Viikon vinkit: muovipusseja, ikuiset lakanat sekä kampanja halvinta vastaan

Tässä on aika laaja juttu muovipussien käytön vähenemisestä ruokakaupoissa. Jutusta käy hyvin ilmi, että myös kaupalla on vastuu: jos tarjolla on biopusseja, ihmiset valitsevat niitä tavallisten sijasta. Yhä useampi asiakas myös kantaa omaa kestokassia mukanaan, ja jättää muovikassin ostamatta. Oletteko te huomanneet eroa nyt, kun monissa kaupoissa ei niitä pikkupusseja enää tyrkytetä? Itse en ole huomannut juuri mitään. Omasta kassista on muodostunut niin vahva rutiini, ettei muovikasseille ole ollut tarvetta sitten viime raportin. (YLE)

Tässä on mahtava uutinen! Finlayson on lanseerannut lakanat, joiden luvataan kestävän koko eliniän. Materiaali, valmistustapa ja yksityiskohdat on mietitty siten, että lakanat kestävät pesua ja kulutusta ainakin 50 vuotta. Kun seuraavan kerran ostan uudet lakanat, tämä on todella vahvasti harkinnassa. Tykkään Finlaysonista koko ajan enemmän. Yrityksellä on todella hyvä ote yhteiskuntavastuun suhteen, ja tuoreita ja rohkeita ideoita. Selkeä edelläkävijä! (IL)

Finnwatch on lanseerannut sekä kuluttajille että kunnallisvaaliehdokkaille suunnatun kampanjan, jonka tarkoitus on kiinnittää huomiota vastuulliseen ostamiseen. Kampanjan nimi on En osta halvinta, ja sehän sopii tähän ostolakkoon kuin nenä päähän. Kun katselin bussipysäkillä mainoksia paidoista, jotka maksavat alle 5 euroa, mietin mielessäni muutamaa asiaa: jos paita on noin halpa, kauanko se voi kestää hyvänä käytössä? En ole vielä törmännyt halpaan ja hyvälaatuiseen puuvillaan. Jos paita on noin halpa, missä oloissa se on tehty? Kun miettii että tuossa summassa on mukana koko tuotantoketju logistiikkoineen ynnä muineen, ja vielä jää katettakin, tuntuu tuotantokustannus aivan käsittämättömältä. Näitä asioita olen muutenkin miettinyt nyt entistä enemmän tämän ostolakon myötä. Kun en enää juokse hinnan perässä, voin halutessani helposti panostaa myös laadukkaaseen tuotantoketjuun. Itse asiassa olen vapaa ostamaan ihan mitä vaan, mihin käteisvarani riittävät! Vapaus! (M&M)

Hyvää asiakaspalvelua Reimalla

Kuopuksen talvihaalari väsähti talven viime metreillä. Muuten virheettömään haalariin tuli ihmeelliset reijät lahkeiden sisäsaumoihin. Kyse ei ollut kulumasta vaan kankaaseen tuli jonkinlainen palkeenkieli heti sauman viereen. Itse asiassa vaikutti siltä, että sauman teippaus (tai liimaus, mikälie) oli jotenkin kovettanut kangaan ja siksi se meni rikki siitä vierestä. Molemmissa lahkeissa oli samanlaiset, noin sentin kokoiset reijät.

Nykymaailmassa palautteen lähettäminen on helppoa, joten otin viasta kuvan ja lähetin Reimalle. Kysyin onko kyse normaalista kulumisesta vai jostain muusta. Haalaria oli kuitenkin käytetty jo monta kuukautta, ja olin pessyt sen yksi tai kaksi kertaa, pesuohjetta toki noudattaen. Ilahduin siitä, että asiakaspalvelu vastasi nopeasti ja totesi reijät heti valmistusvirheeksi. Asiaa selvitettiin vielä hetki, jonka jälkeen Reima tarjosi minulle erittäin kohtuullista korvausta viallisesta haalarista.

Korvauksena oli lahjakortti Reiman verkkokauppaan, josta olin haalarin alunperin ostanutkin. Minulle tämä sopi oikein hyvin, sillä yleisesti ottaen kokemukseni tuon firman tuotteista ovat positiivisia. Tämä haalari oli ensimmäinen, jossa olin havainnut vikaa, eikä missään muussakaan vaatteessa ole ollut ongelmia. Palvelu oli alusta loppuun erittäin ystävällistä ja ripeää, eikä kokemustani kyseenalaistettu millään tavalla. Pidin myös siitä, että korvausta tarjottiin ilman, että sitä erikseen pyysin. Tästä kokemuksesta voi antaa Reimalle täydet pisteet.

