Alennusmyynneissä ilman ahdistusta

Minä sitten tykkään alennusmyynneistä. On jotenkin hirveän palkitsevaa tehdä ostoksia puoleen hintaan, jos kyseessä on vaate, joka pitäisi ostaa joka tapauksessa. En siis tykkää shoppailusta alennusmyynneissä huvituksena sinänsä, mutta saan suurta tyydytystä siitä, että pystyn ostamaan tarpeellista tavaraa merkittävästi halvemmalla kuin yleensä.

Olin viikonloppuna shoppailmassa täydennystä vaatekaappiini, jossa on jo pidempään ollut selkeitä puutteita. Ostoslistalla oli siisti musta toppi, farkut sekä lämpimiä neuleita, jotka eivät olisi tylsän värisiä. Onnistuin ostamaan nämä kaikki yhdellä retkellä, ja ainoastaan toppi oli normaalihintainen. Mutta toisaalta silloin, kun sopiva tulee kohdalle, se kannattaa minun tapauksessani ostaa. Seuraavaan shoppailukertaan saattaa nimittäin mennä kuukausia, joten jos ei toimi silloin kun aika on, voi sopivan löytyminen siirtyä jopa vuodella.

Farkut olivat uskomaton löytö, sillä löysin heti sopivat. Asiaa saattoi auttaa se, että olin ostanut saman merkin farkut juuri ennen joulua normaalilla hinnalla, ja sen peruja oikea koko oli selvillä. Nyt noukin alepinosta kaikki eri mallit siinä samassa koossa ja sovitin ne. Kaikki olivat enemmän tai vähemmän ”ok”, niin että jos ne olisivat olleet valmiiksi kaapissani, olisin voinut käyttää niitä kaikkia. Mutta en tietenkään maksa muusta kuin täydellisestä, joten vain yhdet läpäisivät kaikki kriteerit. Kiikutin ne tyytyväisenä kassalle maksaakseni vain 60% normaalihinnasta.

Sitten ostin alennuksella yhden kirkkaanpunaisen puuvillaneuleen sekä kaksi täyttä kashmiria olevaa villapaitaa. Toinen oli vihreä ja raidallinen, toinen superelegantti beige. Villapaitavarastoni kehittyi kertaheitolla toivottuun suuntaan. Kun pari vuotta sitten paneuduin tähän muodonmuutokseen, tajusin että kaipaan elämääni enemmän väriä. Neuleet olivat kuitenkin kaikki tylsän ruskeita/tyylikkään neutraaleja väritykseltään, miten asian nyt haluaa ilmaista. Vihreä ja punainen tuovat toivottua vaihtelua, ja se vaalea beige – noh, se nyt vaan näytti muuten niin hyvältä että ostin senkin. Ei minulla sellaista klassista kamelinsävyä aiemmin ollutkaan.

Rahaa tähän kaikkeen meni aika reippaasti. Mutta kuten sanoin, seuraavan kerran shoppailen kenties huhtikuussa, joten summa pitää oikeastaan jakaa tasaisesti vuoden ajalle. En tehnyt yhtäkään sellaista ostosta, jota en voisi käyttää vaikka joka viikko, enkä ostanut mitään, minkä ostamista en olisi suunnitellut jo aiemmin. Minun kaltaiseni aliostajan kannattaa käyttää otollinen hetki hyödyksi ja antaa mennä silloin kun sopivia vaatteita sattuu kohdalle, sillä luontainen taipumukseni on jättää kokonaan ostamatta. Juuri siksi  alennusmyynneissä shoppailu on niin ihanaa. Saan kiksit siitä, että onnistun ostamaan normaalia halvemmalla jotain, minkä joutuisin ostamaan täydellä hinnalla joka tapauksessa.

Vaatepäivitys (tässä ei ole enää järkeä)

Vaatetilanteeni alkaa olla naurettava. Minulla on aktiivisessa käytössä kolmet siniset farkut. Ne ovat kaikki rikki. Kaksissa on reikä polvessa (toisessa reikä on jo kerran korjattu) ja kolmansien lahkeet ovat kirjaimellisesti riekaleina. Minulla ei siis ole ainoitakaan ehjiä, siistejä, tavalliseen arkipäivään sopivia farkkuja. Tilanne on kestämätön, koska normaalina arkipäivänä pukeudun nimenomaan farkkuihin ja neuleeseen.

