Selitys haiseville vaatteille?

Täytyy myöntää, että Nextin asiakaspalvelu on tehokas. Sain vastauksen vuorokauden sisällä kyselyyni. Se oli äärimmäisen kohtelias ja vuolaasti asiaa pahoitteleva, jopa suorastaan huvittavuuteen asti. Tässä lainaus vastauksesta:

I do appreciate your concerns but I can confirm that there are no chemicals that are added to any of our clothing.

The smell could possibly be from our packaging and this would not be harmful to children or nature.

I am also sorry to hear that after washing the items they still have a strong smell.  This is certainly not how we expect our clothing orders to be and I can advise you that you are free to return the items for a full refund if you did not want to keep this order. 

Mitähän tästä nyt sanoisi. Firma väittää, että haju johtuu vain pakkauksista, ei vaatteiden kemikaaleista. Voiko muovipussista tarttua niin vahva haju vaatteisiin? Kai se on mahdollista, sen puolesta puhuisi, että sukkisten haju oli erilainen, ja ne olivat erilaisessa muovissa. Toisaalta mitä ihmeen myrkkyjä niissä pusseissa sitten olisi, jos vaatteisiin tarttuu niistä niin voimakas tuoksu? En ole ihan täysin vakuuttunut tästä. Tuo yksi lause vaan ei mielestäni vielä ole riittävän uskottavaa. Olisin kaivannut perusteluja, tietoa valmistusprosessista ja muuta faktaa väitteen tueksi.

Plussaa on, että saisin palauttaa nuo jo avatut ja pestyt vaatteet täyttä korvausta vastaan, mutta en aio sitä tehdä. Tarkkanenäinen ystäväni ei eilen haistanut puhtaissa vaatteissa enää juuri mitään, joten eiköhän se seuraavassa pesussa häviä kokonaan. Voipi olla, että annan firmalle vielä toisen mahdollisuuden.

Nettiostoksia ja nettitelevisiota

Suomessa on on ollut mahdollista palauttaa netistä ostetut tuotteet ilman kuluja. Tämä tosin on käsittääkseni koskenut vain kotimaisia nettikauppoja. Nyt lainsäädäntö on muuttumassa, ja kesällä tämä automaattinen oikeus poistuu. Mutta on silti mahdollista, että käytännössä tilanne pysyy ennallaan, se riippuu yrityksen omasta politiikasta. (MTV3)

Äskeisessä artikkelissa on linkki toiseen uutiseen, jossa kerrotaan, että ”zalando-sukupolvi” palauttaa nettiostoksiaan holtittomaan tahtiin, ja tämä jää aina kauppiaan tappioksi. Netistä ostaminen ei ole sama kuin kaupasta, koska tuotetta ei voi hypistellä. Toisaalta kunnolliset kokotaulukot, valokuvat ja muut tiedot vähentävät virheostosten riskiä, joten siinä on kyllä nettikaupoillakin aihetta katsoa peiliin. (MTV3)

Digitoday on vertaillut nettitelevisiopalveluita. En itse käytä näistä mitään, mutta palveluiden idea on hyvä, sillä ne vähentävät ostettavien tavaroiden määrää. Olin aikoinaan innoissani Netflixin tulosta Suomeen, mutta petyin valikoimaan. Sieltä puuttuu kaikki ne herkut, joiden takia USAssa palvelusta niin paljon tykkäsin. Joten tilaan nyt sen sijaan BBC Global -palvelua, joka taas vastaa tarpeitani erittäin hyvin.

Musta perjantai /älä osta mitään

Tänään vietetään älä osta mitään -päivää. Amerikassa sen sijaan vietetään mustaa perjantainta, eli kaikista shoppailupäivistä hurjinta. Tuskin on kalkkunaähkystä selvitty, kun ihmiset jo ryntäävät jonottamaan kauppojen oville päästäkseen tuhlaamaan kaikki rahansa.  Käsittääkseni älä osta mitään -päivä onkin lähtöisin USAsta, vastalauseena Black Fridayn tolkuttomalle kulutusjuhlalle.

