Kuinka koti pysyy siistinä: parhaat vinkit

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kaiken perustana on vankat rutiinit. Siisteys pysyy, kun jatkuvasti siistii, eikä sotkua päästä syntymään. Rutiinien lisäksi on muutama yksinkertainen keino, jotka saavat myös kodin näyttämään siistimmältä. Siisteys on nimittäin myös mielikuva-asia. Samat tavarat eri tavoilla säilytettyinä voivat näyttää siistimmältä tai sotkuisemmalta.

Tyhjä taso on siisti

Jos tason haluaa pysyvän tyhjänä, sille ei saa koskaan laittaa mitään. Laittoipa tasolle mitä tahansa, se pian vetää puoleensa jotain muuta, ja pian tyhjällä tasolla onkin kasa, pino tai kokoelma sälää, joka sille ei kuulu. Näin ollen ainoa keino, jolla tyhjät ja seesteiset hyllyt, pöydät ja tasot pysyvät tyhjinä ja seesteisinä, on niiden jatkuva tyhjentäminen. Jos pöydälle laskee jotain, mikä ei sille kuulu, se pitää poistaa saman päivän aikana. Tämä on karu mutta kiertämätön fakta.

Lattioilla ei pidä säilyttää mitään, jos se suinkin on mahdollista. Jos lattialla on tavaraa, joka selvästi ei sinne kuulu, tulee vaikutelmasta heti sotkuinen. Siisteyden illuusio syntyy siitä, että kaikki vaakatasot, mukaanlukien lattiat, ovat mahdollisimma tyhjät. Oma keinoni on ripustaa kaikki mahdollinen naulaan tai nostaa hyllylle. Meillä on niin korkea kenkähylly, että ylin hylly onkin  jo taso, jonne laitetaan avaimet ja posti. Kaikki muut hyllyt ovat täynnä kenkiä. Niitä mahtuu  hyllyyn lukuisia pareja, ja ne ovat kaikki pois lattialta. Samoin olen kiinnittänyt koukkuja joka paikkaan, jotta voin nostaa tavarat pois lattialta roikkumaan. Näin kannattaa tehdä myös varastotiloissa, joiden käytettävyys paranee merkittävästi, kun lattia on mahdollisimman tyhjä.

Esimerkiksi sateenvarjot roikkuvat meillä seinällä. Neljä koukkua päällekäin, noin 20cm leveässä tilassa.

Laita tavaroiden ympärille aidat

Sekalaiset tavarat näyttävät siistimmiltä, jos ne ovat rajattu konkreettisesti. Siksi suosin tarjottimia ja koreja. (Siksi myös säilytän kaikki siistit pahvilaatikot, koska säilyttimiä tarvitaan aina.) Mitä pienemmästä sälästä on kyse, sitä sotkuisemmalta se näyttää irrallaan. Sen sijaan sama tavara kopassa tai tarjottimella näyttää vähintäänkin siistimmältä, parhaimmillaan harkitulta yksityiskohdalta sisustuksessa. Lisäetuna on, että tavarat löytyvät, kun ne ovat yhdessä paikassa. Esimerkkejä tällaisesta omasta kodistani: avainkulho eteisessä, hedelmätarjotin keittiössä, iso tarjotin olohuoneen pöydällä, jolle voi nostaa kaikki lehdet ja kirjat, penaali, kippo koruille makuuhuoneessa. Esimerkiksi penaali on loistava keksintö. Tietokone, jonka ympärillä on valikoima kirjoitusvälineitä, liimalappuja ja käsirasvoja näyttää sekaiselta, mutta samat tavarat siistissä penaalissa näyttää tietokoneen vieressä siistiltä. Toinen klassinen vinkki on lelukori olohuoneessa, jos perheessä on pikkulapsia. Levällään olevat lelut on helppo nakkoa yhteen koppaan, jolloin lattia vapautuu ja näyttää taas siistiltä.

Tämän korin sisällä on piilossa modeemi ja johtoja.

Toinen vinkki on määrätä tavaroille alueet, joilta ne eivät saa poistua. Esimerkiksi makuuhuoneessa minulla on yksi tuoli, jonka selustalle laitan puolipitoiset vaatteet. Se on ainoa paikka, jossa sellaisia vaatteita säilytän, ja jos tuoli on liian täynnä, täytyy jotain laittaa joko pyykkiin tai takaisin kaappiin, ennen kuin voi ottaa uusia vaihtoehtoja käyttöön. Meillä on myös sääntö, että aikuisten makuuhuone ei ole lasten leikkialuetta, eli sinne ei rakenneta majoja eikä kuskata leluja muutenkaan. Jos joku lelu sinne eksyy, palautan sen saman tien takaisin lastenhuoneeseen. Meillä ei myöskään syödä muualla kuin keittiönpöydän ääressä, joten astioita ei tarvitse kerätä mistään muualta. Tällaisten rajoitusten hyöty on siinä, että tavarat eivät vaella kovin kauaksi, jolloin niiden palauttaminen paikoilleen on helpompaa. Näitä kannattaa miettiä omassa kodissa tarkoituksenmukaisesti. Rajoitukset voivat koskea esim. kirjoja, harrastustarvikkeita, käsitöitä, leluja, astioita, kosmetiikkaa, lehtiä… ihan mitä tahansa.

Jämpti pino on parempi kuin kaikki hujan hajan

Lopuksi on todettava, että siisti pino on parempi kuin että tavarat leviävät sinne tänne. Jos pöydällä on papereita, lehtiä ym., eikä niitä voi juuri sillä hetkellä heittää pois tai karsia, yksinkertaisinta on koota paperit niin siistiin pinoon kuin mahdollista. Isot alle, pienet päälle, samanlaiset yhteen ja kulmat tasan. Tämä on yksinkertainen pikasiivouskeino, silloin kun jokin taso pitäisi saada näyttämään siedettävältä alle minuutissa. Sama koskee vaikka tiskipöytää. Likaisetkin lautaset näyttävät siistimmiltä pinossa kuin levällään. Ylipäätään mikä tahansa näyttää paremmalta suorassa rivissä tai pinossa verrattuna siihen, että kaikki olisi miten sattuu.

Kaiken kaikkiaan sotkun vaikutelma tulee siitä, että tavarat eivät ole hallinnassa. Jos huoneessa näyttää siltä, että mitään ei harkitusti asetettu paikoilleen, vaan jätetty vain satunnaiseen paikkaan, siellä näyttää sotkuiselta. Mutta jos samat tavarat laitetaan pinoon, riviin, tarjottimelle ja koppaan, näyttää siltä että niille on tehty jotain. Tavarat eivät ole vain villinä ympäri huonetta, vaan ihminen on harkiten järjestänyt ne tietyllä tavalla. Tästä syntyy siisteys ja järjestys.

Onko teillä lisää hyviä vinkkejä?

Miten pitää koti siistinä?

Julkaistu , kirjoittanut
12

Kotihäpeästä puhutaan nykyisin aika paljon. Olen ymmärtänyt, että se liittyy erityisesti siisteyteen, tai pikemminkin sen puutteeseen, eikä niinkään siihen, että ihmisiä nolottaisi joku väärän värinen sohva. Kotona on sotkuista, tavaroita on levällään, nyssäköitä nurkissa ja tiskit tiskaamatta. Siisteys tarkoittaa tässä varmaankin jonkinlaista järjestyksen ja puhtauden yhdistelmää, siis että jommassa kummassa tai vähän molemmissa olisi asukkaan silmin parantamisen varaa. Sotkua hävetään ja siksi kotiin ei päästetä vieraita.

Tältä meilläkin välillä näyttää.

Miten kodin saa pysymään siistinä? Miten ylläpitää sellaista järjestystä ja puhtautta, ettei tarvitsisi hävetä? Ensinnäkin pitää laskea standardeja. Useimmissa kodeissa asuminen näkyy, ja niin pitääkin. Mutta jos haluaa tästä huolimatta pitää sellaista järjestystä, ettei jatkuvasti hävetä, sen eteen on nähtävä vaivaa. Koti ei pysy siistinä, ellei sitä jatkuvasti siisti.

Ilana kirjoitti vastikään mainion kirjoituksen huonoista neuvoista, joita kodinhoidon ja kodinraivaamisen suhteenkin jatkuvasti annetaan. Että esimerkiksi ”vie tavarat heti paikoilleen” on huono neuvo, jos alunperinkin on epäselvää, missä se paikka voisi tai edes pitäisi olla. Niinpä sain tästä inspiraation miettiä, mitä minä teen päivittäin, jotta koti pysyisi siistinä. Siis ihan konkreettisella tasolla.

