Yäk, liian pinkkiä

Edellisessä postauksessa mainitun kosmetiikkaraivauksen jälkimainingeissa päätin pestä kaikki meikkisiveltimet ja -sienet. Käytän siihen tarkoitukseen marseillesaippuaa, pyörittelen märkää sivellintä saippuapalan päällä ja sitten huuhtelen. Toistan niin monta kertaa, kunnes  huuhteluvesi on puhdasta.

Ostin reilun vuosi sitten paljon kehutut Beauty Blender -merkkiset meikkisienet. Moni bloggaaja oli näistä kohkannut, ja kun pitkästä aikaa käytössä oli nestemäinen meikkivoide, ajattelin että hankitaan nyt sitten parasta mitä rahalla saa. Sienet olivat mielestäni törkeän kalliit. Harkitsin niille tarkoitetun pesuaineen ostamista myös, mutta päätin että siinä menee raja. Jos sieni ei tule puhtaaksi saippualla, siinä on jotain vikaa.

Tuota vaaleampaa on pesty vähän enemmän.

Koska käytän sieniä harvakseltaan, niitä ei ole tarvinnut pestä kovin montaa kertaa. Mutta jokaisella kerralla niistä on lähtenyt väriä, reilusti. Ensimmäisellä kerralla hämmästyin todella. Kun sientä puristi, saippuavaahto oli aivan pinkkiä. Ajattelin että ehkä ensimmäisellä kerralla ylivärjäys lähtee pois, mutta ei. Sama tilanne kerta toisensa jälkeen. Tämä on vuoden aikana ruvennut ällöttämään siinä määrin, että katsellessani eilen lavuaariin valuvaa pinkkiä vettä, päätin että en halua käyttää näitä meikkisieniä enää.

Onhan se selvästi pinkkiä vettä

Juuri väriaineiden käyttö oli yksi tärkeimmistä syistä, jotka sysäsivät liikkeelle kiinnostuksen luonnonkosmetiikkaa kohtaan. En usko, että noiden pinkkien sienien käyttäminen olisi varsinaisesti vaarallista, mutta samaan aikaan tuntuu epämiellyttävältä hieroa kasvojaan sienellä, josta vielä viidennessä pesussa irtoaa enemmän pinkkiä väriä kuin siihen tarttunutta meikkivoidetta. Varsinkin kun pesuaineena on mieto marseillesaippua, eikä mikään teollinen tehopuhdistusaine.

Siirryn siis levittämään meikkivoiteen siveltimellä (hankin sellaisenkin kauneusbloggaajien suosituksesta) ja totean pinkit sienet virheostoksiksi. Nyt olisi kiva tietää, sattuiko minulle jotkut supervärjätyt kappaleet, vai onko tämä ihan yleinen ongelma? Tai siis en tiedä onko kyseessä varsinaisesti ongelma, mutta eikö teistäkin ole vähän outoa, että meikkisienestä lähtee tavallisella saippualla aivan poskettomasti väriä? Ja jos jollain on vinkata hyvä ja toimiva samantapainen märkänä käytettävä meikkisieni, jota mahdollisesti ei olisi värjätty ollenkaan, niin sekin olisi kiinnostavaa tietoa!

Kosmetiikkamessut aiheuttivat raivaustarpeen

Kävin viikonloppuna luonnonkosmetiikkaan keskittyvillä Luonnonkaunis 2018 -messuilla. Minulla oli aikaa tasan tunti, mikä oli hyvä asia, sillä jo pelkästään siinä ajassa onnistuin shoppailemaan hämmästyttävän määrän tavaraa. Jos olisin viipynyt pidempään, epäilen että saldo olisi kasvanut entisestään. Olin messuilla ensi kertaa, mutta menen kyllä ensi vuonna uudestaan. Messut olivat sopivan kokoiset (eli eivät niin laajat että ahdistuisi pelkästä ajatuksesta) ja messutarjoukset todella hyviä.

Menin messuille ensisijaisesti EkoPharman tuotteiden takia, mutta tulin ostaneeksi paljon muutakin. Ilahduin löytäessäni hyvin edullisen suihkugeelin, samoin silmämeikinpoistoaineen. Näitä en ole sertifioituna luonnonkosmetiikkana aiemmin nähnytkään. Nappasin heräteostoksena huultenrajauskynän, mutta sen laatu ei vakuuttanut. Acorellea puolestaan myytiin ennen Stokkalla, mutta en ole nähnyt sitä siellä aikoihin. Kuvassa näkyy mitä kaikkea hankin. Nuo näytepakkaukset tulivat kaikki pyytämättä mukaan.

Kaikki ostokset ja kylkiäiset

Ostin 11 erillistä tuotetta, ja lisäksi noita näytteitä tuli melkein yhtä monta. Tästä seurasi välitön järjestelyoperaation tarve kotona. Kylpyhuoneessa on ”meikkipussi”, jossa säilytän kaikenlaisia päivittäin tarvittavia juttuja, kuten hiuslakkaa, deodoranttia. Tämän pussukan huono puoli on se, että se toimii myös täydellisenä dumppausalustana kaikelle vähänkään kosmetiikkaan liittyvälle tavaralle. Eilen se näytti tältä:

Lisäksi yhdessä vetolaatikossa oli paljon kosmetiikkanäytteitä jo ennestään:

Päätin järjestää kerralla kaiken kuntoon. Ihan mielenkiintoinen projekti. Kun tyhjensin tuon ylimmässä kuvassa olevan pussukan lattialle, löysin aika erikoista sisältöä, ottaen huomioon että kyseessä piti olla kosmetiikan säilytyspaikka: lavuaarin tulpan, kolme roskikseen menevää hammasharjaa, kuumemittarin, korvatulppia, kourallisen hiuslenkkejä ja pinnejä ja tietenkin lisää kosmetiikkanäytteitä, joiden paikka tarkalleen ottaen olisi ollut tuossa yllä näytetyssä laatikossa.

