Viikon vinkit: pyyhkeet, tavaroita joita kukaan ei tahdo sekä vanhentuneet lääkkeet

Huomio etenkin kaikki äänikirjojen ystävät:  huomenna on blogissa jälleen arvonta! Tarjolla BookBeatin 6kk lahjakortti, sekä etukoodi kaikille halukkaille. Kannattaa siis käydä kurkkaamassa blogissa heti maanantaina 16.1.!

Tämän jutun mukaan pyyhkeitä pitäisi käyttää vain kolme kertaa peräkkäin. Kuulostaa kyllä mahdottomalta toteuttaa esimerkiksi käsipyyhkeiden suhteen. Meillä kylpypyyhkeet vaihdetaan yleensä kerran viikossa ja käsipyyhkeet tarpeen mukaan, ehkä vähän tiheämmin. Toisaalta olen kuullut perheistä, joissa pyyhkeet vaihdetaan jokaisen käytön jälkeen, mikä sekin tuntuu liioittelulta. Miten teillä? (Iltalehti)

Tässä YLEn jutussa kierrätyskeskuksesta todetaan, että kaikkia tavaroita sinnekään ei voi viedä. Kun sohva on kissanraapima, sitä ei halua kukaan, tuskin edes toinen kissaihminen. On paljon muitakin tavaroita, joita kierrätyskeskukset eivät huoli. Esimerkiksi vanhat kirjat voivat (valitettavasti) kuulua tähän joukkoon. Tietosanakirjoille ei kerta kaikkiaan ole enää kysyntää, ja kierrätyskeskuksetkin laittavat tavaroita roskiin. Jutussa on monta muutakin esimerkkiä tavaroista, joita edes kierrätyskeskus ei halua. Jälleen kerran olkaa siis tarkkana kun lahjoitatte. Joskus tavaraa ei oikeasti halua kukaan mukaan.

Kattavat ohjeet vanhojen lääkkeiden ja ravintolisien hävittämiseksi löytyy tästä YLEn artikkelista. Lääkekaappi on syytä käydä säännöllisesti läpi, jottei sinne jää vanhentuneita tuotteita ja järjestys pysyisi. Apteekkarin mielestä kerran vuodessa on ihan sopiva tarkitustahti. Lisäisin tähän, että jos ei muuten muista, niin kannattaa merkitä kalenteriin, ettei unohtu.

Kuinka monta pyyhettä on tarpeeksi?

Tämä on jatkoa edelliselle kirjoitukselle. Välillä törmää otsikon kysymykseen: kuinka monta kappaletta jotakin tavaraa tarvitaan joko yhdelle tai useammalle henkilölle? Tässä kysymyksessä tuntuu olevan yleensä takana se, kuinka pieneen määrään tavaroiden lukumäärän voi supistaa. Laskukaavoja on monia erilaisia. Esimerkiksi pyyhkeissä kaikista minimalistisin versio on kaksi pyyhettä yhdelle ihmiselle: yksi käyttöön ja yksi pesuun. Vähän väljemmin tulkiten voi ajatella vielä näiden lisäksi pari lisää mahdollisia vieraita varten.

Vaatteiden määrää puolestaan lasketaan usein viikonpäivien mukaan, esimerkiksi alusvaatteita ja sukkia yksi puhdas setti jokaiselle päivälle. Astioita taas niin monelle kuin voi ajatella, että yhtä aikaa on syöjiäkin. Näissä laskukaavoissa on oma ideansa, mutta ne eivät yleensä ota huomioon poikkeustapauksia, vaan ne on suunniteltu optimaaliselle elämälle. Esimerkiksi jos harrastaa urheilua, tarvitsee luultavasti tavallisten lisäksi treenipyyhkeitä. Kun laittaa ruokaa, on ainakin minusta mukavaa, ettei ruoanlaitto häiriinny, vaikka kaikki ei olisikaan puhtaana sillä hetkellä. Esimerkiksi siksi on kätevää, kun astioita on yli minimin. Mutta kuinka laskea täsmällinen määrä, johon asti vähentää?

