Punaista väriä naamaan

Luetteko koskaan kosmetiikkapurkkien tuoteselosteita? Tiedättekö, mitä putelit sisältävät? Minä en ollut aiemmin juurikaan kiinnittänyt huomiota inci-listoihin. En ole ollut allerginen millekään, enkä ole erityisemmin pelännyt mitään tiettyjä ainesosia kuten vaikka silikoneja, joista aika ajoin kovasti keskustellaan.

Muutamaa kosmetiikkablogia seuranneena olen kuitenkin vähitellen ruvennut kiinnostumaan luonnonkosmetiikasta. Aluksi ihan vain uteliaisuudesta. Sen jälkeen aloin miettiä kosmetiikkaa ekologisesta näkökulmasta – miten eri aineet esimerkiksi vaikuttavat vesistöissä, jonne päätyy jäämiä kosmetiikasta, lääkkeistä ja muista kemikaaleista. En edelleenkään ollut huolissani omasta terveydestäni millään lailla. Vähitellen aloin kuitenkin ostella luonnonkosmetiikkaa alennusmyynneistä ja testailla erilaisia tuotteita. Aloin myös perehtyä aiheeseen enemmän lukemalla. Opin mm. että tuoteselosteessa ensimmäiset 5-8 ainetta ratkaisevat, sillä suurin osa tuotteesta koostuu niistä. Niiden jälkeen tulevia ainesosia on tuotteessa yleensä hyvin vähän, jopa alle 1% kokonaisuudesta.

Käännekohta tuli, kun eräänä päivänä aloin lukea Lancômen kasvovesipullon tuoteselostetta. Listan viidentenä luki CI 14700 / RED 4. Ei tarvitse olla mikään kosmetiikkaguru ymmärtääkseen, että kyse on väriaineesta. Jota oli siis pullossa viidenneksi eniten kaikista aineista! Väriaineen jälkeen tosin tuli vielä 17 muuta ainetta. Vieressä seisoi luonnonkosmetiikkamerkin kasvovesi, jonka koko tuoteseloste koostui kuudesta eri aineesta.

Tämä havainto sai minut kertaheitolla kyseenalaistamaan perinteisen kosmetiikan käytön. Ymmärrän, että moni kosmetiikkatuote perustuu lähinnä mielikuviin, eikä toiminnallisuudesta ole takeita. Mutta haluan silti, että tuote on sellainen, että sen käytöstä ainakin periaatteessa voisi olla jotain hyötyä. Mutta punaisen väriaineen siveleminen kasvoilleni ei varmasti vaikuta toivomallani tavalla. Väriaine ei ei siloita, kosteuta, pehmennä tai tee mitään muutakaan – paitsi värjää kasvoveden kauniin väriseksi. Siitä huolimatta iso osa pullon sisällöstä on pelkkää väriä. Luonnonkosmetiikka siinä vieressä ei kenties ollut yhtä houkuttelevan näköistä, mutta ymmärsin jokaisen ainesosan ilman sanakirjaa, eikä joukossa ollut mitään, minkä en tietäisi olevan ns. vaikuttava aine.

Totesin, että on tullut aika katsoa kosmetiikkaputeleita uusin silmin. En edelleenkään hallitse inci-listoja kovin hyvin, mutta opiskelen aihetta hissuksiin lisää. En ole vaihtamassa kaikkea mahdollista kosmetiikkaa luonnontuotteisiin, mutta tavoitteena on vähitellen siirtyä etenkin hoitavissa ja pesevissä tuotteissa luonnonkosmetiikkaan. En ota tästä paineita, sillä en myöskään halua heittää roskiin puolitäysiä pakkauksia. Niinpä käytän sen vaaleanpunaisen kasvovedenkin pois ennen kuin alan käyttää jo hankkimiani luonnonkosmetiikan merkkejä.

Mitä mieltä te olette luonnonkosmetiikasta tai muusta kosmetiikasta?

4 vastausta artikkeliin ”Punaista väriä naamaan

  1. Hieno juttu! Itse olen jo muutaman vuoden ajan yrittänyt siirtyä luonnollisempaan suuntaan. Välillä tulee takapakkeja, mutta melkoisen pitkällä ollaan jo, kun suuri osa meikeistä on ekoa ja olen niihin erittäin tyytyväinen. Välillä meinaan sortua joihinkin tavallisiin meikkeihin, mutta onneksi pelkkä testaus pudottaa takaisin maan pinnalle, sillä tuntemus kasvoissa on esim. erilaisissa peitetököteissä huomattava. Kannattaa myös suunnata kosmetiikkahyllyltä ”ruokapuolelle”, esimerkiksi kookosöljy on loistava kasvojenpuhdistus/kosteutusaine.

    Tällä hetkellä harmittelen samppoiden ”kadonnutta” tehoa. Lyhyisiin hiuksiin ekotuotteet sopi hyvin ja tuli puhdasta, mutta hiusten pidentyessä pesuväli on taas hävinnyt olemattomiin, kun tukka näyttää likaiselta heti samana päivänä. Monen muunkin tuotteen kanssa on vähän kausiluonteista. Kun luulee löytäneensä hyvän tuotteen, ei se enää toimikaan samalla tavalla puolen vuoden päästä.

    Kaikista ärsyttävintä noissa tuoteselosteissa on todellinen huijaaminen. Voidaan mainostaa tuotetta jonkin hyvän ainesosan perusteella, mutta todellisuudessa sitä onkin vain pieni osa koko tuotteesta.

    • Haluaisin kokeilla sampoota ja hoitoainetta luonnonkosmetiikan puolelta, mutta en oikein tiedä mistä lähtisin liikkeelle. Minusta on helpompaa aloittaa tuotteella, jota joku on suositellut, kuin ostaa umpimähkään jotakin. Olen myös ymmärtänyt, että hiustenhoitotuotteita on hyvin vaikea tehdä sertifioidun luonnonkosmetiikan kriteereillä. En tunne asiaa tarkemmin, mutta olen ymmärtänyt, että luonnonkosmetiikan puolella ei vain löydy tarpeeksi toimivia aineita.

  2. Hyvä kirjoitus, samoilla linjoilla täälläkin. Käytän aika vähän kosmetiikkaa ylipäätään, mutta viimeksi asiantuntijan opastamana ostamani puhdistusmaito ja kasvovesi ovat kyllä (luonnon)kosmetiikkaa parhaimmillaan, aivan loistavia ja plussana kauniit pakkaukset, hyvä tuoksu ja koostumus.

    Pienin askelin siirryn luonnollisempaan suuntaan, en usko että jaksan kaikille tuotteille etsiä luonnonkosmetiikkavaihtoehtoja kerralla ainakaan, mutta kyllä haluan miettiä mitä aineita käytän.

    • Minäkään en ota tästä mitään stressiä, enkä itse asiassa edes tavoittele 100% luonnonkosmetiikka-arsenaalia. Mutta tavoitteena on vähitellen korvata perinteisillä tuotteilla, ja ainakin antaa luonnonkosmetiikalle mahdollisuus. Jos yhtä hyvä tai parempi tuote löytyy, niin sitten vaihdan siihen. Olen nyt vajaan vuoden ajan käyttänyt Dr.Hauschan ruusuvoidetta kasvovoiteena (ostan aina hulluilta päiviltä uuden satsin), ja täytyy sanoa, että olen siihen niin tyytyväinen etten enää palaa perinteisten rasvojen pariin.

Mitä mieltä olet? Jätä kommentti :)