Josta päästäänkin sujuvasti neuleosastolle. Tein pari vuotta sitten linjauksen, että haluan vaatekaappiini värejä ja iloa. Arvatkaa, löytyykö sitä neuleista? Yleisväri on harmaa/ruskea. Joukossa on myös valkoista ja tummansinistä. Kokonaisuutta piristää yksi vaaleanpunainen puuvillaneule kymmenen vuoden takaa, sekä yksi ohut, turkoosi silkkineule. Tuo puuvillaneule on edelleen täsmälleen saman näköinen kuin 2000-luvun puolivälissä, joten se on käytössä edelleen, mutta se ei todellakaan ole mikään muodin huippuyksilö. Turkoosi neule on kaunis mutta näihin säihin vähän liian ohut ja jää siksi usein kaappiin. Nuo jäljelle jäävät muodostavat käytännöllisen ja järkyttävän tylsän kokonaisuuden.

Minä tarvitsen uusia vaatteita! Farkkujen tarve on todella akuutti. Onneksi kaapissa on parit siistit ja ehjät farkut parempaa pukeutumista vaativiin tilaisuuksiin, mutta niissä on pitkät lahkeet, jotka vaativat kaverikseen korkeat korot. Ne eivät siis sovellu tavalliseen arkipäivään. Useimmissa neuleissa ei ole muuta vikaa, paitsi että en oikeastaan välittäisi joka päivä verhoutua harmaaseen ja beigeen. Haluaisin siis parit EHJÄT farkut lyhyillä lahkeilla, sekä jokusen villapaidan, joista löytyisi väriä ja hauskuutta.

Ei kuulosta mahdottomalta, mutta ajatus shoppailusta tuntuu silti rasittavalta. Ensinnäkin tätä varten pitää varata runsaasti aikaa, koska en halua tehdä virheostoksia, joita joutuu palauttelemaan myöhemmin. Haluan laatua; neuleita ilman akryyliä ja istuvia farkkuja. Jälkimmäinen onkin haasteellisempi juttu, esimerkiksi kesällä sovitin yhdessä merkkiliikkeessä kaikki farkut, jotka heiltä löytyi. Yhdetkään eivät olleet hyvät. En odota shoppailuretkeä innoissani, mutta kohta ei ole enää vaihtoehtoja.

Olen huomaamattani palannut takaisin kassialma-linjalle, jolta vaivalla kampesin itseni pois pari vuotta sitten. Masentavaa. On siis toteutettava vaatekaapin muodonmuutos uudelleen, mutta tällä kerralla etuna on se, että valmiiksi tiedän mitä haluan. Haasteena on vain löytää sellaiset kaupat, joissa myydään haluamiani vaatteita, sekä riittävästi aikaa niiden etsimiseen. Kertokaa minulle, etten ole tämän vaateasian kanssa yksin! Vai olenko? Jos olen, on todellakin aika toimia!

Vaate- ja väripohdintoja loman jälkeen

Vaatevarastoni pääsi pitkästä aikaa kunnon koetukselle heinäkuun aikana. Normiarjessa nimittäin pärjää farkuilla ja säästä riippuen t-paidalla tai neuleella erinomaisesti, eikä niiden farkkujenkaan tarvitse olla niin siistit. Mutta lomalla oli kaikenlaisia tilaisuuksia, joissa kaivattiin päälle muutakin kuin tuo arkinen perusvarustus. Onnistuin yleensä löytämään jotain kelvollista, mutta välillä nykyvalikoima aiheutti päänvaivaa.

Paikkailin puutteita parhaani mukaan alennusmyynneissä. Kerroinkin jo niistä iloisen kirkkaista paidoista. Sitten harhailin Marimekon aleen, ja löysin sieltä tosi kivan mekon. Pellavakangasta, ei liian räikeä printti, ja malli istui minulle tosin hyvin. Harkitsin pitkään persoonallisen oranssin ja perinteisen mustan välillä, kunnes puolison kannustuksesta ostin molemmat. Tempaisin hyllystä vielä huivinkin mukaan, ja olin tyytyväinen. Mekkoja on kovasti kehuttu päälläni, joten päätös oli oikea.

