Avainsana-arkisto: kosmetiikka

Kosmetiikan seurantakokeilu

Julkaistu , kirjoittanut
20

Koska tässä on jo vaateostoseuranta käynnissä, päätin pitää tämän kuun ajan kirjaa myös kosmetiikan ostamisesta. Sanotaan nyt heti alkuun, että en ole kokenut kosmetiikan olevan millään tavalla ongelma, mutta toisaalta on kyllä aina mielenkiintoista nähdä, miten asiat oikeasti ovat. Huomaan, että olen vähän samalla lailla harhateillä kuin vaatteidenkin suhteen.

Määrittelen kosmetiikan laajasti, eli luen mukaan kaikki ihonhoitoon, hygieniaan ja kauneuteen käytetyt tuotteet, joita ostan itselleni tai koko perheen yhteiseen käyttöön. Raja menee siinä, että mukana on vain ”aineita”, ei esineitä. Eli pumpulilaput eivät kuulu kirjanpitoon, mutta hammastahna kuuluu. Tämä on jaottelu, jonka olen tehnyt lähinnä itseäni varten, kirjanpitoa selkeyttämään.

Olen huomannut, että ostokset haihtuvat mielestä, ellei niitä kirjaa ylös. Muistelen tammikuussa ostaneeni neljä tuotetta: suihkusaippua (perheen yhteinen), käsisaippua (yhteinen) sekä kaksi meikkituotetta itselleni. Täysin varma en kuitenkaan ole, koska nämäkin palautuivat mieleen vähitellen parin päivän aikana. Koska yhteiset tuotteet ovat tavallista markettitavaraa, niihin ei juuri euroja kulunut. En enää muista, mutta järkeilen niiden maksaneen yhteensä alle viisi euroa. Meikkituotteet taas sisälsivät meikkivoiteen ja huultenrajauskynän. Ne maksoivat yhteensä vähän yli 50 euroa.

Tätä kuukautta on nyt mennyt pari viikko, ja ostosaldo sisältää kolme tuotetta: käsisaippuan (2,89€ yhteinen), kuivasampoon (5,9€ minulle) sekä Nivean vartalovoiteen (4,99€ minulle). Tässä harjoituksessa on se hyvä puoli, että hahmotan jo nyt, että en olisi osannut arvioida kosmetiikkaan käyttämääni rahaa oikein vuositasolla. Esimerkiksi omiin meikkeihin käytän selvästi enemmän kuin kuvittelin. Ostoslistalla on yksi meikkituote ja yksi ihonhoidon tuote, joiden yhteishinnaksi tulee varmaankin noin 50 euroa (tämä on siis arvio).  Tämä viittaisi siihen, että henkilökohtaiseen kosmetiikkaan käytän kuussa noin 50€.

Etsiskelin netistä tietoa siitä, paljonko suomalaiset yleensä käyttävät vuodessa kosmetiikkaan. Tulokset vaihtelevat todella paljon riippuen siitä, keneltä kysytään. Tämän MTV:n sivuilta löytyvän artikkelin lähde jää vähän epäselväksi, mutta sen mukaan suomalaisten keskimääräinen kosmetiikan kulutus on vuodessa noin 170€.  Mutta jos kysytään asiaa vain naisilta (jotka tutkimuksen tekijästä päätellen kuuluvat kosmetiikasta keskimäärin melko kiinnostuneisiin) vuosittain summa nouseekin jo yli 600 euroon. Ja sitten kun kyseessä on kosmetiikkaa harrastava ihminen, vuodessa käytetty rahamäärä voi olla yli pari tuhatta euroa. Näistä lähteistä tämä viimeinen on luotettavin, koska siinä on taustalla täsmällinen kirjanpito. Nuo muut tutkimukset perustuvat ilmeisesti ihmisten omaan arvioon, mikä tunnetusti voi heittää runsaasti todellisuudesta.

