Kotihäpeästä puhutaan nykyisin aika paljon. Olen ymmärtänyt, että se liittyy erityisesti siisteyteen, tai pikemminkin sen puutteeseen, eikä niinkään siihen, että ihmisiä nolottaisi joku väärän värinen sohva. Kotona on sotkuista, tavaroita on levällään, nyssäköitä nurkissa ja tiskit tiskaamatta. Siisteys tarkoittaa tässä varmaankin jonkinlaista järjestyksen ja puhtauden yhdistelmää, siis että jommassa kummassa tai vähän molemmissa olisi asukkaan silmin parantamisen varaa. Sotkua hävetään ja siksi kotiin ei päästetä vieraita.

Tältä meilläkin välillä näyttää.

Miten kodin saa pysymään siistinä? Miten ylläpitää sellaista järjestystä ja puhtautta, ettei tarvitsisi hävetä? Ensinnäkin pitää laskea standardeja. Useimmissa kodeissa asuminen näkyy, ja niin pitääkin. Mutta jos haluaa tästä huolimatta pitää sellaista järjestystä, ettei jatkuvasti hävetä, sen eteen on nähtävä vaivaa. Koti ei pysy siistinä, ellei sitä jatkuvasti siisti.

Ilana kirjoitti vastikään mainion kirjoituksen huonoista neuvoista, joita kodinhoidon ja kodinraivaamisen suhteenkin jatkuvasti annetaan. Että esimerkiksi ”vie tavarat heti paikoilleen” on huono neuvo, jos alunperinkin on epäselvää, missä se paikka voisi tai edes pitäisi olla. Niinpä sain tästä inspiraation miettiä, mitä minä teen päivittäin, jotta koti pysyisi siistinä. Siis ihan konkreettisella tasolla.

Tällaisia asioita teen joka päivä:

Tuuletan ja petaan sängyn joka päivä. Se tarkoittaa, että herättyä nostan peiton jalkopäähän ja avaan ikkunan. Aamupalan jälkeen käännän tyynyt, vedän peiton paikoilleen ja laitan päiväpeiton sängyn päälle. Meillä ei ole koristetyynyjä, joten niitä ei tarvitse asetella.

Ennen aamupalaa tyhjennän tiskikoneesta puhtaat astiat kaappiin. Aamupalan jälkeen laitan kaikki likaiset astiat suoraan tiskikoneeseen. Tämä toimii vain, jos koneen käynnistää poikkeuksetta joka ilta. Korjaan aamupalan jälkeen kaikki ruuat takaisin jääkaappiin tai kuivakaappiin, roskat (hedelmien kuoret, tyhjät jugurttipurkit ym.) roskiksiin. Sama toistuu illalla ennen nukkumaanmenoa, jolloin kaikki likaiset astiat korjataan tiskikoneeseen ja joka käynnistetään, ja ruuat palautetaan kaappeihin.

Kerran päivässä kerään kaikki likapyykit pyykkikoriin. Perheen aikuiset osaavat tämän homman pääsääntöisesti itsekin, joskus saatan kuitenkin kerätä puolison kuivumassa olleet urheilukamppeet suihkukaapin päältä pyykkikoriin ohimennessäni, enkä hermostu tästä sen enempää. Nuorisolla tilanne ei ole vielä sataprosenttisesti hallussa. Kunhan jälkikasvu vielä vanhenee pari vuotta, ulkoistan heidän oman pyykkihuoltonsa kokonaan heille itselleen, mutta siihen asti noukin lastenhuoneen lattialta vaatteita, jos niitä on sinne jäänyt.

Laitan aina omat vaatteet naulakkoon ja kengät hyllyyn. Lapset eivät aina laita, mutta muistutan aiheesta säännöllisesti. Jos joskus olen jättänyt kengät keskelle eteistä, nostan ne ohi kulkiessa kuitenkin hyllyyn. Päivän jälkeen laitan omat vaatteet joko suoraan pyykkikoriin tai sitten tietylle tuolille sängynpäätyyn. Pyykkikori on makuuhuoneessa, joten matka on lyhyt.

Yritän laittaa roskat aina suoraan roskikseen. Esimerkiksi elintarvikepakkaukset laitan roskikseen, en jätä pöydälle. Kirjekuoret vien suoraan paperikeräykseen, luetut lehdet samoin. Jos sampoopullo tyhjenee käytössä, en laita sitä takaisin hyllyyn vaan nakkaan suihkun viereen lavuaariin, jotta muistan laittaa sen siitä roskiin.