Huomaan kuitenkin, että ennakkoluulottomalla väripolitiikalla on kääntöpuolensa. Ostellessani oranssia, keltaista ja pinkkiä olen unohtanut, että mustaa ja neutraaliakin tarvitaan. Havahduin siihen tosiasiaan, että hyllystä ei löydy yhtään kunnollista mustaa yläosaa. Siis sellaista yksinkertaista mustaa perustoppia, joka menisi ihan minkä vaatteen kanssa tahansa tehden kokonaisuudesta ajattoman tyylikkään. Ne mustat joita kaapista löytyy, ovat jo kulahtaneet enemmän harmaan puolelle tai ovat kooltaan epäsopivia. Eikä muuten löydy kunnollisia siistejä farkkujakaan. (Tai löytyy muttei vielä mahdu. Niitä ei nyt tähän hätään lasketa.)

Yhdet tummansiniset kesähousut ostin, ja hyvä oli että ostinkin. Edelliset vastaavat ovat hankittu vuonna 2008, ja ne eivät enää ole ihan priimassa kunnossa. Mikä ei tosin estä minua pitämästä niitä edelleen, mutta eivät ne enää edustuskunnossa ole. Nämä uudet olivat ikäänkuin vastaavat, mutta niissä oli ongelma, joka hämmästyttää uusissa housuissa usein: lahkeet olivat älyttömän pitkät. Joko minä olen poikkeuksellisen lyhytkoipinen tai sitten housuihin tehdään tarkoituksella ylipitkiä lahkeita. Nyt nämä housut ovat kuitenkin ompelijalla lyhennettävänä. Kokeilen ensimmäistä kertaa elämässäni ompelijan palveluita. Tähän saakka apu on löytynyt kotijoukoista, mutta tällä kertaa halusin testata, miten kaupallinen taho tehtävästä suoriutuu. Vein housut eilen ja saan ne tänään, toivottavasti tulee hyvät.

Tästä seuraa siis se, että heti kun vastaan tulee, aion hankkia muutaman selkeän perusvaatteen. Mustana. Niin ihania kuin värit ovatkin, tarvitsen näköjään kuitenkin myös sitä mustaa. Nautin noista hehkuvista, iloisista väreistä hurjasti ja ne pukevat minua hyvin, mutta välillä tulee tilanteita, joissa muistuttaa mieluummin Audrey Hepburnia kuin trooppista papukaijaa. Ruskeaan en kuitenkaan aio hetkeen sortua. Joku raja sentään.

Osta uusi

Tiedossa oli ravintolailta, ja pähkäilin ystävälleni mitä laittaa päälle. Vaatevarastoni on tällä hetkellä hieman rajoitettu sattuneista syistä. ”Käy tänään ostamassa joku kiva uusi paita :)” oli vastaus viestiini. Reaktioni oli suunnilleen ”Enkä!”, vaikka ilmaisinkin asian jotenkin vähän neutraalimmin. Aion seuraavaksi valaista, miksi en todellakaan halunnut lähteä ostoksille. (Ja nyt rakas ystäväni jos luet ja tunnistat itsesi, toivon ettet loukkaanu. Ajatuksemme kulkevat usein eri polkuja, kuten olemme huomanneet.)

Ensimmäinen syy on tietenkin se, että inhoan shoppailua. Hankalinta se on mielestäni silloin, kun pitäisi löytää jotain ”kivaa”, mutta ei tarkalleen ole visiota siitä, mitä se käytännössä tarkoittaisi. Mieluiten siis shoppailen niin, että teen täsmäiskuja sinne, missä tiedän myytävän täsmällisesti haluamani tuotteita, tai sitten niin että ohimennen käyn katsomassa ilman paineita, sattuuko löytymään jotain sopivaa mihin tahansa tilaisuuteen. Mieluiten alennusmyynnistä, koska jos mahdollista, maksan mieluummin tietysti vähemmän kuin enemmän, mutta ilman että tarvitsee tehdä kompromisseja laadun ym. asioiden suhteen.