Tästä voi joka tapauksessa päätellä sen, että vaikka jälleen kerran kuvittelen käyttäväni tuskin lainkaan rahaa kosmetiikkaan, todellisuudessa kuulun ihan keskimääräiseen porukkaan. Tuo koko maan kattava 170€ tarkoittaa sitä, että kosmetiikan ostamisen täytyy olla hyvin jakautunutta. Toisaalla on kosmetiikasta kiinnostuneet, jotka kokeilevat uutta, ostavat muuten vaan ja myös käyttävät paljon erilaisia kosmetiikkatuotteita. Toisessa päässä lienevät ne ihmiset, joiden kosmetiikka rajoittuu kouralliseen perushygieniatuotteita, kuten saippua, deodorantti ja hammastahna. Suurin osa meistä lienee jossain välimaastossa, mutta ainakin tämä oma kirjanpito osoittaa selvästi, että 170 euroa saattaisi riittää koko perheen yhteisiin kosmetiikkaostoksiin vuodessa, mutta omat meikit sun muut maksavat selvästi enemmän.

Raportoin maaliskuun alussa enemmän, mutta olisi kiva kuulla, millaisia kosmetiikan käyttäjiä lukijoista löytyy! Riittääkö 170€ vai meneekö summa lähemmäksi tuota 600€?

Kirjakauppapolitiikkaa ja kosmetiikkapohdintoja

Julkaistu , kirjoittanut
11

Olen kotona kuumeen kourissa, joten tällainen vähän sekalaisempi päivitys tänään. Ensin vähän asiaa Tavarataidoista. Kun kuljin kaupungilla tänään, huomasin että Suomalainen Kirjakauppa ei ole ottanut Tavarataitoja ollenkaan hyllyvalikoimiinsa. Kysyin kassalta ja tilanne on sama kautta Suomen. Tämä tuntui tietysti kirjailijan näkökulmasta tylsältä, mutta asialle on looginen selitys. Suomalainen kuuluu Otavamedialle, joten he tietenkin nostavat ennen kaikkea oman kustantamon kirjaa samasta aiheesta (Mira Ahjoniemen Loistava järjestys – on muuten parhaillaan luettavana minulla). Joten jos paikkakunnallasi ei ole muuta kirjakauppaa, niin tämä on syy sille, miksei kirjaa ole näkynyt hyllyillä.

Muualta Tavarataitoja kyllä saa! Ja saa niitä Suomalaisestakin, jos tilaa kassalta. Toimitusaika on kuulemma pari päivää. Mutta toisaalta nettikaupat toimivat yhtä hyvin. Esimerkiksi Adlibris toimittaa kirjan samassa ajassa ilman toimituskuluja. Samasta osoitteesta saa myös ääni- ja e-kirjaversiot, jos ei halua kotiinsa lisää fyysisiä tavaroita.

Olen pohdiskellut vaatteiden ohella kosmetiikkaa. En ole sen ostamista seurannut, mutta eräs lukija vinkkasi kommenteissa, että olisi kiinnostavaa lukea myös siitä. Niinpä ajattelin kysyä teiltä: kiinnostaisiko esimerkiksi kuukauden mittainen ostoseuranta? Voisin kokeiluluonteisesti sellaiseen lähteä, vaikka en koekaan kosmetiikkaa ongelmaksi itselleni sen enempää määrän kuin siihen käytetyn rahankaan puolesta. Ajattelin listata kaiken mahdollisen kosmetiikan hammastahnasta lähtien. Tämäkin voisi olla avartavaa, sillä eihän sitä oikeasti enää muutaman viikon jälkeen enää muista, mitä kaikkea on ostanut. Esimerkiksi tiedän ostaneeni meikkivoiteen, käsisaippuaa ja suihkusaippuaa, mutta oliko jotain muuta? Ei mitään käsitystä.

Olo on nyt sen verran hutera, että jätän tämän päivityksen tällaiseksi. Viikon vinkkejä jälleen sunnuntaina. Ai niin, ja tuolla blogin facebook-sivuilla on uusi video, jossa kerron Tavarataidoista. Niitä on tulossa vielä lisääkin. Käykäähän kurkkaamassa.

Raivausraportti kylpyhuoneen kaapeista

Julkaistu , kirjoittanut
21

Raivasin kaikki kylppärikaapit. Huomasin, että etenkin se ylin hylly jolle ei kunnolla näe, kannattaa pyyhkiä kunnolla aika ajoin. Kummasti sinne kertyy töhkää, vaikkei sitä edes juuri käytetä. Ehkä sitä kertyykin juuri siksi? Samoin minua ilahduttaa, että kaikki tavarat ovat taas järjestyksessä ja siististi rivissä.