Mitä sitten tekee tällaisena päivänä muuan kulutuskriittinen bloggaaja? Linkittää tiedostaviin artikkeleihin ja myhäilee kotona tyytyväisenä, kun ei taaskaan tullut ostettua mitään? No ei ihan. Mainittu bloggaaja klikkaa itsensä amerikkalaisen tavaratalon nettikauppaan, ja ostaa kerralla koko läjän vaatteita. Hirmuisilla alennuksilla tietysti. Kotiin kuljetettuna.

Älä osta mitään -päivä on ihan hyvä idea. Ymmärrän mistä se on lähtöisin, ja mitä sillä ajetaan takaa. Jos elämän tarkoitus koostuu pitkälti ostamisesta, on ihan hyvä pysähtyä silloin tällöin valintojensa äärelle. Mutta minua ärsyttää ylhäältäpäin tuleva paapominen. Sitä paitsi kuluttajan kannalta tuossa ei ole mitään järkeä. Miksi olisin shoppailematta juuri tänään (etenkin noissa mainituissa nettikaupoissa), kun alennukset ovat todellakin merkittäviä? Mitä järkeä olisi ostaa samat tavarat kalliimmalla viikon päästä? Vietän suurimman osan vuoden päivistä ostamatta yhtään mitään. En todellakaan aio osallistua ostokieltoon juuri silloin, kun säästöt ovat suurimmillaan. Katson siis, että älä osta mitään -päivä koske minua.

Ei houkuttele

Huomasin lehdessä mainoksen, Espoon kauppakeskus Sellossa olisi alepäivät meneillään. Tämä kertoo tietysti siitä, että syksy alkaa olla jälleen niin pitkällä, että isot kauppakeskukset ja tavaratalot valmistautuvat aleviikkoihin. Mutta huomasin mainosta silmäillessäni, että se ei kiinnostanut minua ollenkaan. Ajatus siitä, että lähtisin minnekään kävelymatkaa pidemmälle jonkun tavaran perässä tuntuu nykyisin erittäin epätodennäköiseltä. Ei yksinkertaisesti kiinnosta.

Aiemmin olen hyvinkin matkannut tehtaanmyymälöiden ja ystävämyyntien perässä. Niistähän saattaisi tehdä löytöjä. Nykyisin olen sekä laiskistunut että alkanut karttaa tarpeetonta tavaraa. Esimerkiksi Espooseen ei olisi meiltä kovin pitkä matka, mutta shoppailusta saatava hyöty ei ikinä ylittäisi matkan aiheuttamaa vaivaa. Bongasin äskettäin luonnonkosmetiikan ystävämyynnin myös, mutta sinne menisi julkisilla yhteen suuntaan 20-30 minuuttia. Liian pitkä aika.

Sen sijaan tein äsken nettiostoksia kotisohvalta käsin. Vertailin tuotteita ja klikkasin ostoskärryyn lopulta parhaat. Jaksan sentään kävellä muutama sata metriä postiin hakemaan pakettia joskus ensi viikolla. Varmistin vielä ennen ostamista, että palautus sujuu helposti, jos tuote ei vastaakaan odotuksia. Nettikauppa on kyllä kätevä silloin kun tietää mitä haluaa ja tarvitsee. Olen katsellut MTV3:n Himoshoppaajat ohjelmaa ja sieltä huomannut, että joillekin ne voivat olla myös todella koukuttavia ja turmiollisia. Samalla tuo ongelma on tuntunut jotenkin käsittämättömältä, sillä en oikein ymmärrä miten kukaan ostaa mitään, jos siihen ei ole varaa. Toisaalta addiktiossa ei koskaan ole kyse pelkästään siitä mikä addiktion aiheuttaa, joten en varmaan ole oikea ihminen kommentoimaan aihetta tämän enempää.

Summa summarum: kuinka kauas jaksatte lähteä tarjouksen perässä? Vai viekö nettikauppa voiton?

Huono, huonompi, Stockmann.com

Tämä on toivottavasti viimeinen Stocka-episodi vähään aikaan. Mutta koska tämä jälkinäytös ei mitenkään parantanut kokemustani, avaudun nyt siitäkin vielä. Sain siis pääsiäisenä tilatun paketin seuraavalla viikolla. Sain kuitenkin peräkkäin kaksi tekstaria: ensimmäinen ilmoitti paketin saapuneen. Toisessa pahoiteltiin, että paketti on myöhässä. Hämäävää, sanoisin. Hain paketin kotiin, ja totesin että sieltä puuttui yksi tuote. Arvasin, myöhästymistekstari koski tätä yhtä tuotetta. Odottelin sitä viikon päivät, kunnes sain uuden ilmoituksen, että tuote on kokonaan loppu, eikä sitä voida toimittaa.

