Jokin aikaa sitten juhlin, kuinka ostolakko kävi nyt ihmeen helpoksi kotikaranteenin myötä. Kun ei käy missään, ei tarvitse mitään, ainakaan uusia vaatteita. Joku vastasi kommenteissa, että varmaan sitten kun rajoitukset hellittävät, syntyy valtava vastaliike, ja ihmiset ostavat kuin viimeistä päivää. Olin kauhistunut ajatuksesta. Kun tässä nyt kökötetään kotona seitsemättä viikkoa, alan ymmärtää tuota kommenttia. Ostaminen on psykologisesti mielenkiintoista. Tavarat rauhoittavat, mistä kummasta se sitten johtuukaan.
Olen tässä huhtikuun aikana yrittänyt ostaa legginssejä itselleni, toistaiseksi en kovin hyvällä menestyksellä. Olen myös alkanut haaveilla tavaroista, joita aiemmin en mitenkään kuvitellut tarvitsevani. Esimerkiksi Mujin diffuuseri on ruvennut houkuttelemaan. Se on siis sellainen ihan tyylikäs valkoinen pänikkä, jonka sisälle laitetaan tuoksuvaa eteeristä öljyä, jota laite sitten puhaltaa vesihöyryn mukana huoneilmaan. Tietääkseni tämä laite on yksi Mujin myydyimmistä tuotteista maailmanlaajuisesti, mutta Suomessa diffuuserit eivät ole kiinnostaneet yhtä paljon, täällä varmaan arvostetaan hajusteettomuutta niin paljon. Olen kuitenkin alkanut pohdiskella, olisiko nyt otollinen hetki hankkia tuollainen turhake, jos se kuitenkin ilahduttaisi arkea.
Mujin eteeriset öljyt ovat ihania.
Huomaan, että nettikauppojen alet houkuttelevat myös. Siellä Mujin sivuilla klikkaillessani laitoin jo yhden mekon ostoskoriin. Perustelin sitä itselleni näillä tavallisilla selityksillä – se on alessa, se olisi mukava kotona, se on puuvillaa, se on tyylikäs – ja sitten poistin sen ostoksista. En tarvitse enempää kotimekkoja, niitä riittää jo ennestään. Piti oikein muistuttaa itselleni, että olen edelleen tietääkseni ostolakossa, eikä uusi kotimekko kuulu tarpeellisten listalle. Jatkoin sitten kodinsisustustarvikkeiden tutkailua. Parille tavaralle on oikeasti tarve (tarvitsemme mm. äänettömän kellon ja Mujista kuulemma saa sellaisen), mutta samalla mietin, että kiinnostaisivatko nämäkään kipot ja kupit niin paljon, ellen joutuisi olemaan jatkuvasti kotona.
Noita öljyjä tiputetaan näille huokoisille ”kiville” (en tiedä mitä ne oikeasti ovat) ja sitten niistä tuoksu leviää. Mujista nämäkin.
Sosiaalisesta eristäytymisestä, huolesta ja epävarmuudesta huolimatta voin henkisesti edelleen ihan hyvin. Seinät eivät tunnu kaatuvan päälle, kaikki läheiset ovat terveinä eikä ole esim. työttömyyden uhkaa. Minulla myös sattuu myös olemaan luonnostaan hyvin tasainen temperamentti optimistinen luonne. Vaikka kaikki on siis ihan hyvin, shoppailu houkuttaisi silti. Ostaminen tuntuu etenkin nyt olevan ihanaa vaihtelua siihen, että päivät toistuvat samanlaisina viikosta toiseen. Uudet tavarat houkuttelevat, nyt jos koskaan tuntuisi kaipaavan sitä kuuluisaa pientä piristystä kotiin ja arkeen. Vaikka en ole ahdistunut, nettikaupoissa klikkailu tuntuu silti rauhoittavalta ja tyynnyttävältä, se vie ajatukset tehokkaasti pois tästä hetkestä. Luonnonkosmetiikan selailu on tervetullutta vaihtelua jatkuvaan koronauutisointiin, jota kaikkialta muualta tulvii.
Toistaiseksi shoppailuhimoni ovat pysyneet kohtuullisen hyvin hallinnassa. Olen ostanut yhden mekon sekä muutaman kosmetiikkatuotteen, joita en välttämättä olisi tarvinnut, mutta joita kyllä käytän. Ostin uuden pyykkikorin rikkimenneen tilalle. Samoin hankin polkupyörään lukon ja keittiönpöydälle vahakankaan. Lastenhuoneeseen pitäisi ostaa uusi kirjoituspöytä, mutta se on sen tyyppinen isompi hankinta, joka ei jostain syystä ole yhtä hauska, kuin sellainen helposti ostettava pikkutavara. Pahin houkutus lienee juuri tuo Muji, mutta sinnekin haluaisin oikeastaan mennä itse käymään. Itse asiassa varmasti myös menen, jossain kohdassa kun sopiva hetki tulee.