Piti ottaa oikein klassinen raivaussessio, ja lajitella kaikki samaan kuuluvat yhteen, erotella joukosta roskat, ja viedä kaikki muualle kuuluvat omille paikoilleen. Jäljelle jääneet järjestin fiksummin takaisin. Hämmästyin vähän, kun tajusin ostelleeni turhaa täydennystä joidenkin tuotteiden osalta, ja toisaalta havaitsin muutamia puutteitakin. Huomasin myös, että kaiken tavaran seassa oli jälleen niitä tuotteita, jotka on korkea aika käyttää loppuun, jotta tilaa vapautuu jollekin tärkeämmälle.

Olen tainnut ennenkin puhua siitä, että minua vaivaa paha tuhlaamisen pelko. En kykene heittämään edes lehden välissä tullutta voidenäytettä roskiin, vaikka tiedän jo valmiiksi, etten ikinä käyttäisi kyseistä tuotetta kasvoilleni. Valikoin näytteiden joukosta kaikki tällaiset ”normikosmetiikan” hoitotuotteet, ja rasvasin niillä sääret illalla. Tuoteselosteista kävi ilmi, että kalliissa tuotteissa käytetään paljon esimerkiksi silikoneja, joita en yksinkertaisesti halua naamaani sivellä. Voiteen tuntuma voi olla mitä miellyttävin, mutta todellisten vaikutusten kanssa on vähän niin ja näin. (Tästä aiheesta pitäisi varmaan tehdä oma podcast joskus myöhemmin.) Lopputulos oli kuitenkin se, että sain karsittua turhia tuotteita pois ja jopa käytettyä ne, jippii. Samalla tein mielessäni suunnitelman, miten niistä muista jämäpurkeista hankkiudutaan eroon.

En edes tajua, miten tuo ylemmän kuvan läjä on tänne aiemmin mahtunut.

Nyt sekä pussukka että vetolaatikot ovat hyvässä järjestyksessä. Kaikki tavarat on niputettu yhteen samanlaisten tuotteiden kanssa. Ne tuotteet, joista haluan päästä eroon, on laitettu helposti käden ulottuville. Varastoon (tarkoituksella) ostetut jutut taas on saatu pois päivittäisten tavaroiden tieltä. Kaikkialla vallitsee järjestys ja tiedän mitä missäkin on. Ja mikä tärkeintä, tiedän myös mitä minulla on.

Jälkikirjoitus. Nyt kun en enää shoppaile vaatteita, huomaan että nautin kosmetiikkashoppailusta enemmän kuin koskaan ennen. Olen aina tykännyt kosmetiikasta, mutta nyt tämä on noussut ihan uudelle tasolle. Hyvät tarjoukset yhdistettynä siihen, että kyseessä oli tuotteita, joiden tiedän tulevan käyttöön, johtivat juuri samanlaiseen ostoshuumaan, josta olen aiemmin nauttinut vaatealennusmyynneissä. Halpa hinta oli iso houkutin, mutta olen viime aikoina innostunut luonnonkosmetiikasta siinä määrin, että tuotteet itsessäänkin tuntuivat hyvin kiinnostavilta. Niiden ongelmana on välillä se, että saatavuus on rajoitettua. Niitä pitää ostaa kosmetologilta tai tilata verkkokaupasta. Niinpä messut, jossa on tarjolla kaikkea kiinnostavaa kätevästi vierekkäin ja vielä alennuksella, olikin vastustamaton yhdistelmä. Menen ensi vuonna taatusti uudestaan, mutta varaan enemmän aikaa, ja shoppailen niin paljon kuin sielu ja lompakko sietää. Mikä olosuhteet huomioiden tulee luultavasti olemaan paljon.

Lumene, miksi pakkauksessa on kolmasosa ilmaa?

Ymmärtävätköhän yritykset, miten tärkeä arvo ekologisuus kuluttajille nykyisin on? Törmään aika usein etenkin kosmetiikan osalta sellaiseen ristiriitaan, että tuotteen sisältöä markkinoidaan luonnonmukaisena, mutta sitten pakkaussuunnittelu osoittaa, että sen kummempia ekoarvoja ei yritykseltä löydykään. Viime vuonna törmäsin tähän hiustuotteiden osalta. Tällä kertaa kyseessä on kotimainen Lumene.

Otin eilen käyttöön Lumenen kosmetiikkaa, ja katsokaa tätä pakkausta:

Miksi tässä pakkauksessa on kolmasosa tyhjää? En oikein ymmärrä tällaista. Tuote ei suinkaan ole niin pieni, etteikö tarvittavia tietoja olisi saanut mahtumaan ilman tätä tarpeetonta tyhjää tilaa. Haluan suosia suomalaisia tuotteita, ja tuotteen laatukin periaatteessa miellyttää, mutta tällainen pakkaaminen antaa minulle sellaisen viestin, ettei yritystä kiinnosta ekologisuus, vaikka tuotteiden yhteydessä luonnollisuudesta puhutaankin paljon. Esimerkiksi vaikka rakastaisin tätä tuotetta, en aio ostaa sitä jatkossa, ellei tuo pakkaus muutu järkevämmäksi, sillä niin paljon tämmöinen tuhlailu minua rassaa. Eikä tämä ole mikään uhkaus, vaan ainoastaan kuluttajan tapa kertoa yritykselle, että kokemus ei ollut kaikin puolin onnistunut.

