Avainsana-arkisto: muodonmuutos

Arkijärkinen asuhaaste: 30 päivää vanhoja vaatteita

Julkaistu , kirjoittanut
6

Tiesittekö, että maailma on pullollaan erilaisia pukeutumishaasteita? Niitä löytyy joka lähtöön: on äärimmäisen minimalistisia, kuten esimerkiksi haaste, jossa saa kuukauden ajan käyttää vain kuutta vaatetta. Sitten on valtava määrä erilaisia kapselipuvustoon liittyviä haasteita, joissa koostetaan tietylle ajanjaksolle kapselipuvusto, eikä muita vaatteita saa käyttää. Toisaalta on myös 30 päivän haasteita, jossa ideana on valita 30 vaatetta, joista pitää luoda itselleen 30 erilaista asua. Samaa asua ei saa toistaa kahdesti, mutta kaikkia valittuja vaatteita on käytettävä ainakin kerran. Näiden lisäksi on myös erilaisia inspiraatiohaasteita, joissa annetaan pukeutumisohje kuukauden jokaiselle päivälle. Ohje voi olla esimerkiksi ”yksivärinen asu” tai ”pue vaate jota et ole käyttänyt yli vuoteen”.

maaliskuun vaatteet

Yhteistä näille on shoppailukielto haasteen aikana. Tosin tässäkin on eroja. Joskus kirppikset ja ilmaiseksi saadut vaatteet ovat ok, joskus taas neuvotaan menemään ensin kauppaan, jotta vaatekaapin mahdolliset puutteet tulee ensin täytettyä. Useimmiten tarkoituksena on kuitenkin jonkinlainen vaatekaapin karsiminen tai vähemmällä toimeen tuleminen. Haasteet on suunnattu ihmisille, joilla on hirveästi vaatteita, ja jotka siitä huolimatta ostelevat jatkuvasti uutta, mutta kärsivät siitä ettei kaapista löydy mitään päällepantavaa. Ei liene ihme, että moni on lähtöisin USA:sta.

Minun tilanteeni on se, että kaapista löytyy runsaasti päällepantavaa, mutta ajaudun silti valitsemaan aina sen helpoimman vaihtoehdon. Vaatekaapin potentiaali menee hukkaan. En halua käyttää vähempiä vaatteita, vaan päinvastoin lisätä aktiivisessa kierrossa olevien vaatteiden määrää. Inspiraatiohaaste sopisi siis minulle, mutta en löytänyt valmiina mieleistäni. Näissä muiden keksimissä pukeutumisohjeissa on sellainen vika, että osa ehdotuksista on väistämättä sellaisia, jotka tuntuvat omasta mielestä hupsuilta. Löysin suomennetun version 30 päivän haasteesta, mutta moni ohje ei omalla kohdallani toiminut. ”Pue jotain, mikä saa sinut tuntemaan olosi itsevarmaksi” – enhän minä muita vaatteita puekaan! (Miksi kukaan edes pukisi mitään muuta?) Kehotus pukeutua tyyli-idolin inspiroimana ei myöskään oikein toimi, sillä vaikka Englannin prinsessa Catherine onkin mielestäni takkimekkoineen ja hattuineen huipputyylikäs, en kuuna päivänä pukeutuisi itse vastaaviin vaatteisiin.

Ikuisena individualistina minun täytyy siis keksiä haasteen säännöt itse. Ensisijainen tavoite on hyödyntää olemassa olevia vaatteita mahdollisimman monipuolisesti. Toissijainen tavoite on kokeilla, voiko omasta kaapista tehdä yhtä ilahduttavia löytöjä kuin kaupoista.

  1. Haaste kestää 30 päivää.
  2. Jokaisena päivänä on pukeuduttava eri asukokonaisuuteen kuin edellisenä. Vaatteita voi käyttää uudelleen seuraavana päivänä, esim. alaosan voi yhdistää  uuteen yläosaan jne. Tämä siksi, että muuten puolipitoisten vaatteiden määrä kasvaa tolkuttomaksi.
  3. Normaalit ostolakkosäännöt ovat voimassa. Kuten yleensäkin, pyrin olemaan ostamatta uutta, mutta jos elämäni täydellisin vaate sattuu tulemaan 70% alennuksessa vastaan, saan kyllä ostaa sen. Mutta en saa ostaa mitään siksi, ettei kaapista muka löydy enää uutta asukokonaisuutta (koska varmasti löytyy).

Täsmennyksiä sääntöihin: päätin aloittaa haasteen ensi maanantaina, eli 24.8. Viimeinen haasteeseen kuuluva päivä on 23.9. Erityisesti tämä haaste koskee arkea ma-pe. Jos en viikonloppuna syystä tai toisesta jaksa paneutua asiaan, niin sitten en jaksa. En ota tästä  mitään stressiä, sillä tarkoitus on pikemminkin hauskuuttaa itseäni kuin pyrkiä aukottomaan suoritukseen. Yritän koostaa asut sillä lailla järkevästi, ettei lopputuloksena ole iso kasa vaatteita, jotka eivät ole puhtaita eivätkä likaisia, joten siksi samoja vaatteita saa käyttää monta kertaa. Jos ekana päivänä laitan mekon ja huivin, ja seuraavana saman mekon ilman huivia mutta vyön kanssa, niin siinä on mielestäni kaksi eri asua.