Ehdotan erilaista lähestymistapaa. Jos tavaralle on tilaa ja järkevä paikka, sen voi ihan hyvin säästää. Lukumäärien laskemisen sijaan voi päättää, että tämän verran tilaa tälle tavaralle on omassa kodissa sopivasti. Jos laatikossa on tilaa useammalle kuin kahdelle pyyhkeelle, miksi ei säilyttäisi enempää?  En tiedä kuinka monta pyyhettä omistan. Tiedän kuitenkin kaksi asiaa: ne eivät koskaan lopu kesken, vaikka lapselle iskisi mahatauti, tulisi yllätysvieraita yökylään tai vaikka en jaksaisi pestä pyykkiä pariin viikkoon. Toiseksi ne kaikki mahtuvat pyyhehyllykköön, joka on kylpyhuoneessa.

Myönnän, että hyllykkö on tällä hetkellä hiukan liian täynnä, siellä on ehkä yksi tai kaksi pyyhettä liikaa, jotta käyttäminen olisi optimaalista. Mutta mihin karsisin järkevästi 1-2 pyyhettä? Niiden kuskaaminen eläinsuojaan olisi mielestäni turha vaiva hyötyyn nähden. Kierrätyskeskukseen vieminen olisi dumppaamista. Paljon järkevämpää on käyttää itse pyyhkeet loppuun, ja tehdä niistä sitten rättejä, kun ne alkavat hiutua puhki. Tilaongelma ratkeaa vähitellen itsestään, jos en itse tuo hyllyille jostain lisää täytettä.

Aavistuksen liian täysi hylly on kuitenkin yhdentekevä yksityiskohta arjen toimivuuden kannalta. Mikään ei pursuile yli, kaikki pysyy järjestyksessä. Sen sijaan pari pyyhettä per nenä olisi meidän perheessä liian vähän. Tämä liittyy taas siihen mistä edellisessäkin kirjoituksessa puhuin, eli siihen että varaudun mieluiten ennalta kaikenlaiseen. En esimerkiksi halua olla riippuvainen siitä, että pesisin pyykkiä täsmällisin väliajoin.

Luulisin, että useimmilla meistä on lopulta aika hyvä näppituntuma siitä, mikä määrä on sopivasti. Sehän on tietenkin kaikilla eri – meille sopii runsaampi määrä, mutta joku muu voi hyvin tulla toimeen kahdella kappaleella. Myös tästä syystä on minusta vähän vaarallista mennä toisen puolesta arvioimaan, kuinka monta on oikea määrä. Ihmisten elämäntilanteet  ovat niin erilaisia. Jos tuntuu siltä, että esimerkiksi juuri pyyhkeitä on turhan paljon, voi vähentää vähitellen ja katsoo, millainen määrä tuntuu sopivalta.

Ja nyt minua tietenkin kiinnostaa, mikä on sopiva määrä pyyhkeitä teillä? Kaksi per henkilö, vai paljon enemmän? Vai oletko koskaan edes laskenut? (Minä en ole.)

Raivausraportti kylpyhuoneen kaapeista

Raivasin kaikki kylppärikaapit. Huomasin, että etenkin se ylin hylly jolle ei kunnolla näe, kannattaa pyyhkiä kunnolla aika ajoin. Kummasti sinne kertyy töhkää, vaikkei sitä edes juuri käytetä. Ehkä sitä kertyykin juuri siksi? Samoin minua ilahduttaa, että kaikki tavarat ovat taas järjestyksessä ja siististi rivissä.

Kuten arvata saattaa, poistoja kertyi. Löysin lisää vanhentuneita lääkkeitä, vaikka juuri kevään lopussa vein pussillisen niitä apteekkiin. Toisaalta nämä eivät olleet lääkekaapissa, joten ei ihme, että jäivät edellisellä kierroksella huomaamatta. Aika paljon tuli myös ihan roskaa: kosmetiikkapakkausten pahvikuoria, muovipusseja ja pientä sälää. Lisäksi palautin runsaasti pikkutavaroita omille paikoilleen muihin huoneisiin.