Minusta tuntuu, että yrityksiltä on jotenkin mennyt ohi se seikka, että usein ne ihmiset, jotka ovat kiinnostuneita käyttämiensä tuotteiden sisällöstä, luonnonmukaisuudesta ja esimerkiksi tarpeettomien kemikaalien välttämisestä, ovat kiinnostuneita myös muusta ekologisuudesta. Siihen kuuluu esimerkiksi se, että tuotteet valmistetaan mahdollisimman kestävästi ja saasteettomasti, ja että pakkaukset ovat sellaisia, ettei niiden mukana kuljeteta ilmaa mantereelta toiselle. Ajatelkaa nyt, jos sama määrä pahvia käytettäisiin järkevästi, siihen saataisiin pakattua kahden sijasta kolme purnukkaa. Se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi yhteen rekkaan mahtuisi 2000 tuotteen sijasta 3000 tuotetta. Ylipäänsä tuo pahviin pakkaaminen on minusta turhaa (pahvin päällä olevasta muovikääreestä puhumattakaan!), mutta turhaudun todella, kun havaitsen että sisällä on kolmasosa tyhjää.

Jos joku lumenelainen tätä tekstiä lukee, olisin kiitollinen jos tätä asiaa otettaisiin jatkossa paremmin huomioon. Tai jos tämä teksti sattuu siellä Lumenella jonkun silmiin, niin olisi kiva kuulla, miksi pakkaus on tällaiseksi suunniteltu. En usko, että olen ainoa kuluttaja, joka odottaa tuotteiltaan myös tarkoituksenmukaista pakkausta, ei vain sisältöä. Instagramissa jo linkitin Lumenen tähän samaan kuvaan, ja kyselin syitä tälle. Toistaiseksi vastausta ei ole kuulunut.

Hermostuuko joku muu pakkausten hukkatilasta? Kommenttiosastolla saa myös ilmiantaa muita vastaavia tapauksia!

Arkijärki-podcast 4: Vähennä tavaraa ennen joulua

Jouluna tavarat lisääntyvät, ja joulun jälkeen puolestaan iskee hirveä raivausvimma. Mutta ehkä tarve karsia ei tammikuussa olisi niin suuri, jos tavaroita alkaisi vähentää jo ennen joulua hyvissä ajoin? Tässä podcastissa kerron, miten itse valmistaudun jouluun vähentämällä kaikenlaisia tavaroita, jotta myös jouluvalmistelujen tekeminen olisi helpompaa. Erityisesti huomion kohteena keittiö, kosmetiikka ja lelut.

Huom! Podcastin voi tilata myös Itunesin ja Acastin kautta! Ja jos tykkäsit, jätä toki kummassa tahansa palvelussa arvio, jotta muutkin löytäisivät Arkijärki-podcastin!


Luonnonkosmetiikka vastaan tavallinen kosmetiikka

Meinasin linkittää tämän Hesarin artikkelin jo sunnuntaina, mutta aiheesta alkoi tulla niin paljon asiaa ruudulle, että päätin tehdä siitä kokonaan oman postauksen. Kyseessä on tämä ikuisuusaihe siitä, onko luonnonkosmetiikka ”parempaa” kuin tavallinen. Ensinnäkin täytyy määritellä mistä puhutaan: kun puhun luonnonkosmetiikasta, puhun sellaisista tuotteista, joiden ainesosat ovat peräisin luonnosta, sen sijaan että ne olisi valmistetty synteettisesti. Esimerkiksi Teknokemian yhdistyksen sivuilla on hyvä, selkokielinen selostus siitä, mitä luonnonkosmetiikalla tarkoitetaan. Käytännössä kun puhun luonnonkosmetiikasta, tarkoitan tuotteita, joilla on alan sertifikaatti. Silloin voi olla varma, ettei tuotteessa ole esim. silikoneja, muovia tai vaikkapa parabeneja.

En tiedä, edustaako tuo Hesarin artikkeli ihmisiä askarruttavia asioita yleisemminkin, mutta minua juttu ärsytti suunnattomasti. Siitä sai sen kuvan, että toimittaja olisi etukäteen päättänyt, että luonnonkosmetiikka ei ole sen parempaa kuin tavallinenkaan, ja sitten hakenut asiantuntijoilta näkemystään tukevat lausunnot. Samalla jutussa ohitetaan itselleni tärkeitä asioita, ja keskitytään epäolennaisuuksiin.

Otetaan esimerkiksi turvallisuus. Kaikkea EU:ssa myytävää kosmetiikkaa koskee samat lait. Tuotteet eivät saa sisältää haitallisiksi todettuja raaka-aineita, eikä eläinkokeitakaan enää sallita. Kaikki kosmetiikka, jota Suomessa voi kaupasta ostaa, on siinä mielessä ihan yhtä turvallista. Tiettyjen aineiden suhteen noudatan silti itse varovaisuusperiaatetta. Yritän minimoida esimerkiksi parabeenien käytön, vaikka en niitä paniikinomaisesti välttelekään. Silti: jos on mahdollista valita tuote, jossa niitä ei ole, miksei tekisi niin? Jos ajatellaan kemikaalikuormaa, sivelen mieluummin ihollenipuhtaita kasviöljyjä, kuin niitä parabeeneja.

