Raivasin kaikki kylppärikaapit. Huomasin, että etenkin se ylin hylly jolle ei kunnolla näe, kannattaa pyyhkiä kunnolla aika ajoin. Kummasti sinne kertyy töhkää, vaikkei sitä edes juuri käytetä. Ehkä sitä kertyykin juuri siksi? Samoin minua ilahduttaa, että kaikki tavarat ovat taas järjestyksessä ja siististi rivissä.
Kuten arvata saattaa, poistoja kertyi. Löysin lisää vanhentuneita lääkkeitä, vaikka juuri kevään lopussa vein pussillisen niitä apteekkiin. Toisaalta nämä eivät olleet lääkekaapissa, joten ei ihme, että jäivät edellisellä kierroksella huomaamatta. Aika paljon tuli myös ihan roskaa: kosmetiikkapakkausten pahvikuoria, muovipusseja ja pientä sälää. Lisäksi palautin runsaasti pikkutavaroita omille paikoilleen muihin huoneisiin.
Jäljelle jäi se hankalin joukko, nimittäin melkein tyhjät tai epäsopivat kosmetiikkatuotteet. Valitettavan usein nämä yhdistyvät samassa tuotteessa, ja sitten ollaan ongelmissa. Seuraa moraalis-looginen dilemma: tuotetta on jäljellä, joten sitä ei voi heittää pois, mutta se ei sovi iholleni tai en muuten tykkää siitä, joten en kuitenkaan käytä, mutta koska tuote on avattu ja em. syistä yleensä melko vanha se ei ole enää lahjoituskelpoinen. Mitä tehdä? Näen realistisesti kaksi vaihtoehtoa. Joko heitän putelin suoraan roskiin tai sitten yritän pitkin hampain käyttää sen pois. Jos heitän roskiin, pääsen siitä varmasti eroon, mutta joudun elämään sen tuskan kanssa, että olen viskannut käyttökelpoista tavaraa menemään. Jos yritän käyttää itse loppuun, voin tuntea hyvää omaatuntoa mutta samalla kärsin epäsopivasta tai tehottomasta tuotteesta.
Mitä tässä järkevä ja vastuullinen ihminen tekisi? Otetaan esimerkiksi kampausneste, joka on ostettu vuonna 2008. Todettu heikkolaatuiseksi jo tuolloin, mutta kuskattu mukana muutosta toiseen kaikki nämä vuodet. Aina välillä käytetty ja todettu heikkolaatuisuus kerta toisensa jälkeen. Tuote on huono, vanha ja vajaa. Toivon ettei kukaan oikeasti ehdota, että se pitäisi lahjoittaa jonnekin. Ei pitäisi. Se pitäisi panna roskikseen, mutta tähän mennessä itsepetos on aina voittanut, ja puteli löytyy kaapista edelleen. En edes tällä raivauskierroksella heittänyt sitä vielä, koska pieni mutta äänekäs tyyppi päässäni on sitä mieltä, että minun kuuluisi kaikesta huolimatta käyttää se loppuun. Toisaalta, jos en oikeasti nakkaa sitä menemään NYT, on täysin realistista että perikuntani siivoaa pullon jäämistöstäni sitten joskus. Ei, ei. Eihän tässä ole järjen hiventäkään.
Kaapeista löytyi pari muutakin tuohon kampausnesteeseen verrattavaa tuotetta. Koska minulla on oikeasti ongelma tämän käyttämättömyyden/roskiin heittämisen kanssa, aion käyttää nuo oikeasti kasvoille tarkoitetut tuotteet vartalonhoitoon. Saan ainakin sen ilon, ettei tuotetta tule tuhlatuksi. Onneksi joukossa oli myös sellaisia täysin käyttökelpoisia tuotteita, joita oli vain hyvin vähän purkin pohjalla. Ne voi käyttää pois ilman ongelmia, ja sitten ostaa hyvällä mielellä uuden vastaavan tuotteen.
Minä en voi olla ainut, jolla on tällainen ongelma noiden huonojen tuotteiden kanssa! Kertokaa nyt, että teitä on muitakin. Miten oikein ratkaisette ongelman? Heitättekö suoraan roskiin, vai joudutteko käymään läpi samanlaisen prosessin ja venkoilun kuten minä?
Pois, pois, pois. Mulla on kavereiden kesken whatsapp-ryhmä, jossa kysyn, että tarviiko/haluaako joku, jos kukaan ei halua, heitän pois. Tämä siis kosmetiikan kohdalla sellaisista tuotteista, jotka ovat vanhoja, mutta sellaisessa pakkauksessa, että tuote ei ole pilalla.