Jäljelle jäi se hankalin joukko, nimittäin melkein tyhjät tai epäsopivat kosmetiikkatuotteet. Valitettavan usein nämä yhdistyvät samassa tuotteessa, ja sitten ollaan ongelmissa. Seuraa moraalis-looginen dilemma: tuotetta on jäljellä, joten sitä ei voi heittää pois, mutta se ei sovi iholleni tai en muuten tykkää siitä, joten en kuitenkaan käytä, mutta koska tuote on avattu ja em. syistä yleensä melko vanha se ei ole enää lahjoituskelpoinen. Mitä tehdä? Näen realistisesti kaksi vaihtoehtoa. Joko heitän putelin suoraan roskiin tai sitten yritän pitkin hampain käyttää sen pois. Jos heitän roskiin, pääsen siitä varmasti eroon, mutta joudun elämään sen tuskan kanssa, että olen viskannut käyttökelpoista tavaraa menemään. Jos yritän käyttää itse loppuun, voin tuntea hyvää omaatuntoa mutta samalla kärsin epäsopivasta tai tehottomasta tuotteesta.

Mitä tässä järkevä ja vastuullinen ihminen tekisi? Otetaan esimerkiksi kampausneste, joka on ostettu vuonna 2008. Todettu heikkolaatuiseksi jo tuolloin, mutta kuskattu mukana muutosta toiseen kaikki nämä vuodet. Aina välillä käytetty ja todettu heikkolaatuisuus kerta toisensa jälkeen. Tuote on huono, vanha ja vajaa. Toivon ettei kukaan oikeasti ehdota, että se pitäisi lahjoittaa jonnekin. Ei pitäisi. Se pitäisi panna roskikseen, mutta tähän mennessä itsepetos on aina voittanut, ja puteli löytyy kaapista edelleen. En edes tällä raivauskierroksella heittänyt sitä vielä, koska pieni mutta äänekäs tyyppi päässäni on sitä mieltä, että minun kuuluisi kaikesta huolimatta käyttää se loppuun. Toisaalta, jos en oikeasti nakkaa sitä menemään NYT, on täysin realistista että perikuntani siivoaa pullon jäämistöstäni sitten joskus. Ei, ei. Eihän tässä ole järjen hiventäkään.

Kaapeista löytyi pari muutakin tuohon kampausnesteeseen verrattavaa tuotetta. Koska minulla on oikeasti ongelma tämän käyttämättömyyden/roskiin heittämisen kanssa, aion käyttää nuo oikeasti kasvoille tarkoitetut tuotteet vartalonhoitoon. Saan ainakin sen ilon, ettei tuotetta tule tuhlatuksi. Onneksi joukossa oli myös sellaisia täysin käyttökelpoisia tuotteita, joita oli vain hyvin vähän purkin pohjalla. Ne voi käyttää pois ilman ongelmia, ja sitten ostaa hyvällä mielellä uuden vastaavan tuotteen.

Minä en voi olla ainut, jolla on tällainen ongelma noiden huonojen tuotteiden kanssa! Kertokaa nyt, että teitä on muitakin. Miten oikein ratkaisette ongelman? Heitättekö suoraan roskiin, vai joudutteko käymään läpi samanlaisen prosessin ja venkoilun kuten minä?

Koko koti kuntoon: Kylppärit ja WC:t

Totta puhuen olisi ollut loogista jatkaa keittiöprojektia vielä hieman, sillä minun pitäisi raivata pari astialaatikkoa. Mutta nyt ei yhtään huvita, haluan siirtyä keittiöstä muualle. Koska kylppärin ja vessojen kaapit näyttävät aika kamalilta, siirryn tyynesti niiden kimppuun, ja palaan keittiöön ehkä myöhemmin syksyllä. Tämä on epäloogista, mutta näissä omissa projekteissa on se hyvä puoli, että se ei haittaa.

