Koko koti kuntoon: muovikassit ja pahvilaatikot

Edellinen viikko oli erittäin tehokas. Sain työhuonetta raivattua merkittävästi. Meiltä poistui iso kasa tavaraa, vein tarpeettomia vinttiin ja organisoin uudelleen kuutioittain tavaraa. Tämän seurauksena työhuoneen lattia näkyy jo, nuorison tuottamaa taidetta on arkistoitu runsaasti ja koko huoneen yleisilme on (lattian paljastumisen myötä) muuttunut todella erilaiseksi. Aion tällä viikolla vielä vaihtaa sinne verhot!

Työhuoneen raivaamisesta alkoi ketjureaktio, jonka seurauksena jäi vapaaksi monta erinäköistä laatikkoa.

IMG_3068-2

Tuolla noiden välissä lymyilee vielä yksi pienempi laatikko. Kun tiivistin tavaroita fiksummin ja karsin turhaa välistä, näitä ei enää tarvittukaan alkuperäisessä tarkoituksessa. Tästä sain idean, että yksi kotien laiminlyötyjä organisoinnin alueita on kaikenlaiseen säilyttämiseen tarkoitetut jutut. Vilkaisu tiskipöydän alla olevaan kaappiin paljasti, että muovipussikokoelmamme oli alkanut elää omaa elämäänsä, ja sillä oli selvästi tavoitteena valloittaa koko keittiö.

Tämän pitkän selostuksen kiteytys on tämä: viikon projektina on järjestää muovipussit, pahvilaatikot, korit ja muut säilytysesineet, jotka eivät ole juuri nyt aktiivisessa käytössä. Minulla on tapana säästellä kaikenlaisia laatikoita, usein ihan vain varmuuden vuoksi. Tämä harjoitus on hyvä myös siksi, että huomaan että välillä tulee säästellyksi aivan turhaa tavaraa. Onnistuin mm. jo luopumaan postin lähetyslaatikosta, jota olin säästellyt monta vuotta. Sille ei tullut käyttöä, joten päätin että saa mennä. Mikäli teillä on yhtään samaa taipumusta ihanien laatikoiden ja kaikkien mahdollisten muovipussien säilyttelyyn, lähtekään mukaan. Paitsi tietenkin jos ne ovat jo täydellisessä järjestyksessä…

Arki palaa

Tulin pitäneeksi spontaanin blogiloman viime viikolla. Keskityin kaikkeen mukavaan kesätekemiseen, kuten reissaamiseen, juhlimiseen, ystävien tapaamiseen ja rentoon oleiluun. Nyt on maanantai, lomasta on enää rippeet jäljellä, ja blogi alkaa taas päivittyä. Kerronkin heti alkuun uutisen, olemme äänittämässä uutta Irti turhasta -podcastia Katrin kanssa! Tosin sen valmistumiseen menee vielä hetki, sillä meidän aikataulujen yhteensovittelu ei ole ihan helppoa. Mutta tulossa se on.

Minulle vuodessa on tavallaan kaksi alkua: uusi vuosi ja lukuvuoden alku. Jälkimmäinen on itse asiassa vielä vahvemmin uusien projektien ja tavoitteiden aikaa kuin vuodenvaihde, ja niinpä olen nytkin täynnä kaikenlaisia ideoita oman elämäni kehittämiseksi. Muistelen puoli vuotta sitten vannoneeni, että nyt alan panostaa kasviksiin ruokavaliossa, ja tietenkään se ei ole toteutunut. Mutta joka aamu armo uus’ – joten otetaanpa uusi yritys alkaen elokuun alusta. Nythän on satokausikin parhaillaan, joten siitä ei ainakaan pitäisi jäädä kiinni.

