Olen viime päivinä miettinyt sitä, miten näennäisen samanlainen tilanne tarkoittaa kuitenkin ihmisille ihan eri asioita. Meitä kaikki koskee samat ohjeet valtionjohdon tasolta. Lapset ovat etupäässä kotona, kaikki kynnelle kykenevät kotitoimistoissaan myös. Yritämme vältellä kontakteja muihin ihmisiin, tilaamme ruokaa kotiin ja vahtaamme uutisia, mitä seuraavaksi tapahtuu. Mutta kun juttelen ihmisten kanssa käy nopeasti ilmi, että näennäisesti samanlaisessa tilanteessa se käytännön kokemus voi olla todella erilainen.
Ensinnäkin on niitä, jotka edelleen menevät työpaikoilleen normaalisti, paitsi että töitä ja stressiä saattaa olla jopa enemmän kuin ennen. Sitten on niitä, jotka yrittävät tehdä töitänsä kotoa käsin, mutta onnistuminen vaihtelee merkittävästi. Ja sitten on niitä, joiden työt ovat loppuneen jo viikkoja sitten kokonaan, tai ovat vaarassa loppua milloin tahansa. Tämä johtaa siihen, että taloudellinen, emotionaalinen ja fyysinen tila on ihmisillä aivan erilainen.
Lapset ovat etäkoulussa, ja viime päivinä on paljon puhuttu siitä, että vanhempien tehtävä ei ole opettaa lapsiaan tai puuttua liikaa koulunkäyntiin. Tämä onnistuu hyvin omatoimisen ja koulumotivoituneen yläluokkalaisen kanssa, mutta kertoo vain pienen siivun todellisuudesta. Kaikki lapset eivät kykene istumaan rauhassa tehtäviensä parissa puurtaen edes koululuokassa, saati sitten kotona. Kaikkia lapsia koulu ei ylipäätään kiinnosta, ja silti heidänkin pitäisi hommansa hoitaa. Kuulin juuri teinistä, joka on siinä käsityksessä, että nyt on hyvä tilaisuus hengailla kavereiden kanssa kaupungilla koulutöiden sijasta. Opettaja ei sellaisessa tilanteessa hirveästi pysty asiaan vaikuttamaan, vaikka olisi miten hyvä ammatissaan.
Opettajien tapa huolehtia etäopetuksesta on kirjavaa. Jos opettajan ainoa kanava on wilma, niin vanhemmille ei jää juuri vaihtoehtoja. Minulla on kokemusta vain erittäin toimivasta etäopetuksesta, ja arvostukseni opettajia kohtaan on korkea, mutta tiedän ettei tilanne ole kaikkialla sama. Jos kotona on eri ikäisiä lapsia, tilanne mutkistuu entisestään. Päiväkodit ovat periaatteessa auki, mutta ainakaan itse en uskalla lasta laittaa päiväkotiin, missä lähikontakteja muiden lasten ja aikuisten välillä on mahdoton välttää. Vakava suositushan on pitää myös pienet lapset kotona, mikäli siihen suinkin on mahdollisuus. Mutta sitten kun on samassa huushollissa koululaisia, pikkulapsia ja etätöitä tekeviä aikuisia, arki käy äkkiä yllättävän kuormittavaksi.
Entäpä kodit? Mitä enemmän tilaa, sitä helpompaa on lähettää kaikki omiin nurkkiinsa tekemään omia hommiaan. Mutta kaikilla ei ole jokaiselle omaa huonetta, saati sitten erillistä työhuonetta. Sitä paitsi kaikki ovatkin jo huomanneet, että ruoan laittamiseen menee päivässä hirveästi enemmän aikaa ja rahaa kuin yleensä, kun koulu- ja työpaikkaruokailua ei ole. Jonkun täytyy ne ruuat suunnitella, ostaa ja tehdä. Kaupunkilainen tilaa kätevästi netistä, mutta tätä vaihtoehtoa ei monilla ole. Ainakin meidän perheessä ruokasuunnittelu vie kokonaisuudessaan vähintään tuplasti aikaa aiempaan verrattuna, sillä kun koko perhe on jatkuvasti kotona, kaikkea kuluu moninkertainen määrä. En ole vielä tottunut ostamaan niin paljon ruokaa kerralla, etenkin kun kauppaa pitäisi muutenkin välttää.