Jotkut lahjoittavat facen roskalavaryhmissä vaikka mitä ja työkaverini sanoi, että avattu kosmetiikkakin menee siellä, mutta itse en ole kokeillut moista.
Poistoja on nykyään todella harvoin, kun minimalisoin radikaalisti kosmetiikkavarastoja vuosi sitten. Meikkaan ja laitan hiuksia edelleen, mutta tuotearsenaali on arkimenoon sopiva. Juhlia varten menen sitten kampaajalle ja meikattavaksi.
Tuossa whatsapissa voisi olla ideaa! Tosin jos tuote on vaan rehellisen huono, ei sitä kehtaa kavereillekaan tuputtaa. Joku muuten vaan epäsopiva virheostos sen sijaan voisi mennä.
Tavallaan ymmärrän, koska mulla tuo sama ajattelu pätee joihinkin muihin juttuihin, kuten tosi kuluneisin astioihin.
Mutta sellaiset kosmetiikkatuotteet, jotka on huonoja mä heitän kyllä samantien roskiin, siis vaikka pullo olisi täysi ja uusi.
Osin tämä onnistuu siksi, etten osta ns. kalliimpaa kosmetiikkaa ollenkaan, kaikki on marketista alle kympillä, toisaalta, olen niin tiukasti jumahtanut sopiviin että noita hutiostoja tulee ehkä 1-2 vuodessa max.
Plus että meillä ei ole kylppärissä kaappia ja vessoissakin vaan ihan pienet peilikaapit, joten ei oikein ole tilaa säilöä (Tosin nyt muistan että yksi käyttämättä jäänyt hieman liian tuoksuva käsisaippuapullo on edelleen siivouskaapissa, ollut jo pari vuotta.. eli näköjään mullakin on noissa heikko kohta, nuo käsisaippuat..).
Mutta musta kans kosmetiikan lahjoittaminen on tosi vaikeaa ja harmittaa laittaa uutta mutta itselle sopimatonta tutetta roskiin. En vaan osaa laittaa toriin tai huutikseen mitään hae pois rasvaa-ilmoitusta.
Laita siis vaan hyvällä omalla tunnolla roskiin sopimattomat (konmari!! ei tuota iloa), luulen että sä muissa jutuissa tuotat keskimääräistä vähemmän jätettä=)
Mulle noi astiat ei ehkä ole niin suuri ongelma. Tosin siis yritänhän mä niitäkin hillota, mutta esim. halkeillut lasite on ihan hyvä syy laittaa roskiin, tai lasi jonka reuna on murtunut. Siinä helpottaa se, että tavara on käytetty loppuun. Mutta kun noi kosmetiikat ovat vielä kesken, tuntuu siltä että heittää käyttökelpoista.
Mulla kävi vähän niinkuin arvelinkin. Omassa ja miehen kaapissa ei juurikaan ollut poistettavaa, paitsi miehen kaapista löytyi vanhoja lääkkeitä, joita hänen luvalla antaa poistin ja vein apteekkiin…
Sen sijaan nuorten naisten kylppäristä löytyi noin muovikassillinen tyhjiä purkkeja ja muuta sälää…heidän meikkejä en edes käynyt läpi, katsomoon itse ne jossain vaiheessa.
Vielä pitäis käydä läpi kellarissa oleva saunan kpl…. siellä on vielä lisää nuorison purnukoita, jotka pitää katsoa läpi.
Mulla ei itsellä oikeastaan kovin usein ole tuota mainitsemaasi ongelmaa käyttämättömien huonojen tuotteiden kanssa, koska käytän vuodesta toiseen samoja hyväksi havaittuja merkkejä, ja tuotteita ei ole kovin montaa.
Tosin muutaman huulipunan heitin tässä siivouksessa pois, koska ne on ties kuinka vanhoja ja en niitä oikeasti käytä. Käytän muutenkin huulipunaa muutaman kerran vuodessa ja siihen käyttöön riittää pari punaa, jotka voi uusia silloin tällöin.