Tällaisia asioita teen joka päivä:

Tuuletan ja petaan sängyn joka päivä. Se tarkoittaa, että herättyä nostan peiton jalkopäähän ja avaan ikkunan. Aamupalan jälkeen käännän tyynyt, vedän peiton paikoilleen ja laitan päiväpeiton sängyn päälle. Meillä ei ole koristetyynyjä, joten niitä ei tarvitse asetella.

Ennen aamupalaa tyhjennän tiskikoneesta puhtaat astiat kaappiin. Aamupalan jälkeen laitan kaikki likaiset astiat suoraan tiskikoneeseen. Tämä toimii vain, jos koneen käynnistää poikkeuksetta joka ilta. Korjaan aamupalan jälkeen kaikki ruuat takaisin jääkaappiin tai kuivakaappiin, roskat (hedelmien kuoret, tyhjät jugurttipurkit ym.) roskiksiin. Sama toistuu illalla ennen nukkumaanmenoa, jolloin kaikki likaiset astiat korjataan tiskikoneeseen ja joka käynnistetään, ja ruuat palautetaan kaappeihin.

Kerran päivässä kerään kaikki likapyykit pyykkikoriin. Perheen aikuiset osaavat tämän homman pääsääntöisesti itsekin, joskus saatan kuitenkin kerätä puolison kuivumassa olleet urheilukamppeet suihkukaapin päältä pyykkikoriin ohimennessäni, enkä hermostu tästä sen enempää. Nuorisolla tilanne ei ole vielä sataprosenttisesti hallussa. Kunhan jälkikasvu vielä vanhenee pari vuotta, ulkoistan heidän oman pyykkihuoltonsa kokonaan heille itselleen, mutta siihen asti noukin lastenhuoneen lattialta vaatteita, jos niitä on sinne jäänyt.

Laitan aina omat vaatteet naulakkoon ja kengät hyllyyn. Lapset eivät aina laita, mutta muistutan aiheesta säännöllisesti. Jos joskus olen jättänyt kengät keskelle eteistä, nostan ne ohi kulkiessa kuitenkin hyllyyn. Päivän jälkeen laitan omat vaatteet joko suoraan pyykkikoriin tai sitten tietylle tuolille sängynpäätyyn. Pyykkikori on makuuhuoneessa, joten matka on lyhyt.

Yritän laittaa roskat aina suoraan roskikseen. Esimerkiksi elintarvikepakkaukset laitan roskikseen, en jätä pöydälle. Kirjekuoret vien suoraan paperikeräykseen, luetut lehdet samoin. Jos sampoopullo tyhjenee käytössä, en laita sitä takaisin hyllyyn vaan nakkaan suihkun viereen lavuaariin, jotta muistan laittaa sen siitä roskiin.

Rutiinit ylläpitävät siisteyttä

Koska haluan, että koti on kutakuinkin siistinä jatkuvasti, kiinnitän näihin asioihin jatkuvasti huomiota. En siis vahdi silmä kovana, että onko jossain joku roska, mutta jos sellainen sattuu silmiin, vien sen roskiin. Vasta-argumentti voisi olla, että eihän sitä ehdi, jos on tekemässä muuta, mutta todella harvoin on oikeasti niin kiire, ettei ehtisi satunnaista roskaa tipauttaa roskikseen. Minusta ylipäätään tuo kiireeseen vetoaminen on enemmän tekosyy, sillä todellisuudessa nämä jutut eivät vie paljoa aikaa. En usko, että laittaessani teemukin ja lautasen aamulla tiskikoneeseen, menettäisin enempää kuin 15 sekuntia verrattuna siihen, että jättäisin tiskit pöydälle.

Kyse on enemmän siitä, että nämä jutut on tehtävä joka päivä, viikosta toiseen. Kun tulee niitä päiviä, että syystä tai toisesta rutiinit jäävät väliin, korjausliike on tehtävä mahdollisimman pian. Jos tulen juhlista niin myöhään kotiin, etten jaksa purkaa käsilaukkua  ja mekko jää olohuoneen tuolin selustalle, viimeistään seuraavana aamuna ne pitää korjata paikoilleen. Jos tiskikone on unohtunut laittaa päälle illalla, se pitää käynnistää aamulla. Näillä pärjää pitkälle, mutta sellainen varoituksen sana on paikallaan, että tällaista ylläpitoa ei voi harrastaa, ennen kuin kodissa on jonkinlainen perussiisteys saavutettu. Jos tavaraa on kerta kaikkiaan liikaa neliöihin nähden, eikä tavaroille ole omia paikkoja, tarvitaan ensin kunnon raivaus.

Ehdottoman säännöt

Näiden lisäksi meillä on muutamia ehdottomia sääntöjä, jotka koskevat niin aikuisia, lapsia kuin vieraitakin.

  • Ulkokengillä ei kävellä eteistä pidemmälle.
  • Ruokaa syödään vain keittiönpöydän ääressä, ja tämä koskee sekä aikuisia että lapsia.
  • Ulkoleluilla ei leikitä sisällä ja päinvastoin.
  • Tarrojen liimaaminen huonekaluihin on ankarasti kielletty, samoin piirtely.
  • Kaikilla perheenjäsenillä on omat hyllyt ja kaapit, ja jos tavarat eivät mahdu niihin, pitää karsia ennen kuin voi hankkia uutta. Tämä koskee niin vaatteita kuin muitakin tavaroita.

Sitten on sellaisia sääntöjä, jotka ovat periaatteessa vain omassa päässäni, mutta jotka edistävät siisteyttä merkittävästi. Esimerkiksi tavaroita ei periaatteessa säilytetä lattioilla. Poikkeuksen tähän tekee työhuoneemme, joka on varsinainen monitoimitila. Siellä on myös kierrätystavaroiden säilytyspaikka siihen asti, kunnes ne lähtevät uuteen kotiin, ja näitä tavaroita joutuu välillä säilyttämään lattialla. Työhuoneeseen ei kuitenkaan päästetä vieraita, joten sotku pysyy etupäässä piilossa. Olen myös laittanyt työhuoneen seinälle monta ripustuskoukkua, joten kassit ja nyssäkät saa nostettua niihin, jolloin lattialle ei tarvitse tehdä pinoja.

Siisteys pysyy siistimällä

Sängyn petaaminen, tiskikoneen täyttäminen tai pyykkien noukkiminen eivät oikeastaan ole sellaisia asioita, joista neuvottelisin itseni kanssa päivittäin. Ne ovat automaattisia toimintoja, kuten vaikka hampaiden harjaus. Olen tavallaan tehnyt kategorisen päätöksen, että petaan joka päivä. Niinpä minun ei koskaan tarvitse jahkailla, jaksanko tänään pedata vai en. Tällaisen päätöksen voi kuitenkin pysyvästi tehdä vain silloin, kun sillä saavutettava asia on tärkeää omien arvojen takia. Jollekin toiselle vaikkapa päivittäinen juoksulenkki voi olla samanlainen itsestäänselvyys, vaikka minulle se ei olisi. Tarkoitan tällä sitä, että jos siisti koti ei aidosti ole tärkeysjärjestyksessä hirveän korkealla, on tällaisia rutiineja vaikea luoda. Oikeasti sitä jaksaa ylläpitää vain sellaisia tapoja, joita oikeasti haluaa.

Päivän asu – käytännöllinen vai ”ihana”?

Julkaistu , kirjoittanut
18

Silmiini sattui äskettäin juttu Iltasanomissa. Siinä pukeutumisneuvoja kertoo, mitä muuttaisi suomalaisten pukeutumisessa, ja sitten ratkaisut näihin ongelmiin. Minua ärsyttää nykyisin tästä näkökulmasta kirjoitetut jutut. Niissä on ideana se, että jonkun alan asiantuntija kertoo, mikä meissä tavallisissa ihmisissä on vikana, mitä me ei osata ja sitten kerrotaan, miten tämä puute korjataan. Tämä edustaa sellaista nykyajalle tyypillistä, etenkin naisiin kohdistuvaa jatkuvan itsensä kehittämisen eetosta, jossa rakennetaan ensin häpeää (tätäkään et osannut) ja sitten vapautusta siitä antamalla jokin uusi toimintamalli (tee näin ja kelpaat taas). En syytä artikkelin pukeutumisneuvojaa, vaan toimittajan tapaa rakentaa juttua klikkiotsikon varaan. Ingressikin kumoaa itse itsensä, sillä vaikka sanotaan ettei ole oikeaa ja väärää tapaa pukeutua, niin samassa lauseessa kuitenkin heti perään mainitaan, miten omasta tyylistään saisi ”ihanamman” – siis paremman.