Olen kuullut myös toisesta tapauksesta, jossa talvihaalarissa on ollut sama ongelma. Mutta tämä ei silti horjuta uskoani Reiman laatuun, koska yleiskokemukseni tästä merkistä on niin positiivinen. Olin myös todella tyytyväinen, kun sain lahjakortin käytettyä verkkokaupan alessa, josta tietenkin tarkanmarkan ihmisenä hankin uuden haalarin ensi talvelle 50% alennuksella. Lastenvaatteiden organisointi on rasittavaa, mutta jos saa välttämättömyyden hankittua hyvissä ajoin ja halvalla, niin voi taputtaa itseään olalle ja kehua hyvästä työstä.

Nyt minulla on enää yksi ongelma: mitä ihmettä teen sille vanhalle haalarille? Se on meille liian pieni. Siisti, puhdas ja muuten virheetön haalari, paitsi että molemmissa lahkeissa on ne pienet reijät. Ne eivät haittaa muuten, paitsi heti jos on märkää. Kehtaako tuollaisen laittaa kierrätyskeskukseen? Äh kun en jaksaisi taas tätä pähkäilyä! Ehdotus Reimalle: perustakaa sellainen systeemi, jossa otatte vanhat käytetyt vaatteenne takaisin, ja sitten hyödynnätte ne jotenkin fiksusti, esimerkiksi uusien vaatteiden materiaaleina. Uskollinen asiakas kiittää.

HSY osallistuu muovikeskusteluun

Minusta on aina ilahduttavaa, kun jokin julkinen toimija osallistuu keskusteluun asiakkaiden kanssa, ja vielä tekee sen hyvin. Tänä aamuna HSY oli lisännyt oman kommenttinsa muovinkeräyksestä käytyyn keskusteluun. Näin he kirjoittivat:

”Terveiset HSY:stä, bongasimme tämän keskustelun ja jos sopii, kommentoimme sitä omasta puolestamme pääkaupunkiseudun ja Kirkkonummen näkökulmasta.

Muovipakkausten keräyksestä kierrätyspisteissä vastaa Suomen Pakkauskierrätys RINKI Oy. Se on määritellyt muovipakkauspisteiden lukumäärän. HSY:n kierrätyspisteet liitettiin osaksi Ringin verkostoa vuoden 2016 alussa. Näin siksi, että uuden pakkausasetuksen myötä vastuu kuluttajapakkausten keräämisestä siirtyi tuottajille (=teollisuudelle ja pakkaajille).

Muovinkeräyksen alkaminen taloyhtiöissä hämmentää ilmeisen monia. Aloitamme siis toukokuussa muovipakkausten keräyskokeilun niillä pääkaupunkiseudun ja Kirkkonummen kiinteistöillä, jotka ovat tähän asti olleet energiajätekeräyksemme asiakkaita. Keräys ei ole kuitenkaan pakollista, joten kannattaa tarkistaa omalta isännöitsijältä, onko oma taloyhtiö mukana keräyksessä. Korvaamme kevään ja kesän aikana taloyhtiöiden energiajäteastiat muovipakkausten keräysastioilla. Lisäinfoa löytyy nettisivuiltamme, http://www.hsy.fi/muovipakkaukset. (Täytyypä muuten ottaa meidän nettisivut syyniin, josko muovinkeräysasia saataisiin paremmin näkyviin. Kiitos palautteesta!)

Käynnistimme energiajätteen keräyksen kymmenisen vuotta sitten tilapäiseksi palveluksi. Tuolloin pääkaupunkiseudulla ei ollut laitosta, jossa jätettä olisi voinut hyödyntää energiaksi. Energiajäte kuljetettiin Lahteen kaukolämmön ja sähkön tuotantoon. Nyt kuljetamme energiajätteen samaan paikkaan kuin sekajätteen eli Vantaan Energian jätevoimalaan. Muovipakkaukset kerätään sen sijaan uusien tuotteiden raaka-aineiksi.

Toivottavasti nämä selostukset avaavat asiaa vähän. Kannattaa muuten seurata meitä Twitterissä ja Facebookissa, jos kierrätys- ja ympäristöasiat kiinnostavat! Ja palautetta ja kysymyksiä otamme tietysti aina mielellämme vastaan.”