Joten: tämän viikon haasteena on käydä läpi, raivata ja järjestää kaikki kylppärien säilytystilat. Meillä on WC ja kylpyhuone erillään, mutta lasken ne tähän samaan kokonaisuuteen. Siivottavana on siis peilikaappeja, lääkekaappi ja kylppärin pienet vetolaatikot. Tällä kertaa täytyy ihan oikeasti siivota, koska ainakin meillä kylppärin kaapit vetävät puoleensa sellaista tahmaa, joka syntyy esimerkiksi siitä, että märin käsin avaa hammastahnatuubin ja laittaa sen sitten hyllylle takaisin. Siihen korkin kohdalle syntyy rinkula. Haluan hyllyt puhtaiksi ja putelit järjestykseen. Teen samalla inventaarion kaappien sisällöistä, ja selvitän onko joukossa poiskäytettäviä. Eli tähtäimessä on taas ne jämäpurnukat, jotka pyörivät siellä hyllyillä tukkimassa tilaa. Ne pitää tunnistaa ja sitten käyttää loppuun syksyn aikana. Yllättäen ruokakaappien ja kylpyhuoneen kaappien raivaaminen noudattaa ihan samaa systeemiä!

Olen itse asiassa varsin innostuneena tarttumassa tähän hommaan. Nuo sekaiset kaapit ovat häirinneet koko kesän, mutta nyt ne saadaan kuntoon. Muistelen siivonneeni nämä kaapit perusteellisesti joskus pari vuotta sitten viimeksi, joten johan se alkaa olla aikakin. Kuka lähtee mukaan?

Kylppärinkaapit viimeinkin järjestyksessä

Huh mikä homma. Jotenkin ajattelin etukäteen, että nuo vessat ja kylpyhuoneet hoitaa käden käänteessä. Mutta en todellakaan tajunnut, kuinka paljon säilytystilaa kertyykään, kun alkaa järjestelmällisesti käydä jokaista kaappia ja laatikkoa läpi.

Havaitsin, että minulla on ihmeellinen taipumus säilöä roskia, etenkin eri tuotteiden pakkauksia. Tyhjiä lääkepakkauksia ja kosmetiikkapakkauksia löytyi vähän joka kaapista. Kyse on jälleen kerran lykätystä päätöksenteosta. Ostin vastikään kasvojenhoitotuotteita, jotka oli pakattu todella kauniisiin pahvipakkauksiin. Olen ottanut tuotteet esiin ja käyttöön, mutta pakkaukset ovat tuntuneet liian sieviltä suoraan roskikseen heitettäviksi. Niinpä olen vain ”laittanut ne johonkin”, eli laskenut kädestäni johonkin puolinäkyvään paikkaan. Mitään jatkokäyttöajatusta noihin laatikoihin ei toki liity, mutta ei vain ole raaskinut laittaa heti roskiinkaan. Älytöntä toimintaa, jos asiaa yhtään tarkemmin ajattelee. Kovetin sydämeni ja keräsin ne kaikki pahvinkeräykseen.

Olen myös koonnut aika ison kassillisen vanhaksi menneitä lääkkeitä, jotka ovat menossa apteekkiin. Antibioottikuurien jämiä, ikivanhoja silmätippoja ja ties mitä. Yleisesti ottaen en ole käsikaupasta ostettavien lääkkeiden kanssa niin tarkka – en usko, että vuoden vanha hydrokortisoni olisi erityisen vaarallista. Samoin voin hyvin itse käyttää itse ibuprofeenia, jonka päiväys on jo takanapäin, enkä ole huomannut eroa tehossa. Mutta lasten lääkkeiden kanssa olen tarkkana. En halua yhtään joutua arvailemaan, onko vaikuttavaa ainetta oikea määrä vai ei.

Noiden lisäksi kaapeista löytyi jämäpulloja, kuten ennakoinkin. Ärsyttävimmät ovat pari kynsilakkapulloa, joista yritän saada viimeiset tipat kaivettua. Sitten on jokunen muukin tuote, josta haluaisin kiihkeästi päästä eroon, mutta sieluni ei siedä heittää hyvää tavaraa roskiin. Vai pitäisikö tehdä poikkeus? Meneekö tämä ”hyvää ei saa hukata” -mentaliteetti jo vähän liian pitkälle? Minähän olen siis ihminen, joka leikkaa hammastahnatuubit auki, jotta saisin viimeisetkin tahnat sieltä ulos. Ehkä voisi välillä olla vapauttavaa vain heittää jonkun epäsopivan tuotteen jämät roskikseen, sen sijaan että hilloaisi niitä vuositolkulla kaapissa.