Olen järjestellyt loman aikana kotia uusiksi, ja raivaamista on luvassa. Uusi (tai siis minulle uusi, monille varmaan vanha) idea on hyödyntää kenkälaatikoita tilanjakajina hyllyillä. Olen karsastanut kenkälaatikoita niiden epäyhtenäisen ulkoasun vuoksi, eikä minusta ole askartelemaan yhtenäisiä päällysteitä niihin. Mutta komeron hyllyillä asialla ei ole niin väliä. Pari avointa laatikkoa on tehnyt ihmeitä epämääräisille tavarapinoille. Mullistavaa, eikö totta 😉 Kenkälaatikoiden lisäksi myös ruokakaupasta saatavat hedelmien muoviset myyntilaatikot ovat osoittauneet hyviksi. Tämän seurauksena olen voinut oikeuttaa pätevännäköisten pahvi- ja muovilaatikoiden säästelyn. Pistin ne sisäkkäin yhdelle hyllylle. Sieltä käyn sitten ensimmäisenä katsomassa, kun jossain tarvitaan pientä säilytyslaatikkoa jollekin sälälle.

Sivusilmällä olen myös seuraillut muovipusseja. Kun luin, että joku pärjää oikeasti ilman kaupan muovikasseja roskapusseina, olin todella ihmeissäni. Mutta nyt kun asiaan on alkanut kiinnittää huomiota, alan ymmärtää miten se on mahdollista. Etenkin elintarvikkeiden mukana tulee paljon erilaisia pakkauksia, jotka voisivat toimittaa roskapussin virkaa. Leipäpusseja, hedelmäpusseja, muovirasioita – kaikenlaista, joissa voisi kuskata roskia ulos. Yhtä kätevää se ei tosin olisi, mutta kylläkin mahdollista. En ole vielä valmis siirtymään tähän systeemiin, mutta jossain vaiheessa voisin miettiä miten tuota kaikkea pakkausmateriaalia voisi hyödyntää vielä järkevämmin.

Tässä siis päällimmäiset kuulumiset. Muutakin on, mutta jätetään seuraaviin postauksiin. Miten teidän kesä on mennyt?

Hyötyä ketjun molemmissa päissä

Olen pitkään heittänyt muoviset leipäpussit roskiin. Muistelen, että joskus lapsuudessa leipäpussit säästettiin ja käytettiin uudelleen. Itse en ole keksinyt niille järkevää käyttöä, ja säilyttely on tuntunut hankalalta. Viime aikoina muovipussien kertyminen on vähentynyt merkittävästi, kun kuljetan useimmiten mukana omaa kangaskassia. Hedelmäpussejakin kertyy vähemmän, sillä valitsen aina biopussin jos mahdollista, ja olen ruvennut laittamaan eri hedelmiä samaan pussiin.

Vauvan vaipat, etenkin kakkavaipat on kuitenkin laitettava muovipussiin kun ne viedään roskikseen, ja muovipussien tarve onkin yhtäkkiä lisääntynyt. Kysyntä ja tarjonta ovat siis menneet ristiin. Kunnes tänä aamuna tajusin, että heitän käyttökelpoisia muovipusseja roskiin, vaikka voisin käyttää niitäkin roskapusseina. Tuli taas hetkeksi todella tyhmä olo, kun en ole tätäkään tajunnut aikaisemmin. Yhteen leipäpussiin mahtuu muutama vaippa oikein kätevästi, ja tulee hyötykäytettyä tyhjä pussi vielä kertaalleen, sen sijaan että se menisi tarpeettomana roskiin.

Tiedostan, että kyseessä ei ole mikään luonnonsuojelun kuningasidea. Mutta minun järkeeni tyhjän pussin käyttäminen vielä kertaalleen jonkun asian kuljettamiseen on järkevämpää kuin sen heittäminen käyttämättömänä roskiin. Lisäksi Vaasan ruispaloja ei valitettavasti myydä ilman pussia, joten pusseja tulee lisää säännöllisesti. Ostaisin muuten kyseistä leipää irtomyynnistä, jos sitä olisi tarjolla. Leipomon leivät tulevat paperipussista, ja ne puolestaan käytetään systemaattisesti biojätepusseina.

Parhaat päätökset

Olen blogia kirjoittaessa kokeillut erilaisia projekteja ja muuttanut omia toimintatapojani fiksummiksi. Aina yritykset eivät onnistu, mutta välillä syntyy uusia rutiineja, jotka ilahduttavat itseäni. Ajattelin jakaa niistä muutaman.

