Näin vuoden alussa on aina täynnä sellaista energiaa, jolla tuntuu jaksavan kaikenlaisia projekteja vaikka kuinka. Vaatekaappi tuntuu tällä hetkellä täydeltä, mitään ei puutu, ja kaikki mieliteotkin on helposti ohitettavissa – eihän vaatevarastostani oikeasti puutu mitään. Harmi vaan, että tämä tunne ei tule kestämään koko vuotta. Tiedän sen varmuudella, sillä tunnistan nämä tunnelmat edellisiltä vuosilta. Vaikka nyt on varma ja vakaa olo, jossain vaiheessa vuotta iskee kauhea ostostelukuume. Juuri nyt se tuntuu ajatuksena ihan naurettavalta, mutta näin on käynyt jo monesti. Viime kesänä olin kurkkuani myöten täynnä ostolakkoa, en halunnut jatkaa sitä enää hetkeäkään, vaan halusin suin päin rynnätä ostoksille, nimenomaan vaateostoksille. Minkä sitten teinkin Seattlessa käydessäni. En osaa selittää, miksi niin käy, mutta osaan jo varautua ennalta.
Ostaminen tuntuu olevan ensisijaisesti tunneasia. Välillä on tietysti ostettava uusia sukkia ja alushousuja, mutta muut ostokset ovat valtaosin vain sitä, että ostaminen tuntuu hyvältä. Uuteen vaatteeseen liittyy paljon aineettomia odotuksia; se ilahduttaa, innostaa, rauhoittaa ja tekee tyytyväiseksi yhtä aikaa. Minulle vaatteiden ostaminen on myös löytämisen iloa, ja alennusmyynneissä säästäminen on ajatusvirhe, johon tunnun haksahtavan vuosi toisensa jälkeen. Rationaalisesti perustelen kaikkia vaateostoksiani käytännöllisyydellä, tarpeellisuudella ja hinnalla, vaikka oikeasti tarvitsen etupäässä niitä sukkia ja alushousuja.
Tällä uuden vuoden tarmolla olen nyt kuitenkin ryhtymässä jälleen tiukempaan ostolakkoon kuin viime vuonna. Tiedän saavani vaatteita tai asusteita lahjaksi tänäkin vuonna, joten ilman uusia vaatteita en jää, vaikken ostaisi mitään. Hahmottelen tällaisia suuntaviivoja:
- EN MENE KERTAAKAAN SIIHEN YSTÄVÄMYYNTIIN MISSÄ AINA SEKOAN
- En mene alennusmyynteihin palloilemaan, mukaanlukien Hullut päivät
- Alusvaatteita ja sukkia saa ostaa vapaasti tarpeen mukaan
- Käytettynä ostetuista vaatteista ei tarvitse stressata
- Tärkeä tavoitteeni on, että tänä vuonna ei yksikään vaate päädy suoraa päätä uudelle omistajalle sen osoittauduttua tyhmäksi ostokseksi
Pari poikkeusta:
- Jos ulkomailla tulee vastaan vaate, jota en voi vastustaa, voin ostaa
- Jos satun löytämään täydelliset vaaleat juhlakengät tai talvisaappaat, saan ostaa
Ensisijainen strategiani vaateostojen vähentämiseksi on siis se, että en mene kauppoihin. Tämä on kokemukseni mukaan paras ja tehokkain keino olla ostamatta. Poissa silmistä, poissa mielestä. Tiedän, että alepäivät ja kampanjat ovat heikko kohtani, joten kokeillaan nyt vaihteeksi sellaista, että ei mennä sinne lainkaan. Minun ei ole välttämätöntä hamstrata niitä sukkia ja alushousuja juuri hullujenpäiviltä. Tuo ystävämyynti on nyt monta vuotta peräkkäin todettu turmiolliseksi, joten viisainta on kiertää se kaukaa. Pelkästään tämä muutos luultavasti vähentää virheostokset lähes nollaan.