Kuten arvata saattaa, poistoja kertyi. Löysin lisää vanhentuneita lääkkeitä, vaikka juuri kevään lopussa vein pussillisen niitä apteekkiin. Toisaalta nämä eivät olleet lääkekaapissa, joten ei ihme, että jäivät edellisellä kierroksella huomaamatta. Aika paljon tuli myös ihan roskaa: kosmetiikkapakkausten pahvikuoria, muovipusseja ja pientä sälää. Lisäksi palautin runsaasti pikkutavaroita omille paikoilleen muihin huoneisiin.

Jäljelle jäi se hankalin joukko, nimittäin melkein tyhjät tai epäsopivat kosmetiikkatuotteet. Valitettavan usein nämä yhdistyvät samassa tuotteessa, ja sitten ollaan ongelmissa. Seuraa moraalis-looginen dilemma: tuotetta on jäljellä, joten sitä ei voi heittää pois, mutta se ei sovi iholleni tai en muuten tykkää siitä, joten en kuitenkaan käytä, mutta koska tuote on avattu ja em. syistä yleensä melko vanha se ei ole enää lahjoituskelpoinen. Mitä tehdä? Näen realistisesti kaksi vaihtoehtoa. Joko heitän putelin suoraan roskiin tai sitten yritän pitkin hampain käyttää sen pois. Jos heitän roskiin, pääsen siitä varmasti eroon, mutta joudun elämään sen tuskan kanssa, että olen viskannut käyttökelpoista tavaraa menemään. Jos yritän käyttää itse loppuun, voin tuntea hyvää omaatuntoa mutta samalla kärsin epäsopivasta tai tehottomasta tuotteesta.

Mitä tässä järkevä ja vastuullinen ihminen tekisi? Otetaan esimerkiksi kampausneste, joka on ostettu vuonna 2008. Todettu heikkolaatuiseksi jo tuolloin, mutta kuskattu mukana muutosta toiseen kaikki nämä vuodet. Aina välillä käytetty ja todettu heikkolaatuisuus kerta toisensa jälkeen. Tuote on huono, vanha ja vajaa. Toivon ettei kukaan oikeasti ehdota, että se pitäisi lahjoittaa jonnekin. Ei pitäisi. Se pitäisi panna roskikseen, mutta tähän mennessä itsepetos on aina voittanut, ja puteli löytyy kaapista edelleen. En edes tällä raivauskierroksella heittänyt sitä vielä, koska pieni mutta äänekäs tyyppi päässäni on sitä mieltä, että minun kuuluisi kaikesta huolimatta käyttää se loppuun. Toisaalta, jos en oikeasti nakkaa sitä menemään NYT, on täysin realistista että perikuntani siivoaa pullon jäämistöstäni sitten joskus. Ei, ei. Eihän tässä ole järjen hiventäkään.

Kaapeista löytyi pari muutakin tuohon kampausnesteeseen verrattavaa tuotetta. Koska minulla on oikeasti ongelma tämän käyttämättömyyden/roskiin heittämisen kanssa, aion käyttää nuo oikeasti kasvoille tarkoitetut tuotteet vartalonhoitoon. Saan ainakin sen ilon, ettei tuotetta tule tuhlatuksi. Onneksi joukossa oli myös sellaisia täysin käyttökelpoisia tuotteita, joita oli vain hyvin vähän purkin pohjalla. Ne voi käyttää pois ilman ongelmia, ja sitten ostaa hyvällä mielellä uuden vastaavan tuotteen.

Minä en voi olla ainut, jolla on tällainen ongelma noiden huonojen tuotteiden kanssa! Kertokaa nyt, että teitä on muitakin. Miten oikein ratkaisette ongelman? Heitättekö suoraan roskiin, vai joudutteko käymään läpi samanlaisen prosessin ja venkoilun kuten minä?

Mitä hulluutta!

Julkaistu , kirjoittanut
8

Ostin tällä viikolla uuden sampoon ja hoitoaineen. Olen pitkään käyttänyt erilaisia markettimerkkejä, lähinnä testaillen erilaisia kotimaisia vaihtoehtoja. Kun viimeisimmät loppuivat, päätin pitkästä aikaa ostaa jotain vähän hienompaa. Stockan hiuspäivät sattuivat sopivasti, ja bongasin mainoskuvastosta Wellan eko-henkisen sarjan. Se mainosti olevansa parabeeniton, silikoniton ynnä muuta houkuttelevaa ja kun alennuskin oli voimassa, päätin mennä ostamaan.