Muovipussien vähentäminen. Viime keväänä yritin yhden viikon kieltäytyä kaikista muovipusseista. Muistelen että viikko ei ihan mennyt putkeen, mutta se valpastutti ja seurauksena on, että meille kertyy muovipusseja huomattavasti vähemmän kuin ennen. Nykyisin minulla on lähes aina kestokassi mukana ruokakaupassa. Kieltäydyn kaikista pikkupusseista, ja hedelmäpussienkin kanssa on pientä edistystä tapahtunut. Olen nimittäin ruvennut mättämään hedelmiä ja vihanneksia samaan pussiin ja liimailen vain useamman lapun siihen päälle. Kaiken kaikkiaan olen tosi iloinen siitä, että olen tässä pienessä asiassa onnistunut muuttamaan rutiinejani.

Jääkaapin järjestys. Kun äskettäin pesin jääkaapin, järjestin samalla kaikki ruuat takaisin omille paikoilleen, joista ne olivat kesän aikana päässeet lipeämään. Selkeä ja pysyvä järjestys jääkaapissa on vähentänyt ruokahävikkiä melkoisesti. Se helpottaa kauppalista tekemistä, kun yhdellä silmäyksellä näen mitä kaapissa on ja mitä puuttuu. Epäilen, että puolisoni on edelleen autuaan tietämätön siitä, että jääkaapissa on jokin tietty järjestys, mutta sekään ei haittaa. Väärällä hyllyllä oleva tavara on helppo laittaa omalle paikalleen. Sitä paitsi olen kirjoittanut hyllyihin, mitä minnekin kuuluu.

Sekajätteen vähentäminen. Kun lisäsin roskakaappiin yhden pussin metallijätteelle, tulee lähes kaikki keittiöjäte kierrätettyä tavalla tai toisella. Tästäkin pienestä parannuksesta olen tosi ylpeä.

Myrkyttömät siivousaineet. Aloin ensin kokeilemaan luonnonkosmetiikkaa ja siitä innostuneena myös myrkyttömiä siivousaineita. Olen löytänyt toimivia ja hyväntuoksuisia aineita, enkä vaihda niitä enää muihin. Jos joku tietää hajuttoman ja ”luonnollisen” pyykinpesuaineen, vinkatkaa ihmeessä. En halua, että pyykki tuoksuu miltään, ja ymmärtääkseni kaikissa luontaisaineissa on joku tuoksu. Pesupähkinät menevät jo liian hippiosastolle, en jaksa uskoa että ne puhdistaisivat ruokatahroja lastenvaatteista – vai puhdistavatko kuitenkin?

Aika tavaran kaupitsee

Tavaroita karsiessa vastaan tulee välillä käyttökelpoista tavaraa, jota ei vain juuri nyt tarvitse. Yksi yleisimmistä syistä säästää jotain sinänsä tarpeetonta lieneekin juuri se, että sitä saattaa tarvita joskus myöhemmin. Olen mietiskellyt tätä viime aikoina, kun tällaisille varmuuden vuoksi säästetyille onkin yllättäen löytynyt järkevää käyttöä.

Esikoisen syntyessä sairaalasta sai mukaan Liberon mainoskassin. Siellä oli sisällä muutama vaippa ja yhtä sun toista muuta. Sisältö tuli käytettyä, mutta kassi jäi jäljelle, eikä ihme. Niin karmean räikeää vihreää harvoin näkee. Kuitenkin kassi oli ehjä, puhdas ja toimiva. Ainoastaan niin järkyttävän ruma ja vielä mainoslogolla lätkäisty, että en vaan mitenkään kehdannut sellaista käyttää julkisilla paikoilla. En silti voinut heittää kassia roskiinkaan sen käyttökelpoisuuden vuoksi, se olisi tuntunut hirveältä tuhlaukselta. Ja kuka haluaisi ruman, kierrätetyn mainoskassin? Tänä vuonna keksin sille kuitenkin yllättäen käyttöä. Vaippafirman suunnittelemaan kassiin nimittäin mahtuu kätevä määrä vaippoja matkalle mukaan. Turhake muuttui tarpeelliseksi.