Tässä vaiheessa soitin asiakaspalveluun. Selvitin koko episodin, ja ilmoitin mitkä tuotteet aion palauttaa. Minulle luvattiin vihdoin hyvitys puuttuvasta tuotteesta, sekä se kauan kaivattu alennus niistä muista. Oletan, että jossain vaiheessa saan rahat takaisin myös palauttamistani tuotteista. Kysyin, miksi alennusta ei voinut saada kaikista tuotteista kerralla, vaan minun piti ensin kertoa mitkä aion palauttaa, jotta alennus voitaisiin antaa niistä tuotteista jotka halusin pitää. Selitys oli jokseenkin mielenkiintoinen: Jos alennus annettaisiin myös niistä tuotteista jotka myöhemmin palauttaisin, tililleni maksettaisiin palautetun tuotteen normaalihinta, jonka jälkeen erotus pitäisi karhuta minulta takaisin. Kertomalla itse, mitkä aion palauttaa, selviäisimme kaikki paljon helpommalla. No todellakin! Haluaisin ilmaista tyrmistykseni sen johdosta, että asiakkaalle on mahdotonta palauttaa alennuksella ostetun tuotteen alennettu hinta, mutta sanavarastoni ei enää riitä kuvamaan tunteitani. Sanon siis vain: KÄ-SIT-TÄ-MÄ-TÖN-TÄ!

Tässä vielä kerran kaikki, mikä tämän yhden ostoskerran aikana on mennyt pieleen:

  1. Luvattu kanta-asiakasalennus jäi saamatta.
  2. Hyvitystä ei haluttu maksaa, ennen kuin olin ilmoittanut mitkä tuotteet aion pitää. Syy asiakkaan näkökulmasta käsittämätön (ks. yllä).
  3. Hyvitystä ei voida maksaa Stockan omalle luottokortille, jolla ostokset on maksettu, vaan pankkitilille. (MIKSI? Kukaan ei kertonut. Jälleen käsittämätöntä toimintaa.)
  4. Sekavia tekstareita. Useampia päällekkäisiä sähköpostiviestejä asiakaspalvelusta. Huonoja sanavalintoja asiakaspalvelulta.
  5. Lähetyksestä puuttui tuote.
  6. Vasta viikon päästä ilmeni, että puuttuva tuote oli loppu.
  7. Asiakkaan täytyy itse huolehtia, että puuttuvasta tuotteesta saa hyvityksen.
  8. Kaikki hyvitykset ja alennukset maksetaan eri aikoina, ja vasta sitten kun asiakas on itse huolehtinut että kaikki hoidetaan.
  9. Eikä kukaan tarjoa mitään hyvitystä tästä kaikesta hässäkästä, mitä yksi pahaa-aavistamaton ostoskerta stockmann.comissa on aiheuttanut!

Ottakaa tästä opiksenne, älkääkä erehtykö kyseisen puljun verkkokauppaan, vaikka tarjous olisi millainen. Luin tänään uutisista, että koko henkilöstö aiotaan lomauttaa kahdeksi viikoksi, koska tulosta ei ole tullut toivotulla tavalla. En tämän jälkeen ihmettele yhtään, ettei myynti oikein vedä. Ei kai, kun asiakas ei voi luottaa tippaakaan siihen, että häneltä velotettaisiin oikea summa, mikäli ostettua tuotetta sattuu edes olemaan saatavilla.

Stockmann-saagan jatko-osa & valitusta

Tänä aamuna kellon lyödessä yhdeksän soitin Stockan asiakaspalveluun. Kerroin, että alennukset olivat jääneet saamatta. Ystävällinen asiakaspalvelija pahoitteli asiaa välittömästi. Syy oli kuulemma siinä, että verkkokaupassa oli ongelma, jonka vuoksi ”joihinkin tuotteisiin ei ale-prosentti ollut tarttunut mukaan”. Virhe luvattiin hyvittää välittömästi, mutta ei kuitenkaan luottokortin tilille, vaan pankkitililleni. Siihen puolestaan menee ainakin viikko. Aha.