Toinen, vielä tärkeämpi syy on vaatteiden määrä. Minua on hiukan ruvennut kauhistuttamaan, kuinka paljon omistan vaatteita, ja kuinka paljon vaatteita ylipäätään maailmassa tehdään, ja mihin ne kaikki joutuvat. Tämä on aihe, jonka suhteen en todennäköisesti pysty elämään täydessä mielenrauhassa enää koskaan, mutta sentään yritän päästä jonkinlaiseen siedettävään kompromissiin. Se tarkoittaa sitä, että yritän saada nykyisestä vaatevarastostani kaiken mahdollisen irti. En hyväksy ajatusta, ettei kaapista muka löytyisi mitään päällepantavaa. Siellä on vaatteita pilvin pimein, on luovuuden puutetta jos ei keksi mitään.

Kolmas syy on se, että haluan vaatteidenkin osalta siirtyä mahdollisimman lähelle tietoista omistamista ja tietoista ostamista. Jos nyt lähtisin ostamaan uutta paitaa satunnaista tarvetta varten, se ei olisi kovin suunnitelmallista toimintaa. Haluaisin kuitenkin vähitellen päätyä sellaiseen tilanteeseen, että tekisin lähinnä suunniteltuja vaateostoksia saavuttaakseni yllä mainitut tavoitteet. Nimittäin kunhan näistä ruokabudjeteista pääsen selvyyteen, keskityn seuraavaksi vaatteisiin käytettyihin rahoihin.

Sanotaan nyt vielä, että en siis missään nimessä ole vielä tavoitteissani näiden vaateasioiden suhteen. Mutta en sentään lähde shoppailemaan uutta paitaa yhtä iltaa varten.

Mitä kuuluu muodonmuutokselle?

Muistatteko, kuinka viime kesänä innostuin inventoimaan vaatekaappiani, tyyliäni ja vaatevalintojani ylipäätään. Pitkällisen prosessin tuloksena sain hyvän käsityksen siitä, millä tavalla haluan pukeutua, mitä haluan muuttaa ja mitä säilyttää. Kävin kaikki vaatteeni läpi ja tein karsintaa. Ostin myös uusia vaatteita, jotka olivat juuri sellaisia kuin halusinkin.

Kun tulin raskaaksi, seurasi vaatekaapissa uusia haasteita. Ensinnäkin maha kasvoi kovaa vauhtia, eivätkä tavalliset vaatteet kovin kauan mahtuneet päälle. Toisaalta olin aika haluton ostamaan hirveästi odotusvaatteita, koska en halunnut investoida kovin paljon vaatteisiin, joita tarvittaisiin vain muutama kuukausi. Olin noudattanut samaa periaatetta myös edellisellä kerralla, joten siistejä äitiysvaatteita oli tallessa aika vähän. Oli hassua huomata, että parista niistäkin oli jo aika ajanut ohitse. Esimerkiksi odotusfarkut, jotka muutama vuosi sitten näyttivät mielestäni oikein kivoilta, olivat nyt auttamattoman vanhanaikaisen näköiset ja jäivät lähes kokonaan pitämättä. Ostin lopulta kahdet äitiysfarkut, pari mekkoa, pari neuletta sekä pari uutta t-paitaa. Ennestään kaapissa oli suunnilleen saman verran käyttökelpoisia vaatteita housuja lukuunottamatta. Suunnilleen joulusta toukokuun loppuun olen siis noudattanut 333-projektia pakon sanelemana. Tosin aktiivisessa käytössä oli vähemmän kuin 33 vaatetta. Tässä onkin tullut todettua, että todella pienellä vaatevarastolla pärjää hyvin, jos ei anna asian häiritä itseään.

Nyt kaapissa on uusi väliaikainen garderobi, sillä imetystä varten tarvitsee tietynlaisia vaatteita, eivätkä kaikki raskauskilot suinkaan jääneet laitokselle. Saan siis edelleenkin lähinnä haaveilla niistä kivoista uusista vaatteista, jotka ehdin viime kesänä hankkia. Toisaalta tiedän kokemuksesta, että vääränkokoiset ja epätoimivat vaatteet vain masentavat, joten olen panostanut määrällisesti tähän väliaikaisvaatetukseen eri tavalla kuin odotusvaatteisiin.

