Aihearkisto: Vaatteet ja kengät

Vaatekirjanpito vuodelle 2016

Julkaistu , kirjoittanut
19

Nykyisin tuntuu olevan muotia pitää excel-taulukkoa vaateostoksistaan. Tämä kai jollain tavalla liittyy kohtuullistamiseen, project 333:een, säästäväisyyteen ja sen sellaiseen. Seuranta-aika on vuosi, ja joulu-tammikuussa blogiin kirjoitetaan raportti siitä, miten meni. Tämä on vähän hassua mielestäni, joskin on erittäin kiinnostavaa lukea niitä raportteja. Ja nyt minullakin on sellainen taulukko.

Viime vuonna meinasin jo aloittaa, mutta kun eri tahoilta ihmiset sanoivat että mitä hullua, miksi niin tekisit, jätin sitten aloittamatta. Tänä vuonna ei aio kertoa projektista kenellekään, joten saan listata ostoksiani kaikessa rauhassa. Olen kyllä samaa mieltä siitä, että vähän hassua ja tavallaan tarpeetonta se on. Minulla ei ole taloudellista motiivia siinä mielessä, että en shoppaile yli varojeni, en ostele luottokortilla nettikaupoista yön pimeinä tunteina vaatteita joita en koskaan pidä, eikä ostaminen muutenkaan ole mikään ongelma (paitsi ehkä siinä mielessä että aliostajana voisin usein ostaa enemmänkin). Vaatekaappini ei ole ylitsepursuava. En aio asettaa itselleni budjettia, koska se ei ole tarpeen. Enkä ole mikään muotibloggaajakaan. Miksi siis vaivautua?

Siksi, että minua kiinnostaa. Oma mielikuvani on, että en ostele vaatteita juuri lainkaan. Oletan, että käytän vuodessa paljon vähemmän rahaa vaatteisiin kuin ihmiset keskimäärin. Minulla ei rehellisesti sanottua ole mitään mielikuvaa siitä, että olisin viime vuonna ostanut mitään vaatteita, paitsi pari urheiluvaatetta ja parit alusvaatteet. Järkeni kuitenkin sanoo, ettei se voi olla totta. Epäilen, että olen aika pahasti harhateillä näiden kuvitelmieni kanssa. Minua kiinnostaa selvittää, mikä on tilanne todellisuudessa.

Ja – kuinka ollakaan – kirjanpito on jo reilun kuukauden perusteella osoittanut, että olen sekä oikeassa että väärässä. Oikeassa siinä, että minulla on harhakuvitelmia. Väärässä siinä, että en muka osta paljon mitään enkä käytä yhtään rahaa. Lahjomaton kirjanpitoni nimittäin osoittaa, että olen vuoden 2016 aikana ostanut yhteensä kymmenen vaatekappaletta. Mukana on mm. korkeakorkoiset kesäsandaalit. Kymmenen vaatetta, ja nyt eletään viikolla 6! Tässä sen näkee, miten sujuvasti sitä unohtaa kaikenlaisia faktoja. Jos joku olisi kysynyt, kuinka paljon vaatteita olen tämän vuoden aikana ostanut, olisin sanonut että pari-kolme neuletta ja yhdet farkut. Kesäkengät eivät olisi sillä hetkellä käyneet muistin laitamillakaan.

Kirjanpidosta tulee mielenkiintoista ainakin itselleni. Merkitsen sinne vain vaatteen ja hinnan,  koska minua kiinnostaa eniten se, kuinka monta uutta vaatetta kaappiin vuoden aikana kertyy ja kuinka monta euroa niihin kului. Päätin samalla vaivalla pitää kirjaa siitä, kuinka paljon rahaa menee korjauksiin ja pesulaan, sekä kirjata ylös jos satun myymään jotain. Voisi ehkä olla järkevää listata myös ne vaatteet, jotka muuten vain poistuvat käytöstä ja koko kaapista. Sillä lailla saisi aika kattavan kuvan siitä, miten vaatteet liikkuvat vuoden aikana. En nyt mene vannomaan, mutta eiköhän tästä projektista kuulla täällä blogissakin pitkin vuotta.

Pidättekö te kirjaa vaatteista tai ostoksista? Onko teillä budjettia?

