Arkijärki-podcast 15: Mikromuovit

Mikromuoveihin liittyvältä uutisoinnilta ei ole viime aikoina juuri voinut välttyä. Tässä podcastissa juttelen siitä, mitä mikromuovit merkitsevät yksittäisen kuluttajan kannalta ja annan käytännöllisiä vinkkejä siitä, miten esimerkiksi kosmetiikassa niitä voi vältellä. Siteeraan myös Suomen ympäristökeskuksen artikkelia, josta käy ilmi varsin pysäyttäviä lukuja liikenteen mikromuovien suhteen. Podcastissa viitataan myös Helsingin Sanomissa 1.2. julkaistuun uutiseen sekä samassa lehdessä 6.2. julkaistuun artikkeliin mikromuoveista. Näistä jälkimmäinen näyttäisi olevan netissä luettavissa vain tilaajille. Olen käyttänyt lähteinä myös YLEn juttua fleecestä. Mikäli aihe kiinnostaa, suosittelen myös tätä erittäin informatiivista YLEn nettisivuilta löytyvää artikkelia.

Podcastin pituus on 17min 45 s.

Podcastin voi kuunnella tästä alapuolelta, tai sen voi tilata esimerkiksi iTunesin kautta. Kaikki aiemmat jaksot löytyvät järjestyksessä tuosta yläreunasta löytyvästä podcastien omalta sivulta http://arkijarki.net/arkijarki-podcastit/

Arkijärki-podcast 13: Miten maailma pelastetaan

EDIT: podcast ei jostain syystä latautunut kunnolla, joten postaan tämän uudestaan.

Tässä podcastissa puhun (ajoittain varsin paatoksella) siitä, miten meistä jokainen voi tehdä jotain ympäristön hyväksi. En ymmärrä ollenkaan sellaista ajatusta, että koska oma panos on niin pieni, sillä ei olisi mitään merkitystä. Yksi ihminen ei tosiaan voi maailmaa pelastaa, mutta miljoona yksittäistä ihmistä saa jo paljon aikaan. Toisaalta se, ettei täydellisiä ratkaisuja ole olemassa, ei myöskään ole hyvä syy jättää asioita sikseen. Kaikkina päivinä ei pysty samanlaisiin suorituksiin, ja täydellisyyden tavoittelu voi tuntua lamauttavalta. Tärkeintä onkin, että jokainen tekee edes jotain.

Tämä aihe on niin lähellä sydäntä, että podcastista tuli hieman pidempi kuin yleensä. Tarjolla on noin 19 minuutta täyttä maailmanparannusasiaa!

 

Arkijärki-podcastin voi tilata esimerkiksi iTunesista tai Acastista. Adlibriksen Tavarataidot-tarjous löytyy täältä. Instagramissa puolestaan kuva siitä syntisestä fleece-takista.

10 totuutta elämästä

Mitä aikuisemmaksi tulee, sitä enemmän viisastuu. Seuraavat asiat olen oppinut käytännön kokemuksesta, joskus enemmän joskus vähemmän kantapään kautta.

  1. Puhelinta kannattaa ladata aina. Ei ole väliä, onko akkua 91%, 44% vai 7% jäljellä. Ikinä en ole katunut sitä, että olen ladannut puhelinta. Lataamatta jättäminen on sen sijaan kaduttanut monta kertaa.
  2. Jos haluaa tietää, paljonko oikeasti ostaa, kuluttaa, tuhlaa, roskaa tai käyttää jotain, kannattaa kirjoittaa kaikki ylös, rehellisesti ja tarpeeksi kauan. Sen jälkeen silmät aukeavat.
  3. Jos naarmu ei parane parissa päivässä Bepanthenilla ja Basibactilla, se on vakava.
  4. Vaatelaji, jossa hinta usein korreloi suoraan laadun kanssa, on sukat.
  5. Kunnon kestokassi vähentää muovikassien tarvetta yli 90%. Tästä huolimatta muovikassien määrä ei jostain syystä vähene kotona juuri lainkaan.
  6. Parhaat vaatteet ja asusteet kestävät moitteettomassa kunnossa helposti yli 10 vuotta.
  7. Akryyli hiostaa, nyppyyntyy ja nuhjaantuu. Siksi se on halpaa, ja samasta syystä se kannattaa jättää ostamatta.
  8. Jos olet nainen, yksi tehokkaimmista tavoista vähentää jätteen määrää on hankkia kuukuppi.
  9. Siistin keittiön salaisuus on toimiva tiskikonerutiini.
  10. Ekoasioissa on tosi vaikeaa päästä täydelliseen suoritukseen. Se, ettei asu linkolalaisittain erämökissä omavaraisessa kiertotaloudessa ei tarkoita sitä, etteikö omilla valinnoilla olisi vaikutusta. Pieni askel eteenpäin on parempi kuin ei mitään, ja aina voi tehdä ainakin jotain.