Vähän samalla tavalla kävi matolle, joka oli siirretty vinttiin likaisena ja väärän värisenä. Nyt se palasi sieltä takaisin käyttöön, pestynä ja eri huoneeseen kuin ennen. Säästän myös minigrip-pusseja, joita tulee joskus muiden tavaroiden pakkauksina. Niitä tarvitsee säännöllisin väliajoin, ja usein hieman käytetty pussi kelpaa yhtä hyvin kuin ihan uusi. Sydämenmuotoinen suklaarasia (metallia) pyöri tarpeettomana kaapissa, kunnes keksin että sinne voi säilöä kertakäyttöiset soija- ja ketsuppipussit odottamaan piknikkejä. Tämä siisti ruokakaappia, kun pussit eivät enää seikkailleet hyllyillä irrallaan. Ja niin edelleen.

Kysymys kuuluukin, mistä tietää milloin joku turha tavara muuttuukin tarpeelliseksi ja milloin ei? Asiaa voi tarkastella esimerkiksi säilytyksen näkökulmasta: onko turhalle mutta myöhemmin ehkä tarpeelliselle tavaralle järkevää säilytystilaa? Jos kaikki tarpeellinen on jo paikoillaan, mutta kaapista löytyy edelleen tyhjää tilaa, en näkisi suurta haittaa siinä, että säästää jotain varmuuden vuoksi. Raja menee siinä, kun komerot on jo valmiiksi tungettu äärimmilleen. Silloin karsiminen on paikallaan, ja ensimmäisenä listalla ovat nämä varmuuden vuoksi säästetyt. Tai jos tilaa on muutenkin vähän, kannattaa säilytellä käyttötavaraa eikä tukkia paikkoja tarpeettomalla.

Rikkinäistäkään ei kannata turhaan säästellä. Tavaraa tuskin tulee otetuksi uudelleen käyttöön, jos se ei toimi ilman korjausta. Pieni ja helppo kunnostus, kuten esimerkiksi puhdistaminen tai jonkin puuttuvat ruuvin kiinnittäminen menettelee, mutta mieti kuinka paljon vaivaa olisit valmis näkemään saadaksesi jonkin vanhan tavaran käyttöön, jos uuden ehjän saisi helposti muualta. Näin lonkalta heittäen arvioisin, että itse viitsisin käyttää jonkin korjaamiseen maksimissaan tunnin. Sitä isompaa kunnostusta tuskin jaksaisin ruveta tekemään, ellei kyseessä olisi jotenkin ainutlaatuinen esine (esim. antiikkia, tunnearvoltaan suuri tai sellainen jota on vaikea saada mistään). Siis tietenkin olisi hienoa, jos kaikki mahdolliset tavarat aina korjattaisiin eikä koskaan tarvitsisi ostaa uutta. Mutta realistina tiedän, että niin ei kuitenkaan tapahdu. Joten jos tavaran korjaamiseen menisi paljon aikaa ja vaivaa, kannattaa miettiä onko sitä järkeä säilyttää lainkaan.

Miettisin myös, miten käyttökelpoinen ja kestävä jokin esine on. Onko kyseessä oikeasti käytettäväksi tarkoitettu tavara, vai heikkolaatuista krääsää? Voiko esineellä tehdä jotain järkevää? Esimerkiksi ehjille kodin tekstiileille löytyy luultavasti järkevää käyttöä helpommin, kuin kulahtaneille kangaskukille tai koriste-esineille. Rasioille, purkeille ja vastaaville löytyy aina todennäköisesti käyttöä säilytystarkoituksessa. Kannetonta lastenkirjaa voi ihan hyvin lukea, mutta peli josta puuttuu nappuloita on käyttökelvoton.

Tässä on muuten jälleen yksi esimerkki tilanteesta, jossa raivausoppaat ja arkijärki menevät vähän ristiin. Seuraavaksi voisin varmaan kirjoittaa siitä, mitä tavaroita mielestäni EI kannata säilyttää.