Täytyy sanoa, että minulta on mennyt tuo taloyhtiöiden muovinkeräys aivan ohi. Meillä oli aikanaan energiajäte, joten ilmeisesti nyt sitten ilmestyy jossain vaiheessa muovinkeräys. Se on kyllä sitten niin, ettei muovin lajittelua voi siinä vaiheessa enää mitenkään välttää. Olen hyvin ilonen että näin on. Toisaalta harmittaa, että tämä on tällaista tempoilua. Voisin kuvitella, että jos ei ole asiaa aktiivisesti seurannut, saattaa lajitella vähän miten sattuu, kun systeemit muuttuvat näin nopsaan. Mutta viime kädessä tärkeintä on, että mahdollisimman iso osa jätteestä menee uudelleen käytettäväksi.

Lisää kokemuksia kotiinkuljetuksesta

Olen jatkanut ruokakaupan kotiinkuljetusten käyttämistä, ja testaillut nyt yhteensä kolme kertaa Citymarketin palvelua. Viime viikolla mokasin, ja jouduin maksamaan turhan paljon kuljetuksesta, sillä olin tilaukseni kanssa liian myöhässä. Toisaalta jos olisin ollut supernopea, olisin onnistunut saamaan ruoat vielä samana päivänä, mutta luotin liikaa siihen, että pari tuntia sinne tai tänne ei tunnu missään.

Eilen sain sitten uuden kuorman, ja tällä kertaa moka oli toimittajan puolella. Olin aloittanut tilauksen edellisestä virheestä oppineena hyvissä ajoin, jotta sain varmasti haluamani toimitusajan. Olin myöhemmin kirjautunut uudelleen sisään, ja täydentänyt listan loppuun. Siinä vaiheessa kun tavarat tulivat, kävi ilmi että tilauksia olikin kaksi. Ensimmäinen tilaus sellaisenaan, sekä täydennys omanaan. Muuten hyvä, mutta ekan tilauksen tuotteet olivat tässä jälkimmäisessä edelleen mukana. Sain siis yllättäen neljän maitolitran sijasta kahdeksan litraa, ja niin edelleen.

Soitin samantien asiakaspalveluun, jossa oikein asiallinen henkilö rupesi selvittämään ongelmaa. Lopputulos oli kannaltani todella hyvä, sain hyvityksen niistä tuplana tulleista ostoksista, eikä niitä tultu hakemaan pois. Ei siis todellakaan mitään valittamista, vaikka tilausohjelma ilmeisesti olikin tökkinyt. Tai voihan olla että minäkin olin onnistunut jotenkin säheltämään. Jatkossa kuulemma kannattaa olla turhia muokkailematta, ja vain tehdä tilaus yhdellä kerralla valmiiksi.

Jos nyt haluaa kritiikkiä antaa, niin noissa nettisivuissa olisi pientä kehittämisen varaa – luulisin että tilaukset olisi mahdollista lukita esim. 2h ennen kuin keräily alkaa, niin ettei tällaisia sekaannuksia pääse syntymään. (Keskon arvio oli, että luultavasti tavarat olivat jo keräilyssä kun aloin muokata listaa.) Samoin poistaisin ne ”suosituimmat tuotteet”, jotka peittävät omat hakutulokset, ne ovat ärsyttäviä. Sen sijaan nyt, kun olen oppinut käyttämään nettisivuja paremmin, olen löytänyt tuotevalikoimista sellaisia juttuja, joita en aluksi löytänyt. Ilmeisesti osaan hakea niitä nyt paremmin.

Kaiken kaikkiaan Keskon asiakaspalvelusta tuli sellainen fiilis, että he todella haluavat pitää minut asiakkaana jatkossakin, ja tällaisilla ratkaisuilla se kyllä onnistuu. Hassuna yksityiskohtana edellisessäkin tilauksessa oli jotain liikaa – pieni suklaapatukka, jota en ollut tilannut ollenkaan. Jäi epäselväksi, oliko se kampanjatuote vai keräilijän virhe. Toisaalta jos tätä menoa jatkuu, Citymarketin ruokatilaukset alkavat käydä suorastaan edullisiksi….