Osa vaatteista oli valmiina edelliseltä kerralta samasta tilanteesta. Tuolloin totesin ettei parilla sopivalla vaatteella kitkuttelussa ollut mitään järkeä. Varasin ajan Stockan pukeutumisneuvojalle, joka keräsi ohjeideni mukaisia vaatteita hirveän läjän valmiiksi sovituskoppiin. Noin puolentoista tunnin jälkeen kasassa oli toimiva ja kompakti kesävaatevarasto. Pukeutumisneuvojan käyttäminen oli tuolloin erittäin fiksu veto, jota voin suositella kenelle tahansa, jolla on aika tiukassa. Säästyin kaupassa kiertelyltä kokonaan, eikä tarvinnut poistua sovituskopista kertaakaan hakemaan oikeita kokoja. Samalla tuli kokeiltua sellaisia vaatteita, joita en varmasti olisi itse tullut huomanneeksi.

Onneksi myös säästin nuo vaatteet sen jälkeen kun ne kävivät liian suuriksi ja muuten tarpeettomiksi. Nyt ne ovat nimittäin jälleen käytössä ja 333-projekti saa jatkoa. Olen hyödyntänyt alennusmyyntejä ja täydentänyt vaatevarastoa hieman. Siitä huolimatta käyttövaatevarasto on rajallinen normaaliin tilanteeseen verrattuna. Pikaisesti laskettuna jokapäiväisessä käytössä on viidet housut, yhtä monta t-paitaa, kahdet farkut, kolme mekkoa sekä muutama huppari ja neule. Näistä tulee siis yhteensä noin parikymmentä vaatetta, ja lisäksi käytössä on tietysti ulkovaatteita sekä erilaisia ”sekalaisia” vaatekappaleita, joita käytän harvemmin. Huomaan tätä kirjoittaessani, että 33 vaatetta on yllättävän paljon, sillä en näköjään saa lukua edes täyteen, vaikka mielestäni minulla on vaatteita ihan mukavasti käytössä. Hmm… täytynee antaa tuollekin projektille vielä mahdollisuus, vaikka olen ollut tosi epäluuloinen sen toimivuuden suhteen!

Yhteenvetona voi todeta, että viime kesänä alkanut vaatekaapin muodonmuutos on edelleen jäissä, mutta sen aika koittaa kyllä taas kunhan vauvavaihe on ohi. Viimeksi miettimäni tyylikysymykset on kyllä ollut pakko hylätä. Sopivien odotus- ja imetysvaatteiden löytäminen on muutenkin tarpeeksi hankalaa, saati sitten että yrittäisi vielä löytää juuri tiettyä väriä tai tyyliä edustavia vaatteita. Siihen olen aivan liian laiska, joten tällä hetkellä mennään jälleen käytännöllisyys etunenässä. Tarkemmat esteettiset preferenssit otetaan huomioon sitten, kun joskus voin taas palata oikean vaatevarastoni pariin.

Muodonmuutoksen loppusuora

Olen päässyt vaatekaapin muodonmuutoksessa siihen pisteeseen, että jäljellä on enää shoppailua. (Mikäli koko prosessi kiinnostaa ja olet uusi blogissa, projekti löytyy tagilla muodonmuutos.) Olen raivannut, kirjoittanut, inventoinut, suunnitellut ja valokuvannut asujani, ja tämän kaiken lopputuloksena minulla on nyt kasassa vaatevarasto, joka koostuu vain hyvistä vaatteista. Siis sellaisista, joita haluan omistaa ja käyttää, ja jotka palvelevat oikein hyvin nykyisessä elämäntilanteessa.

Sallyn viitoittamalla tiellä viimeinen etappi on shoppailu. Kun on muodostunut kattava kokonaiskuva nykytilanteesta ja siitä tyylistä, joka tuntuu itselle sopivan parhaiten, on lopuksi aika luoda katsaus vaatekaapin puutteisiin. Sally kehottaa tekemään listan puuttuvista vaatteista, ja hankkimaan ne vähitellen ja harkintaa käyttäen.