Viikon vinkit: muovipussikielto, mainosjakelua ja kierrätyskaappi

Ranska luopuu parin vuoden päästä muovipusseista ruokakaupoissa. Jutun mukaan muovipussien käyttö on jo vähentynyt radikaalisti viimeisen kahdentoista vuoden aikana. Jos tämä on mahdollista Ranskan kokoisessa maassa, luulisi sen onnistuvan myös Suomessa. Kyse on vain siitä, mihin asiakkaat ovat tottuneet. (HS)

Suomessa taas yhä useampi kieltäytyy mainoksista postin mukana. Uutisen mukaan 1-2% kotitalouksista liimaa vuosittain ”ei mainoksia, kiitos” -tarran postilaatikkoonsa. Meillä on ollut kielto ovessa monta vuotta. Suurin syy siihen on se, että niitä mainoksia ei kukaan lukenut, ja silti ne paperit piti aina kierrättää. Olen muuten sitä mieltä, että jos aktiivisesti seuraa mainoksia ja etsii tarjouksia, tarra on ihan tarpeeton. Olennaista on kieltäytyä tarpeettomasta postista. (YLE)

Kotitalouksissa kierrättäminen on usein verrannollinen siihen, millaiset säilytysmahdollisuudet jätteille on. Jos roskiskaapissa ei ole tilaa kuin yhdelle roskikselle, innokkuus kierrättää laskee varsin ymmärrettävästä syystä. Työtehoseura on kehittänyt asiaan ratkaisun suunnittelemalla kierrätyskaapin, jossa kaikille jätteille on oma lokero. Ajatus on mitä parhain, joskaan en ole kuvan perusteella täysin vakuuttunut kaapin toimivuudesta. Toisaalta jos tällainen suunniteltaisiin alusta lähtien uusiin asuntoihin, kukaan ei ainakaan voisi jättää lajittelematta vain siksi, ettei roskille ole paikkaa. (MTV)

Viikon vinkit: muovipusseja ja kodinkoneita

YLE uutisoi, että Kesko vähentää pikkupussien tarjoamista liikkeissään. Tämä on positiivinen uutinen. Niitä pikkupusseja ei todellakaan tarvitse pakasteiden ympärille. Toki on järkevää panna esimerkiksi mahdollisesti vuotava kalapakkaus pussiin, jotteivät muut ruoat pilaannu, mutta sellainen systemaattinen pussien tyrkyttäminen on aivan turhaa. Nyt kun vielä saadaan hedelmäosastoille pelkkiä paperi- ja biohajoavia pusseja, ollaan jo aika pitkällä.

Toinen kiinnstava uutinen YLEllä kertoo, että iso osa kodinkoneiden vioista johtuu huonosta hoidosta. Ei siis aina olekaan niin, että vikaantunut kone olisi huonolaatuinen, vaan syy voi olla myös omistajassa. Kaikkien koneiden puhdistus on jutun mukaan kunnossapidon a ja o, tietysti sen lisäksi että noudatetaan käyttöohjeita. Olen itse putsannut pyykkikoneen noin kerran vuodessa, mutta näköjään voisi pestä ahkeramminkin. Tässä jutussa oli monia hyviä vinkkejä, suosittelen.

 

 

 

Paaston päätös

Seitsemän viikon paastorupeama on nyt päättynyt, ja on aika tehdä yhteenvetoa siitä, miten eri teemat onnistuivat. Jokaisella viikolla oli oma teema: tavaroiden raivaaminen, säästäväisyys, roskapaasto, ekoviikko, kasvisruoka, laiskuusviikko ja nettipaasto. Osa onnistui paremmin, osa huonommin.

Parhaiten meni kasvisruokaviikko, se onnistui suorastaan yli odotusten. En lipsunut kertaakaan, ruoka oli hyvää, ja opin tekemään uusia arkiruokia. Myös roskapaasto ja tavaroiden karsiminen onnistuivat ihan hyvin. Kumpikaan ei varsinaisen teemaviikon aikana mennyt ihan putkeen, mutta koska jatkoin kumpaakin kokeilua myös seuraavien viikkojen ajan, sain aikaan oikeita muutoksia. Kodissa alettiin kerätä metallijätettä systemaattisesti ja lopulta onnistuin välttämään muovikassejakin. Tavaroita raivastin kymmenittäin, julkaisen täyden listan omassa postauksessaan.