Tällä kertaa meillä olisi parantamisen varaa kahdessa asiassa: pitäisi käyttää enemmän värejä eikä pelkkää mustaa, ja pitäisi pukea päälleen muutakin kuin vain housut ja paita. Jälkimmäinen kolahti, koska minulla on useimmiten päällä housut ja paita. Tämä on käynyt erityisen selväksi tämän 30 päivää kestävän pukeutumishaasteen myötä. Perusarkiasuni on nimittäin farkut ja paita. Lämpimämmällä ilmalla usein jonkinlainen t-paita, viileämmällä ohut neule ja kylmällä ilmalla villapaita. Lukemani jutun perusteella tämä on kuitenkin äärettömän tylsä tapa pukeutua.

Tällä mennään, tänään ja huomenna ja ensi viikolla ja sitä seuraavalla…

Allekirjoitan tämän tietyltä osin. Eihän tuossa juuri luovuus kuki. Mutta onko aina pakko kukkiakaan? Olen tässä parin viikon aikana huomannut, että en jaksa panostaa pukeutumiseen sen kummemmin, jos tiedän olevani koko päivän kotona. Tiedän toki, että asusteilla saisi paita ja housut -yhdistelmään varmaankin sitä pukeutumisneuvojan kaipaamaa ”ihanuutta”. Voisin käyttää huiveja ja koruja, mutta suoraan sanottua miksi vaivautua, jos en tapaa päivän aikana ketään? Huivit ovat tiellä kotitöitä tehdessä, eikä koruja näe kukaan, jollei päivässä ole edes ainuttakaan zoom-tapaamista ruudun välityksellä.

Jutussa puhutaan myös siitä, että ihmiset turhaan jakavat vaatteensa kesä- ja talvivaatteisiin. Sen sijaan ehdotetaan, että koko vaatevarastoa tulisi paremmin hyödyntää läpi vuoden. Miksi esimerkiksi laittaa sortsit talveksi kaappiin, kun niitä voisi pitää paksujen sukkahousujen ja villapaidan kanssa? Kiva idea – teoriassa. Pellava on ihana kesällä, mutta se ei lämmitä. Monissa kesävaatteissani on juuri tämä ongelma. Ne toimivat helteellä, mutta eivät pakkasella. Olen monta kertaa yrittänyt miettiä, että miten voisin kesävaatteiden kautta pidentää, mutta käytännöllisyys on tullut aina vastaan.  Minusta kerrospukeutuminen on epämiellyttävää, ellei vaatteita ole erityisesti tarkoitettu kerrostettavaksi. Tulee liian paljon vaatteita päällekkäin ja tuntuu ahtaalta. Inhoan sellaista topattua oloa. Jo pelkät sukkahousut tavallisten housujen alla aiheuttavat lievää ahdistusta.

Siitä viimeisestäkin asiasta olen eri mieltä. Välillä olisi ihanaa kääriytyä mustaan! Sehän on tyylikäs vaihtoehto moneen tilanteeseen. Mutta minä olen viime vuosina hankkinut tarkoituksella väriä vaatekaappiini, ja siinä sivussa mustat vaatteet ovat vähentyneet. En esimerkiksi omista mustia housuja, vaikka juuri nyt tuntuu siltä, että voisi olla järkevää omistaa yksi pari siistejä mustia housuja. Mustan pashminan hankkimista olen myös miettinyt jo pidempään, samoin siistin mustan neuleen. Minulla on kyllä pari mustaa mekkoa, ja yhdistettyinä mustiin sukkahousuihin niistä saa kokomustan asun.

Tällaiset jutut, jotka neuvovat pukeutumaan tietyllä tavalla, voi mielestäni ohittaa kokonaan. Meillä ei ole velvollisuutta asettua iltapäivälehtien määrittelemiin pukeutumisihanteisiin. Miksi asun edes pitäisi olla jonkun muun mielestä ihana? Arkena minulle riittää, että asu on käytännöllinen, mukava ja puhdas. Valitsen sellaiset housut ja paidan, jotka mielestäni sopivat hyvin yhteen. Sinisten farkkujen hyvä puoli onkin se, että niiden kanssa sopii oikeastaan mikä tahansa neule tai pusero. Jos lähden ihmisten ilmoille, saatan miettiä asusteita tarkemmin, jos ehdin ja jaksan. En ehkä pääse näillä asuvalinnoilla iltapäivälehtiiin esimerkiksi ihanasta tyylistä, mutta täytyy tunnustaa, että tämä ei tasapainoani järkytä.

Onko joku teistä saanut kesävaatteet toimimaan myös talvella? Ja löytyykö muita tyytyväisiä housut ja paita -ihmisiä?

Kuinka monet alusvaatteet pitäisi omistaa?

Julkaistu , kirjoittanut
22

Ennakoin heinäkuussa, että tulisi nollakuukausi, mutta ei ihan. Ostin yhden alusvaatesetin, sisältäen alushousut ja rintaliivit. Kyseessä oli alusvaateliikkeen alennusmyynti. Olen mieltynyt sen verran kalliisiin alusvaatteisiin, että jos sopivia sattuu alessa tulemaan vastaan, ostan. En ole vielä koskaan omistanut liikaa alusvaatteita. Täydellisen istuvuuden löytäminen on sen verran haasteellista, että heräteostoksia ei tule.

Elokuun ostosten väri ei ole kovin sähäkkä, mutta tyylikäs kylläkin.

Silmiini sattui taannoin nettikeskustelu siitä, mikä on sopiva määrä alusvaatteita, ja etenkin mikä on sopiva määrä rintaliivejä. Luin sitä ihmetyksellä, sillä moni ehdotti että kolmet – yhdet käytössä, yhdet pesussa ja yhdet odottamassa. Totesin, että omat tarpeet ovat kyllä hieman moninaisemmat. Ensinnäkään en laske urheiluliivejä mukaan ollenkaan. Niitä on tällä hetkellä kolmet, mutta minusta ne ovat urheiluvaatteita, joten säilytän ne yhdessä muiden urheiluvaatteiden kanssa. En ole hirveän aktiivinen liikkuja, joten kolmet riittää hyvin. Jos lenkkeilisin päivittäin, pitäisi hankkia parit lisää, koska nehän menevät pesuun joka käytön jälkeen.

Mutta alusvaatteita on oltava muutenkin moneen lähtöön. On oltava vaaleita, tummia ja eri mallisia eri tarkoituksiin. Laitan aina tummien vaatteiden alle tummat ja vaaleiden tai muuten läpikuultavien alle ihonväriset. Olen sellaista puritaanikoulukuntaa, jota tykkää siitä, että alusvaatteet pysyvät piilossa. Sitä paitsi jos valkoisia alusvaatteita pitää tummien vaatteiden alla, niihin tarttuu helposti väriä tai nyppyjä. Esimerkiksi valkoiset liivit mustan neuleen alla on melko tuhoisa yhdistelmä, samoin vaaleat alushousut upouusien farkkujen alla. Joskus tosin tummastakin yläosasta voi kuultaa läpi, jolloin nudet liivit ovat paikallaan, mutta siihen tarkoitukseen valitsen sellaiset vähän vanhemmat, joita on jo ehditty pestä useamman kerran. Tämä alus- ja päällysvaatteiden värien mätsääminen pitää mielestäni alusvaatteet pidempään priimana.

Sitten on tietysti tyyli- ja mallikysymykset. Arvostan eniten laatua, istuvuutta ja kestävyyttä, joten kun olen sattunut löytämään mieleisen mallin ja merkin, ostan samanlaisia aina uudestaan, monesti jopa samassa värissä. Esimerkiksi elokuun ostos oli merkiltään Simone Pérèle, merkki, jota pidän erinomaisena. Itse asiassa omistin ennalta tällaiset samanlaiset valkoisina. Tiedän kuitenkin, että moni tykkää vaihdella värin lisäksi myös alusvaatteiden mallia niin ylä- kuin alaosienkin suhteen. Tästä kaikesta  johtuen kolmet rintaliivit eivät millään riitä. Minulle sopivampi määrä on noin 10 paria rintsikoita. Siihen mahtuu muutamat tummat ja vaaleat, sekä parit värilliset lisäksi. Alushousuja pitää olla vähintään tuplamäärä, vaikka en kyllä näe ongelmaa vaikka niitä olisi enemmänkin (minulla on). Ylipäätään alusvaatteet vievät niin pienen tilan kaapissa, että ainakaan tilanpuutteen takia niiden määrää tuskin tarvitsee minimoida.

