Pyykkikömmähdys

Eilen kävi moka jota en ollutkaan vielä kokeillut. Pesin tavallisen 40 asteen kirjopyykin 95 asteen pesussa. Olin ajatellut pestä lakanapyykkiä, mutta viime hetkellä muutin mieleni ja vaihdoin kirjopyykkiin. Tungin koneeseen vahakankaisen pöytäliinan ja sekalaisia vaatteita. Laitoin pesuaineet valmiiksi, mutta pääsin käynnistämään koneen vasta pari tuntia myöhemmin. Siinä ajassa olin jo ehtinyt unohtaa, että koneessa ei ollutkaan niitä lakanoita.

Suurin ihmetys oli se, että millekään ei tapahtunut mitään. Paitsi pöytäliinasta kyllä lähti pari ikuisuustahraa, mutta muuten kaikki oli ennallaan. Olen onnistunut pilaamaan vaatteita väärillä pesuohjelmilla, joten olin hämmästynyt. Lycrat eivät venähtäneet, vahakangas ei muuttunut miksenkään, mistään ei lähtenyt väriä eikä mitään muutakaan katastrofia tapahtunut. Jopa pesupallo selvisi kokemuksesta yhtä pyöreänä kuin ennenkin. (Tosin sehän onkin universumin erikseen minulle valitsema, joten sikäli ei ehkä pitäisi ihmetellä.)

Kone tosiaan pesi kaiken niin kuumassa kuin pitikin, sillä lämpötilan nousun kyllä huomaa kylpyhuoneessa. Tämä oli hyvä muistutus siitä, että näköjään aika monia vaatteita voi tarpeen tullen pestä kuumassakin, vaikka pesulappu väittäisi muuta. En silti kehottaisi kokeilemaan, ellei ole valmis ottamaan sitä riskiä, että jotain kuitenkin tapahtuu. Omasta kokemuksesta sanoisin, että ainakaan villan kanssa ei kannata testailla. Mutta puuvilla, ja näköjään trikookin näyttävät kestävän ainakin tällaista kertakäsittelyä. Osaako joku kertoa, mitä tapahtuu esimerkiksi silkille tai silkkisekotteille, jos ne pesee liian kuumassa? Tai viskoosi? Niiden kanssa en ole nimittäin vielä mokaillut 🙂

Miten vatsataudista selvitään

Okei, otsikko on hitusen harhaanjohtava, sillä en aio jaella mitään lääketieteellisiä kikkakolmosia pikaisen paranemisen takaamiseksi. Sen sijaan seuraavaksi kerron systeemistä, jolla lapsiperheissä pysyy oksupyykki aisoissa. Koska kaikki parhaat jutut on aina lainattu muilta, en tietenkään ole keksinyt tätä itse. Luin alkuperäiseen vinkin  muistaakseni Valeäiti-blogista, mutta olen nyt testannut sitä käytännössä ja jatkokehittänyt edelleen. (Yritin löytää alkuperäistä tekstiä, mutta koska ei ole mitään muistikuvaa milloin olisin tekstin lukenut, se oli aikamoista hakuammuntaa eikä tuottanut tulosta.)

Kuten useimmat pienten lasten vanhemmat lienevät havainneet, lapsilla on taipumus oksennella keskellä yötä. Jos joku osaa selittää, miksi leikki-ikäisten vatsataudin alku sijoittuu aina nukkumaanmenon jälkeiseen aikaan, niin tehköön sen kommenteissa! Tämä on mysteeri, jota olen ihmetellyt esikoisen ensimmäisestä oksutaudista lähtien. Tästä seuraa joka tapauksessa se, että sänky ja petivaatteet ovat pahimmassa sotkuvaarassa. Kun ensimmäinen purskaus on havaittu, lapsi puhdistettu ja tärveltyneet lakanat riivitty pois sängystä, saattaa tulla mieleen pedata uudet lakanat. Mutta ei! Älkää tehkö sitä. Tehkää näin:

