Viikon vinkit: vaatekierrätystä, 112 ja leivontahygieniaa

Tässä Sitran nettisivuilla julkaistussa blogikirjoituksessa on kiinnostavia näkökulmia tekstiilikierrätykseen, vaikka mitään viisasten kiveä ei jutussa tarjotakaan ja kirjoittaja hieman jaarittelee. Kuitenkin: tutkimusten mukaan suomalaiset ovat kiinnostuneita kestävästä kehityksestä, ekologisuudesta ynnä muusta. Mutta ideologia muuttuu harvoin ostopäätökseksi, jos vaate on kalliimpi kuin vastaava ”tavallinen”. Jos siis kuluttajia ei saada tekemään järkeviä päätöksiä ostopäässä, täytyisi vaatteiden loppusijoitusta kehittää merkittävästi eteenpäin. Jutussa mainitaan, että myös loppusijoitukseen pitäisi saada tunnekokemus mukaan, jotta ihmiset olisivat motivoituneempia kierrättämään.

Juhannuksen tienoilla linkkasin tänne 112-sovelluksesta. Nyt sovellusta on kehitetty eteenpäin ja heikkouksia parannettu.

Paha kakku -blogissa listattiin jo toukokuussa kattavasti keittiö- ja leivontahygienian aakkosia. Linkki tulee pari kuukautta jäljessä, mutta asia on edelleen täysin ajankohtaista. Olen tämän tekstin perusteella ottanut tavaksi vaihtaa uuden tiskirätin joka päivä. Aiemmin ajattelin että se on vähän tuhlausta, ja että kyllä se sama rätti nyt ainakin viikon ajan menee, mutta olen tullut toisiin aatoksiin. Käytän siis niitä sellaisia wettex-tyyppisiä liinoja, joita voi pestä ja käyttää uudestaan.

Viikon vinkit: likaiset kännykät, automatkailua ja paloturvallisuutta

Puhdistatko kännykkääsi säännöllisesti? Likaisessa puhelimessa viihtyy koko joukko ällöjä bakteereita. (YLE)

Kesällä reissataan paljon. Tässä artikkelissa seikkaperäiset ohjeet siitä, miten auto pakataan turvallisesti. Kannattaa muistaa, että irrallaan autossa olevat tavarat (sekä matkustajat) jatkavat matkaa edelleen matkaa vaikka auto pysähtyisi äkisti. Turvavyö voi suojata kolarilta, mutta ei siltä että jotain lentää tavaratilasta niskaan.

Paristojen teippaamisesta on puhuttu täällä aiemminkin, mutta tässä artikkelissa käydään hyvin läpi paristoihin liittyviä riskejä ja turvallista säilytystä esimerkkien kera. (Tekniikan maailma) Samaa aihetta sivuten: Suomeen saapuu paljon piraattituotteita, joiden turvallisuudessa on puutteita, esimerkiksi tulipalon riski. (HS)

Viikon vinkit: hätänumero, kuivasampoota ja kierrätysjätettä

Todennäköisesti hyödyllinen ohjelma puhelimeen: hätänumero 112, joka osaa paikallistaa puhelimen sijainnin. Tämä on hyvä siksi, että aina ei tosiaan osaa itse kertoa missä on, ja toiseksi sen vuoksi, että myöskään vastaanottajalla ei ole erehtymisen mahdollisuutta. Latasin omaan puhelimeeni välittömästi, löytyy mm. appstoresta haulla ”suomi 112” (YLE)

Iltasanomat antaa vinkkejä kuivasampoon käytölle. En omista kuivasampoota joten en voi testata toimivatko nämä, mutta ainakin kyseessä on luovaa kosmetiikan väärinkäyttöä. Mukana muutama siivous/puhdistusvinkki myös.

Hyvä ja kattava juttu Hesarissa siitä, miten ja minne kierrätysjäte kuljetetaan, ja mitä sille sitten tapahtuu. Jutussa käydään myös läpi sitä, mikä jäte kuuluu minnekin. Kuitenkin kannattaa muistaa, että eri paikkakunnilla voi olla erilaiset ohjeistukset. Tämä on mielestäni ongelma, ja haittaa kierrätyksen yleistymistä. Olisi kiva tietää, mikä estää valtakunnallisen systeemin syntymisen, ja kenelle sellaisen luominen voisi kuulua? Vai onko kenttä niin hajanainen, että siksi sellaisen luominen on vaikeaa?

