Avainsana-arkisto: Muji

Ostin Mujin diffuuserin

Julkaistu , kirjoittanut
12

Minulla on kaksijakoinen suhtautuminen tuoksuihin, etenkin kodin tuoksuihin. En pidä ollenkaan synteettisistä tuoksuista, joita tapaa esim. pesuaineissa, tuoksukynttilöissä ja usein kosmetiikassa. Sen sijaan pidän paljonkin luonnollisista tuoksuista, kuten kukista ja eteerisistä öljyistä. Toisaalta haluan esimerkiksi pyykin olevan mahdollisimman tuoksutonta, toisaalta pidän laventelipussia liinavaatekaapissa.

Olen nyt jonkin aikaa nauttinut Mujin tuoksudiffuuserista, jonka ostin pitkällisen harkinnan tuloksena. Kyseessä on muovinen pönttö, jonka sisälle laitetaan vettä ja halutessa myös muutama tippa eteeristä öljyä. Sähköllä toimiva laite käyttää ultraääntä muodostamaan vedestä viileää vesihöyryä, jonka mukana myös tuoksu tulee ilmaan. Ostin kaikista isoimman laitteen, johon mahtuu noin 3dl vettä. Siitä riittää höyryä useammaksi tunniksi. Laitteesta voi valita, haluaako höyryä 30, 60, 120 vai 180 minuuttia kerrallaan. Samoin voi valita, haluaako laitteen valaisevan vai ei. Vaihtoehdot ovat kirkas, himmeä tai ei ollenkaan valoa. Näitä diffuusereita on toki muitakin merkkejä saatavilla. En tällä kertaa jaksanut ruveta tutkailemaan aihetta hirveän syvällisesti, vaan luotin siihen, että koska laite on yksi Mujin myydyimmistä tuotteista, se on varmaan ihan hyvä.

Tällainen puhiseva pönttö se on.

Tykkään tästä uudesta vekottimestani älyttömästi. Muistan, että hankin ensimmäisen tuoksulyhdyn jo joskus alle parikymppisenä. Ne vain olivat aika hankalia; sisälle piti laittaa tuikkukynttilä, vesisäiliöön ei mahtunut kuin tilkka, ja sitten kun se haihtui loppuun, öljyllä oli taipumus palaa kiinni astian pohjaan. Omistin niitä parikin vuosien varrella, mutta epäkäytännöllisyydestä johtuen niiden käyttö hiipui, vaikka ajatuksena tykkäsin kyllä. Sen sijaan tämä uusi laite on kätevä. Se sammuu itsestään kun vettä ei enää ole, tai sitten kun ajastimen aika on lopussa. Vesihöyry on viileää, eikä kynttilöiden kanssa tarvitse pelata. Laite tohottaa höyryä ilmaan kuin pieni ilmankostutin. Tuoksun määrää voi säädellä sen mukaan, montako tippaa öljyä sisälle laittaa.

Tämä vanha systeemi oli kyllä epäkätevä. Uusi on parempi!

On hassua, että tuoksukynttilöistä saan lähinnä päänsäryn, mutta pari tippaa eteeristä greippiöljyä vesihöyryn mukana saa vain hyvälle tuulelle. Illat ovat jo niin valoisia, että valaisinominaisuutta en ole vielä käyttänyt, mutta laitteesta tulee oikein miellyttävä, pehmeä valo. Sille lienee käyttöä enemmän sitten, kun illat jälleen pimenevät. Ääntä laite ei juurikaan pidä. Siitä kuuluu vähän liplatusta, kun vesi liikkuu säiliössä sekä pientä puhinaa. Ulkomuodoltaan se on Mujin tavaroiden tapaan pelkistetty ja neutraali. Ulkonäkö oli yksi syy, miksi en lähtenyt etsimään sen enempää, sillä tämä laite miellytti silmää. Siinä on vain kaksi nappulaa, ei vilkkuvia merkkivaloja eikä mitään ylimääräistä muutenkaan.  Säilytän diffuuseria ikkunalaudalla silloin, kun se ei ole käytössä, mutta laite on sen verran pieni, että sen voisi myös laittaa kaappiin, jos sen haluaa pois silmistä.

