Meinasin linkittää tämän Hesarin artikkelin jo sunnuntaina, mutta aiheesta alkoi tulla niin paljon asiaa ruudulle, että päätin tehdä siitä kokonaan oman postauksen. Kyseessä on tämä ikuisuusaihe siitä, onko luonnonkosmetiikka ”parempaa” kuin tavallinen. Ensinnäkin täytyy määritellä mistä puhutaan: kun puhun luonnonkosmetiikasta, puhun sellaisista tuotteista, joiden ainesosat ovat peräisin luonnosta, sen sijaan että ne olisi valmistetty synteettisesti. Esimerkiksi Teknokemian yhdistyksen sivuilla on hyvä, selkokielinen selostus siitä, mitä luonnonkosmetiikalla tarkoitetaan. Käytännössä kun puhun luonnonkosmetiikasta, tarkoitan tuotteita, joilla on alan sertifikaatti. Silloin voi olla varma, ettei tuotteessa ole esim. silikoneja, muovia tai vaikkapa parabeneja.
En tiedä, edustaako tuo Hesarin artikkeli ihmisiä askarruttavia asioita yleisemminkin, mutta minua juttu ärsytti suunnattomasti. Siitä sai sen kuvan, että toimittaja olisi etukäteen päättänyt, että luonnonkosmetiikka ei ole sen parempaa kuin tavallinenkaan, ja sitten hakenut asiantuntijoilta näkemystään tukevat lausunnot. Samalla jutussa ohitetaan itselleni tärkeitä asioita, ja keskitytään epäolennaisuuksiin.
Otetaan esimerkiksi turvallisuus. Kaikkea EU:ssa myytävää kosmetiikkaa koskee samat lait. Tuotteet eivät saa sisältää haitallisiksi todettuja raaka-aineita, eikä eläinkokeitakaan enää sallita. Kaikki kosmetiikka, jota Suomessa voi kaupasta ostaa, on siinä mielessä ihan yhtä turvallista. Tiettyjen aineiden suhteen noudatan silti itse varovaisuusperiaatetta. Yritän minimoida esimerkiksi parabeenien käytön, vaikka en niitä paniikinomaisesti välttelekään. Silti: jos on mahdollista valita tuote, jossa niitä ei ole, miksei tekisi niin? Jos ajatellaan kemikaalikuormaa, sivelen mieluummin ihollenipuhtaita kasviöljyjä, kuin niitä parabeeneja.
Toisaalta täytyy ottaa huomioon, että luonnonkosmetiikka ei ole ongelmatonta. Jos puhutaan todella herkästä tai allergisesta ihosta, on mielestäni aivan selvää, että luonnonkosmetiikan kanssa kannattaa olla varovainen. Jos on paha ruoka-aineallergia, on mielestäni loogista vältellä samoja ainesosia myös kosmetiikassa. Ainoa tuote, josta itse olen koskaan saanut allergista reaktiota, oli Estelle & Thildin (sertifioitu luonnonkosmetiikkamerkki) kasvovesi, josta yhtäkkiä naama tuli aivan punaiseksi. Sitä en tietenkään ostanut lisää, vaan vaihdoin eri tuotteeseen. Käytän E & T:n tuotteita muuten edelleen, sillä ne sopivat hyvin. Minä en hirveästi pidä tuoksuista, joten jotkut luonnonkosmetiikan tuotteet ovat jääneet ostamatta pelkästään liian voimakkaan tuoksun takia. Mutta samaan hengenvetoon totean, että vielä vähemmän pidän kemiallisesti tuotetuista tuoksuista, enkä osta tavallistakaan kosmetiikkaa, jos siinä on liian vahva haju.
Sen sijaan minusta ei ole yhdentekevää, mitä huuhdomme viemäristä alas. Järkeilen niin, että luonnosta peräisin olevat raaka-aineet eivät ainakaan ole luonnolle vieraita. Eikä minua haittaa yhtään, että pakkauksissa on käytetty kierrätysraaka-ainetta ja vältetty moninkertaista pakkaamista. Jos ostan kotimaisia tai pohjoismaisia tuotteita, logistiikkakaan ei saastuta yhtä paljon kuin jostain maapallon toiselta puolelta kuljetetut tuotteet. Tässä suhteessa luonnonkosmetiikka on mielestäni parempi valinta kuin tavallinen. Jos ajatellaan esimerkiksi kalliita, selektiivisiä kosmetiikkamerkkejä, iso osa tuotteiden imagosta tulee pakkauksesta. Jälleen kerran pakkauksen design on minulle yhdentekevä, paitsi että on ärsyttävää kuoria tuoteen yltä ensin muovi, sitten pahvi ja sitten vielä paksu käyttöohjelipare, ennen kuin pääsee itse purnukkaan käsiksi. Frantsilan etiketit voivat näyttää kotikutoisilta, mutta mitä väliä, jos itse tuote on täyttä tavaraa? En hae kosmetiikasta elämyksiä vaan tehoa.