Toisaalta täytyy ottaa huomioon, että luonnonkosmetiikka ei ole ongelmatonta. Jos puhutaan todella herkästä tai allergisesta ihosta, on mielestäni aivan selvää, että luonnonkosmetiikan kanssa kannattaa olla varovainen. Jos on paha ruoka-aineallergia, on mielestäni loogista vältellä samoja ainesosia myös kosmetiikassa. Ainoa tuote, josta itse olen koskaan saanut allergista reaktiota, oli Estelle & Thildin (sertifioitu luonnonkosmetiikkamerkki) kasvovesi, josta yhtäkkiä naama tuli aivan punaiseksi. Sitä en tietenkään ostanut lisää, vaan vaihdoin eri tuotteeseen. Käytän E & T:n tuotteita muuten edelleen, sillä ne sopivat hyvin. Minä en hirveästi pidä tuoksuista, joten jotkut luonnonkosmetiikan tuotteet ovat jääneet ostamatta pelkästään liian voimakkaan tuoksun takia. Mutta samaan hengenvetoon totean, että vielä vähemmän pidän kemiallisesti tuotetuista tuoksuista, enkä osta tavallistakaan kosmetiikkaa, jos siinä on liian vahva haju.

Sen sijaan minusta ei ole yhdentekevää, mitä huuhdomme viemäristä alas. Järkeilen niin, että luonnosta peräisin olevat raaka-aineet eivät ainakaan ole luonnolle vieraita. Eikä minua haittaa yhtään, että pakkauksissa on käytetty kierrätysraaka-ainetta ja vältetty moninkertaista pakkaamista. Jos ostan kotimaisia tai pohjoismaisia tuotteita, logistiikkakaan ei saastuta yhtä paljon kuin jostain maapallon toiselta puolelta kuljetetut tuotteet. Tässä suhteessa luonnonkosmetiikka on mielestäni parempi valinta kuin tavallinen. Jos ajatellaan esimerkiksi kalliita, selektiivisiä kosmetiikkamerkkejä, iso osa tuotteiden imagosta tulee pakkauksesta. Jälleen kerran pakkauksen design on minulle yhdentekevä, paitsi että on ärsyttävää kuoria tuoteen yltä ensin muovi, sitten pahvi ja sitten vielä paksu käyttöohjelipare, ennen kuin pääsee itse purnukkaan käsiksi. Frantsilan etiketit voivat näyttää kotikutoisilta, mutta mitä väliä, jos itse tuote on täyttä tavaraa? En hae kosmetiikasta elämyksiä vaan tehoa.

Se, mikä kuitenkin näissä artikkeleissa aina jää käsittelemättä, on tuotteiden tehokkuus tai toimivuus. Se oli syy, joka sai minut alunperin kiinnostumaan luonnonkosmetiikasta todenteolla. Tajusin, että ”normikosmetiikassa” käytetään runsaasti ainesosia, joiden ainoa tehtävä on saada tuote näyttämään, tuoksumaan tai tuntumaan ihanalta. Sen sijaan näillä aineilla ei ole mitään todellista hoitavaa vaikutusta. En kerta kaikkiaan halua maksaa yhtään ekstraa siitä, että tuote on tietyn väristä, tai että siinä on (silikonien luoma) ylellinen tuntu, kun sitä levittää iholle. En halua, että käyttämissäni tuotteissa on muovia, sillä jokainen ymmärtää, ettei muovi paranna ihon kuntoa millään tavalla. Haluan, että jokainen tuotteeseen lisätty ainesosa palvelee jotain todellista tarkoitusta. Ihmettelen, miksei tätä näkökulmaa koskaan tuoda esiin, kun verrataan luonnonkosmetiikkaa ja tavallista? Etenkin kun kyse on hoitavasta tai puhdistavasta kosmetiikasta, valitsen tämän takia mieluummin luonnonkosmetiikan. Tosin nykyisin myös värikosmetiikan puolella taitaa olla niin paljon valikoimaa, että pienellä vaivannäöllä siltäkin puolelta löytyisi varmasti toimivat tuotteet.

Tähän viimeiseen liittyy toisaalta se, että en ole luonnonkosmetiikan suhteen ehdoton. Ymmärrän, että tiettyjä efektejä on lähes mahdoton tuottaa ilman synteettisia aineita, ja jos sellaista haluan niin sitten valitsen sopivan tuotteen. Minusta luonnonkosmetiikan käyttö ei sulje normikosmetiikkaa pois. Minulla on esimerkiksi jo pidempään ollut kaksi deodoranttia käytössä: toinen on sellainen luonnonkosmetiikan tuote, jossa ei ole alumiinia tai muuta kyseenalaista. Toinen taas on ihan perinteinen tuoksuton antiperspirantti, jota käytän niissä tilanteissa, kun en missään nimessä halua, että hiki haisee vahingossakaan. Tavallisena arkena taas nuo vähän tehottomammat luonnonkosmetiika dödöt riittävät ihan hyvin. Järkeilen niin, että jos joka toinen päivä käytän luonnonkosmetiikkaa, se puolittaa alumiiniannokseni vuodessa. Ei siitä ainakaan haittaa ole.

Mitä mieltä te olette? Luonnonkosmetiikkaa, tavallista vai molempia?

Sekalaisia projektipäivityksiä

Olen nyt viiden päivän ajan kuvannut niin sanotut ”päivän asut”, jotta hahmottaisin kuinka monia vaatteita pidän viikon aikana. Viidessä päivässä saldo on tämä:

  • 2 farkut
  • 1 neuletakki
  • 2 eri kengät
  • 1 tunika
  • 1 neule
  • 1 hame
  • 2 t-paitaa
  • 2 käsilaukkua
  • 1 huppari
  • 1 ulkotakki
  • 1 vyö

Näiden lisäksi olen tietysti käyttänyt myös alusvaatteita, sukkia ja yöpaitaa. Koruja en ole tällä viikolla pitänyt. Jos lasketaan nuo varsinaiset vaatteet, jotka käsittääkseni kuuluisivat kapseliin, yhteenlaskettu lukumäärä on 15 kpl. Olen myös pitänyt samoja vaatteita useampina päivinä, eli tässä ei edes ole joka päivälle uutta asua. Tämä kyllä vähän viittaa siihen suuntaan, että esimerkiksi 33 vaatetta olisi minulle liian vähän. Jos en ensi viikolla halua toistaa tämän viikon asuja sellaisenaan, on odotettavissa että seurauksena on ainakin kymmenkunta vaatetta lisää. Tämä on kiintoisa harjoitus kyllä! Jatkan kuvaamista ja raportoimista, sillä minua kiinnostaa nyt todenteolla selvittää, kuinka paljon vaatteitani käytän.