  1. Peitä patja kylpypyyhkeellä. Jos kyse on pinnasängystä, yksi pyyhe riittää koko sängyn matkalle. Jos sänky on isompi, peitä pyyhkeillä pääpuoli.
  2. Lisää pyyhekerroksia, ainakin kolme kpl mutta enemmänkin voi latoa.
  3. Laita lapsi pyyhkeille nukkumaan ja odota seuraavaa oksennusta.
  4. Jos lapsi on pieni, älä nosta häntä oksennuksen tullessa pois pinnasängystä, koska silloin oksennusta vain lentelee ympäriinsä matkalla kylppäriin. Sen sijaan anna oksentaa pyyhkeen päälle omassa sängyssä. Jos lapsi on isompi niin siinä tapauksessa vati sängyn vieressä voi auttaa.
  5. Vie lapsi pesulle.
  6. Kuori likaantunut pyyhe sängystä pois. Laita puhdas lapsi takaisin puhtaan pyyhkeen päälle nukkumaan.
  7. Suihkuttele likaisesta pyyhkeestä käsisuihkulla kiinteät möhnät suoraan vessanpönttöön. Jos tilanne on kriittinen, tämän vaiheen yli voi hypätä ja siirtyä suoraan kohtaan 8.
  8. Heitä märkä pyyhe parvekkeelle/pihalle pois haisemasta. Sen voi hakea sieltä pyykkiin aamullakin.
  9. Jos kohta 8 ei ole mahdollista, pyyhkeitä voi tunkea myös suoraan pesukoneeseen, jonka voi laittaa päälle ensimmäisenä aamulla. Jos hajuhaitta on kaamea, ripottele soodaa sinne missä haisee.
  10. Toista kohdat 3-9 niin monta kertaa kuin on tarpeen. Lisää tarvittaessa uusia puhtaita pyyhekerroksia.

Tämän systeemin ehdoton etu on se, että se minimoi lakanoiden kanssa säätämisen keskellä yötä. Sen sijaan voi maksimoida sen vähäisen tarjolla olevan uniajan sekä itselleen että muille taikka keskittyä muihin pelastustoimenpiteisiin. Pyyhkeet eivät mene muutamassa tunnissa miksenkään, ja ne voi aina pestä vähintään 60 asteen pesussa. Lautasellinen soodaa pitää myös makuuhuoneen ilmaston yllättävän raikkaana, mikä tekee tilanteesta paljon siedettävämmän kaikille osapuolille.

Tämä toimintamalli helpottaa huoltojoukkojen elämää silloin, kun potilas ei vielä itse osaa tai pääse omin avuin yöllä vessaan, ei osaa tähdätä oksujaan ämpäriin tai joka ei ylipäätään herää siihen, että mahatauti alkoi.

Oletteko kokeilleet? Onko muita hyviä vinkkejä mahataudista selviämiseen?

Se mikä näkyy on tärkeää

On ihan eri asia siivota itseään kuin muita varten. Tottumattoman ja tottuneen siivoojan eron huomaa tässä. Tottumaton aloittaa väärästä päästä: huoneista, joihin ei todennäköisesti mennä, asioista jotka eivät ole suoraan katseen alla.

Jos siivoaa sitä varten että on tulossa vieraita ja jos aikaa on vähän, on yksi asia ylitse muiden: Vain se mikä näkyy, on tärkeää. Aloitan aina siitä huoneesta, jossa aiotaan oleskella. Yleensä se on olohuone. Raivaan pinnat tyhjiksi ja siistin tavarat paikoilleen. Sitten raivaan keittiön: tiskit koneeseen, tiskipöytä tyhjäksi, leivänmurut pois ja kaikki ylimääräinen työtasoilta piiloon. Sen jälkeen siirryn eteiseen, jossa olennaisinta on tyhjentää lattia kengistä. Sitten vielä vessojen pikasiivous – pestään vessanpönttö, pyyhitään allas, hana ja peili. Tämän jälkeen imurointi, jälleen keskittyen niihin paikkoihin, jotka näkyvät. En huolehdi siitä, missä kunnossa sohvan alunen on, mutta katson kyllä, ettei eteisessä ole hiekkaa eikä ruokapöydän alla roskia.

Vasta näiden toimenpiteiden jälkeen siivoan makuuhuoneen, lastenhuoneen, työhuoneen tai kylppärin. Jos aikaa valmistautumiseen on riittävästi, siivoan toki nämäkin. Mutta jos aikaa on vain tunti, keskityn olennaiseen ja laitan näiden muiden huoneiden ovet kiinni ja siivous on sillä hoidettu. Olen huomannut, että tottumaton siivooja muistaa tässä tilanteessa ne työhuoneessa makaavat kauheat pahvilaatikkokasat, komeron pursuilevan palautuspullokassin ja muita ihan oikeasti hoidettavia juttuja, jotka eivät kuitenkaan näy minnekään. Sitten harhautuu hoitamaan niitä, ja paraatipaikat jäävät viime tippaan tai hoitamatta.