Harkitsen sellaista, että voisin julkaista asut päivittäin instagramin stooreissa. Stoorit toki jatkaisivat taattua Arkijärki-tyyliä, eli naamaa tuskin näkyy, valaistus on mitä on ja luultavasti otan kuvat vaatekaapin peilin kautta. Minusta ei saa muotibloggaajaa millään, eikä kuvien tarkoitus edes olisi olla mitään pukeutumisinspiraatioita muille. En aio tehdä tiliä siitä, mistä mikäkin vaate on peräisin, koska en todellakaan ole myymässä mitään. Toisaalta jos joku lähtee mukaan haasteeseen, siitä voisi tulla hyvä sellainen ”tavallisten ihmisten asukavalkadi”, vastapainona niille viimeisen päälle mietityille asukuville, joissa kaikki vaatekappaleet on saatu markkinointilahjana ja kuvien muokkaamisessa on vierähtänyt tovi jos toinenkin. Mutta katsotaan miten teen, en ole vielä ihan varma mihin päädyn.

Olisiko mukaanlähtijöitä? Ja keksiikö joku tälle haasteelle hyvän hastagin?

Urputusta tyyli- ja pukeutumisoppaista

Julkaistu , kirjoittanut
20

Olen aina tykännyt kaikenlaisista opaskirjoista (mikä ei välttämättä yllätä ketään, kun kerran itsekin kirjoitan sellaisia…) Tyyli- ja pukeutumiskysymykset ovat aina kiinnostaneet erityisesti, vaikkei se kenties aina ole omassa pukeutumisessa niin selvästi näkynyt. Pitkään pähkäilin itselleni sopivien värien kanssa, sillä olen luonnostani tummahiuksinen mutta hyvin vaaleaihoinen, suorastaan kalpea. Onneksi anoppi rohkaisi menemään värianalyysiin, jossa selvisi, että olen suomalaisittain vähän harvinaisempi ”tumma talvi”, eli kuulun siihen joukkoon, jolle mm. musta sopii ihan oikeasti. Sen sijaan ne kaikki kauniit neutraalit ja puuteriset klassikkovärit, joista mm. ranskalainen eleganssi kuulemma syntyy, saavat minut vain näyttämään huonovointiselta.

Omaa tyyliä ja oikeanlaisia vaatteita etsiessä olen kahlannut läpi ison kasan erilaisia tyylioppaita, sekä kotimaisia että ulkomaisia. Veikkaisin, että olen katsastanut varmaankin lähes kaikki alan kirjat, jotka esimerkiksi pääkaupunkiseudun kirjastoista on mahdollista lainata. Olen perehtynyt niin historiallisiin kuin nykyaikaisiinkin teoksiin. Tiedätte varmaan mistä puhun – nämä ovat niitä, joissa määritellään erilaisia vartalomalleja kirjaimilla tai hedelmillä tai jollain muulla symbolilla, ja sitten esitellään, millaisissa vaatteissa kukin esiintyy eniten edukseen. Lainasin vastikään yhden suomalaisen opuksen, ja sen myötä totesin, että tämä laji saa kyllä nyt riittää. En ymmärrä näitä oppaita alkuunkaan.

Ihmettelen erityisesti kahta seikkaa. Ensinnäkin sitä, että mistä lukija voi oikeasti tietää, mihin hedelmäkoriin sitä oikeasti kuuluu? Eihän meistä kukaan näytä samalta kuin kirjojen mallit, sillä kaikki ihmiset nyt tuppaavat näyttämään vähän erilaisilta. En ole vielä törmännyt sellaiseen kirjaan, jossa olisi joku juuri minun näköiseni esimerkki, ja kuitenkin olen aivan tavallisen näköinen. Toinen ongelma on, että en meinaa erottaa niitä kirjojen mallejakaan toisistaan. Joku, joka on esimerkiksi A-kroppainen, näyttää minusta ihan samalta kuin se X siinä seuraavassa luvussa. Ja mitä pitäisi ajatella siitä, että yhdessä kirjassa se A-vartalo näyttää taas ihan erilaiselta kuin päärynä toisessa kirjassa, vaikka eikö niiden pitäisi olla periaatteessa sama asia…? Hämmentävää.