Mainoksessa puhuttiin hoitoaineen ja sampoon paketista, ja voi hyvänen aika millainen paketti se olikaan. En meinannut uskoa silmiäni, kun tajusin että tuotteet saa mukaansa ainoastaan isossa pahvikuutiossa. Se oli sellainen arviolta 20x20x25cm kokoinen mötikkä, jota varten oli pakko ottaa muovikassi, koska eihän sellainen mihinkään käsilaukkuun mahdu. Kotona purin sen osiin ja tässä tulos:

IMG_0271

Kaksiosainen laatikko, jonka ympärillä oli tuo vihreä kehikko. Sisällä ala- ja yläpohja, joiden väliin nuo tuotteet oli kiilattu. Onko hullumpaa nähty?? Aivan hervoton pakkaus kahta pienehköä putelia varten.

IMG_0273

Tämän verran tilaa nuo tuotteet veivät pakkauksesta. En ällistykseltäni meinaa löytää sanoja. Millä logiikalla Wella toimii? Etenkin kun kyse on tällaisesta ”luonnonläheisemmästä” sarjasta, en voi tajuta tätä pakkaamista. Tuo laatikko ei herätä minussa ylellistä tunnelmaa, vaan lähinnä epäuskoa siitä, että joku vielä toimii näin. Kahden tuotteen pakkaamiseen tarvitaan viisi erillistä härpäkettä. Kuvitelkaa mikä määrä ilmaa tuonne pakataan joukkoon, ja sitten sitä ilmaa kuljetetaan paikasta toiseen. En kerta kaikkiaan käsitä! Olisi pitänyt jättää ostamatta koko paketti. Tuote itsessään voi olla ihan ok, mutta Wella näyttäytyy tästedes silmissäni lähinnä tuhlailevalta ja piittaamattomalta.

Tuon laatikon säästän, sinne voi pakata jonkun joululahjan vaikka. Mutta nyt minulla on vielä säilyttelyn vaiva. Tiedän, että moni muu varmasti ajattelee samoin, ja juuri tällaisista tavaroista tulee helposti niitä, jotka vain pyörivät tiellä ilman mitään järkevää käyttöä. Mutta poiskaan ei voi heittää. Ja entä sitten ne jotka heittävät? Miten paljon siinä heitetään energiaa, materiaalia ja työtunteja hukkaan. Täytyy sanoa, että näinkin pieni yksityiskohta, kuin tuotteen pakkaus, voi aiheuttaa aika ison reaktion kuluttajassa.

Jos joku sieltä Wellalta sattuu tätä lukemaan niin ottakaa nyt hyvänen aika opiksenne. Jos hoitis ja sampoo pitää myydä yhdessä, ne voi kiinnittää toisiinsa vaikka kuminauhalla. Tai laittakaa tuotteet vaikka simppeliin paperipussiin, jonka voi käyttää biojäteroskiksena myöhemmin. Tällaisesta liiottelusta ei ole kuin haittaa.

Viimeiset tipat tuubista

Julkaistu , kirjoittanut
17

Välillä käy niin, että kuvittelee jonkun oman tavan olevan universaali käytäntö. Sitten käy ilmi ettei niin olekaan. Tässä yksi esimerkki:

Kun sanon että haluan käyttää jonkun tuotteen loppuun ennen kuin ostan uuden, tarkoitan todellakin loppuun asti. Huuhtelen sampoo-, hoitoaine- ja saippuapulloista viimeisetkin pisarat hölskyttelemällä vettä pullossa. Palasaippuat käytän siihen pisteeseen, että saippua joko kirjaimellisesti katoaa, tai sitten sulatan vanhan palan kiinni uuteen saippuaan. Rasvat käytän loppuun leikkaamalla tuubit kahtia.