Millaisia totuuksia elämästä teidän listoilla lukee?

Lumene, miksi pakkauksessa on kolmasosa ilmaa?

Ymmärtävätköhän yritykset, miten tärkeä arvo ekologisuus kuluttajille nykyisin on? Törmään aika usein etenkin kosmetiikan osalta sellaiseen ristiriitaan, että tuotteen sisältöä markkinoidaan luonnonmukaisena, mutta sitten pakkaussuunnittelu osoittaa, että sen kummempia ekoarvoja ei yritykseltä löydykään. Viime vuonna törmäsin tähän hiustuotteiden osalta. Tällä kertaa kyseessä on kotimainen Lumene.

Otin eilen käyttöön Lumenen kosmetiikkaa, ja katsokaa tätä pakkausta:

Miksi tässä pakkauksessa on kolmasosa tyhjää? En oikein ymmärrä tällaista. Tuote ei suinkaan ole niin pieni, etteikö tarvittavia tietoja olisi saanut mahtumaan ilman tätä tarpeetonta tyhjää tilaa. Haluan suosia suomalaisia tuotteita, ja tuotteen laatukin periaatteessa miellyttää, mutta tällainen pakkaaminen antaa minulle sellaisen viestin, ettei yritystä kiinnosta ekologisuus, vaikka tuotteiden yhteydessä luonnollisuudesta puhutaankin paljon. Esimerkiksi vaikka rakastaisin tätä tuotetta, en aio ostaa sitä jatkossa, ellei tuo pakkaus muutu järkevämmäksi, sillä niin paljon tämmöinen tuhlailu minua rassaa. Eikä tämä ole mikään uhkaus, vaan ainoastaan kuluttajan tapa kertoa yritykselle, että kokemus ei ollut kaikin puolin onnistunut.

Minusta tuntuu, että yrityksiltä on jotenkin mennyt ohi se seikka, että usein ne ihmiset, jotka ovat kiinnostuneita käyttämiensä tuotteiden sisällöstä, luonnonmukaisuudesta ja esimerkiksi tarpeettomien kemikaalien välttämisestä, ovat kiinnostuneita myös muusta ekologisuudesta. Siihen kuuluu esimerkiksi se, että tuotteet valmistetaan mahdollisimman kestävästi ja saasteettomasti, ja että pakkaukset ovat sellaisia, ettei niiden mukana kuljeteta ilmaa mantereelta toiselle. Ajatelkaa nyt, jos sama määrä pahvia käytettäisiin järkevästi, siihen saataisiin pakattua kahden sijasta kolme purnukkaa. Se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi yhteen rekkaan mahtuisi 2000 tuotteen sijasta 3000 tuotetta. Ylipäänsä tuo pahviin pakkaaminen on minusta turhaa (pahvin päällä olevasta muovikääreestä puhumattakaan!), mutta turhaudun todella, kun havaitsen että sisällä on kolmasosa tyhjää.

Jos joku lumenelainen tätä tekstiä lukee, olisin kiitollinen jos tätä asiaa otettaisiin jatkossa paremmin huomioon. Tai jos tämä teksti sattuu siellä Lumenella jonkun silmiin, niin olisi kiva kuulla, miksi pakkaus on tällaiseksi suunniteltu. En usko, että olen ainoa kuluttaja, joka odottaa tuotteiltaan myös tarkoituksenmukaista pakkausta, ei vain sisältöä. Instagramissa jo linkitin Lumenen tähän samaan kuvaan, ja kyselin syitä tälle. Toistaiseksi vastausta ei ole kuulunut.