Toiseksi olen aina ihmetellyt niitä vaatteita, joita mallien päälle on puettu. Siis niitä, missä havainnollistetaan, millaiset mallit ja kuosit kullekin sopivat. Olenko ainoa, jonka mielestä ne ovat useimmiten jär-kyt-tä-vi-ä? Havaintojeni mukaan niissä ei yleensä ole ”klassisesta tyylistä” tietoakaan. Räikeitä värejä ja huomiotaherättäviä kuoseja. Rimpsuja, hapsuja, erikoisia leikkauksia. Tai sitten stailaus on sellainen, ettei tavallinen tuppurainen sillä lailla ainakaan arkisin pukeudu: on korkokenkiä, näyttäviä koruja, rohkeita väriyhdistelmiä ja leveitä vöitä. Yleisesti ottaen esimerkkivaatteet ovat tavalliseen arkeen aivan liian hienoja. Minun on vaikea samastua tällaiseen pukeutumiseen, kun omissa vaatteissa tykkään simppelistä ja mukavasta. Vaikka voihan olla niinkin, että olen tyylioppaiden kirjoittajien mielestä vain pahasti harhateillä pukeutumiseni suhteen.

Sitten on tietenkin vielä se, että olen usein eri mieltä myös vaatteiden istuvuudesta ja mittasuhteista näiden kirjojen kanssa. Tässä kohdassa kyse on kuitenkin henkilökohtaisista mieltymyksistä ja näkemyksistä, jotka ovat sillä lailla makuasioita, että niistä ei voi kiistellä. Minä olen vähän tällainen 50-luvulle jämähtänyt konservatiivi, sillä mielestäni liian tiukat ja liian paljastavat vaatteet eivät yleensä näytä tyylikkäiltä ja alusvaatteet kuuluvat pääsääntöisesti vaatteiden alle piiloon. Ymmärrän paremmin kuin hyvin, jos joku haluaa räväkän ja kurveja nuolevan kotelomekon sijasta pukeutua umpimustaan turvakaapuun, etenkin niinä aamuina, kun mahamakkarat tuntuvat tuplaantuneen yön aikana itsestään.

Missähän olisi tyyliopas, joka olisi suunnattu tavallisen ihmisen tavalliseen arkeen? Sellaiseen, jossa useimpina päivinä päällä on hame tai housut, joku yläosa ja jalassa tennarit tai kävelykengät. Miksei tyylioppaiden mallien päällä ole tavallisia, yksivärisiä vaatteita, joissa ei ole tarkoituskaan erityisesti erottua massasta millään tavalla? Kuka kirjoittaisi pukeutumisoppaan, jossa olisi sellaisia osioita, joista olisi oikeasti hyötyä tavallisessa arjessa? Ehdottaisin esimerkiksi seuraavia lukuja:

  • Kuinka pukeutua tyylikkäästi leikkipuistoon ja silti pysyä kuivana ja lämpimänä
  • Parhaat toppatakit kaikille vartalotyypeille
  • Unelmien urheiluvaatteet

Näillä pääsisi jo alkuun. Olisiko teillä lisää hyviä ehdotuksia? Millaisia ohjeita tyylikirjoissa pitäisi oikeasti olla?

Alennusmyynneissä ilman ahdistusta

Julkaistu , kirjoittanut
10

Minä sitten tykkään alennusmyynneistä. On jotenkin hirveän palkitsevaa tehdä ostoksia puoleen hintaan, jos kyseessä on vaate, joka pitäisi ostaa joka tapauksessa. En siis tykkää shoppailusta alennusmyynneissä huvituksena sinänsä, mutta saan suurta tyydytystä siitä, että pystyn ostamaan tarpeellista tavaraa merkittävästi halvemmalla kuin yleensä.

Olin viikonloppuna shoppailmassa täydennystä vaatekaappiini, jossa on jo pidempään ollut selkeitä puutteita. Ostoslistalla oli siisti musta toppi, farkut sekä lämpimiä neuleita, jotka eivät olisi tylsän värisiä. Onnistuin ostamaan nämä kaikki yhdellä retkellä, ja ainoastaan toppi oli normaalihintainen. Mutta toisaalta silloin, kun sopiva tulee kohdalle, se kannattaa minun tapauksessani ostaa. Seuraavaan shoppailukertaan saattaa nimittäin mennä kuukausia, joten jos ei toimi silloin kun aika on, voi sopivan löytyminen siirtyä jopa vuodella.

Farkut olivat uskomaton löytö, sillä löysin heti sopivat. Asiaa saattoi auttaa se, että olin ostanut saman merkin farkut juuri ennen joulua normaalilla hinnalla, ja sen peruja oikea koko oli selvillä. Nyt noukin alepinosta kaikki eri mallit siinä samassa koossa ja sovitin ne. Kaikki olivat enemmän tai vähemmän ”ok”, niin että jos ne olisivat olleet valmiiksi kaapissani, olisin voinut käyttää niitä kaikkia. Mutta en tietenkään maksa muusta kuin täydellisestä, joten vain yhdet läpäisivät kaikki kriteerit. Kiikutin ne tyytyväisenä kassalle maksaakseni vain 60% normaalihinnasta.