Muji on aika ovela kauppa. Siellä myydään paljon sellaista, mitä ensin en usko tarvitsevani ollenkaan, mutta sitten jossain vaiheessa huomaan kuitenkin haluavani. Näin kävi diffuuserillekin, en ensin tajunnut sen hauskuutta ollenkaan, ja nyt tykkään kovasti. Tykkään myös näistä tuoksuista, joissa ei ole teollista vivahdetta ollenkaan, vaan sitruuna tuoksuu samalta kuin tuore sitruuna, ja eucalyptus eucalyptukselta. Haaveilen ruusuöljystä, joka tosin on kauhean kallista.

Onko siellä muita tuoksujen ystäviä? Tai onko joku muukin kokeillut diffuuseria?

Shoppailusta ja mielenrauhasta

Julkaistu , kirjoittanut
14

Jokin aikaa sitten juhlin, kuinka ostolakko kävi nyt ihmeen helpoksi kotikaranteenin myötä. Kun ei käy missään, ei tarvitse mitään, ainakaan uusia vaatteita. Joku vastasi kommenteissa, että varmaan sitten kun rajoitukset hellittävät, syntyy valtava vastaliike, ja ihmiset ostavat kuin viimeistä päivää. Olin kauhistunut ajatuksesta. Kun tässä nyt kökötetään kotona seitsemättä viikkoa, alan ymmärtää tuota kommenttia. Ostaminen on psykologisesti mielenkiintoista. Tavarat rauhoittavat, mistä kummasta se sitten johtuukaan.

Olen tässä huhtikuun aikana yrittänyt ostaa legginssejä itselleni, toistaiseksi en kovin hyvällä menestyksellä. Olen myös alkanut haaveilla tavaroista, joita aiemmin en mitenkään kuvitellut tarvitsevani. Esimerkiksi Mujin diffuuseri on ruvennut houkuttelemaan. Se on siis sellainen ihan tyylikäs valkoinen pänikkä, jonka sisälle laitetaan tuoksuvaa eteeristä öljyä, jota laite sitten puhaltaa vesihöyryn mukana huoneilmaan. Tietääkseni tämä laite on yksi Mujin myydyimmistä tuotteista maailmanlaajuisesti, mutta Suomessa diffuuserit eivät ole kiinnostaneet yhtä paljon, täällä varmaan arvostetaan hajusteettomuutta niin paljon. Olen kuitenkin alkanut pohdiskella, olisiko nyt otollinen hetki hankkia tuollainen turhake, jos se kuitenkin ilahduttaisi arkea.

Mujin eteeriset öljyt ovat ihania.

Huomaan, että nettikauppojen alet houkuttelevat myös. Siellä Mujin sivuilla klikkaillessani laitoin jo yhden mekon ostoskoriin. Perustelin sitä itselleni näillä tavallisilla selityksillä – se on alessa, se olisi mukava kotona, se on puuvillaa, se on tyylikäs – ja sitten poistin sen ostoksista. En tarvitse enempää kotimekkoja, niitä riittää jo ennestään. Piti oikein muistuttaa itselleni, että olen edelleen tietääkseni ostolakossa, eikä uusi kotimekko kuulu tarpeellisten listalle. Jatkoin sitten kodinsisustustarvikkeiden tutkailua. Parille tavaralle on oikeasti tarve (tarvitsemme mm. äänettömän kellon ja Mujista kuulemma saa sellaisen), mutta samalla mietin, että kiinnostaisivatko nämäkään kipot ja kupit niin paljon, ellen joutuisi olemaan jatkuvasti kotona.

Noita öljyjä tiputetaan näille huokoisille ”kiville” (en tiedä mitä ne oikeasti ovat) ja sitten niistä tuoksu leviää. Mujista nämäkin.