Viikon vinkit: vaarallisia vaatteita ja huono luomu-uutinen

Julkaistu , kirjoittanut
3

Mikromuovia päätyy ympäristöön ja vesistöihin vaikka mistä, mutta viime aikoina esillä on ollut fleece-kuitu. Rinnan Pitsikirja-blogissa on hyvä kirjoitus aiheesta, jossa selvitetään mikromuovien tekstiilien yhteistä matkaa. Fleece on monin tavoin kätevä materiaali, mutta valitettavasti tämä mikromuoviongelma on todellinen. Ilman fleeceä voi tietysti elää, mutta jos kaapista sitä löytyy, en vielä alkaisi heitellä tuhkaa päälleni. Sen sijaan olennaista on kiinnittää huomiota siihen, ettei fleece-vaatteitakaan hanki määräänsä enempää.

Lisää huonoja uutisia vaatteiden osalta. YLE uutisoi tutkimuksesta, jonka mukaan monissa ulkoiluvaatteissa, -jalkineissa ja retkelyvarusteissa käytetään ihmiselle ja ympäristölle haitallisia perfluorattuja alkaaliyhdisteitä. Niiden avulla tekstiilit saadaan hylkimään kosteutta ja likaa, mutta samaiset yhdisteet ovat myös hormonihäiritsijöitä ja voivat aiheuttaa sairauksia ja kehityshäiriöitä. Erityisen ikävää on, että näitä aineita löytyy myynnissä olevista tuotteista, vaikka EU on kieltänyt niiden käytön ja kieltoa luultavasti laajennetaan edelleen tulevaisuudessa.

Tekniikka ja talous -uutisoi tutkimuksesta, joka jutun otsikon mukaan ”murskaa luulot luomun terveellisyydestä”. Tässäpä erinomainen esimerkki uutisesta, joka ei kerro lukijalle mitään järkevää. Informaatioarvo on minimissä, sillä luomun terveellisyydestä anneta mitään informaatiota. Ainoa tiedonmurunen on, että luomusikalat saattavat saastuttaa enemmän, kun ammoniakkia ja nitraattia leviää laajemmalle. Tämän tyyppinen uutisointi ärsyttää minua suuresti. Ensinnäkin odotan tuolla otsikolla saavani jotain uutta tietoa. Toiseksi jutussa ei lainkaan oteta huomioon, että luomua valitaan usein myös muilla kuin terveellisyysperiaatteilla. Luomueläinten olot ovat aina paremmat kuin tehotuotetun, ja jos sekasyöjä haluaa edes jotenkin siedettävästi tuotettua lihaa, niin luomu on ainoa vaihtoehto. Haluan ostaa ruokaa, jota viljellessä ympäristöä ei ole myrkytetty tarpeettomasti tai varmuuden vuoksi, riippumatta siitä, eroaako tuote ravitsemuksellisesti vertailutuotteesta. Tätä luomun kritisoijat eivät oikein tunnu ymmärtävän.

Alennusmyynneissä ilman ahdistusta

Julkaistu , kirjoittanut
10

Minä sitten tykkään alennusmyynneistä. On jotenkin hirveän palkitsevaa tehdä ostoksia puoleen hintaan, jos kyseessä on vaate, joka pitäisi ostaa joka tapauksessa. En siis tykkää shoppailusta alennusmyynneissä huvituksena sinänsä, mutta saan suurta tyydytystä siitä, että pystyn ostamaan tarpeellista tavaraa merkittävästi halvemmalla kuin yleensä.

Olin viikonloppuna shoppailmassa täydennystä vaatekaappiini, jossa on jo pidempään ollut selkeitä puutteita. Ostoslistalla oli siisti musta toppi, farkut sekä lämpimiä neuleita, jotka eivät olisi tylsän värisiä. Onnistuin ostamaan nämä kaikki yhdellä retkellä, ja ainoastaan toppi oli normaalihintainen. Mutta toisaalta silloin, kun sopiva tulee kohdalle, se kannattaa minun tapauksessani ostaa. Seuraavaan shoppailukertaan saattaa nimittäin mennä kuukausia, joten jos ei toimi silloin kun aika on, voi sopivan löytyminen siirtyä jopa vuodella.

Farkut olivat uskomaton löytö, sillä löysin heti sopivat. Asiaa saattoi auttaa se, että olin ostanut saman merkin farkut juuri ennen joulua normaalilla hinnalla, ja sen peruja oikea koko oli selvillä. Nyt noukin alepinosta kaikki eri mallit siinä samassa koossa ja sovitin ne. Kaikki olivat enemmän tai vähemmän ”ok”, niin että jos ne olisivat olleet valmiiksi kaapissani, olisin voinut käyttää niitä kaikkia. Mutta en tietenkään maksa muusta kuin täydellisestä, joten vain yhdet läpäisivät kaikki kriteerit. Kiikutin ne tyytyväisenä kassalle maksaakseni vain 60% normaalihinnasta.

