Luin juuri YLEn nettisivuilta jutun siitä, kuinka Fidalle lahjoitettu vaate olikin organisaation lupauksista huolimatta päätynyt Afrikkaan. Fidan keräyslaatikkoon oli jätetty vaate, johon oli kiinnetetty paikannin. Se lähetti puoli vuotta tietoa siitä, missä huppari matkasi, ja lopulta vaate päätyi Nigeriaan. UFFin laatikkoon jätetty vaate puolesta päätyi Keniaan. Sitten haastateltiin organisaatioiden johtoa, että miten tässä näin kävi, kun esimerkiksi Fida lupaa, ettei vaatteita rahdata toiselle puolelle maapalloa.
Tietysti on ikävää, ettei prosessi toiminut sataprosenttisesti. Mutta minua kiukuttaa ihan muusta syystä. Katsokaa niitä vaatteita, joita on käytetty esimerkkinä! Ne ovat rikkinäisiä, kestotahraisia, kulahtaneita, haisevia, koirankarvassa, tupakanpolttamia – siis sanalla sanoen karseita. Niiden paikka on ihan muualla, kuin yhdessäkään kierrätyslaatikossa. Täsmällisesti ottaen niiden paikka on jätekeräyksessä. Suomessa. Noiden vaatteiden ei olisi ikinä pitänyt päätyä mihinkään hyväntekeväisyyskeräykseen. Miesten pikkutakki on tahrainen, koirankarvoissa ja lisäksi nappi on irti. Sitä ei kukaan laittaisi päälleen, saati sitten sitä toista haisevaa, tupakan reijittämää takkia, tai rikkinäistä ja kestotahraista hupparia.
On aivan turhaa kauhistella sitä, että kehitysmaihin päätyy hirveää lumppua. Kuka siitä on vastuussa? No tietenkin se ihminen, joka ei ole viitsinyt itse laittaa vaatettaan roskikseen tai asianmukaiseen lumppukeräykseen, vaan sen sijaan on ulkoistanut lajittelun hyväntekeväisyysjärjestölle. Jos sinä laitat karmean rääsyn UFFin keräyslaatikkoon SINÄ olet vastuussa, jos se päätyy paikkaan, jonne et haluaisi sen päätyvän. Hyväntekeväisyysjärjestöjen tehtävä on tehdä hyväntekeväisyyttä, ei toimia jonkinlaisena ilmaisena jätelajittelukeskuksena. Kyllä meillä lahjoittajillakin on asiasta vastuuta.
Olen viime vuonna kirjoittanut selkeät ohjeet siitä, miten vaatteet lahjoitetaan oikein. Sieltä löytyy täsmälliset ohjeet mm. kenkien ja laukkujen pakkaamiseen ja vaatteiden huolittelemiseen. Tässä kuitenkin supertiivis kertaus:
- Pakkaa kaikki vesitiiviisti, sillä keräyslaatikot eivät pidä vettä ja kastuneet vaatteet menevät suoraan roskiin. Kiinnitä kenkäparit yhteen, laita ne eri pussiin vaatteiden kanssa. Yksittäisellä kengällä ei kukaan tee mitään.
- Vaate ei saa haista, siinä ei saa olla karvoja, se ei saa olla rikki, siinä ei saa olla tahroja. Vaatteen tulee on sellaisessa kunnossa, että sen voi laittaa suoraan päälle ja lähteä kaupungille. Jos vaate ei ole käyttökunnossa, sen paikka ei ole hyväntekeväisyyskeräykessä!
- Ainoa poikkeus edelliseen on vintagevaatteet, eli yli 30 vuotta vanhat vaatteet. Niissä ei haittaa, jos on pikkuvikoja. 50-luvun jakkupuku, josta on nappi irti, on ok lahjoitus. Viime vuonna ostettu Zaran paitis, josta on nappi irti, ei ole.
- Alusvaatteita ja sukkia ei voi lahjoittaa, elleivät ne ole kirjaimellisesti uutta vastaavassa kunnossa. Mieti itse, laittaisitko jonkun vanhat kulahtaneet kalsarit päällesi.
Jos emme halua, että käyttökelvotonta vaatejätettä päätyy kehitysmaiden riesaksi, meidän täytyy lakata kuskaamasta sellaista hyväntekeväisyyteen. Jos et jaksa nähdä vaivaa kunnostaaksesi vaatteen myyntikuntoon, niin tietoiskuna voin kertoa, että ei sitä tee kukaan muukaan. Järjestöt eivät pese, korjaa tai silitä saamiaan vaatelahjoituksia. Vaatteen tulee olla valmiiksi myyntikuntoinen. Jos se ei ole, niin silloin siitä valitettavasti tulee järjestölle kuluja, ei suinkaan tuottoa hyvään tarkoitukseen, kuten toiminnan ideana olisi. Samalla kasvaa riski siihen, että sinusta tulee osa maailman tekstiilijäteongelmaa. Tämän vuoksi myös vaatteiden oikeanlainen pakkaaminen on erittäin tärkeää. Joskus vaate homehtuu pilalle ennen kuin se päätyy edes lajitteluun, koska se on lahjoitettu pussissa, johon on päässyt vettä sisälle.
Outi Pyy on tehnyt oheisen kaavion, jota noudattamalla tällä hetkellä tietää toimivansa mahdollisimman oikein. Suomessa tehdään tällä hetkellä kovasti töitä tekstiilikierrätyksen edistämiseksi, ja muutaman vuoden päästä kuva näyttääkin luultavasti erilaiselta. Jo nyt pääkaupunkiseudulla on mahdollista viedä lumppua Sorttiasemille (HUOM! ei alusvaatteita eikä sukkia!), mutta kaikissa kaupungeissa tällaista mahdollisuutta ei ole. Silloin Lindex, H&M tai muu vastaava keräys voi olla se ainoa mahdollisuus, mutta ei sinnekään mitä tahansa kannata kipata. Ei niitä rikkinäisiä sukkia tai tupakanpolttamia takkeja. Suosittelen muuten Outin kanavia kaikille, joita tekstiilikierrätys, vaatteiden vastuullisuus ja esimerkiksi järkevä pyykkihuolto kiinnostaa!
Summa summarum: lumpun paikka ei ole hyväntekeväisyydessä. Se, että kehitysmaihin päätyy käyttökelpoista vaatetta ei ole vastaava ongelma, koska niillä on siellä markkinat. Ongelma on käyttökelvoton vaate, joka saattaa kirjaimellisesti päätyä katuojaan, sillä noista maista puuttuu samanlaiset jätteenkäsittelylaitokset, kuin meillä Suomessa on. Jos haluamme estää sen, ratkaisu on helppo. Ei työnnetä keräyslaatikoihin mitä tahansa riepua. Ei ulkoisteta vaatekierrätystä organisaatioille, joiden vastuulla se ei ole, vaan hoidetaan omat tekstiilijätteet itse. Tämä on helpoin ja yksinkertaisin tapa estää MOT:n dokumentissaan esittämä tilanne.