Arvelin etukäteen, että S-ryhmän systeemi toimisi lopulta paremmin, mutta nyt olen hieman kallistumassa K-ryhmän puoleen. Jos vaan Prisma ulottaisi kotiinkuljetuksen meille saakka, niin siinä voisi olla vakava kilpailija, mutta toistaiseksi Cittari menee kuitenkin niukasti edelle.

Sekalaisia aatoksia tautituvalta

Mahatauti on jälleen meillä kylässä, joten päivitystahti ei ole kummoinen. Voin kuitenkin listata viime aikojen poistot:

  • Tyhjä sampoopullo kylppärin kaapista. On mysteeri miksi sitä on säilytetty.
  • Muutamia vaatteita lahjoitettu pois (menivät edelleen käyttöön).
  • Lapsen nokkamukin mukiosa, kaikki muut osat kadonneet.
  • Kenkäpussi, joka oli heitettävä roskiin. Pussin sisäpinta oli ruvennut murenemaan niin, että kaikki mitä pussiin laittoi, peittyi punaiseen silppuun. Kiusallinen ominaisuus, jota ei voi korjata. Pussi oli muuten Marimekon.
  • Pari loppuun kulutettua tiskiharjaa ja nilkkasukkaa.

Lisäksi on jonkin verran loppunutta kosmetiikkaa, jotka tosin on korvattu samantien uusilla vastaavilla tuotteilla. Koska aivoni eivät juuri nyt kykene kovin koherenttiin ulosantiin, niin voin tässä samaan syssyyn jutella kosmetiikasta vähän enemmänkin. Olen löytänyt luonnonkosmetiikkasarjan, josta pidän: Estelle & Thild. Olen kokeillut erilaisia tuotteita sarjasta, tähän asti kaikki ovat sekä sopineet iholleni, että miellyttäneet muutenkin. Pidän näistä jopa enemmän kuin EkoPharman tuotteista. Tuoksut ovat mietoja ja käyttökokemus hyvin samanlainen kuin normikosmetiikallakin. Hinta ei ole mielestäni ihan halpa, mutta INCEjä lukiessa tulee hyvä mieli.

Hiustenhoitotuotteista olen puolestaan testannut Korresin sampoota (Aloe&Dittany), ja tykkään siitä ihan älyttömästi! Seuraavaksi testaan myös saman sarjan hoitoainetta, kunhan saan loppuun Laveran ruusu-hoitoaineen, joka on muuten huono. Korres ei ole sertifioitua luonnonkosmetiikkaa mutta käsittääkseni aika lähellä kuitenkin.

Korkeella

Nyt seuraa maksamaton mainos. Helsingin hauskin ulkoilupaikka koko perheelle on tällä hetkellä ehdottomasti Mustikkamaalla sijaisteva puissakiipeilypuisto. Se on ihan mahtava paikka!

Konsepti on sellainen, että keskelle metsää on rakennettu erilaisia ratoja, joissa edetään puusta toiseen kiipeilemällä, tasapainottelemalla ja vaijeria myöten laskemalla. Pienemmille on kolme rataa, ja yli 130cm pituisille viisi rataa. Pienten radat kulkevat noin metrin korkeudella maasta. Lapsilla on turvavaljaat ja kypärä, ja vaikka ote pettäisi, valjaat estävät putoamisen. Radat ovat vaikeusasteiltaan erilaisia ja tarkoitus on, että aikuinen kulkee pienen kiipeilijän mukana ja auttaa tarvittaessa.

Isojen radat kulkevat noin 4-10 metrin korkeudessa. Myös aikuisilla on valjaat ja kypärä, ja valjaiden turvavaijerit on suunniteltu siten, että radalla on mahdotonta liikkua ”irrallaan”. Systeemi vaikutti varsin aukottomalta, latvuksista ei pääse putoamaan vahingossa eikä tahallaan. Näistä radoista kolme oli sellaista keskivaikeaa, ja kaksi varsin haasteellista.

Minä kiipeilin sunnuntaina aikuisten radat läpi, ja lapsi puolestaan pääsi toteuttamaan vahvaa kiipeilyviettiään pienten radoilla. Me molemmat olimme aivan innoissamme. Kiipeilypuisto voittaa mielestäni mennen tullen erinäiset sisäleikkipaikat. Siellä saa olla ulkona raittiissa ilmassa ja luonnossa, tulee mielekästä liikuntaa, joutuu keskittymään ja vaivaamaan päätään. Saa onnistumisen elämyksiä ja välillä vähän jännittää. Miljöö on todella epäkaupallinen noihin sisäleikkipaikkoihin verrattuna. Ei ole hälinää, ei  mainoksia eikä taustamusiikkia. Lapset kyllä kiljuvat, mutta koska ollaan ulkona se ei haittaa ollenkaan.