Sosiaalisesta eristäytymisestä, huolesta ja epävarmuudesta huolimatta voin henkisesti edelleen ihan hyvin. Seinät eivät tunnu kaatuvan päälle, kaikki läheiset ovat terveinä eikä ole esim. työttömyyden uhkaa. Minulla myös sattuu myös olemaan luonnostaan hyvin tasainen temperamentti optimistinen luonne. Vaikka kaikki on siis ihan hyvin, shoppailu houkuttaisi silti. Ostaminen tuntuu etenkin nyt olevan ihanaa vaihtelua siihen, että päivät toistuvat samanlaisina viikosta toiseen. Uudet tavarat houkuttelevat, nyt jos koskaan tuntuisi kaipaavan sitä kuuluisaa pientä piristystä kotiin ja arkeen. Vaikka en ole ahdistunut, nettikaupoissa klikkailu tuntuu silti rauhoittavalta ja tyynnyttävältä, se vie ajatukset tehokkaasti pois tästä hetkestä. Luonnonkosmetiikan selailu on tervetullutta vaihtelua jatkuvaan koronauutisointiin, jota kaikkialta muualta tulvii.

Toistaiseksi shoppailuhimoni ovat pysyneet kohtuullisen hyvin hallinnassa. Olen ostanut yhden mekon sekä muutaman kosmetiikkatuotteen, joita en välttämättä olisi tarvinnut, mutta joita kyllä käytän. Ostin uuden pyykkikorin rikkimenneen tilalle. Samoin hankin polkupyörään lukon ja keittiönpöydälle vahakankaan. Lastenhuoneeseen pitäisi ostaa uusi kirjoituspöytä, mutta se on sen tyyppinen isompi hankinta, joka ei jostain syystä ole yhtä hauska, kuin sellainen helposti ostettava pikkutavara. Pahin houkutus lienee juuri tuo Muji, mutta sinnekin haluaisin oikeastaan mennä itse käymään. Itse asiassa varmasti myös menen, jossain kohdassa kun sopiva hetki tulee.

Sanon siis, että jos joku on sattunut koronaeristyksessään shoppailemaan yllättäviä tavaroita, joita ei niin tarvitsisi, niin ymmärrän. En suosittele, mutta ymmärrän. Toivoisin, että joku osaisi selittää, miksi mielen tyynnyttämiseen tuntuu toimivan parhaiten sellaiset asiat, jotka eivät ole pidemmällä tähtäimellä kovin fiksuja, kuten shoppailu, syöminen tai ylenpalttinen netissä haahuilu. Haluaisin olla ihminen, joka ihan luonnostaan kääntyisi rauhattomalla hetkellä mietiskelytyynynsä eikä läppärinsä puoleen, mutta siihen on valitettavasti vielä matkaa.

Oletteko harrastaneet koronashoppailua?

Millainen on Muji?

Julkaistu , kirjoittanut
14

Kävin eilen Mujin Helsingin liikkeessä. Olin utelias, koska olen käynyt Mujissa ulkomailla, ja tykännyt kyllä heidän tavaroistaan ja valikoimistaan. Helsingin Muji avattiin sellaisen hypetyksen kera, että halusin vähän jättää etäisyyttä avajaisiin. En ole ihmispaljouksien ystävä.

Millainen se Mujin liike sitten on? Lyhyesti sanottuna iso ja ihana. En ihmettele niitä ylisanoja ollenkaan, mitä liikkeestä on käytetty. Liikkeen koko on valtava. Se kattaa yhden kerroksen Kampin kauppakeskuksesta kokonaan. Vertailun vuoksi samaan tilaan mahtuu kymmenkunta normaalia kauppaa, joten pinta-alaa riittää. Mujin äänimaailma on saatu miellyttäväksi, taustamusiikkina oli kansanmusiikkia, mikä tekee ännimaailmasta hyvin poikkeavan. Liikkeessä on paljon tavaraa, mutta se ei tuntunut ahtaalta. Visuaaliseen ilmeeseen on panostettu, puu ja lämmin valaistus sopivat myytäviin tuotteisiin. On lasten leikkipaikkaa ja aikuisten levähdyspaikkoja.