Tästä voidaan vetää se johtopäätös, että siisti koti on illuusio, joka luodaan oikein kohdistetuilla täsmäiskuilla. Sitä todellista puhdasta kotia voi sitten ihastella perusteellisen kevätsiivouksen jälkeen. Tosin silloinhan ei voi kutsua vieraita, jotteivät paikat menisi heti sotkuun… 😉

PS: Harjoittelen parhaillaan podcastien editoimista, eli hyvällä tuurilla loppuviikosta on uusi jakso eetterissä! Editoiminen on älyttömän kiinnostavaa, olen oppinut hirveästi uutta, toisin sanoen olen toh-keis-sa-ni. Aihepiiri pysyy näillä samoilla linjoilla, keskustelemme nimittäin kotitöistä.

Miten sille imurille kävi

Ensinnäkin iso kiitos kaikille, jotka jättivät kommentteja ja kertoivat kokemuksistaan eri pölynimureiden suhteen. Vaikuttaa siltä, että ainakin tämän blogin lukijat jakautuvat suunnilleen kolmeen ryhmään: On niitä, jotka tykkäävät eniten Mielestä, niitä jotka vannovat Elekroluxin nimeen ja niitä, joiden mielestä pölypussiton Dyson on ehdottomasti paras. Aika usein Mielen omistajat ovat aiemmin pettyneet Elektroluxiin ja päinvastoin. Kokemuksista oli erittäin mielenkiintoista lukea.

Yksiselitteistä johtopäätöstä niiden pohjalta oli kuitenkin mahdoton tehdä. Paras vinkki olikin mennä Giganttiin ja testata imureita käytännössä. Minulla oli se Kuluttaja-lehden tuore vertailu myös taustatietona, ja sen pohjalta samankin merkin eri malleissa saattoi olla selvästi eroa. Tämän tiedon pohjalta epäilen, että ne jotka kehuvat ja ne jotka moittivat tiettyä merkkiä, saattoivat tietämättään vertailla eri hintaluokan koneita keskenään. Varmasti myös henkilökohtaisilla mieltymyksillä on merkitystä, eri ominaisuudet voivat olla joko hyviä tai huonoja käyttäjästä riippuen.

Mihin lopputulokseen itse sitten tulin? Itse asiassa nyt tuli käytettyä jokerikortti. En ostanut uutta imuria ollenkaan, vaan ostin vanhaan uuden osan. Siinä vaiheessa kun kirjoitin blogiin, en tajunnut, että korjaaminenkin voisi olla mahdollista. En ollut koskaan kuullut kenenkään hankkivan varaosia pölynimuriin. Kuvittenkin, että 15 vuotta vanha kone on jo niin vanha, ettei sitä kannata ruveta korjaamaan. Onneksi joku mainitsi tästäkin siellä kommenteissa, ja puoliso ehdotti myös sen vaihtoehdon selvittämistä. Kävi ilmi, että Elekroluxin laitteisiin voi tilata varaosia netistä. Se toimitettiin lähimmälle R-kioskille neljässä päivässä.

Olen oikeastaan todella tyytyväinen ratkaisuun. Ensinnäkään vanhaa, sinänsä toimivaa konetta ei tarvinnut heittää pois. Yksi iso ongelma uuden ostamisessa olisi ollut, mihin se vanha sitten laitetaan. Nyt tätä ongelmaa ei tarvitse ratkaista. Toiseksi tämä oli hyvin edullinen vaihtoehto. Putki rahteineen maksoi noin 40€. Sillä hinnalla ei olisi saanut halvintakaan pölynimuria, ja taustaselvitykseni kertoo, että halvalla ei pölkkäreiden kohdalla saa kovin hyvää. Kolmanneksi säästin hirveästi vaivaa – sekä fyysistä vaivaa että säästyin päätöksenteolta. Aliostaja riemuitsee, kun ei tarvinnutkaan yrittää valita kymmenien hyvien joukosta sitä optimaalisinta. Neljänneksi tykkään siitä, että jotain voi todella korjata, eikä sittenkään tarvitse ostaa heti uutta. Se tuntuu mukavalta, on jotenkin sellainen olo että olen toiminut oikein.