Väri- ja tyylivaihtoehtojen lisäksi alusvaatteiden määrä vaikuttaa pyykinpesuun. Asiantuntijat suosittelevat liivien pesua muutaman käyttökerran jälkeen. Alusvaatteet tulevat lähimmäksi ihoa, joten niihin kertyy kaikkea, mitä ihollakin on; hikeä, talia, vartalovoidetta jne. On käytännöllistä, ettei niitä tarvitse pestä välittömästi käytön jälkeen, vaan että kaapista löytyy puhtaita vaikka yksi pari olisikin pesussa. Suosittelen muuten erikseen rintaliiveille tehtyä pesupussia. Omani on merkkiä Brabantia, ja sen ansiosta olen voinut lopettaa rintsikoiden käsinpesun kokonaan. Vaatekappale pysyy siinä mallissaan ja muodossaan. Hienoimmille alushousuille, alushameille ym. käytän myös aina tavallista pesupussia. Mutta mikäli haluaa pitää värit kirkkaina, etenkin vaaleat vaaleina, alusvaatteita ei koskaan kannata pestä muuten kuin saman värisen pyykin joukossa. Valkoisesta tulee tumman pyykin seassa harmaankukertava jo yhdessä pesussa.

Alusvaatteista voisin kirjoittaa enemmänkin, sillä siitä lähtien kun 19-vuotiaana satuin poikkeamaan kunnon vanhanaikaiseen alusvaateliikkeeseen ja ostin asiantuntevan myyjän johdolla ensimmäiset todella laadukkaat liivini ja tajusin mitä laatu tarkoittaa, olen suhtautunut aiheeseen melko intohimoisesti. Tänään piti kirjoittaa elokuun vaateostoksista, mutta tulikin vähän laajempaa pohdiskelua aiheesta. Ehkä jatkan tästä aiheesta joskus myöhemmin.

Mikä on teille sopiva määrä? Pärjääkö joku kolmella, tai kolmellakymmenellä?

Vaatteiden värjäys pesukoneessa

Julkaistu , kirjoittanut
13

Löysin tänä kesänä ratkaisun, jolla saa pelastettua sellaiset vaatteet, joissa on niin pahoja tahroja, etteivät normaalit tahranpoistoaineet tehoa. Tämä ratkaisu on vaatteiden kotivärjäys. Kuulostaa huomattavasti vaikeammalta kuin onkaan. Oikeasti tässä ei tarvitse mitään muuta kuin toimivan pesukoneen. Pelkäsin itse ennalta, että värjääminen olisi jotenkin hankalaa, tai että pesukone värjäytyy samalla hirveän näköiseksi, ja sen jälkeen kaikesta pyykistä tulee sinistä tai mustaa. Mutta nämä pelot osoittautuivat täysin turhiksi. Kotivärjäys on todella helppoa.

Ensiksi muutama perusasia. Kannattaa ostaa värjäysaine, jossa on kaikki tarvittava yhdessä pussissa. Tällaisia on Nitor ja Dylon -merkeiltä, ja väriaineita saa ostaa esim. Tokmannilta tai Puuilosta sekä monista muista kaupoista, Google kertoo tarkemmin. Paketissa lukee all-in-one, ja se kertoo, että käyttö on äärimmäisen helppoa. Värivaihtoehtoja on runsaasti.

Näiden vaatteiden alkuperäiset värit: keltainen, persikka, valkoinen.

Väri tarttuu vain luonnonkuituihin. Puuvilla, pellava ja viskoosi esimerkiksi värjäytyvät, mutta 100% polyesterille ei tapahdu mitään, sillä väri ei tartu muoviin. Selvitä siis ennen värjäystä, mitä materiaalia vaate on. Huomaa, että tikkaukset ja ompelulanka ovat usein keinokuitua, eivätkä värjäänny vaikka itse vaate värjäytyy. Tämä ei minusta ole varsinaisesti ongelma, mutta se on hyvä pitää mielessä, ettei tule yllätyksiä. Se kannattaa ottaa huomioon myös väriä valitessa. Sekoitekankaiden suhteen kehotan varovaisuuteen. Pari prosenttia elastaania ei oman kokemuksen mukaan haittaa, mutta jos kyse on vaikka 50% keinokuidusta, lopputulos ei välttämättä ole toivottu. Vaate ei värjäydy kunnolla, ja lopullinen väri voi näyttää likaiselta. Sekoitekankaiden värjäys siis omalla riskillä.

Kokemukseni mukaan tekstiilivärit ovat hyvin voimakkaita. Kuitenkin mitä enemmän koneessa on vaatteita, sitä vaaleampi lopputulos voi olla. Oman kokemukseni mukaan sillä ei ole väliä, onko koneessa 1 vai 3 vaatekappaletta. Oletan, että lopputulos saattaa olla vaaleampi, mikäli värjättävänä on vaikkapa pussilakana. Mitä tummempi väri, sitä paremmin se peittää. Harmaa, musta ja tummansininen peittävät tehokkaasti kaikenlaisia tahroja. Vaatteen oma, alkuperäinen väri saattaa vaikuttaa värjäystulokseen. Esim. keltainen pohjaväri ja sininen värjäysaine voi aiheuttaa vihertävän lopputuloksen, etenkin jos vaate ei ole 100% puuvillaa. Toisaalta itse värjäsin sitruunankeltaiset farkut kirkkaanpunaisella, ja lopputulos oli todellakin punainen, ei millään tavalla oranssi. Värjää vain puhtaita tekstiilejä (niitä kestotahroja lukuunottamatta), jotta väri tarttuu tasaisesti ja hyvin.

Näin onnistut:

  1. Kastele värjättävät vaatteet litimäriksi, ja laita pesukoneen pohjalle. Ohjeessa sanotaan että ei tarvitse kastella, mutta minä olen kastellut. Tämä siksi, että väri tarttuisi heti tasaisesti.
  2. Avaa väripaketti ohjeen mukaan, ja aseta se vaatteiden päälle tai viereen. Varo ettet saa kuivaa väriä sormiin tai omille vaatteille, se tarttuu kiinni välittömästi! Pyyhi roiskeet pinnoilta heti, samasta syystä.
  3. Käynnistä kone ohjeenmukaisella pesuohjelmalla. Yleensä se on normaali 40° pesu.
  4. Kun ohjelma on valmis, ota tyhjä väripussi pois koneesta, ja käynnistä sama ohjelma välittömästi uudestaan. Pesuainetta ei tarvita. Tämä poistaa tekstiileistä ja koneesta ylimääräisen värin.
  5. Toisen pesun jälkeen värjäys on valmis! Kuivaa ja ihastele. Varmuuden vuoksi seuraava koneelliinen kannattaa olla samaa sävyä kuin värjäyskoneellinen, esim. sinisen jälkeen tummaa pyykkiä valkoisen lakanapyykin sijasta. Pyyhi koneen tiivisteistä tarvittaessa ylimääräiset värit pois.

Tällä systeemillä pelastin tänä kesänä ensin upouudet tummansiniset pellavahousut, joille roiskahti pisara klooria. Valkoinen kohta värjäytyi takaisin tummaksi. Tästä kokeilusta innostuneena otin käsittelyyn kestotahraiset farkut sekä kaksi trikoista lastenvaatetta. Kaikista tuli kirkkaanpunaiset, ja tahrat peittyivät. Legginsseissä oli kellertävää koristepitsiä lahkeensuussa, se jäi ennalleen, ja paidan lila printti samoin. Olen lopputuloksiin erittäin tyytyväinen. Väri on tasainen, eikä pesukoneelle tapahtunut mitään. Väriä ei jäänyt koneen uumeniin, eikä normaali pyykki ottanut väriä.

Tässä näkee lähikuvassa, miten polyesterlanka on jäänyt ennalleen, mutta farkut ovat muuten värjäytyneet. 2% elastaania ei ole vaikuttanut lopputulokseen.

Kannattaa muistaa, että vaaleammaksi ei voi värjätä. Tai voi, mutta se vaatii erilaisen prosessin, joka sisältää ensin värinpoiston. Vaalean vihreästä ei siis saa vaaleanpunaista tällä tekniikalla mitenkään. Jos vaatteessa on kuviointia ennestään, se ei luultavasti peity kokonaan. Esim. raidalliseen vaatteeseen todennäköisesti jää jonkinlainen raitakuvio edelleen. Kannattaa valita värjäysväri siten, että se sointuu vaatteen pohjaväriin sekä kuvioihin. Minulla on esimerkiksi pusero, jossa on valkoisia ja tummansinisiä raitoja. En aio kokeilla, mitä sille tapahtuisi oranssissa värikylvyssä, mutta tummansinistä sen sijaan aion kokeilla. Joko siitä tulee kokonaan sininen tai sitten paitaan jää kahden eri sinisen sävyisiä raitoja, mikä on ihan ok. Oranssin kanssa lopputuloksena olisi luultavasti se, että valkoisesta tulee oranssi, mutta sinisistä raidoista ruskeita.