Kokonaisuudessaan olen kyllä jälleen kerran tyytyväinen, että tuli tämäkin raivaus tehtyä. Kun roskat otti pois ja jäljelle jääneet tavarat järjesti uudelleen, tuloksena oli yllättäen tyhjiä hyllyjä kaapissa, joka alunperin oli ihan täynnä. Muutenkin on hyvä tarkastella ajoittain kriittisin silmin, minne on tavaransa laittanut. Tuntui esimerkiksi järkevältä siirtää kynsilakanpoistoaine samaan kaappiin kynsilakkojen kanssa, sen sijaan että säilyttäisi niitä eri huoneissa. Taikka viedä laastarit lääkekaappiin, eikä säilyttää niitä yhdessä hammasharjojen kanssa.

Laitan tämän viikon haasteen tänä iltana tai huomenna, vaikka viikko onkin jo näin pitkällä. Mutta se on sen verran pieni, että pitäisi luonnistua viikonlopun aikana.

Koko koti kuntoon: kylppärit ja vessat

Ah, keittiö on organisoitu. Tosin niitä kirppistavaroita ei ole vielä laitettu kirppikselle, mutta uudelleen järjestetyt laatikot ja hyllyt ovat kyllä parantaneet käyttömukavuutta merkittävästi.  Tällä viikolla tavoitteenani on raivata kylppäri ja vessat.

Meillä on kylpyhuone, jossa on vain suihku, peilikaappi ja pesukone ja sitten kaksi erillistä vessaa. Ns. pikkuvessassa on vain lähes tyhjä peilikaappi, mutta toisessa on lisäksi jaloillaan seisova kaappi, jossa mm. kaikki lääkkeet. Säilytystilaa ei siis ole kovin paljon määrällisesti, mutta se mikä on, on sotkussa. Olen 1,5 vuotta sitten raivannut kylppärin kaapin perusteellisemmin, mutta sen jälkeen tilanne on taas päässyt ryöstäytymään käsistä. Jos rehellisiä ollaan, nuo peilikaapit olivat yksi niistä alkuperäisistä syistä, miksi koko tähän hommaan edes rupesin. Nyt en jaksa odottaa enää hetkeäkään, vaan raivaan ne seuraavaksi.

Päätin sisällyttää tähän kokonaisuuteen vielä pari muuta juttua: toinen on suihkussa olevat hyllyt/muut säilytystilat, toinen on lääkekaappi. Suihkuun kertyy tyhjiä puteleita sun muuta roinaa herkästi, joten käyn läpi kaikki mahdolliset tavarat, jotka noista tiloista löytyy. Suosittelen tätä kaikille niille myös, jotka tahoillaan ottavat osaa haasteeseen! Lääkekaappi puolestaan on hyvä päivittää suunnilleen kerran vuodessa, ja koska meidän lääkekaappi sijaitsee toisessa vessassa, se on loogisesti mukana tässä kokonaisuudessa. Olennaista on haalia kaikki vanhentuneet lääkkeet ja palauttaa ne apteekkiin. Samalla voi täydentää puuttuvia juttuja. Olen tätä osaa jo aloitellutkin, kirjoitan lääkekaapista erikseen vielä.

Ennakoin, että vastaan tulee erinäisiä jämäpurkkeja, jotka on syytä käyttää ensimmäiseksi pois. Uskon myös, että kylppärin kaapeista tulee vastaan ihan silkkaa roskaa, joka on vain jäänyt sinne pyörimään. Luultavasti raivattavaa ei ehkä ole painossa mitattuna paljon, mutta veikkaan että erinäistä pientä sälää kertyy reilusti. Aion raivata tilan per päivä, eli aikaa tähän pitäisi mennä minulta yhteensä kolme päivää. Jos olet minimalisti, tämä homma on nopeasti hoidettu. Jos taas olet ”tavallinen”, arvelen että raivattavaa riittää muillakin kuin minulla. Kuka on mukana?

Pitäiskö kutsua putkimies

Välillä ihmettelen ihmisten haluttomuutta tai kyvyttömyyttä pyytää ammattilaiselta apua. Miksi ihmeessä pitää yrittää söhrätä itse, kun maailma on pullollaan tyyppejä, jotka ovat koulutettuja tekemään saman asian paljon paremmin.