Se, mikä kuitenkin näissä artikkeleissa aina jää käsittelemättä, on tuotteiden tehokkuus tai toimivuus. Se oli syy, joka sai minut alunperin kiinnostumaan luonnonkosmetiikasta todenteolla. Tajusin, että ”normikosmetiikassa” käytetään runsaasti ainesosia, joiden ainoa tehtävä on saada tuote näyttämään, tuoksumaan tai tuntumaan ihanalta. Sen sijaan näillä aineilla ei ole mitään todellista hoitavaa vaikutusta. En kerta kaikkiaan halua maksaa yhtään ekstraa siitä, että tuote on tietyn väristä, tai että siinä on (silikonien luoma) ylellinen tuntu, kun sitä levittää iholle. En halua, että käyttämissäni tuotteissa on muovia, sillä jokainen ymmärtää, ettei muovi paranna ihon kuntoa millään tavalla. Haluan, että jokainen tuotteeseen lisätty ainesosa palvelee jotain todellista tarkoitusta. Ihmettelen, miksei tätä näkökulmaa koskaan tuoda esiin, kun verrataan luonnonkosmetiikkaa ja tavallista? Etenkin kun kyse on hoitavasta tai puhdistavasta kosmetiikasta, valitsen tämän takia mieluummin luonnonkosmetiikan. Tosin nykyisin myös värikosmetiikan puolella taitaa olla niin paljon valikoimaa, että pienellä vaivannäöllä siltäkin puolelta löytyisi varmasti toimivat tuotteet.
Tähän viimeiseen liittyy toisaalta se, että en ole luonnonkosmetiikan suhteen ehdoton. Ymmärrän, että tiettyjä efektejä on lähes mahdoton tuottaa ilman synteettisia aineita, ja jos sellaista haluan niin sitten valitsen sopivan tuotteen. Minusta luonnonkosmetiikan käyttö ei sulje normikosmetiikkaa pois. Minulla on esimerkiksi jo pidempään ollut kaksi deodoranttia käytössä: toinen on sellainen luonnonkosmetiikan tuote, jossa ei ole alumiinia tai muuta kyseenalaista. Toinen taas on ihan perinteinen tuoksuton antiperspirantti, jota käytän niissä tilanteissa, kun en missään nimessä halua, että hiki haisee vahingossakaan. Tavallisena arkena taas nuo vähän tehottomammat luonnonkosmetiika dödöt riittävät ihan hyvin. Järkeilen niin, että jos joka toinen päivä käytän luonnonkosmetiikkaa, se puolittaa alumiiniannokseni vuodessa. Ei siitä ainakaan haittaa ole.
Mitä mieltä te olette? Luonnonkosmetiikkaa, tavallista vai molempia?
Luonnonkosmetiikkaa ensisijaisesti, ainoastaan dödö on ihan perusrexonaa, koska en vain löytänyt pitävää deodoranttia ja en halua haista hielle. Tai lähinnä, että muut ihmiset haistavat hikeni. Syyt ovat samoja, mitä luettelit itsekin.
Pidin myös alkuun siitä ajatuksesta, etteivät monetkaan luonnokosmetiikan sarjat koostuneet purkkimerestä vaan ne olivat yksinkertaisempia. Mutta kyllähän tässä nyt vuosien varrella tarjontaa on tullut valtavasti ja purnukkaa saa selluliittiinkin, mikä mun mielestä vähän sotii sitä luontoystävällisyyden ideaa vastaan mihin brändit nojaavat. Mutta se on kokonaan toinen keskustelu.
Minustakaan luonnonkosmetiikan dödöt eivät ole huippuja, mutta ne toimivat riittävästi tavallisina päivinä kun ei liiemmin hikoile. Olen käyttänyt Biothermin eco-sertifioitua dödöä sekä Madaran dödöä, molempia on kehuttu ja molemmat toimivat ihan ok. En kuitenkaan lähtisi juhliin tai kuntosalille pelkästään niiden turvin.
Hiuksiin ja kainaloihin aina luonnonkosmetiikkaa. Meikit vähän mikä toimii, esim ripsari ja värivoide on normikosmetiikkaa, koska en ole löytänyt mieleisiä toiselta puolelta. Mutta siis mahdollisimman paljon kohti luonnonkosmetiikkaa. Kun tilaa Saksasta Beauty Center Europesta, tulee niin paljon halvemmaksi, että postikulu ei enää meinaa mitään.