Noiden käsivoide- ym. purtiloiden kanssa noudatan aina samaa systeemiä. Kun tuubista ei enää puristamalla tule yhtään mitään, se leikataan poikki suunnilleen keskeltä. Sen jälkeen kaavitaan pakkaukseen jäänyt tuote käyttöön niin, että ensin tyhjennetään ”pohjapuoli”, eli siis se puolikas jossa ei ole korkkia. Yleensä siitä tuotetta suunnilleen yhtä käyttökertaa varten. Sen jälkeen puolikkaan yhdistetään niin, että vastikään tyhjennetystä puolikkaasta tulee tavallaan kansi sille puolikkaalle, jossa on korkki. Siis näin

IMG_0244

Sitä alle jäävää puoliskoa joutuu ehkä hiukan taivuttamaan, että osat menevät sisäkkäin. Tästä on kuitenkin se hyöty, että esimerkiksi rasva ei kuivu vaikka tuubi on halkaistu. Tuote säilyy kokemukseni mukaan hyvänä parista päivästä noin viikkoon. Usein tuosta jälkimmäisestä puoliskosta löytyy rasvaa/hammastahnaa tms. enemmän kuin pohjapuolesta, joten siksi tämä kannattaa tehdä näin päin. Tällä systeemillä ns. tyhjästä tuubista saa yleensä vähintäänkin yhden, mutta usein montakin käyttökertaa vielä irti.

Olin kuvitellut että kaikki toimivat näin, mutta viime viikolla huomasin olevani väärässä. Siksi ajattelin jakaa tämän sillä ajatuksella, että ehkä tästä on iloa muillekin. Onko teillä muita hyviä vinkkejä, joiden avulla saa tiristettyä viimeisetkin rippeet kosmetiikkapakkauksista ulos?

Viikon vinkit: Kirppismeikkejä ja ihonhoitoa

Julkaistu , kirjoittanut
6

Nyt on kesä ja loma joten tänään vain kaksi linkkivinkkiä. En nimittäin jaksanut ruveta kaivamaan kolmatta samasta aihepiiristä, ja nettikin alkoi tökkiä. Edellisen meikkipostauksen jatkoksi siis pari juttua samasta aihepiiristä.

Kirppikseltä ostetuissa meikeissä on hygieniariski. Tämä oli varmaan kaikkien tiedossa ennestääkin. Tässä YLEn jutussa annetaan erittäin hyvät ohjeet siitä, mitä kannattaa ottaa huomioon, jos kuitenkin kirppikseltä ostaa. Minä olen kerran ostanut, ja erittäin hyvällä menestyksellä. Mutta ostin tuotteita, joista oli helppo nähdä että ne olivat käyttämättömiä ja kunnossa.

Sitten vähän raflaavampi otsikko: ihotautilääkäri väittää, että suurin osa ihonhoidosta on turhaa. Minä en ole ihotautilääkäri, mutta väittäisin silti että tämä on varmaan aika yksilöllistä. Itselläni on melko helppo iho, joka ei tarvitse kummoisia kommervenkkejä pysyäkseen kunnossa. Mutta voisin kuvitella, että jos kärsii aknesta, atooppisesta ihosta tai jostain muusta ihoa rasittavasta ominaisuudesta, pelkkä vesi ja perusvoide eivät välttämättä riitä. Toisaalta mitä vähemmillä tuotteilla tulee toimeen, sen siistimpi kaappi.

Maritetut meikit

Julkaistu , kirjoittanut
15

Eilen päätin ottaa konmarin kauniiseen käteen ja käydä läpi kaikki meikkini. Olen ostanut  uusia ja tiesin että vanhoissa on varaa vähentää. Päätin, että nytpä kokeilen vaihteeksi konmaria ihka aitoon tyyliin juuri niin kuin pitää. Jokainen tuubi ja purnukka käteen ja sitten fiilistelemään.

Totuuden nimissä kaikkia ei tarvinnut edes fiilistellä. Tiesin suoralta kädeltä, mitkä meikit varmasti halusin säilyttää, joten siirsin ne erilleen ilman välivaiheita. Sitten ne loput joutuivat konmari-henkisen tarkastelun alle. Menetelmä ei ole minulle helppo. En millään meinaa voida luottaa vain fiilikseen, vaan väistämättä alan miettiä myös käytännöllisyyttä. Jostain vanhasta kynänpätkästä ei välttämättä nouse mieleen mitään erityisiä ilonpisaroita. Siitä huolimatta mietin, että ehkäpä sille olisi käyttöä kuitenkin. Värihän on suht ok, koostumus tuntuu iästä huolimatta olevan edelleen kunnossa, ja onhan se haaskuuta heittää roskiin käyttökelpoista tavaraa…

