Mittani on täynnä, toimintaa!

Olen kurkkuani myöten täynnä ammattiautoilijoita, jotka ajavat päin punaisia, eivät piittaa suojateistä tai muuten vaarantavat jalankulkijat liikenteessä. Mittani tuli täyteen viime viikolla. Muutaman päivän sisällä todistin itse vierestä monta vaarallista tilannetta.

Ensin seurasin sivusta, kun valo-ohjatussa neljän tien risteyksessä neljä autoa ajoi peräjälkeen päin samoja punaisia. Näistä kaksi oli takseja.

Sen jälkeen olin toisaalla ylittämässä pienempää katua suojatietä pitkin. Jonon ensimmäinen oli pysähtynyt odottamaan. Takaa kurvasi Postin jakeluauto, joka koukkasi jalkakäytävän kautta edessä odottavan ohitse ja kääntyi oikealle. Meitä oli suojatietä samaan aikaan ylittämässä useampi aikuinen ja monta lasta.

Perjantaina olin itse jäädä bussin alle, joka ajoi päin punaisia suoraan suojatielle, vain kiilatakseen pysäkin kautta henkilöautojen eteen seuraaviin punaisiin. Tämä manööveri voitti matkaa noin 10 metriä, ja koska päätepysäkki oli tästä seuraava, luulisin sen nopeuttaneen matka-aikaa noin 2 sekuntia.

Eilen olin jälleen suojatiellä, kun oikealta tuleva taksi ei pysähtynyt eikä hidastanut, vaan koukkasi pyöräilevän lapsen ohitse niin, että lapsi oli jäädä alle. Jälleen kerran jalankulkijoiden odottaminen olisi pidentänyt matka-aikaa parilla sekunnilla.

En hyväksy enää ainuttakaan ammattiautoilijaa, joka kiilailee, kaahailee, ajaa päin punaisia ja ylipäätään suhtautuu piittaamattomasti jalankulkijoihin. Yksityisiin kuskeihin on vaikea vaikuttaa, mutta ammattilaisten luulisi tuntevan liikennesäännöt. Samoin luulisi asian kiinnostavan myös heidän työnantajiaan. Olen aloittanut yhden ihmisen kampanjan, mutta toivon, että mahdollisimman moni liittyy joukkoon: valitan joka ikisestä ammatikseen autoilevasta törttöilijästä, jonka näen.

Lähetin palautetta HSL:lle punaisia päin ajaneesta bussikuskista. Kerroin paikan, ajan ja linjan numeron. Ilmoitin haluavani saada vastauksen – vielä ei ole kuulunut mitään. Eilen lähetin taksista palautetta Taksitarkastajalle, ja sain tänä aamuna vastauksen. Tee sinäkin samoin. Ajattelen niin, että jos riittävän iso massa ihmisiä ei enää katsele tällaista toimintaa läpi sormiensa, kulttuuri alkaa vähitellen muuttua. Palautteen jättäminen on helppoa.

Ilmoitelkaa muiden kaupunkien vastaavia yhteystietoja kommenteissa, lisään niitä sieltä tähän listaan.

Lopuksi haluan vielä sanoa, että olen aina ajellut runsaasti taksilla, ja käytän joukkoliikennettä viikoittain. Arvostan suomalaisia takseja kovasti, ne ovat siistejä ja kuskit keskimäärin luotettavia verrattuna moniin kokemuksiin muualla maailmassa. Arvostan toimivaa joukkoliikennettä ja sitä, että kuski useimmiten tervehtii, kun nousen kyytiin. Tämä ei siis ole hyökkäys kaikkia jakeluautojen ajajia, bussikuskeja ja taksiautoilijoita kohtaan. Tämä on hyökkäys piittaamattomuutta ja hällä väliä -asennetta kohtaan. Arvostan jokaista ammattilaista, joka tekee työnsä hyvin ja ammattitaidolla. Edellämainittujen kuljettajien ammattitaitoon kuuluu osata ajaa niin, ettei kenenkään henki vaarannu.