Sanon siis, että jos joku on sattunut koronaeristyksessään shoppailemaan yllättäviä tavaroita, joita ei niin tarvitsisi, niin ymmärrän. En suosittele, mutta ymmärrän. Toivoisin, että joku osaisi selittää, miksi mielen tyynnyttämiseen tuntuu toimivan parhaiten sellaiset asiat, jotka eivät ole pidemmällä tähtäimellä kovin fiksuja, kuten shoppailu, syöminen tai ylenpalttinen netissä haahuilu. Haluaisin olla ihminen, joka ihan luonnostaan kääntyisi rauhattomalla hetkellä mietiskelytyynynsä eikä läppärinsä puoleen, mutta siihen on valitettavasti vielä matkaa.
Oletteko harrastaneet koronashoppailua?
Enpä ole harrastanut, jos ei tiettyä shoppalismia ruokakaupassa oteta huomioon. Lakupussi, keksipaketti, pullat lähileipomosta, broccolinia parsan sijaan jne. Siihen on yksinkertainen syy: pitäisi mennä keskustaan tai tilata tavaraa, joka ei oleensä ole loppupeleissä sopivaa, netistä, niin olkoon, lisäksi posti on kaukana, eikä huvita raahata paketteja kilometrien päästä. Pakettien ohjaus ei kaikkien kauppojen kohdalla tunnu toimivan niin kuin haluaisin. Minulla kyllä olisi todellisia tarpeita: pari piuhaa, kevättressi ja uudet kengät, kaikki parhaat pävänsä nähneitä, ja ehkä kesäisempi edustavampi mekko erääseen työtilanteeseen, joka toteutunee sitten joskus kun…Näillä olisi käyttöarvoa.
Taisi olla minun kommentti patoutuneista ostopaineista. En tarkoittanut sillä mitään ylimääräistä ”rauhoittavaa” vaan ihan sitä, että tiettyjä tavaroita on pakko ostaa jo senkin vuoksi että meillä on neljä vuodenaikaa.
En muistanut kuka sen lähetti, enkä jaksanut tarkistaa 🙂 Tulkitsin sen silloin siis väärin, luulin että tarkoitit tilannetta, jossa jengi ryntää shoppailemaan ihan vain shoppailun riemusta, kun vihdoin pääsee kaupungille vapaasti. Minullakin on niitä todellisia tarpeita, mutta jostain syystä olisi hauskempaa ostella kaikkea kivaa, eikä tarpeellista. Aika järkevä olen ollut, mutta huomaan nämä houkutukset, ja niiden älyttömyyden. Ymmärrän, että itse ostaminen houkuttelee ajoittain enemmän kuin se ostamisen kohde. Se on hullua, mutta onneksi terve järki on sentään kohtuudella pysynyt mukana.
Mä ostin bokashi kompostointisysteemin. Olen kyllä miettinyt hankintaa jo melkein vuoden. En uskaltanut syksyllä ostaa talvea vasten kun ajattelin et opettelen homman näin kesäaikaan. Peruste hankinnalle…omakotitalo, josta ei kerätä biojötettä ja mua on ottanut jo melkeen 14 vuotta päähän se et lajittelen kaikki muut jätteet paitsi bion.
Sit innostuin vähän lisää kun lueskelin lisää mitä kaikkee vois bokashoida…takapihalla on puutarhajätettä aika paljon niin senkin pystyy käsittelemään kun ostaa liuosta. No tilasin sit sitäkin..saas nähdä kuinka tämän projektin kanssa käy. Sormet syyhyää ja myös jonkinlaista ruuan kasvatusta olen suunnitellut tälle kesälle.
Niin ja tyttärelle ostettiin Torista yksi hylly kun rymsteerasi huonettaan…ja maalia kun yksi seinä piti maalata. Lukiolaisella on nyt ollut aikaa miettiä huonettaan kun on siellä koko ajan. Jotain pikkuhankintoja haluaa vielä et ne pitää tilata tai käydä jostain hakemassa.
Muakin kiinnostaisi bokashi! Olen miettinyt, voisko sen laittaa parvekkeelle, pihaa meillä ei ole. Mökillä taas on kaksikin ihan perinteistä kompostia, jonne laitetaan kaikki eloperäinen, paitsi paperi poltetaan. Tuo diffuuseri menee ehkä vähän samaan katergoriaan. Olen aina tykännyt tuoksuista, ja harrastanut tuoksulamppuja/lyhtyjä, mutta kynttilöiden kanssa askartelusta en tykkää. Diffuuseri kostuttaisi ilmaa ja homma toimisi siististi ilman kynttilöitä. Tykkäisin ajatuksesta, että teen koneella töitä ja diffuuseri puhisee ilmaan siinä vieressä jotain hyvää tuoksua. Samalla pidän sitä vähän turhakkeena kyllä. Ehkä ostan silti.
