikromuovia

Kesäisiä tahranpoistovinkkejä voi lukea tästä YLEn jutusta. Olen tänä kesänä tutustunut uuteen, todella vaikeasti poistettavaan tahraan: saippuakuplien aine. Sitä kun roiskuu vaatteille, ei lähte pois millään. Noissa kupla-aineissa on varmaan eroa, mutta meille on sattunut sellainen, mikä tarraa kiinni kuin synti. Valkoisen paidan sain valkaistua kloritella. Samoin jos tahrat saa pesuaineeseen likoamaan parin tunnin sisällä, ne näköjään lähtevät. Mutta värillinen vaate, johon aine on ehtinyt kuivua kiinni, on lopullisesti pilalla. Ajattelin vielä kokeilla keittämistä, mutta olen skeptinen sen suhteen. Onko teillä samoja kokemuksia?

Haitallisten tai mahdollisesti haitallisten kemikaalien välttäminen on aina ajankohtaista. Asiantuntija antaa yhdeksi vinkiksi liikojen roinien välttämisen, etenkin muovisten tavaroiden. Siinäpä erinomainen neuvo, josta on paljon muutakin iloa! Artikkelissa kerrotaan muitakin helppoja tapoja. (YLE)

Olen käyttänyt elämässäni lukuisia mikromuovia sisältäviä kosmetiikkatuotteita, ennen kuin havahduin mikromuovin aiheuttamiin ongelmiin. En siis ole käyttänyt niitä enää muutamaan vuoteen. En osaa arvioida, kuinka iso merkitys kosmetiikalla on kokonaisuudessa. Jos kuitenkin liikenne tuottaa sitä myös, olisin taipuvainen arvelemaan, että sen osuus on merkittävämpi, kuin kasvoille tarkoitettujen kuorinta-aineiden. Toisaalta, jos voi tehdä jotain, miksei tekisi. Tämä artikkeli mikromuoveista on selkokielinen ja informatiivinen, suosittelen. Ongelma ei koske pelkästään meriä, vaan nykyisin suomalaisista järvistä löytyy mikromuoveja myös. (Maaseudun tulevaisuus)

Viikon vinkit: tosi vanhat vaatteet, siivousaineiden kemikaalit ja onnistunut muutto

Voi olla että näitä vinkkejä harvemmin tarvitsee, mutta minusa oli kiinnostavaa lukea, miten vaate saadaan säilymään käyttökelpoisena jopa yli sata vuotta. Tyypillisesti tällainen sukupolvelta toiselle siirtyvä vaate on kastemekko. Minusta tuollainen tapa on viehättävä, ja lisäksi oikeasti hyvin järkevä. Vauva tarvitsee mekkoa yhden kerran elämässään, joten yksi vaate kyllä kestää useammat ristiäiset. Suvussani on myös säilynyt neljän sukupolven morsiuspuvut. Vanhin on vuodelta 1920, joten näistä tämän artikkelin vinkeistä todella alkaa olla hyötyä sen säilyttämisessä.

Onko siivousaineissa vaarallisia kemikaaleja? Tässä artikkelissa siihen annetaan vähän epämääräinen vastaus, jonka perusteella sanoisin että voi ollakin. Mutta jos on, siitä pitää olla merkintä. Samalla voi miettiä, mikä on vaarallista. En pidä tavallista nestemäistä pyykinepesuainetta varsinaisesti vaarallisena, mutta ei sitäkään pidä esimerkiksi juoda. Jos haluaa mennä täysin myrkyttömällä linjalla, etikka ja sooda toimivat yllättävän pitkälle. (MeNaiset)

Lopuksi äärimmäisen informatiivinen artikkeli oikeaoppisesta muuttamisesta. Nämä kaikki ohjeet ovat hyviä ja aivan taatusti helpottavat mitä tahansa muuttoa. Ainoa lisäys olisi, että jos muuttotavaroiden joukossa on piano, turvaudu pianon kuljetuksiin erikoistuneeseen firmaan. He osaavat siirtää soittimen turvallisesti ilman että se, tai kenenkään selkä hajoaa. (YLE)

Viikon vinkit (ja kysymys): vastaisku Kondolle, rikkoutuvat kodinkoneet sekä järkeä siivoukseen

Ensin tärkeä kysymys: mitkä olivatkaan niitä paikkoja, joihin voi Helsingissä viedä farkkuja uusiokäyttömateriaaliksi? Tiedän, että joku teistä lukijoista on jo kertaalleen vinkannut tästä mahdollisuudesta täällä, mutta en millään löydä oikeaa kommenttia. Jos tiedät vastauksen, kerro kommenteissa! Lähdössä olisi peräti neljät farkut, jotka ovat niin reikäiset ettei niitä kannata ruveta korjaamaan. Haluaisin ne hyötykäyttöön mieluummin kuin poltettaviksi. Mutta jos en keksi mitään fiksua niin sitten ne menevät roskiin.