Viikon vinkit: sähkökatkoja, rokotuksia ja jatkojohtoja

Tälle viikolle sattui muutama napakka linkki turvallisuuteen liittyen.

Martoilla on hyvät ja tiiviit ohjeet, mitä tehdä pakastimelle jos sattuu tulemaa pitempi sähkökatko.

Ovatko rokotuksesi ajan tasalla? Hesarissa kerrotaan, mistä asiaa voi selvitellä, ja miten toimia jos aikuisen rokotussuojassa on puutteita.

Jatkojohtojen ketjuttaminen on turvallisuusriski, samoin pölyä keräävät johtoniput ja sähkölaitteet. Meillä on yksi jatkojohto ns. vakituisessa käytössä, mutta siinä on vain yksi laite kiinni. Mielestäni tämä on hallittu riski. (Talouselämä)

Viikon vinkit: netin ruokakauppa, vesipula sekä Kukkahattutäti

Sattuipa sopivasti: juuri tällä viikolla YLE uutisoi, että netin ruokakauppa on kovassa kasvussa. Syyksi kerrotaan mm. se, ettei itse ehditä kauppaan, mutta ollaan valmiita maksamaan siitä että joku muu hoitaa ruokien keräilyn. Allekirjoitan tämän täysin.

Suolaa ja hunajaa -blogissa pohditaan vedenkulutusta eri ruoka-aineiden viljelyssä tai valmistamisessa. Hiilijalanjäljen lisäksi voimme seuraavaksi ruveta ahdistumaan vesijalanjäljestä. Kukapa olisi tiennyt, että yhden mantelin viljelyyn tarvitaan neljä litraa vettä!

TUKESin Kukkahattutäti on mainio juttu! Erityisesti nuorille tytöille suunnattu sivusto jakaa tietoa arjen kemikaaleista asiallisesti mutta hauskasti. Minusta on tosi hauskaa, että TUKESin kaltainen virasto, jonka imago on pikemminkin tylsä ja väritön, lähtee mukaan someen näin raikkaalla asenteella. En tiedä uppoaako tämä kohderyhmään, mutta sivusto vaikuttaa selkokieliseltä ja asialliselta, vaikka esitystapa onkin vedetty tarkoituksella vähän överiksi.

Viikon vinkit: vaatekierrätystä, 112 ja leivontahygieniaa

Tässä Sitran nettisivuilla julkaistussa blogikirjoituksessa on kiinnostavia näkökulmia tekstiilikierrätykseen, vaikka mitään viisasten kiveä ei jutussa tarjotakaan ja kirjoittaja hieman jaarittelee. Kuitenkin: tutkimusten mukaan suomalaiset ovat kiinnostuneita kestävästä kehityksestä, ekologisuudesta ynnä muusta. Mutta ideologia muuttuu harvoin ostopäätökseksi, jos vaate on kalliimpi kuin vastaava ”tavallinen”. Jos siis kuluttajia ei saada tekemään järkeviä päätöksiä ostopäässä, täytyisi vaatteiden loppusijoitusta kehittää merkittävästi eteenpäin. Jutussa mainitaan, että myös loppusijoitukseen pitäisi saada tunnekokemus mukaan, jotta ihmiset olisivat motivoituneempia kierrättämään.

Juhannuksen tienoilla linkkasin tänne 112-sovelluksesta. Nyt sovellusta on kehitetty eteenpäin ja heikkouksia parannettu.

Paha kakku -blogissa listattiin jo toukokuussa kattavasti keittiö- ja leivontahygienian aakkosia. Linkki tulee pari kuukautta jäljessä, mutta asia on edelleen täysin ajankohtaista. Olen tämän tekstin perusteella ottanut tavaksi vaihtaa uuden tiskirätin joka päivä. Aiemmin ajattelin että se on vähän tuhlausta, ja että kyllä se sama rätti nyt ainakin viikon ajan menee, mutta olen tullut toisiin aatoksiin. Käytän siis niitä sellaisia wettex-tyyppisiä liinoja, joita voi pestä ja käyttää uudestaan.