Kotivärjäystä voi käyttää moneen eri tarkoituksen. Sillä saa kestotahrat piiloon. Sillä voi myös värjätä takaisin kuntoon vaatteita, joista on lähtenyt väriä esim. jonkun lääkeaineen, kloorin tai haalistumisen takia. Tasaisesti kulahtaneet vaatteet saa myös uudestaan tummiksi. Jos vaate olisi muuten kiva, mutta väri ei enää miellytä, kotivärjäyksellä voi kokeilla, saisiko vaate uuden elämän eri värisenä. Samaan koneeseen voi laittaa eri tarkoituksen takia värjättäviä vaatteita. Paketista löytyy ohjeet siitä, kuinka isolle määrälle vaatteita väri on tarkoitettu. Parin kerran perusteella sanoisin, että muutama vaate värjäytyy kerralla mukavasti.

Millaisia kokemuksia teillä on kotivärjäyksestä?

Kuinka vähentää tekstiilijätettä

Julkaistu , kirjoittanut
6

Tiedän lähes sadan gramman tarkkuudella, paljonko tuotan vuodessa tekstiilijätettä, sillä pari vuotta sitten punnitsin 12 kuukauden ajan kaikki roskiin heittämäni tekstiilit. Laskelmassa oli mukana sekä minun, kahden lapsen sekä kodin yhteiset tekstiilit. Lopputulos oli 4,3kg, mikä on noin kolmasosa siitä tekstiilien määrästä, mitä suomalainen keskimäärin heittää vuoden aikana roskiin (13-18kg VTT:n mukaan). Minun ei vuoden aikana tarvinnut heittää roskiin mitään muuta, kuin sellaista tekstiiliä, jonka paikka todella on roskiksessa: rikkinäisiä sukkia, alusvaatteita, kurarukkasia ja rättejä.

Nämä ovat roskaa, jota ei kannata enää erikseen kierrättää.

Kun juttelin Outi Pyyn kanssa Arkijärki-podcastissa, hän totesi että esim. kuolinpesän tyhjennyksessä tulee helposti tuo 13kg täyteen. Tai että kun ihmiset muuttavat, he tyhjentävät kaappejaan ja roudaavat sitten hirveän määrän vaatetta hyväntekeväisyyteen, tai laittavat suoraan roskikseen. Itse epäilen, että myös konmaribuumilla on tässä vaikutusta. Mariehan kehottaa kylmästi heittämään kaiken pois, mikä ei ilahduta. Vaatteiden osalta maritus on helppoa tehdä, mutta pikkuisen epäilen, jaksaako sellaisen urakan jälkeen aina kaikkia poistoja niin tarkasti lajitella.

Mutta pelkät muutot, kuolinpesät ja marittajat eivät voi olla vastuussa kaikesta poisheitetystä tekstiilistä. Vaatteita on vaikea kuluttaa loppuun, ellei satu olemaan alle kouluikäinen. Ilmeisesti ihmiset heittävät siis pois myös sellaista, joka joko on, tai josta edelleen saisi helposti vielä käyttökelpoista, joten jaan seuraavaksi omat vinkkini tekstiilijätteen vähentämiseksi. Huomautan, että en ole nollahukkailija, joten nämä ovat matalan kynnyksen toimenpiteitä. En kehota ketään ratkomaan farkuntaskuja irti ommellakseen niistä patalappuja. Jos haluat niin tehdä, niin aivan mahtavaa! Nämä minun keinoni eivät vaadi ihan niin paljon vaivaa.

  1. Korjaa pikkuviat. Jos et osaa ommella nappia, katso vaikka youtubesta ohjevideo. Itse korjaan lastenvaatteisiin tulleet rei’ät silitettävillä paikoilla. Ne eivät kestä ikuisesti, mutta korjaukseen menee pari minuuttia, eikä ompelukonetta vaadita. Youtubesta löytyy ohjeet myös mm. siihen, miten vetoketjun voi korjata itse. Usein pienet korjaukset ovat oikeasti helppo tehdä, etenkin ohjevideon avulla.
  2. Jos et itse kerta kaikkiaan osaa, pyydä ompelutaitoista tuttavaa avuksi. Tee vaikka vaihtokauppa – voit tarjoutua lastenhoitajaksi, leipoa leivän tai vaihtaa talvirenkaat korjausompelua vastaan, mikä nyt onkaan oma vahvuusalueesi. Sanon silti, että esim. napin paikalleen ompelu ei ole vaativaa. Käsittääkseni ala-asteikäisen voi olettaa suorituvan tehtävästä.
  3. Kalliimmat vaatteet, joissa on isompi ongelma, kannattaa viedä suoraan ammattitaitoiselle ompelijalle. Ompelija vaihtaa vetoketjut, lyhentää lahkeet ja voi jopa muuntaa vaatteen istuvuutta.  Tosin ompelija tekee myös pienempiä töitä, kuten korjaa revenneitä saumoja, jos siihen ei itse kerta kaikkiaan kykene.
  4. Kestotahrat saa piiloon värjäämällä. Värjäys onnistuu helposti omassa pesukoneessa. Olen kokeillut tätä pari kertaa, eikä se vaadi muuta kuin taidon käyttää pesukonetta. Tästä on tulossa ensi viikolla postaus!
  5. Työllistä ompelijan lisäksi suutaria ja pesulaa. Ostin kerran kirppikseltä hameen, joka oli pesty vesipesussa pesulapun ohjeen vastaisesti. Sen seurauksena hamekangas ja päälle ommeltu applikointi olivat kutistuneet eri tavoilla, ja hame näytti siksi oudolta. Mutta pesulassa vaate saatiin oikeanlaisella pesulla ja ammattimaisella silityksellä jälleen uudenveroiseksi.

Jos tällaisen vaatehuollon tekeminen on oikeasti täysin mahdotonta, vaatetta voi tarjota ilmaiseksi erilaisissa netin kirppis-, roskalava- ym. ryhmissä. Pikkuvikaisille vaatteille voi löytyä ottaja, jos ei tarvitse maksaa. Jos vaatteessa ei ole mitään muuta vikaa, kuin irronnut nappi, sen paikka ei todellakaan ole roskiksessa, mutta ei myöskään keräyslaatikossa. Jos napin ompelu on ylivoimainen tehtävä, pitää harkita tarkkaan, onko varaa ostaa kovin halpoja ja heikkolaatuisia vaatteita, jos siis nimittäin ei halua olla osa maailman tekstiilijäteongelmaa.

Yllämainitut toimenpiteet eivät välttämättä maksa juurikaan. Olen tänä kesänä mm. värjännyt tahraisia vaatteita, yhden väripussin hinta on alle 10 euroa, ja se riittää useamman vaatteen värjäämiseen. Liimasin itse 15 vuotta vanhojen sandaalien irvistävät pohjat kiinni kenkiin, ei maksanut mitään mutta käyttöikää tuli monta vuotta lisää. Korjautin suutarilla nahkaisen laukun, josta nahka oli ratkennut vetoketjun vierestä. Vika on rakenteellinen, eli se saattaa ilmetä korjauksesta huolimatta joskus uudestaan. Mutta silti, korjaus maksoi vain 7€. Sillä hinnalla kassi kannattaa korjauttaa vielä monta kertaa. Meidän kadun ompelija ottaa lahkeiden lyhentämisestä 15 euroa. Ei päätä huimaava summa sekään.

Kodintekstiilejä voi yleensä käyttää moniin tarkoituksiin, vaikka ne eivät enää alkuperäiseen kelpaisikaan. Rikkinäiset lakanat ja pöytäliinat ovat hyviä, kun pitää suojata auton penkkejä, huonekaluja tms. (Olen myös tehnyt vanhoista lakanoista tyynynliinoja, vaikka tämä kieltämättä vaatii jo ompelukonetta ja vähän enemmän taitoa.) Trikoovaatteet käytän yleensä loppuun siivousrätteinä. Finlayson ottaa vastaan vanhoja lakanoita ja pöytäliinoja sekä farkkuja, joista tehdään uusia tuotteita, kuten mattoja. Tällainen kierrätys erinomainen loppusijoituspaikka näille tekstiileille, ehdottomasti parempi, kuin sekajäte.

Jos vaatteessa on elastaania, siitä ei ole kuitukeräyksessä iloa. Siksi esim. T-paita, jossa on mukana elastaania, on minusta parempi käyttää loppuun siivousrättinä ja heittää sitten roskikseen. Eihän se tietenkään ole sama kuin kunnon mikrokuituliina, mutta erityisen likaisiin kohtiin en parhaita siivousliinoja viitsi käyttää. Auton vanteet, vessanpöntön, patterien taustat, pahat kurat, öljyt ja eritteet voi pyyhkiä tällaiseen riepuun, jonka voi sitten laittaa roskiin. Näin vaate palvelee loppuun asti, eikä tarvitse ajatella, että roskiin menisi käyttökelpoista tekstiiliä.