Kun muutimme nykyiseen asuntoon, yhden lavuaarin alla oli mielenkiintoinen teippiviritelmä. Ilmeisesti putken tiiviste oli jossain vaiheessa alkanut vuotaa, ja edellinen asukas oli päättänyt ratkaista asian oranssilla teipillä. Vessanpönttö lirutteli kaikessa rauhassa vettä myös – ei onneksi lattialle vaan säiliö vuoti pöntön sisäpuolelle niin, että vessassa kuului tasainen pieni lorina. Soitin huoltomiehelle, joka kutsui paikalle putkimiehen, joka korjasi molemmat ongelmat noin varttitunnissa. Minulle se ei maksanut mitään, sillä kiinteät kalusteet kuuluvat taloyhtiön hoidettaviksi. Epäilen, että edellinen asukas oli pelännyt saavansa näistä korjauksista kuluja ja siksi jättänyt asiat hoitamatta.

Pahempi onnettomuus tapahtui naapurirapussa. Vessanpöntön säiliö oli mennyt kokonaan rikki, niin että vettä tuli pitkin lattioita. Asukas ei saanut vedentuloa lakkaamaan, mutta ei kuitenkaan tehnyt asialle muuta, kuin vähän kuivaili itse lattioitaan pyyhkeellä. Onnettomuus paljastui laajemmin siinä vaiheessa, kun alakerran katosta alkoi tippua vettä. Onneksi tämä asukas oli järjellä varustettu, ja soitti paikalle huoltomiehen. Siinä vaiheessa vettä oli kuitenkin valunut jo rakenteisiin niin paljon, että lattiaa joudutaan purkamaan ja huoneistoja kuivattelemaan ties kuinka kauan. Kokemukseni mukaan tuollaiset kuivatushommat kestävät väistämättä useita viikkoja, ja sitten on vielä kaiken rakentaminen uudelleen. Jos soitto putkimiehelle olisi tapahtunut heti, kun onnettomuus tapahtui, olisi säästynyt hirveästi vaivaa ja rahaa.

Näissä tapauksissa sitä jää miettimään, miksi huoltomiehelle tai putkimiehelle soittaminen on niin korkean kynnyksen takana? Onko kyse avuttomuudesta vai suomalaisesta mentaliteetista, että vieraille ihmisille ei soiteta ennen kuin äärimmäisessä hädässä? Itselleni  ylimäräinen vaiva ja rahanmeno ovat niin isoja motivaattoreita, että niitä välttääkseni soitan mihin tahansa virastoon välittömästi, jos sillä voi estää epämukavuutta. Joten jos jossakin vuotaa vettä väärään paikkaan, hoitakaa hyvät ihmiset asia kuntoon heti. Tilanne ei taatusti korjaannu itsestään.

Haaste viikonlopuksi

Tällä kertaa haasteena on kevyt siivousprojekti, nimittäin

Peilikaappi

Tarkoitan tällä joko vessassa tai kylppärissä olevaa peilikaappia, jossa säilytetään kaikenlaisia purkkeja ja purnukoita, hammasharjoja, partateriä ja sen sellaisia henkilökohtaiseen hygieniaan liittyviä tavaroita. Havahduin itse pari viikkoa sitten siihen, että oma kaappi alkoi näyttää hiukan sottaiselta. Tämmöinen kaappihan ei kovin helposti mene totaaliseen epäjärjestykseen tai sotkuun, ellei sinne satu rikkoutumaan jotain, mutta toisaalta pikkuhiljaa tavarat hiihtelevät pois omilta paikoiltaan ja hyllyt tahraantuvat. Huomasin, että koska peilikaappiin katsoo monta kertaa päivässä, sen ulkonäköön tottuu vähitellen, eikä epäjärjestykseen kiinnitä niin suurta huomiota.