Sitten ostin alennuksella yhden kirkkaanpunaisen puuvillaneuleen sekä kaksi täyttä kashmiria olevaa villapaitaa. Toinen oli vihreä ja raidallinen, toinen superelegantti beige. Villapaitavarastoni kehittyi kertaheitolla toivottuun suuntaan. Kun pari vuotta sitten paneuduin tähän muodonmuutokseen, tajusin että kaipaan elämääni enemmän väriä. Neuleet olivat kuitenkin kaikki tylsän ruskeita/tyylikkään neutraaleja väritykseltään, miten asian nyt haluaa ilmaista. Vihreä ja punainen tuovat toivottua vaihtelua, ja se vaalea beige – noh, se nyt vaan näytti muuten niin hyvältä että ostin senkin. Ei minulla sellaista klassista kamelinsävyä aiemmin ollutkaan.

Rahaa tähän kaikkeen meni aika reippaasti. Mutta kuten sanoin, seuraavan kerran shoppailen kenties huhtikuussa, joten summa pitää oikeastaan jakaa tasaisesti vuoden ajalle. En tehnyt yhtäkään sellaista ostosta, jota en voisi käyttää vaikka joka viikko, enkä ostanut mitään, minkä ostamista en olisi suunnitellut jo aiemmin. Minun kaltaiseni aliostajan kannattaa käyttää otollinen hetki hyödyksi ja antaa mennä silloin kun sopivia vaatteita sattuu kohdalle, sillä luontainen taipumukseni on jättää kokonaan ostamatta. Juuri siksi  alennusmyynneissä shoppailu on niin ihanaa. Saan kiksit siitä, että onnistun ostamaan normaalia halvemmalla jotain, minkä joutuisin ostamaan täydellä hinnalla joka tapauksessa.

Vaatepäivitys (tässä ei ole enää järkeä)

Julkaistu , kirjoittanut
21

Vaatetilanteeni alkaa olla naurettava. Minulla on aktiivisessa käytössä kolmet siniset farkut. Ne ovat kaikki rikki. Kaksissa on reikä polvessa (toisessa reikä on jo kerran korjattu) ja kolmansien lahkeet ovat kirjaimellisesti riekaleina. Minulla ei siis ole ainoitakaan ehjiä, siistejä, tavalliseen arkipäivään sopivia farkkuja. Tilanne on kestämätön, koska normaalina arkipäivänä pukeudun nimenomaan farkkuihin ja neuleeseen.

Josta päästäänkin sujuvasti neuleosastolle. Tein pari vuotta sitten linjauksen, että haluan vaatekaappiini värejä ja iloa. Arvatkaa, löytyykö sitä neuleista? Yleisväri on harmaa/ruskea. Joukossa on myös valkoista ja tummansinistä. Kokonaisuutta piristää yksi vaaleanpunainen puuvillaneule kymmenen vuoden takaa, sekä yksi ohut, turkoosi silkkineule. Tuo puuvillaneule on edelleen täsmälleen saman näköinen kuin 2000-luvun puolivälissä, joten se on käytössä edelleen, mutta se ei todellakaan ole mikään muodin huippuyksilö. Turkoosi neule on kaunis mutta näihin säihin vähän liian ohut ja jää siksi usein kaappiin. Nuo jäljelle jäävät muodostavat käytännöllisen ja järkyttävän tylsän kokonaisuuden.

Minä tarvitsen uusia vaatteita! Farkkujen tarve on todella akuutti. Onneksi kaapissa on parit siistit ja ehjät farkut parempaa pukeutumista vaativiin tilaisuuksiin, mutta niissä on pitkät lahkeet, jotka vaativat kaverikseen korkeat korot. Ne eivät siis sovellu tavalliseen arkipäivään. Useimmissa neuleissa ei ole muuta vikaa, paitsi että en oikeastaan välittäisi joka päivä verhoutua harmaaseen ja beigeen. Haluaisin siis parit EHJÄT farkut lyhyillä lahkeilla, sekä jokusen villapaidan, joista löytyisi väriä ja hauskuutta.

Ei kuulosta mahdottomalta, mutta ajatus shoppailusta tuntuu silti rasittavalta. Ensinnäkin tätä varten pitää varata runsaasti aikaa, koska en halua tehdä virheostoksia, joita joutuu palauttelemaan myöhemmin. Haluan laatua; neuleita ilman akryyliä ja istuvia farkkuja. Jälkimmäinen onkin haasteellisempi juttu, esimerkiksi kesällä sovitin yhdessä merkkiliikkeessä kaikki farkut, jotka heiltä löytyi. Yhdetkään eivät olleet hyvät. En odota shoppailuretkeä innoissani, mutta kohta ei ole enää vaihtoehtoja.

Olen huomaamattani palannut takaisin kassialma-linjalle, jolta vaivalla kampesin itseni pois pari vuotta sitten. Masentavaa. On siis toteutettava vaatekaapin muodonmuutos uudelleen, mutta tällä kerralla etuna on se, että valmiiksi tiedän mitä haluan. Haasteena on vain löytää sellaiset kaupat, joissa myydään haluamiani vaatteita, sekä riittävästi aikaa niiden etsimiseen. Kertokaa minulle, etten ole tämän vaateasian kanssa yksin! Vai olenko? Jos olen, on todellakin aika toimia!