Sitten viikon vinkkeihin. Vastaisku Konmarille! Tässäpä virkistävä näkökulma: älä heitä pois, vaan laita säilöön ja käytä myöhemmin. Tällä hetkellä äärimmäisen epätrendikäs ajatus. Kierrätyskeskuksen kehitysjohtaja Tuovi Kurttio haastaa reippaasti Kondo-filosofian ja kritisoi muitakin raivausideoita. (Helsingin Uutiset)

Kiinnostava artikkeli kodinkoneiden käyttöiästä: tutkimuksen mukaan kodinkoneet eivät rikkoudu herkemmin kuin aiemmin siksi, että valmistajat tekisivät niistä tahallaan huonompia. Koneita ei yritetä tehdä kestämään ikuisesti, mutta yhtälö on monimutkaisempi, kuin miltä ensivilkaisulta vaikuttaa. Lisäksi ihmiset haluavat uutta uuden vuoksi – miksi siis tehdä laite joka kestäisi 20 vuotta, jos kuluttaja kuitenkin haluaa viiden vuoden päästä uuden mallin vaikka entinen toimii. Miettikää nyt vaikka televisioita tai kännyköitä. Kiinnostavaa asiaa, suosittelen. (YLE)

Tästä olen samaa mieltä: desinfioivia siivousaineita ei tarvita tavallisessa kodissa mihinkään. Päinvastoin, jos kaikki bakteerit katoavat ympäriltä, ympäristö muuttuu epäterveelliseksi. Tässä artikkelissa haastatellaan siivousaineista väitellyttä tohtoria, joka puhuu puhtaiden tiskirättien, höyrypesurien ja arkijärjen puolesta. Virkistävää luettavaa. (YLE)

Viikon vinkit: evoluutiota, luteita ja blogisuositus

Tässä YLEn artikkelissa on ensin tavanomaista asiaa ammattiraivaajan näkökulmasta, mutta sitten tulee kiinnostava pätkä evoluutiopsykologian tutkijalta. Hän ottaa kantaa myös minimalismiin – tässä ajassa se on eräänlaista statuksen nostamista, yksinkertaisesti koska se on mahdollista. Aikana, jolloin resursseista on pulaa, materian arvo nousisi jälleen, eikä kukaan hankkiutuisi eroon tavarasta vain siksi, ettei juuri nyt tarvitse sitä.

Ällötävää mutta totta – luteita voi saada ihan hyvästäkin hotellista riesakseen. Kattavat ennaltaehkäisevät ohjeet löytyvät tästä jutusta. Minusta tämä on niitä parempi katsoa kuin katua -tilanteita. Teen tsekkauksen hotellihuoneessa nykyisin aina, olipa tähtiä kuinka monta tahansa. Hyvä artikkeli kaikille matkustaville. (YLE)

Olen ajatellut, että rupean viikon vinkkien jatkoksi listaamaan ajoittain hyviä blogeja tai muita nettisivuja, joista itse tykkään. Ensimmäisenä vuorossa on Anja Nysténin pitämä Kemikaalikimara. Tästä blogista löytää erittäin asiantuntevia kirjoituksia mm. monista arkisista kemikaaleista, alan lainsäädännöstä ja kemikaalien turvallisuudesta. Nystén oikoo usein blogissaan monenlaisia kemikaaleihin liittyviä nettihysterioita ja tuo tervetulleena lisänä järjen äänen keskusteluun. Suosittelen Kemikaalikimaraa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita neutraalista suhtautumisesta ja perustelluista mielipiteistä aiheeseen liittyen.

Viikon vinkit: vaarallisia vaatteita ja huono luomu-uutinen

Mikromuovia päätyy ympäristöön ja vesistöihin vaikka mistä, mutta viime aikoina esillä on ollut fleece-kuitu. Rinnan Pitsikirja-blogissa on hyvä kirjoitus aiheesta, jossa selvitetään mikromuovien tekstiilien yhteistä matkaa. Fleece on monin tavoin kätevä materiaali, mutta valitettavasti tämä mikromuoviongelma on todellinen. Ilman fleeceä voi tietysti elää, mutta jos kaapista sitä löytyy, en vielä alkaisi heitellä tuhkaa päälleni. Sen sijaan olennaista on kiinnittää huomiota siihen, ettei fleece-vaatteitakaan hanki määräänsä enempää.