Pari viikkoa sitten kirjoitin kosmetiikasta ja niistä iänikuisista jämäputeleista, joita aina jostain putkahtelee. Tämän verran niitä oli pari viikkoa sitten:

Noista on käytetty loppuun tuo kuivasampoo. Hiuslakka loppuu pian, meikinpoistoainetta olen käyttänyt suihkusaippuana ja siitä riittää enää yhdelle kerralle, jes! Kiehl’sin kosteusvoide on vähentynyt, mutta tuntuu ettei se lopu ikinä. Sama koskee kasvovettä, jota yritän suihkutella aamuin illoin mutta tuotetta riittää aina vaan. Nyt täytyy ottaa tehospurtti että pääsen noista eroon ja saan hankkia kunnollisia tilalle. En anna itselleni lupaa hankkia uutta ennen kuin näistä jämistä on päästy eroon. Päätin että yritän saada elokuun aikana mahdollisimman monta näistä tuotteista loppuun! Palaan asiaan viiden päivän kuluttua. Sen sijaan niitä vanhoja lisäravinteita olen käyttänyt ahkerasti pois. Maitohappobakteereita riittää vielä jouluun asti, mutta ainakin pitäisi suoliston flooran olla koko syksyn hyvässä kunnossa, jos ei muuta 🙂

Haluaisin vielä kertoa yhdestä rutiinista, jonka olen elokuun alusta ottanut käyttöön. Nimittäin paperiasioiden hoitaminen. Olen kokeillut erilaisia inboxeja ja sunnuntaikoreja vuosien varrella, mutta ilman suurta menestystä. Nyt olen kuukauden ajan onnistunut noudattamaan rutiinia, joka pitää paperit kohtuullisessa ojennuksessa. Minulla on yksi pahvilaatikko, jonne laitan suoraan kaikki paperit, jotka postista tai muualta tulevat. Aina maanantai aamuisin käyn sen läpi, maksan laskut, ja arkistoin jotain. Kirjoitan tästä aivan varmasti vielä lisää myöhemmin syksyllä, mutta ainakin toistaiseksi tämä tuntuu nyt toimivan. Olisikohan viisasten kivi vihdoin löytynyt?

Elokuun toinen tarkistuslista: kosmetiikka

Tämä postaus on jatkoa sarjassa, jossa valmistaudun loman jälkeen siihen että arki taas alkaa. Aiemmat kirjoitukset: Elokuun alkuspurtti sekä 1. tarkistus: vaatteet.

Eilisen vaatetarkistuksen tulos: Vein tänään kesähameen pesulaan ja noudin postista lastenvaatepaketin. Totesin, että ompelijalle ei tarvinnutkaan mennä, sillä tarkemmin tutkittuani totesin ongelman poistuneen itsestään. Pakkasin suutarille menevät kengät kassiin ja nostin ne eteisen kenkätelineeseen ylimmälle hyllylle, niin että muistan ottaa ne ensi viikolla mukaan. Pyykkitilanne on hallinnassa, ja päätin heitellä kulahtaneimmat sukat roskiin niin, että pidän ne vielä kertaalleen likaisiksi. Puutteet ovat samat mitkä ennenkin: valtuutan itseni ostamaan kunnolliset syyskengät sekä kunnollisen syystakin, sitten kun sopivat tulevat vastaan.

Sitten asiaan! Tämän päivän tsekkauslistalla lukee kosmetiikka. Syy tälle kategorialle on se, että tilanne kylppärin kaapissa ei ole kovin optimaalinen tällä hetkellä. Minulta puuttuu tuotteita joita haluaisin käyttää, mutta siitä huolimatta hyllyiltä löytyy lukuisa määrä puteleita, joihin olen lopen kyllästynyt ja joista haluaisin eroon. Kosmetiikan tarkistuslista näyttää tältä:

  • Käy läpi käyttämäsi tuotteet, ja tee ostoslista ja täydennä puutteet
  • Kerää loppumassa olevat tuotteet näkyvään paikkaan, ja käytä ne systemaattisesti pois ennen kuin uusi otetaan käyttöön. Näin hyllyt pysyvät väljinä, kun samankaltaisesta tuotteesta ei ole montaa pakkausta yhtä aikaa auki.
  • Jos bongaat pilaantuneita tuotteita, heitä pois
  • Tsekkaa myös arkikosmetiikka: hammastahnat, sampoot, käsisaippuat, deodorantit jne. Jos tila antaa periksi, näitä voi hankkia hieman varastoonkin, ettei heti tarvitse lähteä kauppaan jos jokin loppuu.
  • Jos tarvetta, varaa aika kampaajalle, kosmetologille tms.