Vaate- ja väripohdintoja loman jälkeen

Julkaistu , kirjoittanut
13

Vaatevarastoni pääsi pitkästä aikaa kunnon koetukselle heinäkuun aikana. Normiarjessa nimittäin pärjää farkuilla ja säästä riippuen t-paidalla tai neuleella erinomaisesti, eikä niiden farkkujenkaan tarvitse olla niin siistit. Mutta lomalla oli kaikenlaisia tilaisuuksia, joissa kaivattiin päälle muutakin kuin tuo arkinen perusvarustus. Onnistuin yleensä löytämään jotain kelvollista, mutta välillä nykyvalikoima aiheutti päänvaivaa.

Paikkailin puutteita parhaani mukaan alennusmyynneissä. Kerroinkin jo niistä iloisen kirkkaista paidoista. Sitten harhailin Marimekon aleen, ja löysin sieltä tosi kivan mekon. Pellavakangasta, ei liian räikeä printti, ja malli istui minulle tosin hyvin. Harkitsin pitkään persoonallisen oranssin ja perinteisen mustan välillä, kunnes puolison kannustuksesta ostin molemmat. Tempaisin hyllystä vielä huivinkin mukaan, ja olin tyytyväinen. Mekkoja on kovasti kehuttu päälläni, joten päätös oli oikea.

Huomaan kuitenkin, että ennakkoluulottomalla väripolitiikalla on kääntöpuolensa. Ostellessani oranssia, keltaista ja pinkkiä olen unohtanut, että mustaa ja neutraaliakin tarvitaan. Havahduin siihen tosiasiaan, että hyllystä ei löydy yhtään kunnollista mustaa yläosaa. Siis sellaista yksinkertaista mustaa perustoppia, joka menisi ihan minkä vaatteen kanssa tahansa tehden kokonaisuudesta ajattoman tyylikkään. Ne mustat joita kaapista löytyy, ovat jo kulahtaneet enemmän harmaan puolelle tai ovat kooltaan epäsopivia. Eikä muuten löydy kunnollisia siistejä farkkujakaan. (Tai löytyy muttei vielä mahdu. Niitä ei nyt tähän hätään lasketa.)

Yhdet tummansiniset kesähousut ostin, ja hyvä oli että ostinkin. Edelliset vastaavat ovat hankittu vuonna 2008, ja ne eivät enää ole ihan priimassa kunnossa. Mikä ei tosin estä minua pitämästä niitä edelleen, mutta eivät ne enää edustuskunnossa ole. Nämä uudet olivat ikäänkuin vastaavat, mutta niissä oli ongelma, joka hämmästyttää uusissa housuissa usein: lahkeet olivat älyttömän pitkät. Joko minä olen poikkeuksellisen lyhytkoipinen tai sitten housuihin tehdään tarkoituksella ylipitkiä lahkeita. Nyt nämä housut ovat kuitenkin ompelijalla lyhennettävänä. Kokeilen ensimmäistä kertaa elämässäni ompelijan palveluita. Tähän saakka apu on löytynyt kotijoukoista, mutta tällä kertaa halusin testata, miten kaupallinen taho tehtävästä suoriutuu. Vein housut eilen ja saan ne tänään, toivottavasti tulee hyvät.

Tästä seuraa siis se, että heti kun vastaan tulee, aion hankkia muutaman selkeän perusvaatteen. Mustana. Niin ihania kuin värit ovatkin, tarvitsen näköjään kuitenkin myös sitä mustaa. Nautin noista hehkuvista, iloisista väreistä hurjasti ja ne pukevat minua hyvin, mutta välillä tulee tilanteita, joissa muistuttaa mieluummin Audrey Hepburnia kuin trooppista papukaijaa. Ruskeaan en kuitenkaan aio hetkeen sortua. Joku raja sentään.

Osta uusi

Julkaistu , kirjoittanut
2

Tiedossa oli ravintolailta, ja pähkäilin ystävälleni mitä laittaa päälle. Vaatevarastoni on tällä hetkellä hieman rajoitettu sattuneista syistä. ”Käy tänään ostamassa joku kiva uusi paita :)” oli vastaus viestiini. Reaktioni oli suunnilleen ”Enkä!”, vaikka ilmaisinkin asian jotenkin vähän neutraalimmin. Aion seuraavaksi valaista, miksi en todellakaan halunnut lähteä ostoksille. (Ja nyt rakas ystäväni jos luet ja tunnistat itsesi, toivon ettet loukkaanu. Ajatuksemme kulkevat usein eri polkuja, kuten olemme huomanneet.)

Ensimmäinen syy on tietenkin se, että inhoan shoppailua. Hankalinta se on mielestäni silloin, kun pitäisi löytää jotain ”kivaa”, mutta ei tarkalleen ole visiota siitä, mitä se käytännössä tarkoittaisi. Mieluiten siis shoppailen niin, että teen täsmäiskuja sinne, missä tiedän myytävän täsmällisesti haluamani tuotteita, tai sitten niin että ohimennen käyn katsomassa ilman paineita, sattuuko löytymään jotain sopivaa mihin tahansa tilaisuuteen. Mieluiten alennusmyynnistä, koska jos mahdollista, maksan mieluummin tietysti vähemmän kuin enemmän, mutta ilman että tarvitsee tehdä kompromisseja laadun ym. asioiden suhteen.