Jotkut meistä ovat yksin tai suorastaan yksinäisiä. Toiset kuormittuvat siksi, että kaikki ovat kotona yhtä aikaa. Toisilla on niin paljon aikaa, että siinä ehtii raivata kaappeja, sijoitella kirjoja värijärjestykseen ja vaihtaa kukkamullat moneen kertaa. Toisilla taas uudenlainen arki on vienyt kaiken ylimääräisen ajan, ja koti alkaa vähitellen kaaostua. Kaiken kaikkiaan voi siis todeta, että vaikka olisimme samassa veneessä, emme suinkaan ole samassa tilanteessa. Koronavirus voi iskeä kehen tahansa, mutta olemme varsin epätasa-arvoisissa tilanteissa sen suhteen, millaisilla resursseilla yritämme tilanteesta selvitä.
Yhteistä lienee vain huoli siitä, miten tästä selvitään ja milloin tämä loppuu. Siihen ei osaa kukaan vastata, mutta jokainen voi omalta osaltaan vaikuttaa. Pysy itse kotona, pidä lapset pois koulusta ja päivähoidosta, pidä etäisyyttä muihin ihmisiin, pese käsiä, yski ja niistä oikein. Älä mene juhliin, älä päästä lapsia kyläilemään, jätä mökkeily myöhempään aikaan. En näe mitään syytä, miksi tauti käyttäytyisi Suomessa eri tavalla kuin muualla Euroopassa, mutta jos kaikki eristäydymme nyt parhaan kykymme vältämme ehkä ne hirvittävät tilanteet, joihin Italiassa ja Espanjassa on jouduttu. Suomi aloitti onneksi varotoimet suhteessa aiemmin kuin moni muu maa, vaikka pitkään täälläkin elettiin kummallisessa realiteetit kieltävässä tilassa. Elämme historiallisia ja vaikeita aikoja. Mutta yhdessä tästäkin selvitään.
Miten korona on vaikuttanut teidän arkeen?
Hyvä kirjoitus.
Itseäni ärsyttää suuresti kun kaikkialla jaellaan vinkkejä kotoiluun ja kehoitetaan ihanasti hyggeilemään. Ei todellakaan ole omaa arkeani. Vaikka en hoitoalalla työskentelekään, olen kuitenkin ”yhteiskunnan kannalta kriittisessä työssä” eli töihin ajan joka ikinen päivä.
Laiskan teinin äitinä tappelen läksyistä ja kyttään jatkuvasti Wilmaa.
Ruokahuolto vie myös aikaa, rahaa ja voimia. Enää ei voi antaa ruokarahaa ja käskeä pizzeriaan. Pienellä paikkakunnalla ne on suljettu eikä noutomyyntiä ole.
Sairautta en pelkää. Tulee jos tulee. Sitten vaan sairastetaan. Omaa jaksamista pelkään paljon enemmän. Minua myös koskettaa lomautettujen kohtalo ja yritysten pärjääminen -sekin tärkeä asia ajatellen pienen kaupungin tulevaisuutta. Saammeko pitää ravintolat ja kahvilat tämän jälkeen?
Omalla kohdallani harmittaa myös, että nuoren kesätyö meni tässä rytäkässä. Olisi ollut hienoa päästä kokemaan työelämää ja tienaamaan hieman omaa rahaa.
Kaksi matkaakin peruttiin mutta niitä en sure. Koko maailma on tässä asiassa samassa jamassa.
Mutta suututtaa siis herttaisen hyggeilyn hehkutus !! Oma arki kun on enimmäkseen työtä ja tylsyyttä.