Onneksi meikkien suhteen on voi kuitenkin puhua itselleen järkeä. Jos jokin ei tuota iloa, ei sitä ainakaan omaan naamaansa hiero. Järkevämpää on vain päästää irti. Helpotin urakkaa siten, että kokeilin kaikkia niitä meikkejä kasvoille, joiden kohtalosta olin epävarma. Vaikka se limenvihreä luomiväri edelleen vaikutti napissaan jotenkin ihan käyttökelpoiselta, omalla silmäluomella se näytti onneksi juuri niin omituiselta kuin aina ennenkin. Tarvitsin tuon muistutuksen voidakseni luopua siitä tietäen, että ratkaisu on oikea. Vihreän kaveriksi lähti kaksi kimmeltävää pinkkiä, jotka rehellisesti tarkasteltuna toivat liiankin elävästi mieleen 90-luvun. Mikä ei ole ihme, sillä sieltähän ne olivat peräisinkin. Kyllä, olen säästellyt meikkejä pian 20 vuotta.

Kun tiedostin yllättäen, millaisia ysärifiiliksiä nuo luomivärit väreilivät, jokin henkinen este katosi. Tajusin yhtäkkiä, että taitaa olla aika sanoa hyvästit huulikiilloille. Kokeilin niitä kaikkia, ja lopulta jätin itselleni yhden. Neljä muuta sai mennä. Ymmärsin nimittäin, että en ole enää huulikiiltoiässä. Pastelliset tahmat kuuluivat aivan eri elämänvaiheeseen. Kiiltoja hypistellessäni tulin samalla ajatelleeksi, etten ole oikeastaan koskaan tykännyt huulikiilloista, vaikka olenkin niitä käyttänyt. Inhoan sitä tunnetta, kun hius takertuu ensin huulikiiltoon ja sitten uudestaan klähmäisenä poskeen kiinni. Voi olla että se viimeinenkin poistuu kokoelmista, vaikka olikin kyllä väriltään sopiva ja pukeva.

Tämän joukon jatkoksi nakkasin vielä yhden ikivanhan puuterin sekä huulipunan sekä peitevoiteen, joiden värit olivat vääriä. Molemmat tulleet kylkiäisinä muiden meikkien mukana. Olivat houkutelleet kauniissa pakkauksessa, mutta osoittautuneet käytännössä käyttökelvottomiksi. Jälleen kerran nähdään, että ilmainen tuote on TURHA! Jos väriä ei pääse valitsemaan itse, on hyvin pieni todennäköisyys, että se on itselle sopiva.

Konmari alkaa toimia sitten, kun siihen fiilistelyyn pääsee kunnolla kiinni. Luopumisesta tulee helpompaa, kun rationaalinen puoli aivoista uskaltaa hellittää vähän. Itselleni fiilikseen luottaminen järkiperusteiden yli on aina aika vaikeaa, mutta konmari voi auttaa itse asiassa näkemään myös uusia järkiperusteita, kun antaa ensin tunnetilalle mahdollisuuden. Jos huomaa, ettei oikeasti pidä jostakin, on helppo perustella itselleen, ettei sitä tule koskaan käyttämään.

Milloin viimeksi raivasitte meikkipussit ja kosmetiikat? Löytyikö aarteita vuosikymmenten takaa, vai olenko ainoa joka hautoo muistoja teinivuosilta?

Hyvästit ysärikimallukselle

Hyvästit ysärikimallukselle

Aleostoksilla vahingossa ja tahallaan

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Olen varmaan aiemminkin sanonut, että tykkään alennusmyynneistä. Siis sellaisista kunnollisista, joissa alennukset ovat vähintään -25%, sitä pienemmän alet eivät mielestäni ole vaivan arvoisia. Alennusmyyntien riskit ovat tunnettuja. Niissä harhautuu helposti ostamaan itselleen tarpeettomia tavaroita, jotka eivät lopulta välttämättä ole edes kovin halpoja.