Samaan aikaan minulla on vähän huono omatunto, kun ensin vaivasin teitä ja sitten en kuitenkaan hyödyntänyt saamiani vinkkejä odotetulla tavalla. Anteeksi! Toisaalta nuo saamani kommentit auttavat varmasti muita ostajia myös. Myös minua ne auttavat myöhemmin, sillä vaikka uusi osa teki pölynimuristamme nyt käyttökelpoisen, se toi kuitenkin vain jatkoaikaa ennen väistämätöntä lopullista hajoamista. Ainakin se vahvisti käsitystäni siitä, että parhaat koneet löytyvät joka tapauksessa Mielen ja Elektroluxin valikoimista. Pölypussiton vaihtoehto ei vaikuta omalta jutultani.

Pölynimurin valinta edessä

Tänä viikonloppuna meillä on edessä uuden pölynimurin hankinta. Aliostaja ja kitkuttelija minussa tosin yrittää pyristellä vastaan, sillä vanhahan toimii edelleen. Siinä on vain sellainen ongelma, että metalliputki ei pysy letkussa kiinni, mikä tekee imuroimisesta aika hankalaa. Lupasin viime viikolla siivoojalle, että hankin uuden. Ymmärrän, että töiden tekeminen rikkinäisillä välineillä on aika rasittavaa.

Nykyinen Electrolux on palvellut jo yli 10 vuotta. Letkun ja varren ongelmat eivät ole ainota. Mattosuulakkeen apupyörä ei enää pyöri kunnolla, koska ympärillä on niin tiukka kerros hiuksia ja pölyä. Niitä voi sieltä irrotella, mutta kaikki eivät lähde pois koskaan. Suodatinkaan ei ole HEPA-tasoa, enkä tiedä vastaako imuteho nykymalleja. Kyseessä ei ollut mikään kovin kallis laite alunperinkään, ostettiinhan ensimmäiseen yhteiseen kotiin opiskelijabudjetilla. Ihan tyytyväinen olen kuitenkin ollut kaikki nämä vuodet.

Nyt täytyisi päättää, millainen se uusi on. Siivooja suositteli Mieleä, monien pölynimurien kokemuksella. Kuulemma niin hyvä, että oli ostanut omaankin kotiinsa Mielen. Tämä sopisi sikäli minulle, että olen aika vakuuttunut Mielen laadusta muissakin laitteissa, joten miksei sitten pölynimureissa. Miele pärjäsi Kuluttaja-lehden testissäkin oikein mukavasti, taisi tulla kolmanneksi. Toisaalta testin voitti Electroluxin malli, ja kyseinen merkki on juuri omassa käytössä osoittautunut hyväksi.

Todellisuudessa merkillä ei ole hirveästi väliä, muilla ominaisuuksilla kylläkin. Imuteho on tärkeä, mutta siinä ei ole hirveästi eroja. Sen sijaan sellaiset ominaisuudet kuten johdon pituus, äänenvoimakkuus ja käsiteltävyys ovat minulle tärkeitä. Olen kuullut, että HEPA-suodatin olisi tosi hyvä (osaako joku kertoa miksi?). Hintajoustoa löytyy, mutta kieltämättä yli 400€ pölynimurista tuntuu kalliilta, se oli testivoittajan hinta. Luultavasti tässä käy niin, että menen johonkin isoon kodinkoneliikkeeseen ja katson mitä siellä on. Sitten ostan sen, joka vastaa kriteereiltään parhaiten toiveitani.

Nyt on erittäin hyvä tilaisuus kehua omia pölkkäreitänne, mikäli teillä sattuu olemaan loistoyksilö siivouskaapissa. Kaikki kommentit ja kokemukset aiheesta kiinnostavat.

Ensin siivotaan, ja sitten siivotaan

Oletteko ajatelleet, että juhlia ennen siivotaan yleensä aina – mutta että myös juhlien jälkeen pitää siivota? Jotenkin sitä keskittyy aina niihin juhlavalmisteluihin, joihin siivoaminenkin kuuluu. Usein myös koristellaan ja valmistaudutaan ehkä muutenkin, hankitaan maljakoita kukille, ylimääräisiä jakkaroita vieraille, kenties lainataan astioita. Sitten juhlat ovat ohi ja yllätys yllätys – taas pitää siivota.