Olen samoilla linjoilla. Suren myös tulevan kesän kulttuuritapahtumien peruuntumista. Samoin talouden shokki on sellainen, että elämä tuskin jatkuu ihan samanlaisena – tämä tulee vaikuttamaan veroihin, hyvinvointiyhteiskunnan palveluihin, tuleviin eläkkeisiin, työllisten määrään…
Näitä vaikutuksia on vaikea tässä vaiheessa vielä käsittää. Uskon että talous lähtee kyllä nousuun jälleen, mutta milloin – siihen voi mennä aikaa. Elättelen toiveita, että ensi syksynä voitaisiin elää jo kohtuullisen normaalia elämää.
Talouteen vaikuttaa myös se, että julkistalous ympäri maailman velkaantuu rajusti. Jos yhtään seuraa talousalan lehtiä ja uutisia, on vaikea ajatella, että kaikki palaisi ennalleen. Verot nousevat ja yhteiskunnan palvelut supistuvat ehkä rajusti. Tuttu kivijalkaliike tai ravintola ei ehkä koskaan enää avaa oviaan.
Kiitos. Luulen, että itsekin olin ensin vähän omassa kuplassa, enkä ymmärtänyt miten erilaisissa tilanteissa ihmiset ovat. Sitten luin sen Hesarin kotikoulujutun ja ns. kuppi meni nurin. Silloin tajusin, että todellisuus on hyvin erilainen erilaisissa elämäntilanteissa oleville. On helppoa hyggeillä, jos ei ole lapsia hoidettavana. Toisaalta se voi olla tosi yksinäistä hyggeilyä, jos joutuu olemaan karanteenissa aivan yksin. Kaikessa on puolensa, se pitäisi aina muistaa.
Täällä elämä ei todellakaan ole leppoista, yksi esiteini (jota ei koulu kiinnosta tippaakaan) ja ylivilkas 3-vee sekä 10kuinen vauva. Itse opiskelen, etäopiskelu ja kaikenlaiset etätunnit ovat ihan mahdottomuus tällä combolla. Lisäksi vielä pakko käydä töissä, joten omasta ajasta ei tarvitse haaveillakaan.
En muista millon olisin viimeksi ollut näin loppu, ja tätä vasta viikko eletty. Koti kuin pommin jäljiltä, ei vain vuorokaudessa riitä tunnit, ruoanlaittoon uppoaa käsittämätön määrä nykyisellään aikaa vaikka sieltä menen mistä aita on matalin ja eineksiä hyödynnän aivan liian usein.
Sitä odotellessa milloin korona kotiutuu meille, uskon tuon väistämättä tulevan, työpäivän aikana kun tapaan satoja ihmisiä ja ikävä kyllä kaikki eivät ole terveitä tai vain jaksa välittää hyvästä hygieniasta.
Minun väitöskirjani ja opinnot ovat olleet jo pitkään ihan jäässä. Ei tässä pysty hirveästi omiin juttuihin keskittymään, arjen pyöritys vie niin paljon energiaa ja aikaa. Olen nähnyt kommentteja, että introverteille tämä on nyt ihanaa aikaa, kun ei tarvitse nähdä ketään. Mutta minulle on tärkeää, että saan ”latautumisaikaa” yksin, ja nyt ei ole sellaista ollut juuri tarjolla. Perhe on rakas mutta kuormitun silti, jos joudun olemaan jopa heidän kanssaan samassa tilassa liian pitkän ajan. Ikuisena kehittäjänä uskon kuitenkin siihen, että tähänkin saadaan joku ratkaisu keksittyä. Varmaan se tarkoittaa sitä, että alan nousta hyvin aikaisin aamulla, ja sitten nautin hiljaisuudesta auringonnousun aikaan ennen kuin muut heräävät.
Stressaahan tämä.
Minulle tuli tähän iso taloudellinen stressi päälle. Yt:t ilmoitettiin eilen ja pomo totesi että leikkaavat tuntini 50%:iin Huhtikuun alusta ennakoidakseen potentiaalista tilausten vähentymistä tulevaisuudessa. Samalla tiedän kuuluvani perustaudin takia niihin joihin korona voisi iskeä kovaa.