Sanoisin, että pienten radat sopivat parhaiten alle kouluikäisille. Korkeille radoille voi mennä varmaan minkä ikäinen tahansa, kunhan pituusvaatimus täyttyy. Muistaakseni alle 11-vuotiailla piti kuitenkin olla aikuinen mukana kiipeämässä. Yläilmoissa näkikin paljon vanhempia kiipeilemässä lastensa kanssa, ja sivusta seurattuna vaikutti siltä, että kokemus oli hienosti lapsia ja aikuisia yhdistävä. Kaikilla näytti olevan kivaa. Minä sain kiipeillä yksin, ja se oli ihanaa. Nopeasti iskee uskomaton flow-tila päälle, eikä päässä liiku yhtään häiritsevää ajatusta. Sitä paitsi 70 metriä vapaata laskua vaijerin varassa on vain yksinkertaisesti älyttömän hauskaa! Aikuisuus on mielestäni aina ollut aivan turha syy lopettaa leikkiminen.

Aivan halpaa ei tämä huvi ole, radat maksavat 12/21€ per henkilö, mutta tuolla hinnalla saa kiipeillä vaikka koko päivän jos jaksaa. Parikymppiä per nenä tarkoittaa kuitenkin sitä, että jos perheessä on monta isoa kiipeilijää, lasku lähentelee helposti satasta. Toisaalta pienten hinta on aivan kilpailukykyinen sisäleikkipaikkojen kanssa. Radoilla on myös tiettyjä paino- ja pituusrajoituksia, eli alle 90cm mittaiset lapset ja hyvin kookkaat aikuiset eivät valitettavasti pääse kiipeilemään.

Miksi hehkutan tästä täällä, vaikka aihe ei liity blogiin paljon mitenkään? No, ensinnäkin siksi että olen tästä niin innoissani, ja toiseksi tässä on loistava aineeton lahjaidea, niin aikuisille kuin lapsillekin. Paikka on auki vielä lokakuun ajan, ja sitten taas keväällä kun lumet ovat sulaneet. Menkää siis ihmeessä vielä kun ehtii.

Onko kukaan muu käynyt kokeilemassa kiipelemistä? Oliko teillä yhtä hauskaa kuin minulla?

Kesäistä kulutusta

Viime aikoina loppuun kuluneista tuotteista huomaa että on kesä. Mattojen pesussa sain vihdon käytettyä vuosikausia siivouskaapissa pyörineen mäntysuovan. En enää edes muista miksi meillä oli mäntysuopaa, sillä en ole tarvinnut sitä ainakaan neljään vuoteen. Kyseessä on niin harvoin tarvittava tuote, että en osta uutta tilalle ennen kuin sitten vasta kun akuutti tarve ilmenee.

Lisäksi olen kuluttanut loppuun yhden aurinkorasvan, mikä vähentää puheleiden määrää kylppärin kaapissa. Uutta ei tarvitse ostaa, sillä taannoisen jämäinventaarion tuloksena puolivajaita aurinkotuotteita löytyi useita. Lisäksi kului loppuun Acorellen sokerointivaha – tuote jota voin lämpimästi kehua.

Siivouspuolella olen kuluttanut loppuun useamman Methodin tuotteen, mutta niitä ei varmaan lasketa koska olen korvannut ne samanlaisilla uusilla. Olen ollut hyvin tyytyväinen Methodin tuotteisiin ja luulen että pysyttelen niissä jatkossakin. Aineet tuoksuvat hyvältä ja ovat yhtä tehokkaita kuin ”tavallisetkin” siivousaineet. Kokeilin Maison Belle (tai jotain sinne päin) tiskiainetta, mutta mielestäni se ei irrota rasvaa toivotulla tavalla. Methodillakin on tiskiaine, mutta toistaiseksi mennään LV:llä, jota puoliso turhautuneena osti Maisonin tilalle. Pitäisi vielä keksiä joku hyvä tapa käyttää se huono tiskiaine pois.