Sain vielä myöhemmin aamupäivällä sähköpostin, jossa pyydettiin ilmoittamaan mikäli palautan tuotteita. Hyvitys maksetaan niistä tuotteista, jotka pidän. Pitäisikö tästä päätellä, että hyvitystä saan odottaa ties mihin saakka? Eli odottaako Stockmann ensiksi, että saan tilauksen ja ehdin tutustua siihen muutaman päivän ajan nähdäkseen palautanko mitään, ja vasta sitten maksaa hyvityksen? Tätä ei viestissä kerrota.

Mitä tähän nyt pitäisi todeta? Hyvää on, että virhe tunnustettiin välittömästi, ja se halutaan korjata. (Hyvä minua palvellut henkilö, älä ota tätä kirjoitusta henkilökohtaisesti. Sinä hoidit hommasi niin hyvin kuin pystyit. Ei ole sinun vikasi, että firmalla on pallo hukassa.) Huonoa on kaikki muu. On käsittämätöntä, että verkkokauppa toimii niin onnettomalla tavalla, että tällaista joutuu reklamoimaan. Ja miksi hyvitystä ei voi saada sille kortille, jolla rahat on maksettu? Tämä menee yli ymmärrykseni. Kyse on kuitenkin Stockan omasta kanta-asiakaskortista – miten voi olla mahdollista, että liike ei voi hyvittää ostoksia omalle kortilleen? En tajua.

Lisäksi ihmettelen sähköpostissakin käytettyä sanamuotoa ”alennus ei tarttunut tilaukseen”. Ihan kuin se olisi sattuman varassa, tarttuuko alennus vai ei. Vähän niin kuin ongella olisi. Joskus tarttuu, joskus ei. Vai olikohan kyse sittenkin siitä, että valitsin vääränlaiset tuotteet? Ehkä johonkin muuhun alennus olisi tarttunut paremmin. Ilmeisesti alennukset kelluvat siellä jossain verkkokaupan bittimaailmassa, ja hyvällä tuurilla ne tarttuvat ostoksiin ja asiakas saa tavaran halvemmalla. Tai sitten ei. Tämä on pieni yksityiskohta, joka nyt vain sattuu ärsyttämään lisää jo muutenkin ärsyyntynyttä asiakasta. Sanokaa suoraan, jos vika on teissä, älkääkä piiloutuko tuollaisten kiertoilmaisujen taakse.

Todetaan nyt vielä kerran tähän, että Stockmannin verkkokauppa on järkyttävän huono. Älkää ostako sieltä, ellette ole varautuneet vahtimaan tarkasti, että tililtänne veloitetaan oikea summa. Todennäköisyys sille, että kaikki menee hyvin on pieni. Ja koska olen nyt päässyt hyvään vauhtiin, luettelen tässä lopuksi kaikki muutkin asiat, jotka kyseisessä verkkokaupassa ovat minusta päin pyllyä:

  • Verkkokaupan valikoima on suppea. Tavaratalosta saa paljon tuotteita, joita ei verkkokaupasta löydy. Tämä koskee useita tuotekategorioita.
  • Kaikkia tuotekategorioita ei myydä ollenkaan, esim. kosmetiikkaa.
  • Kirjat pitää ymmärtää etsiä akateeminen.com osoitteesta. Tämä vaatii oivallusta, sillä stockman.comin sivuilta ei ole linkkiä akateemiseen. Tai jos on, niin sitä ei kuluttaja löydä. Näköjään kanta-asiakkaat saisivat kirjoista verkkokaupan kautta alennusta, mutta arvatkaa, viitsinkö näiden kokemusten jälkeen edes aloittaa selaamista? No en.
  • Tuotteita on hankala etsiä, koska suodattimet eivät toimi kunnolla. Esimerkiksi vaatteita voi valita katseluun värin perusteella, mutta sitten kokosuodatin ei enää toimi. Testasin niin päin, että valitsin ensin koon ja sitten vasta värin, ja tälläkertaa haku toimi. Tosin tulos oli  surkea. Stockan nettikauppa löytää kokonaista kolme erilaista mustaa neuletta koossa m/38-40. Eihän tuosta voi todeta muuta kuin että säälittävää. Vertailun vuoksi: Nordstrom.com tarjoaa samalla haulla 135 erilaista neuletta, ja asos.com puolestaan tarjoaa 91 vaihtoehtoa.
  • Tämän jälkeen ei liene yllätys, että hakusuodattimet ovat Stockalla ns. karvalakkimallia. On turha etsiä mitään leikkaukseen tai tyyliin liittyviä suodattimia, tyyliin A-linjainen, empirevyötärö, iltapuku, lyhythihainen, pitkähihainen jne.