Muut viikot eivät olleet samanlaisia menestyksiä. Säästäväisyysviikolla kiinnitin huomiota rahankäyttöön, mutta mitään erityisiä tilaisuuksia säästämiseen ei tullut. Ekoviikon suurin oivallus oli, että taloyhtiön hallituksessa vaikutan paljon enemmän kun sammuttelemalla valoja kotoa, vaikka ainahan sitäkin voi tehdä. Laiskuusviikolla sain aika paljon lopulta aikaiseksi, vaikka sairausloma hankaloittikin alkuperäisiä suunnitelmita.

Nettipaasto ei lopulta onnistunut kovin hyvin. Olen näköjään todella kiinni netissä, ja etenkin tietyissä uutissivuissa ja blogeissa. Alunperin haaveilin siitä, että todella olisin rajoittanut päivittäisen nettiajan noin puoleen tuntiin, mutta eipä siitä tullut juuri mitään. Jälleen kävi niin, että harhauduin surffailemaan kun en kiinnittänyt asiaan huomiota, ja sitten kun tajusin mitä olen tekemässä, oli vaikea lopettaa. Parhaiten pidin kiinni siitä, etten selannut nettiä enää nukkumaanmentyä, ja pidin tauon iltapäivälehtien sivuista. Kiinnitin myös huomiota erityisesti siihen, etten räplännyt puhelinta silloin kun muita ihmisiä oli läsnä. Se oli oikeastaan tarkoituskin, sillä itseänikin ärsyttää, jos keskustelukumppani ei ole läsnä vaan netissä. Voi olla, että viimeisellä viikolla puhtikin vähän hiipui, enkä jaksanut enää oikein tsempata.

Yhteenvetona paasto oli kuitenkin hyödyllinen harjoitus. Viikkojen aikana tuli tosi monta havaintoa siitä, että tietoisuus omasta tekemisestä ja olemisesta on aivan olennaista, jos haluaa ruveta tekemään asioita toisin. Suurin osa elämästä tuntuu menevän täysin automaattiohjauksella ilman ajatuksen häivääkään, mutta läsnäolo hetkessä auttaa tekemään fiksumpia valintoja. Läsnäolo vain ei ole aina helppoa, sillä se vaatii keskittymistä. Viikko on liian lyhyt aika omaksua uutta, mutta kolmessa viikossa alkaa jo tapahtua. Parhaiten onnistuikin ne kokeilut, joita oli helppo jatkaa teemaviikon päätyttyä. Paasto ei siis missään nimessä mennyt hukkaan!

Tavaroiden karsiminen jatkuu kuten ennenkin. Muovipusseista pyrin jatkossakin eroon entistä tietoisemmin. Arkiruoka muuttui kasvisviikon seurauksena kasvispainotteisemmaksi, kun uudet ruokalajit jäivät listalle itsestään. Netistä en pysty luopumaan, mutta haluan edelleen haastaa itseäni sen käytön suhteen järkevämmäksi.

Viikon vinkit: muovipussien invaasio, hyvät ja huonot lastenvaatteet

Roskaviikolla yritin lopettaa muovikassien käytön, ja näköjään olen ollut ihan ajan hermolla. YLE uutisoi, että suomalaiset käyttävät satoja miljoonia muovikasseja vuosittain. Huh mikä luku! Uutisessa on myös hyvää pohdintaa siitä, miksi niitä hedelmäpusseja pitää tyrkyttää kassoilla. En koskaan halua niitä pakasteiden ympärille, enkä minkään muunkaan. Mutta monissa paikoissa ne laitetaan ihan rutiininomaisesti. Olen onnistunut paaston aikana siirtymään kestokassinkäyttäjäksi, mutta kestohedelmäpussi on jossain hukassa. Pitäisi siis tsempata vielä siinä.