Bokashi ei itse asiassa ole komposti vaan biojäte fermentoidaan hapettomassa tai lähes hpettomassa tilassa,niin että se muuttuu mullaksi. Tämän opin tässä viime viikolla kun hommaa opiskelin. Niin ja kompostoinnin hiilijalanjälki on huomattavasti isompi kuin bokashilla. Kompostoinnissahan vapautuu hiilidioksidia tai metaania.
En tosin koe et tämä hankinta oli turhake. Omakotitalossa kun ei pysty biojätettä muutoin käsittelemään kuin itse kompostoimalla tms. (keräystä ei ole). Jos ei itse käsittele niin biojäte pitää laittaa sekajätteeseen.
Niin ja kerrostalossa ei ehkä kannata aloittaa, jos ei ole tarvetta mullalle. Sitä nimittäin tulee vuoden mittaan aika paljon näin olen ymmärtänyt… eillä on iso piha ja istutuksia niin sinne tuota multaa uppoaa.
Oikeaoppisessa kompostoinnissa ei vapaudu metaania vaan mädättämisessä eli fermentaatiossa.
Sen verran vielä tästä, että fermentaatio ei ole mädättämistä vaan hapattamista. Siinä ei käsittääkseni synny metaania.
Kompostoinnissa sen sijaan syntyy hiilidioksidia tai metaania jos komposti alkaa mätänemään.
Mut joo..kaikella on puolensa. Biojätettä nyt ei kuitenkaan suositella laitettavaksi sekajätteeseen se nyt ainakin on fakta.
https://yle.fi/uutiset/3-10985499 Tässä on hyvä linkki aihetta käsittelevään juttuun. Kompostista ei tule metaania, jos se toimii kuten pitää. Ei myöskään bokashista, mutta sen sijaan mädättämisestä tulee. Se on se, mitä kaupungissa biojätteelle tapahtuu, ne kerätään mädätettäväksi. Mutta noissa laitoksissa kaasut otetaan talteen ja hyötykäyttöön, ja homma on ihan hallinnassa.
Kuitenkin artikkelissa Pitäisikö talousjätteet kompostoida (Terveyskirjasto.fi) todetaan fermentaation olevan mädättämistä. Se on anaerobinen prosessi. Epäilen, onnistuuko biojätteen hapattaminen (vrt. raikas hapankaali) vai onko tuloksena vain haiseva massa. Sen sijaan ilmavassa kompostissa on lähtökohtaisesti mukava tuoksu.
Onnistuu. Ei ole hajuhaittoja. Meillä bokashi on ihan huonetilassa ja joillain on tämä jopa vaatekaapissa.
Itse olen shoppaillut korona-aikana sen verran, että ostin uudet työsandaalit pienestä yksityisomisteisesta jalkineliikkeestä. Olisin vielä pärjännyt vanhoilla työkengillä jonkin aikaa, mutta halusin ostoksellani tukea paikallista pienyrittäjää tässä ikävässä tilanteessa. Kaupassa ei ollut koko aikana muita asiakkaita, ja hiljaista oli kuulemma ollut muutenkin. Vanhat kengät siirsin ”pihakäyttöön”: ne on kätevä potkaista jalkaan, kun lähtee pyykkitupaan tai viemään roskia jätepisteelle.
Lisäksi tilasin käytettyjä vaatteita myyvästä Emmystä sovitettavaksi muutaman vaatteen, joista yhden aion pitää. Ostan nettikaupoista vain käytettyä; muuten pyrin hankkimaan tarvitsemani tavarat paikallisista (pien)yrityksistä.
Voin muuten suositella Emmyä lämpimästi! Ostaminen ja myyminen on turvallista ja helppoa. Ja mikä parasta: olet osaltasi mukana tukemassa kiertotalouden kehitystä. Vaatteet ja asusteet pääsevät jatkoajalle uuden käyttäjän myötä. 🙂 https://store.emmy.fi/
En ole Emmyä kokeillut, mutta onko siis niin, että sieltä voi helposti palauttaa jos ei ole sopiva? Nettikauppojen palautusrumba on minusta aina se työläin, ja väistämättä välillä tulee huteja.
Palautukset Emmyyn hoituvat helposti. Palautuslomakkeen voi täyttää sähköisesti, ja palautetuista tuotteista saa rahat takaisin, lukuunottamatta pientä palautusmaksua.
Emmy on mielestäni oikein toimiva konsepti, eikä tämä ole mikään maksettu mainos tms. 😉
Korona ei ole aiheuttanut mitään osohimojen lisääntymistä. Tilasin koirallekin pari tuotetta verkkoapteekista. Ruokaa on lähikaupasta haettava pari kertaa viikossa, haluamme valita ostoksemme itse.