Mainio mattokauppa Else

Eteisen lattialla oli pitkään kaksi tummanruskeaa sisal-mattoa. Niissä oli kaksi ongelmaa: väri ja muoto. Tumma väri teki muutenkin ahtaasta eteisestä entistä pimeämmän. Muoto-ongelma liittyi taas siihen, että mattojen reunat sattuivat juuri samaan kohtaan, jonne välioven piti aueta. Vuosien aikana reunat olivat lähteneet rullautumaan, ja viime aikoina ovi jäi aina ärsyttävästi jumiin. Samalla kun uudistin eteisen sisustusta ja säilytysratkaisuja, päätin korjata myös matto-ongelman.

Uudelle matolle oli aika paljon vaatimuksia. Sen piti olla väriltään vaalea, mutta sellainen ettei jokainen tahra heti hyppäisi silmille. Materiaalin piti olla niin kurankestävää, että vesi ei pääsisi läpi pilaamaan parkettia. Maton piti silti olla tarpeeksi ohut, jotta ovi mahtuu kääntymään ja tietysti mahdollisimman helppohoitoinen muutenkin. Eikä niitä saumoja saanut tulla oven tielle, mieluiten ei minnekään. Käytännössä halusin siis mittojen mukaan leikatun kuramaton, joka ei näytä kuramatolta.

Sattumalta ratkaisu tuli vastaan Hesarin sivulla mainoksen muodossa. Bongasin mattokauppa Elsen mainoksen, jossa kehuttiin valikoimaa ja sitä että matot saa teettää omien mittojen mukaan. Nettisivut olivat kuitenkin hyvin yleisellä tasolla, joten piti mennä liikkeeseen katsomaan. Else sijaitsee Helsingissä Herttoniemessä, ja sen valikoima osoittautui hyvin monipuoliseksi. Sain liikkeestä erinomaista palvelua. Kriteerini täyttäviä vaihtoehtoja on monia erilaisia. Väri-, materiaali- ja hintahaitari oli laaja, joten valinnanvaraa riitti. Sain viikonlopuksi viisi erilaista mallipalaa kotiin kokeiltavaksi. Se osoittautui hyödylliseksi, sillä alunperin kaavailemani väri ei sopinutkaan lattian väriin. Samalla sain varmistuksen siitä, että uusi matto mahtui helposti oven alle.

Olin piirtänyt eteisen lattiasta kuvan ja merkinnyt kaikkien sivujen mitat millin tarkkuudella. Eteisemme ei suinkaan ole symmetrinen, vaan pikemminkin sokkeloinen. Haluamassani palassa oli siis yli 10 kulmaa (en valehtele), lyhyin pätkä oli 2,2 cm, pisin yli 150 cm. Hankalan mallinen pala ei kuitenkaan ollut mikään ongelma, sen leikkaaminen yhdestä kappaleesta onnistuisi kuulemma helposti. Sanomattakin oli selvää, että olin jo tässä vaiheessa valmis tekemään kaupat. Sovimme vielä, että kaksi sivua kantattaisiin erikseen, jotta käytäville tulevat reunat olisivat siistit. Muuten matto jätettiin kanttaamatta, sillä muut reunat tulivat aivan seinään kiinni. Halusin myös jättää sen mahdollisuuden, että mattoa voisi itse leikata, siltä varalta että liikkeessä tehtävä leikkaus ei osuisikaan kohdalleen.

Toimitusaika oli tasan viikko. Tein tilauksen maanantaina, ja viikon päästä maanantaina sain tekstarin, että matto oli noudettavissa. Kotona matto osoittautui täydelliseksi. Kanttaukset ovat huolitellut, ja matto asettui mittojensa puolesta juuri niin kuin pitikin. Vaalea väri avartaa koko eteisen, ja sama vaikutus on sillä että matto on nyt yksi yhtenäinen kappale. Ainoastaan yhdellä sivulla on parinkymmenen sentin matkalla noin 5 mm liikaa leveyttä. Käytännössä tämä ei haittaa mitenkään ja syy on siinä, että kyseinen seinä on vino, eikä mittaukseni ole siinä onnistunut täydellisesti. Itse maton mitat ovat kyllä ne mitkä olin tilannutkin.