Tulin prosessin aikana siihen tulokseen, että päällisin puolin ei puutu juuri mitään. On kenkiä, asusteita, neuleita, hameita, mekkoja ja housuja yllin kyllin. Suurimmaksi ongelmaksi muodostuikin yllättäen alusvaatteet: kaikki ne vaatteet, joita kerrostetaan noiden edellä mainittujen alle. Tarvitsen kipeästi lisää sukkahousuja, alushameita, toppeja ja ohuita paitoja, joita voi pukea neuleiden ja mekkojen alle. Kriittisin kohta listalla on sukkikset. Ei voi pukeutua mekkoihin tai hameisiin, jos ei ole asiallisia sukkahousuja. Älkääkä ehdottako mitään legginssejä, niihin ei aio edelleenkään pukeutua.

Lyhyesti sanottuna tarvitsen vaatteita, jotka saavat muut vaatteni näyttämään hyviltä. Vaikka inhoan shoppailua, näissä on se hyvä puoli että esimerkiksi sukkiksia on aika helppo ostaa. Ei tarvitse sovitella, sen kun menee kauppaan ja valitsee sopivan paksuja sopivissa väreissä ja oikeassa koossa. Sama juttu muidenkin kanssa. Hinnasta ei kuitenkaan auta tinkiä. Kokemukseni mukaan mitä halvemmat, sitä epämukavammat päällä, joten kunnon investointi on perusteltu. Lopuksi täytyy todeta, että tämäkin vaihe tuntuu jälleen kerran aika työläältä toteuttaa, mutta kuitenkin helpommalta kuin moni aiempi. Sitä paitsi on pakko, joten eipä auta kitistä.

Epäonnistunut haaste

Pari viikkoa sitten haastoin itseni kokoamaan asuja sellaisten vaatteiden ympärille, jotka ovat olleet kaapissani liian vähällä käytöllä. Aikaa oli syyskuun loppuun asti. Tässä kohtaa täytyy todeta, että haaste epäonnistui lähes täysin. Neljästä vaatekappaleesta pidin ylläni vain kahta, ja nekin samaan aikaan.

Suurin syy epäonnistumiseen oli yllättäen kylmennyt syyssää. Hameet olisivat muuten olleet ihan käyttökelpoisia, mutta ongelmaksi osoittautui asiallisten sukkahousujen puute. Koska haasteeseen kuului olla ostamatta uutta, oli lopputulos niukka. Huivia olisin voinut käyttää enemmänkin, jos olisin asiaan paneutunut. Huomaan, että vanhoista tavoista on vaikea päästä irti. En ole tottunut miettimään asusteita, joten meinaan unohtaa ne edelleenkin. Helppous oli muutenkin vahvoilla. Uudenlaisten asuyhdistelmien miettiminen vaatii aikaa ja keskittymistä, ja aamukiireessä käännyin useimmiten tuttujen ja turvallisten vaateyhdistelmien puoleen. Tosin niissä on nykyisin enemmän potkua kuin ennen, eli sikäli on olen kyllä tilanteeseen tyytyväinen.

Olen tässä muodonmuutoksen loppuvaiheessa tullut siihen tulokseen, etten juurikaan tarvitse lisää vaatteita. Tarkoitan tällä päällimäisen kerroksen vaatteita, kuten housuja, paitoja, hameita, mekkoja ynnä muita. Sen sijaan olen tunnistanut isoja puutteita alemmissa kerroksissa. Tarvitsen sukkahousuja, alushameita, toppeja, alusvaatteita ja sellaisia. Luulen, että minun ei tarvitse noudattaa Sallyn ohjeita tämän tarkemmin, vaan olen jo todennut, että vaatteita on, ja ne ovat kivoja. Seuraavana on siis ostoslistan suunnittelu.

Voitto!

Tämä muodonmuutos on kyllä hyvä projekti, se haastaa käyttämään luovuutta pukeutumisen suhteen. En siis perinteisesti ole ollut mikään kovin luova pukeutuja, enkä välttämättä ole tyylillisesti nytkään, mutta vitsinä onkin miettiä luovia tapoja yhdistellä vanhoja vaatteita.