Siinäpä se. Onko muita samassa veneessä?

Uskomatonta sössimistä TAAS, Stockmann

Stockmann. Nyt TODELLAKIN menee hermot. Miten vaikeaa on saada stockmann.com toimimaan kunnolla? Netti on pullollaan toimivia nettikauppoja. Tiedän koska olen asioinut niissä. Ainoastaan Stockmannilla olen kohdannut tällaisia ongelmia. Olen juuri menettänyt toivon teidän suhteen. En usko, että enää koskaan ostan mitään nettikaupastanne. Tumpelointinne on jo jotain niin uskomatonta, että jatkossa vien rahani muualle.

Pääsiäisalennuksen ansiosta innostuin shoppailemaan lapselle kevätvaatteita. Klikkasin kaikki ostoskoriin. Rekisteröidyin kanta-asiakaskortillani. Maksoin ostokset Stockan omalla luottokortilla. Sähköpostissa tulleen tilausvahvistuksen summa näytti kumman korkealta. Tarkistin asian, ja kaikki alennukset olivat jääneet saamatta. Kaikki tuotteet oli myyty normaalihinnalla. Asiakaspalvelu on luonnollisesti pyhänä suljettu, joten pääsen selvittämään asiaa vasta huomenna.

En käsitä mitä minun olisi pitänyt tehdä toisin saadakseni alennukset? Jos kortin rekisteröinti ennen maksamista ja saman kortin käyttö maksaessa ei riitä, systeemi on HUONO. No jaa, kuten huomaatte se on huono muutenkin. En nyt edes urputa verkkokaupan muista kömpelyyksistä. Edellytän ainoastaan, että minulta velotetaan oikea summa rahaa. Mutta se tuntuu tälle firmalle olevan mahdottomuus, joten minulle jää aika vähän vaihtoehtoja. Menen muualle. En kerta kaikkiaan jaksa jokaisen ostokerran jälkeen selvitellä asiakaspalvelun kanssa, mikä summa minulta olisi oikesti pitänyt velottaa. Aivan liian työlästä. Voitte sieltä Stockalta ottaa minuun sitten yhteyttä, kun olette saaneet systeeminne toimimaan niin, että ne palvelevat asiakkaita. Siihen saakka en suosittele asioimista kanssanne kenellekään.

 

Minä en ymmärrä muodista mitään

Voin tunnustaa: en tiedä mikä on tämän kauden muotiväri. En tiedä mitkä merkit ovat nyt trendikkäitä. Hieman pinnistelemällä osaan luetella vaatetyylejä, joiden kuvittelen olevan tällä hetkellä muodikkaita, mutta ne perustuvat siihen, mitä näen lehdissä ja ihmisten päällä kaupungilla. Asian todellisesta laidasta minulla ei ole hajuakaan. Olen muodin suhteen täysin pimennossa.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö olisi kiinnostunut vaatteista. Minulla on aika selkeä käsitys siitä, minkämalliset vaatteet sopivat minulle, mistä materiaaleista pidän ja miten niitä hoidetaan. Noin 10 vuotta sitten kävin värianalyysissä, enkä sen jälkeen ole tehnyt virheostoksia värin puitteissa. (Tiedän, että moni pitää sitä huuhaanaa, mutta väitän toista.) Olen melko kiinnostunut myös kosmetiikasta, ihonhoidosta, kampauksista ja muista naistenlehtien vakiosisällöistä, mutta luen aiheeseenliittyviä lehtiä tai blogeja hyvin rajatusti, ja ostan uutta kosmetiikkaa lähinnä silloin kuin vanha loppuu.