Kaikki edellä mainitut keinot ovat tapoja, joilla pidennetään tekstiilien käyttöikää niin, ettei roskiin menisi ainakaan mitään sellaista, mitä vielä voisi helposti käyttää. Jos ei halua olla osa ongelmaa, on oltava osa ratkaisua, ja tässä tapauksessa ratkaisu on panostaa vaatteiden huoltamiseen. Toinen osa ratkaisua on ostaa vähemmän vaatteita ja yrittää hankkia käytettyä, jotta tekstiilin määrä maailmassa ylipäätään vähenisi. Kolmas ratkaisu on ostaa mahdollisimman laadukasta, niin että vaikka vaatteeseen jonain päivänä kyllästyisi, se olisi edelleen käyttökelpoinen jollekin toiselle.

Onko teillä lisää vinkkejä? Kommenttiboksi on auki!

Afrikkaan päätynyt lumppu on meidän vika

Julkaistu , kirjoittanut
16

Luin juuri YLEn nettisivuilta jutun siitä, kuinka Fidalle lahjoitettu vaate olikin organisaation lupauksista huolimatta päätynyt Afrikkaan. Fidan keräyslaatikkoon oli jätetty vaate, johon oli kiinnetetty paikannin. Se lähetti puoli vuotta tietoa siitä, missä huppari matkasi, ja lopulta vaate päätyi Nigeriaan. UFFin laatikkoon jätetty vaate puolesta päätyi Keniaan. Sitten haastateltiin organisaatioiden johtoa, että miten tässä näin kävi, kun esimerkiksi Fida lupaa, ettei vaatteita rahdata toiselle puolelle maapalloa.

Tietysti on ikävää, ettei prosessi toiminut sataprosenttisesti. Mutta minua kiukuttaa ihan muusta syystä. Katsokaa niitä vaatteita, joita on käytetty esimerkkinä! Ne ovat rikkinäisiä, kestotahraisia, kulahtaneita, haisevia, koirankarvassa, tupakanpolttamia – siis sanalla sanoen karseita. Niiden paikka on ihan muualla, kuin yhdessäkään kierrätyslaatikossa. Täsmällisesti ottaen niiden paikka on jätekeräyksessä. Suomessa. Noiden vaatteiden ei olisi ikinä pitänyt päätyä mihinkään hyväntekeväisyyskeräykseen. Miesten pikkutakki on tahrainen, koirankarvoissa ja lisäksi nappi on irti. Sitä ei kukaan laittaisi päälleen, saati sitten sitä toista haisevaa, tupakan reijittämää takkia, tai rikkinäistä ja kestotahraista hupparia.

On aivan turhaa kauhistella sitä, että kehitysmaihin päätyy hirveää lumppua. Kuka siitä on vastuussa? No tietenkin se ihminen, joka ei ole viitsinyt itse laittaa vaatettaan roskikseen tai asianmukaiseen lumppukeräykseen, vaan sen sijaan on ulkoistanut lajittelun hyväntekeväisyysjärjestölle. Jos sinä laitat karmean rääsyn UFFin keräyslaatikkoon SINÄ olet vastuussa, jos se päätyy paikkaan, jonne et haluaisi sen päätyvän. Hyväntekeväisyysjärjestöjen tehtävä on tehdä hyväntekeväisyyttä, ei toimia jonkinlaisena ilmaisena jätelajittelukeskuksena. Kyllä meillä lahjoittajillakin on asiasta vastuuta.

Olen viime vuonna kirjoittanut selkeät ohjeet siitä, miten vaatteet lahjoitetaan oikein. Sieltä löytyy täsmälliset ohjeet mm. kenkien ja laukkujen pakkaamiseen ja vaatteiden huolittelemiseen. Tässä kuitenkin supertiivis kertaus:

  • Pakkaa kaikki vesitiiviisti, sillä keräyslaatikot eivät pidä vettä ja kastuneet vaatteet menevät suoraan roskiin. Kiinnitä kenkäparit yhteen, laita ne eri pussiin vaatteiden kanssa. Yksittäisellä kengällä ei kukaan tee mitään.
  • Vaate ei saa haista, siinä ei saa olla karvoja, se ei saa olla rikki, siinä ei saa olla tahroja. Vaatteen tulee on sellaisessa kunnossa, että sen voi laittaa suoraan päälle ja lähteä kaupungille. Jos vaate ei ole käyttökunnossa, sen paikka ei ole hyväntekeväisyyskeräykessä!
  • Ainoa poikkeus edelliseen on vintagevaatteet, eli yli 30 vuotta vanhat vaatteet. Niissä ei haittaa, jos on pikkuvikoja. 50-luvun jakkupuku, josta on nappi irti, on ok lahjoitus. Viime vuonna ostettu Zaran paitis, josta on nappi irti, ei ole.
  • Alusvaatteita ja sukkia ei voi lahjoittaa, elleivät ne ole kirjaimellisesti uutta vastaavassa kunnossa. Mieti itse, laittaisitko jonkun vanhat kulahtaneet kalsarit päällesi.

Jos emme halua, että käyttökelvotonta vaatejätettä päätyy kehitysmaiden riesaksi, meidän täytyy lakata kuskaamasta sellaista hyväntekeväisyyteen. Jos et jaksa nähdä vaivaa kunnostaaksesi vaatteen myyntikuntoon, niin tietoiskuna voin kertoa, että ei sitä tee kukaan muukaan. Järjestöt eivät pese, korjaa tai silitä saamiaan vaatelahjoituksia. Vaatteen tulee olla valmiiksi myyntikuntoinen. Jos se ei ole, niin silloin siitä valitettavasti tulee järjestölle kuluja, ei suinkaan tuottoa hyvään tarkoitukseen, kuten toiminnan ideana olisi. Samalla kasvaa riski siihen, että sinusta tulee osa maailman tekstiilijäteongelmaa. Tämän vuoksi myös vaatteiden oikeanlainen pakkaaminen on erittäin tärkeää. Joskus vaate homehtuu pilalle ennen kuin se päätyy edes lajitteluun, koska se on lahjoitettu pussissa, johon on päässyt vettä sisälle.

Outi Pyy on tehnyt oheisen kaavion, jota noudattamalla tällä hetkellä tietää toimivansa mahdollisimman oikein. Suomessa tehdään tällä hetkellä kovasti töitä tekstiilikierrätyksen edistämiseksi, ja muutaman vuoden päästä kuva näyttääkin luultavasti erilaiselta. Jo nyt pääkaupunkiseudulla on mahdollista viedä lumppua Sorttiasemille (HUOM! ei alusvaatteita eikä sukkia!), mutta kaikissa kaupungeissa tällaista mahdollisuutta ei ole. Silloin Lindex, H&M tai muu vastaava keräys voi olla se ainoa mahdollisuus, mutta ei sinnekään mitä tahansa kannata kipata. Ei niitä rikkinäisiä sukkia tai tupakanpolttamia takkeja. Suosittelen muuten Outin kanavia kaikille, joita tekstiilikierrätys, vaatteiden vastuullisuus ja esimerkiksi järkevä pyykkihuolto kiinnostaa!

Summa summarum: lumpun paikka ei ole hyväntekeväisyydessä. Se, että kehitysmaihin päätyy käyttökelpoista vaatetta ei ole vastaava ongelma, koska niillä on siellä markkinat. Ongelma on käyttökelvoton vaate, joka saattaa kirjaimellisesti päätyä katuojaan, sillä noista maista puuttuu samanlaiset jätteenkäsittelylaitokset, kuin meillä Suomessa on. Jos haluamme estää sen, ratkaisu on helppo. Ei työnnetä keräyslaatikoihin mitä tahansa riepua. Ei ulkoisteta vaatekierrätystä organisaatioille, joiden vastuulla se ei ole, vaan hoidetaan omat tekstiilijätteet itse. Tämä on helpoin ja yksinkertaisin tapa estää MOT:n dokumentissaan esittämä tilanne.

Arkijärkinen asuhaaste: 30 päivää vanhoja vaatteita

Julkaistu , kirjoittanut
6

Tiesittekö, että maailma on pullollaan erilaisia pukeutumishaasteita? Niitä löytyy joka lähtöön: on äärimmäisen minimalistisia, kuten esimerkiksi haaste, jossa saa kuukauden ajan käyttää vain kuutta vaatetta. Sitten on valtava määrä erilaisia kapselipuvustoon liittyviä haasteita, joissa koostetaan tietylle ajanjaksolle kapselipuvusto, eikä muita vaatteita saa käyttää. Toisaalta on myös 30 päivän haasteita, jossa ideana on valita 30 vaatetta, joista pitää luoda itselleen 30 erilaista asua. Samaa asua ei saa toistaa kahdesti, mutta kaikkia valittuja vaatteita on käytettävä ainakin kerran. Näiden lisäksi on myös erilaisia inspiraatiohaasteita, joissa annetaan pukeutumisohje kuukauden jokaiselle päivälle. Ohje voi olla esimerkiksi ”yksivärinen asu” tai ”pue vaate jota et ole käyttänyt yli vuoteen”.

maaliskuun vaatteet

Yhteistä näille on shoppailukielto haasteen aikana. Tosin tässäkin on eroja. Joskus kirppikset ja ilmaiseksi saadut vaatteet ovat ok, joskus taas neuvotaan menemään ensin kauppaan, jotta vaatekaapin mahdolliset puutteet tulee ensin täytettyä. Useimmiten tarkoituksena on kuitenkin jonkinlainen vaatekaapin karsiminen tai vähemmällä toimeen tuleminen. Haasteet on suunnattu ihmisille, joilla on hirveästi vaatteita, ja jotka siitä huolimatta ostelevat jatkuvasti uutta, mutta kärsivät siitä ettei kaapista löydy mitään päällepantavaa. Ei liene ihme, että moni on lähtöisin USA:sta.

