Jälleen yksi artikkeli, jossa pohditaan kierrätämmekö liikaa. Tämäkin on amerikkalaisesta näkökulmasta tehty, mutta siinä on sama kummallisuus kuin niissä aiemmissakin. Tässä argumentoidaan, että kierrätys on kalliimpaa kuin uuden tekeminen. No daa, niin varmaan onkin! Mitä väliä. Olennaista on, että kierrättämällä paremmin ei tarvittaisi niin paljon uusia raaka-aineita. (Tekniikka ja Talous)
Isänpäivä lähestyy, ja JOULU. Mikä tarkoittaa lahjojen ostamista. HSY on kehittänyt hauskan nettisivun, josta voi helposti hakea ideoita lahjoista, jotka eivät vaadi uuden tavaran ostamista. Sivun avulla voi hakea ideoita kenelle tahansa, vaihtaa vain yläriviltä lahjan saajan ja juhlien luonteen sopiviksi. Sivusto toimii oikein hyvänä ideapankkina, jos haluaa antaa mieluummin elämyksen tai palvelun, kuin jotain tavaraa. Tykkäsin ja suosittelen! (annajotainmuuta.fi)
Syöminen ei ole aikoihin ollut yksinkertaista. Mietittäviä asioita on hirveän paljon lähtien ravintosisällöstä, koukaten hinnan ja saatavuuden kautta ja päätyen eettisiin ja ekologisiin kysymyksiin. Meillä syödään lihaa, enkä ole ajatellut siitä luopua. Mutta entistä enemmän haluan kiinnittää huomiota siihen, että syön mahdollisimman eettisesti kasvatettujen eläinten lihaa. Me Naisten artikkelissa on käsitelty tätä asiaa monipuolisesti. Myös Katri Manninen on pohtinut samaa asiaa, ja hän listaa blogissaan pientiloja (etupäässä Uudeltamaalta), joilta saa luomulihaa. Mikäli joku muukin on pohdiskellut tätä lihakysymystä, näistä linkeistä voi lähteä liikkeelle.
Kiitos vinkeistä!
Anna jotain muuta -sivustolla oli kivoja vinkkejä, mutta osa oli kyllä sellaisia joita toivoisi sisältyvän perheiden arkeen automaattisesti eikä vain luksuksena, esim peli-ilta. Tuli myös mieleen tuttavia, joilla huomasin olevan jonkun taidon mitä toivoisin heiltä lahjaksi, ilman että tarvitsee pyytää (auton ja pyörän korjaus, vaellusmatkasuunnittelu ja -seura). Toki näitä tulee siis pyydettyä, mutta siitä huomasi myös sen että omien taitojen tarjoaminen voi tuntua toiselta oikeasti lahjalta, vaikka se on itselle arkipäivää.
Olen joskus saanut kaverilta lahjaksi itse neulotut sukat, ja olen pitänyt ne puhki. Yksi parhaimmista lahjoista ikinä, en osaa neuloa. Puhumattakaan mummin neulomista kauniista sukista, joita en raatsi edes pitää… Ajan ja taidon lahjoittaminen on kyllä parhaita lahjoja.
Toi lihansyönti on kyllä vaikea. Mä en itselleni pysty perustelemaan, miksi lihaa pitäisi syödä (paitsi että se on hyvää ja helppoa), mutta mies ei lihansyönnistä luovu – ja se laittaa suurimman osan perheen ruoista. Niin kauan kuin laitetaan alusta alkaen itse luomulihaa on helppo suosia, mutta valmisruoissa se ei onnistu. No, mä koetan lohduttaa itseäni sillä, että tässä pätee vähän sama kuin kestovaippailussa, eli yksikin liha-annos vähemmän (tai tehotuotettu annos vähemmän) on hyvä juttu ja parempi kuin ei yhtään.
Lihan syömistä voisi kyllä vähentää, mutta en ole valmis luopumaan siitä kokonaan, juuri tuon maun ja helppouden takia. Ja olisin kyllä ihmeissäni, mistä tarpeelliset proteiinit sitten kehitettäisiin, en ole kovin pätevä kasviskokki, kuten kaikki tietävät. Mutta olen tuon Me Naisten jutun jälkeen ajatellut, että mulla ei oikeastaan ole hirveän hyviä syitä olla ostamatta luomulihaa. Hintaeron voi kompensoida jossain muussa kohdassa, ja se on ensimmäinen askel eettisempään lihaan. Aion kyllä perehtyä noihin luomutiloihin, ja hankkia niiltä lihaa jatkossa. Kun vain olisi isompi pakastin.
Mitään luomuteurastamoita ei ole olemassa. Luomuelämä päättyy tavallisen teurastamon tainnutuskehtoon, tai vähän sen jälkeen…
Olet oikeassa. Mutta jos haluaa syödä lihaa, niin luomu on askel oikeaan suuntaan. Silloin voi olla varma tietyistä vähimmäiskriteereistä, joilla eläintä on kohdeltu. Toivoisin kyllä, että teurastamoillakin voisi olla jonkinlainen sertifikaatti ja puolueeton valvonta. Olisin valmis maksamaan siitä lihan hinnassa.
Ihmettilin kanssa tuota kierrätysuutista. Kai uuden tekeminen tulee halvemmaksi kun raaka-aineet tulevat maista, joissa palkat ovat mitä ovat ja kierrätys pitäisi hoitaa länsimaisella työvoimalla. Tuskin raaka-aineet kuitenkaan loputtomiin ovat niin halpoja, ettei kierrättäminen kannattaisi.
Hyvä vinkki tuo Anna jotain muuta -sivu, en muista kuulleeni siitä aikaisemmin.
Minullekin tuo HSY:n sivu oli uusi! Ja sieltä saa ideoita silloin, kun omat aivot ovat jäässä.
Olen ihmetellyt tuota logiikkaa noissa kierrätysuutisissa. Niissä jotenkin sekoitetaan puurot ja vellit iloisesti. On eri asia mitata mitä työvoima maksaa tai mitä uuden tekeminen maksaa, ja sitten tarkastella sitä mikä on ekologisesti kestävin vaihtoehto. Mielestäni jälkimmäinen on kierrätyksen pointti, eikä ihmetytä ollenkaan että se saattaa tulla kalliiksi.
Minunkin mielestäni lihansyönnin vähentäminen, saatikaan lopettaminen kokonaan, tuntuu hirmu vaikealta. Tällä hetkellä olen keskittynyt ihan vain ruokahävikin minimoimiseen, niin että ne lihat ja muut tuotteet joita ostetaan, todellakin päätyvät suuhun eikä roskiin. Yritän myös lisätä liharuokiin, esim. kastikkeisiin enemmän kasviksia kuin ennen, niin itse lihan osuus lautasella hieman vähenisi. Hyviä ja helppoja kasvisruokia kyllä kaipaan, ehkä jokin ruoanlaittokurssi olisi tarpeen.
Syöminen on yksi niistä asioista, jossa täydellisyyttä on vaikea saavuttaa. Aina voisi jostain kohdasta parantaa tai kehittää. Sen takia tuollainen maalaisjärkinen suhtautuminen on minusta fiksuinta.