Hamsterit keskuudessamme

Kommenteissa tuli kysymys, miten pitäisi suhtautua, kun joku lähipiiristä hamstraa tavaraa. Minulla ei ole hirväesti omakohtaista kokemusta aiheesta, mutta aloin silti pohdiskella. Varsinainen pakonomainen tavaroiden haaliminen eli englanniksi hoarding, on käsittääkseni yhdenlainen sairaus. Tällöin ihminen ei pysty heittämään pois mitään, pahimmillaan ei edes selviä roskia, kuten vaikka tyhjiä maitotölkkejä tai käärepapereita. Tästä seuraa yleensä pitemmän päälle terveys- ja turvallisuusriskejä. Tällaisessa tapauksessa ihminen tarvinnee ammattiapua selvitäkseen, sekä fyysisesti että henkisesti.

Mutta sitten on sellaisia rajatapauksia, joissa ei ehkä voi puhua pakonomaisesta hamstraamisesta, vaan pikemminkin äärimmäisestä säästeliäisyydestä. Jos kyse on vanhoista ihmisistä, taustalla on varmaan usein oikea kokemus pula-ajoista, ja tottumus säästää kaikenlaista varmuuden vuoksi. Sellaisesta taipumuksesta ei muuten ole helppo päästä eroon, etenkin jos se on ollut elämäntyylinä aina. Tunnistan nimittäin jopa itsessäni epärationaalisia säästelyimpulsseja, vaikkei pulaa ole ollut mistään ja aktiivisesti yritän omaisuuttani vähentää. Tähän verratuna en ihmettele yhtään, jos joku ikänsä säästeliäästi elänyt ei halua tavaroistaan luopua.

Kun tuntuu, että jonkun läheisen koti alkaa pursuilla, mitä pitäisi tehdä? Kommenteissa pohdittiin, onko salaa raivaaminen oikein vai ei. Tähän ei varmaan ole oikeaa vastausta olemassa. Jos ihminen on ns. täysissä järjissään, salaa raivaaminen kuulostaa vähän epäreilulta. Toisaalta jos roinamäärä alkaa tosiaan muodostaa esim. hygienia- tai paloturvallisuusriskejä, raivaaminen on perusteltua. Turvallisuudesta pitää huolehtia, jos läheinen ei asiaa itse osaa ottaa huomioon. Silti tuntuisi siltä, että silloinkin asiasta pitäisi keskustella yhdessä ihmisen kanssa, olettaen siis että kyseessä ei ole vaikkapa dementikko.

Jos tavarat eivät muodosta uhkaa terveydelle tai turvallisuudelle, voisi ehkä olla paikallaan miettiä hetki, miksi toisen ihmisen rojut ärsyttävät niin kovasti. Jos kyse on vain siitä, että esimerkiksi vintti tai kellari on tupaten täynnä tarpeetonta tavaraa, onko siitä lopulta haittaa kenellekään? Miksi pitäisi raivata? Jos vaari haluaa säästää kaikki pussinsulkijat varmuuden vuoksi, se voi tuntua tarpeettomalta ja tyhmältä, mutta onko asia lopulta hirveän tärkeä?

Huomatkaa, että en sano ettei saisi ärsyttää. Välillä ihmettelen itsekin ihmisten haluttomuutta luopua esineistä, jotka itse olisin toimittanut kaatopaikalle aikaa sitten. Mutta kyse on silloin minun ongelmastani, ei heidän. Nimittäin kuvittelen silloin ymmärtäväni heitä paremmin, miten asiat olisi hyvä hoitaa. Saatan olla oikeassakin, mutta kun kyse on täysivaltaisista aikuisista, saan vain tulla näiden tunteiden kanssa toimeen. Toisin sanoen saan hyväksyä sen, että asia ei juuri nyt kuulu minulle, eikä minun kuulu siihen puuttua. Joskus tämä voi tuntua vaikealta, mutta ainakin minuta auttaa, kun ymmärtää mikä siinä asiassa itseä niin tökkii.