Viikon vinkit: likaiset kännykät, automatkailua ja paloturvallisuutta

Puhdistatko kännykkääsi säännöllisesti? Likaisessa puhelimessa viihtyy koko joukko ällöjä bakteereita. (YLE)

Kesällä reissataan paljon. Tässä artikkelissa seikkaperäiset ohjeet siitä, miten auto pakataan turvallisesti. Kannattaa muistaa, että irrallaan autossa olevat tavarat (sekä matkustajat) jatkavat matkaa edelleen matkaa vaikka auto pysähtyisi äkisti. Turvavyö voi suojata kolarilta, mutta ei siltä että jotain lentää tavaratilasta niskaan.

Paristojen teippaamisesta on puhuttu täällä aiemminkin, mutta tässä artikkelissa käydään hyvin läpi paristoihin liittyviä riskejä ja turvallista säilytystä esimerkkien kera. (Tekniikan maailma) Samaa aihetta sivuten: Suomeen saapuu paljon piraattituotteita, joiden turvallisuudessa on puutteita, esimerkiksi tulipalon riski. (HS)

Viikon vinkit: hätänumero, kuivasampoota ja kierrätysjätettä

Todennäköisesti hyödyllinen ohjelma puhelimeen: hätänumero 112, joka osaa paikallistaa puhelimen sijainnin. Tämä on hyvä siksi, että aina ei tosiaan osaa itse kertoa missä on, ja toiseksi sen vuoksi, että myöskään vastaanottajalla ei ole erehtymisen mahdollisuutta. Latasin omaan puhelimeeni välittömästi, löytyy mm. appstoresta haulla ”suomi 112” (YLE)

Iltasanomat antaa vinkkejä kuivasampoon käytölle. En omista kuivasampoota joten en voi testata toimivatko nämä, mutta ainakin kyseessä on luovaa kosmetiikan väärinkäyttöä. Mukana muutama siivous/puhdistusvinkki myös.

Hyvä ja kattava juttu Hesarissa siitä, miten ja minne kierrätysjäte kuljetetaan, ja mitä sille sitten tapahtuu. Jutussa käydään myös läpi sitä, mikä jäte kuuluu minnekin. Kuitenkin kannattaa muistaa, että eri paikkakunnilla voi olla erilaiset ohjeistukset. Tämä on mielestäni ongelma, ja haittaa kierrätyksen yleistymistä. Olisi kiva tietää, mikä estää valtakunnallisen systeemin syntymisen, ja kenelle sellaisen luominen voisi kuulua? Vai onko kenttä niin hajanainen, että siksi sellaisen luominen on vaikeaa?

Hamsterit keskuudessamme

Kommenteissa tuli kysymys, miten pitäisi suhtautua, kun joku lähipiiristä hamstraa tavaraa. Minulla ei ole hirväesti omakohtaista kokemusta aiheesta, mutta aloin silti pohdiskella. Varsinainen pakonomainen tavaroiden haaliminen eli englanniksi hoarding, on käsittääkseni yhdenlainen sairaus. Tällöin ihminen ei pysty heittämään pois mitään, pahimmillaan ei edes selviä roskia, kuten vaikka tyhjiä maitotölkkejä tai käärepapereita. Tästä seuraa yleensä pitemmän päälle terveys- ja turvallisuusriskejä. Tällaisessa tapauksessa ihminen tarvinnee ammattiapua selvitäkseen, sekä fyysisesti että henkisesti.

Mutta sitten on sellaisia rajatapauksia, joissa ei ehkä voi puhua pakonomaisesta hamstraamisesta, vaan pikemminkin äärimmäisestä säästeliäisyydestä. Jos kyse on vanhoista ihmisistä, taustalla on varmaan usein oikea kokemus pula-ajoista, ja tottumus säästää kaikenlaista varmuuden vuoksi. Sellaisesta taipumuksesta ei muuten ole helppo päästä eroon, etenkin jos se on ollut elämäntyylinä aina. Tunnistan nimittäin jopa itsessäni epärationaalisia säästelyimpulsseja, vaikkei pulaa ole ollut mistään ja aktiivisesti yritän omaisuuttani vähentää. Tähän verratuna en ihmettele yhtään, jos joku ikänsä säästeliäästi elänyt ei halua tavaroistaan luopua.