Ostoslistalleni tulee ainakin kasvovesi, puhdistusaine, seerumi, sampoo ja hoitoaine. Pitää myös ostaa pumpulipuikkoja ja vanua ja tarkistaa onko kaikissa vessoissa saippuaa ja varapullo myös. Pitkästä puutelistasta huolimatta löysin näin monta jämätuotetta, jotka lähinnä ärsyttävät olemassaolollaan:

Eilen käytin jo yhden näytepakkauksen, mutta nämä olisivat vielä jäljellä. Tuossa EkoPharman kasvovesipullossa on oikeasti Herbinaa sisällä. Ostin sen joskus halpuutusmielessä, ei ollut järin onnistunut ostos. Läträän sen nyt sitten pois pikimmiten ja ostan tuota EkoPharmaa tilalle. (EkoPharma on suomalainen luonnonkosmetiikkamerkki, jonka tuotteet ovat kohtuullisen hintaisia ja kotimaisia. Lempimerkkini!) Hiuslakka on toinen kahdesta samanlaisesta, tämä on melkein loppu. Kuivasampoo oli kokeilu, mutta pidän Batisten toisesta tuotteesta enemmän. Pullossa on ehkä puolet jäljellä. Sitten on avattuja näytepakkauksia, joista on korkea aika hankkiutua eroon. Kiehl’sin kosteusvoiteessa on SPF30, mutta en pidä tuotteesta muuten, joten käytän sen vartalovoiteena loppuun. Harmittelen nyt, etten älynnyt käyttää sitä normaalina aurinkosuojana kesän aikana. No, vielä ei ole liian myöhäistä.

Sitten, kuten kuvasta saattaa havaita, meillä on ehkä joskus ollut vauvoja. Noita vauvatuotteiden jämiä on edelleen kaapeissa. Minulla ei anna luonto periksi heittää periaatteessa käyttökelposta tavaraa roskikseen, joten päätin että menköön vaikka jalkavoiteena nuo loput. Etenkin kun jalkojen rasvaamiselle olisi tarvetta. Hyllyssä olisi ihan oikea Schollin jalkavoidekin, mutta kiellän itseäni käyttämästä sitä, ennen kuin näistä rasvoista on päästy eroon.

En tiedä teistä, mutta lomalla minusta tulee yleensä vielä normaaliakin laiskempi kaikkien kauneushoitojen suhteen. Jos olisin viettänyt lomani jossain suurkaupungin vilinässä, rutiineista tulisi ehkä pidettyä paremmin kiinni tässäkin suhteessa. Mutta kun lähinnä oleilee  mökillä tai hengailee perhekohteissa, niin jotenkin ulkonäköön panostaminen ei ole päällimmäisenä mielessä. Tästä seuraa tietynlaista ”metsittymistä”… josta päästäkseni varasin ajan kampaajalle. Näissä kaikissa kauneushoidossa tuntuu kynnys olevan siinä, että saa aikaiseksi varata ajan. Sitten kun se on tehty, tulee mentyä ja jälkeenpäin on erittäin tyytyväinen.

Tässä siis kosmetiikka & kauneus -osasto. Huomenna jatkuu terveysteemalla! Löytyykö teidän kaapeista kesän jäljiltä epämääräisiä jämäpulloja tai puuttuuko hyllystä olennaisia tuotteita?

Huhtikuun kosmetiikkaostokset

Jaaha, raportin aika! Huhtikuun ostoslista näyttää seuraavalta.

  • 2x Lumenen hyaluronitipat à 12,90€ eli yhteensä 25,80
  • Scholl jalkavoide 5,90
  • Lasten hammastahna 1,50
  • V10 Plus kasvojen kuorinta-aine (apteekista) 26
  • LV hoitoaine ja sampoo, molemmat 3,50, eli yhteensä 7

Huhtikuun saldo on siis 66,20 euroa.

Sitten analyysiä. Näistä tuotteista pelkästään omaan käyttöön tulivat jalkavoide, tehotipat sekä kuorinta-aine. Sampoo ja hoitoaine olivat koko perheen käyttöön, hammastahna nimensä mukaisesti lapselle. Yhteisiin ostoksiin meni siten vajaa kymppi, ja oman kosmetiikan hinnaksi jäi jälleen noin 50€. Tämä tuntuu kolmen kuukauden perusteella olevan se perustaso, joka meillä menee kosmetiikkaan. Koko perheen ostokset, jotka sisältävät lähinnä hammastahnaa, sampoota ja saippuaa maksavat näköjään suunnilleen sen kymmenen euroa kuussa. Tämä tekee vuodessa noin 100-140 euroa näihin päivittäistavaroihin. Tämä pysyy mielestäni erittäin hyvin kohtuudessa, mutta on ihan mielenkiintoinen tieto.

Henkilökohtaiseen kosmetiikkaan kuukaudessa käyttämäni raha on isompi kuin kuvittelin. Olen kuitenkin oppinut, että arvioin systemaattisesti kaiken oman kulutukseni pahasti alakanttiin. Joten tämä on nyt siis se perustaso joka minulla kosmetiikkaan menee. Olen päättänyt, että se on okei. On kuitenkin hyvä tiedostaa, mikä se todellinen kulutuksen taso on, sen sijaan että elelisi jatkuvassa itsepetoksessa. Totuus hiukan kirpaisee, mutta näin se nyt vain on. Jos haluaisin, tässä olisi sellainen kohde, josta voisi tinkiä. Äkillisen rahapulan iskiessä siirtyisin varmasti käyttämään edullisempia ihonhoitotuotteita. Meikkien ostamisen voisin lopettaa miltei kokonaan, sillä nykyiset varastot riittäisivät varmaan pariksi vuodeksi eteenpäin. Ainoastaan ripsiväriä pitäisi ostaa lisää. Koska äkillistä rahapulaa ei kuitenkaan juuri nyt ole käsillä, jatkan näiden tuotteiden käyttämistä, sillä olen löytänyt tuotteet, jotka sopivat tarpeisiini.