Toisaalta tykkään alennusmyynneistä juuri päinvastaisesta syystä. Jos löytää tarpeellista tavaraa normaalia halvemmalla, tuntee suorastaan huiputtaneensa systeemiä! Niinpä minulla onkin paljon alesta ostettuja kamppeita. Olen myös vuosien aikana kehittynyt ostajana. Olen nimittäin tehnyt elämäni aikana runsaasti pöhköjä aleostoksia. Mutta olen kehittynyt. Enää harvoin erehdyn ostamaan mitään tarpeetonta (okei, kenkiä ei ehkä lasketa tähän) enkä anna alennuksen hämätä vaan arvioin ostoksen edullisuutta hinnan perusteella.

Olen viime viikolla käväissyt pyörähtämässä sekä Stockan että Sokoksen alennusmyynneissä, nimenomaan kosmetiikkaosastolla. Kosmetiikka tuntuu aina vähän sellaiselta juuri ja juuri tarpeelliselta ostokselta, vaikka rehellisyyden nimissä tykkään kosmetiikasta kovasti, ja olen jossain määrin kiinnostunutkin siitä. Stockalla katselin kynsilakkoja, jotka olivat ihanan kimaltavia ja maksoivat vain kolme euroa pullo. Harkitsin pitkään ostaisinko kultaisen vai hopeaisen, kunnes aloin miettiä olisiko kynsilakasta todella iloa minulle, niin halpa kuin se olikin. En käytä kynsilakkoja säännöllisesti, ja minulla on jo muutama. Tarvitsinko oikeasti kullankimallusta varpaiden kärkiin? Totesin että en, ja jätin lakat ostamatta.

Olin jo lähtemässä pois kun huomasin vielä yhden alepöydän. Siellä oli Clarinsin luomiväripaletteja, ja tajusin että nyt osuin oikeaan. Olen lähes vuoden etsinyt tietyn sävyisiä luomivärejä, ja nyt niitä oli siinä tarjolla erittäin kohtuulliseen hintaan. Ostosta ei tarvinnut kauan harkita. En ikimaailmassa olisi raaskinut ostaa palettia täydellä hinnalla, mutta 30% alennuksella kyllä. Ostos oli todella harkittu, sillä olen varta vasten käynyt noita värejä etsimässä pariin otteeseen, mutta en vain ole löytänyt mieluisia. Tiesin siis heti, että tässä on tuote jolle tulee käyttöä. Luomiväripaleteissa kannattaa muuten jakaa hinta värien lukumäärällä, ja miettiä ostaisiko yhtä monta erillistä sillä hinnalla. Tässä tapauksessa yhdelle luomivärille tuli hintaa 5€ kappale, mikä mielestäni oli Clarinsin tuotteesta käypä hinta.

Eilen tein samanlaisen pikapyörähdyksen Sokoksella, olin oikeasti ruokakauppaan menossa mutta päätin tarkistaa, olisiko alessa mitään kiinnostavaa.  Tein uuden löydön, ripsivärin suosimaltani merkiltä, ja erittäin tarpeeseen tämäkin. Olin juuri pari päivää aiemmin huomannut, että vanha ripsari alkoi olla aivan lopussa ja tehnyt mielessäni muistiinpanon uuden ostamisesta. Kun näitä oikeasti tiedostettuja tarpeita tulee vastaan alessa, olen riemuissani. Kun ostos on tehty, oikea strategia on poistua lähimmästä uloskäynnistä eikä jäädä enää haahuilemaan uusien löytöjen toivossa.

Onnistuin vahingossa tekemään tarpeellisia ostoksia. Tämä taktiikka sopii minulle parhaiten. Pitäen mielessä mitä tarvitsen mutta ilman ryysimistä ja erillisiä reissuja kauppaan. Kävin molemmissa aleissa samalla kun olin kaupassa ja kaupungilla joka tapauksessa muutenkin.

Oletteko tehneet fiksuja alelöytöjä?

Aleja odotellessa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Olen edelleen pohdiskellut ostokäyttäytymistäni, nyt kosmetiikan osalta. Sen suhteen harhaudun harvoin impulssiostoksille, niin että ostaisin jotain, mitä en ollenkaan tarvitse tai ole suunnitellut ostavani. Tarkoitan, että noihin kenkiin verrattavia kosmetiikkaostoksia sattuu harvoin. Tosin tuon excelin perusteella pitäisi varmaan kyseenalaistaa tämäkin käsitys, ehkä olen tässä yhtä väärässä kuin vaatteiden suhteen. Minulla on vähän sellainen fiilis, että etenkin alennusmyynneissä saatan kuitenkin harhautua kaidalta tieltä.