Lopuksi vielä todettakoon, että tämä kirjoitus koskee lähinnä niitä tapauksia, kun läheinen ei halua karsia tavaroitaan tai luopua mistään. Toisissa tapauksissa joku vanhempi sukulainen voi olla vain tyytyväinen, jos nuoremmat sukupolvet jaksavat raivata vaikkapa mökillä tai vintillä tavaroita, joiden olemassaoloa kukaan ei enää edes muista. Mutta se on sitten aihe erikseen.

Jos teillä lukijoilla on enemmän omakohtaista kokemusta aiheesta, kuulisin mielelläni lisää. Voi olla, etten ole osannut ottaa kaikkia näkökulmia huomioon.

Viikon vinkit: keittiösienet, käteistä rahaa ja nettilehtiä

Ilta-Sanomat listaa hauskoja erilaisia käyttötapoja keittiösienelle.

Sähkökatkot ovat kiusanneet ihmisiä ainakin Keski-Suomessa. Jos koko maahan iskisi sähkökatko pidemmäksi aikaa, käteinen raha osoittautuisi tarpeelliseksi. Yleensä minulla on hiukan (20€) rahaa käteisenä mukana, mutta tuli tämän artikkelin myötä mieleen, pitäisikö pitää kotona jossain jemmaa, jossa olisi vähän enemmän. Tämä on taas sellaista odottamattomaan varautumista, jonka oikeastaan toivoisi olevan turhaa. Mutta toisaalta muutaman setelin säilyttäminen kotona on häviävän pieni vaiva mahdolliseen hyötyyn nähden.

Aineettomia asioita: jos olet kirjastonkäyttäjä pääkaupunkiseudulla, käytettävissäsi on nyt lisää kansainvälisiä lehtiä sähköisesti. Näköislehdet säästävät rahaa ja lisäksi ne eivät jää nurkkiin pyörimään.

Patterit purkkiin

Viime sunnuntain haasteeseen ei kukaan tainnut lähteä mukaan. Mutta se on sivuseikka, sillä minä sain kuitenkin taas yhden pikkujutun hoidettua kuntoon. Todistusaineistoa:

kuva-2

Siinä ovat kaikki käytetyt patterit, päät teipattuina siististi lasipurkissa. Näitä tulee aika vähän vuoden aikana, joten vien tuon purkillisen keväällä kierrätysautolle, kun ne lähtevät liikkeelle. En tiennyt aiemmin, että vanhat patterit saattavat sopivasti toisiinsa osuessaan lyödä kipinää. Siksi tuo maalarinteippi on paikallaan, samoin lasipurkki joka ei ainakaan kuumene tai syty vahingossa. Lisäksi täytyy myöntää, että onhan tuo lasipurkki paremman turvallisuuden lisäksi paljon siistimpi systeemi, kuin se epämääräinen muovipussi joka oli käytössä aiemmin.

Tähän asiaan meni yhteensä noin kolme minuuttia. Lasipurkki löytyi kaapista valmiina. Tässä muuten näkee, että jos täydellisen minimalismin hengessä heittää aina kaiken pois, tällaisten juttujen järkkäämiseen menee enemmän aikaa. Kyllä huusholliin aina pari tyhjää lasipurkkia mahtuu.

Viikon vinkit (sähköä, kurahousuja) ja haaste!

Iltalehti ei mielestäni kuulu huippujournalismin etujoukkoihin, mutta tämä on hyvä ja tietopitoinen artikkeli kodin sähkölaitteista. Jutussa käydään läpi perusasioita sähköturvallisuuteen liittyen sekä kerrotaan millaiset sähkölaitteet ovat paloalttiita. Mikä pysäytti minut, oli kuitenkin tieto siitä, miten käytety paristot pitäisi säilyttää. Minulla ne ovat juurikin sikin sokin yhdessä pussissa. Oikea tapa on teipata päät, ja laittaa ne lasipurkkiin. Tästä seuraakin pitkästä aikaa haaste:

Kierrätystä odottavien patterien turvallinen säilytys.

Etsi patterit, teippaa päät maalarinteipillä ja tyrkkää purkkiin. Jos ei sopivaa lasipurkkia ole saatavilla, pistä asia muistilistalle ja seuraavan kerran kun hillopurkki tai oliivipurkki tyhjenee,  pese se ja ota sen jälkeen käyttöön. Patterit kuuluvat ongelmajätteisiin, joten niitä ei sovi heittää muun jätteen sekaan. Minä teen tämän jutun tänään, kuka lähtee mukaan?