Ajatellaan vaikkapa joulua. Joulusiivous kuuluu useimmilla asiaan. Mutta kun pyhät ja lomat ovat takanapäin, koti ei näytä yhtään siltä miltä pitäisi. Ainakin minulla on arjen alkaessa vahva tarve saada koti jälleen normaaliin kuntoon. Koristeet kerätään ja pakataan talteen. Viimeisetkin lahjakääreet, narunpätkät ja nimilappuset kerätään nurkista ja laitetaan joko roskiin tai odottamaan uutta käyttöä. Sitten on ruokaan liittyvät roskat; suklaarasiat ja tyhjät  pullot, puhumattakaan jääkaapin jämävarastoista. Sitä paitsi useimmiten jouluna ei viitsi hirveästi siivoilla kun on paljon mukavampi laiskotella, joten ihan kunnon imurointi on paikallaan.

Kun katselin Linnanjuhlia, mietin tätä samaa asiaa. Parituhatta ihmistä saa muutamassa tunnissa aikaan hirveän sotkun, vaikka kyseessä olisi miten hienot juhlat. Lattiat likaantuvat, huonekalut siirtyvät pois paikoiltaan, tiskiä tulee valtava vuori ja menen takuuseen, että pitkin linnan saleja noukitaan joka vuosi juhlijoiden jäljiltä aikamoinen kasa unohtuneita tavaroita. Lisäksi linnassakin on varmasti kaikenlaista roudaamista: ruokien tarjoilupöytiä, bändien tarvitsemat kamppeet, televisiokamerat ja muut. Olisi hauska tietää, millainen määrä siivoojia tarvitaan laittamaan linna jälleen edustuskuntoon Itsenäisyyspäivän jälkeen.

Oikeastaan loppusiivous kuuluu juhlien järjestämiseen siinä missä valmistautuminenkin. Se ei välttämättä ole se kohottavin osuus juhlista, mutta näen sen tärkeänä siirtymänä kuitenkin. Siivoaminen on sellainen rituaali, joka näyttää arjen ja juhlan rajan.

Ja sitten universumi lähetti minulle pesupallon

Minulla on ongelma. Tuhoan säännöllisin väliajoin käytössä olevan pesupallon. Niitä oli alunperin kolme kappaletta, mutta nyt ei enää ole ainuttakaan. Tai ei ollut. Joko hukkaan niitä jonnekin (en oikeasti ymmärrä minne), tai sitten pesen liian kuumassa. Tiedättekö mitä tapahtuu pesupallolle, joka kokeilee 90 asteen pesua? Ei ole pallo enää. Muovi rutistuu ihan muodottomaksi, ja koko pallo menee lyttyyn. Se muuttuu toisin sanoen käyttökelvottomaksi.

Sivumennen sanoen tässä on minusta selkeä epäkohta. Monet nestemäiset pesuaineet soveltuvat aivan hyvin myös kuumaan pesuun, joten on todella epäloogista, että pesupallot kestävät kunnolla vain 40 astetta. Muovi alkaa nimittäin pehmetä jo kuudessakympissä. Jos taas lorautan nestemäistä ainetta pesuainelokeroon, se jotenkin valuu siellä, enkä ole varma toimiiko kone niin kuin pitäisi. Tästä seuraa se, että kerta toisensa jälkeen unohdan, ja heitän pesupallon lakanoiden sekaan. Ja tuloksena on noita muovimyttyjä.

Olisin siis pilannut jälleen kerran yhden pallon, eikä ylimääräisiä ollut. Sinnittelin melkein viikon ilman. Kysyin jo naapuriltakin, löytyisikö heiltä ylimääräistä, mutta ei löytynyt. Sitten eräänä päivänä olin kaupungilla liikkeellä. Oli jo hämärää, ja minulla oli tyypilliseen tapaan kiire. Paahdoin menemään lastenvaunuja työntäen, kun se tapahtui. Universumin pesupallovastaavat olivat huomanneet ahdinkoni, ja lähettivät minulle uuden. Siinä se nökötti keskellä autotietä suojatien kohdalla. Tunnistin esineen juuri kun olin jyrännyt vaunuilla sen yli, ja refleksinomaisesti poimin sen talteen. Päätin tarkastella löytöä kotona tarkemmin.