Minä olen alkanut suosia suomalaista tai pohjoismaista jos vain suinkin mahdollista. Toisaalta olen huomannut että ainakin stokkan alakerrasta saa jo vaikka mitä merkkejä luonnonkosmetiikkaa, ilmeisesti kyse on vahvasta trendistä.
Hyvä pointti, että pohtti myös kosmetiikan kohdalla sitä mistä maailman kolkasta asti purkki on paikalle lennätetty. Itselle suurin kulutusteko on ollut hiusten värjäämisen ja kynsien lakkaamisen lopettaminen 1,5 vuotta siten. Sitä ennen takana 30 vuoden värjäysputki ja aina kynnet lakattuina. Ehkä tällä saattaa olla välillisiä vaikutuksia myös terveyteen.
Hiusväriaineiden kemikaalit ovat yksiä pahimmista, esimerkiksi Anja Nysten on kirjoittanut aiheesta paljon. Kaikki eivät niille herkisty, mutta tiedän ihmisiä joille niin on käynyt. Minä värjäsin viimeksi hiuksia 8 vuotta sitten, enkä ole kaivannut värjäämistä! Kynsiä lakkailen aika ajoin, mutta yleensä olen liian laiska, joten puhutaan muutamasta kerrasta vuodessa.
Olen sekakäyttäjä.Shampoo on non-nothing (ei luontokosmetiikka), hoitoaine madara, suolasuihke john masters, palasaippua vartalonpesuun olivolta, vartalovoide sophie de giraffelta. Meikkivoide on gressa, silmämeikit lancomelta ja diorilta. Dödönä on lavera ja vichy. Madaran puhdistusmaito ja kasvovesi päivittäin, kerran viikossa cattierin savikuorintaa ja kerran kuussa madaran hedelmähappokuorintaa. pain kasvovoide, logonan seerumi ja kaktusviikunaöljy.
Suosin luontokosmetiikkaa, mutta en ole löytänyt sopivia tuotteita eri kategorioista. Erityisesti silmämeikit, dödö ja shampoo ovat hankalat. Toki luksusmerkeiltä löytyy toimivia tuotteita, mutta ne ovat taas liian korkeassa hintaluokassa.
Olen ajatellut seuraavaksi testailla vähän edullisempia luonnonkosmetiikkamerkkejä, koska niissä on nykyisin paljon valinnanvaraa.
Olisi mukava lukea näistä kokemuksia!
Jos jotain uutta kokeilen niin voin siitä kirjoittaa, mutta koska tavarafilosofiani on aika maltillinen, niin kovin vauhdikkaasti nämä kokeilut tuskin edistyvät. Yksikään taho ei ole koskaan lähettänyt minulle mitään testattavaksi, enkä usko että niin käy nytkään 🙂
Aiheesta on vaikea kirjoittaa ilman että lukija pohtii ”kummalle puolelle” kirjoittaja on asettunut valmiiksi. Lainaus on tekstistäsi ”Jos ajatellaan kemikaalikuormaa, sivelen mieluummin iholleni puhtaita kasviöljyjä, kuin niitä parabeeneja.” Toinen aine, kasviöljy on kostetuttava ainesosa ja toinen, parabeeni, säilöntäaine. Eikö oikea tekstin muoto ole: ”Jos ajatellaan kemikaalikuormaa, sivelen mieluummin etanolia, kuin niitä parabeeneja.” Jolloin molemmat aineet ovat säilöntä aineita? Toinen ns. normikosmetiikan ja toinen luonnonkosmetiikassa sallittu.
Olet periaatteessa oikeassa, esimerkki ei ole optimaalinen, koska öljyt eivät ole säilöntäaineita. Kurkkasin käytössäni olevan EkoPharman puhdistusvaahdon INCIn, ja esimerkiksi siitä etanolia ei löytynyt. Alkoholia siinä on, mutta kyse on rasva-alkoholista, joka on täysin eri asia kuin etanoli. Frantsilan öljyssä ei ole säilöntäainetta ollenkaan. Kokemukseni mukaan useimmiten luonnonkosmetiikassa säilöntäaineena on e-vitamiini. Etanolia vältän, jos se on INCIssä kovin korkealla, sillä mielestäni se kuivattaa ihoani. Toisaalta tämäkään ei aina pidä paikkaansa, sillä Lumenen hyaluronitiivisteessä etanolia on, mutta tuote on erittäin kosteuttava, eikä sisällä parabeeneja. (Ei siis kyse luonnonkosmetiikasta, mutta muuten tehokkaksi todettu tuote ilman silikoneja jne.)
Mutta siis vastauksena alkuperäiseen kysymykseen: ehdottomasti mieluummin etanoli kuin parabeenit!