Eli tässä kohtaa ainakin myös minä tainnutin sen pienen äänen päässäni että nuo punat olis voinut säilyttää…
Niin ja niistä kosmetiikoista vielä… kävin kesällä meidän kynsilakka valikoiman läpi… tuloksena että heitin n. 30 pulloa kuivia tai muuten huonoja lakkoja pois ( tai siis vein ongelmajätteeseen). Silti jäi vielä saman verran hyviä jäljelle… nuoriso näyttää ostavan lakkoja todella paljon…itse ostan ehkä yhden vuodessa ja yleensä käytän pullon loppuun. No ainakin meiltä löytyy ihan minkäväristä kynsilakka hyvänsä jos tarve on… =)
Odotan mielenkiinnolla sitä aikaa, kun oma nuoriso alkaa tehdä itse ostoksia! Minä poistin keväällä vihdoin ja viimein sellaiset meikit, joita en ollut käyttänyt vuosikausiin. Onneksi! Muistan edelleen mitä heitin, mutta onneksi en ole kaivannut niistä mitään. En kaipaa 90-luvulle…
Oon kuullut jämävoiteille vinkkinä käyttää ne loppuun jalkojen rasvaamiseen. Paksu nahka, ei niin paljon haittaa, jos voide ei muuten ole sopivaa 😀
Voiteet on helppoja! Sama koskee niitä näytepakkauksia, ne voi myös rasvailla vaikka jalkoihin, jos haluaa kaikki käyttää pois.
Itse myös sinnillä yritän käyttää loppuun huonoja tuotteita. Kuten silmänympärysvoiteen, joka aiheuttaa kutinaa, ja herkkäsuiselle lapselle sopimattomaksi todetun hammastahnan, joka saa omat huuleni rohtumaan. Viimeksi mainitun sain miehen painostuksesta viimein heitettyä roskiin, mutta se silmänympärysvoide, siis sehän on maksanut monta euroa! Olen sitten käyttänyt sitä naamarasvana muualle kuin silmänympäryksiin.
Mäkin käytin loppuun kasvoveden, joka välillä aiheutti yliherkkyysreaktion. Ei ehkä viisasta mutta minkäs teet. Näissä pitäisi olla järki kädessä, ettei altista itseään millekään allergialle tai muulle haitalle. Suosittelisin siis, että ehkä tuo silmänympärysvoide kannattaa kuitenkin heivata menemään. Tiedän kyllä sen tunteen, ettei hyvää tavara… mutta silti.
Mulla on sama ongelma noiden huonojen/sopimattomien tuotteiden kanssa. Itse olen ratkaissut, niin kuin sinäkin, esim. käyttämällä kasvovoiteita vartalolle. Väärän värisen meikkivoiteen lopun olen käyttänyt sekoittamalla paremman värisen kanssa (laitan vain ihan vähän) ja välillä tehnyt normivoiteeseen sekoitettuna sävyttävää päivävoidetta. Ehkä pääset siitä kampausnesteestä eroon samalla logiikalla. Käytä pieni määrä jonkin paremman tuotteen kanssa.
Kynsilakan loppuja voi käyttää maalaamiseen. Itse maalasin pinnejä (metallisia), pinsetit ja ripsentaivuttimet. Mulla kyllä taitaa olla isompikin ongelma tavaroiden poisheittämässä 😁
Tiedätkö mitä, hetken jo mietin menisikö se kuitenkin jossain muodossa! Mutta päätin että ei, kyllä se nyt lentää. Mutta on erittäin lohdullista kuulla, etten ole ongelmani kanssa yksin.
Mullakin vähän sama ongelma noiden sopimattomien tuotteiden kanssa, ei raaskisi heittää ”hyvää” pois. Joskus karaisen itseni ja heitän roskiin ja vien roskapussin nopeasti ulos, etten tule katumapäälle 😀 Kyllä se huono omatunto siitä unohtuun aika nopeasti kuitenkin. Enemmän se turha ja sopimaton tuote nurkissä pyörimässä kuitenkin loppupeleissä harmittaa. Nykyisin kyllä tulee melko vähän noita huteja onneksi.
Olen yrittänyt parantaa tapojani myös siten, että nykyisin yritän napakasti päättää mahdollisimman nopeasti jääkö tuote käyttöön vai ei ja annan eteenpäin, jos en sitä käytä. Facebook-kirppiksellä kelpasi kivasti vähän käytetty uudehko kosmetiikka, kun ilmaiseksi eteenpäin annoin. Jäi hyvä mieli, kun ainakin kuvittelen, että tavara pääsee käyttöön ja samalla sain ne pois nurkistani. Win-win!
Olen myös onnistunut pääsemään jostain eroon kirppiksillä, mutta nämä minun purnukat ovat sellaisia säälittäviä jämiä ettei niitä kehtaa minnekään laittaa. Ne vaan täytyy käyttää joko itse tai laittaa roskiin. Tuo nopean päätöksen tekniikka on kyllä varmasti hyvä. Se estää näiden historiallisten kertymien syntymisen.