Kun tuntuu, että jonkun läheisen koti alkaa pursuilla, mitä pitäisi tehdä? Kommenteissa pohdittiin, onko salaa raivaaminen oikein vai ei. Tähän ei varmaan ole oikeaa vastausta olemassa. Jos ihminen on ns. täysissä järjissään, salaa raivaaminen kuulostaa vähän epäreilulta. Toisaalta jos roinamäärä alkaa tosiaan muodostaa esim. hygienia- tai paloturvallisuusriskejä, raivaaminen on perusteltua. Turvallisuudesta pitää huolehtia, jos läheinen ei asiaa itse osaa ottaa huomioon. Silti tuntuisi siltä, että silloinkin asiasta pitäisi keskustella yhdessä ihmisen kanssa, olettaen siis että kyseessä ei ole vaikkapa dementikko.

Jos tavarat eivät muodosta uhkaa terveydelle tai turvallisuudelle, voisi ehkä olla paikallaan miettiä hetki, miksi toisen ihmisen rojut ärsyttävät niin kovasti. Jos kyse on vain siitä, että esimerkiksi vintti tai kellari on tupaten täynnä tarpeetonta tavaraa, onko siitä lopulta haittaa kenellekään? Miksi pitäisi raivata? Jos vaari haluaa säästää kaikki pussinsulkijat varmuuden vuoksi, se voi tuntua tarpeettomalta ja tyhmältä, mutta onko asia lopulta hirveän tärkeä?

Huomatkaa, että en sano ettei saisi ärsyttää. Välillä ihmettelen itsekin ihmisten haluttomuutta luopua esineistä, jotka itse olisin toimittanut kaatopaikalle aikaa sitten. Mutta kyse on silloin minun ongelmastani, ei heidän. Nimittäin kuvittelen silloin ymmärtäväni heitä paremmin, miten asiat olisi hyvä hoitaa. Saatan olla oikeassakin, mutta kun kyse on täysivaltaisista aikuisista, saan vain tulla näiden tunteiden kanssa toimeen. Toisin sanoen saan hyväksyä sen, että asia ei juuri nyt kuulu minulle, eikä minun kuulu siihen puuttua. Joskus tämä voi tuntua vaikealta, mutta ainakin minuta auttaa, kun ymmärtää mikä siinä asiassa itseä niin tökkii.

Lopuksi vielä todettakoon, että tämä kirjoitus koskee lähinnä niitä tapauksia, kun läheinen ei halua karsia tavaroitaan tai luopua mistään. Toisissa tapauksissa joku vanhempi sukulainen voi olla vain tyytyväinen, jos nuoremmat sukupolvet jaksavat raivata vaikkapa mökillä tai vintillä tavaroita, joiden olemassaoloa kukaan ei enää edes muista. Mutta se on sitten aihe erikseen.

Jos teillä lukijoilla on enemmän omakohtaista kokemusta aiheesta, kuulisin mielelläni lisää. Voi olla, etten ole osannut ottaa kaikkia näkökulmia huomioon.

Viikon vinkit: keittiösienet, käteistä rahaa ja nettilehtiä

Ilta-Sanomat listaa hauskoja erilaisia käyttötapoja keittiösienelle.

Sähkökatkot ovat kiusanneet ihmisiä ainakin Keski-Suomessa. Jos koko maahan iskisi sähkökatko pidemmäksi aikaa, käteinen raha osoittautuisi tarpeelliseksi. Yleensä minulla on hiukan (20€) rahaa käteisenä mukana, mutta tuli tämän artikkelin myötä mieleen, pitäisikö pitää kotona jossain jemmaa, jossa olisi vähän enemmän. Tämä on taas sellaista odottamattomaan varautumista, jonka oikeastaan toivoisi olevan turhaa. Mutta toisaalta muutaman setelin säilyttäminen kotona on häviävän pieni vaiva mahdolliseen hyötyyn nähden.