Hermostuuko joku muu pakkausten hukkatilasta? Kommenttiosastolla saa myös ilmiantaa muita vastaavia tapauksia!

Arkijärki-podcast 3: Käytetyt vaatteet ja evakkomentaliteetti

Tässä podcast-jaksossa pohdin sitä, mitä käytetyille mutta pikkuvikaisille vaatteille pitäisi tehdä. Voiko sellaisia laittaa hyväntekeväisyyteen? Vai pitäisikö ne laittaa roskiin? Olen huomannut, että nykyajassa on usein vastakkain eko ja ilo, ja siitä seuraa ongelmia. Puhun myös siitä, miten evakkomentaliteetti vaikuttaa ajatteluumme. Tämä podcast jatkaa sujuvasti vaate- ja kierrätysteemaa, jälleen vähän eri näkökulmasta. Sana on vapaa blogin kommenttiosastolla!

Mainitsen podcastissa Patrician vaatekeräyksen turvakodeille. Mikäli aihe kiinnostaa, siitä voi lukea enemmän Patrician omilta nettisivuilta.

Ja huomio Acastin kautta podcasteja kuuntelevat! Arkijärki-podcast löytyy nyt myös sieltä, hae sanalla arkijärki, tai löydä podcast osoittesta https://www.acast.com/arkijarki

Viikon vinkit: napakat lakat, helppoa energiansäästöä ja ruotsalainen kuolinsiivous

Sairaaloissa ja hotelleissa sängyt on aina pedattu hienosti. Jos olet joskus ihmetellyt, millä teknikaalla lakanat pysyvät niin napakasti paikallaan tässä on siihen ohjeet kuvien kanssa. Testasin tekniikkaa pikaisesti yhteen kulmaan, ja kyllä – lopputulos on siisti ja pysyvä. (Etelä-Suomen Sanomat)

Energiaa voi säästää pienillä keinoilla, jotka eivät varsinaisesti hankaloita elämää. YLE listaa kuusi yksinkertaista keinoa, joilla kotona voi säästää energiaa. Ne ovat hyvin maalaisjärkisiä: ei esimerkiksi kannata lämmittää ja tuulettaa yhtä aikaa.

Tuntuu, että järjestämispiireissä ei olla viime viikolla muusta puhuttukaan, kun ruotsalaisesta kuolinsiivouksesta. Tämän seuraavan konmarin idea on siinä, että ei pitäisi jättää jälkipolville liikaa siivottavaa ja raivattavaa. Haluan lukea kirjan, ennen kuin kommentoin asiaa sen enempää, mutta sanon jo nyt, että suhtaudun tähän ehkä hieman varauksellisesti. Ajatus siitä, että ihmisen pitäisi varautua kuolemaansa tällä tavoin tuntuu minusta aika paljon vaaditulta. Haluan kuitenkin jakaa teille kaksi linkkiä, joissa asiaa on hyvin käsitelty: Helsingin Sanomien artikkelissa menetelmä ja kirjailija esiteltiin asiallisesti ja neutraalisti. Haluan myös linkata Ilana Aallon kauniiseen kirjoitukseen omasta isoäidistään, ja hänen tavastaan siivota. Palaan itse aiheeseen myöhemmin.

Viikon vinkit: Meriroskis, muovinkierrätystä ja vaatekomeron järjestystä

EDIT: Nyt myös linkki mukana! Tiesittekö, että on keksitty meriroskis, joka imee vettä sisäänsä ja siivilöi siitä muovia? Minusta on huikeaa, että tällainen keksintö on, ja että sellainen on laitettu myös Helsingin edustalle. Kaksi kappaletta tuntuu vain kovin vähältä, miten näitä voisi saada lisää? Jos systeemi toimii, voisivatko ihmiset ruveta meriroskiskummeiksi, ja osallistua näiden rahoittamiseen? Minä ainakin olisin valmis siihen. Juttu on kiinnostava muutenkin, mikäli muovijätteen vähentäminen Itämerestä kiinnostaa. (YLE)