Olen aina yhtä hämmästynyt, kun kuulen jonkun valittelevan, ettei voi pitää tiettyä vaatetta koska se ei ole muodissa. Ihmettelen itsekseni, mitä väliä sillä on? Yhtä paljon ihmettelen niitä tapauksia, joissa jokin tietty muotivaate on saatava, olipa se miten hankala, epäkäytännöllinen tai itselle sopimaton tahansa. Lähinnä noissa tapauksissa hämmästyttää, miksi kukaan antaisi jonkun muun määritellä, miksi joku vaate olisi parempi kuin toinen.

Muodin tehtävä on edistää myyntiä – luoda ihmisille tarpeita, joita heillä ei aiemmin ole ollut. Muoti on myös tapa erottua, kuulua joukkoon ja ilmaista omaa sosiaalista statusta. Muotia on yhtä aikaa monenlaista, sillä valtamuodin (lue kansainväliset vaateketjut) lisäksi eri alakulttuureilla on omat muotinsa. Se käy helposti ilmi, kun lukaisee muutamia niin sanottuja ”muotiblogeja”, joiden päähenkilöt pukeutuvat varsin erilaisilla tyyleillä.

Muoti on itsessään mielestäni aika tarpeetonta ja yhdentekevää, etenkin nykymaailmassa jossa kaikki voivat näyttää miltä huvittaa. Vihreä tukka ei taida hätkäyttää enää ketään, tatuointeja löytyy kaikista ikä- ja yhteiskuntaryhmistä ja nettikauppojen kautta kaiken maailman tyylit – niin tavalliset kuin tavattomatkin – ovat kenen tahansa saatavilla. Kun lehdessä kerrotaan, mikä on tänä keväänä muotia, se tarkoittaa oikeastaan vain sitä, millaisia vaatteita kauppoihin on valittu. Ajatus siitä, että se jotenkin velvoittaisi ostamaan uutta tai ”päivittämään vaatekaappia” on absurdi. Pitäisikö minun ostaa uusia vaatteita vain siksi, että sisäänostajat ovat innostuneet keltaisista housuista tai sinisistä paidoista monta kuukautta sitten? Älkää nyt naurattako. Minun pitää ostaa uusia vaatteita silloin kun itse haluan, eikä siihen ole muulla maailmalla mitäänt sanomista.

Niinpä tästä kaikesta johtuen on aika hämmästyttävää, että on vielä olemassa muotia. Vai onko? Minä en tosiaankaan tiedä.

Pesukonetta ostamassa, osa 1

Miten yksinkertaista on ostaa uusi pesukone? Niin ”yksinkertaista”, että se vaatii kaksi postausta. Tässä ensimmäinen osa.

Lähtötilanne oli sellainen, että käytössä oli yli 10 vuotta vanha Whirpool. Kone pesi edelleen ihan ok, mutta ikänsä puolesta siinä alkoi olla kaikenlaista kremppaa. Tiivisteet olivat tummuneet (homeessa?) niin, ettei niitä saanut enää puhtaiksi. Jalat olivat menneet rikki jo vuosikausia sitten, kone piti aina kiilata paikalleen erilaisilla pahvinpaloilla ym. virityksillä. Ulkoverhoilut irvistelivät saumoistaan ja lingotessa kone rämisi hurjalla äänellä. Olin lykännyt uuden ostamista sillä perusteella, että vanhakin vielä toimii, mutta kun lähipiiristä tuli äkkiä tarvetta mille tahansa pesukoneelle, tarjoitui hyvä tilaisuus hankkia uusi kone ja toimittaa vanha järkevästi eteenpäin.

Päältä täytettävä oli tilan vuoksi ainoa vaihtoehto, ja päädyin Mieleen lähinnä vahvan  laatumielikuvan takia. Luvattu 10 000 käyttötuntia tarkoittaisi meille noin 20 vuotta toimivaa pesukonetta, joten tämä houkutteli. Halusin kennorummun, mutta en liikaa elektronikkaa. W604 vaikutti sopivalta vaihtoehdolta.