Kävi ilmi, että kyseessä tosiaan oli tavallinen, ehjä ja pyöreä pesupallo. Ulkopuolelta aivan siisti, sisäpuolella oli pieni jäämä pesuainetta. Pyörittelin ja haistelin palloa epäluuloisena, mutta kaikesta päätellen se todellakin oli tähänkin saakka toiminut pesupallona. Pesin pallon varmuuden vuoksi huolellisesti, ja sitten otin sen käyttöön. Nyt minulla on uusi pesupallo, täsmälähetyksenä suoraan universumilta.

Kirjahyllyn ensimmäinen kierros

Viime viikolla pidin vähän taukoa Koko koti kuntoon -projektista, ja sain sen aikana kirjahyllyn raivattua. Täsmennetään tähän, että tällä kierroksella en vielä käynyt sisältöä kirja kirjalta läpi, senkin teen vielä joskus, mutta nyt oli tavoitteena sellainen kosmeettinen raivauskierros. Halusin hyllystä kaikki ylimääräiset tavarat pois ja yleisilmeen siistimmäksi.

Tein perinteiseen tyyliin niin, että tyhjensin kerralla hyllystä kaikki esineet, jotka eivät olleet kirjoja. Sen jälkeen siistin hyllyt. Tasasin kirjat hyllynreunaan, ja järjestelin niitä siinä samalla vähän. Noukin pois lainakirjat ja palautin ne omistajilleen. Löysin tässä yhteydessä myös muutaman sellaisen kirjan, jonka vien taloyhtiön kierrätyshyllyyn. Siellä olisi ollut myös suoraan divariin joutavia opuksia, mutta kuten sanottu, juuri nyt ei ollut aikaa alkaa niitä setvimään. Järjestelyn päälle vielä pyyhin pölyt hyllyjen reunoilta ja päältä.

Sen jälkeen kävin tavara kerrallaan läpi kaiken sen sälän, jonka hyllystä olin poistanut. Kaikille löytyi helposti oma paikka. Kuitit kuittilaatikkoon, valokuvat albumin väliin ja niin edelleen. Pieniä juttuja, mutta joiden vaikutus siisteyteen ja selkeyteen on merkittävä, silloin kun ne eivät ole omilla paikoillaan. Järjestelyn jälkeen hyllyyn jäi vain ne tavarat, jotka kuuluvatkin olla siellä.

Tämä oli sellainen nopea projekti, jossa aika pienellä vaivalla sai kivan lopputuloksen. Kun pääsin vauhtiin, heitin samalla vauhdilla pari vanhaa lehtien vuosikertaa pois toiselta hyllyltä. Sitten siirryin eteiseen ja raivasin sieltä pari tyhjää kenkälaatikkoa pois hyllyn päältä kuleksimasta. Minulle käy usein näin, että raivaaminen on itseään ruokkiva kierre. Kun yhdestä päästä aloittaa, siitä jatkaa muihin huoneisiin vähän huomaamatta. Raivatessa katse muuttuu sellaiseksi, että alkaa tarkastella vähän kaikkea kriittisellä silmällä. Se on hyödyllistä, sillä omille tavaroilleen sokeutuu helposti.

Kirkkaampi kruunu

Joulu ja jynssäys ne yhteen kuuluu… puhdistin kristallikruunun. Edellisestä kerrasta oli useampi vuosi, ja sen kyllä huomasi. Koko valaisin oli tasaisen pölymöhnän peitossa. On muuten jännä miten siihenkin silmä tottuu niin, että periaatteessa lamppu näyttää ihan hyvältä, vaikka kristallit ovat ihan sameita. Sitten jonain päivänä havahtuu ja jynssääminen alkaa.

Kristallikruunun puhdistaminen ei ole ihan yksinkertaista. Tiedän, että on olemassa sellaisia erityisesti kristallikruunujen puhdistukseen tarkoitettuja aineita, jotka suihkutetaan kruunuun ja jätetään valumaan itsekseen pois. Mukana pitäisi valua kaikki lika ja kuonakin. Nyt en jaksanut lähteä etsimään tällaista tuotetta mistään, ja toiseksi pelkäsin alla olevien vaaleiden sohvan ja maton puolesta. Lisäksi luin, että tällainen aine soveltuu parhaiten sellaisten kruunujen puhdistukseen, joissa on pitkulaiset prismat, koska niistä vesi valuu luonnollisesti suoraan alas. Meidän kruunussa on vain pyöreitä kristalleja, joten se ei ilmeisesti ole optimaalinen tuollaisen aineen käyttöön.