Jatketaan muoveilla. Miksi muovin kierrättäminen on niin vaikeaa ja miten nämä haasteet ylitetään? Allekirjoitan näistä ”tekosyistä” monta, enkä tällä hetkellä kierrätä muovia. Tuntuu että siihen pitäisi taas ruveta, mutta tosiasia on että onhan se työlästä. Tosin ns. oikein tekeminen usein on. (YLE)

Tässä kuvapitoisessa jutussa on ihan käteviä vinkkejä vaatekaapin järjestämiseksi. Parhaiten näistä on hyötyä, jos käytössä on vaatekomero, tavallisessa kaapissa ei välttämättä ole näille ratkaisuille tilaa. (Iltalehti)

Viikon vinkit: kiinalaista kauppaa, kierrätysautot ja myrkylliset pesuaineet

Tässä jutussa kerrotaan ihmisistä, jotka harrastavat kiinalaisista verkkokaupoista tavaroiden ostelua. Jutussa haastateltava henkilö haluaa, että hänelle on jatkuvasti tulossa paketteja kotiin. Mitähän tähän sanoisi? Ainakin on niin, että kaikki ihmiset eivät ole tavaroiden suhteen samassa kehitysvaiheessa. Siinä missä osa meistä tuskailee kaiken ylimääräisen parissa, osa taas haalii innoissaan lisää. Toinen havainto on, että halpuus selvästi houkuttelee. Pystyn ymmärtämään tämän, koska se houkuttelee edelleen minuakin, joskin vähän eri tavalla. Mutta tavara ei houkuttele! (IS)

Pääkaupunkiseutulaiset huomio! HSY:n joka kevät kiertävät kierrätysautot starttaavat liikkeelle 3.4. Lue tarkemmat tiedot ja aikataulut täältä. Vanhasta kokemuksesta voin sanoa, että etenkin ongelmajätteiden ja elektroniikkajätteen vastaanotossa tuppaa olemaan ruuhkaa. Mutta jos asut Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Kauniaisissa tai Kirkkonummella, nyt on hyvä hetki kasata kaikki hankalasti kierrätettävät kamppeet odottamaan autoja. Tarkistakaa oman postinumeroalueenne päivä, sillä ainakin Helsingissä reittiä on näköjään muutettu, ja autot eivät aloitakaan keskustasta! (HSY)

Tässä viimeisessä linkissä käsitellään pesuaineiden kemikaaleja. Niitä riittää! Jutun pointti on siinä, että jos professorilta kysytään, kaikki hajusteet ovat ensinnäkin tarpeettomia mutta lisäksi usein haitallisia. Minut yllätti kuitenkin se, että vaikka purkissa lukisi eko, se ei silti välttämättä kerro aineen sisällöstä mitään. Täsmälleen samasta aiheesta on myös tämä Maaseudun tulevaisuuden artikkeli, jossa on hieman eri painotukset. Kiinnostavimmat tiedot ovat kuitenkin nämä: Eko ei takaa että tuote on ekoa. Mitä enemmän vettä, sitä enemmän säilöntäaineita, eli tiivisteet on hyviä. Jauhemainen pesuaine ei vanhene ikinä. Hajusteet ovat tarpeettomia ja usein jopa vaarallisia. Olen kuvitellut, että ”ionittomat tensidit” ovat välttämättömiä pesuaineissa, en siis tiedä mitä ne ovat mutta aina niitä tuntuu mukana olevan. Tämän jutun perusteella ne ovatkin siis myrkyllisiä, mutta peseekö tuote ilman niitä? Jos joku hallitsee kemiaa, niin kertokaa ihmeessä! (IL ja Maaseudun tulevaisuus)

Viikon vinkit: lihaopas, muotia, lagom sekä tavarataitoja sisustusnäkökulmasta

Vinkkasin tästä jo Arkijärjen facebook-sivuilla, mutta laitan sen myös tänne: WWF on julkaissut kalaoppaan rinnalle lihaoppaan, mikä on oikein tervetullut lisä. Muuten noista facebook-sivuista: tällaisina viikkoina, kun olen kiireinen muiden töiden kanssa ja blogissa on hiljaisempaa, päivitän kuitenkin facebookiin kiinnostavia linkkejä ja muita lyhyitä päivityksiä. Joten jos seuraat sivua, saat sitä kautta päivityksiä, vaikka itse blogi ei päivittyisikään.