Haluan kuitenkin opetella hyödyntämään käytettyjen vaatteiden markkinoita huomattavasti paremmin kuin ennen. En ole tässä ollenkaan taitava, ja jotta ostolakko ei haittaisi uuden opettelua, olen päättänyt, että jos vaate on käytetty, sen ostaminen on ok. Toki tässäkin pätee tuo viimeinen kohta, eli että tyhmiä ostoksia pitää välttää. Näen tässä sellaisen riskin, että jos käytetty vaate on hyvin edullinen, harhaudun ostamisen ilosta ostamaan jotain melko kivaa, joka sitten lähtee pian uudestaan kierrätykseen. Tätä siis pyrin välttämään, mutta riski on silti otettava. Ihailen tuttavia, jotka tekevät kierrätyskeskusten ilmaislaatikoista ihmeellisiä designer-löytöjä, omalle kohdalle sellaista ei ole sattunut. Mutta yritän päästä käytettyjä vaatteita kohtaan tuntemani ennakkoluulojen yli, ja astua paremmin sisälle kirppisten maailmaan. Tosin vähän luulen, että sellaiset vähän fiinimmät second hand -putiikin ovat enemmän minun juttu, kuin ne kierrätyskeskukset.
Tämän kaiken tavoitteena on siis ostaa huomattavasti vähemmän vaatteita kuin parina edellisenä vuonna. Tavoittelen useampaa nollakuukautta, ja tässä uuden vuoden huumassa se tuntuu täysin realistiselta. Mitään erikoisia tarpeita tuskin tuleekaan, mielihalut ovat sitten toinen juttu.
Onko muita lähdössä jälleen mukaan vaateseurantaan, tai ostosten vähentämiseen?
Pari kysymystä tulee taas mieleen, food for thought: miksi ulkomailla shoppailu on sallitumpaa kuin kotona? Miksi käytetyn vaatteen voi ostaa, vaikka ei ole tarvetta?
Olin itse aikoinaan hullu shoppailija, mitä vaatealalla työskentely ei ainakaan vähentänyt. Etenkin matkoilla, joita oli paljon, oli ihan ”pakko” shoppailla. Siihen vaivaan ei auta mikään muu kuin se sama, mikä Suomessakin. Eli kauppoihin ei mennä. Ei kai sellaisiin kohteisiin kannata mennäkään, missä ei ole muuta tekemistä kuin shoppailu. Toki jos oikeasti tarvitsee jotain, voihan sen yhtä hyvin ostaa suunnitellusti matkalta. Itse ostin viimeksi Lontoosta pinon mustia sukkia 😄.
Omat hankintani ovat niin vähäisiä, että en tee seurantaa. Omasta kaapista löytyy lähes joka tarpeeseen. Ostan vaatteeni aina uutena, mutta pyrin käyttämään ne loppuun. Esim. ulkoilutan koiraa 20 vuotta vanhassa takissa ja ihan kaupunkikäytössäkin on yksi samanikäinen takki.
En halua esittää mitään pyhimystä 😇, mutta elämä on onneksi opettanut näissäkin asioissa.
Ulkomailla saa shoppailla sellaista, mitä kotimaasta ei saa. Esim. vaikka Uniqlo, josta olen löytänyt paljon luottovaatteita. En pidä järkevänä shoppailla ulkomailta sellaista, mitä saisin Suomestakin, ja siksi päätin säännön näin. Matkustan kuitenkin sen verran harvoin, että jos ostaisinkin ulkomailta jotain, se ei tilannetta romahduta, jos kotimaassa jätän enimmäkseen ostamatta.
Käytetyissä vaatteissa on tietysti tavoitteena ostaa järkevästi, mutta koska haluan opetella tätä puolta enemmän, annan vähän enemmän liikkumatilaa itselleni. Koen, että käytetyn vaatteen ostaminen on paljon kestävämpi ratkaisu kuin uuden, joten jos tulee hirveä tarve shoppailla, niin mieluummin käytettynä kuin uutena. Tiedostan kuitenkin virheostosten riskin näiden käytettyjen osalta.
Onhan sen käytetynkin vaatteen joku aikoinaan ostanut uutena eli en ole koskaan ymmärtänyt sitä logiikkaa, että käytetty olisi kestävämpi valinta, jos molemmissa tapauksissa vaate käytetään loppuun. Eli selitätkö?