Aineettomia asioita: jos olet kirjastonkäyttäjä pääkaupunkiseudulla, käytettävissäsi on nyt lisää kansainvälisiä lehtiä sähköisesti. Näköislehdet säästävät rahaa ja lisäksi ne eivät jää nurkkiin pyörimään.

Patterit purkkiin

Viime sunnuntain haasteeseen ei kukaan tainnut lähteä mukaan. Mutta se on sivuseikka, sillä minä sain kuitenkin taas yhden pikkujutun hoidettua kuntoon. Todistusaineistoa:

kuva-2

Siinä ovat kaikki käytetyt patterit, päät teipattuina siististi lasipurkissa. Näitä tulee aika vähän vuoden aikana, joten vien tuon purkillisen keväällä kierrätysautolle, kun ne lähtevät liikkeelle. En tiennyt aiemmin, että vanhat patterit saattavat sopivasti toisiinsa osuessaan lyödä kipinää. Siksi tuo maalarinteippi on paikallaan, samoin lasipurkki joka ei ainakaan kuumene tai syty vahingossa. Lisäksi täytyy myöntää, että onhan tuo lasipurkki paremman turvallisuuden lisäksi paljon siistimpi systeemi, kuin se epämääräinen muovipussi joka oli käytössä aiemmin.

Tähän asiaan meni yhteensä noin kolme minuuttia. Lasipurkki löytyi kaapista valmiina. Tässä muuten näkee, että jos täydellisen minimalismin hengessä heittää aina kaiken pois, tällaisten juttujen järkkäämiseen menee enemmän aikaa. Kyllä huusholliin aina pari tyhjää lasipurkkia mahtuu.

Viikon vinkit (sähköä, kurahousuja) ja haaste!

Iltalehti ei mielestäni kuulu huippujournalismin etujoukkoihin, mutta tämä on hyvä ja tietopitoinen artikkeli kodin sähkölaitteista. Jutussa käydään läpi perusasioita sähköturvallisuuteen liittyen sekä kerrotaan millaiset sähkölaitteet ovat paloalttiita. Mikä pysäytti minut, oli kuitenkin tieto siitä, miten käytety paristot pitäisi säilyttää. Minulla ne ovat juurikin sikin sokin yhdessä pussissa. Oikea tapa on teipata päät, ja laittaa ne lasipurkkiin. Tästä seuraakin pitkästä aikaa haaste:

Kierrätystä odottavien patterien turvallinen säilytys.

Etsi patterit, teippaa päät maalarinteipillä ja tyrkkää purkkiin. Jos ei sopivaa lasipurkkia ole saatavilla, pistä asia muistilistalle ja seuraavan kerran kun hillopurkki tai oliivipurkki tyhjenee,  pese se ja ota sen jälkeen käyttöön. Patterit kuuluvat ongelmajätteisiin, joten niitä ei sovi heittää muun jätteen sekaan. Minä teen tämän jutun tänään, kuka lähtee mukaan?

Samassa aihepiirissä pysytään: Ledit valtaavat alaa muilta lampuilta. Ne ovat energiatehokkaita, kestäviä eivätkä kuumene. Tämän olen itsekin huomannut. Vaihdoin yhden valaisimen halogeenin tilalle ledin, ja olen tyytyväinen etenkin siihen ettei lamppu enää kuumene. Jos se vielä kestää kymmenen vuotta käyttöä, voin olla tyytyväinen.

Lopuksi vielä juttu eri aihepiiristä, joka kuitenkin sopii ajankohtaan erinomaisesti. YLE nimittäin kysyy, pesetkö lapsen kuravaatteita turhaan? Jos niitä ei pese, ne alkavat haista ja  pahimmillaan homehtua. Jos pesee liikaa, kangas menee pilalle. Niin että yrittäkää nyt sitten näillä keleillä taiteilla sen mukaan, mikä on sopiva tahti…