Lisää huonoja uutisia vaatteiden osalta. YLE uutisoi tutkimuksesta, jonka mukaan monissa ulkoiluvaatteissa, -jalkineissa ja retkelyvarusteissa käytetään ihmiselle ja ympäristölle haitallisia perfluorattuja alkaaliyhdisteitä. Niiden avulla tekstiilit saadaan hylkimään kosteutta ja likaa, mutta samaiset yhdisteet ovat myös hormonihäiritsijöitä ja voivat aiheuttaa sairauksia ja kehityshäiriöitä. Erityisen ikävää on, että näitä aineita löytyy myynnissä olevista tuotteista, vaikka EU on kieltänyt niiden käytön ja kieltoa luultavasti laajennetaan edelleen tulevaisuudessa.

Tekniikka ja talous -uutisoi tutkimuksesta, joka jutun otsikon mukaan ”murskaa luulot luomun terveellisyydestä”. Tässäpä erinomainen esimerkki uutisesta, joka ei kerro lukijalle mitään järkevää. Informaatioarvo on minimissä, sillä luomun terveellisyydestä anneta mitään informaatiota. Ainoa tiedonmurunen on, että luomusikalat saattavat saastuttaa enemmän, kun ammoniakkia ja nitraattia leviää laajemmalle. Tämän tyyppinen uutisointi ärsyttää minua suuresti. Ensinnäkin odotan tuolla otsikolla saavani jotain uutta tietoa. Toiseksi jutussa ei lainkaan oteta huomioon, että luomua valitaan usein myös muilla kuin terveellisyysperiaatteilla. Luomueläinten olot ovat aina paremmat kuin tehotuotetun, ja jos sekasyöjä haluaa edes jotenkin siedettävästi tuotettua lihaa, niin luomu on ainoa vaihtoehto. Haluan ostaa ruokaa, jota viljellessä ympäristöä ei ole myrkytetty tarpeettomasti tai varmuuden vuoksi, riippumatta siitä, eroaako tuote ravitsemuksellisesti vertailutuotteesta. Tätä luomun kritisoijat eivät oikein tunnu ymmärtävän.

Viikon vinkit: tavaran vähentäminen, puuvillan kierrätys ja vaarallinen säilöntäaine

Tykkään Ilana Aallon Paikka kaikelle -blogista, koska tekstit eivät rajoitu pelkkään organisoimiseen tai vähentämiseen, vaan teemoja pohditaan pintaa syvemmältä. Tässä YLEn artikkelissa Ilana puhuu fiksuja mm. tavaran vähentämisestä ja tulevaisuuden pelosta.

Tämä toinen erittäin kiinnostava juttu kertoo VTT:n hankkeesta, jossa puuvillavaatteista tehdään uutta kuitua teollisuudelle. Uuden menetelmän pitäisi olla huomattavasti puuvillan kasvatusta ympäristöystävällisempää, ja lisäksi tuottaa miellyttävää, käyttökelpoista tekstiilikuitua. Tämä on sellaista tekstiilikierrätystä, jonka perään olen täällä blogissakin huudellut! (YLE)

Viikon ikävä uutinen liittyy kosmetiikkaan. Tanskassa huomattiin, että monissa kosmetiikkatuotteissa käytetään edelleen säilöntäainetta, jonka epäillään aiheuttavan syöpää, ja joka on ollut jo vuoden ajan kielletty EU:ssa. Siitä huolimatta ainetta löytyy monista meilläkin myytävistä tuotteista, joista valtaosa on L’orealin valmistamia. En huomannut, kirjoittiko HS tai YLE aiheesta, mutta ainakin Hufvustadsbladetissa oli juttu aiheesta (ruotsiksi). Tarkempaa selkoa aiheesta tekee Noora Kemikaalicocktail-blogissa. Suomen virallinen kannanotto löytyy TUKESin tiedotteesta. Tilanteen voisi summata niin, että PHMB on mahdollisesti syöpää aiheuttava aine, ja TUKESin tulkinnan mukaan sitä sisältävien tuotteiden myynti on Suomessa laitonta. Ymmärtääkseni aivan täyttä varmuutta asiasta ei kuitenkaan ole.

Henkilökohtaisesti tämä koskettaa minua, sillä tuosta kosmetiikkalistasta löytyi muutama tuote, jotka löytyvät minunkin kaapistani. Käytännössä se tarkoittaa myös sitä, että joudun etsimään korvaavan tuotteen misellivedelle, josta olen tykännyt tosi paljon. Varsin kiukuttavaa, että mahtava tuote osoittautuukin yllättäen syöpävaaralliseksi. En tunne kosmetiikan kemiaa joten voi olla että olen väärässä, mutta maallikko ihmettelee, eikö muka säilöntäainetta voisi korvata jollain vähän vaarattomammalla? Jälleen hyvä syy kääntyä luonnonkosmetiikan puoleen.