Minun tilanteeni on se, että kaapista löytyy runsaasti päällepantavaa, mutta ajaudun silti valitsemaan aina sen helpoimman vaihtoehdon. Vaatekaapin potentiaali menee hukkaan. En halua käyttää vähempiä vaatteita, vaan päinvastoin lisätä aktiivisessa kierrossa olevien vaatteiden määrää. Inspiraatiohaaste sopisi siis minulle, mutta en löytänyt valmiina mieleistäni. Näissä muiden keksimissä pukeutumisohjeissa on sellainen vika, että osa ehdotuksista on väistämättä sellaisia, jotka tuntuvat omasta mielestä hupsuilta. Löysin suomennetun version 30 päivän haasteesta, mutta moni ohje ei omalla kohdallani toiminut. ”Pue jotain, mikä saa sinut tuntemaan olosi itsevarmaksi” – enhän minä muita vaatteita puekaan! (Miksi kukaan edes pukisi mitään muuta?) Kehotus pukeutua tyyli-idolin inspiroimana ei myöskään oikein toimi, sillä vaikka Englannin prinsessa Catherine onkin mielestäni takkimekkoineen ja hattuineen huipputyylikäs, en kuuna päivänä pukeutuisi itse vastaaviin vaatteisiin.

Ikuisena individualistina minun täytyy siis keksiä haasteen säännöt itse. Ensisijainen tavoite on hyödyntää olemassa olevia vaatteita mahdollisimman monipuolisesti. Toissijainen tavoite on kokeilla, voiko omasta kaapista tehdä yhtä ilahduttavia löytöjä kuin kaupoista.

  1. Haaste kestää 30 päivää.
  2. Jokaisena päivänä on pukeuduttava eri asukokonaisuuteen kuin edellisenä. Vaatteita voi käyttää uudelleen seuraavana päivänä, esim. alaosan voi yhdistää  uuteen yläosaan jne. Tämä siksi, että muuten puolipitoisten vaatteiden määrä kasvaa tolkuttomaksi.
  3. Normaalit ostolakkosäännöt ovat voimassa. Kuten yleensäkin, pyrin olemaan ostamatta uutta, mutta jos elämäni täydellisin vaate sattuu tulemaan 70% alennuksessa vastaan, saan kyllä ostaa sen. Mutta en saa ostaa mitään siksi, ettei kaapista muka löydy enää uutta asukokonaisuutta (koska varmasti löytyy).

Täsmennyksiä sääntöihin: päätin aloittaa haasteen ensi maanantaina, eli 24.8. Viimeinen haasteeseen kuuluva päivä on 23.9. Erityisesti tämä haaste koskee arkea ma-pe. Jos en viikonloppuna syystä tai toisesta jaksa paneutua asiaan, niin sitten en jaksa. En ota tästä  mitään stressiä, sillä tarkoitus on pikemminkin hauskuuttaa itseäni kuin pyrkiä aukottomaan suoritukseen. Yritän koostaa asut sillä lailla järkevästi, ettei lopputuloksena ole iso kasa vaatteita, jotka eivät ole puhtaita eivätkä likaisia, joten siksi samoja vaatteita saa käyttää monta kertaa. Jos ekana päivänä laitan mekon ja huivin, ja seuraavana saman mekon ilman huivia mutta vyön kanssa, niin siinä on mielestäni kaksi eri asua.

Harkitsen sellaista, että voisin julkaista asut päivittäin instagramin stooreissa. Stoorit toki jatkaisivat taattua Arkijärki-tyyliä, eli naamaa tuskin näkyy, valaistus on mitä on ja luultavasti otan kuvat vaatekaapin peilin kautta. Minusta ei saa muotibloggaajaa millään, eikä kuvien tarkoitus edes olisi olla mitään pukeutumisinspiraatioita muille. En aio tehdä tiliä siitä, mistä mikäkin vaate on peräisin, koska en todellakaan ole myymässä mitään. Toisaalta jos joku lähtee mukaan haasteeseen, siitä voisi tulla hyvä sellainen ”tavallisten ihmisten asukavalkadi”, vastapainona niille viimeisen päälle mietityille asukuville, joissa kaikki vaatekappaleet on saatu markkinointilahjana ja kuvien muokkaamisessa on vierähtänyt tovi jos toinenkin. Mutta katsotaan miten teen, en ole vielä ihan varma mihin päädyn.

Olisiko mukaanlähtijöitä? Ja keksiikö joku tälle haasteelle hyvän hastagin?

Täyden vaatekaapin ongelma

Julkaistu , kirjoittanut
10

Tajusin, että vaatekaapissani vallitsee tällä hetkellä tyypillinen 20/80 -sääntö. Noin 20% vaatteista on käytössä 80% ajasta. Valitsen melkein aina mukavimpia ja helpoimpia vaatteita, mitä kaapista löytyy. Niitä, joissa näyttää aina hyvältä, ja jotka eivät sen kummemmin purista eivätkä kiristä. On niin helppoa vain vetää päällensä jokin luottoasu. Täytyy sanoa, että enpä ole tänä kesänä juuri haastanut itseäni pukeutumisasioissa.

Asialla on sellainen kääntöpuoli, että etenkin kesävaatteissa on monta vaatekappaletta, jota en ole tänä kesänä käyttänyt vielä kertaakaan. En siis yhden ainutta kertaa, vaikka vaatteet ovat kivoja, sopivan kokoisia ja säähän sopivia. En ole esimerkiksi pukeutunut hameisiin. Niitä olisi tarjolla sekä pitkiä että lyhyempiä, mutta tänä kesänä olen lähinnä valinnut sortseja. Niitä omistan kolmet, ja niitä olen sentään käyttänyt.

Luulen, että tämä poikkeuksellinen aika vaikuttaa myös siihen, millaisia vaatteita pidämme. Esimerkiksi kesämekoille on yleensä aina tullut käyttöä, kun olemme lähteneet kesälomalla matkalle. Kreikan helteissä mekkoja on kulunut yksi päivässä, ja viikossa on käyttöä jo monelle. Mutta tänä kesänä kun matkailu ei ollut millään lailla vaihtoehto, mekot ovat paria ravintolailtaa lukuunottamatta jääneet kaappiin. Siinäpä tuli toinenkin syy mainittua; ei ole ollut juhlia, illanistujaisia tai muitakaan tapahtumia, joihin olisi ollut tarvetta pukeutua  paremmin.

Tästä seuraa se, että shoppailusta on tullut mahdotonta. Sehän on tietysti hyvä asia niin oman talouden kuin maapallon kestokyvynkin kannalta, mutta jostain syystä ilmassa on myös pettymystä. Olen käynyt Helsinki Outletissa pari kertaa, mutta purkanut shoppailuhimojani ensisijaisesti lastenvaatteisiin. Kirppiksillä, joista omien sääntöjeni mukaan saisin ostaa ilman stressiä mitä vain, ei tilanne ole sen parempi. Seuraamalleni Facebook-kirppikselle on joku ruvennut listaamaan tosi kivoja vaatteita, kuten leveitä pellavahousuja. Olen odottanut, että hinta laskee mielestäni halvalle tasolle, mutta sitten tajusin, ettei ostamisessa olisi silti mitään järkeä. Mihin tarvitsen kamelinvärisiä pellavahousuja, kun kaapissa on jo siniset ja valkoiset, joista jälkimmäisiä en ole tänä kesänä käyttänyt vielä kertaakaan?

Jonkinlainen saturaatiopiste on selvästi vaatevarastoni osalta saavutettu. Ei ole mitään järkeä hankkia uutta, jos vanhojakaan ei ehdi pitää. Eikä niissä vanhoissa edes ole mitään vikaa. En halua kasata isoa kassia kierrätykseen vain siksi, että saisin siten syyn täyttää kaappia uudestaan. Monta kertaa on siis täytynyt kaupoilla todeta, että vaikka olisi kiva vaate, en osta, koska jotain samanlaista löytyy jo. Edes halpa hinta ei ole saanut ostamaan, sillä en vain pysty perustelemaan, miksi tarvitsisin neljännen tai viidennen kappaleen jotain tiettyä vaatetta.