Halusin päästä helpolla, ja yritin ostaa koneen netistä. Ei löytynyt. Tai yksi löytyi, mutta ehdot olivat huonot. Mielestäni 79€ asennuspalvelusta on yksinkertaisesti liikaa. Toiseksi arvelutti ostaa tuotetta ennestään tuntemattomasta liikkeestä. Sen jälkeen tartuin puhelimeen ja soitin Giganttiin. Tarkoitus oli selvittää, missä pääkaupunkiseudun liikkeissä olisi haluttu kone myynnissä, mutta kävi ilmi ettei missään. Lähin olisi ollut Loimaalla.

Reipas ja avulias asiakaspalvelija kuitenkin ehdotti muita Mielen koneita. Hän tarjosi uusinta uutta mallia, jota ei vielä ollut edes liikkeissä myynnissä, mutta tilaamalla sen nyt saisin samaan hintaan kuin liikkeestä löytyvän uusimman malli. Epäröin hieman, mutta ajatus todella hiljaisesta koneesta ja ekstrahienouksista alempaan hintaan houkutteli niin paljon, että pyörsin alkuperäisen päätöksen ja päätin ostaa tarjotun koneen, etenkin kun sen saattoi tehdä saman tien puhelimessa. Kaikki eteni mallikkaasti siihen saakka, kunnes alettiin keskustella siitä, milloin kone olisi meillä. Noh – noin kuukauden päästä.

Myyjä selitti, että koneen valmistus alkaa siitä, kun tilaus on tehty. Sitten kone pitää kuljettaa Suomeen, ja täällä vielä uuteen osoitteeseen. Ymmärrän, että prosessi vie aikaa, mutta ajatus kuukaudesta ilman pyykkikonetta oli aika raju. Peruin ostopuheeni ja pyysin aikalisän. Kohtelias asiakaspalvelija ei tästä hermostunut. Lupasi pitää tietoni tallella, ja toisti nimensä, jotta osaisin pyytää oikeaa henkilöä jatkamaan kauppoja, mikäli niin päättäisin.  Asiakaspalvelun asenteesta voin antaa Gigantin puhelinpalvelulle täydet pisteet. Sen sijaan kävi ilmi, että Mielen koneita ei olekaan välttämättä liikkeissä myynnissä, vaan ne tilataan tehtaalta sitä mukaa kun kauppoja tehdään. Ymmärrän tuon kauppiaan näkökulmasta, mutta asiakkaana tilanne on ärsyttävä. Jos minä haluan uuden pesukoneen, haluan sen mielellään viikon sisällä, en kuukauden. Haluaisin nykyaikana ostaa tavarat kätevästi kotisohvalta, mutta tässä tapauksessa se ei ollut mahdollista.

Seuraavassa osassa kerrotaan, kuinka apuun tuli Musta Pörssi, mutta kuinka ongelmat eivät olleet ohi.

Stockmann-päivitys

Muistanette, kuinka heinäkuun alussa tilasin Stockan verkkokaupasta tuotteita, joista osa oli loppu. Tätä ei kuitenkaan ilmoitettu asiakkaalle, vaan olisin menettänyt rahani, ellen olisi itse ottanut aktiivisesti yhteyttä kanta-asiakaspalveluun. Sieltä luvattiin palauttaa rahat tililleni.

Reiluuden vuoksi lienee aiheellista ilmoittaa, että näin tosiaan tapahtui. Noin viisi päivää sen jälkeen, kun olin tehnyt valituksen, täsmälleen oikea summa ilmestyi tililleni. Tässä suhteessa Stockmann siis toimi kuten lupasi, tosin muutaman päivän viive rahojen palautuksessa oli.

Tästä kaikesta jäi silti todella omituinen maku. Ihmettelen edelleen, miten Stockan kokoinen yritys voi suhtautua asiakkaisiinsa näin huolettomasti. Tai miten ko. yrityksellä voi olla niin huonot it-järjestelmät. Minulla olisi edelleen siellä odottamassa ne ilmaiset toimituskulut, jotka asiakaspalvelussa luvattiin hyvitykseksi kaikesta harmista. Mutta en tiedä onko luottamukseni firman verkkokauppaa kohtaan täysin palautunut. Katsellaan.