Esimerkiksi kulutusvalintojen hiilijalanjälkeä laskiessa käytetyn vaatteen hiilijalanjälki on lähellä nollaa. Vastuu ympäristökuormasta on alkuperäisellä ostajalla. Käytetyn vaatteen ostamalla ei anna rahaa suoraan vaatteiden monelta kannalta ongelmalliseen tuotantoon vaan sen sijaan niiden kierrätykseen. Samalla pidentää sellaisen vaatteen elinikää jota alkuperäinen ostaja ei halua itse käyttää loppuun.
Toki kierrätettyjä vaatteita on meille tarjolla niin runsaasti koska olemme niitä niin ahkerasti uutena ostaneet ja sitten niistä luopuneet ennen niiden loppuun kulumista. Onkin tärkeää että kierrättämisen lisäksi nimeomaan vähennämme uusien vaatteiden ostamista ja käytämme vaatteet loppuun asti.
Daniel kiteytti asian puolestani, juuri hiilijalanjälki on se pääasiallinen syy, miksi haluan opetella ostamaan pikemminkin käytettyä kuin uutta. Jos ostan kokonaan uuden, koko tuontantoketju on laitettu liikkeelle juuri minua varten. Jos ostan käytetyn, edistän käytettyjen vaatteiden kiertoa, parhaimmillaan rahani päätyvät hyväntekeväisyyteen ja vähennän tekstiilijätteen määrää maailmasta.
Omasta kaapistani tiedän, että joskus on laitettava kiertoon vaatetta, joka kelpaisi hyvin käyttöön – mutta on itselleni liian pieni, suuri tai muuten vääränlainen. Sattuuhan noita virheostoksia muillekin. Jos haluan opetella löytämään hyviä käytettyjä vaatteita, täytyy antaa itselleni lupa myös käydä kirppiksillä, miten muuten oppisin itselleni parhaat ostospaikat tai tunnistamaan käytetyn vaatteen, jossa on juuri minulle potentiaalia?
Niin, jos luitte kommenttini, puhuin nimenomaan loppuun asti käytettävistä vaatteista. Ja edelleen olen sitä mieltä, että kun katsotaan hiilijalanjälki tuotteen elinkaaren ajalta tässä tapauksessa, se on enemmän tai vähemmän sama. Se, että vastuu ympäristökuormasta on jollain muulla, on itsensä pettämistä ja somaa viherpesua.
No mutta tällä logiikalla myös hävikkiruuan hyödyntäminen olisi viherpesua.
EDIT. Tässä Sitran tekstissä todetaan, että jos kahden vuoden sijasta vaatetta käytettäisiin vajaat kolme vuotta, se säästäisi valmistukseen kuluvia luonnonvaroja 20-30%. Jos ostan käytetyn, osallistun vaatteen käyttöiän pidentämiseen. Itse en osaa pitää sitä viherpesuna.
Ei, vaan tällä logiikalla hävikkiruuan hiilijalanjälki on sama riippumatta siitä syönkö itse laittamani ruuan jämät vai syökö joku muu ne. Kyse oli siis edelleen siitä, että vaate käytetään molemmissa tapauksissa loppuun.
Mä yritän ostaa vain 5 vaatetta tänä vuonna, ihan sama ovatko käytettyjä vai uusia. Kokeilen myös saattaa loppuun kaksi DIY-projektia, joista toinen on ollut kesken jo vuosia! Helsingissä on Fredalla aivan ihana kirppari, Préporté. Se on niin nätti putiikki, ettei siellä edes tajua olevansa käytetyn tavaran paikassa. Hinnat silti matalia, paitsi tietty designer-tuotteissa.
Mutta mikä merkitys on vaatteen käyttöiän pidentämisellä sellaisenaan, ellei sillä tavoitella jonkin vaihtoehtoiskustannuksen poisjäämistä. Maaseudulla näkee romupihoja täynnä vanhoja autoja. Onko tämä samalla logiikalla hyvä asia, jos niiden käyttöikä kuitenkin pitenee? Vai olisiko parempi hyödyntää ne raaka-aineena ja siirtyä uuteen tarkoituksenmukaiseen liikkumismuotoon.