Sitten ostin alennuksella yhden kirkkaanpunaisen puuvillaneuleen sekä kaksi täyttä kashmiria olevaa villapaitaa. Toinen oli vihreä ja raidallinen, toinen superelegantti beige. Villapaitavarastoni kehittyi kertaheitolla toivottuun suuntaan. Kun pari vuotta sitten paneuduin tähän muodonmuutokseen, tajusin että kaipaan elämääni enemmän väriä. Neuleet olivat kuitenkin kaikki tylsän ruskeita/tyylikkään neutraaleja väritykseltään, miten asian nyt haluaa ilmaista. Vihreä ja punainen tuovat toivottua vaihtelua, ja se vaalea beige – noh, se nyt vaan näytti muuten niin hyvältä että ostin senkin. Ei minulla sellaista klassista kamelinsävyä aiemmin ollutkaan.

Rahaa tähän kaikkeen meni aika reippaasti. Mutta kuten sanoin, seuraavan kerran shoppailen kenties huhtikuussa, joten summa pitää oikeastaan jakaa tasaisesti vuoden ajalle. En tehnyt yhtäkään sellaista ostosta, jota en voisi käyttää vaikka joka viikko, enkä ostanut mitään, minkä ostamista en olisi suunnitellut jo aiemmin. Minun kaltaiseni aliostajan kannattaa käyttää otollinen hetki hyödyksi ja antaa mennä silloin kun sopivia vaatteita sattuu kohdalle, sillä luontainen taipumukseni on jättää kokonaan ostamatta. Juuri siksi  alennusmyynneissä shoppailu on niin ihanaa. Saan kiksit siitä, että onnistun ostamaan normaalia halvemmalla jotain, minkä joutuisin ostamaan täydellä hinnalla joka tapauksessa.

Vaatepäivitys (tässä ei ole enää järkeä)

Julkaistu , kirjoittanut
21

Vaatetilanteeni alkaa olla naurettava. Minulla on aktiivisessa käytössä kolmet siniset farkut. Ne ovat kaikki rikki. Kaksissa on reikä polvessa (toisessa reikä on jo kerran korjattu) ja kolmansien lahkeet ovat kirjaimellisesti riekaleina. Minulla ei siis ole ainoitakaan ehjiä, siistejä, tavalliseen arkipäivään sopivia farkkuja. Tilanne on kestämätön, koska normaalina arkipäivänä pukeudun nimenomaan farkkuihin ja neuleeseen.

Josta päästäänkin sujuvasti neuleosastolle. Tein pari vuotta sitten linjauksen, että haluan vaatekaappiini värejä ja iloa. Arvatkaa, löytyykö sitä neuleista? Yleisväri on harmaa/ruskea. Joukossa on myös valkoista ja tummansinistä. Kokonaisuutta piristää yksi vaaleanpunainen puuvillaneule kymmenen vuoden takaa, sekä yksi ohut, turkoosi silkkineule. Tuo puuvillaneule on edelleen täsmälleen saman näköinen kuin 2000-luvun puolivälissä, joten se on käytössä edelleen, mutta se ei todellakaan ole mikään muodin huippuyksilö. Turkoosi neule on kaunis mutta näihin säihin vähän liian ohut ja jää siksi usein kaappiin. Nuo jäljelle jäävät muodostavat käytännöllisen ja järkyttävän tylsän kokonaisuuden.

Minä tarvitsen uusia vaatteita! Farkkujen tarve on todella akuutti. Onneksi kaapissa on parit siistit ja ehjät farkut parempaa pukeutumista vaativiin tilaisuuksiin, mutta niissä on pitkät lahkeet, jotka vaativat kaverikseen korkeat korot. Ne eivät siis sovellu tavalliseen arkipäivään. Useimmissa neuleissa ei ole muuta vikaa, paitsi että en oikeastaan välittäisi joka päivä verhoutua harmaaseen ja beigeen. Haluaisin siis parit EHJÄT farkut lyhyillä lahkeilla, sekä jokusen villapaidan, joista löytyisi väriä ja hauskuutta.