Olen fiiliksissä, koska onnistuin yhdistämään samaan asuun kaksi aiemmin mainittua hankalaa vaatetta: harmaan hameen ja samettihuivin. Eikä tehnyt edes tiukkaa! Kokonaisuus koostui siis harmaasta hameesta, jonka yläosaksi laitoin harmaan kashmir-neuleen, ja asustin kokonaisuuden sillä tummansinisellä samettihuivilla. Sain yhdistelmästä päivän aikana spontaaneja kohteliaisuuksia, joten ilmeisesti se asu oli onnistunut myös muidenkin mielestä.

Hyvä alku siis tälle vaatesuunnittelujaksolle, mutta huomaan että aika taitaa loppua kesken.  Sadepäivinä on nimittäin tehnyt mieli vain vetää farkut ja huppari päälle kuten ennenkin, etenkin jos ei ole ollut erityisempiä menoja. Toisaalta olen kyllä kokeillut myös toista ääripäätä. Värien testailu johti jokin aikaa sitten niin huomiota herättävään yhdistelmään, että huomasin kadulla saavani suorastaan pitkiä katseita osakseni. Saattoi johtua siitä, että päällä oli sitruunankeltaista ja paloautonpunaista yhtäaikaa… Laskin huvikseni kahden ratikkapysäkin välillä ihmiset, jotka eivät olleet pukeutuneet mustaan, beigeen tai valkoiseen, ja lopputulos oli yksi pinkki jakku ja kahdet värikkäät housut yhdistettynä neutraaliin yläosaan. Loput olivat tasaisen tummaa massaa, joten ei ihme että olo oli kuin undulaatilla varisparven keskellä.

Mutta jos haluan todellakin uudistaa tyyliäni, täytyy välillä käväistä poissa mukavuusalueelta. Kun vilkaisee itseään näyteikkunasta ja ensimmäinen ajatus on, että auts, silmiä särkee – ollaan ja aika reilusti rajojen ulkopuolella 🙂 Siihen nähden tuo harmaan ja tummansinisen yhdistelmä oli peräti konservatiivinen ja turvallinen.

Unohdus

Eilisestä vaatelistasta unohtui yksi! Kyseessä on pitkä, kapea, samettinen huivi. Se on väriltään hyvin tummansininen (suorastaan yönsininen, sanoisin) ja molemmissa päissä on vielä pitkät hapsut. Yritin ottaa siitä kuvaa, mutta väri ei toistu oikein (näyttää vain mustalta) eikä materiaali erotu, joten saatte vain luottaa kuvaukseeni. Huivi on ostettu muistaakseni vuonna 2006 Barcelonasta. Se on edelleen mielestäni ihana. Olen pitänyt sitä mahdollisesti kerran.

En ole kuitenkaan koskaan raatsinut luopua siitä, juuri siksi että tykkään huivista niin paljon. Se on asusteena kaunis ja sitä paitsi ilmaisee sellaista kepeää boheemiutta juuri sopivalla tavalla. Siis teoriassa. Käytännössä en ole keksinyt mihin sen yhdistäisin. Tämä dilemma koskee muuten huiveja yleisestikin. Minulla on ihania huiveja runsain määrin, sekä yksivärisinä että kuvioituina, pitkulaisia ja neliskanttisia, silkkiä ja puuvillaa, isoja ja pieniä. En vaan meinaa muistaa käyttää niitä. Mikä on sikäli tyhmää, että juuri huiveilla saisi helposti asustettua tavanomaisemmastakin asusta mielenkiintoisen. Niillä voisi lisätä väriä neutraaliin asuun ja lisäksi ne vielä lämmittävätkin. Ainoat huivit, jotka ovat vakituisessa ja jatkuvassa käytössä, ovat kaksi pashminaani (kirkkaanpunainen ja hiekanvärinen), joita ilman en tulisi toimeen.

Tämä sininen huivi on kuitenkin ollut ylivoimaisesti vähimmällä käytöllä. Niinpä haastan itseni edellisessä postauksessa lueteltujen vaatekappaleiden lisäksi käyttämään sinistä samettihuivia ainakin kaksi kertaa, kahden eri asukokonaisuuden kanssa. Ei pitäisi olla liian vaikeaa, vai mitä?