Toinen, vielä tärkeämpi syy on vaatteiden määrä. Minua on hiukan ruvennut kauhistuttamaan, kuinka paljon omistan vaatteita, ja kuinka paljon vaatteita ylipäätään maailmassa tehdään, ja mihin ne kaikki joutuvat. Tämä on aihe, jonka suhteen en todennäköisesti pysty elämään täydessä mielenrauhassa enää koskaan, mutta sentään yritän päästä jonkinlaiseen siedettävään kompromissiin. Se tarkoittaa sitä, että yritän saada nykyisestä vaatevarastostani kaiken mahdollisen irti. En hyväksy ajatusta, ettei kaapista muka löytyisi mitään päällepantavaa. Siellä on vaatteita pilvin pimein, on luovuuden puutetta jos ei keksi mitään.

Kolmas syy on se, että haluan vaatteidenkin osalta siirtyä mahdollisimman lähelle tietoista omistamista ja tietoista ostamista. Jos nyt lähtisin ostamaan uutta paitaa satunnaista tarvetta varten, se ei olisi kovin suunnitelmallista toimintaa. Haluaisin kuitenkin vähitellen päätyä sellaiseen tilanteeseen, että tekisin lähinnä suunniteltuja vaateostoksia saavuttaakseni yllä mainitut tavoitteet. Nimittäin kunhan näistä ruokabudjeteista pääsen selvyyteen, keskityn seuraavaksi vaatteisiin käytettyihin rahoihin.

Sanotaan nyt vielä, että en siis missään nimessä ole vielä tavoitteissani näiden vaateasioiden suhteen. Mutta en sentään lähde shoppailemaan uutta paitaa yhtä iltaa varten.

Mitä kuuluu muodonmuutokselle?

Julkaistu , kirjoittanut
2

Muistatteko, kuinka viime kesänä innostuin inventoimaan vaatekaappiani, tyyliäni ja vaatevalintojani ylipäätään. Pitkällisen prosessin tuloksena sain hyvän käsityksen siitä, millä tavalla haluan pukeutua, mitä haluan muuttaa ja mitä säilyttää. Kävin kaikki vaatteeni läpi ja tein karsintaa. Ostin myös uusia vaatteita, jotka olivat juuri sellaisia kuin halusinkin.

Kun tulin raskaaksi, seurasi vaatekaapissa uusia haasteita. Ensinnäkin maha kasvoi kovaa vauhtia, eivätkä tavalliset vaatteet kovin kauan mahtuneet päälle. Toisaalta olin aika haluton ostamaan hirveästi odotusvaatteita, koska en halunnut investoida kovin paljon vaatteisiin, joita tarvittaisiin vain muutama kuukausi. Olin noudattanut samaa periaatetta myös edellisellä kerralla, joten siistejä äitiysvaatteita oli tallessa aika vähän. Oli hassua huomata, että parista niistäkin oli jo aika ajanut ohitse. Esimerkiksi odotusfarkut, jotka muutama vuosi sitten näyttivät mielestäni oikein kivoilta, olivat nyt auttamattoman vanhanaikaisen näköiset ja jäivät lähes kokonaan pitämättä. Ostin lopulta kahdet äitiysfarkut, pari mekkoa, pari neuletta sekä pari uutta t-paitaa. Ennestään kaapissa oli suunnilleen saman verran käyttökelpoisia vaatteita housuja lukuunottamatta. Suunnilleen joulusta toukokuun loppuun olen siis noudattanut 333-projektia pakon sanelemana. Tosin aktiivisessa käytössä oli vähemmän kuin 33 vaatetta. Tässä onkin tullut todettua, että todella pienellä vaatevarastolla pärjää hyvin, jos ei anna asian häiritä itseään.

Nyt kaapissa on uusi väliaikainen garderobi, sillä imetystä varten tarvitsee tietynlaisia vaatteita, eivätkä kaikki raskauskilot suinkaan jääneet laitokselle. Saan siis edelleenkin lähinnä haaveilla niistä kivoista uusista vaatteista, jotka ehdin viime kesänä hankkia. Toisaalta tiedän kokemuksesta, että vääränkokoiset ja epätoimivat vaatteet vain masentavat, joten olen panostanut määrällisesti tähän väliaikaisvaatetukseen eri tavalla kuin odotusvaatteisiin.