Muutoin saan olla rauhassa, asun yksin yksiössä Helsingissä jonne muutin töiden takia. Puoliso on toisella paikkakunnalla, jonne ei nyt voi matkustaa. Hänellä onneksi työt jatkuvat toistaiseksi normaalisti ja on voinut siirtyä etötäihin mikä laskee stressiä. Vanhemmat ja sukulaisiani on töissä sairaaloissa ja heistä on samalla suuri huoli. Videopuheluihin kuluu nyt päivittäin useampi tunti puolison, sukulaisten ja ystävien kanssa, mikä pitää yksinäisyyttä loitolla.
Käynnistin työnhaun ja eristäytymisen, peruutin kaikki tilaukset mitä voin ja yritän pysyä positiivisena. Yritän olla seuraamatta uutisia ja pysyä poissa instagramista yms. En millään halua nähdä yltiöpositiivista viestintää juuri nyt kun se on niin ristiriidassa oman tilanteeni kanssa.
Mutta kyllä tästäkin selvitään.
Kyllä selvitään. On fiksua pysyä poissa niistä kanavista, jotka enemmän luovat ahdistusta kuin helpotusta. Minulla on taipumusta jäädä uutisiin koukkuun, ja olen miettinyt että uutisten rajoittaminen parantaisi tuottavuuttani merkittävästi. Toivottavasti löydät töitä ja selviät ikävästä tilanteesta!
Ei nyt oikeastaan omaan arkeen ole vaikuttanut. Teen muutenkin 2-3 päivää viikossa etänä. Nyt tietty myös mues ja nuorin tytär kotona etänä.
Keskimmäinen tytär ollut nyt tämän viikonnintistä lomilla. Hiukan huolettaa hänen psyykkinen tilansa, kun ei tietoa milloin pääsee seuraavan kerran lomalke. Todennäköistä on että Rouva alikersantti on enai viikolla tiesuluilla virka-apuna.
Vanhin tytär on Koreassa opiskelijavaihdossa. Tänään juuri soiteltiin niin siellä on kaikki hyvin.
Huoli tietty nuorten puolesta kesätyöt varmaan ei onnistu,mutta onneksi kaikilla on opiskelupaikat ja sikäli toimeentulo turvattu.
Itsellä näyttäis nyt aika hyvin työt riittävän,mutta kyllä täytyy sanoa että hiukan kauhistuttaa, mitä tästä kaikesta seuraa. Ei auta muu kuin luottaa siihen että kaikki järjestyy.
Ja olen tosiaankin miettinyt myös sitä, että kyllä on tilanteet ihmisillä kovin moninaisia. Mitään yhtä totuutta ei ole olemassa.
Kaikille toivotan voimia!
Eräs kaverini alkoi pohtia sellaista, että Suomessakin on töitä, jotka ovat olleet pitkälti ulkomailta tulleen työvoiman varassa, kuten vaikka mansikanpoiminta. Ensi kesänä tuskin tulee bussilasteittain poimijoita, mutta jonkunhan sekin työ on tehtävä. Aloimme miettiä, löytyykö näistä tällaisista töistä korvaavia hommia juuri esim. nuorille, joiden kesätyöpaikat ovat menneet nyt alta. En tarkoita että tämä olisi nyt ratkaisu teidän perheen ongelmiin, mutta pohdin asiaa muuten. Keskimmäinen tyttäresi taitaa nyt olla siellä tiesuluilla. Elämme kyllä erikoisia aikoja!
Toki nämäkin hommat on mahdollisia, mutta katsotaan nyt kun päästään vähän lähemmäksi tuota ajankohtaa.
Tytär ei vielä ole tiesuluilla, koska on tämän viikon lomilla ja menee tänään takaisin palvelukseen. Hyvin todennäköisesti kuitenkin ensi viikolla löytyy sieltä.
Nuoria olen yrittänyt lohdutella, että kyllä kaikki järjestyy.