Noin puolet Mujista on omistettu tavaroille, ja valikoimaa riittää laidasta laitaan. On vaatteita, paperitavaraa, kosmetiikkaa, keittiötarvikkeita, liinavaatteita ja suunnilleen kaikkea, mitä nyt voi kodissa tarvita. Toinen puoli liikkeestä on omistettu ruoalle. Minusta vaikutti siltä, että tarjolla on vain kuivatuotteita ja säilykkeitä, siis ei mitään tuoretta lukuunottamatta leipiä. Ruokatuotteet vaikuttivat painottuvan kotimaisiin ja luomutuotteisiin. Tällä puolella kuljin vähemmän aikaa, mutta houkuttelevalta näytti sekin. Ruokapuoli vaikutti sellaiselta, että siellä voi tehdä samanlaisia löytöjä kuin tavarapuolellakin. Ei siis viikon ruokaostoksia, mutta kivoja tuliaisia ja itseään piristäviä herkkuja löytyy kyllä.

Muji

Jos olet nättien säilytyslaatikoiden ystävä, suuntaa Mujiin.

Muji on kauppa, jossa myydään tavallisia tavaroita. Valkoisia keramiikka-astioita, mustia puuvillapöksyjä ja vihreää kuramattoa saa helposti muualtakin. Valikoima ei ole sillä lailla poikkeuksellinen, etteikö samaan tarkoitukseen löytyisi tavaroita mistä tahansa ”sekatavarakaupasta” Clas Ohlssonilta Tokmanniin. Tietysti joukossa on myös japanilaisia erikoisuuksia, joiden tarpeellisuudesta voi tosin olla montaa mieltä. Tarvitseeko ihminen hammasharjanpidikettä? Entä meikinpoistoaineen vaahdotinta? En ole myöskään nähnyt kovin usein paksusta trikoosta tehtyjä pussilakanoita.

Toisaalta jokainen esine on eleetön ja kaunis. Värejä ei ole paljon eikä muovia näy. Kaikki kaupassa myytävät tavarat sointuvat toisiinsa materiaalien, muotojen ja värien puolesta. Tavarat ovat siisteissä riveissä ja pinoissa, eivätkä sekalaisina kasoina. Ne vähän tarpeettomammatkin tavarat on suunniteltu huolellisesti, ne näyttävät hauskoilta. Räikeys ja sekavuus loistavat poissaolollaan. Tästä seuraa se, että kaikki tavallisetkin tavarat näyttävät vähän tyylikkäämmältä kuin muissa kaupoissa. Toinen seuraus on se, että ostokokemus Mujissa on paljon miellyttävämpi kuin tavallisessa tavarakaupassa. Hintataso ei ole huikean halpa, mutta ei erityisen kalliskaan. Toisaalta jos tavarat irrotetaan kokonaisuudesta, niiden houkutus kieltämättä vaimenee. Jostain syystä yksinkertainen valkoinen lautanen näyttää tyylikkäältä, kun sen seurana on 100 samanlaista lautasta säntillisissä riveissä, pehmeässä valaistukseessa ja kaikkien kätevien ja hauskojen pikkutavaroiden ympäröimänä. Siirrettynä toiseen ympäristöön, sama lautanen näyttää vain ihan tavalliselta lautaselta. Tämä kannattaa pitää mielessä, kun Mujissa shoppailee. Kannattaa miettiä huolellisesti, onko tavaroissa samaa hohtoa omien tavaroiden keskellä.

saippuateline

Voiko tästä saippuateline kätevämmäksi enää muuttua?

Kuten sanottu, pidin Mujista silti. Menen sinne varmasti uudestaan, ja olisin hämmästynyt, ellen tulevaisuudessa ostaisi sieltä erinäisiä tavaroita. Nyt ensimmäisellä kerralla ostin mm. käsisaippualle telineen. Sellaista olin etsinyt ties kuinka kauan, ja arvasin että Mujista löytyy sopiva, niin kuin löytyikin. Muotoilu oli juuri sellainen, mitä olin etsinyt: käytännöllinen ja yksinkertainen. Teline on metallia, saippua kuivuu siinä nopeasti, se on hygieninen ja helppo pitää puhtaana. Juuri tällaisia Mujin tavarat yleensä ovat ja siksi kauppa on erittäin tervetullut lisä Helsingin kauppavalikoimaan.

Oletko jo käynyt Mujissa? Aiotko mennä?