Aloinkin tässä miettiä, että pitäähän näistä vaatteista nauttia, kun niitä kerran on. Päätin järjestää itselleni jonkinlaisen pukeutumishaasteen, jonka tarkoitus on saada vaatevaraston koko potentiaali käyttöön. Perehdyn hieman aiheeseen, ja palaan asiaan tällä kanavalla. Tai kiinnostaisiko teitä lukijoita tällainen haaste?

Kuinka ruokatilaus vie ihmiseltä hermot

Julkaistu , kirjoittanut
16

Tämä on turhautumistilitys. Tein juuri ensimmäisen ruokatilauksen ensi viikkoa varten, ja siihen meni kaikkineen kaksi tuntia. Kenties ymmärrätte turhautumisen. Tilauksen tekemiseen ei ole minkäänlaista rutiinia. Viimeksi olen tilannut ruokaa joskus keväällä, ja nyt tuntui siltä että pitää aloittaa taas alusta. Asiaa vaikeuttaa myös pahasti se, että jostain syystä kaikkien arkiruokaan liittyvien toimien yhteydessä käy niin, että aivoni tilttaavat. Se tuntuu siltä, kuin kaikki rationaaliset ajatukset katoaisivat mielestä. Normaalisti olen ihan järkevä ihminen, mutta kun pitäisi alkaa toteuttaa ruokasuunnittelua käytännössä, aivot menevät täydelliseen jumitustilaan. En muista, mitä ruokia on olemassa, mistä perhe pitää tai mitä olen valmistanut viime aikoina, puhumattakaan siitä mitä ruokia ei ole vähään aikaan tehty. En muista mitä meillä on kaapissa, enkä muista mitä meiltä puuttuu. Päätösten tekeminen muuttuu työlääksi, enkä osaa päättää kuinka paljon mitäkin pitäisi tilata. Minulla on arvaus, mistä tämä johtuu, mutta olipa syy mikä tahansa, se vaikeuttaa tätä ruokaprojektia merkittävästi. (Palaan syihin postauksen lopussa.)

Jotta ymmärtäisitte, mitä aivojumitus käytännössä tarkoittaa, kuvailen seuraavaksi, miten tämän tilauksen tekeminen meni. Aluksi katson, että maanantaille olen merkinnyt kanapastaa. Etsin verkkokaupasta kanafileet. Sitten totean, että olisi varmasti järkevää tehdä kanaruokaa myös torstaina, esimerkiksi riisibroilerilaatikkoa. Alan miettiä paljonko broileria pitäisi ostaa. En osaa päättää. Päädyn lopulta tilaamaan 2 x 400g (yksi paketti molemmille päiville). Juuri nyt kun kirjoitan tätä, tuntuu siltä että voisi olla viisasta tilata vielä yksi paketti lisää, ja paistaa se samalla kertaa ja sitten pakastaa. Jostain syystä tämä ei tullut pari tuntia sitten mieleen. Toisaalta 1,2kg kanafilettä tuntuu hirveän isolta määrältä.

Pystyviikattua pastaa.

Joka toisen elintarvikkeen kohdalla joudun hyppäämään ylös ja katsomaan kaapista, onko siellä esimerkiksi linssejä linssikeittoa varten (on, mutta vanhentuneita. Voiko niitä käyttää? Ovat tölkissä eivätkä kuivia, miksi olenkaan koskaan ostanut tölkkilinssejä??). Linssejä etsiessä huomaan, että tomaattimurska on vähissä. Päätän tilata sitä lisää. Muistan päätöksen nyt, kun kirjoitan tätä tekstiä, eli tomaattimurska puuttuu tilauksesta edelleen.

Saan lopulta viikon ruokalistan raaka-aineet tilaukseen, ja alan sen jälkeen miettiä aamiaistarpeita ja välipaloja. Seuraa samanlaista jumitusta, jääkaapille pomppimista ja pähkäilyä. Päätän lopulta, että käyn maanantaina itse kaupassa ostamassa hedelmiä, vihanneksia ja leipää, jotka haluan tuoreina. Sen seurauksena kyseenalaistan koko työn alla olevan tilauksen, koska eikö olisi halvempaa ja järkevämpää käydä noutamassa ostokset Lidlin viereisestä K-kaupasta, jos kerran kuitenkin lähden autolla kauppaan? Vaihdan valitsemani kaupan uuteen, mutta totean ettei sieltä saa kaikkia niitä tuotteita, joita isommasta kaupasta voi tilata. Tässä vaiheessa alan epäillä koko prosessin mielekkyyttä. Päädyn lopulta kuitenkin vaihtamaan kaupan alkuperäiseen valintaan. Fiksaan tilauslistan entiselleen, sillä ehdin jo poistaa siltä ne tuotteet, joita hetkellisesti ei ollutkaan saatavilla.

Viimeiseksi muistan, että myös vessapaperia ja muita kodintarvikkeita pitäisi tilata. Lisään paperin, siivousaineet ja pari muuta asiaa tilaukseen. Valitsen helpottuneena toimitusajan ja  klikkaan tilaa-nappulaa, huomatakseni että maksukorttini on vanhentunut. Lisään uuden kortin tiedot ohjelmaan ja poistan vanhan kortin. Pääsen vihdoin maksamaan, mutta ohjelma muistuttaa minua muutamista tuotteista, joita olen aiemmin ostanut. Tajuan, että huuhteluaineena käyttämäni etikka on loppu, ja palaan lisäämään sen tilaukseen. Sen jälkeen onnistun vihdoinkin saattamaan tilauksen loppuun asti.

Se ei tietenkään tarkoita sitä, että tilaus olisi valmis. Päähäni putkahtelee nimittäin yksi kerrallaan erilaisia elintarvikkeita, joita meiltä puuttuu. Käyn lisäilemässä niitä jälkikäteen. Jottei totuus hämärtyisi, on myös todettava että en tietenkään istunut koko kahta tuntia aktiivisesti ruoka-asioita miettien. Koska aihe on niin tylsä, ja koko juttu työlästyttää, harhaudun useampaan otteeseen lueskelemaan netistä uutisia, selaamaan kavereiden somepäivityksiä ja haahuilemaan muuten vain.  Samalla takaraivossa alkaa takoa yhä lujemmalla äänellä, että Tämä. Ei. Voi. Jatkua. Näin!

Tämän teki ravintola, en minä

Ennen kuin joku tekee kuvauksen perusteella diagnoosin keskittymishäiriöstä, kerron että sellaista ei ole. Sen sijaan olen pitkään kärsinyt vakavasta raudanpuutteesta, joka aiheuttaa myös nk. aivosumua. Jos joku on joskus miettinyt mitä se tarkoittaa, niin luulenpa tässä olevan aika hyvä kuvaus sen oireista. Tietysti syynä on myös rutiinien puute. Koko kesä on eletty lähinnä mökillä, ja sen takia kodin perusvarustuksessa on puutteita, ja koska kotona on oltu niin epäsäännöllisesti, en ole ihan kartalla mitä kaikkea puuttuu tai ei puutu.

Raudanpuutetta on hoidettu jo pitkään, mutta vielä on matkaa normaalille tasolle. Sen varaan ei siis voi laskea, mutta uskon sekä ruokasuunnitelman että tämän systeemin vakiintumisen helpottavan myös tilauksen tekemistä merkittävästi. Jos siis sitkeästi jatkan, voin pian ruveta käyttämään menneiden viikkojen tilauksia uusien pohjina. Vähitellen palaa varmaan myös muistikuvat siitä, paljon viikossa menee perusruoka-aineita, ja mitä kannattaa tehdä pakastimeen valmiiksi.

Lopuksi toivon, ettei kommenteissa tulla päivittelemään, että miten se voi olla noin vaikeaa. Vakuutan, että jos pystyisin tämän aivojumin itseltäni poistamaan, niin toden totta olisin sen jo tehnyt. Tämän postauksen julkaiseminen arveluttaa, näiden henkilökohtaisten haasteiden julkinen jakaminen on aina aika pelottavaa. Toisaalta (diagnosoimaton) raudanpuute on todella yleistä naisten keskuudessa, ja aivosumua aiheuttaa myös stressi, unenpuute ja rauhoittumisen puute – kaikki sellaisia asioita, joista moni ruuhkavuosia elävä kärsii. Jos siis tunnistitte samoja piirteitä, johtuivatpa ne mistä hyvänsä, antakaa armoa itsellenne. Tällaista tämä välillä on.

Kohtalotovereita?