Huomasitteko, että aktivismi kannattaa? Reima nimittäin tiedotti liittyvänsä Accord-sopimukseen, mutta tätä ei varmasti olisi tapahtunut ilman aktiivista kuluttajapalautetta. Niillä sähköposteilla on siis konkreettista merkitystä! Lähetin myös S-ryhmälle palautetta, ja tivasin samaa asiaa. Minulle vastattiin, että päätös tehdään kesäkuun aikana. Jos te kaikki nyt lähetätte samanlaisen meilin S-ryhmälle, veikkaan että sielläkin vaaka kallistuu Accordin puoleen.

Aiheeseen liittyen kuin Länsiväylästä kolumnin, jossa valitettiin lastenvaatteiden kestämättömyyttä. Aiemmat ”laatumerkitkään” eivät kestä niin kuin odottaa voisi. Toisaalta tuottajat valittavat, että kuluttajat eivät ole valmiita maksamaan vahvemmista vaatteista korkeampaa hintaa. Kirjoittaja epäilee tätä teoriaa, ja niin minäkin. Olen ostanut välillä halpaa ja välillä kallista. Tietyissä kalliimmissa merkeissä kestävyys on ollut selvästi parempi, aina hinta ei korreloi laadun kanssa. Oma kokemukseni:

  • Marimekko: vauvan bodysta hajosivat nepparit, vaikka hinta on kallis.
  • Seppälän housut menivät pilalle ekassa pesussa, hinta oli halpa.
  • Po.P:in vaatteet ovat kalliita, mutta kestäneet systemaattisesti erinomaisesti. Voin suositella.
  • Luhdan haalari oli outletissa erittäin halpa, normaalihinta ehkä keskitasoa? Vedenpitävyys oli huono ja hävisi parissa pesussa kokonaan.
  • Reiman ulkovaatteet ovat melko kalliita, mutta tähän asti kestäneet käyttöä hyvin.
  • Didriksonin sadevaatteet kestäneet käyttöä hyvin, hintatasoa en osaa arvioida. Valitsin merkin myrkyttömyyden ja käyttötestin perusteella.
  • Rukka-merkkiset saderukkaset taas eivät pitäneet vettä, eikä merkki läpäissyt taannoista testiä myrkkyjen osalta.
  • Name It: laatu ja kestävyys täysin sattuman varassa. Jotkut vaatteet kestäneet monta vuotta, toiset hajoavat parin pesun jälkeen. Hinta on halpa, mutta etukäteen ei voi tietää mitä saa.
  • Lisätty jälkikäteen! Bogi: aika hyvä hinta-laatusuhde, mutta valmistusmateriaalit pitää tarkistaa ennen kuin ostaa. Laatu nimittäin vaihtelee jonkin verran, ei tosin yhtä paljon kuin esim. NameIt.

Tässä muutamia omia kokemuksia, entä teillä? Ilmiantakaa kommenteissa sekä hyvät että huonot merkit!

… ja heti meni pieleen.

Olin ostoksilla. Sitten istuin tyytyväisenä ratikassa matkalla kotiin, kun tajusin äkkiä pitäväni sylissä upouutta muovikassia. Ei näin! Tiukassa istuu vanhat tottumukset. Aamulla oli tiedossa, että tänään menen kauppaan, mutta en silti tajunnut ottaa omaa kassia mukaan. Mikään hälytyskello ei soinut vielä kassallakaan. Vasta kotimatkalla havahduin.

Tämä paasto on kyllä hyvä, siis tässä merkityksessä että joutuu haastamaan omia valintoja ja tottumuksia. Ihmisellä on taipumus mennä täysin automaattiohjauksella, ellei erikseen ala kiinnittää huomiota. Otettua muovikassia en saa enää pois, mutta kompensoin pikkuisen käymällä kotimatkalla vielä ruokakaupassa, ja pakkaamalla ne ostokset siihen samaan kassiin. Lisäksi tämä oli hyvä opetus siitä, että valppaana on oltava, muuten menee pieleen ennen kuin huomaakaan.

Toivottavasti teillä muilla menee paremmin, millä teemalla sitten olettekaan liikkeellä!