Voin tämän kokemuksen perusteella suositella mattokauppa Elseä lämpimästi. Palvelu oli asiantuntevaa ja hyvää, toimitusaika se mitä luvattiin ja ainakin tässä tapauksessa asiakkaalla oli paljon valinnanvaraa. Vaikutti siltä, että kaupasta saa maton mihin tahansa tilanteeseen, sillä valikoima ylettyi näistä kuramatoista design-tuotteisiin. On tosi mukava törmätä uuteen liikkeeseen, joka toimii näin  hyvin. Onko joku muu ostanut Elsestä mattoa?

Kaikenlaisia kehuja

Huomasitteko, että myös Uusioaines osallistui lasinkierrätyskeskusteluun? Jos ette, käykää lukemassa heidänkin kommenttinsa. Lainaan sitä tähän osittain, käykää lukemassa koko kommentti keskustelun lopusta:

Kuumuutta kestävä lasi tunnetaan myös nimillä: boorisilikaattilasi, Heat resistant glass, visionware, keraaminen lasi, lasikeramiikka sekä tuotemerkeillä Pyrex, Jena, Duralex. Jos lasi sietää nopeita lämpötilan vaihdoksia rikkoutumatta, se on booripitoista kierrätyskelvotonta lasia kuten esim. glögilasit ja kahvilasit. Mutta tosiaan juomalaseja on lukuisia kuten valmistajiakin, on selkeiden ohjeiden antaminen mahdotonta, jolloin on päädytty rajaamaan ne pois kierrätyksen parista. Sulamisongelmat tuntuvat lasinsulattajan uunissa ja kierrätys menettää merkitystään.

Kehuja siis HSY:lle ja Uusioainekselle aktiivisesta osallistumisesta ja asioiden selventämisestä. Tällaista dialogin pitäisi ollakin julkisen tahon ja asiakkaiden välillä.

Haluaisin kehua myös suomalaista kaappivalmistajaa nimeltä Lakeus. Päädyin tähän valmistajaan Helsingin Liukuovi Centerin suosituksesta, ja olen ollut todella tyytyväinen. Lakeuden kaapistot valmistetaan Suomessa Kauhajoella, tähän asti en ole huomannut mitään laatuongelmia, ja heidän asiakaspalvelunsa oli todellakin erittäin hyvää. Lisäksi hinta oli mielestäni varsin kohtuullinen ja toimitusaika lyhyempi kuin kilpailijoilla. Tietyissä asioissa vaihtoehtoja oli vähemmän kuin kilpailijoilla, mutta löysin itseäni miellyttävät vaihtoehdot helposti. Voin suositella. Myöskään Liukuovi Centerin toiminnasta ei ole mitään huomautettavaa.

Reiluuden nimissä on myös mainittava, että aiemmin haukkumani Stockan nettikauppa toimi Hullujen päivien yhteydessä ensimmäistä kertaa niin kuin pitää. Tämä oli kolmas kerta, kun kauppaa käytin, ja vihdoinkin kaikki meni ns. kerralla oikein. Postissa tuli kaikki mitä oli tilattu ja oikealla hinnalla. Testasin tänä keväänä myös Sokoksen verkkokauppaa 3+1 -päivien yhteydessä. Täytyy sanoa, että Sokoksen verkkosovellus on edelleen merkittävästi parempi kuin Stockan, mutta molemmat onnistuivat lähettämään tilatut tuotteet oikein. Tämä kai lienee minimivaatimus ylipäätään, mutta Stockan kanssa asioidessa olin tottunut siihen, että tilaukset täytyy tarkistaa itse huolellisesti.

Selvyys lasinkeräykseen

HSY:llä on kuulkaa hyvä asiakaspalvelu. Soitin sinne eilen, kun juomalasien kierrätys jäi vaivaamaan mieltä. Asiakaspalvelu lupasi selvittää vastauksia kysymyksiini tarkemmin ja palata asiaan. Tänään minulle soitettiin ja sain perusteellisen selvityksen lasinkeräyksestä pääkaupunkiseudulla.

HSY:n keräämä lasi toimitetaan eteenpäin Forssaan yritykselle nimeltä Uusioaines. Uusioaines käsittelee kerätyn materiaalin niin, että se kelpaa raaka-aineeksi esim. lasivillan ja uusien pakkausten valmistamiseen. HSY:n ohjeet kierrätyksestä tulevat suoraan Uusioainekselta, ja ne perustuvat siihen miten lasi jatkokäsitellään.