Ei kuulosta mahdottomalta, mutta ajatus shoppailusta tuntuu silti rasittavalta. Ensinnäkin tätä varten pitää varata runsaasti aikaa, koska en halua tehdä virheostoksia, joita joutuu palauttelemaan myöhemmin. Haluan laatua; neuleita ilman akryyliä ja istuvia farkkuja. Jälkimmäinen onkin haasteellisempi juttu, esimerkiksi kesällä sovitin yhdessä merkkiliikkeessä kaikki farkut, jotka heiltä löytyi. Yhdetkään eivät olleet hyvät. En odota shoppailuretkeä innoissani, mutta kohta ei ole enää vaihtoehtoja.

Olen huomaamattani palannut takaisin kassialma-linjalle, jolta vaivalla kampesin itseni pois pari vuotta sitten. Masentavaa. On siis toteutettava vaatekaapin muodonmuutos uudelleen, mutta tällä kerralla etuna on se, että valmiiksi tiedän mitä haluan. Haasteena on vain löytää sellaiset kaupat, joissa myydään haluamiani vaatteita, sekä riittävästi aikaa niiden etsimiseen. Kertokaa minulle, etten ole tämän vaateasian kanssa yksin! Vai olenko? Jos olen, on todellakin aika toimia!

Viikon vinkki: kevytkipsin hajunhallinta

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Täällä on käyty keskustelua siitä, miten estetään ja poistetaan hienhaju kengistä. Eräs lukija halusi jakaa kokemuksensa samaa aihetta sivuten. Kyseessä ei ole normaali kenkä, vaan Walker-kevytkipsi, joka toimii kuin perinteinen kipsi, mutta jonka voi itse irrottaa ja laittaa takaisin esim. peseytymisen ajaksi. Walker on kovasta muovista tehty ”kotelo”, joka pitää jalan paikallaan. Se ulottuu varpaista ylös sääreen asti. Käytännössä on kuin jalassa olisi tiukka muovinen kenkä.

Käytettyään tällaista monta kuukautta, lukija kehittyi varsin päteväksi hajunhallinnassa. Sairaala ja apuvälinelainaamo eivät antaneet minkäänlaisia hoito-ohjeita, joten hän joutui selvittämään hajuhaittojen torjunnan salat itse kokeilemalla. Jaan tässä alla hänen kertomuksensa, sillä näistä vinkeistä saattaa olla apua jollekulle muullekin.

Kuinka pärjäät Walkerin kanssa

Ykkösohje on toki: pese sitä jalkaa! Jos voit, mutta ei se meitsillä mihinkään riittänyt.

Kakkosohjeeni on: vaihda sukka joka päivä. Itse käytin vain putkisukkia, mutta ei sekään riitä, pesun lisäksi. Lisäksi kenkä irti aina kun voi tuulettaa.

Omasta mielestäni jalkani ei ns. normisti haise. Mutta huolimatta päivittäisestä jalkakylvystä, niin Walkerissa mehut muhii. Sen verran tiivis paketti kyseessä, varsinkin kesäaikaan.

En saanut sairaalasta enkä kaupungin terveysasemalta mitään ohjeita, mutta testasin ja käytin seuraavia tuotteita:

1. Scholl Fresh Step, ihan hyvä tuote, ongelmat:
– hinta, maksaa noin 8 euroa
– todella voimakas tuoksu, ällöttää parin viikon jälkeen ihan sikana
– tehokas spray, vaikea kohdistaa vain kenkään, kimpoaa huoneilmaan
Plussaa:
– tehokas
– käytin joka päivä, toi hieman raikasteen oloa kenkään

2. Softcare Hajunpoistaja Odour Control
– Prismasta, saa myös kauppakassiin (tilaukseen)
– hinta noin 8 euroa, kotimainen avainlipputuote, riittoisa, 300 ml
– helppo annostella, itse pumppaa liipaisimesta sprayna (ei ole siis painepakkaus), valoa vasten näkee kun pohjallinen on tasaisen märkä
– tehokas, toimi ainakin meikäläisellä
– ei viidessä kuussa syönyt pohjallista eikä kumiletkuja
– neutraali haju
– ei mitään moitittavaa
– pelasti kesäni