Noista tuotteista muuten sen verran, että tuo Lumene tehotippa on tosi hyvä. Se kosteuttaa rutikuivaa ihoani tehokkaasti. Minulla on nyt ensimmäinen pullo kuukauden käytön jälkeen noin puolessa välissä ja kaksi täyttä odottamassa. Tästä seuraa se, että tämä tuote loppuu noin puolen vuoden päästä. Kuorinnan ostin myös odottamaan valmiiksi, edellinen samanlainen tuubi riittää vielä tämän kevään loppuun. Tuo V10 on japanilainen sarja, jonka muita tuotteita en ole testannut, mutta tämä kuorinta on ollut käytössä jo vuosia. Sitä myydään vain joissakin apteekeissa. Itse asiassa samassa sarjassa olisi myös tuollaisia tehotippoja, ja kun olen nyt tuon Lumenen myötä oppinut niitä käyttämään, voisin vaikka testata seuraavaksi niitä.

Olen siis täydentänyt varastoja viime aikoina aika paljon, minkä pitäisi kyllä näkyä siten, ettei ihonhoitoon tarvittavia tuotteita tarvitse ostaa ennen kuin joskus kesän jälkeen. Sen sijaan haluaisin ostaa uuden ripsivärin. Edellistäkin on vielä jäljellä, mutta olen joutunut markkinoinnin uhriksi. Taidan kuitenkin malttaa mieleni ja käyttää edellisen loppuun, ja ostaa uuden vasta sitten.

Tämä on tällä erää viimeinen kosmetiikkaraportti. Tämä yhden neljänneksen seuranta on ollut informatiivinen jakso ja hyvä kokeilu. Koen kuitenkin, ettei pidemmästä seurannasta olisi kauhean paljon enempää hyötyä. Olen oppinut, paljonko käytän rahaa omaan ja yhteiseen kosmetiikkaan. Koska kulutus tuntuu pysyvän melko samalla tasolla jatkuvasti, en usko että tulevat kuukaudet tarjoaisivat hirveästi uutta tietoa. Kun alepäivät alkavat, ostan varastoon useampia tuotteita, joita käytä sitten vähitellen pois. Kun seuraava kampanja alkaa, onkin yleensä aika täydentää varastoja. Sen lisäksi ostelen suunnilleen joka toinen kuukausi meikkejä joko korvaamaan loppuneen tuotteen tai hetken mielijohteesta muuten vaan. Pidän kuitenkin peilipöydän laatikkoa rajoina, jonka yli meikkien määrä ei saa kasvaa. Tämä rajoittaa satunnaisten ostosten määrää.

Kosmetiikka on siis katsottu. Mitähän sitä seuraavaksi rupeaisi seuraamaan? Ideoita? Ja miten teidän kuukausi meni?

Maaliskuun kosmetiikkaostokset

Maaliskuu alkoi niukoissa merkeissä, hammastahna oli pitkään ainoa ostos. Sitten ihoni hermostui siihen, ettei sitä hoidettu kunnolla (lue: juuri lainkaan), ja asialle oli tehtävä jotain. Yhdistettynä Sokoksen alepäiviin tuloksena oli enemmän kosmetiikkaa kuin tammi- ja helmikuussa yhteensä.

  • Hammastahna, jonka hintaa en muista. Ostopaikka Lidl, hinta alle 3€
  • Lumenen Bright Now kosteuttava tuote, 29,90€ (olin kuullut kehuja, ja osoittautui hyväksi)
  • Frantsilan ruusuöljy n. 18€ (etsin edullista öljyä ja löysin tämän)
  • Nyx-merkin silmienrajauskynä 7,5€ (heräteostos)
  • Batisten kuivasampoo 5,50€
  • käsisaippua 3,50€
  • Estelle & Thildin kosteusvoide 29,90€
  • Estelle & Thildin seerumi 37,60€

Nämä ovat siis ne aineet jotka ostin, mutta lisäksi ostin Sokoksen alepäiviltä myös konjak-sienen kasvojen puhdistukseen, meikkisiveltimiä ja hammasharjoja. Jos kuitenkin pitäydyn pelkästään noissa aineissa, kuten alunperinkin suunnittelin, saldo on maaliskuulta noin 135 euroa. Eikä tässä kaikki. Minun piti lisäksi hamstrata Sokokselta noita Lumenen ihmetippoja lisää, mutta unohdin tehdä sen. Niiden kanssa summa olisi vielä parikymppiä isompi. Onneksi sama tuote tulee nyt Hulluille päiville, joten ne tulevat sitten huhtikuun saldoon.

Tällä kertaa suurin osa ostoksista tuli omaan käyttööni. Perheen yhteisesti käyttämät tuotteet jäävät tuosta alle kymmeneen euroon. Kun lähdin kaupasta verrattaen pienen kassin kanssa ja katsoin kuittia, joka näytti lähes sataa euroa, teki mieli nikotella. Mutta tosiaalta pitää muistaa, että tuo summa jakaantuu joka tapauksessa 4-6 kuukauden ajalle, joten kertaostoksena iso mutta päivähinta ei lopulta kuitenkaan hurjan kallis. Teen myös tietoisia valintoja, kun haluan käyttää tiettyjä tuotemerkkejä ja esimerkiksi luonnonkosmetiikkaa. Voisin valita muitakin tuotteita mutta en halua, joten turhaan oikeastaan tässä valittelen.

Kosmetiikan seuraaminen on auttanut hahmottamaan, että käytän kosmetiikkaan rahaa joka kuukausi. Ostan meikkejä ja muuta, vaikka saatoin aiemmin kuvitella, että ostan lähinnä saippuaa ja hammastahnaa. Niitäkin tietysti tulee hankittua, mutta tuollaiseen perusostoksiin menee keskimäärin se kymppi kuussa. Kaikki muu on ihan vaan oman itseni kaunistukseksi. Tämä on hyvä havainto. Minulla on oikeasti taipumusta kuvitella kuluttavani paljon vähemmän ja vaatimattomammin vähän kaikkeen, mutta tällainen seuranta tuo totuuden päivänvaloon. Tätä asiaa pohdiskeltuani olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että mitään ei tarvitse muuttaa. Käytän kosmetiikkaan sen minkä käytän, ja saan sillä rahalla sitä mitä haluan.