Viikon vinkit: käytetyt vaatteet, Muji ja shoppailusta eroon

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Ilta-Sanomat kertoo, miten kierrätysvaatteiden massasta löytää helmiä. Jutussa kerrotaan muun muassa miten laadun tunnistaa, mihin vaatteissa kannattaa kiinnittää huomiota ja vaatteiden kierrätyksestä muutenkin

Onko Muji Japanin Ikea, vai mistä on kyse? Tässä jutussa ruoditaan, mikä on Mujin menestyksen takana. (YLE) En ole muuten vielä itse käynyt tuossa liikkeessä, vaikka jossain vaiheessa varmasti siellä vierailen. Tykkään Mujin tavaroista ja olen ostanut sieltä myös kivoja vaatteita itselleni. Juuri nyt ei kuitenkaan ole eityistä tarvetta millekään, joten en  viitsi erikseen lähteä kauppaa tutkimaan. Raportoin sitten, kun joskus sinne asti pääsen.

Kosmetiikkablogistaan tunnettu Virve Fredman on myös minimalisti. Hän kuuluu siihen minimalistien joukkoon, joka on kovasti karsinut omaisuuttaan. Mutta pelkkä vähentäminen ei auta, jos koko ajan tuo toisesta päästä uutta tavaraa vanhojen tilalle. Tässä kirjoituksessaan Virve pohtii mielenkiintoisesti, miten hän on päässyt eroon ostohimoista ja shoppailusta. Olennaisinta on hänelle ollut huomio siitä, että näinkin on ihan hyvä, eikä uutta välttämättä tarvitse.

Tällä viikolla minäkin olen pohtinut minimalismia blogissa. Ensin mietin tavaroiden sosiaalista luonnetta ja sitä, miten minimalisti järjestää juhlat. Saatuani paljon kommentteja tähän kirjoitukseen, aloin miettiä, mitä minimalismi oikeastaan tarkoittaa. Jos aihe kiinnostaa, kommenteissa on mielenkiintoisia näkökulmia myös!

Viikon vinkit: Minimalismipeliä, Muji Suomeen sekä kirjahyllyn paluu

Julkaistu , kirjoittanut
2

MeNaiset innostui kokemuksistani minimalismipelistä, ja haastatteli minua viime viikolla.  500 tavaran poistaminen kotoa olikin kieltämättä aika yllättävää!

Kaikkien järjestäjien taivas aukeaa marraskuussa Kamppiin, kun japanilainen Muji saapuu Suomeen. Mujissa myydään kaikkea mahdollista kodin organisoimiseen liittyvää tavaraa, vaatteita, kodin pienesineitä ja ainakin Japanissa näin liikkeessä myös pientä syötävää, kuten myslipatukoita, mausteita ja sen sellaista. Tavarat ovat eleettömän tyylikkäitä, käteviä, eivätkä kovin kalliita, jos eivät superhalpojakaan. Moni on ihastunut Mujiin, mutta vaikka miten ihanista tavaroista olisi kyse, ei niitä kannata ostaa jos ei tarvitse.  Tässä Taloussanomien jutussa avataan vähän tarkemmin sitä, millainen Kampin liikkeestä on tulossa (Iso! Ja sieltä saa ruokaa!) ja mikä koko homman idea oikein on. Kyllä minäkin sinne suuntaan, kunhan liike aukeaa. Sitten pitää vaan pitää tolkku mukana, ettei hamstraa kaikkea pientä ihanaa, mitä ei oikeasti tarvitse.

Tiesittekö, että kirjahyllyt ovat palanneet muotiin? Tiukan konmarittamisen jälkeen kirjahyllyt ovat päässeet takaisin sisustuselementiksi. Tosin minusta vaikuttaa siltä, että se miltä kirjahylly näyttää on vähintään yhtä tärkeää kuin se, mitä se sisältää. Tämä on vähän vieras ajatus, mutta näin nämä muodit muuttuvat. (Deko)

**********************

Tällä viikolla en valitettavasti ehtinyt äänittämään podcastia ns. oikeiden töiden takia, mutta viime viikolla juttelin siitä, miten luodaan uusia rutiineja.

Oli myös pakko tunnustaa, että loppukesän vaateostosraportti oli pielessä. Olin autuaasti unohtanut, että heinäkuu EI ollut nollakuukausi, vaikka niin väitin. Tässä kootut selitykset, miten näin pääsi käymään.