Muutama päivä sitten tein siis tämän kaapin osalta suursiivouksen, ja haastan teidätkin samaan hommaan. Tarvitaan mietoa yleispuhdistusainetta ja mikrokuiturätti tai vastaava. Tyhjensin yhden hyllyn kerrallaan, pyyhin liat ja tahrat pois ja nostelin tavarat takaisin. Samalla muutin kaapin järjestystä fiksummaksi. Ylähyllylle harvoin tarvittavat, ja kahdelle alemmalle päivittäiskäytössä olevat. Pyyhin puhtaaksi pari roiskeita saanutta putelia ja tiskasin hammasmukit. Ryhmittelin saman kategorian tuotteet vierekkäin (esim. hiustuotteet, kosmetiikka, desinfiointiaineet jne.) ja huomasin että kaappi muuttui samantien toimivammaksi, kun järjestystä oli vähän miettinyt.

Yhtään poistoa ei tällä kertaa tullut, mutta siivousksen yhteydessä on järkevää heittää vanhentuneet tuotteet pois. Yritän pitää omat kosmetiikkavarastot pieninä, ja nostinkin eturiviin pari tyhjentymässä olevaa tuotetta, jotka käytän nyt ensimmäisenä pois tilaa viemästä. Peilikaapin siivous vei aikaa noin varttitunnin, mutta siitä tuli hyvä mieli pitkäksi aikaa. Kuinka moni lähtee tähän haasteeseen mukaan?

 

Hammastahnalla paikattu seinä

Vessan seinästä irrotettiin kaappi. Se oli neljällä ruuvilla kiinni, ja ruuvit oli propattu seinään. Kaappi lähti siististi irti, mutta reiät jäivät. Pakkelia ei ollut tähän hätään saatavilla, joten mitä tehdä?

Sain vinkin, että valkoinen hammastahna saattaisi toimia. Sattui hyvä tuuri, ja meiltä löytyikin sellaista – ja ei muuta kuin paikkaamaan reikiä. Homma toimii kaikessa yksinkertaisuudessaan niin, että pursotetaan tahnaa sormelle, ja sitten taiteillaan se seinään. Annetaan kuivua yön yli, ja toistetaan tarvittaessa seuraavana päivänä. Kuivuessaan tahna saattaa hiukan halkeilla, joten kaksi paikkauskierrosta on ihan paikallaan. Lopuksi kostealla rätillä pyyhitään ympäristö siistiksi.

Tämä lienee jokin niksi-Pirkan kuningasvinkki, jota en vain ollut aiemmin tiennyt. Seinässä ei enää ole reikiä, siinä on neljä valkoista ympyrää, jotka kieltämättä pistävät silmään hyvin vähän. Totta kai tarkoitus on paikata kolot jossain vaiheessa ihan oikeasti, mutta kyllä se välttää näinkin. Ei siitä oikeasti päälle päin erota, millä aineella reiät on paikattu.

Onko kukaan muu paikkaillut seiniä pakkelin puutteessa hammastahnalla?

Viikon vinkit 49/2013: ruokahävikkiä, tiskausvinkki ja sitruunaa siivoukseen

Ensin pari ruokajuttua: YLE uutisoi, että kauppojen ruokahävikkiin alkaa tulla jotain järkeä. Säädöksen löyhentyvät siten, että syömäkelpoinen ruoka, jonka parasta ennen -päiväys on mennyt umpeen, voidaan helpommin toimittaa esimerkiksi hyväntekeväisyyteen. Mielestäni tämä on tervetullut askel siihen suuntaan, ettei hyvää ruokaa heitettäisi roskiin. Yksittäisten kotitalouksen ruokahävikki on sekin melkoinen, mutta luulisin silti kauppojen hävikin olevan paljon pahempi.

Sattumalta Iltalehdessä oli samalla viikolla juttu siitä, mitä ruokia voi syödä vielä päiväyksen mentyäkin.

Tässä on vinkki, kuinka pestä hankala, kapeasuinen karahvi, jonne harja ei meinaa ylettää.  Tätä tulen ehdottomasti testaamaan itse käytännössä! (MTV3)

Lopuksi väitetään, että sitruuna on hyvä hankausssieni etenkin kylpyhuoneessa ja suolaan yhdistettynä. Periaatteessa vinkissä on perää, sillä hapan irrottaa kalkkia, jota kylpyhuoneissa usein on. Olen tätä kokeillut kalkin peittämiin hanoihin. Toimi jossain määrin, mutta ei ”räjäyttänyt likaa pois”. Eli jos luonnollinen puhdistus kiinnostaa, tätä kannattaa testata. (MTV3)