Tein puhdistuksen siis perinteiseen tyyliin käsipelillä. Toisessa kädessä oli mikrokuituhanska, toisessa kuiva mikrokuituliina. Hanskan kastoin liuokseen, jossa oli käsitiskiainetta, vettä ja hieman apteekin desinfioimisainetta. Olin saanut vinkin, että kaupunkinoessa on sellaisia ainesosia, jotka eivät liukene veteen tai tiskiaineeseen, vaan vaativat vasta alkoholia. Denaturoitua alkoholia ei ollut saatavilla, mutta eräs diplomi-insinööri vakuutti, että apteekin desinfioimisaine ajaa saman asian, joten käytin sitä. Kävin siis kristallit yksi kerrallaan läpi ensin märällä ja sitten kuivalla liinalla. Pyyhin myös pölyt muualta rungosta. Lopputulos oli hyvä, mutta tein parin päivän päästä vielä viimeistelykierroksen. Käytin silloin ohutta puuvillakäsinettä, jonka kastoin tällä kertaa vesi-etikkaseokseen pisarajälkien estämiseksi, sekä kuivasin kuivalla liinalla. Ohuella käsineellä sai pölyn ja tahman pois pienistäkin kolosista.

IMG_3044

Kuvassa näkyy se suurin ero: vasemmalla on kristalleja ennen puhdistusta, oikeanpuoleiset on puhdistettu. Vasemmanpuoleiset näyttävät harmailta, se johtuu pölystä. Oikealla taas valo menee prismoista läpi niin kuin pitääkin. Tuossa kuvassa muuten näkyy, miksi en irrottanut kristalleja kruunusta ja puhdistanut sitten. Metallirunkoon upotettuja kristalleja on kymmenittäin, enkä todellakaan jaksanut ruveta värkkäämään niitä yksi kerrallaan irti ja takaisin.

Kruunu on nyt hyvä, mutta ei täydellinen. Lähempää tarkasteltuna osassa kristalleissa on vielä hieman pölyhiukkasia ja muutakin likaa. Jos haluaisi täydellisen kirkkaan kruunun, tuo irroittaminen olisi varmaan ainoa vaihtoehto. Tai ehkä sitten se suihkuttelu? En osaa sanoa ratkaisisiko se tätä ongelmaa. Joka tapauksessa valaisin on nyt merkittävästi kirkkaampi kuin ennen, ja seinillä välkkyy taas pieniä sateenkaaria, eli kokonaisuudessaan puhdistus onnistui ihan hyvin.

Olisi kiinnostavaa kuulla, onko joku teistä kokeillut noita suihkutettavia aineita? Tai mitä tahansa muita hyviä vinkkejä kristallikruunun puhdistamiseksi?

Kuinka pitää kaaos kurissa

Miksi joissakin kodeissa on aina tosi siistiä ja joissakin aina hirveä kaaos? Tai vaikka ei puhuttaisi ääripäistä, niin silti toisissa kodeissa on keskimäärin siistimpää kuin toisissa. Olen ehkä joskus kertonutkin eräästä kodista, jossa vieraillessa tuntui aina aivan epätodelliselta, sillä joka ainut tavara oli säntillisesti omalla paikallaan ja missään ei ollut pölyhiventäkään, ja vessapaperi oli soinnutettu kaakeleiden kuvioihin. Kuvittelin, että se johtui raivopäisestä jynssäämisestä ennen vieraiden saapumista, kunnes kerran tein todellisen yllätysvierailun, ja löysin kodin tismalleen samassa kunnossa, eikä omistaja ollut edes itse kotona. Silloin tajusin, että siellä näyttää aina samalta, vieraita tai ei.