Farkut kestää vuoden

Julkaistu , kirjoittanut
31

Kuopuksen ollessa vauva, minulla oli akuutti farkkukriisi. Kaapissa ei nimittäin ollut ainoitakaan farkkuja, jotka olisivat asiallisesti mahtuneet päälle. (Tuo pahin vaihe, jonka moni pikkuvauvan äiti todennäköisesti tunnistaa, on onneksi jo takana päin.) Ostin tuolloin yhdet uudet farkut, jotka sattuivat istumaan. Ne ovat merkiltään Tiger of Sweden, malliltaan hyvin kapeat ja farkkukangas on vaaleaa, sanotaankohan sitä edelleen kivipestyksi? Tässä näette miten tarkasti seuraan muotia, sanasto ei ole täysin hallussa… No, joka tapauksessa ostohetki ajoittui jonnekin viime syksylle. En pysty muistamaan tarkkaa aikaa, mutta jossain elokuun ja joulukuun välissä kuitenkin. Satuin kokeilemaan juuri näitä farkkuja, koska tavaratalossa tuli vastaan pöydällinen alefarkkuja, ja juuri nämä yhdet sattuivat sopimaan päälle. Ostopäätöstä ei tarvinnut sen kauempaa miettiä.

Viime syksystä lähtien olen pitänyt noita farkkuja koko ajan. Siis ihan konkreettisesti siinä määrin, että ne ovat olleen jalassa ostohetkestä lähtien seuraavat 8-10 kuukautta ihan joka viikko, vähintään yhtenä mutta useimmiten ehkä viitenä päivänä viikossa. Kesällä farkut olivat vähemmän käytössä lämpimillä säillä, mutta syksyn alkaessa ne palasivat viikon perusvaatteisiin. Ihan viime aikoina olen pitänyt niitä vähemmän siksi, että ne ovat kuluneet polvesta rikki. Kangas on todella hiutunut puhki, siis ohentunut käytössä niin paljon, että iho paistaa alta.

Tästä voidaan siis päätellä, että farkut kestävät kovaa kulutusta noin vuoden. Tämä havainnollistaa myös sitä, että mitä vähemmän vaatteita, sitä useammin niitä pitää uusia kulumisen vuoksi. Jotenkin minusta alkaa tuntua siltä, että vaatteiden määrä ei ekologisuuden kannalta ole lopulta kovin merkittävää. Jos olisin ostanut viime syksynä vaikkapa kolmet farkut, ja käyttänyt niitä yhtä paljon, minulla olisi vielä kahdeksi vuodeksi siistejä housuja jäljellä. Nyt joudun ostamaan uudet, mutta toisaalta nuo vanhat on todella kirjaimellisesti kulutettu puhki. Tällä logiikalla on siis aivan sama, kuinka monta vaatetta on kaapissa, jos ne kaikki käytetään loppuun asti. Eri asia sitten on, jos vaatteita ostaa ja sitten hylkää ne parin käytön jälkeen.

Miten kauan farkkujen pitäisi teidän mielestä kestää? Onko vuosi vähän vai paljon?

7 syytä, miksi ihmiset kierrättävät karmeaa tavaraa

Julkaistu , kirjoittanut
19

Olen viime aikoina pohdiskellut, miksi kierrätykseen ja hyväntekeväisyyteen heitetään selkeästi käyttökelvotonta tavaraa. Taannoin Ilana Aalto kirjoitti Paikka kaikelle -blogissaan, miten karmeaa tavaraa hyväntekeväisyyslahjoituksista löytyy. Eilen luin Rinnan blogista kokemuksia siitä, mitä tapahtuu kun penkoo kierrätyskeskuksen vaatelaareja. Molempien kokemus oli, että ihmiset ”lahjoittavat” likaisia, rikkinäisiä ja suorastaan ällöttäviä vaatteita. Siis ei pelkästään sellaisia, että lapsen housunpunteista ei ole ruohotahrat kokonaan pesussa lähteneet, vaan pinttyneitä kalsareita ja liasta koppuraisia vaatteita, joissa voi olla vaikka kuivunutta oksennusta.

Miksi? Mikä saa ihmisen kuskaamaan pilalle menneen vaatteen vielä johonkin kierrätyslaatikkoon, sen sijaan että laittaisi sen roskikseen? En usko että kyse on yksittäistapauksista. Sen sijaan epäilen, että syitä näin älyttömään käytökseen on useita. (Jatkakaa listaa kommenteissa, mikäli tulee lisää mieleen.)