Muodonmuutos käytännössä (sisältää kuvia)

Nyt alkaa muodonmuutosprojektissa sellainen vaihe, että uutta tyyliä pitäisi ruveta todenteolla toteuttamaan. Sally neuvoo suunnittelemaan 2-3 viikon asut kenkiä ja asusteita myöten käyttäen vain niitä vaatteita, joita kaapissa jo on. Shoppailu on kielletty. Kehotus on kuvata kaikki asut, ja vielä kirjoittaa päivän päätteeksi fiilikset siitä, miten asukokonaisuus toimi. Tämä kaikki kuulostaa jälleen hiukan raskaalta toteuttaa, joten olen päättänyt noudattaa ohjeita mutta vähän muokattuina

Testijakso alkaa huomenna ja päättyy 30.9. Sen säännöt ovat:

  1. En osta tuona aikana yhtään uutta vaatetta.
  2. Valitsen kolme sellaista vaatetta, joita en ole juurikaan käyttänyt. Keksin ainakin kolme eri tapaa käyttää kutakin vaatetta. Pidän noista yhdeksästä kokonaisuudesta ainakin viittä testijakson aikana.
  3. Suunnittelen noiden lisäksi muutaman muun asukokonaisuuden, jotka saavat koostua ns. lemppareista.
  4. Otan joka päivä valokuvan, mutta en lupaa kirjoittaa mitään.
  5. Hiekkalaatikolle saa edelleen vaihtaa farkut, jos on hamepäivä.

Oletan, että teitä kiinnostaa mitkä ovat ne kolme vaatetta, joille aion keksiä uutta käyttöä?

WP_000967

Ensimmäinen on ohut, läpikuultava puuvillainen yläosa. Se on tuollainen liehuva, väljä toppi, jossa on minulle aika radikaali väriyhdistelmä. Värit toistuvat kuvassa jokseenkin aitoina. Leikkaus on sellainen, että toppi on identtinen etu- ja takapuolelta. Tätä olen pitänyt lähinnä kesäisin, mutta haluan haastaa itseni miettimään, miten tätä voisi pitää myös viileämmällä säällä. Kuvassa se on vähän ryppyinen.  Helma jää aika ylös, noin navan korkeudelle.

WP_000965-1

Toinen on tummansininen paksua, jäykkää puuvillaa oleva hame. Siinä on leveät laskokset ja päälle puettuna tässä on vahva 50-luvun fiilis. Sivuissa on taskut ja hame on vuoritettu. Tässä kuvassa hame vaikuttaa hiukan muodottamalta, mutta todellisuudessa se on hyvin ryhdikäs. Hame asettuu melko korkealle, ja helma ulottuu nipin napin polveen. Olen käyttänyt hametta läpi vuoden, mutta kankaan ja vuorin yhdistelmä tekee siitä niin paksun, ettei tätä helteillä tule laitettua päälle.

WP_000962

 

Viimeisenä on A-linjainen huopakangashame. Tämäkin on vuoritettu, mutta ilman taskuja. Hame asettuu vyötäröllä matalammalle kuin edellinen, ja helma ulottuu juuri polven alapuolelle. Kangas on aika paksua, minusta tämä on selvästi syys- ja talvihame, en voi kuvitella pitäväni huopaa kesällä. Pidän hameesta kovasti, mutta jostain syystä se on jäänyt todella vähälle käytölle. Viime talvena taisin käyttää sitä kerran, jos muistan oikein.

Näille vaatteille on yhteistä se, että ne kaikki ovat useamman vuoden vanhoja. Pidän niistä kaikista yksittäin, ne ovat sekä väreiltään että malleiltaan minulle sopivia. Siitä huolimatta kaikki ovat jääneet turhan vähälle käytölle. Nyt olen siis antanut itselleni tehtäväksi miettiä, miten näitä voisi hyödyntää arkipukeutumisessa, ja minkä kanssa niitä voisi yhdistellä. En lupaa lopputuloksista valokuvia, mutta jonkinlaista raporttia joka tapauksessa.

Löytyykö teidän kaapeista syrjään jääneitä vaatteita, joissa ei ole mitään vikaa?