Tämän seurauksena päätin, että teen vielä huhtikuun ostoksista tällaisen seurannan ja raportin, mutta sitten lopetan, ellei jotain aivan yllättävää tapahdu. Kosmetiikan kulutuksessani ei nimittäin ole mitään, mitä haluaisin laadullisesti tai määrällisesti korjata. Olen löytänyt sopivat tuotteet sopivasta hintakategoriasta, eli kaikki on siis juuri niin kuin pitää. Minulla ei ole ylimääräisiä varastoja, lukuunottamatta arkisia käyttötarvikkeita, joiden loppuminen kesken olisi tosi ärsyttävää. Kaikki mahtuu niille varattuun tilaan. Minulla ei myöskään ole meikkejä tai ihonhoitotuotteita joita en käyttäisi. Erilaisia hämäriä jämäputeleita on erittäin vähän. Voisin kyllä koota ne kaikki yhteen ja ottaa tavoitteeksi käyttää kaikki pois esim. seuraavan parin kuukauden aikana. Kaikki on siis kokonaisuudessaan hyvin.

Entä teillä?

Kuukauden kosmetiikkaostokset

Tämä raportti tulee nyt vähän etukäteen, mutta huomenna en luultavasti käy kuin korkeintaan ruokakaupassa, joten uskallan tehdä yhteenvedon tämän kuun kosmetiikkaostoksista. Halusin siis seurata, kuinka monta tuotetta kuukauden aikana ostan, ja kuinka paljon ne yhteensä maksavat. Mennään suoraan asiaan:

Helmikuun kosmetiikkaostokset

  • LV käsisaippua 2,89€ (perheen yhteiskäyttöön)
  • Batisten kuivasampoo 5,9€ (minulle)
  • Nivean vartalovoide 4,99€ (minulle)
  • Vaahtokylpyaine, en muista merkkiä 8€ (lapsille)
  • Estelle & Thild käsirasva 14€ (minulle)
  • BareMinerals meikkipohja 45€ (minulle)

Loppusumma 80,78€

Yhteensä ostin kuusi tuotetta, joista neljä oli pelkästään omaan käyttöön. Loppusumma on korkeampi kuin luulin, mutta sitä nostaa selvästi tuo meikkipohja. Kyseessä on jauhemainen tuote, joka kuluu todella hitaasti käytössä. Tuosta neljänkympin tuotteesta riittää siis vähintään vuodeksi, luultavasti pidemmäksikin aikaa. En siis osaa pitää sitä erityisen kalliina ostoksena suhteutettuna yksittäisen käyttökerran hintaan.

Tammi- ja helmikuun perusteella vaikuttaa siltä, että sellaisiin koko perheen perustuotteisiin kuten saippua ja sampoo, menee kuussa 10-20 euroa. Omiin meikkeihin ynnä muihin puolestaan noin 50€. Arvelen (siis toivon), että veikkaus olisi edelleen yläkanttiin. Ajatus siitä, että kuluttaisin meikkeihin monta sataa euroa vuodessa on yllättää jälleen. Niinpä olen päättänyt jatkaa seurantaa vielä ainakin maaliskuun ja huhtikuun. Maaliskuussa on Hullut päivät, mikä yleensä on ollut minulle se hetki hamstrata kaikkea kosmetiikkaa. Joten ennakoin seuraavalle kuulle isompaa laskua. Tämän pitäisi siis loogisesti näkyä niin, että huhtikuussa ei mene juuri lainkaan rahaa. Mutta onko todella näin? En tiedä, ja siksi jatkan seurantaa.

Jos teitä muuten kiinnostaa tietää, olivatko ostokset hyviä, tässä lyhyet arviot:

  • LV:n nestemäinen saippua ei kuivata käsiä, mistä iso plussa, mutta nokka menee koko ajan tukkoon, mikä on ärsyttävää.
  • Batisten kuivasampoot ovat minusta huippuja, hinta-laatusuhde erinomainen.
  • Nivea on tuttua ja turvallista kamaa, toimii kuivalla talvi-iholla.
  • Kicksistä ostettu vaahtokylpy sai veden pinkiksi ja koko kylppärin tuoksumaan, joten lapset tykkäsi. Tämä jätettiin mummolaan odottamaan seuraavaa vierailua.
  • E&T käsivoide on laadukas, mutta ostin ajatuksissani eri tuoksua kuin olisin halunnut! Vanilja ei kuulu suosikkeihini, mutta käytän kyllä tuon rasvan pois siitä huolimatta. Oikeasti olisin halunnut ruusua. Pakkaukset näyttävät siis liian samanlaisilta! Väärä tuoksu harmitti erityisesti siksi, että tämä ostos ei ollut välttämätön, vaan meni enemmän sellaiseen huvikseen ostamisen kategoriaan.
  • Olen käyttänyt BareMineralsin meikkipohjaa vuodesta 2008 lähtien. En ole nähnyt syytä etsiä uutta tuotetta tämän tilalle, eli toimii todella hyvin.

Rupesiko kukaan muu kosmetiikan kirjanpitoon? Millaisia havaintoja saitte? Hyviä tuotevinkkejä muille lukijoille?

EDIT: korjasin meikkipohjan ja loppusumman oikeiksi. Summa nousi 5 euroa.