Epäsopivia tai huonoksi menneitä kosmetiikkatuotteita kannattaa käyttää nimenomaan jossain muussa tarkoituksessa, kuin mihin se on alunperin tarkoitettu. Esim. kasvovoiteita voi käyttää muualle vartaloon tai vaikka nahkatuotteitten kunnossa pitoon. Kasvojen puhdistusaineet sopivat meikkisiveltimien tai muidenkin siveltimien puhdistukseen. Vaihtoehtoja löytyy. Lisää vinkkejä kannattaa etsiä YouTubesta tai ihan vaan Googlesta, suomeksi tai englanniksi. 🙂
Hei kiitos vinkistä! Yksi sopimaton tuote on liian kuivattava kasvojenpuhdistusaine. Käytänkin sen siveltimien pesuun!
Minä olen sitä koulukuntaa, että roskiin vain, jos ei voi käyttää mihinkään. Itselläni on vuosien varrella mennyt roskiin itseruskettavia voiteita, kun olen jostain syystä luullut haluavani olla ruskettuneen näköinen ja jaksavani jotain voiteita laitella. Aina on purkeista puolet mennyt roskiin, ja nyt olen onneksi jo oppinut, etten osta moisia.
Kosmetiikka myös vanhentuu ajan kanssa, eli älä pode huonoa omatuntoa vuoden 2008 tuotteen hävittämisestä. Oppimiskokemuksena ottaisin itse, ettei tulisi toista kertaa ostettua vastaavaa. Mihin itse asiassa tarvitaan hiusvettä? Kysyn ihan aidosti, koska en ole koskaan sellaista itse käyttänyt eikä ole tullut edes mieleen. =D
Ostin kampausnesteen kun halusin tehdä kiharakampauksia. Vaikutus on suunnilleen sama kuin muotovaahdossa. Mutta jo ostohetkellä tiesin että tuote ei ollut optimaalinen, mutta olin ulkomailla ja valikoima oli rajattu. Olisi pitänyt vaan jättää ostamatta, mutta rehellisyyden nimissä en voi muistaa noin kaukaista ajatuskulkua enää kovin kirkkaasti 🙂 JOstain syystä hiustuotteet menevät helpommin pieleen kuin muu kosmetiikka. Nykyisin ostan usein kampaajalta, joka osaa samalla näyttää miten tuotetta käytetään. KAmpaajalta ostetut tuotteet eivät ole koskaan jääneet pölyttymään.
Itse nakkaan epäsopivat tuotteet saman tien pois. Tähän on kaksi syytä: tuotteessa on tuoksu, joka saa nenän tukkoon ja silmät vuotamaan jne. (en siis kestä tuoksuja). Nykyään olenkin aika tarkka siitä, että lukeeko purkin kyljessä ’hajusteeton’ vai ei. Toinen syy on se, että saan tuotteesta jonkin ihoreaktion.
Kaikki tämä on kaventanut kosmetiikan käyttöäni, enkä juuri puuteria ja värillistä huulirasvaa kummempaa arkena käytä. Ja haudottuani erästäkin huulipunaa useamman vuoden, päätin heivata sen koska se alkoi haista sinitarralta ja oli varmaan aika bakteeripesä. Oma terveys ajaa meikäläisellä aika lujaa syyllisyyden ohi.
On se jokseenkin lohduttavaa, kun alan ihmiselläkin pois heittäminen välillä tökkii, miksi siis ei minullakin. Kai se ainoa oikea ohje on, että heitä kerralla vääränlaiset tuotteet pois – tai kiertoon jos mahdollista. Pois silmistä – pois mielestä – ja tilalle vastedes vain kelpo tavaraa tai tyhjää tilaa. Jospa nyt saisin heitettyä pois kylppärin hyllystä ne epäsopivat putelit tai rasiat, joita kumminkaan en koskaan tule käyttämään, joka kerta vaan mieltä risoo kun niitä katselen. Olisi mukavampi olla tyynellä mielellä ja rauhassa kaappinsa kanssa – oli ne kaapit ja tavarat kylppärissä tai missä tilassa tahansa.
Kuten olen ennenkin todennut, täältä ei löydy täydellisyyttä 🙂 TÄytyy sanoa että noissa pöytäliinoissa oli monien vuosien kerrostumaa. Jostain syystä ei vaan ollut tullut karsittua ajoissa.