Rutiinit ylläpitävät siisteyttä

Koska haluan, että koti on kutakuinkin siistinä jatkuvasti, kiinnitän näihin asioihin jatkuvasti huomiota. En siis vahdi silmä kovana, että onko jossain joku roska, mutta jos sellainen sattuu silmiin, vien sen roskiin. Vasta-argumentti voisi olla, että eihän sitä ehdi, jos on tekemässä muuta, mutta todella harvoin on oikeasti niin kiire, ettei ehtisi satunnaista roskaa tipauttaa roskikseen. Minusta ylipäätään tuo kiireeseen vetoaminen on enemmän tekosyy, sillä todellisuudessa nämä jutut eivät vie paljoa aikaa. En usko, että laittaessani teemukin ja lautasen aamulla tiskikoneeseen, menettäisin enempää kuin 15 sekuntia verrattuna siihen, että jättäisin tiskit pöydälle.

Kyse on enemmän siitä, että nämä jutut on tehtävä joka päivä, viikosta toiseen. Kun tulee niitä päiviä, että syystä tai toisesta rutiinit jäävät väliin, korjausliike on tehtävä mahdollisimman pian. Jos tulen juhlista niin myöhään kotiin, etten jaksa purkaa käsilaukkua  ja mekko jää olohuoneen tuolin selustalle, viimeistään seuraavana aamuna ne pitää korjata paikoilleen. Jos tiskikone on unohtunut laittaa päälle illalla, se pitää käynnistää aamulla. Näillä pärjää pitkälle, mutta sellainen varoituksen sana on paikallaan, että tällaista ylläpitoa ei voi harrastaa, ennen kuin kodissa on jonkinlainen perussiisteys saavutettu. Jos tavaraa on kerta kaikkiaan liikaa neliöihin nähden, eikä tavaroille ole omia paikkoja, tarvitaan ensin kunnon raivaus.

Ehdottoman säännöt

Näiden lisäksi meillä on muutamia ehdottomia sääntöjä, jotka koskevat niin aikuisia, lapsia kuin vieraitakin.

• Ulkokengillä ei kävellä eteistä pidemmälle.
• Ruokaa syödään vain keittiönpöydän ääressä, ja tämä koskee sekä aikuisia että lapsia.
• Ulkoleluilla ei leikitä sisällä ja päinvastoin.
• Tarrojen liimaaminen huonekaluihin on ankarasti kielletty, samoin piirtely.
• Kaikilla perheenjäsenillä on omat hyllyt ja kaapit, ja jos tavarat eivät mahdu niihin, pitää karsia ennen kuin voi hankkia uutta. Tämä koskee niin vaatteita kuin muitakin tavaroita.

Sitten on sellaisia sääntöjä, jotka ovat periaatteessa vain omassa päässäni, mutta jotka edistävät siisteyttä merkittävästi. Esimerkiksi tavaroita ei periaatteessa säilytetä lattioilla. Poikkeuksen tähän tekee työhuoneemme, joka on varsinainen monitoimitila. Siellä on myös kierrätystavaroiden säilytyspaikka siihen asti, kunnes ne lähtevät uuteen kotiin, ja näitä tavaroita joutuu välillä säilyttämään lattialla. Työhuoneeseen ei kuitenkaan päästetä vieraita, joten sotku pysyy etupäässä piilossa. Olen myös laittanyt työhuoneen seinälle monta ripustuskoukkua, joten kassit ja nyssäkät saa nostettua niihin, jolloin lattialle ei tarvitse tehdä pinoja.

Siisteys pysyy siistimällä

Sängyn petaaminen, tiskikoneen täyttäminen tai pyykkien noukkiminen eivät oikeastaan ole sellaisia asioita, joista neuvottelisin itseni kanssa päivittäin. Ne ovat automaattisia toimintoja, kuten vaikka hampaiden harjaus. Olen tavallaan tehnyt kategorisen päätöksen, että petaan joka päivä. Niinpä minun ei koskaan tarvitse jahkailla, jaksanko tänään pedata vai en. Tällaisen päätöksen voi kuitenkin pysyvästi tehdä vain silloin, kun sillä saavutettava asia on tärkeää omien arvojen takia. Jollekin toiselle vaikkapa päivittäinen juoksulenkki voi olla samanlainen itsestäänselvyys, vaikka minulle se ei olisi. Tarkoitan tällä sitä, että jos siisti koti ei aidosti ole tärkeysjärjestyksessä hirveän korkealla, on tällaisia rutiineja vaikea luoda. Oikeasti sitä jaksaa ylläpitää vain sellaisia tapoja, joita oikeasti haluaa.