Mansikanpoiminta on kovaa hommaa, mutta toisaalta periaatteessa helpolla voi tehdä myös hyvän tilin. Varsinkin sellainen nuori joka asuu edelleen kotona.
Ja kyllä, itse olen ollut mansikkamaalla kesätöissä erinäisiä pätkiä 13-19 vuotiaana. Tienasin mielestäni ihan hyvin. Tokihan ne ulkonaalaiset silloinkin olivat ahkerampia kuin minä, mutta rahaa siitä sai.
Täällä lapset ja äiti etäopiskelee ja se sujuu ihan kivasti, kun tekemistä ei ole liikaa. Isä käy edelleen töissä. Meillä on viitosluokkalaisella live-tunteja ja ne on todella hyvä juttu. Opetus ei ole vain vanhempien harteilla ja lapsi on edelleen yhteydessä luokkatovereihin päivittäin, mitä pidän tosi tärkeänä.
Tuohon ruokaongelmaan kommentoisin, että tehkää enemmän kerrallaan ruokaa. Siten ei tarvi kokata useammin. Osa pakkaseen, ja sieltä sitten sulatellaan, niin ei tarvi samaa laatua syödä monta kertaa peräkkäin 😉
Itsellä harmittaa peruuntuneet reissut tosi paljon. Keväälle oli monenlaista kivaa menoa tiedossa, mutta ne jäi nyt kokematta. Taloudellisista asioista en osaa vielä murehtia, tulee mitä tulee. Vahva usko on siihen, että asiat järjestyy.
Toki tärkein asia on terveys, toivon ettei kukaan rakkaista sairastu ja jos sairastuu, toipuisivat hyvin. Itseäni tauti pelottaa jonkun verran ja huomaan pöpökammoisuuteni nostavan taas päätään :/
Täällä Belgiassakin eletään aika samanlaista arkea kuin Suomessa. Itselle muutos ei ollut hurja, kun työsopimukseni päättyi helmikuussa, n. kuukausi ennen ”karanteenin” alkua. Ehdin siis tottua kotona olemiseen 40h-työviikon jälkeen. Tosin nyt 3-vuotias on koko viikon täysipäiväisesti kotona ja tarvitsee tutut rutiinit ja tekemistä isän tehdessä etätöitä kotoa käsin. Onneksi muutimme viime kesänä tilavampaan asuntoon, jossa siis mahdollista myös tehdä töitä rauhassa. Olen myös kiitollinen parvekkeesta ja lähiseudun ulkoilumahdollisuuksista kauniina kevätpäivinä. Nyt on mahdollisuus viettää aikaa lapsen kanssa ilman syyllisyyttä ja tehdä myös joitain juttuja mitä ei muuten ehtisi – aloitin Italian opiskelun sovelluksen kautta lapsen mentyä nukkumaan :). Introverttinä olen ihan OK tämän tilanteen kanssa, videolla saa pidettyä läheisimpiin ystäviin ja sukulaisiin yhteyttä. Toisaalta kuten Jenni sanoi, perheen kesken vietetty aika on myös välillä vähän kuormittavaa. Onneksi mies patisti eilen juoksulenkille yksin nauttimaan keväisestä luonnosta ja ottaa lapsen välillä omalle pyörälenkilleen mukaan.
Myös Suomessa asuvien lähisukulaisten tilanne huolettaa, vanhempani ovat molemmat riskiryhmässä sekä ikänsä puolesta että muutenkin. Onneksi toistaiseksi myös heillä kaikki on hyvin ja ruoankin hankkivat nyt tilaamalla kaupasta.
Tsemppiä meille kaikille!
Onpa kiva kuulla myös muista maista kokemuksia! Aika samanlaiselta kuulostaa. Kiva että siellä pääsee edelleen lenkille ulos, kuten täälläkin. Tuo liikunta ja ulkoilu on tärkeää hyvinvoinnin kannalta, joten jos siihen on tilaisuus niin kannattaa hyödyntää.