Osa vaatteista oli valmiina edelliseltä kerralta samasta tilanteesta. Tuolloin totesin ettei parilla sopivalla vaatteella kitkuttelussa ollut mitään järkeä. Varasin ajan Stockan pukeutumisneuvojalle, joka keräsi ohjeideni mukaisia vaatteita hirveän läjän valmiiksi sovituskoppiin. Noin puolentoista tunnin jälkeen kasassa oli toimiva ja kompakti kesävaatevarasto. Pukeutumisneuvojan käyttäminen oli tuolloin erittäin fiksu veto, jota voin suositella kenelle tahansa, jolla on aika tiukassa. Säästyin kaupassa kiertelyltä kokonaan, eikä tarvinnut poistua sovituskopista kertaakaan hakemaan oikeita kokoja. Samalla tuli kokeiltua sellaisia vaatteita, joita en varmasti olisi itse tullut huomanneeksi.

Onneksi myös säästin nuo vaatteet sen jälkeen kun ne kävivät liian suuriksi ja muuten tarpeettomiksi. Nyt ne ovat nimittäin jälleen käytössä ja 333-projekti saa jatkoa. Olen hyödyntänyt alennusmyyntejä ja täydentänyt vaatevarastoa hieman. Siitä huolimatta käyttövaatevarasto on rajallinen normaaliin tilanteeseen verrattuna. Pikaisesti laskettuna jokapäiväisessä käytössä on viidet housut, yhtä monta t-paitaa, kahdet farkut, kolme mekkoa sekä muutama huppari ja neule. Näistä tulee siis yhteensä noin parikymmentä vaatetta, ja lisäksi käytössä on tietysti ulkovaatteita sekä erilaisia ”sekalaisia” vaatekappaleita, joita käytän harvemmin. Huomaan tätä kirjoittaessani, että 33 vaatetta on yllättävän paljon, sillä en näköjään saa lukua edes täyteen, vaikka mielestäni minulla on vaatteita ihan mukavasti käytössä. Hmm… täytynee antaa tuollekin projektille vielä mahdollisuus, vaikka olen ollut tosi epäluuloinen sen toimivuuden suhteen!

Yhteenvetona voi todeta, että viime kesänä alkanut vaatekaapin muodonmuutos on edelleen jäissä, mutta sen aika koittaa kyllä taas kunhan vauvavaihe on ohi. Viimeksi miettimäni tyylikysymykset on kyllä ollut pakko hylätä. Sopivien odotus- ja imetysvaatteiden löytäminen on muutenkin tarpeeksi hankalaa, saati sitten että yrittäisi vielä löytää juuri tiettyä väriä tai tyyliä edustavia vaatteita. Siihen olen aivan liian laiska, joten tällä hetkellä mennään jälleen käytännöllisyys etunenässä. Tarkemmat esteettiset preferenssit otetaan huomioon sitten, kun joskus voin taas palata oikean vaatevarastoni pariin.

Muodonmuutoksen loppusuora

Julkaistu , kirjoittanut
2

Olen päässyt vaatekaapin muodonmuutoksessa siihen pisteeseen, että jäljellä on enää shoppailua. (Mikäli koko prosessi kiinnostaa ja olet uusi blogissa, projekti löytyy tagilla muodonmuutos.) Olen raivannut, kirjoittanut, inventoinut, suunnitellut ja valokuvannut asujani, ja tämän kaiken lopputuloksena minulla on nyt kasassa vaatevarasto, joka koostuu vain hyvistä vaatteista. Siis sellaisista, joita haluan omistaa ja käyttää, ja jotka palvelevat oikein hyvin nykyisessä elämäntilanteessa.

Sallyn viitoittamalla tiellä viimeinen etappi on shoppailu. Kun on muodostunut kattava kokonaiskuva nykytilanteesta ja siitä tyylistä, joka tuntuu itselle sopivan parhaiten, on lopuksi aika luoda katsaus vaatekaapin puutteisiin. Sally kehottaa tekemään listan puuttuvista vaatteista, ja hankkimaan ne vähitellen ja harkintaa käyttäen.

Tulin prosessin aikana siihen tulokseen, että päällisin puolin ei puutu juuri mitään. On kenkiä, asusteita, neuleita, hameita, mekkoja ja housuja yllin kyllin. Suurimmaksi ongelmaksi muodostuikin yllättäen alusvaatteet: kaikki ne vaatteet, joita kerrostetaan noiden edellä mainittujen alle. Tarvitsen kipeästi lisää sukkahousuja, alushameita, toppeja ja ohuita paitoja, joita voi pukea neuleiden ja mekkojen alle. Kriittisin kohta listalla on sukkikset. Ei voi pukeutua mekkoihin tai hameisiin, jos ei ole asiallisia sukkahousuja. Älkääkä ehdottako mitään legginssejä, niihin ei aio edelleenkään pukeutua.

Lyhyesti sanottuna tarvitsen vaatteita, jotka saavat muut vaatteni näyttämään hyviltä. Vaikka inhoan shoppailua, näissä on se hyvä puoli että esimerkiksi sukkiksia on aika helppo ostaa. Ei tarvitse sovitella, sen kun menee kauppaan ja valitsee sopivan paksuja sopivissa väreissä ja oikeassa koossa. Sama juttu muidenkin kanssa. Hinnasta ei kuitenkaan auta tinkiä. Kokemukseni mukaan mitä halvemmat, sitä epämukavammat päällä, joten kunnon investointi on perusteltu. Lopuksi täytyy todeta, että tämäkin vaihe tuntuu jälleen kerran aika työläältä toteuttaa, mutta kuitenkin helpommalta kuin moni aiempi. Sitä paitsi on pakko, joten eipä auta kitistä.