Samassa aihepiirissä pysytään: Ledit valtaavat alaa muilta lampuilta. Ne ovat energiatehokkaita, kestäviä eivätkä kuumene. Tämän olen itsekin huomannut. Vaihdoin yhden valaisimen halogeenin tilalle ledin, ja olen tyytyväinen etenkin siihen ettei lamppu enää kuumene. Jos se vielä kestää kymmenen vuotta käyttöä, voin olla tyytyväinen.

Lopuksi vielä juttu eri aihepiiristä, joka kuitenkin sopii ajankohtaan erinomaisesti. YLE nimittäin kysyy, pesetkö lapsen kuravaatteita turhaan? Jos niitä ei pese, ne alkavat haista ja  pahimmillaan homehtua. Jos pesee liikaa, kangas menee pilalle. Niin että yrittäkää nyt sitten näillä keleillä taiteilla sen mukaan, mikä on sopiva tahti…

Paloturvallisuutta parantamassa

Viikonloppuna kiinnitimme kattoon kaikki ne palovaroittimet, jotka Hulluilta päiviltä tilattiin. Nyt on palovaroitin lähes jokaisessa huoneessa. Pelastustoimi määrittelee, että vähimmäismäärä asunnoissa olisi yksi palovaroitin jokaista alkavaa 60 neliömetriä kohden, eli esim. 75 neliön kodissa pitäisi olla vähintään kaksi palovaroitinta.  Sama taho kuitenkinkin suosittaa varoittimia eteiseen sekä jokaiseen makuuhuoneeseen. Meillä niitä on nyt vähän enemmän, koska kyse on mielestäni aika pienestä investoinnista sekä turvallisuuteen että mielenrauhaan. En halua, että työhuoneessa jää vahingossa silitysrauta käryämään, enkä itse huomaa sitä koska oleskelen parhaillaan jossain toisessa huoneessa.

Isompi työ oli kuitenkin jääkaapin taustan puhdistaminen. Nykyinen kaappi on ollut paikallaan nyt nelisen vuotta, eikä sitä ole koskaan siirretty puhdistamista varten. Asia on vaivannut minua nimenomaan tuon palovaaran vuoksi, joten eilen kaappi hivutettiin pois paikaltaan, ja pääsin tarkastelemaan mitä sinne oli neljässä vuodessa kertynyt. Takaritilä oli pölyinen, muttei mielestäni kovinkaan pahasti. Sen sijaan kaapin alla oli tömäkkä kerros pölyä, lattialle oli valunut ainakin kolmeen otteeseen vettä ja lisäksi esiin tuli yksi kadonnut lelu ja pari pussinsulkijaa. Ällöttävin yllätys oli muutama ötökänraato, ilmeisesti riisihäröjä, sokeritoukkia tai tai turkiskuoriaisia, joista tosin oli aika jättänyt jo kauan sitten eikä tunnistaminen ollut siksi mahdollista. Hyh joka tapauksessa. (En muuten ole nähnyt keittiössämme muualla minkäänlaisia ötököitä jotain lattialla vaeltavaa satunnaista sokeritoukkaa lukuunottamatta, joten ilmeisesti jos niitä on, ne haluavat olla jääkaapin alla. Parempi tietysti siellä kuin ruokien seassa.)

Imuroin jääkaapin lauhdutusritilästä, koneesta ja muualta kaikki näkyvät pölyt pois. Sitten pesin kaapin alta paljastuneen likaisen lattian ihan normaalisti mikrokuitumopilla ja pesuaineella. Sitten vain kaappi takaisin paikalleen ja lopuksi pesin vielä jääkaapin päällisen, joka oli ohuen mutta sitkeän rasva- ja pölykerroksen peitossa.

Ilmeisesti tämä kaikki pitäisi tehdä noin kerran vuodessa, jotta jääkaappi ei kuluttaisi enempää sähköä kuin on tarpeen ja muutenkin pysyisi kunnossa. Meidän jääkaappi-pakastin on kuitenkin sijoitettu siten, että sen taakse ei näköjään pääse juurikaan kertymään pölyä. Kaapin takana ja päällä on ilmatilaa, mutta jääkaappi on kuitenkin tavallaan koteloitu, eli sen taakse ei esimerkiksi pääse putoamaan mitään. Päällinen puolestaan kerää rasvaa, kuten kaikki sellaiset tasot keittiössä, joita ei säännöllisesti pyyhitä. Tämän neljän vuoden koejakson perusteella arvioisin, että imurointi joka toinen vuosi riittää.