Jos ostaa käytetyn uuden sijasta, niin silloin jää yksi uusi tekemättä, ja säästyy sekä raaka-ainetta että luonnonvaroja muutenkin. Sama tapahtuu, jos vaatetta käytetään vaikka viisi vuotta, sen sijaan että kahden vuoden päästä ostettaisiin uusi samanlainen. Luulen, että autot ovat huono vertailukohta siinä mielessä, että metalli pystytään kierrättämään varmaan jokseenkin 100%, mutta tekstiileissä tätä mahdollisuutta ei ole. Nykyisinhän kehitetään kiivaasti erilaisia tapoja kierrättää tekstiiliä nimenomaan raaka-aineena, mutta ongelmana on esimerkiksi sekoitekuidut.
Keksin eilen, että vaatelupaukseni tälle vuodelle on, etten osta yksiäkään kenkiä. Niitä on aivan liikaa ja vaikka jotkut hajoaisivatkin täysin, niin ei todellakaan tule sellaista tilannetta, että ne olisivat ainoat siihen käyttötarkoitukseen olevat. Kumisaappaitakin on edelleen kolmet, vaikka olen myynyt niitäkin lähivuosina kirpparilla neljät. En ole enää muutenkaan niin kiinnostunut kengistä. Menen mieluummin mukavuus edellä kuin korkkareissa.
En pitänyt viime vuonna kirjaa yhtään mistään. Yritin käyttää vaatteita loppuun ja siirsin kotivaatteiksi sellaisia, jotka siihen tarkoitukseen soveltuvat ja joita en jostain syystä muuten pitänyt. Minulla on edelleen huono vaatetilanne. Poissa silmistä on laatikkokaupalla mm. väärän kokoisia, ja vääränmallisia vaatteita ( on tullut lapsia, kotivuosia). Käyttövaatteita on melko sopia määrä, mutta suurin osa ei ole jotenkaan mieluisia. Kaipaisin tunnetta, että hei näyttääpä kivalta! Olisi mukava, jos vaatteet toisivat iloa. Toivon, että saisin laatikoissa olevista vaatteista vielä jotain käyttööni. Tänä vuonna käyn ne läpi ja mietin mitä niille teen. Ainakin kierrätän viisaasti. En voi ryhtyä täydelliseen ostolakkoon, sillä tulen tarvitsemaan vaatteita ainakin kesäksi. En saa tällä hetkellä vaatteiden ostamisesta mitään iloa, koska en ole oikein löytänyt, sitä mitä etsin. Muutamat kivat paidat, jotka ostin viime vuoden lopulla olivat huonolaatuisia ja haalistuivat pesussa ja nyt niiden käyttäminen ei ole mukavaa. Jotain positiivista sentään, että olen jaksanut paikata, korjata viime vuonna todella paljon lasten vaatteita ja siitä olen iloinen. Ehkä olen jotain oppinurkin tuolla saralla. Etenkin ulkovaatteet menevät ihan riekaleiksi ja on mahtavaa, kun saa pelastettua vaatteita ja niillä on mahdollisesti pärjännyt kauden loppuun. Ihan mahtavaa, kun jotkut teistä pärjää ihan vain muutamilla hankinnoilla.
Lapset ja kotivuodet ovat turmiollisia vaatekaapille, tiedän mistä puhut! En ole ollenkaan mikään tyyliguru, joten en osaa kovin hyvin neuvoa, mikä olisi ongelmaasi ratkaisu. Varmaan yrittäisin seuloa nykyisistä vaatteista esiin ne kaikista mieluisimmat, ja sitten miettisin mikä niitä yhdistää, ja sen pohjalta miettisin, millaista uutta vaatetta tarvitsen. Minulla on myös ollut laatikoittain epäsopivia vaatteita, sekä sellaisia, joihin olen takertunut vanhasta muistista. Olen viime vuosina niitä lahjoittanyt hyväntekeväisyyteen sekä myynyt kirppiksellä vähitellen pois. Sanosin, että ehkä kannattaa panostaa sopivaan kapselipuvustoon, kuin odotella, että vanhat mahtuvat taas päälle. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että odottelu ei välttämättä johda toivottuun lopputulokseen, ja lopputuloksena on vain turhautuminen kaikkeen. Ja voin lohduttaa, että vaikka olisin ostanut vain välttämättömiä vaatteita, niitä olisi kyllä ollut enemmän kuin muutama viime vuonna.