  1. Tiedon puute yhdistettynä laiskuuteen: Ei olla ihan varmoja voiko jotain lahjoittaa, mutta ei jakseta ottaa selvää, joten viedään nyt kuitenkin.
  2. Piittaamattomuus: Ihan sama onko tuote kunnossa, haluan siitä eroon. Tämä on hyvin lähellä ensimmäistä kohtaa.
  3. Sinisilmäisyys, naivius ja itsepetos: Itse en jaksa tätä reikää paikata ja nappia ommella, mutta aivan varmasti jostain löytyy joku reipas ihminen, joka jaksaa sen tehdä! Kyllä jossain on joku maanjäristyksen uhri, joka kyynel silmässä ottaa vastaan nämä kulahtaneet salihousut vuodelta -91, koska sillä raukalla ei ole muutakaan!
  4. Pula-ajan mentaliteetti: Kalsarit ovat keltaiset, mutta ehjät! Eli ei voi laittaa roskiin.
  5. Päätöksenteon välttely: En tiedä mitä tälle pitäisi tehdä, mutta ne ihmiset siellä kierrätyskeskuksessa varmaan tietävät joten he saavat päättää.
  6. Raha: Maksoin tästä paljon ja nyt se on pilalla, mutta en voi laittaa roskiin. Tuntuu vähemmän pahalta laittaa kierrätykseen, en ainakaan heitä rahaa roskikseen.
  7. Jätteen tuottamisen välttely: En laita tätä roskiin, laitan kierrätykseen, silloin joku voi vielä käyttää enkä tuota tähän maailmaan enempää roskaa.

Kun tuota listaa katsoo, suurin osa liittyy joko haluttomuuteen ottaa vastuuta omien vaatteiden loppusijoituksesta, tai sitten helppouden tavoitteluun. Eli lyhyesti sanottuna vaatteista yritetään päästä eroon mahdollisimman vähällä vaivalla ja aivotyöllä. Näitä syitä perustellaan halulla tehdä hyvää ja toimia ekologisesti. Osittain toimintaa voi perustella myös omiin vaatteisiin liittyvillä tunnesiteillä, niiden todellista kuntoa ei joko nähdä realistisesti, tai sitten oman vaatteen heittäminen roskikseen tuntuu liian pahalta, joten se dumpataan kierrätyslaatikkoon.

Olen syyllistynyt moniin em. syihin itsekin, ja kipannut kierrätykseen vaatekappaleita, joista ei varmaan ollut kenellekään iloa. Viime aikoina olen havahtunut siihen, että jos vaate on minulle liian huonokuntoinen, on erittäin suuri todennäköisyys sille, ettei kukaan muukaan halua sitä. Voitaisiinko tehdä yhteinen päätös, ettei enää dumpata vaatteita kierrätykseen? Jos vaate on käyttökelvoton, laitetaan ne ITSE suoraselkäisesti roskikseen. Säästetään vapaaehtoisten ja kierrätyskeskuksissa työskentelevien työtä ja vaivaa, ja säästetään ne turhat logistiikkakulut ja -saasteet, jotka syntyvät kun vaatteita kuljetellaan tarpeettomasti paikasta toiseen.

Tai jos ei kertakaikkiaan kärsi pistää tekstiilejä roskiin, etsitään joku taho, joka repii ne matonkuteiksi tai hyödyntää uudelleen. Viime viikon vinkeissä Outi Pyy peräänkuulutti vanhoja kankaita, jotka voivat ovat haluttua materiaalia. Mutta jos haluaa vaatteensa sellaiseen käyttöön, Fidan laatikko on väärä osoite. Voi olla myös paikallaan varmistaa lahjoituksen saajalta, millaiset vaatteet kelpaavat. Voisin kuvitella, että ehjä ja hyväkuntoinen lasten ulkovaate voisi vielä tulla käyttöön, vaikka pepussa olisi vähän kulumaa. Taikka jos joku aikoo tehdä farkuista käsilaukun, ei haittaa vaikka niissä olisi polvet puhki.

Mutta muuten mietitään ihan oikeasti, ennen kuin ”kierrätetään” yhtään mitään. Onko vaate ehjä? Ehjä tarkoittaa ehjää, ei melkein ehjää. Siis ei reikiä, rikkinäisiä vetoketjuja, purkautuneita saumoja tai helmoja eikä lyttääntyneitä kenkiä, joiden korot ovat vinossa. Onko se puhdas? Kierrätettävät vaatteet pitää pestä ensin. Mutta jos kankaassa on pinttynyttä likaa, joka ei lähde pesukoneessa, se ei ole puhdas. Jos siinä on tahra tai paidan niska on jo keltainen, älä kierrätä. Onko se muuten siisti? Ei nyppyjä, ei kulahtanut, ei virahtanut, ei haalistunut, ei kutistunut. Jos vaate läpäisee nämä kysymykset, sen voi kierrättää ja siitä voi vielä olla iloa jollekin. Jos ei, sen paikka ei ole kierrätyskeskuksessa tai hyväntekeväisyyslaatikossa.