Täytyy tunnustaa, että tätäkään en ollut tehnyt koskaan aikaisemmin. Puoliso virnisteli, että olen selvästi saavuttanut keski-iän, kun saan kiksit jääkaapin siirtelystä. Paha mennä kieltämäänkään. Toisaalta urakan jälkeen voi todella tuntea olevansa pätevä emäntä. Meidän lattia kiiltää – jääkaapin alla nimittäin.

Viikon vinkit: selviytymisohjeita eri tilanteisiin

Tiesittekö, että on olemassa valtakunnallinen neuvontanumero, joka kertoo minne pitää soittaa jos ei itse tiedä? Virallisten nettisivujen mukaan ”Neuvomme sinut oikeaan palveluun, autamme sähköisessä asioinnissa ja vastaamme yleisluontoisiin kysymyksiin julkisista palveluista. Kansalaisneuvonnassa ei voi saada vireille viranomaisasioita – sen sijaan opastamme sinut viranomaisen luokse.” En ollut aiemmin tällaisesta palvelusta kuullutkaan, mutta hyvä tietää että tämäkin on olemassa. Etenkin silloin kun ei itse jaksa tai ehdi selvittää asioita, olettaisin että tämä numero auttaa. Se numero on siis 0295 000. Tässä vielä YLEn uutinen aiheesta.

Mitä tehdä, kun kerrostalossa palaa? Tiesittekö esimerkiksi, että jos rapussa on savua, pitää yleenaä pysytellä omassa asunnossa eikä lähteä savun sekaan seikkailemaan? Tarkempia ohjeita linkin takaa. (YLE)

Etelä-Suomen Sanomat on listannut, mitä tarvikkeita kotitalouksissa tulisi olla erilaisten hätätilanteiden varalta. Tässä blogissa on kirjoitettu ja keskusteltu aiheesta viimeksi tammikuussa 2013. Keskustelu lähti liikkeelle tästä kirjoituksesta, jossa kyselin näkemyksiä hätätilavarastosta, ja omaa jatkopohdiskelua aiheesta löytyy täältä.

 

Se on auto, ei roskis

Olen aina hiljaa ja yksityisesti ylpeillyt sillä, että meidän auto ei ole mikään pyörillä kulkeva roskis. Olen pitänyt huolta siitä, että roskat pannaan autossakin roskapussiin, eikä siellä säilytellä ylimääräisiä roinia. Vaan kuinkas sitten kävikään.

Vaihdoimme autoa, ja entinen piti tietenkin tyhjentää kaikista ylimääräisistä tavaroista. Todellisuus paljastui, kun aloin systemaattisesti käydä läpi kaikkia säilytystiloja ja taskuja. Sellaista fiksua ja välttämätöntä tavaraa kertyi yksi kassillinen. Siellä oli pysäköintikiekko, lumiharjoja, tuulilasinpesunestettä ynnä muuta tarpeellista. Toinen kassillinen koostui (pahoinvoivaa) lasta varten hankituista tarvikkeista, kuten talouspaperista, rievuista ja muovipusseista sekä leluista. Mutta tämän kaiken lisäksi autosta löytyi yksi kassillinen silkkaa roskaa. Parkkilippuja, paperitolloja (niin missä onkaan ollut se roskis?) sekä epämääräistä silppua ja sälää. Että se siitä roskattomuudesta.

Nyt on uuteen autoon pakattu jälleen kaikki tarpeellinen ja samalla tehty inventaario, mitä vielä puuttuu. Tarkistin aiemmin tekemääni listaa tarpeellisista varusteista. Meiltä puuttuu heijastinliivit, jotka ovat kyllä niin pieni investointi, että hyvin voisi ne autoon hankkia. Samoin pelastuskortti pitäisi printata. Harkitsen myös jonkun vanhan fleece-peiton pakkaamista mukaan, koska sitä voisi käyttää tarpeen mukaan suojaamiseen tai lämmittelyyn, mikäli tilanne vaatii. Olen kuitenkin jälleen päättänyt, että ylimääräistä ei ruveta kuljettelemaan. Tavoite on selkeä, saa nähdä kuinka käytännössä käy.