Viikon vinkit: kemikaaleja, vanhoja puhelimia ja aina siisti koti

Vaihteeksi näin päin: YLEn uutisessa pohjoismainen tutkija on sitä mieltä, että läheskään kaikkien ei tarvitse pelätä ympäristön kemikaaleja hullun lailla. Tässä uutisessa tulee hyvin asioiden suhteellisuus esiin. Jos tupakoi, myrkyttää itseään paljon tehokkaammin kuin mitä vaikkapa vaatteiden kemikaalit voivat aiheuttaa. En silti lopettaisi kemikaalien kyttäämistä, ja samaa mieltä on tutkija, etenkin jos kyse on odottavasta äidistä tai pienistä lapsista.

Lyhyt uutinen vanhojen puhelinten oikeaoppisesta säilyttämisestä. Kuuntelin juuri podcastia, jossa muistutettiin, että toimimattomien puhelinten säilyttäminen on turhaa. Usein niitä säästellä ”hätätilanteita” varten, mutta jos puhelin ei toimi normaalitilanteessa, se ei maagisesti ala toimia missään hätätilanteessakaan. (YLE)

Mtv:n sivuilla on lyhyt ja viihteellinen lista asioista, jotka edesauttavat kodin siistinä pysymistä. Mitään mullistavaa ei täältä löydy, mutta tämä liittyy yhteen kirjaan jota olen parhaillaan lukemassa. Leppoisa opas huusholliin on nyt noin puolessa välissä, ja kirjoitan arvostelun tänne kunhan pääsen loppuun.

Viikon vinkit: japanilainen siivous, arjen kemikaaleja ja kassivinkki

Japanilainen ”siivousihme” (mikä lienee, en tunne tätä tapausta tämän enempää) Marie Kondo kertoo miten raivata ja siivota japanilaisittain. Kymmenen kohdan listalta olen jostakin aivan samaa mieltä, jostakin taas aivan eri mieltä. Jutussa on paljon vanhaa tuttua, ja sitten taas pari uutta ideaa. Esimerkiksi, että kaikki käyttöohjeet voisi heittää pois koska ne löytää kuitenkin netistä. Melko radikaali ajatus. (MTV3)

Hesarin artikkelin mukaan suomalaiset ovat melko huolestuneita arkipäivän kemikaalikuormasta. Tämä juttu ei ole erikoisen syvällinen, mutta sisältää muutaman hyvän pointin: mitä vähemmän lastenhuoneessa on muovia, sitä pienempi kemikaalikuorma. Suosi tuotteita, joissa on lyhyt tuoteseloste. Turhia hajusteita kannattaa välttää. Voi tietysti miettiä mikä on ”turha” hajuste, mutta esimerkiksi pyykinpesussa hajusteet ovat mielestäni aivan turhia.

Loppuun vielä vinkki lapsiperheille: Riisu kurainen lapsi suoraan Ikean kassiin. Eteinen säästyy. En tosin ole itse testannut, raportoikaa kommenteissa jos tämä oikeasti toimii. (MTV3)

Selitys haiseville vaatteille?

Täytyy myöntää, että Nextin asiakaspalvelu on tehokas. Sain vastauksen vuorokauden sisällä kyselyyni. Se oli äärimmäisen kohtelias ja vuolaasti asiaa pahoitteleva, jopa suorastaan huvittavuuteen asti. Tässä lainaus vastauksesta:

I do appreciate your concerns but I can confirm that there are no chemicals that are added to any of our clothing.

The smell could possibly be from our packaging and this would not be harmful to children or nature.

I am also sorry to hear that after washing the items they still have a strong smell.  This is certainly not how we expect our clothing orders to be and I can advise you that you are free to return the items for a full refund if you did not want to keep this order. 

Mitähän tästä nyt sanoisi. Firma väittää, että haju johtuu vain pakkauksista, ei vaatteiden kemikaaleista. Voiko muovipussista tarttua niin vahva haju vaatteisiin? Kai se on mahdollista, sen puolesta puhuisi, että sukkisten haju oli erilainen, ja ne olivat erilaisessa muovissa. Toisaalta mitä ihmeen myrkkyjä niissä pusseissa sitten olisi, jos vaatteisiin tarttuu niistä niin voimakas tuoksu? En ole ihan täysin vakuuttunut tästä. Tuo yksi lause vaan ei mielestäni vielä ole riittävän uskottavaa. Olisin kaivannut perusteluja, tietoa valmistusprosessista ja muuta faktaa väitteen tueksi.

Plussaa on, että saisin palauttaa nuo jo avatut ja pestyt vaatteet täyttä korvausta vastaan, mutta en aio sitä tehdä. Tarkkanenäinen ystäväni ei eilen haistanut puhtaissa vaatteissa enää juuri mitään, joten eiköhän se seuraavassa pesussa häviä kokonaan. Voipi olla, että annan firmalle vielä toisen mahdollisuuden.