Jostain syystä erityisesti alekosmetiikka vetoaa minuun. Tarkoitan nyt kosmetiikalla kaikkea henkilökohtaiseen hygieniaan ja ulkonäköön liittyviä tuotteita hammastahnasta ripsiväriin. Siihen on ainakin kaksi syytä. Koska tietyt tuotteet ovat välttämättömiä, tuntuu fiksulta ostaa niitä nimenomaan alesta. Aliostajan pistämätön logiikka menee niin, että jos kerran ostaa joka tapauksessa, kannattaa tietenkin odottaa hetki, jolloin saman tuotteen saa halvemmalla. Jos ostaa sitten useamman kerralla, välttää alennuksen lisäksi monta muuta ostoskertaa. Toisaalta kosmetiikka jos mikä on sellaista vähän ”turhaa”, josta ainakin minulla on aina vähän sellainen olo, että tarvitseeko tätä nyt välttämättä.

Toisaalta jos tuote on alessa, sen ostaminen tuntuu oikeutetummalta, kuin ”turhuuden” ostaminen täydellä hinnalla. Tuo aiempi syy liittyy etenkin niihin välttämättömyyksiin, mutta kun kyse on jostain vähemmän välttämättömästä, alennusprosentti tekee tuotteista heti houkuttelevampia.

Huomasin, että jokakeväiset alennuspäivät tekevät tuloaan, joten nyt tietysti vetkuttelen kaikenlaisten ostosten kanssa. Kaivelen purkkien pohjilta viimeisiä rippeitä, sillä kaikista eniten kirpaisisi, jos ostaisi vahingossa täydellä hinnalla jotain, jonka saisi seuraavalla viikolla selvästi halvemmalla… Toivottavasti hahmotatte itseironian tässä tekstissä. Tiedostan itsekin, että olen tämän asian suhteen vähän hassu.

Nyt siis nähdään miten luoviin ratkaisuihin päädyn ennen kuin aleviikot alkavat. En siis tiedä milloin ne olisivat mutta kai nyt jotkut ennen pääsiäistä kuitenkin. Niitä odotellessa teen listaa loppuvista tuotteista.

Onko siellä ketään muuta, joka jo odottelee että pääsisi alennusmyynteihin santsaamaan tarpeellisia varastoja?

 

Viikon vinkit: vaatteiden laadusta, määrästä ja kosmetiikasta

Julkaistu , kirjoittanut
8

Siltä varalta että joku ei ole vielä tähän törmännyt, jaan Aamulehden erinomaisen artikkelin, jossa käsitellään vaatteiden laatua erityisesti materiaalien näkökulmasta. Suosittelen tätä erittäin informatiivista juttua kaikille!

Tästä lyhyestä jutusta käy ilmi, paljonko suomalaiset käyttävät vuodessa rahaa kosmetiikkaan. Yllättävää on, että viime vuonna rahaa kulutettiin jo enemmän kuin Euroopassa keskimäärin. Kuka olisi uskonut? Aloin tietenkin tämän luettuani heti miettiä, pitäisikö kirjata myös kosmetiikkaostokset vaateostosten lisäksi, ihan vain mielenkiinnosta. (YLE)

Tämä pitkä ja polveileva artikkeli paneutuu (naisten) vaatteisiin, minimalistiseen vaatekaappiin, konmari-tekniikkaan ja vaatekaapin ”kuratoimiseen”. Suokaa anteeksi, mutta minun tekee aina mieli vähän pyöritellä silmiä kun näen tuon sanan. ”Kuratoitu vaatekaappi”, voi hyvänen aika. Oikeasti kyse on järkevästä, tarkoituksenmukaisesta ja miellyttävästä vaatevalikoimasta, ja sen saavuttamiseen auttaa ihan perinteinen karsiminen ja raivaaminen. Tietenkin jos kuratoiminen saa saman asian kuulostamaan hienommalta niin mikäpä siinä. Täytyy kuitenkin sanoa, että itse jätän kuraattorin hommat suosiolla taidepiireille.