Viikon vinkit: untuvatakit, kestävä pukeutuminen, tahranpoiston ABC

Julkaistu , kirjoittanut
2

Vaateguruni Rinna on kertoo blogissaan lähes kaiken, mitä tarvitsee tietää untuvatakeista. Käykää lukemassa, etenkin jos harkitsette untuvatakin hankkimista. Rinna kirjoittaa: ”Mikään, mikä tulee eläimestä, ei voi olla hirmuisen halpaa ja silti eettistä.” Tämä on hyvä pitää mielessä. Untuvatakki on monestakin syystä niitä vaatteita, joissa halvalla ei saa hyvää.

City-lehti listaa 10 vinkkiä kestävään pukeutumiseen. Tässä on runsaasti järkeviä pointteja. Ytimen voisi kiteyttää siihen, että fiksu ostaa vaatteita harkiten eikä hätäisesti. Paniikkishoppailu juhlien alla johtaa erittäin todennäköisesti tyhmiin ostoksiin.

Marttojen sivuilla on hurjasti hyviä vinkkejä melkein mihin tahansa, mutta päivän teeman mukaisesti linkkaan tänne hyvän tietopaketin tahranpoistosta. Jos ei ole ihan varma miten tahraa kannattaa lähestyä, täältä saa hyvän startin.

Laiska vai ihan vaan saamaton?

Julkaistu , kirjoittanut
8

Tämä on kertomus siitä, miten luonteenheikkoudet aiheuttavat joskus vahingossa positiivisia lopputuloksia. Ainakin, jos asiaa tarkastelee säätäväisyyden ja ekologisuuden näkökulmasta.

Joskus viime keväänä minulta kului yhdet farkut puhki. Niiden polveen tuli reikä, ja totesin vuosikausia palvelleiden housujen tulleen tiensä päähän. Kyselin teiltä täällä, mihin ne voisi fiksusti kierrättää, kun polvessa olevan kuluman lisäksi niissä ei ollut varsinaisesti mitään vikaa. Sain vinkin, että uusia vaatteita vanhoista kankaista tekevät firmat ottavat mielellään vastaan raaka-ainetta rikkinäisten vaatteiden muodossa.

Nyt on niin, että olen luonnostani todella lahjakas vitkastelija. En vain saa aikaiseksi, ennen kuin on ihan pakko. Yleensä tämä liittyy siihen, että karsastan kaikkea vaivannäköä ja hankaluutta arkipäivissä. Haluan että rutiinit virtaavat jouhevasti ja kaikki poikkeamat häiritsevät tätä sujuvuutta. Retki ennalta tuntemattomaan kierrätyskauppaan olisi tällainen ylimääräinen mutka, jonka tekeminen ei yhtään houkutellut. Koska en halunnut panna farkkuja roskikseen, laitoin ne tietenkin työhuoneen hyllylle odottamaan sitä hetkeä, kun joskus ihan oikeasti päättäisin viedä ne kierrätykseen.

Siellä ne sitten kököttivätkin seuraavat kuukaudet. Tarkemmin sanottuna puolisen vuotta. Tätä tarkoitan, kun sanon että olen tosi hyvä vitkastelemaan. Jos hommaa ei ole ihan pakko hoitaa, niin sitten en hoida sitä. Saattaa todella mennä kuukausia, tai jopa vuosia, ennen kuin tällaiset ei-niin-pakolliset tehtävät todella tulee tehtyä loppuun. Mutta sitten aloitin Koko koti kuntoon –projektin. Sen myötä olen viskannut roskiin enemmän vaatteita kuin viime vuonna yhteensä. Kun pääsin kunnolla vauhtiin, farkutkin tulivat mieleen entistä useammin. Aloin vakavasti kyseenalaistaa, saisinko ikinä vietyä niitä mihinkään, vai pitäisikö herätä todellisuuteen ja myöntää, että oikeasti ne on heitettävä roskikseen, jos koskaan haluan niistä eroon. Sitten sain ihan uuden ajatuksen.

Mitä jos korjaisin farkut, ja ottaisinkin ne takaisin käyttöön? Tämä ratkaisisi kaikki ongelmat: ei tarvitse lähteä roudaamaan niitä minnekään, ei tarvitse heittää hyvää roskiin, ja lisäksi minulla on farkkupula. Ei kai tätä tarvinnut kauempaa miettiä. Silitin liimakangasta nurjalle puolelle, jolloin reikä ei enää ole varsinaisesti reikä. Kankaasta näkyy, että polvi on ollut puhki, mutta kyllä ne jalassa voi mennä lasten kanssa puistoon tai lähikauppaan ostoksille, näyttämättä täysin kassialmalta. Tilaisuuksiin, jossa tarvitaan siistiä vaatetusta ne eivät enää kelpaa, mutta arkipäivän housupulaa ne helpottavat.