Tiedän että Hesarin maksumuuri on ärsyttävä. Linkkaan silti tämän jutun suomalaisesta Timo Rissasesta, joka toimii kestävän vaatesuunnittelun professorina kuuluisassa designkoulussa New Yorkissa. Sen lisäksi, että miehen elämäntarina itsessään on todella kiinnostava, hänen näkemyksensä muodista ovat myös. Jutussa on paljon kiinnostavaa faktaa vaatteiden valmistuksesta ja vaatevalmistuksen ongelmista. Joku voisi seuraavaksi julkaista Vaateoppaan näiden kala- ja lihaoppaiden rinnalle!

Tanskalaisilla on hygge, suomalaisilla sisu ja ruotsalaisilla lagom. Onko onnellisuuden salaisuus siinä, että on tyytyväinen siihen mitä on? Ainakin kohtuullisuus on hyvästä, olipa aihe mikä tahansa. (MTV)

Törmäsin Tavarataitoihin yllättäen sivustolla nimeltä sisustuskaupat.fi. Tällä kertaa näkökulma on sisustuksessa, mikä on hauskaa, koska se ei kuulu lainkaan omiin harrastuksiini. On aina mielenkiintoista lukea jonkun muun tulkintaa omasta tekstistä.

Muovipussikielto – miten menee?

Tämän vuoden teemana tuntuu olevan oman toiminnan seuraaminen ja sen muuttaminen haluttuun suuntaan. Alkuvuodesta päätin, että nyt on oikeasti aika lopettaa muovikassien ostaminen. Tässäpä raportti siitä, miten päätökselle on käytännössä käynyt.

Lyhyesti sanottuna tilanne on todella hyvä. Olen alkuvuoden aikana ostanut korkeintaan 2-3 muovipussia (ja saman verran paperikasseja). Ihan täydellinen suoritus ei siis ole ollut, mutta kun ottaa huomioon, että käyn ruokakaupassa usein monta kertaa viikossa, on tuo pari pussia erittäin vähän. Ratkaisu on ollut oma kassi käsilaukussa. Tämähän ei todellakaan ole mitään rakettitiedettä, mutta ilman kunnollista tahtotilaa oma kassi jää helposti kotiin. Muistan pari vuotta sitten yrittäneeni tätä samaa, mutta en tainnut olla henkisesti kovin sitoutunut, kun jo viikon suoritus meni ihan poskelleen. Tällä kertaa päätös on pysynyt mielessä.

En ole myöskään ottanut ainuttakaan pikkupussia apteekista tai muista kaupoista. Oma kassi on tehnyt nekin tarpeettomiksi. Hedelmäpusseja olen käyttänyt, ja siinä onkin seuraava tavoite, eli oman pestävän hedelmäpussin muistaminen. Olennaisinta tuossa oman kassin muistamisessa on palauttaa se käytön jälkeen takaisin käsilaukkuun. Omani menee erittäin pieneen tilaan, mutta se pitää tyhjentämisen jälkeen muistaa rullata kasaan ja viedä paikalleen. Luulen, että tässä on ollut se kompastuskohta aiemmin. Nyt on tavoitteeseen on todella sitoutunut, muistaminen on ollut helppoa.

On meille muovikasseja silti päätynyt. Ruokakaupan kotiinkuljetus tuo aina ostokset muovikasseissa, eikä sille mahda mitään (olen tähän mennessä tilannut yhden kerran). En myöskään ole velvoittanut puolisoa tähän projektiin, joten kodin muovipussivarasto ei ole vähentynyt ihan niin nopeasti kuin olisin kuvitellut. Omaan suoritukseen olen silti tyytyväinen. Luulisin, että vuositasolla tällä alkaa olla vaikutusta. Samoin nuo pari lipsahdusta tapahtuivat heti projektin alussa. Nyt tämäkin rutiini on jo hioutunut niin varhvaksi, että oma kassi on käytännössä aina mukana. Seuraavaksi yritän siis vähentää hedelmäpussien kulutusta. Luulen, että seuraavan kerran raportoin aiheesta joskus pääsiäisen tienoilla.

Millainen muovikassitilanne teillä on?