Kodinhoito ei ole projekti. Jos haluaa ylläpitää jotain tiettyä siisteystasoa, se vaatii työtä joka päivä, eikä lopu koskaan. Olen itse puhunut päivittäisistä rutiineista, jotka teen joka päivä ajattelematta asiaa sen kummemmin. Viime aikoina olen ollut kiinnostunut tavoista – miten niitä syntyy, miten tapojaan voi muuttaa, miksi se on joskus helppoa ja joskus vaikeaa ja niin edelleen. Nuo rutiinit ovat juuri tuollaisia tapoja. Olen jossain vaiheessa totuttanut itseni tekemään jonkun asian jollain tavalla, ja sitten vain jatkanut samalla tavalla toimimista.

Tästä päästään kotien erilaisiin siisteystasoihin. Alan kallistua sille kannalle, että päivittäiset tavat tai rutiinit ovat se ratkaiseva tekijä, joka määrittelee missä kunnossa huusholli on, jos ovelle pölähtää yllätysvieraita. Mitä enemmän yksittäisiä rutiineja on, sen siistimpänä koti pysyy. Mutta määrä ei yksin ratkaise, vaan sisällölläkin on merkitystä.

Omasta pyykkirutiinista olen puhunut monta kertaa. Pesen koneellisen pyykkiä lähes joka päivä. Jos joku päivä pyykki jää pesemättä, seuraavan päivänä koneellisia on kaksi. Olen valinnut niin, että pyykkikori ei ole järin suuri. Niinpä esim. lakanat on käytännössä pestävä parin päivän sisällä siitä kun ne vaihdetaan. Toisaalta meillä kyllä tuleekin pyykkiä aika paljon joka päivä. Kun 1-vuotias syö itse puuroa, koko lapsi pitäis verhoilla suojakankaaseen, jos haluaisi että yöpuku on käytössä vielä ruokailun jälkeenkin. Mutta on helpompaa vain heittää puuroiset vaatteet pyykkiin. Tämä rutiini pitää pyykin määrän kurissa.

Tiskikone pyörähtää käyntiin joka ilta, tästähän olen hehkutellut myös useampaan otteeseen. Tämän ansiosta keittiön kaaos on todella hyvin hallinnassa aiempaan verrattuna. Minulla on myös tapana viimeiseksi illalla tai ensimmäisenä aamulla siistiä keittiö ja ruokapöytä päällisin puolin niin, että siirrän tasoilta pois kaikki tavarat, jotka ilmiselvästi eivät kuulu sinne. Samalla tiskaan pannut ja padat, joita ei voi laittaa tiskikoneeseen.

Petaan sängyt joka aamu. Rutiiniin kuuluu, että ensin peitto käännetään auki, jotta sänky tuulettuu, ja vähän ajan päästä ne pedataan. Pikku juttu, joka lisää siisteysvaikutelmaa todella paljon. Yritän pitää eteisen kriittisen piironginpäällisen järjestyksessä. Käytännössä se tarkoittaa, että noukin sille eksynyttä tavaraa omille paikoilleen monta kertaa päivässä. Muutenkin minulla on tapana tuoda tullessani ja viedä mennessäni, yritän sillä lailla tasaiseen tahtiin pitää järjestystä yllä.

Rutiini, jota en ole saanut toimimaan, on sellainen viiden minuutin pikasiivous, jota monet hehkuttavat. Siis että esimerkiksi illan päätteeksi napsitaan viiden minuutin ajan kaikki tavarat paikoilleen, jotta aamulla olisi siistiä. Joskus tein tätä aamuisin, mutta nyt kun aamulla on pimää, ei sekään onnistu. Viisi minuuttia on lyhyt aika, luulisi siihen olevan mahdollisuus joka ilta, mutta en vain inspiroidu siivoamisesta ennen nukkumaanmenoa. Haluaisin myös jonkun kylpyhuoneiden siistimisrutiinin, jolla kylppärit pysyisivät kivan näköisinä päivästä toiseen. Ostin sellaisia kosteita putsausliinoja, joilla voi pyyhkiä emalipinnat helposti, ja ne ovat osoittautuneet oikein käteviksi. Nyt kun vielä saisi niiden käyttöön jonkun rutiinin.

Näissä rutiineissa taiteilee aina sen kanssa, mikä on tarpeeksi muttei liikaa. Haluan että meillä on miellyttävän siistiä, mutta en halua käyttää siisteyden ylläpitämiseen loputtomasti aikaa. Millaisia rutiineja teillä on kehitetty kaaoksen hallintaan?