Epäonnistunut haaste

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Pari viikkoa sitten haastoin itseni kokoamaan asuja sellaisten vaatteiden ympärille, jotka ovat olleet kaapissani liian vähällä käytöllä. Aikaa oli syyskuun loppuun asti. Tässä kohtaa täytyy todeta, että haaste epäonnistui lähes täysin. Neljästä vaatekappaleesta pidin ylläni vain kahta, ja nekin samaan aikaan.

Suurin syy epäonnistumiseen oli yllättäen kylmennyt syyssää. Hameet olisivat muuten olleet ihan käyttökelpoisia, mutta ongelmaksi osoittautui asiallisten sukkahousujen puute. Koska haasteeseen kuului olla ostamatta uutta, oli lopputulos niukka. Huivia olisin voinut käyttää enemmänkin, jos olisin asiaan paneutunut. Huomaan, että vanhoista tavoista on vaikea päästä irti. En ole tottunut miettimään asusteita, joten meinaan unohtaa ne edelleenkin. Helppous oli muutenkin vahvoilla. Uudenlaisten asuyhdistelmien miettiminen vaatii aikaa ja keskittymistä, ja aamukiireessä käännyin useimmiten tuttujen ja turvallisten vaateyhdistelmien puoleen. Tosin niissä on nykyisin enemmän potkua kuin ennen, eli sikäli on olen kyllä tilanteeseen tyytyväinen.

Olen tässä muodonmuutoksen loppuvaiheessa tullut siihen tulokseen, etten juurikaan tarvitse lisää vaatteita. Tarkoitan tällä päällimäisen kerroksen vaatteita, kuten housuja, paitoja, hameita, mekkoja ynnä muita. Sen sijaan olen tunnistanut isoja puutteita alemmissa kerroksissa. Tarvitsen sukkahousuja, alushameita, toppeja, alusvaatteita ja sellaisia. Luulen, että minun ei tarvitse noudattaa Sallyn ohjeita tämän tarkemmin, vaan olen jo todennut, että vaatteita on, ja ne ovat kivoja. Seuraavana on siis ostoslistan suunnittelu.

Voitto!

Julkaistu , kirjoittanut
9

Tämä muodonmuutos on kyllä hyvä projekti, se haastaa käyttämään luovuutta pukeutumisen suhteen. En siis perinteisesti ole ollut mikään kovin luova pukeutuja, enkä välttämättä ole tyylillisesti nytkään, mutta vitsinä onkin miettiä luovia tapoja yhdistellä vanhoja vaatteita.

Olen fiiliksissä, koska onnistuin yhdistämään samaan asuun kaksi aiemmin mainittua hankalaa vaatetta: harmaan hameen ja samettihuivin. Eikä tehnyt edes tiukkaa! Kokonaisuus koostui siis harmaasta hameesta, jonka yläosaksi laitoin harmaan kashmir-neuleen, ja asustin kokonaisuuden sillä tummansinisellä samettihuivilla. Sain yhdistelmästä päivän aikana spontaaneja kohteliaisuuksia, joten ilmeisesti se asu oli onnistunut myös muidenkin mielestä.

Hyvä alku siis tälle vaatesuunnittelujaksolle, mutta huomaan että aika taitaa loppua kesken.  Sadepäivinä on nimittäin tehnyt mieli vain vetää farkut ja huppari päälle kuten ennenkin, etenkin jos ei ole ollut erityisempiä menoja. Toisaalta olen kyllä kokeillut myös toista ääripäätä. Värien testailu johti jokin aikaa sitten niin huomiota herättävään yhdistelmään, että huomasin kadulla saavani suorastaan pitkiä katseita osakseni. Saattoi johtua siitä, että päällä oli sitruunankeltaista ja paloautonpunaista yhtäaikaa… Laskin huvikseni kahden ratikkapysäkin välillä ihmiset, jotka eivät olleet pukeutuneet mustaan, beigeen tai valkoiseen, ja lopputulos oli yksi pinkki jakku ja kahdet värikkäät housut yhdistettynä neutraaliin yläosaan. Loput olivat tasaisen tummaa massaa, joten ei ihme että olo oli kuin undulaatilla varisparven keskellä.

Mutta jos haluan todellakin uudistaa tyyliäni, täytyy välillä käväistä poissa mukavuusalueelta. Kun vilkaisee itseään näyteikkunasta ja ensimmäinen ajatus on, että auts, silmiä särkee – ollaan ja aika reilusti rajojen ulkopuolella 🙂 Siihen nähden tuo harmaan ja tummansinisen yhdistelmä oli peräti konservatiivinen ja turvallinen.