Tavallaan koko tarina naurattaa. Ihan silkkaa laiskuuttani tulin korjanneeksi vaatteen, ja pidensin samalla sen käyttöikää mahdollisesti jopa vuodella. Sitten kun toinenkin polvi menee puhki, olen päättänyt luopua niistä ja todellakin vain heittää ne roskiin. Toisaalta ihmettelen, että menipä pitkään tämänkin vaihtoehdon keksimiseen. Kolmanneksi mietin, että miten saamaton voi ihminen olla. Vain sen takia, etten millään viitsi lähteä ostamaan uusia siistejä housuja, olen valmis kulkemaan paikatuissa vaatteissa. Tässä nimittäin on se ristiriita, että olisin todella mielelläni sillä kauppareissullakin tyylikäs ja huoliteltu – mutta kun ei ole niitä sopivia ja ehjiä housuja. Tai siis on sopivia, mutta ne eivät ole ehjiä ja on ehjiä, mutta ne eivät ole sopivia.

Tätä kirjoittaessa muuten päätin, että rajansa kaikella. Tämän syksyn voin vielä kitkutella näillä viritelmillä, mutta kun alkuvuoden alennusmyynnit koittavat, on aika uudistaa vaatekaappia. Ihan todella.

Valivali

Julkaistu , kirjoittanut
5

Minulta on hetkellisesti kirjoitusinspiraatio kateissa, joten listaan tähän niitä asioita, jotka pitäisi tehdä, joita en ole tehnyt, ja jotka rasittavat.

  • Turkoosin kevytuntsikan hihassa on likaa. Se pitäisi putsata pois, mutta se on öljyä ja epäilen ettei se kuitenkaan lähde. Sievät syysnilkkurit ovat osoittautuneet liian pieniksi. Niillä voi kävellä tunnin, sitten alkaa varpaita kivistää.
  • En saa laitetuksi kamojani kirppikselle. Keksin hetkessä kymmenen mielenkiintoisempaa asiaa, kuin tarpeettomien tavaroiden kuvaaminen  nettiin tai kuljettaminen johonkin.
  • En osaa päättää, heitänkö kulahtaneita vaatteita pois vai en. Toisaalta se yksikin musta paita on aika kauhea, mutta toisaalta on hetkiä jolloin haluaa pukea päälleen väljää ja mustaa. Mitä väliä vaikka se onkin ihan nyppyinen. Mutta toisaalta on se silti aika kauhea.
  • Ruokalista on taas melkein viikon jäljessä. Miksi tämänkin tekeminen on niin työlästä. Tällä viikolla on syöty fiksusti, mutta helpompaa olisi edelleen, jos miettisin ruuat etukäteen.
  • Stockan nettikauppa oli keskiviikkona kumossa. En päässyt maksamaan edes illalla. Jätin turhautunutta palautetta, johon joku raukka joutui vastaamaan. Tuntuu tylsältä jättää palautetta, kun epäilen ettei viestini kulje koskaan perille asti. Ei se asiakaspalvelija voi nettikauppaa korjata.
  • Parveke odottaa syyskuntoon laittamista. Arvatkaa huvittaako tämä yhtään enempää, kuin se kirppisprojekti.

Mutta päätetään positiiviseen: saamme tänään uuden suihkukaapin ja -altaan kylppäriin. Tämä asia on ollut listalla siitä lähtien kun muutimme noin viisi vuotta sitten. Nyt se sitten hoidetaan. Ensin mietittiin, millainen ratkaisu suihkuun olisi paras. Sitten etsittiin sopivaa suihkukaappia, eikä sellaista meinannut löytyä millään. Nyt, pari vuotta myöhemmin niitä yllättäen olikin taas tarjolla. Sitten piti enää hankkiutua rautakauppaan koko perheen voimin, valita, ostaa ja tulla kotiin odottamaan asennusta. Ongelman havaitsemisesta uuden hankkimiseen meni viisi vuotta. Ostohetkestä asentamiseen näköjään viisi päivää.

Ehkä tämä iso parannus kodin mukavuudessa inspiroisi minua hoitamaan nuo loputkin roikkuvat asiat kuntoon.