Ja nyt tulee olennainen pointti: juomalaseja ei saa laittaa lasinkeräykseen. Lasinkeräykseen saa HSY:n alueella laittaa vain pakkauksia (pulloja ja purkkeja), jotka on tarkoitettu elintarvikkeiden säilytykseen. Esimerkiksi hillopurkit, mehupullot, soijapullot, pilttipurkit ja lasiset säilykepurkit (esim. oliivit, suolakurkut jne.) voi laittaa lasinkeräykseen. Kaikki muu lasi kuuluu sekajätteeseen!

Syy tähän on se, että lasista ei näe päältäpäin, miten se on valmistettu. Kun lasi sulatetaan uudelleenkäsittelylaitoksella, väärää ainesta olevat sirpaleet eivät sulakaan samassa lämpötilassa, ja prosessi menee sekaisin. Kun keräyslasi vielä rikkoontuu jo matkalla, ei yksittäisestä sirpaleesta voi mitenkään päätellä, onko se keräyskelpoista vai ei.

HSY:stä todettiin, että tässä esimerkkitapauksessa joka koski Iittalan kartiolasia, poikkeuksen ehkä voisi tehdä, koska valmistaja on suomalainen ja asiakaspalvelulla on mahdollisuus varmistaa suoraan tehtaalta, millaisesta lasista on kyse. Mutta juomalaseja on tuhansittain, eikä varmaa mahdollisuutta selvittää asiaa usein ole, joten riskiä ei kannata ottaa.  En laittaisi esim. Ikean laseja kierrätyslasin joukkoon, sen verran epämääräisiä vastauksia Ikealta sain. Se, että esim. ulkomainen valmistaja sanoo lasin olevan kierrätyskelpoista ei vielä tarkoita sitä, että lasin voi kierrättää Suomessa. Lasia voidaan käsitellä eri tavoin, ja eri alueilla vaatimukset voivat olla erilaisia. Tämä koskee myös Suomea. Asia pitää siis todella aina selvittää oman alueen jätehuollosta, jos laseja haluaa lasinkeräykseen laittaa.

Selvisi myös, mitä kuuman kestävä tarkoittaa. Termi ei ole paras mahdollinen, sillä siinä viitataan lasin sulamislämpötilaan. Myös elintarvikelasi kestää kuumaa tiettyyn pisteeseen saakka, mutta kuuman kestävä eli ns. keraaminen lasi vielä paljon enemmän. Tämä käy käytännössä ilmi vasta siellä uudelleenkäsittelylaitoksessa, kotioloissa sitä ei päältäpäin näe. Arkijärjellä voi tosin päätellä, että uuninkestävät astiat ja ne kahvipannut kuuluvat tähän sarjaan, mutta monet juomalasit tosiaan ovat samaa materiaalia myös. Siksi toinenkin nyrkkisääntö on paikallaan: älä laita ruokailu- tai ruoanvalmistusastioita lasinkeräykseen.

Ydinasiat ovat siis tässä:

  • Lasinkeräykseen vain elintarvikekäyttöön tehdyt pullot ja purkit
  • Astiat sekajätteeseen, samoin kaikki muukin lasi.
  • Jos haluat varmistua, voiko yksittäisen juomalasin kierrättää, selvitä todellinen materiaali valmistajalta, ja tarkista oman alueesi jätehuollosta, miten lasi jatkokäsitellään.
  • Jos yhtään epäilyttää, laita lasi sekajätteeseen. Et ainakaan aiheuta mitään ongelmia.
  • Toisaalta kaikki keräykseen kelpaava lasi kannattaa ehdottomasti kierrättää. Lasin laatu ei kierrätettäessä heikkene, vaan sitä voidaan käyttää ja kierrättää uudelleen käytännössä ikuisesti.

Uusioaineksen nettisivuilla on hyvää selkokielistä asiaa tästä aiheesta, mikäli jotakuta kiinnostaa. Uskoisin, että yritys käsittelee myös muualta kuin pääkaupunkiseudulta tulevaa lasia, joten sikäli ohjeet lienevät osuvia myös muilla paikkakunnilla. Kiitos myös HSY:n nopealle ja asiantuntevalle asiakaspalvelulle! HSY:ssä kiinnostuttiin Iittalan vastauksesta siinä määrin, että he rupesivat itse selvittämään, oliko asia tosiaan tarkistettu tehtaalta saakka. Minä taas olen oppinut parin päivän aikana runsaasti uutta, toivottavasti tästä selvityksestä on ollut iloa myös teille lukijoille.